Kouluruokailutietopankki 2.0 - mitä ja miksi

Liike-elämän puolella ajatellaan jo, että tulevaisuuden innovaatiot syntyvät yhä useammin verkostoissa, joissa läpinäkyvyydellä on kehitystä kiihdyttävä merkitys.

Laajentunut kouluruokailun hyväksi toimijoiden joukko tarvitsee kanavan missä kohdata ja verkostoitua, jotta kouluruokailun kehitys kiihtyisi yhä useampiin arjen innovaatioihin.

Kouluruoka-aiheisia sivustoja

Verkkoon on kiitettävästi ilmestynyt viimeisen vuoden aikana monta hyvää sivustoa suomalaisesta kouluruokailusta. 

Kokosin sivulinkit yhteen toivottavasti helpottamaan niiden ja tiedon löytymistä. 

Uusimpana ja aikaisempaa erilaisen kuvan kouluruokailusta antavana "sivustona" (pp/pdf-esitys) suosittelen Vantaalla tehdyn Kouluruoka rokkaa! -muotoiluhankkeen loppuraportin selaamista läpi. 

Suomalaisten kouluruokailuaiheisten sivustojen lisääntymisestä huomimatta en heitä omaa kauhaani nurkkaan. Kouluruoka ei ole valmista joten lisään vielä tulta koko sopan alle. Sekä hiukan tuoreita aineksia ja mausteita maailmalta.

Syntymäpäivähaastattelu

Ruudulleni osui jokin aika sitten erään blogin syntymäpäivähaastattelu. Se nauratti sen verran, että halusin haastatella omaa blogiani Hänen täyttäessään yksi vuotta.

Onneksi olkoon Kouluruokatietopankki, täytät yksi vuotta. Miltä tuntuu?

Uskomattomalta. En vuosi sitten uskonut näkeväni yksivuotispäivääni. 

Miten sinä synnyit?

Sain alkuni tylsistymisestä. Toimittajani tylsistyi asuessaan ulkomailla tuottamaan lapsilleen 24/7 ruokailun ja muisteli haikeana miten Suomessa lapset olivat saaneet päiväkodissa jopa kolmekin ateriaa. Hän kaipasi suomalaista kouluruokailua vapauttamaan hänet edes lounaan valmistuksesta viitenä päivänä viikossa. 

Toisaalta Maarit tylsistyi toimettomuuteen lasten viettäessä päivät koulussa. Hän surffaili netissä ja kommentoi siellä täällä. Samoihin aikoihin hän osallistui paikallisen Austinin koulupiirin tiedotustilaisuuteen kouluruokailusta, kuten oli osallistunut Ranskassakin, vaikka omat lapset eivät koulun ruokalasta paikkaa olleet saaneetkaan. Hakiessaan näille kokemuksille vertailevaa tietoa Suomesta hän tuli tehneeksi muistiinpanoja lähinnä itselleen ja pistäneensä muutamia nettisivustoja seurantaan. 

Julkisen alkuni sain kai Ravitsemusuutisten keskustelussa ruokapolitiikan vaikutuksesta ihmisten ravitsemukseen blogin toimittajan Janne Huovilan kommentista : "Sinun pitäisi Maarit alkamaan pitää tällaista blogia"…. Maarit kirjoitti kollegalleen Sanna Talvialle helmikuussa 2011 mailin, jonka hän (luvalla) julkaisi Sannasoppa-blogissa: 

