Suuria ihmeitä pienellä rahalla

Valtakunnallisen kouluterveyskyselyn tulos vuodelta 2015 osoittaa, että yläkoululaisista 8. ja 9. luokkalaisista 67% syö koululounasta päivittäin. Ja näitä yläkoululaisia pidetään kouluruokailun hankalimpina asiakkaina! 

HS.fi 10.3. Mielipide: Ruokakasvatus osaksi opetussuunnitelmia

Nyt ratkaistaan, mitä tulevat koululaiset ruoasta ja ruoan kautta oppivat. 

Tyhjät tarjottimet puhuttavat kouluruokailusta

Viime viikolla uutisoitiin vähäisestä kouluruoan syömisestä valokuvin. Alkuperäisessä Etelä-Suomen Sanomien jutussa kerrottiin Hollolalaisten kouluterveydenhoitajien vanhemmille esittelemistä puolityhjiä ja lähes tyhjiä kouluruokailutarjoittimia näyttävistä kuvista. 

Lehtijuttu: Kouluruoka kovien syytösten kohteena

Kouluruoka kovien syytösten kohteena uutisoi Kansan Uutiset verkkolehti 12.4.2012

Koululaisten sanomalehtiviikolla kirjoitettiin paljon kouluruoasta

Sanomalehtiviikkoa vietettiin 6-10.2.2012. Monissa maakuntalehdissä, ainakin nettisivuilla, näytti olevan oma palstansa nuorille kirjoittajille. Ja nuorten kirjoittajien usein käsittelemä aihe oli kouluruoka, suoraan otsikoituna opettajan/lehden antamalla aiheella "kouluruoka".

Positiiviseksi imagotalkooksi ei hanketta voi kutsua. Harvassa olivat uudet aiheet kouluruokailun moittimisessa, vaikka sukupolvi on vaihtunut. Harvassa olivat myös julkaistuista teksteistä kiitossanat tai kehut kouluruoalle. Yllättäen yläkoululaisten teksteissä niitä näkyi enemmän kuin hellyttävissä alakoululaisten kolmen rivin sanomissa. Pohjanoteerauksen vei kuitenkin toimittajien viikon aloitusjuttu: Kouluruoka, yäk vai nam? Lue, kuinka kouluruokaa syöneiden toimittajien kävi! (juttu lisätään mustalle listalle)

Suuren valituksen keskellä koululaiset ottivat muitakin aiheita esiin: oltiin havahduttu, että raha kouluruokaan tulee veroista ja omalta kaupungilta, ehdotettiin maksullisuutta, lisää kalaa, ihmeteltiin kasvisruokien määrän kasvua, lämpimän ruoan loppumista kesken lasagnepäivinä, koulun tarjoamien välipalojen kalleutta verrattuna kaupan karkkitarjontaan. Muistutettiinpa myös ruoan valmistajien arvostuksen puuttumisesta ilman syytä. Lukiolaisten uutisverstas oli ottanut ajankohtaisen ruokatrendin karppauksen otsikkoonsa ja käsitteli aihetta mielestäni oikein hyvin, jopa ulkopuolisen asiantuntijan voimin sekä ruoantuottajan näkökulmasta.

Vinkkinä ensi vuodelle: Minusta olisi ollut kiinnostavaa lukea miten koululaiset kokivat ruokalistaan vaikuttamisen, ruokalan ulkonäöstä ja olivatko saaneet osallistua itse, mitä he tietävät ruokansa alkuperästä jne. Entä olivatko koululaiset arvioineet ruokansa ravitsemuksellisuutta ja kouluruokasuositusten mukaisuutta. Vähän kuten tässä toimittajan jutussa "Paloiteltu kouluruoka" (Raahen Sanomat 7.2.2012, lisätty blogiin 13.2.2012)

Sanomalehtiviikon kouluruokakirjoituksia (julkaistu ko. lehden internet-sivujen mielipidepalstalla tai sanomalehtiviikko-sivustolla)

Pohjalainen.fi 

• alakoululaiset (joka päivän n. 10 julkaistusta aiheesta 1-2 oli kouluruoasta) : Kouluruoka, Jälkiruokatoive koululle, Spagetti, Kouluruuat Vaasassa, Kouluun enemmän kalaa, Herkkuruokaa, Kouluruoka, Kouluruoka
• yläkoululaiset (vähemmän julkaisuja): Kouluruoka

Kouvolan Sanomat

• Surkea kouluruoka vie keskittymiskyvyn, Koulunkäynti on kivaa ja kouluruoka hyvää

Ilkka.fi

• Ilmajoen lukion lehtityön kurssin uutisverstas-sivu: Karppaus ei näy koulussa
• Haastatellut oppilaat: "Kouluruoalla ei aina jaksa". Kuvatekstin jatko: Onneksi tarjolla on myös lisukkeita, joilla annosta voi täydentää. (kuvastaa tutkittua tietoa, että kouluruokaa ei mielletä ateriaksi, johon kuuluu myös lisukkeet)
• Miksi kouluruokaa on pitänyt muuttaa?, Kouluruoan puolesta, Kouluruoka paremmaksi, Kouluruoka, Kouluruoan taso, Kouluruoka

Keskisuomalainen

• Kouluruoka on hyvää ja terveellistä (pidempi mielipidekirjoitus): " Miettikää niitä ihmisiä, jotka vaivalla valmistavat oppilaille ruokaa joka arkipäivä, ja mikä on siitä kiitos? Puolet ruoasta menee biojätteeseen."

HS.fi

• (toimittajan ja koululaisten yhdessä tekemä juttu) Mitä muut lapset syövät? 

MUSTALISTA

Päivitetään tarvittaessa, kts. lista alla

Suomen Gastronomien seuran puheenjohtaja Raija Koroma esitti AamuTV:n studiokeskustelussa asian näin: ... syytä (kouluruoan) syömättömyyteen on syntyneessä joukkohysteriassa. ... on olemassa perinteinen rakennettu malli missä kouluruoasta kuuluu valittaa.

En halua ruokkia joukkohysteriaa, mutta olen valinnut blogini teemaksi "mitä eri tekijöitä kouluruokaan vaikuttaa". Koska uskon alla olevien kirjoitusten jo otsikoillaan vaikuttavan kouluruokaan laskemalla sen imagoa minusta niidenkin tulee olla edustettuna tässä blogissa. Myös kyselyt kouluruoasta yleensä kerää negatiivisia kommentteja enemmän kuin positiivisia. Siksi pistän nekin tähän samaan listaan.

Listan venyessä ihmettelen kuka hyötyy kouluruoan imagon alasajosta. Söisitkö itse ruokaa, jonka olet lukenut ja kuullut olevan moskaa, roskaa ja plää? Nyt kouluruokailua tutkitusti hyödynnetään vajaateholla ja yksi syy on negatiivinen asenne kouluruokaa kohtaan. Maalaisjärjelläkin ymmärtää, ettei huonosti syönyt opi ja tietää kouluruokailun olevan julkisesti yhteisistä varoista rahoitettua. Luulisi siis olevan jokaisen etu saada kouluruokailu tuottamaan jatkossakin huippu PISA-tuloksia eikä biojätettä.

Vaikka kuinka positiivisesti ajattelisin vanhempien aktivoituvan hakemaan keinoja parantaa kouluruokaa nämä otsikot nähdessään, niin luulen ettei se ole ollut otsikoiden kirjoittajien tavoite. Kärjistävän negatiivisten otsikoiden tavoite on saada yleisöä ja yleisö tuo rahoitusta. Siispä kannanottona klikkausten määrän laskemiseen en pistä linkkejä ko. kirjoituksiin. Yritän harjoittaa kritiikkiä enkä sensuuria. Mikäli joku kirjoitus on jäänyt pois niin se on tahatonta ja johtuu yhden hengen toimituksen rajallisuudesta.

