27.10.11

Kannustusta ja vastinetta

Properuskoulu-blogin pitäjä ilahdutti minua jättämällä kannustavan viestin Kouluruokatietopankin talletuslokeroon. Ajattelin arvostaa omaa saavutustani ja toistaa "Enkeliporsaan" viestin omassakin kirjoituksessa ;). Käytän myös tilaisuuden kiittää kannustuksesta ja antaa muutaman vastakommentin (päivitetty 10.11.2011 kehoittamalla juhlimaan kekriä ensi vuonnakin).

Hyvä Maarit!

Blogisi on hieno. Olen peruskouluaatteen kannattaja, peruskouluun kuuluu kaikille ilmainen KUNNOLLINEN koululounas.

Taannoisten amerikkalaisen tutkimuksen mukaan pohjoismaisen hyvinvointivakltion kulmakivet ovat:

- peruskoulu
- julkinen terveydenhoito
- kaikille ilmainen kouluruokailu!

Siitä puhe, mistä puute, kaikki kolme ylläolevaa kulmakiveä puttuu Yhdysvalloista.

Me itsestäänselvyyksien maassa emme arvosta omia saavutuksiamme.

Seuraa ahkerasti kouluruokakeskustelua Suomessa. Voit kertoa meille, miten ruokailu "jenkkilässä" hoidetaan. Kiinnostaa kovasti.

Liitin blogisi suosikkiblogeihini.

www.properuskoulu.net

Tsempppiä!

t. enkeliporsas
 ________________

Kiitos kannustuksesta Enkeliporsas

Kuten varmaan olet huomannut, olen hyödyntänyt omassa blogissani moneenkin kertaan Enkeliporsaan antamaa "sisäpiiirin" kuvausta kouluruokailusta. Kiitos niistä, uskon niiden aikuiselta tulevien kuvausten kouluruokailusta antavan enemmän kuin Iltapäivälehtien kohuotsikot.

Olen samaa mieltä kuin sinä blogikirjoituksessasi, että on tärkeää puhua julkisuudessa kouluruoasta. Mutta vielä tärkeämpää olisi katsoa miten kouluruuasta julkisuudessa puhutaan. Sinunkin siteeraaman YLE:n kouluruokakoosteessa esiintynyt Raija Koroma esitti asian osuvasti: Nyt on saatu aikaan joukkohysteria kouluruokaa vastaan. On syntynyt perinteinen kulttuuri, missä kouluruoasta kuuluukin valittaa.

Enkeliporsaankin antia on joukkohysteriaan uppoaminen. Kekri-keittokuvauksesi perusteella ihailen kyllä sisuasi näyttää esimerkkiä oppilaillesi syömällä keittoa. Ei se kovin gourmeelta näyttänyt. Eikä keittoa kehuakkaan tarvitse jos ei siihen syytä ole. Mutta että kuvailee sitä vankileirin ateriaksi on joukkohysterian ruokkimista. Kekri oli sadonkorjuun juhla ja karjamarkkinoiden aikaa, ja runsaalla ruoalla kestittäminen oli kekrinvietossa tärkeässä asemassa (Wikipedia). Joukkohysteriaa voisi suunnata näkemään miksi koululaistemme kekrijuhla koostuu säilykepunajuurikeitosta. Oliko edes smetana-nokaretta? Kehotan jatkamaan kekrin viettoa koulussanne, sillä kuten Ruokatieto uutisoi 10.11.2011: ... kekri onkin aivan ajan hermoilla. Sen ydintä ovat lähiruuan arvostus, terveellisyys, ympäristömyötäisyys ja yhdessä tekemisen ilo.

Kouluruokailu on ravitsemusasiantuntijoille hankala puheenaihe, koska KUNNOLLINEN ateria ei todellakaan ole lautasella siinä vaiheessa kun hiilihydraattien määrästä olisi päästy sopimukseen. Siksi Kouluruokatietopankin mottona on kerätä tietoa siitä mikä kouluruokaan vaikuttaa. Tähän astisena yhteenvetona totean suurimmaksi vaikuttavaksi tekijäksi nousevan asenteen. Ei siis edes raha. Asenne vaikuttaa monella tasolla alkaen oppilaista, jotka jättävät syömättä tarjotun ruoan, päättäjien asenteisiin joilla tarjottu ruoka valmistuu. Joka välissä on vanhempien asenne, joka määrää hyväksyvätkö he lapsensa jättävän väliin kouluruokailun ja ketä he äänestävät päättämään kouluruokailuun annettavista resursseista.