”Nyt lapseni eivät ole osallistuneet joukkoruokailuun kohta kolmeen vuoteen: Ranskassa lapset haettiin koulusta kotiin lounaalle kesken päivän ja täällä USA:ssa lounas viedään eväinä kouluun. Pystyn toteuttamaan yksilöllisyyttäni ravitsemuksessa 24h rajana vain oma jaksaminen ja kiinnostus etsiä vaihtoehtoja uudessakin kulttuurissa. Olen todellakin havahtunut siihen etteivät vanhemmat tosiaankaan tarjoile 100% lastensa aterioista Suomessa. Yritin etsiä jotain positiivista omasta lasten lounaslaukkujen pakkaamisesta joka aamu kun homma alkaa jo vähän uuvuttaa... Ainakin tiedän mitä lapseni syövät päivän aikana. Olen tässä suhteessa etuoikeutettu NYT, mikä saa tiedostamaan, että palatessani Suomeen joudun antamaan lasteni ravitsemuksesta suuren osan instituutioiden käsiin. Ja kohtaamaan taas sen etten välttämättä tiedä ja näe mitä lapseni syö päivän aikana. Viitenä päivänä viikossa, 40 viikkoa vuodessa, useita vuosia ts. vaikutukset pitkän aikavälin terveyteen ovat selviä ilman suurempia tutkimuksia. Puhumattakaan päivittäisestä jaksamisesta. Voin vain luottaa, että ruokailusta vastaavat yrittävät tehdä parhaansa annettujen resurssien puitteissa. Ja resurssit puolestaan ovat politiikan tulosta.”

Toimittajani oli siis tässä vaiheessa oman pohdintansa sekä koulutuksensa tuoman taustatiedon perusteella tullut siihen tulokseen, että kouluruokailun suurimmat haasteet olivat muualla kuin koulun keittiössä. Ja kun eduskuntavaalitkin olivat tulossa keväällä 2011 niin hän päätti julkaista keräämänsä materiaalin sekä suomalaisesta että usalaisesta kouluruokailusta antamaan taustatietoa kouluruokailuun vaikuttavista tekijöistä. Ja herättämään keskustelua muuallakin. 

Mikä on ollut parasta tässä vuodessa?

Kannustus kollegoilta, sekä taustalla että julkisesti tullut. Intoa jatkamiseen on myös tullut satunnaisista lukijakommenteista sekä lukijämäärän tasaisesta kasvamisesta.

Parasta on ollut myös mahdollisuus verkostoitumiseen kouluruokailun parissa ja puolesta työskentelevien kanssa. Toimin yksin ja yksityisesti, mutta nämä ihmiset ovat tuoneet työyhteisön tunnelmaa kommenteilla ja kannustuksella sekä tiedoilla että taidoillaan. 

Entä mikä on ollut kohokohta? 

Kohokohtia ovat ehdottomasti kaikki ne kerrat kun joku on katsonut minun ansainneen paikan omassa blogissaan tai painetussa sanassa. 

• Why Calories Count-kirjan omat sivut /  Food Politics-blogi (huhtikuu 2012)
• Ruokatieto / kirjoitus ravitsemusbloggaamisesta asiantuntijana (26.3.2012)
• Hgi:n yliopiston kotitalouspedagogiikan tutkimuslaitos / ajankohtaista (maaliskuu 2012)
• Kirja: Kouluruoka kutsuu nauttimaan ja oppimaan, esittely tässä kirjoituksessa. 
• Fed Up With Lunch / Sarah Wu: Guest Blogger: Finnish School Lunches (7.12.2011)
• Pöperöproffa / Patrik Borg: Vuosikymmen turhaa ruokatappelua -ja siitä opiksi (9.6.2011)
• Ravitsemusuutiset / Janne Huovila: Uutisoinnin armoilla (9.3.2011)
• Ravitsemusuutiset / Janne Huovila: Ota riski - tykästy sorsastaviin ravitsemustieteilijöihin (8.3.2011)
• Properuskoulu / Kai-Ari Lundell: Kouluruokasarja 
• Sannansoppa / Sanna Talvia: Oma blogiluettelo sivun alalaidassa
• Pronutritionist / Reijo Laatikainen: Ravitsemusblogeja-hakemisto
• Bloggerin Enkkua / Englannin opettaja X: Koulumaailma-blogilista

Sekä kaikki tykkäämiset ja jakamiset Facebook-sivuillani, jotka ovat tuoneet kävijäpiikkejä sivuni laskuriin.

Mikä on ollut ikävintä vuodessa?

Ikävintä on ollut muutama henkilökohtaiselta tuntunut minusta asiaton kommentti. 

Montako kävijää sinulla on ollut?

Nyt yli 7500. Näistä 1500 on Suomen ulkopuolelta. Heidän osuutensa on kasvanut huomattavasti vuodenvaihteen jälkeen. Siksi katsoin tarpeelliseksi esittäytyä myös englanniksi. 