• Kerro meille: Viillokkia, vatkulia, pi­naat­ti­keit­toa – mikä kouluruoka oli herkkua, mikä ei mennyt alas millään? kaleva.fi 15.8.2018. On ilmeisesti helpompaa tehdä juttu kouluruokailusta muistelemalla kouluruokainhokkeja kuin perehtyä tämän hetken kouluruokailun innovaatioihin ja positiiviseen vireeseen...
• Kyselystä tehty juttu olisi voitu otsikoida myös "Kouluruoka seuraa ajan yleisiä ruokatottumuksia ja -trendejä, puuro on kestosuosikki" eikä "Aika on ajanut tillilihasta ohi, rössypotusta kiistellään ja puuro on kestosuosikki – maksutonta kouluruokaa on syytä juhlia, mutta Oulussa sitä päätyy satoja kiloja päivässä biojätteeksi" kaleva.fi 18.8.2018
• Kolumni: Kaikki muistavat kumiperunat ja kaikilla on omat kouluruokainhokkinsa — Ilmainen kouluruoka täyttää tänä vuonna 70 vuotta. lansi-savo.fi 9.2.2018. Uutistuottajan tittelillä toimivalla on heikko tilannetaju miten juhlistaa maksutonta kouluruokaa. Älyttömintä asiassa on, että samaa juttua on kierrätetty lehtiryhmän muissakin lehdissä otsikolla "Kolumni: Mitä kummaa kouluruokaa oli munalaatikko?" (ita-savo.fi 12.2.2018) ja "Kolumni: Pahat perunat — Jokaisella oli kouluruokailussa oma inhokkiruokansa" (uutisvuoksi.fi 10.2.2018)
• ”Pahanhajuista liimamaista litkua” – Kansanedustaja kerää kokemuksia kouluruoasta, paljasti omat inhokkinsa. demokraatti.fi 13.11.2017. Vanha totuus, että sitä saa mitä pyytää, on voimassa. Otsikko on muodostettu kansanedustajan postauksesta, jossa hän pyytää hyviä ja huonoja kouluruokamuistoja voidakseen käyttää niitä puheessaan avatessaan PopUp-kouluruokapaikan. PopUp-kouluruokamyynnin on tarkoitus osoittaa miten hyvää kouluruoka oikeasti on. Tuskin näiden mielikuvien kautta kenenkään tekee mieli tulla syömään kouluruokaa, vaikka annos maksaa "keskimääräisen kouluruoka-aterian verran" eli 2.80 euroa.  
• MTV.fi 25.9.2017 typistää negatiivisella asenteella monipuolisen ja taustoitetun HS.fi-jutun "Ikäviä uutisia veronmaksajalle: Koululounaan jättää syömättä joka kolmas teini – Miksi inhokkiruokia tarjotaan niin sinnikkäästi?" HS.fi rajoittaa syömättömyyden teineistä kertovaan Kouluterveyskyselyyn ja kertoo 

"viimeisten seitsemän vuoden aikana onkin tapahtunut selkeää parannusta. Vuonna 2010 kouluterveyskyselyssä 34 prosenttia kahdeksannen ja yhdeksännen luokan oppilaista ilmoitti, ettei syö koulussa joka päivä, kun uusimmassa kyselyssä osuus oli 30. Uudellamaalla syömättömien osuus väheni 47:stä 41:een."  

niin MTV.fi toteaa: "HS: Kouluruokailun jättää toisinaan väliin jopa kolmannes – paikoin 40 prosenttia jättää syömättä."