Yhteistyötä joukkohysterian suuntaamisessa toimintaan kouluruokailun kaikentasoisen arvostuksen puolesta toivoen

Maarit
p.s. Jenkkilässä pyritään eroon siitä, että ilmaisen koululounaan saavat eivät leimautuisi. En näe Suomessakaan olevan kouluruokailun etu korostaa sen olevan tärkeää, koska se on joidenkin ainoa ateria. Syöminen kesken päivän on tärkeää kaikille, piste.

Kouluruoka on yksi osa suomalaisten koulumenestystä

Suomalaista koulumenestystä vientituotteena maailmalle levittävät uskovat tasa-arvoisen kouluruoan olevan yksi osa suomalaisten koulumenestystä eri maiden välisessä vertailussa. Tämä hieno sanoma esitettiin YLE:n Aamu-tv:n koosteessa kouluruokailuaiheesta.

Kooste alkaa vierailulla Washingtonissa, missä pohjoismaista kouluruokaa tarjoiltiin paikallisille koululaisille 125 julkisessa koulussa.

Ritva Koukku-Ronde, Suomen Yhdysvaltain suurlähettiläs, oli mukana YLE:n kuvaamassa kohteessa mainostamassa mitä Suomella on annettavaa usalaisten tavoitteeseen kouluruoan kautta parantaa lasten terveyttä. Mikko Kosonen, Suomen Washingtonin lähetystön keittiömestari ehdotti usalaiseen kouluruokailuun enemmän ja monipuolisemmin kalaa, marjoja ja jopa sieniä sekä pelkästään kasviksista koostuvaa ateriaa säännöllisesti. Tosin oli itsekin epäileväinen sienten menestyksestä.

Raili Koroma, Suomen Gastronomien seuran puheenjohtaja, muistutti studio-osuudessa kouluruoan olevan sosiaalinen innovaatio ja toteutettu ensimmäisenä maailmassa Suomessa. Suomalainen kouluruoka sisältäen riittävät ravintoaineet ja oikein koulupäivän rytmitettynä sekä tapakasvatuksella lisättynä tulisi nostaa opintomenestyksen rinnalle vientituotteeksi Opetushallituksen ja Finpro toimesta. Ja antaakseen parhaan hyödyn käyttäjilleen, tämä innovaatio olisi kuitenkin hyvä sopeuttaa toteutettavaksi kunkin maan tavalla.  

Raili Koroma jatkoi hienosti mitä haasteita suomalaisella kouluruoalla on kotonaan: Tiivistetysti hänenkin sanomansa oli, että kouluruualta puuttuu arvostus. Tarjotusta kolmasosan päivittäisen ravinnontarpeen täytteestä käytetään noin viidennes, Koroman tuntuman mukaan jopa vähemmänkin. Osa syy on koulun tavoissa tarjota ateria sopimattomaan aikaan, mutta enemmänkin syytä syömättömyyteen on syntyneessä joukkohysteriassa.

Koroma esittää, että valitukset huonosta kouluruoasta tulisi huomioida ja käsitellä kotona. Mutta sillä ajatuksella, että on olemassa perinteinen rakennettu malli missä kouluruoasta kuuluu valittaa. Vanhemmille ei tuskin silti lasten kautta muodostu todellista kuvaa kouluruoasta ja siten arvostuksen noidankehä pyörii kouluruokaa vastaan. Muutoksen saamiseen tarvitaan yhteistyötä vanhempien kanssa opettajilta ja kouluruoan valmistajilta.

YLE ottaa hienosti esille kouluruoan ympäriltä laajemman kuvion eli kuntien taloudelliset säästöt kouluruoassa. Koroma tiesi kertoa kouluruoan tuottajien ammattiylpeyden olevan nousussa ja näki sen sitä kautta luovan tietä kouluruoan arvostukselle.