Näen, että minua käytetään jo tietopankkimaisesti ts. ei vain vilaista ensimmäistä sivua vaan tehdään hakua ja avataan useita sivuja sekä palataan myöhemmin lukemaan lisää. Ei, en näe kuka käy. Kone vain ilmoittaa minulle "new readers" ja "returning readers" prosentit, sekä kuinka monta sivua kukin lukijatyyppi avaa. 

Miksi haluat tulla isona?

En vielä tiedä haluanko tulla tästä isommaksi. Vanheta aijon toki. Tunnen mielenkiintoa sen raportoimiseen, miten kuntavaaleissa käsitellään kouluruokailua. 

Haluaisin tulla teknisesti toimivammaksi hakemistoksi, mutta se ei taida olla mahdollista ilman toimittajan vaihdosta teknisemmin toimivampaan versioon... Joten nautin nyt kotikutoisesta ulkonäöstäni, joka korostaa minun olevan kansalaisaktivismin eikä ison organisaation tulos.  

Mitä terveisiä haluat lähettää uusille sekä palaaville lukijoillesi? 

Kiinnostukaa kouluruokailusta vielä enemmän. Vanhemmat, riittää vaikka kiinnostuisitte vain oman lapsenne syömisestä kouluaikana. Ehkä hän sen tuen turvin on henkilö, joka saa vierustoverinsakin kiinnostumaan kouluruokailusta. Päättäjät, ottakaa selvää kouluruokailusta niin paljon, että näette sen olevan sijoitus eikä kulu. 

Siteeraan juuri ilmestyneestä kirjasta Ruoka - oppimisen edellytys ja opetuksen voimavara tekstiä, joka tuntui ihan syntymäpäiväonnitteluilta:

"Kuluttaja joutuu sovittamaan valintatilanteensa suhteessa ruoan saatavuuteen ja edullisuuteen. Kestävästi tuotetun ruoan saatavuus ja siihen liittyvä tuotetieto kuluttajille ovat vasta hahmottumassa, samoin kuin uusien liiketoimintamahdollisuuksien ja vaihtoehtoisten elintarvikeverkostojen kehittäminen. Muutokset mahdollistava suurin liikkeelle paneva voima on ruoan julkisen hankintatoimen ja julkisten ruokapalvelujen kehittäjien käsissä. Niiden osalta taas kansalaisaktiivisuus on avainroolissa." (s.119)

Yhteistyöterveisin

Kouluruokatietopankki

p.s. vuonna 2013 blogi täytti kaksi vuotta. Vuosipäivän kunniaksi julkaisin blogin kaksivuotis-haastettelun "Toinen syntymäpäivähaastattelu".

Kannustusta ja vastinetta

Properuskoulu-blogin pitäjä ilahdutti minua jättämällä kannustavan viestin Kouluruokatietopankin talletuslokeroon. Ajattelin arvostaa omaa saavutustani ja toistaa "Enkeliporsaan" viestin omassakin kirjoituksessa ;). Käytän myös tilaisuuden kiittää kannustuksesta ja antaa muutaman vastakommentin (päivitetty 10.11.2011 kehoittamalla juhlimaan kekriä ensi vuonnakin).

Hyvä Maarit!

Blogisi on hieno. Olen peruskouluaatteen kannattaja, peruskouluun kuuluu kaikille ilmainen KUNNOLLINEN koululounas.

Taannoisten amerikkalaisen tutkimuksen mukaan pohjoismaisen hyvinvointivakltion kulmakivet ovat:

- peruskoulu
- julkinen terveydenhoito
- kaikille ilmainen kouluruokailu!

Siitä puhe, mistä puute, kaikki kolme ylläolevaa kulmakiveä puttuu Yhdysvalloista.

Me itsestäänselvyyksien maassa emme arvosta omia saavutuksiamme.

Seuraa ahkerasti kouluruokakeskustelua Suomessa. Voit kertoa meille, miten ruokailu "jenkkilässä" hoidetaan. Kiinnostaa kovasti.