• Turkulainen kaupunkilehti Aamuset sekä ET-lehti kyselivät molemmat kevään 2016 aikana lukijoiltaan kouluruokainhokkeja. On ilmeisesti helpompaa tehdä juttu kouluruokailusta muistelemalla kouluruokainhokkeja kuin perehtyä tämän hetken kouluruokailun innovaatioihin ja positiiviseen vireeseen... Ehdotan seuraavaksi kyselyksi "Mikä on parasta mitä olet kuullut kouluruokailusta vuonna 2016?" 
• Kouluruokalan kumiperuna -emoji. 5.11.2015. Suomen Ulkoasiainministeriö tiedotti "Suomi julkaisee omat emojinsa ensimmäisenä maana maailmassa". Hesarin NYT-liite julkaisi omat "syviä suomalaisia tunteita kuvastavia" varjo-emojinsa. Kumiperuna-emoji eli lautaselta pomppaava peruna olisi ehkä sopinut suomalaisiin legendamuistoihin Talvisota-emojin rinnalle. Mutta yläpuolella oksentava hahmo tuo jutun kirkkaasti tälle mustallelistalle. 
• Kummitteleeko "kumiperuna" mielessäsi? Nykypäivän kouluruokaa voi kokeilla Teurastamolla. Metro-lehti 4.11.2014. Mainostettaisiinko jotain uudistunutta ravintolaa samoin? "Kummitteleeko sitkeä pihvi mielessäsi? Nykypäivän pihviä voi kokeilla täällä". Toimittaja ei todellakaan ole perehtynyt Kouluruokapäivä-tapahtumaan, joka pyrkii nostamaan kouluruoan imagoa Teurastamo-ruokatapahtuma-alueella Helsingissä 11.11.2014. Tapahtuman järjestäjinä ovat mm. Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiö ELO ja Helsingin kaupungin opetusvirasto. 
• ”Kouluruoka ei usein ole edes lämmintä” YLE Uutisluokka 10.10.2014. Kirjoittaja on yhdeksäsluokkalainen espoolaisen Kilonpuiston koulun oppilas, joka on TET– harjoittelijana Yle Uutisissa. Ikävää nähdä nuorten käyttävän mahdollisuutensa julkiseen vaikuttamiseen ruokkimalla kouluruokahysteriaa eikä rakentavasti. Eikä tämä ole nuorten vika vaan haaste aikuisille omien asenteiden välittämiseen. Joku tämän jutun julkaisun on hyväksynyt...
• Suostuisitko itse syömään kouluruokaa? YLE Häme 19.3.2014. Tällä otsikolla kannustettiin yleisöä soittamaan suoraan lähetykseen. Lainaan juuri ilmestyneen blogikirjoituksesta: "”Kouluruokailu on mediaseksikäs aihe, mutta usein eriskummallisella tavalla. Sen sijaan, että meillä on ikään kuin ”kansallinen lupa” valittaa kouluruoasta, voisimme keskittyä sen kehittämiseen rakentavassa hengessä. Keskimäärin suomalainen kouluruoka on hyvää ja ravitsevaa ja monen lapsen päivän ainut lämmin ateria” Verso - ruokapolitiikan uutisblogi 13.3.2014
• Homeesta valmistettu kouluruoka kiinnosti lukijoita. 16.9.2013 Vantaan sanomat. Vielä viimeinen yleisökalastus sienivalmisteen käytöstä kouluruoassa. 
• Turun Sanomat 19.8.2013: Lounas voi tulla kaakosta. Teksti vei Intian tappavasta kouluruoasta, Suomen lihakohujen kautta kammottavaa kouluruokaa uutisoinnin toistoon. Tekstin täytyy olla trolli, jolla yritetään saada keskustelu kiihkoamaan joukkohysteriaksi.
• YLE 17.5.2013: Lahtelaiskoulussa maisteltiin roskakaloja. Minulta riitti tästä sanoja erilliseen blogikirjoitukseen. Otsikko kun olisi voinut olla kuten ESS.fi 18.5.2013: Koulun kalapuikoille löytyi lähivesistä maistuva korvike. 
• YLE 27.3.2013 Koululaisten kanakeitosta puuttuu kana. Juttu on aiheesta tehty kun ruoan nimi ei täysin vastaa ruoan sisältöä. Mutta jos otsikko olisi alun perin ollut vaikka "Koululaisten kanakeittoa tuunattu kalkkunalla" ei siitä ehkä olisi revitty jatko-otsikoita
• YLE: Koululaiset syövät kanatonta kanakeittioa. Maaseudun tulevaisuus.fi 27.3.2013
• Kanakeitosta puuttu kana - YLE: Tätä on jatkunut jo vuosia. Talouselämä.fi 27.3.2013
• YLE 14.1.2013: Kaali- ja perunaruoat ottavat oppilaita päähän. Miksi otsikko ei ollut "Oppilaat kiittävät vaihtoehtojen tarjoamisesta kouluruokailussa"? Positiivinen juttu on pilattu negatiivisella otsikolla, joka vahvistaa vanhaa kaavaa "kouluruoasta kuuluu valittaa".  
• YLE 23.8.2012: Arvostele mun kouluruoka. Ehkä YÖK-kommenttien toistaminen toi uskottavuutta tekstiin, mutta YLE pääsi jälleen mustalle listalle koska ei maininnut tekstissä sanaakaan Lasten Parlamentin suomalaisesta kouluruokablogista. Hienoa, että uskalletaan ja halutaan kertoa kouluruokailusta maailmalle, oppilaat ovat kotimaankin julkisuuden ansainneet. Mutta miksi jätetään käyttämättä mahdollisuus mainostaa tilaisuutta vaikuttaa suomalaiseen kouluruokailuun kuten skottityttö teki? 
• YLE 2.8.2012: Mitä sinulle jäi lapsuudesta hampaankoloon? -otsikon alla on kuva, jota kukaan ei oleta miksikään muuksi kuin kouluruoaksi. Itse teksti mainitsee kesäkeiton ja kanaviillokin. Kyselysivulla kouluruoka on ensimmäisenä. 
• Pistin palautetta: "Hoh hoijaa. Eikö mitään uutta keksitä kuin kysellä kuka inhosi koulun kesäkeittoa ja kanaviillokkia? Jos jollekin koulun aloittavalle juttu sattuu silmiin osumaan / vanhemmat ääneen mainitsemaan niin saadaan taas uudesta sukupolvesta jäseniä inhokkikerhoon. Kouluruokailu tarvitsee positiivista imagomainontaa, johon YLE:kin voisi antaa panoksensa kts. esim. Ruokatiedon uutinen 26.3.2012 "Ravitsemusviestintä tarvitsee onnistuakseen sosiaalista mediaa". Kts. myös kouluruokailun MUSTALISTA"
• Enhän voinut jättää asiaa tähän kun verorahoillani pilataan kouluruokailun imagoa, kts. blogi-kirjoitus. 
• Lasten Parlamentin Kouluruokablogia mainostetaan liikaa negatiivisen kautta
• Kumiperunoita ja muitakokemuksia kouluruoasta (Etelä-Saimaa lehden Facebook sivu 10.5.2012)
• "Herkkubite" vei ruokahalun (EES.fi 26.3.2012) Jos teksti on " Oppilas epäili keitossa olleen limaisen kellertävänmustan palasen olevan perunaa. Oppilas kirjoittaa viestissään, että ensimmäistä kertaa ruoka jäi lautaselle kyseisen "herkkubiten" (herkkupalan) takia. Millaisia kokemuksia sinulla on kouluruuasta? Kerro niin hyvistä kuin huonoistakin." Ei ole vaikea arvata millaista keskustelua johdanolla saadaan.
• Kts kommentti  Säästökohde2012-03-26 12:45 "Ei enää verorahoilla ruokaa koululaisille ... valtio/kunnat säästää. " Tämän ajatuksen kitkemisessä on haastetta, lue lisää täältä
• Sanomalehtiviikko 6.-10.2.2012, oma kirjoituksensa aiheesta täällä. Imagotalkoiksi hanketta ei voi kutsua. Yllättäen yläkoululaisten teksteissä kehuja kouluruoalle näkyi enemmän kuin hellyttävissä alakoululaisten kolmen rivin sanomissa. Pohjanoteerauksen vei kuitenkin toimittajien viikon aloitusjuttu: 
• Ilkka 7.2.2012: Kouluruoka, yäk vai nam? Lue, kuinka kouluruokaa syöneiden toimittajien kävi! Tuskin siellä koulussa tarjottiin pallokalaa, vaikka otsikosta voisi päätellä ruokailun olevan vaarallinen seikkailu. 
• "Kouluruoka on päivän ainoa lämmin ruoka" hokeman käyttäjä varmasti ajattelee puolustavansa kouluruokaa. Tarkemmin ajatellen hokema ei tee kenenkään kouluruokaa maistuvammaksi. Lue lisää "Lopettakaa jo köyhäinruoka"-kirjoituksesta. 
• Kouluruokatietopankki 19.1.2012: Karmea löytö somesta kouluruokailusta! Myönnän hakevani tällä otsikolla asialle huomiota. Selityksen voi lukea täällä. Selitystä sille miksi tein karmean löydön voi luultavasti hakea tältä sivulta. 
• Iltalehti 12.1.2012: IL selvitti: Täällä on huonoin kouluruoka. Vähemmän lukijaa johdatteleva otsikko olisi ollut "Täällä on lääkärin arvioimana lisäainepitoisin kouluruoka". Miksi ruokalistoja ei arvioitu positiivisesti? "Näissä kouluissa tarjotaan eniten tuoreita kasviksia". Koululaisten lisäaineiden saantia katsoen: Käykää allekirjoittamassa adressi energiajuomien myynnin rajoittamisesta koululaisille:  http://www.adressit.com/energiajuomat 
• Iltalehti 12.1.2012: Kouluruoka herättää suuria tunteita. Otsikko on neutraali ja saa pisteitä. Kun linkin vetää esim. Facebook:iin, paljastuu ilmeisesti aikaisemman otsikon olleen "Nämä kouluruoat olivat kamalia". Toinen piste tulee ilmiselvästä ajattelusta kouluruokailun imagon puolesta otsikon vaihtuessa. Miinuspisteet tulee siitä, että koko juttu piti edes tehdä. Lukijoiden muistoissa ei ole mitään uutisoitavaa. Tai ehkä kirjoittaja halusi testata tulisiko yleisöltä enemmän positiivisia kuvauksia kouluruokailusta kun 6.1.2012 Kouluruokakilpailusta kertovan uutisoinnin yhteydessä mielipidemittarin kysymys oli positiivinen "Onko sinulla hyviä muistoja kouluruoasta?".  3523 äänestä 64% kertoo omaavansa positiivisia muistoja! Harmi etteivät he kirjoittaneet muistojaan tekstiksi. 
• Marraskuu 2011: kuoriaisten löytyminen kouluruoasta repi niin paljon otsikoita, että kokosin ne omaksi sivukseen. 
• A-tuubi-ohjelma / YLE2: 15.11.2011 Ruokailta-mainos. Ohjelman trailerissa toimittajat kokkaavat "kouluruokaa" brasilialaisesta jauhelihasta joka kestää "isältä pojalle" ja perunamuussia jauheesta. Lisäksi he luettelivat "kamalia" kouluruokia ja irvistivät perään "plää". 
• Vankileirien saaristo. Pro peruskoulu-blogi 18.10.2011. Ehkä syytäkin moittia ateriaa, mutta kuvaus on silti kouluruokavastaisen joukkohysterian ruokkimista. 
• Kouluruoka on pahaa - vai onko? YLE:n sortui negatiivisen otsikon huomioarvoon 30.8.2011
• Onko kouluruokailumuistosi hyviä vai pahoja? RadioNova.fi 26.5.2011
• Kouluruoan laatu ihmetyttää lukijoita: Tätä moskaako sanotaan ruoaksi? MTV3.fi 10.5.2011
• Kuntapäättäjän raju linjaus: Kiellän lastani syömästä kouluruokaa, Aamulehti 28.4.2011
• Ruoan kehitysmaa (Jari Tervo), Uusi Suomi- puheenvuoro 19.3.2011
• Syötetäänkö lapsellesi koulussa roskaa? Taloussanomat 9.3.2011
• Kouluruuassa loisia Savonlinnassa. Itä-Savo 15.2.2011 (Miksi otsikko ei ole "kalapuikoissa loisia?" Koulukeittiö ei tehnyt kalapuikkoja itse!)
• MTV:n lukijat muistelevat kouluruokailua: Itkettiin, oksennettiin ja syötiin, MTV3.fi 26.10.2010
• Myös kouluruoan valmistuksesta kertovat otsikot eivät usein herätä ruokahalua

12.8.2011 Luomuohjelmaa ei ole mahdollista toteuttaa talouskehyksen puitteissa

Päivitetty 12.8.2011

Helsingin Sanomat uutisoi 1.6.2011 Lapset jäämässä ilman luomuruokaa
Ja muutaman kuukauden kuluttua Turun Sanomissa otsikoitiin 11.8.2011 samasta ilmiöstä muissakin kunnissa: Luomuintoa kouluruuassa hidastaa rahanpuute. 

Ennen kuin tästä ryöppyää yleisöosastojen täydeltä kirjoitusta, että kouluruokaa ei tarvitse kohottaa luomugourmeeksi yhteisillä rahoilla, niin referoin MTT:n raporttia "Julkset ruokapalvelut ja ruokakasvatus: arjen käytäntöjen kautta kestävään ruokahuoltoon" (2010).