Kritisoin keskustelussa mielikuvaa mikä jää puheesta koulujen omien versus isojen keittiöiden tasosta kouluruoan laatuun vaikuttavana tekijänä. Tosin arvokeskusteluna loppupainotus lähiruoan käytöstä ansaitsi saada tältä aiheelta aikaa itselleen.

LISÄÄ tälläistä kouluruokailuaiheen käsittelyä ja ottaen mukaan itse koululaiset, niin uskon arvostuksen lähtevän nousuun. Kouluruokailu on julkisesti rahoitettua. Luulisi siis olevan paljon tahoja, joita kiinnostaisi edistää panostuksen täysimääräistä täyttymistä muokkaamalla kouluruokailusta olevaa mielipidettä. Nälkäinen lapsi ei opi. Tasa-arvoinen kouluruoka on varmasti yksi osa koulumenestystä.

Tasa-arvoisen kouluruokailun kannattajat ja aiheesta kommentoijat voivat jättää talletuksen tämän tekstin kommentointikenttään. Säilyköön ne siellä luettavaksi heille, joilla on hetki ja mahdollisuus tehdä konkreettisia muutoksia oman lapsensa tai kuntansa kouluruokailussa mm. kunnallisvaaleissa 28.10.2012.

24.10.11

2.12.2011 Vanhemmat vaativat lapsilleen vähähiilihydraattista kouluruokaa

Päivitetty 2.12.2011 Lapset ja Karppaus-blogikirjoituksen kommentoinnilla

Karppaus leviää - vanhemmat vaativat jo lapsilleen vähähiilihydraattista kouluruokaa
Uutisoi alunperin Iltasanomat, linkkini on - Aamulehteen 22.10.2011

Uutisen mukaan vanhemmat ovat pyytäneet kouluja "tarjoamaan vain lihaa, kalaa ja vihreitä kasviksia" lapsilleen. Jos teksti ei ole toimittajan lyhentämä vaan näin on oikeasti pyydetty niin esitän pari kysymystä pyytäjille pohdittavaksi:

Ovatko vanhemmat kysyneet lastensa mielipidettä saada "vain lihaa, kalaa ja vihreitä kasviksia" joka ikinen päivä koulussa? Silloinkin kun naapuripöydässä syödään hyvältä tuoksuvaa pitsaa tai tuoretta leipää keiton kanssa tai salaatti on houkuttelevan värikäs. Espoossa (30 000 kouluruokailijaa) tarjottujen kouluruokien suosikit ovat kaukana vähähiilihydraattisesta: jauhelihatortillat, kalapuikot, lihamakaronilaatikko, pinaattiohukaiset ja lihapyörykät. Oppilaat karsastavat lihakastikkeita, uunikalaa sekä murekkeita. Mikäli heidän mieltymyksensä olisivat vanhempien toivomia vähähiilihydraattisia niin ruokalistoja olisi muokattu jo tähän suuntaan, ainakin Espoossa (päivitetty 12.11.2011). Vain syöty ruoka on terveellistä -dilemman pohdintaa löytyy kirjoituksestani "Lasten vs. aikuisten päätäntävalta kouluruokailussa".

Kysytäänpä myös, millä rahalla vaatimuksen esittäneiden vanhempien lapsille tarjotaan lihaa kun muut oppilaat pitävät puuropäivää tasoittaakseen koulun ruokamenoja sillä viikolla? Pro peruskoulu sanoo ajatuksia herättävästi kirjoituksessaan "Kuka isä antaisi lapselleen kiven, kun lapsi pyytää leipää?": Suomessa ei ole koskaan ollut niin paljon rahaa tai omaisuuksia kuin nyt, ja kouluruuasta säästetään! Säästämme lastemme tulevaisuudesta.

Pitsapäivien rajoittamisesta tulee mieleen retorinen kysymys koskien tulevaisuutta. Suistaako vanhempien hyvää tarkoittava ruokavaliokasvatus terveydelle haitalliselle reitille heti kun lapsella on mahdollisuus itsenäisiin ruokavalintoihin? "Mielivaltaisesti" (vs. terveydellisestä syystä esim. allergian vuoksi) rajoitetulla ruokavaliolla on seuraamuksia. Näistä seuraamuksista löytyy paljon luettavaa mm. Pöperöproffan blogista hänen pohtiessa useissa kirjoituksissaan miten "Syömisestä saa vaikeaa". Seuraavan sukupolven "Kapinasta lautasella" löytyy myös mielenkiintoinen bloggaus.