Liitin blogisi suosikkiblogeihini.

www.properuskoulu.net

Tsempppiä!

t. enkeliporsas
 ________________

Kiitos kannustuksesta Enkeliporsas

Kuten varmaan olet huomannut, olen hyödyntänyt omassa blogissani moneenkin kertaan Enkeliporsaan antamaa "sisäpiiirin" kuvausta kouluruokailusta. Kiitos niistä, uskon niiden aikuiselta tulevien kuvausten kouluruokailusta antavan enemmän kuin Iltapäivälehtien kohuotsikot.

Olen samaa mieltä kuin sinä blogikirjoituksessasi, että on tärkeää puhua julkisuudessa kouluruoasta. Mutta vielä tärkeämpää olisi katsoa miten kouluruuasta julkisuudessa puhutaan. Sinunkin siteeraaman YLE:n kouluruokakoosteessa esiintynyt Raija Koroma esitti asian osuvasti: Nyt on saatu aikaan joukkohysteria kouluruokaa vastaan. On syntynyt perinteinen kulttuuri, missä kouluruoasta kuuluukin valittaa.

Enkeliporsaankin antia on joukkohysteriaan uppoaminen. Kekri-keittokuvauksesi perusteella ihailen kyllä sisuasi näyttää esimerkkiä oppilaillesi syömällä keittoa. Ei se kovin gourmeelta näyttänyt. Eikä keittoa kehuakkaan tarvitse jos ei siihen syytä ole. Mutta että kuvailee sitä vankileirin ateriaksi on joukkohysterian ruokkimista. Kekri oli sadonkorjuun juhla ja karjamarkkinoiden aikaa, ja runsaalla ruoalla kestittäminen oli kekrinvietossa tärkeässä asemassa (Wikipedia). Joukkohysteriaa voisi suunnata näkemään miksi koululaistemme kekrijuhla koostuu säilykepunajuurikeitosta. Oliko edes smetana-nokaretta? Kehotan jatkamaan kekrin viettoa koulussanne, sillä kuten Ruokatieto uutisoi 10.11.2011: ... kekri onkin aivan ajan hermoilla. Sen ydintä ovat lähiruuan arvostus, terveellisyys, ympäristömyötäisyys ja yhdessä tekemisen ilo.

Kouluruokailu on ravitsemusasiantuntijoille hankala puheenaihe, koska KUNNOLLINEN ateria ei todellakaan ole lautasella siinä vaiheessa kun hiilihydraattien määrästä olisi päästy sopimukseen. Siksi Kouluruokatietopankin mottona on kerätä tietoa siitä mikä kouluruokaan vaikuttaa. Tähän astisena yhteenvetona totean suurimmaksi vaikuttavaksi tekijäksi nousevan asenteen. Ei siis edes raha. Asenne vaikuttaa monella tasolla alkaen oppilaista, jotka jättävät syömättä tarjotun ruoan, päättäjien asenteisiin joilla tarjottu ruoka valmistuu. Joka välissä on vanhempien asenne, joka määrää hyväksyvätkö he lapsensa jättävän väliin kouluruokailun ja ketä he äänestävät päättämään kouluruokailuun annettavista resursseista.

Yhteistyötä joukkohysterian suuntaamisessa toimintaan kouluruokailun kaikentasoisen arvostuksen puolesta toivoen

Maarit
p.s. Jenkkilässä pyritään eroon siitä, että ilmaisen koululounaan saavat eivät leimautuisi. En näe Suomessakaan olevan kouluruokailun etu korostaa sen olevan tärkeää, koska se on joidenkin ainoa ateria. Syöminen kesken päivän on tärkeää kaikille, piste.

Kouluruoka katettu

Mitä kouluruokalautasella nyt on ja mitä pitäisi saada mahtumaan?