• "Kouluruokailu on monipuolistunut ja sen merkitys on laajentunut alkuperäisestä, vähävaraisilla osoitetusta avustustarkoituksestaan" 
• "Sen lisäksi, että ruoka on fysiologinen välttämättömyys, sillä on myös hyvin monia yhteiskunnallisia kytkentöjä"...
• "Julkisten ruokapalvelujen yhteiskunnallinen merkitys on kansalaisten ruokaturvan ja hyvinvoinnin edistämisessä" 
• "Julkisen ruokahuolto vaikuttaa myös volyyminsa kautta, sillä se muodostaa yhden ruoankuluttujaryhmän, jonka kulutuskäyttäytyminen on lakisääteisyytensä takia paljon ennustettavampaa kuin yksittäisten kuluttajien" 
• "Kouluruokailu on paitsi oppimisen edellytys myös osa opetusta"

Niin, että halutaanko Suomen profiloituvan luomumaaksi, jossa järvet ovat juotavia kuten maabrändiryhmä antoi tehtäväksi? Onko suomalaisten vahvuus ennakkoluuloton ja ratkaisukeskeinen tapa suhtautua ongelmiin? 

Mitä ravitsemustieteilijä moisesta vöyhkää? Kyllähän maha täyttyy ilman luomuakin ravitsemussuositusten mukaisesti. Täyttyy täyttyy, mutta jos ruoan arvostus on niin alhaalla ettei sitä haluta syödä edes ilmaiseksi niin siinä ei täyty ravitsemussuositukset eikä terveyden edistämistavoitteet. Syöjät pitää saada pöytään ensin ja kouluruoan arvostuksen on ennustettu nousevan luomulla. Ei se ravitsemustieteilijää haittaa, jos kouluruokaan sijoitettu lisäraha kiertää osana laajempaa yhteiskuntaa rakentavaa kokonaisuutta. Rakentavan vaikutuksen kritiikin pohjaa on myös syytä tiedostaa voidakseen keskustella pöytään tulijoiden kanssa. 

Niin, että säätytalo. Miten on? Tuskin Helsinki on ainoa kunta, jossa luomuohjelmaa ei ole mahdollista toteuttaa annetun talouskehyksen puitteissa. Tuleeko luomua koululaisten lautasille ja pystyykö EcoCentria jatkamaan hyvin alkanutta työtään?

Jotta asiassa olisi pohdittavaakin niin linkitän tähän heinäkun alussa julkaistun lehtijutun: 7 syytä, miksi luomuhössötys tympii. 

Ääri-ilmiö kouluruokailussa

Päivitetty 20.6.2011
Aamulehti 28.4.2011

Kuntapäättäjän raju linjaus: Kiellän lastani syömästä kouluruokaa
"Laitan evästä leipälaukkuun. Tähän haastan muidenkin lasten vanhemmat, jotka ovat tietoisia ja huolissaan lapsillemme tarjottavan ruoan alkuperästä ja laadusta."

Entäpä ne lapset joiden vanhemmat eivät ole "tietoisia ja huolissaan"? Miltä heistä tuntuu mennä syömään? Vai jättävätkö he syömättä tämänkin aterian? Ja riittääkö kaikkien "tietoisten ja huolissaan" olevien vanhempien aika mikrobiologisestikin turvallisten eväiden laittoon? (Tällä tarkoitan eväiden pakkaamista niin, että ruoka säilyy lounaaseen asti ilman jääkaappia)

Löysin Aamulehdestä tekstiä tämän isän lapselleen tekemistä eväistä:
– Smoothieen tulee mustikkaa, mansikkaa, vadelmaa, mustaherukkaa, banaania, levää, macajuurta, mahlaa ja hampunsiemenrouhetta, Köppä kertoo.

Kenen vanhemman tietotaito riittää arvioimaan kotoa laitettujen eväiden ravitsemuksellisuutta ja "kemikalisoitua, geenimanipuloitua, prosessoitua, köyhdytettyä, säteilytettyä ravintoa tai torjunta-, lannoite-, hormoni- ja lääkeainejäämiä" vrt. päivän kouluruoka?

Näin kohta yhden lukuvuoden kahta lasta alakouluun evästäneenä uskallan käytännön kokemuksen äänellä (ja vähän ravitsemustietoakin taustalla) vannoa, että eväiden laittaminen kotoa ei ole nykyistä parempi ratkaisu kouluruokailussa. Ei ravitsemuslaadullisesti, ei terveydellisesti, ei vanhempien ajankäytön kannalta ja ennenkaikkea se ei ole hyvä ratkaisu lapsille. Ei edes niille lapsille, joiden vanhemmat "ovat tietoisia ja huolissaan".

Toivottavasti moni muu "tietoinen ja huolestunut" vanhempi jaksaa hakea yhtä eväslaukkua laajemmalti vaikuttavia tapoja parantaa kouluruokailun laatua. Kouluruokailu ja terveys ovat molemmat muutakin kuin ruokaa. 

Jälkeenpäin näen, että alueen vanhemmat kaikkien koululaisten onneksi ovat ottaneet kouluruokailun laajemman merkityksen puheeksi alueen koulujen vanhempainyhdistysten yhteistapaamisessa: "Meille vanhemmille tämä on ensisijaisesti terveys- ja arvokysymys. Keskustelimme hiilijalanjäljestä, ekologisuudesta, eettisyydestä ja kotimaisen työn arvostamisesta. Emme tavoittele kuuta taivaalta, vaan peräänkuulutamme tilanteen tarkistusta. Toivomme valveutunutta ja ammattitaitoista otetta ruokapalveluilta em. mahdollisuuksien puitteissa." Keskustelu löytyi Kangasalan palautekanavan sivuilta.

Tempaus on herättänyt yleisempääkin kirjoittelua ja keskustelua. Parviälyn ilmentyminä haluan mainita nämä: Suppea kouluruuan ravinto-oppi ja Properuskoulu -blogikirjoitukset. Itse tekstit eivät ole yllättäviä, mutta yllättävästi niitä seurannut keskustelu on monipuolista ja tuo esille sellaisia näkökulmia, mihin minä en ollut ennen kouluruokaa koskevissa asioissa törmännyt. (En ole jaksanut kahlata läpi kaikkea yleisökommentointia Helsingin kasvisruokapäivän ajoilta)

Läskisoosi palaa kouluruoaksi

Keskisuomalainen uutisoi 1.4.2011 (kiitos ML Fb linkistä)

Salainen läskisoosi palaa kouluruoaksi

Vakavasta aiheesta ne parhaimmat pilat syntyvät. Kouluruoka on siis otettu vakavasti. 

Kouluruokailukirjoittelun uuden aallon oraita

Olisiko ilmassa merkkejä kouluruoan arvostuksen noususta? Ainakin siemeniä on jo viskottu joka suuntaan ahkerasti. Luulisi itämistäkin tapahtuvan kun kevät on tulossa ja eduskuntavaalit. Muutama oras viikon sisään: Iltalehden blogi "Kyllä kiitos kouluruokaa"  (25.3.2011) sekä Helsingin Sanomien blogi "Lisäainesekot, sekoilkaa lisää" (29.3.2011).

Kansanedustaja ehdokas SL:lla oli kirjoituksessaan neljä mielenkiintoista pointtia, joiden pohdinta jäi minusta kesken.

1. Monissa maissa lapset vievät kouluun eväät, jotka ovat sipseineen usein epäterveellisiä.

• Vaikka vanhemmat jaksaisivat panostaa ravitsemukselliseen laatuun, niin lipsahduksia voi sattua heillekin mikrobiologisessa säilyvyydessä. Veikkaan et useammin kuin kouluruokailussa nykyjärjestelyllä.
  
• Ruokatiedon nuorille tarkoitetun ruoka- ja tapakulttuurin opppimateriaalin arkiruokaosiossa kirjoitetaan: Joukkoruokailun ateriat on suunniteltu ravitsemuksellisesti tasapainoisiksi kokonaisuuksiksi. Näin on helpompi syödä terveellisesti, kuin omia eväitä kokoamalla. Samalla säästyy aikaa. Joukkoruokailu sopii myös pohjoismaiseen tasa-arvoajatteluun, jossa terveellinen ateria halutaan taata kaikille varallisuuten katsomatta, sekä vapauttaa naiset lounaan laitosta.
  