Ei varsinaisesti kouluruokailuun liittyvää, mutta sivusilmällä olen seurannut karppaavan perheen lasten huostaanottokeskustelua. Yhden jutun kommenteista (käärmeenliha) poimin tekstin, joka ilmaisee minunkin mielipiteen paremmin kuin osasin itse muotoilla: Enemmän kuin yksittäisistä ruokavalioista, olisi syytä olla huolissaan siitä miten monet aikuiset luovat lapsilleen todella ongelmaisen suhtautumisen ruokaan. Se näkyy viimeistään teini-iässä, nykyään jo aiemminkin. Yksi koulun ruokakasvatuksen tehtävistä onkin suojella lasta "aikuisten hössötykseltä", kuten Patrik Borg asian ilmaisi Tv2:n ruokakeskustelussa.

Nimenomaan vähähiilihydraattista ruokavaliota monipuolisesti käsitteleviä kirjoitussarjoja löytyy Highway to Health sekä Pro-nutrionist-blogeista. Nämä kirjoitukset ovat ravitsemusta yksilötasolla käsitteleviä ja niistä saa huonosti evästä joukkoruokailun toteuttamiseen. Lasten karppausta käsittelee Vähähiilihydraattinen (VHH) ruokavalio, karppaus-blogi marraskuu 2011 lopun kirjoituksellaan Karppaus ja lapset. Kirjoittaja on tehnyt paljon taustatyötä ja etsinyt 18 tutkimusta, jossa lapset ovat olleet vähähiilihydraattisilla ruokavalioilla. Nämä tutkimukset on tehty laihdutusruokavalioiden vaikuttavuuden vertailemiseksi tai epilepsiakohtausten vähentämishoitokokeiluna. Ei siis terveillä lapsilla ja pisin seuranta-aika oli 2-vuotta. Vaikea siis hakea yhteyttä kouluajan 5 pv/vko/40vko/v/12v ruokailun vaikutuksiin.

Hiilihydraatit ovat ainoa makroravintoaine ruokavaliossamme (alkoholin lisäksi, mutta suljetaan se pois lasten ruokavaliosta ei-karppaaviltakin), jota on mahdollista syödä pelkiltään sokerina ilman mitään muuta vaikuttavaa ravintoainetta. Kasvavien makeisten ja virvoitusjuomien kulutuslukujen valossa olen samaa mieltä Karppaus ja lapset-kirjoituksen ajatuksesta, että koulun ulkopuolelta saatavaa sokeria on syytä vähentää. Kouluissa näitä ei tarjoilla ja nykyään pyritään rajoittamaan käyttöäkin. Kommenttiin "Päiväkodeissa ja kouluissa lapset saavat joka tapauksessa paljon hiilihydraatteja lautasilleen" esitän etteivät ne hiilihydraatit, mitä koulussa lounaalla tarjotaan tule sokerin muodossa kuin hyvin pieneltä osin. Ja silloinkin sokeri on osa ateriakokonaisuutta lisäten kokonaisuuden nautittavuutta esim. jälkiruoan muodossa.

Lopuksi toivon kouluruokailusta vastaavien osoittavan ymmärrystä, että vanhempien kiinnostus lastensa kouluruokailusta on hyvin arvokasta.  Arvokasta siksi, että kouluruoan arvostuksesta osa tulee kotoa ja koska vanhemmat ovat pian taas valitsemassa kouluruokailun resursseista päättäviä henkilöitä kuntiin. Ei ole varaa hukata ainuttakaan mahdollisuutta keskustella kouluruokailusta kun vanhemmilla on korvat avoimena.

En silti kannata tasa-arvon nimissäkään vaatimusta resursseista saada "kaikille lapsille vain lihaa, kalaa ja vihreitä vihanneksia". Pitsapäivällä koulussa on edelleen paikkansa terveyttä luovassa ruokavaliossa. Vaikkapa ruokakulttuurin vaihtona, kuten suomalaista ruokakulttuuria esitellään usalaisissa kouluissa.