Moni koulu edelleen ylläpitää karkkikulttuuria väitti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Pekka Puska
kesäpuheessaan 2011. Syksymmällä THL
etsi karkittomiksi julistautuvia kouluja ja
arpoi joulukuussa ilmoittautuneiden kesken kuukauden xylitolannokset kolmelle koululle. Ilmoittautuneita oli 39 koulua lähes kolmesta tuhannesta peruskoulusta. Vain 39 koulua?
Jos vähäinen osaanotto hämmästyttää kuten minua, niin näkisin syyksi vain kuukauden ilmoittautumisajan. Karkkikulttuurin ylläpidolla koulussa tarkoitetaan synttärien juhlimisia ja koulun erityispäiviä. Ja nämä tilanteet ovat osittain vanhempien luomia kun oletan ettei opettaja tai koulu osta synttäritarjoamisia. Olikohan THL ottanut huomioon, että vanhempien mukaan ottaminen sitouttaa heidät paremmin yhteistyöhön kuin pelkkä kilpailun takia karkittomaksi julistautuminen. Ilmoittautumisaikaa on jatkettu toukokuun loppuun asti, jos jossain kouluissa projektista vielä käydään keskustelua vanhempien kanssa.
Lukijoitakin varmaan kiinnostaa nähdä esimerkkejä miten miten karkittomiksi julistautuneissa kouluissa huomioidaan oppilaiden synttäripäiviä ja muita juhlahetkiä. Lasteni amerikkalaisessa koulussa palkittiin yhden kilpailun voittajaluokka (marja-hedelmäpohjaisilla) pirtelö-bileillä vanhempaintoimikunnan voimalla. ** Löysin aivan loistavia ehdotuksia netistä. Lista kirjoituksen lopussa. Kotimaan esimerkkejä voi listata kommenttikenttään.
Kerrompa johdannoksi, mikäli kouluissa vielä pohditaan julistautumista, kokemuksiani karkkikulttuurista lasten kouluissa Ranskassa ja Amerikassa. Yllättäen ranskalaisessa koulussa tarjottiin karkkia aivan älyttömiä määriä. Mutta tämä karkkipäivä oli kuukauden viimeinen perjantai, jolloin iltapäivän viimeisellä tunnilla juhlittiin kerralla kaikki siinä kuussa syntyneet. Yksi sankari toi kakun, toinen limsat, kolmas ehkä hedelmiä ja yksi karkkia jne. Tähän osasi varautua kotona laittamalla vähemmän energistä ja sellaista ruokaa illalliseksi, jota muksut söivät vaikka olivat karkista ähkyinä. Ja sitten lisäksi mietti illaksi jotain mahdollisimman vilkasta liikunta-aktiviteettia ettei energia "räjäyttänyt taloa". Ongelmallisempaa kotirytmille oli kun synttärisankarit halusivat tuoda kavereilleen (meidän perheen mittakaavassa usein isot) karkkipussit oikeana syntymäpäivänään koulusta kotiin vietäväksi. Mutta karkin syöminen kuitenkin jätettiin vanhempien harkintaan (lue: kitinän kestorajan venytykseen).
Lasten usalainen koulu on karkiton koulu, täysin ja ehdottomasti kaikissa tilanteissa juhlapäivinäkin. Ei niinkään terveydellisistä syistä vaan tukehtumis- ja pähkinäallergiavaaran vuoksi sekä siisteyden takia (karkkipaperit, puoliksi syödyt). Vaan vetelä siellä, suo täällä tässäkin. Runsaalla tomusokerikuorrutuksella tulevat cup cakes ja cookies ei lasketa karkeiksi. Joten, ilman ennakkovaroitusta vanhemmille, synttärisankarit tarjoavat näitä parhaimmillaan parikin kertaa viikossa lounastunnilla. Asiaa osaa epäillä kun näkee lapsen lounaslaukun eväiden tulevan takaisin lähes koskemattomana ja lapsi itse tuntuu pursuavan nahoistaan sähinää. Turhautumiseni tähän traditioon jakaa muutkin "
Please Keep Your Birthday Cupcake out of My Kids classroom" (lisätty 24.2.2012)
Kun fakta on, että karkit, limsat ja muut makeat houkutukset ovat ja pysyvät tässä maailmassa niin niiden kanssa on
lastenkin opittava elämään. Ja tähänkin oppimiseen tarvitaan vanhempien lisäksi koko kylä. Vanhemmilla on toki edelleen oikeus (yrittää) pitää lastensa karkin syömisen vanhempien määrittelemässä kohtuudessa. Koulutilanteissa karkin syöntiä on kuitenkin vaikea kieltää heidän lapseltaan aiheuttamatta erityisen pahaa mieltä ja hämmennystä lapselle, joka on tilanteessa ilman vanhemman tukea. En näe kestävänä tapana sitäkään, miten yksi lasten koulukavereista (6v) on uskoteltu olemaan allerginen sokerille ja siten itse kieltäytymään makeasta (ainakin kun muistaa ensimmäisen tarjottavan kohdalla asian ja kun kysyin niin kuulin ettei ole akuuttia terveydellistä perustetta).