2. Kummallisinta tässä on se, että päiväkodissa kaikki lapset syövät. Usein ruoka on täsmälleen samaa kuin kouluissa.

• Syövätkö? Tästä on syytä kysellä enemmän: Kouluruoan syömättömyyden syy ei ole vain ruoassa? Olisiko päiväkodissa lasten ruokailussa henkilökunta enemmän läsnä? Murrosiän kapina yhdistyy parviälyttömyyteen? "Oppilaiden syöntiin koulussa vaikuttaa kavereiden esimerkki, sillä harva haluaa mennä yksin syömään." Kirkkonummen sanomat 6.2.2011

3. Ehkäpä kouluruoka itsessään on niin selvä asia, ettemme osaa antaa sille arvoa.

• Kumpi on muna ja kumpi on kana? Ei minustakaan huonoa tarvitse arvostaa arvostamisen takia. 
• Ja jos arvostettavaa olisi niin tuntuu, että varsinkin nuoret eivät kehtaa sitä osoittaa. On paljon coolimpaa mennä virran mukana arvostamattomalle puolelle. Eikä sitä virtaa muodosta vain ikätoverit vaan myös aikuiset ja mediakirjoittelu! viitteitä voi kukin googlata jaksamisensa mukaan, ne eivät lopu.
  

4. Tällä viikolla vierailin Kirkkonummella, jossa ruokiin ei laiteta lisäaineita. Kirkkonummen ruokapalvelu on myös palkittu.

• Mitä, mitä? Palkittu kenen toimesta ja mistä hyvästä? Ei lisäaineita? 
• Jäkikirjoitus 29.3.: Löytyhän se tieto palkitsemisesta! En vain yhdistänyt Oscar-palkintoa keittiöön... "Kirkkonummen kannalta ilahduttavinta oli, oma ruokapalvelujohtajamme Toini Linnanmäki, sarjassa ravitsemis-/ruokapalvelupäälliköt, palkittiin, ei vain yhdellä vaan peräti kahdella PRO-tunnustuspalkinnolla. Hänet valittiin palkinnon saajaksi ravitsemis- ja ruokapalvelupäälliköiden sarjassa, jossa hän ehdolla. Lisäksi hän sai kaikkien aikojen ensimmäisen lehdistön jakaman palkinnon, jollainen jaettiin vain yhdelle kaikista ehdokkaista. Toinin ansio on erityisesti lasten ja kouluruokainen kehittämisessä." Palkinnot jakoi 20.1.2011 ruoka- ja juomabisneksen ammattilaisten oma lehti Aromi 
• Nettitutkimisella löysin Kirkkonummen kunnan sivuilta kaksi toimijaa kouluruokailussa: Kirkkonummen oma ruokapalvelu sekä Blue Service Partners Oy
• Kumpikaan ei ainakaan etusivulla toitottanut tuottavansa lisäaineetonta ruokaa. Pahoittelen jos olen uutispimennossa ja huono googlaamaan, mutta oletan näinä päivinä tuollaisen saavutuksen saavan enemmän huomiota kuin sivulauseen yhdessä blogissa. Mielelläni annan Kouluruokatietopankissa palstatilaa saavutukselle, jos joku minulle lisätietoa toimittaa. 

5. SL myös kirjoitti näinä päivinä harvinaisen lauseen: Kouluissa vieraillessani olen saanut joka kerta syödä erittäin maittavaa ruokaa salaatteineen ja näkkileipineen.

Olisin kaivannut kirjoitukseen tietoa ja mainosta, mitä kouluruokarahoituksen lisäämiseksi on tehty eduskunnassa. Eduskunnan nykyisten kansanedustajien tietopankin mukaan SL toiminut sosiaali- ja terveysvaliolautakunnassa sekä sivistysvaliolautakunnassa. Molemmat lautakunnat ovat käsitelleet Valtioneuvoston selontekoa ruokapolitiikasta 15.12.2010 sekä 1.12.2010 On hienoa, että kansanedustajaehdokas ottaa kouluruokailun esille, mutta jäiköhän tämä nyt kesken?

Siitä toisesta kouluruokailun positiivisesta oraasta kommentoin vain, että hyvä kirjoitus. Aina ei tartte kirjoittaa vakavasti hampaat irvessä eduskunnan lausuntokierroksia siteeraten...

Kummassakin blogissa käydään runsasta lukijakirjoittelua. En havainnut helmiä.

Lasta ei vain kuunnella vaan hänelle myös puhutaan kouluruokailussa

Päivitetty 12.8.2011:

Vaikka kouluruoka-systeemit ovat amerikassa erilaiset kuin Suomessa ajattelin esitellä muutaman seikan, jotka voisivat toimia Suomessakin kouluruoan menekin parantamiseksi. Myönnän etten tiedä kuinka paljon näitä ideoita jo toteutetaan Suomessa. Ruokatiedon uutisointi aiheesta 16.6.2010 ei myöskään antanut lisävalaistusta asiaan.

Ihan alkuun muistutan, että useimmiten Usassa kouluruoka ostetaan ruokailuhetkellä selvällä rahalla. Eli kouluruokalat kilpailevat asiakkaista viereisten pikaruokaloiden kanssa. Ei mutta, miten tuo kuulostaa niin tutulta? Olen varmaan lukenut siitä jostain suomalaisesta jutusta... Toiseksi, kouluruokalat ovat Usassa tarjonneet pitkään aika samaa kuin se viereinen pikaruokala.

Ruoka-aktivisti Marion Nestle (taustatiedot) on kirjoittanut rakentavasti usalaisesta kouluruokailusta ja tavoitteesta saada koululaiset tekemään parempia valintoja kouluruokailuostoksilla. Hänen blogiaan kannattaa käydä vilkaisemassa, mikäli hakee amerikan mallia. Jutut päivittyvät tiheään, mutta aihepiireistä klikkaamalla saa koottua kouluruokailun yhteen.

Otsikolla "Lunch line redesign" (23.10.2010) Marion viittaa nettikirjoitukseen, jossa kasvisten asettaminen ensimmäiseksi valittavaksi kohteeksi ruokajonossa paransi niiden menekkiä. Sen sijaan, että terveellisistä vaihtoehdoista valistettaisiin enemmän kouluruokailun ulkopuolella, hyödynnetään käyttäytymispsykologiaa kouluruokailutilanteessa. Ja mikä parasta, muutokset eivät vaadi suuria investointeja. Tiivistetysti: KÄY KATSOMASSA interaktiivinen nettisivuston kuva. (no joo, meillä ei myydä jäätelöä kouluruokailujonossa, mutta on siellä muutakin).

Muissa asioissa tavatessani suomalaista Kouluruokasuositusta (v. 2008) osui silmiini lause: Tarjoilulinjasto tulee järjestää niin, että salaatit/kasvislisäkkeet ovat annosteltavissa ensimmäisinä (s.8). Edelleen myönnän etten tiedä miten paljon näitä idoita toteutetaan Suomessa. Ainakin Operation Skolmat hyödynsi ideaa kasvispöydässä alakoululaisilla. Käyttäytymispsykologian hyödyntämisestä on olemassa omat nettisivunsa Smarter Lunchrooms. Esittelen ne toisessa kirjoituksessani tarkemmin.

Samassa bloggauksessa Marion myös mainitsee miten aikuisen huomion osoitus ruokailutilanteessa sai lapsen syömään terveellisemmin. Enkä tarkoita karjumista: "syö rehusi" vaan kysymystä "haluaisitko?". Tiivistetysti: I can go into a school lunchroom anywhere in America and tell right away whether there is any chance of getting kids to eat healthfully.  Do the cafeteria workers know the kids names and talk to them about the food? If the answer is yes, the chances are really good.

Aika paljon vaadittu ruokalantädiltä tietää lasten nimiä, mutta toisaalta mikään ei estä yrittämästä. Kulkevathan nenän edestä samat naamat viisi kertaa viikossa, kymmenisen kuukautta vuodessa ja aika monta vuotta. Toivottavasti aikaa jutteluun lisätään jossain budjetissa. Ja hmm, opettajat tuntevat jo lapset... Valitettavasti Suomessa heidän osallistumistaan ruokailuun on karsittu.

Seija Lintukankaan v. 2009 julkaisema väitöskirja Kouluruokailuhenkilöstö matkalla kasvattajaksi (Helsingin yliopisto, Käyttäytymistieteellinen tiedekunta, Kotitalous- ja käsityötieteiden laitos) esittää asian näin."Kuitenkaan kouluruokailuhenkilöstön ruokapalvelualan ammatillisissa opinnoissa ei ole pedagogisia tai kasvatukseen liittyviä opintoja, eikä kouluruokailuhenkilöstöä voida velvoittaa kasvattajaksi ilman koulutusta. " Hmm, ompas virallista. t. nimimerkki oppisopimuksella minäkin äidiksi kouluttaudun. Mutta kieltämättä ruokakasvattamisaiheeseen perehtyminen teoriassa nostaa motivaatiota jatkaa yli käytännön  "hyi yök, en syö" päivinä.