Viime aikojen lehti- ja yleisökirjoitteluista päätellen (googlataampa päivän saldo) kouluruokalautasella on vain E-koodeja. Mutu-tuntumalla heitän, että kouluruoka on suurimmalle osalle tämän hetken koululaisista se vähiten E-koodeja sisältävä ateria päivän aikana. Ja sitä paitsi koululaiset eivät laita lautaselleen juuri mitään. Jos kouluruokalaan sisälle edes astuvat. Eli kokonaisuuden kannalta lisäainesäätelyssä hyödyllisintä olisi siis saada koululaiset käyttämään kouluruokailua. Vasta kun tämä toimii voi katsoa tarkemmin pitääkö lisäaineita karsia vielä siitä neljäsosan lautasesta vievästä kastikkeestakin. "Mitä lapsesi söi koulussa tänään?" on erittäin hyvä kysymys katsoipa ruokamaailmankuvaa miltä kantilta tahansa. Vastuunsa tunteva vanhempi kuuntelee vastauksenkin ja miettii omia kouluruoka-asenteitaan.

Helsinki laittaa kouluruokalautaselle kerran viikossa täysin kasvisruokaa. Tätä päätöstä on kutsuttu myös säästämiseksi. Kenelle se säästö menee, kutsun minä kertomaan. Aloite tuli Vihreältä puolueelta, mutta lopputulos ei taida olla kovin ympäristöystävällinen. Taitavat kyllä tässäkin asiassa jyllätä enemmän ennakkoasenteet kasviksia kohtaan kuin itse ruoka.

Moni kouluruokaa koskeva päätös tehdään keittiön ulkopuolella ja päätöksiin vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin ravitsemukselliset. Edellinen hallitus jätti perinnöksi tavoitteen lähi- ja luomuruoan lisäämisestä kouluruokalautaselle. En ole vielä kuullut suolinukan lähiruokaan kiinnittyvästä entsyymistä. Ehkä se on perinteeseen reagoiva hermojärjestelmä, mikä tuo veden kielelle ja mielen korkealle sekä tekee erityisesti lähiruoasta terveyttä edistävää? Lain mukaan koululaisten asuinseutujen kuntapäättäjät hallitsevat ja tekevät suurimmat päätökset koskien kouluruokailua. Tai pienemmät kuten Runebergin tortut kirjailijan asuinseuduilla. Ja valitettavasti voidaan otsikoida "Kouluruoasta säästetään jopa laittoman paljon".

Kuvitellaampa, että kouluruokalautanen on euron kokoinen. Mistä se euro tulee? Ulkomaan kouluruokakokemusten perusteella on minulle konkretisoitunut ettei kouluruoka todellakaan ole ilmaista. Usassa julkisen koulun lounas maksaa n. $2. Ranskassa hinta oli 5 euroa, jos paikan ruokalasta olisi saanut. Niin ja nuo kolikot pitää kaivaa omasta taskusta päivittäin. Suomessa kouluruoka maksetaan verorahoista, ei se ilmaista ole. Varsinkin kun lautasia katetaan julkisin varoin 440 miljoonaa vuodessa.

Kuka sen lautasen täyttää? Lautasen täyttämistä keskuskeittiön antimilla vastustetaan, mutta syykin on hyvä: Keittiöstä tulevat säästöt eivät saa karata keittiöstä ulos. Jos säästöt näkyy lautasen päällä plussana niin onko tehokkuus tuottamisessa huonoa? Tämä JOS vaatii muutosta ja pohdintaa KUN. Lisäainekampanjassa tuotiin kokki näyttämään miten 90 sentillä tehdään lisäaineetonta ruokaa. Tuosta saa vähän sellaisen kuvan ettei keittiöhenkilökunta osaisi tehdä ruokaa. Tuliko tällä mannekiinikokilla (mies, moniko koulunkokki on?) siinä sivussa samalla rahalla muutama erikoisruokavaliokin?

Kuka päättää lautasen täytteestä? Syöjiä pyritään osallistamaan kyselyillä. Lasten ääni lautaselle ei vaan taida puhutella yläkouluikäisiä teinejä... Täytettä ainakin ohjeistetaan runsaasti.

Kuka päättää lautasen koosta? Ymmärtääkseni ruoan keittäjä ei saa euroaan suoraan vaan esimerkiksi Helsingin kouluruokatuottajan Palmian sivuilla kirjoitetaan: "Koulujen ja oppilaitosten ruokapalvelut on neuvoteltu ja sovittu yhdessä ruokapalvelujen tilaajan eli Helsingin kaupungin opetusviraston kanssa". Päätetäänkö ruokailuun käytettävä summa kunnassa erikseen vai onko se mukana opetustoimeen käytettävässä summassa? Tai toisin päin, jos opetustoimeen lisätään rahaa, miten se saadaan kohdistumaan kouluruokaan?