Siksi olisi hyvä, että ravitsemuksellisempaa ruokaa korvaavien herkkujen rajoitukset tulisivat koulusta päin ja siten koskisivat kaikkia kouluaikana. Onko rajoitus "totaalikielto" vai tietyt hetket antaa mahdollisuuden keskustelulle koulun ja vanhempien välillä ja siten sitouttaa tahot myös pitämään kiinni sopimuksesta. Erään rehtorin
blogissa keskustelu on aloitettu kyselyllä. Julistautumispalkintojen yhteydessä Pekka Puska kommentoi: ”THL ei julista makeisia ja virvoitusjuomia pannaan, mutta ne kuuluvat juhlahetkiin. Koulujen on kuitenkin helpompi hoitaa kasvatustehtäväänsä, jos ne ovat kokonaan karkittomia. On muistettava, että on paljon vanhempia, jotka eivät halua lastensa lainkaan syövän makeisia”.
Katso myös Pöperöproffan blogista "
Sinulle tai ainakin lapsille ruokarauha, osa 1: ei karkkipäivää".
Blogi jatkaa aiheesta "
Makeisia julkisissa tiloissa" kirjoituksella.
Päivitys 5.12.2011 täältä Usasta. Viikonloppuna luokkakaverin synttärit pidettiin yksityisessä uimakoulussa. Ovella oli (arkipäivien) uimakoululaisia varten oheinen kyltti.
Totta kai kuvasin ja totta kai jäin ihmettelemään kyltin sanomaa ja käytäntöä. Kuulemma uimakoululaiset eivät saa uimamaisterin merkkiä vaan karkkia palkinnoksi päivän suorituksistaan. Ja koska karkkia haluamattomien määrä on vähempi niin siksi on helpompaa merkitä heidät ko. rannekkeella. Luotan jokaisen lukijani tajuavan käytännön antiruokakasvatuksellisen merkityksen enkä lähde asiaa purkamaan. Muksutkin kuulemma ovat huomanneet tämän kun rannekkeita löytyy lillumassa altaassa.
Jälkikirjoitus: Mieheni muistutti, että ranskalaisen koulun perhetapahtumissa sen kummemmin asiasta hössöttämättä tarjottiin mm. Pastista (paikallinen anisviina) sekä siideriä (esim. Iltasatu-kirjallisuustapahtuma alkaen 20.30 kouluiltana). Myös lasten pulkkatapahtumassa sai kuumaan kaakaohonsa lorauksen Chartreuse-yrittilikööriä. Toki tarjoilu oli tiukasti vain aikuisille (alkoholin tarjoillu- ja myynti-ikäraja Ranskassa nostettiin juuri 18v, ennen 16v).
Suomen perinteinen alkoholikulttuuri ei taida antaa pohjaa sille, että kouluissa voisi oppia myös näkemään aikuisten alkoholin kohtuukäyttöä. Mutta jotain perää ehkä tässä ranskalaisessa tavassa kuitenkin on, sillä missään kylän tapahtumissa ei näkynyt humalaisia teinejä eikä edes änkyräkännissä sekoilevia aikuisia vaikka olutta ja väkeviä tarjottiin avoimesti ja suomalaisittain pilkkahinnalla. Ja sen kokoisissa tapahtumissa, missä Suomessa näkyy teinejä pussien kanssa puskissa. Isojen kaupunkien tapahtumissa alkoholin myynti vaikutti säädetymmältä ja sekaan mahtui myös muutama "alkoholista väsynyt" aikuinen ja yksittäinen teinikin. Vaan lieko he olleetkin muualla kasvaneita tai sitten turisteja.
**Karkittomia vaihtoehtoja ja niitä esitteleviä sivuja
Ideat ja sivut löytyivät The Lunch Tray-blogi
-kirjoituksen kautta
- Today I ate rainbow
- Hedelmäkimppu (oma versioni on ollut jo pitkään kaalinpää päällystettynä foliolla ja hedelmät hammastikkujen päässä), Hedelmäasetelmiin erikoistuneen firman kuvitusta täällä (Mistä tuli mieleen et tämä aihe voisi kilpailla näiden upeiden kakku-sivustojen kanssa Suomessakin)
- Suklaa-hedelmä dippi (Suklaa on karkki, mutta tässä muodossa se on väline ravintorikkaampaan vaihtoehtoon)
- Luokkakaverit saavat koristella synttärisankarille T-paidan, jota sankari pitää päällään sen päivän & muistona.
- Marja/Hedelmäpirtelö