Keittiöhenkilökunnan osallistumisesta jo nyt ruokakasvatukseen puhutaan ainakin Kirkkonummen Blue Service Partners:n sivuilla: Keittiön työntekijät ovat oppineet tuntemaan oppilaat ja pystyvät tarvittaessa ohjaamaan heitä, Varsio mainitsee. Oheiskasvattajan rooli toteutuu TET-harjoitteluissa. Sepän koulun 7-luokkalaisista kaikki työskentelevät pareittain puoli päivää keittiössä. Niin keittiöhenkilökunta kuin oppilaatkin ovat olleet tyytyväisiä järjestelyyn. Kuusamon kaupungin ruokapalvelu antaa vuosittain 7. luokan oppilaalle tunnustuspalkinnon hyvästä käyttäytymisestä kouluravintolassa.


Lapsen pitäisi saada myös puhua kouluruokailusta. Se kehittää hänen yhteiskuntaosallistumistaan. Suomen Kuvalehden blogi-kirjoitus 20.3.2011: Suomi kaipaa parempaa yhteiskuntaopin opetusta. 

Muutama lehtikirjoitus
Chicago Tribune 20.2.2011: You can lead kids to broccoli, but you can not make them eat. 
Boston.com 27.2.2011: Smart food
NY Times 4.3.2011: Hairnets Yes; Fried Foods, no, samasta aiheesta Marion:n kirjoitus

1.11.2011 Kuvausta kouluruoan valmistuksesta käytännössä

päivitetty 1.11.2011

Keräilen tälle sivulle kouluruoan valmistuksesta kertovia kuvauksia. Mitä tulee mieleen otsikoista kouluruoan imagosta ja arvostuksesta?

• Yle Puheen Iltapäivän aiheena oli 5.10.2011 Mikä on kouluruoan tulevaisuus? Kohdasta 2:55 alkaen koulun oman keittiön kokki kertoo ruoan valmistuksesta
• Lempäälä 6.6.2011: Vanhemmat huolestuivat: Cook and chill -kouluruokaa säilytetään jopa viisi päivää
• Turku 5.3.2011: Kouluruoka matkustaa kaksi tuntia lautaselle
• Jyväskylä 5.12.2010: Ruoka tulee usein koululle valmiina mutta kylmänä
• Helsinki 26.8.2010: Sadat oppilaat joutuivat odottamaan ruokaansa
• Kauniainen 13.12.2010: Puolivalmisteita ei suurkeittiöissä voi välttää s.6
• Oulu 5.12.2010: Cook and Chill -kouluruoka hiertää Oulussa 

Ulkomaalaisen kokemus ja näkemys Suomen kouluruokailusta

Päivitys 25.5.2011
Ylen:n Kainuun toimitus uutisoi 8.3.2011 Tanskasta Suomeen koulua käymään tulleen lapsen ja hänen äitinsä mielipiteitä Suomen kouluruoasta sekä eroja Tanskan kouluruokaan. Eväiden ongelmasta tämä äitikin puhui.

Otsikko sai luulemaan, että kyse olisi jostain tutkimustuloksesta. Tällä kertaa on kyse maalaisjärjellä tehdystä päätelmästä. 

Kouluruoka saattaa vaikuttaa oppimiseen

Ilmaisella kouluruokailulla voi olla suuri rooli lasten koulumenestyksessä. Puolangalla lomailevan suomalais-tanskalaisen perheen lapset käyvät kevättalven ajan koulua Väyrylän kyläkoulussa, ja he antavat suomalaiselle kouluruualle hyvän arvosanan.

Suomalais-tanskalainen Jakob Kristensen käy Puolangan Väyrylässä koulua kahdeksan viikon ajan hänen vanhempiensa ollessa mökillä Paljakassa. Mieluisin tunti ei ole välitunti vaan ruokatunti ja ilmainen lämmin ruoka, jota Tanskassa ei saa. Kotona Tanskassa Jakob ottaa kouluun eväät.

Jakob Kristensen. (YLE / Kalle Heikkinen)- Syön eväitä melkein aina. Meillä on koulussa semmoinen, mistä voi ostaa minipitsoja ja muita juttuja, ja saan joskus rahaa että sieltä voi ostaa.

Jakob kertoo olevansa puolankalaiseen kouluruokaan todella tyytyväinen. Samaa sanoo hänen pikkusiskonsa Josefine.

Ravinnolla voi olla iso rooli oppimisessa

Tanskassa koulua käydään enimmäkseen eväsleipien voimalla, ja erot lasten ravinnossa saattavat vaikuttaa myös oppimiseen, arvelee Tanskan Hørningissä luokanopettajana työskentelevä oululaissyntyinen Johanna Kristensen.

- Tanskassa oppimisesta on ehkä tullut sosiaalinen kysymys. Ne lapset jotka tulevat hyvistä perheistä, joilla on resursseja ja hyvät mahdollisuudet koulunkäyntiin, pärjäävät. Sellaisista perheistä, joiden resurssit ovat vähän huonommat, joilla ei ole mahdollisuutta antaa hyvää kouluruokaa eli hyvää lounaspakettia, on oppiminenkin vähän huonompaa.

Ilmaisesta kouluruuasta on keskusteltu myös Tanskassa, jossa voileivät eli smørrebrødit ovat vahva lounasperinne.

Johanna Kristensen. (YLE / Kalle Heikkinen)- Kouluruokailua on myös vastustettu, koska se on aika kallista, ja mistä sitten otetaan verorahat kouluruokailuun, se voi olla aika vaikea kysymys. Meistä se olisi tietenkin tosi mahtavaa, koska aina illalla pitää miettiä, onko meillä kaikkia kinkkuja ja muita niihin lounaspaketteihin jääkaapissa. Olisi tosi hienoa, jos olisi kouluruoka, Johanna Kristensen kiteyttää.

Ravinnon lisäksi koululaiselle on tärkeää riittävä uni. Sitäkin Puolangalla saa enemmän kuin Hørningissä, kehuu Jakob Kristensen.

- Täällä bussi tulee hakemaan kello kahdeksan, ja Tanskassa koulu alkaa viittä vaille kahdeksan, joten täällä voi nousta noin kymmenen minuuttia myöhemmin ylös!

YLE Kainuu / Ville Kinnunen

Tämän teksti on myös videon muodossa Yle Areenassa

Kouluruoka ja lisäaineet. Jos lisäaineet pois, miten muuttuisi kouluruoan valmistus???

Taloussanomien nettisivuilla (kiitos Ravitsemusuutiset tuoreesta vinkistä) olevassa artikkelissa ke 9.3.2011 käydään läpi kouluruoan sisältämää lisäainemäärää. Otsikko "Syötetäänkö lapsellesi roskaa?" on minusta tasoltaan mediaseksikäs. Mutta saa kiitosta siitä, että tuo varmaan kouluruoka-aiheen pariin niitä lukijoita, jotka eivät muuten aiheesta kiinnostuisi (kahdessa tunnissa näytti tulevan 2800 lukijaa). Toisaalta. Tälläinen kouluruoka-mielikuva ei auta nauttimaan kouluruokailuhetkestään niitä lapsia, jotka sitä kouluruokaa tänäään syövät. Kts. teksti Kouluruoan arvostus alkaa minusta. Koko kouluruoan skippaaminen tuskin vähentää lapsen "roskan" syöntiä...

E-koodeista en ala kinaamaan, artikkelissa on asiaa vähän sivuttu ja lisätietoa hakevat löytävät varmaan googlaamalla netistä haluamansa tekstin. Aloituskohdaksi voin antaa tän päivän (9.3.2011) Kemikaalikimara-blogin tekstin: Lisäainekeskustelujen loputon suo. linkki

Sain tänne kauas uusimmassa Annassa 9/2011 (3.3.2011) olleen pakinan kouluruokailusta (Kiitos MM). Kirjoittajalla (Sari Helin) oli minun tapaan äiti-näkökulma: "Ei pidä käsittää tätä niin, että olisin luomunatsi. Minunkin lapseni syövät karkkia, he saavat sipsejä ja keksejä, he tykkäävät kaupan pinaattiletuista ja rakastavat käydä Mäkkärillä. Mutta tämä kaikki toteutuu minun perheeni aikuisten vallassa, omana valintana. Kouluruoassa me emme voi tehdä valintaa. Siksi minun äitinä pitäisi voida luottaa siihen valintaan, joka minun puolestani on minun verorahoillani tehty."