Kun lautanen on tyhjä niin mihin se euro menee? Kilahtaako se sosiaalipoliittiseen säästöpossuun tulevaisuuden varalle? Vai meneekö euro pesuveden mukana ja pian puidaan kuntapäättäjien lähiruokakytköksiä... Mutta nämä asiat eivät enää kuuluu kouluruokalaan, vaikka keittäjän kauha jotain paikkaamaan pystyykin.

Opetussuunnitelma tuo lapset ruokalaan, mutta siihen se suunnitelma kuulemma nykyään loppuukin. Ja ovi jätetään auki ainakin yläkoulussa poistumiseen koulusta ruokailun ajaksi.

Kiitän blogiini tulleista kommenteista, jotka laajentavat näkemystä kokonaisuudesta nimeltä kouluruokailu. Suljen keskusteluyhteyden häiriköinnin välttämiseksi, lisäkommentteja voi edelleen lähettää sähköpostitse kouluruokatietopankki (at) gmail.com.

Teko: media-analyysi kouluruokailukeskustelusta

Tässä kouluruokailu-asiatietoa etsiessäni löysin uutisen Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman (Sre), Suomen Lasten Parlamentin ja lapsiasiavaltuutetun teettämästä media-analyysistä lokakuussa 2010. Yllättävää on ettei uutinen tullut esiin googlatessa sanalla "kouluruoka" vaan pitkän nettipolkujen seuraamisen jälkeen.

Havaintona heilläkin on ollut, että puhetta ja kirjoitusta on paljon suhteessa tekoihin: "monissa kunnassa teot ja puheet eivät kohtaa". Kuten selvityksen teettäjistä voi päätellä, "lasten ääntä lautasella" halutaan selvemmin esille kouluruoan jatkosta mietittäessä. Ja ihan hyvin perustein: Lasten mukaan on selvää se, että jos oppilaiden näkemyksiä kouluruoasta ei oteta huomioon, monet oppilaat eivät myöskään syö lounasta.

Media-analyysin tiivistelmä löytyy linkistä kouluruokaan vaikuttavia tekijöitä hyvin havainnoivana kalvosarjana.

Mutta se mikä pitää minut sormet kiinni näiden omien nettisivujeni kokoamisessa on ammattilaistenkin liki parista tuhannesta artikkelista, ohjelmasta ja sosiaalisen median keskustelusta kokoaman media-analyysin lause: Kuntapäättäjät eivät välttämättä näe kouluruokailun arvoa, mikä tekee siitä säästökohteen. On kuitenkin vaikea osoittaa, mitkä tahot loppujen lopuksi päättävät kouluruoasta ja mitkä arvot sen kehittymistä ohjaavat.

Ruokatieto (27.10.2010) laajentaa omassa uutisoinnissaan tekstiä: Viestinnän tutkija Anne Leppänen Kuulesta sanoo, että kouluruuan puolesta tehdään töitä, mutta eteneminen on takkuista, koska tavoitteita on paljon ja ne vetävät osin eri suuntiin. Koululaiset ja heidän vanhempansa vaativat maistuvuutta ja riittävyyttä. Ruuan suunnittelijat ja tekijät huomioivat ravitsemusta koskevat suositukset. Ruokakulttuurin puolestapuhujat taas painottavat ruokailutilanteen miellyttävyyttä. Koulun henkilökunnan on saatava ruokailu etenemään nopeasti.

Leppäsen mukaan julkisuudessa ei näy kouluruokaan liittyvää päätöksentekoprosessia eikä kyselyiden tulosten hyödyntämistä, jolloin jää epäselväksi kuka päätti rahoituksesta ja mitä saaduille parannusehdotuksille on tehty. Hän haastoi mediat penkomaan myös näitä aiheita.

En ole median edustaja, mutta otan haasteen vastaan! "Jälleen kerran" kouluruoka-aiheesta on paikallaan, koska eduskuntavaalit ovat yksi piste, missä käännöstä voidaan resurssien jaossa tehdä.