Touche, right on point sanon minä Sari Helinille. Olet mennyt syyttelyn sijasta hakemaan ratkaisuja keittiötä pidemmältä, mikä on vastuun kantamista lastesi kouluruokailussa pilaamatta nykyistä ruokailuhetkeä. Tosin otsikkosi "Omat eväät kouluun" saanee minulta vastineeksi pakinan aiheesta jahka tässä tulee luova tauko.

Palaan vastuun kantamiseen: Eduskuntavaalit on hyvä hetki herätellä päättäjiä huomaamaan kouluruoan merkitys sekä ettei halvalla ei saa hyvää. Raaka-aineita ehkä, mutta entäs niitä raaka-aineista alusta asti tekijöitä? Ihan joka kouluun, että ruoka olisi tasalaatuisen hyvää kaikkialla...

Jos lisäaineet jätetään pois kouluruoasta niin silloin täytyy kouluruoan valmistuksenkin muuttua. En ole suurkeittiöekspertti, mutta olen työharjoittelussa vastannut 800 hengen perunoiden kuorimisesta... Tämä oli 20-vuotta sitten, onko keittiöissä enää laitteistoa multaperunoiden käsittelyyn? Eli laitteistoinvestoinnit tulisivat ehkä kululistalle mukaaan. Ja kumiperunoista on puhuttu ennen ja nyt.

Haastakaapa suurkeittiöammattilaiset tekemään talletuksia Kouluruokatietopankkiin näkemyksestään eroista kouluruoan laitossa ennen ja nyt. Mielellään talletukset tutkitusta tiedosta mutta kyllä mutu-tietokin tarpeeksi monelta suunnalta varmasti antaa kuvan mitä tapahtuisi jos lisäaineet (mm. säilöntäaineet) jätettäisiin pois kouluruoasta. Ja heti perään vihjaan, että tuoreissa kasviksissa en ole edes täällä amerikassa nähnyt E-koodin koodia...

Ja samalla voitte haastaa kaikki vanhemmat miettimään miten valmisruokavastaisuus koulussa ja Helsingin Sanomien 10.2.2011 piengallupin tulos "Koululaisten lempiruoka on pitsa" sovitetaan yhteen. Pitsauunit kouluihin?

Teko: kouluruoan asiakaskysely, Tampere, joulukuu 2010

Linkki

Aamulehden kirjoitus 20.12.2010. Yksi lause on nostettava esille "Maistuva ruoka ei yksin riitä. Ruokailuun tarvitaan myös aikaa ja rauhaa, jota tutkimustulosten perusteella ei tällä hetkellä kaikissa koulussa voida taata."

Nämä kouluruoat maistuivat tamperelaislapsille

Tamperelaisille lapsille ja nuorille maistuvat vanhat tutut suosikkiruoat. Päiväkodeissa herkutellaan mieluiten spagetilla, lihapullilla ja makaronilaatikolla, kouluissa mieliruokia ovat etenkin kalapuikot ja uunimakkara. Tulokset käyvät ilmi Tampereen Aterian teettämästä tutkimuksesta, jonka on toteuttanut FCG Finnish Consulting Group Oy.

Päiväkotilapsista 80 prosenttia pitää päiväkodissa tarjottavaa ruokaa maistuvana ja ruokahetkeä mukavana asiana. Alakoululaisille terveellinen kouluruoka maistuu, mutta yläkoululaiset ovat kriittisempiä. Yläkoululaiset jättävät kouluruokailun helposti väliin ja hakevat naposteltavaa kaupasta tai kioskilta.

Tutkimuksen tulosten perusteella vuorovaikutusta ja yhteistyötä oppilaiden, koulun ja ateriapalvelun kanssa on jatkettava.

– Koululaiset vaikuttavat ruokalistoihin jo monella tavalla. Mieliruokaäänestykset ja ruokaraadit ovat suosittuja, sanoo Tampereen Aterian asiakkuuspäällikkö Tiina Tamiola.

– Mutta maistuva ruoka ei yksin riitä. Ruokailuun tarvitaan myös aikaa ja rauhaa, jota tutkimustulosten perusteella ei tällä hetkellä voida kaikissa kouluissa taata.

Päiväkoti- ja ala-asteikäisten lisäksi tyytyväisiä ateriapalveluun ovat erityisesti päivätoimintakeskusten, vanhusten palvelukeskusten ja kotiateriapalvelun asiakkaat. Kotiateriapalveluasiakkaat kiittävät ruoan makua ja ulkonäköä sekä arvostavat palvelun ystävällisyyttä ja täsmällisyyttä. Myös vanhainkodin asukkaiden mielestä ruoka on entistä maistuvampaa, mutta ruokatoiveiden huomioimiseen he toivovat parannusta.

FCG Finnish Consulting Group Oy toteutti asiakastyytyväisyystutkimuksen Tampereen Aterian toimeksiannosta syys-lokakuussa 2010. Tutkimuksessa selvitettiin asiakkaiden kokemuksia Tampereen Ateriasta ja ateriapalvelun tärkeimpiä kehityskohteita. Tutkimukseen osallistui yhteensä 5 954 asiakasta.

Aamulehti

_____________

Lue myös sivuilta yleisökommentit

______

Aterian sivuilta löysin vastaavan tutkimusuutisen vuodelta 2008.

Aromivahventeen poisto kouluruuasta vei ojasta allikkoon

Päivitetty 12.8.2011
Kouluruoan lisäaineista ja erityisesti aromivahvenne natriumglutamaatista on ollut paljon kirjoittelua ja arvuuttelua aiheuttaako se allergisen reaktion vai ei. Tieteellisesti terveydellistä haittavaikutusta ei ole voitu osoittaa.

Eviran lisäaineopas selittää arominvahvennetta lisättävän ruokiin vahvistamaan niiden omaa makua. Täten aromivahventeen suurimmaksi haitaksi voitaneenkin lukea, että se lisää vähäravinteisten elintarvikkeiden käyttöä.

Uusin käänne on natriumglutamaatin korvautuminen hiivauutteella. Hiivauutetta ei kuitenkaan luokitella lisäaineeksi vaikka se sisältää glutamaatti. -Kummassakin on glutamiinihappoa. Kyllä samasta aineesta on kyse, vahvistaa ylitarkastaja Annika Nurttila Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta.

Kouluruokailuun liittyvässä lisäainekeskustelussa Kuopion yliopiston kliinisen ravitsemustieteen dosentti Ursula Schwab toteaa ettei asialla ole merkitystä ravitsemusongelmien ratkomisen kannalta: "Niillä, jotka saavat hurjan paljon lisäaineita, on ravitsemuksessaan lukuisia muita ongelmia."

Vanhempien huolestuneista yhteydenotoista johtuen ja pyrkimyksessä aidompaan ruoan makuun useat kouluruoantarjoajat ovat kuitenkin luopuneet natirumglutamaatin käytöstä. Valitettavasti tilanne on johtanut mm. suolapitoisuuksien nousuun kuten Pietarsaaressa tehty tarkastus osoitti tammikuussa 2011 julkaistun uutisoinnin mukaan. Suolan haitoista löytyy tarkempaa tietoa täältä.

Lehtikirjoitus: kouluruokailulla merkitystä kasvistenkäytössä (?)

Helsingin sanomat kirjoitti 3. joulukuuta 2010 sivuten kouluruoan merkitystä lasten terveyden ylläpitäjänä. En selannut itse tutkimusta läpi, mutta epäilen ettei kasvisten käyttöä mitatessa eroteltu käyttöä kotona ja kouluruokailussa tai koulupäivinä ja viikonloppuina. Joten ei ole ihan viivasuoraa et Esimerkiksi vain 14 prosenttia 15-vuotiaista pojista syö päivittäin hedelmiä tai vihanneksia ja "Kouluruokaa on tarjolla vain viitenä päivänä viikossa" ovat ainoa yhteys toisiinsa.

Suomi lasten koulutuksen kärkimaa, terveydessä hännillä

Suomi sijoittuu Hollannin, Sveitsin ja Tanskan kanssa kärkeen lasten hyvinvoinnin tasa-arvon suhteen. Suurin kuilu heikommin pärjäävien ja muiden lasten välillä on rikkaista maista Italiassa, Kreikassa ja Yhdysvalloissa.

YK:n lastenjärjestön Unicefin raportti mittaa lasten hyvinvoinnin tasa-arvoisuutta rikkaissa maissa. Tutkimuksessa vertailtiin taloudellista hyvinvointia, koulutusta ja terveyttä 24 OECD-maassa.

Tutkimuksessa haluttiin selvittää, kuinka kauas huonosti pärjäävien lasten annettiin pudota keskivertolapsista.

Parhaiten Suomi pärjäsi koulutuksessa ja huonoiten terveydessä. Viimeksi mainittuun vaikutti eniten hedelmien ja vihannesten vähäinen kulutus, jossa Suomi oli tilaston hännillä Unkarin kanssa.

Näin siitäkin huolimatta, että kouluruoka on Suomessa ilmainen.

Hedelmien ja vihannesten päivittäinen kulutus on suomalaisilla koululaisilla muita maita selvästi alhaisempaa. Esimerkiksi vain 14 prosenttia 15-vuotiaista pojista syö päivittäin hedelmiä tai vihanneksia.

"Kouluruokaa on tarjolla vain viitenä päivänä viikossa", Jyväskylän yliopiston terveyskasvatuksen professori Lasse Kannas sanoo.

Taloudellisesti tiukoilla olevat perheet saattavat Kankaan mukaan tinkiä erityisesti hedelmien ja kasvisten ostoista.

"Yksi syy hedelmien ja vihannesten vähäiseen käyttöön on selkeästi se, ne ovat melko kalliita", Kannas sanoo.

Hänen mukaansa eriarvoisuutta voisi poistaa saamalla terveelliset elintarvikkeet halvemmiksi alentamalla esimerkiksi veroja terveellisten elintarvikkeiden osalta.

Muutosvastarinta Chicagossa terveellisemmälle kouluruoalle

Artikkeli tiivistetysti:

Brian Wansink makes a good point: “Some people think that if you serve it, they will eat it,” said Wansink, whose research is available online at smarterlunchrooms.org. “But if you take away something people like and just hope they will take the new healthy thing without you goosing it, you often find that kids just won’t eat school lunches — they’ll eat a lot worse.”

Artikkelilinkki

You can lead kids to broccoli, but you can't make them eat

Students' reaction to healthier lunches highlights challenges for schools

February 20, 2011|By Monica Eng, Tribune reporter

Anyone who has ever tried to sneak healthy food into kids' lunches knows what Chicago Public Schools is going through.

Sometimes kids openly embrace the new food. Sometimes they eat it without realizing the difference. And sometimes they refuse it altogether.

CPS has met with all three reactions this school year, when it stopped serving daily nachos, Pop-Tarts and doughnuts and introduced healthier options at breakfast and lunch. But in a sign of how challenging this transition can be for schools, district figures show thatlunch sales for September through December dropped by about 5 percentage points since the previous year, or more than 20,000 lunches a day. (jäljempänä lukee, että 70% oppilaista syö koululounaan)

During visits to several CPS schools over the last few months, the Tribune heard many accounts of students throwing away their lunches. Others say they opt for "cookies and slushies" from the canteen or wait to eat until they get home. And while some kids said they still like their school meals, the vast majority used the same word to describe the food: nasty.

"If they're going to feed us healthy, they need to feed us something good that's healthy," said Mijoy Roussell, a sixth-grader at Claremont Academy who was skipping lunch in favor of a packet of candy. "This food is disgusting, which is why I'm not eating lunch."

For the 2010-11 school year, CPS and its caterer, Chartwells-Thompson, switched to menus featuring more whole-grain products, less sodium and a wider variety of vegetables. Most cereals offered have less than 10 grams of sugar per serving.

Chartwells and CPS note that these changes exceed existing U.S. Department of Agriculture meal standards, but they appear to have created negative impressions of healthy foods among many students.

"They want us to eat healthy food, but the food has no flavor," sophomore Jacob Hernandez said as he picked at unsalted rice and beans at North-Grand High School. "Last year, they had a yellow Puerto Rican rice. But this year it's all dry, and you can tell they put a lot of stuff in there, but what's the point if there is no flavor?"

CPS' new lunch standards closely mirror new federal rules proposed by the USDA, offering a glimpse of the tests other districts soon may face. Many CPS students qualify for free lunches, but government funding for the meal program depends on their continued participation.

ouise Esaian, who oversees CPS' food service program, said introducing new concepts is always challenging, but officials want to help students start to realize they can make healthier choices at mealtimes.

"We are thrilled that 70 percent of CPS students choose to eat lunch at school," she said. "While there has been a slight decline in participation, it does not reflect the measurable and positive gains we have made as a school district in making improvements to the nutritional quality of our school breakfast and lunch programs."

School lunch experts emphasize that healthful options are a lot easier to sell when the food actually tastes good.

"Cooking flavorful food from scratch is not rocket science," said Kate Adamick, who specializes in revamping institutional food operations.

For example, CPS forbids the use of salt in the preparation of vegetables or other fresh food offered to students, although the district allows high levels of sodium in the processed foods it serves.

The results of this policy could be seen on recent visits to lunchrooms, where trays of boiled broccoli, zucchini and a pea-carrot mix sat virtually ignored by students. Many of those who did take the vegetables left them on the tray uneaten.

Chef Ann Cooper, who has worked to reform lunch programs in Berkeley, Calif., and Boulder, Colo., knows it's difficult to create healthful changes but believes it's a mistake to serve nutritious, scratch-cooked items entirely without salt.

"When you cook, you need the salt for food to taste good," Cooper said. "The majority of the salt in our diets doesn't come from using the salt shaker in cooking. It comes from processed foods."

To convert kids to healthier meals, she said, "first you have to get the (healthy) food to taste good, and then you have to look at other ways of reducing salt in other parts of the menu, like by taking out processed foods."

Yet last month, in response to sagging lunch sales, the district brought back a processed spicy chicken patty sandwich as a daily offering in all district high schools. The sandwich contains dozens of ingredients, the first three being chicken, water and "vegetable protein product."

The Tribune watched recently as about 90 percent of the students in the lunch line at North-Grand chose the spicy chicken patty for their meal "because everything else tastes nasty," said junior Mariah Crespo.

Many students said the sandwich is the only entree they eat, most often with thick layers of ketchup or barbecue sauce and pickled jalapeno pepper rings.

If eaten with 0.5 ounces of jalapenos, a tablespoon of ketchup and a whole-wheat bun, the chicken sandwich contains more than 1,100 mg of sodium. The Centers for Disease Control and Prevention says most Americans should eat no more than 1,500 mg a day.

Chefs like Cooper say it would take far less sodium to make dishes like rice and beans or broccoli palatable to students. Adamick pointed out that district chefs could make a spicy chicken sandwich with a boneless, skinless chicken breast.

I am baffled and disappointed by the tendency of 21st century adults to give in to children's preferences when it comes to food," Adamick said. "We know that teens prefer pornography magazines over the classics, but we don't give them copies of Playboy in literature class. Adults are present in children's lives to be role models, disciplinarians and caretakers, not to be popular."

Brian Wansink, a professor at Cornell University who specializes in eating behavior, said abrupt changes to kids' meals often cause a negative reaction. His Smarter Lunchrooms research project has developed several strategies that help students make better choices through psychology and marketing.

For example, he advises putting healthier foods at the front of the line. He also said he has seen 25 to 35 percent increases in healthy food consumption when nutritious items were given fun names like "big bad bean burrito" or "tender broccoli."

Other suggestions include altering the physical environment, creating economic incentives to select healthier items or even adding express lines for more nutritious food.

In this vein, CPS has recently introduced an "environments" program to a handful of high school lunchrooms. Featuring attractive signage and appealing fruit dispensers, the program has reportedly helped boost fruit sales.

"Some people think that if you serve it, they will eat it," said Wansink, whose research is available online at smarterlunchrooms.org. "But if you take away something people like and just hope they will take the new healthy thing without you goosing it, you often find that kids just won't eat school lunches — they'll eat a lot worse."

meng@tribune.com