Kouluruokatietopankki: Mitä kouluruokailu saa maksaa?

Opetushallitus on julkaissut jokaisen kunnan sekä myös muiden peruskoulutusta antavien tahojen vuonna 2013 kouluruokailuun käyttämät summat.

Mitä kouluruokailuun sijoitettiin vuonna 2013?

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmän 19.12.2014 julkaisemien raporttien mukaan mukaan esimerkiksi Turun kaupungin peruskouluissa varsinaisen toiminnan käyttömenoja kului ruokailuun 544 euroa per oppilas eli 5.5% käyttömenoista (yhteensä 12.427,5 oppilasta). Helsingin kaupungin peruskouluissa luvut olivat 414 euroa per oppilas, 4.1% käyttömenoista (yhteensä oppilaita 36.517,0).

Luvut antavat suuntaa minkälaisista kokonaissummista puhutaan jokaisen peruskoululaisen etuna 182 päivän ajalta vuodessa.

Suomalainen ruokakulttuurirahasto palkitsi Helsingin Rudolf Steiner-koulun kouluruokailun toimintamallin kehittämisestä ja toteuttamisesta 25.2.2015. Vertailun vuoksi katsoin, että palkitun koulun kannatusyhdistyksen varsinaisen toiminnan käyttömenoja kului ruokailuun 441 euroa per oppilas (6.7% käyttömenoista, yhteensä 624,5 oppilasta).

Haluttu kouluruokailun toimintamalli?

Helsingin Rudolf Steiner -koulu kertoo kouluruokailun toimintamallistaan verkkosivuillaan:

"Koulu tähtää kaikessa toiminnassaan kestävään kehitykseen. Oppilaiden ympäristökasvatusta tuetaan opettamalla kestävän kehityksen periaatteita, kuten jätteiden kierrätystä ja ruokahävikin minimoimista. Steinerkoulutuksen periaatteisiin kuuluu paitsi vatsan täyttäminen myös aistien stimuloiminen. Näin kouluruokailu on tärkeä osa koulun pedagogiikkaa."

ja raaka-aineistaan

"Ruoka-annoksemme raaka-aineet ovat vähintään 70 prosenttisesti luomusertifioituja. Pyrimme jatkuvasti lisäämään astetta ja joinakin päivinä pääsemme lähes 90-prosenttiin. Hankinnoissa asetamme etusijalle lähialueen luomuviljelijät. Ruoka on GMO-vapaata. Käytämme täysjyväpastaa ja –riisiä. Valkoisen sokerin sijaan käytetään raakaruokosokeria tai hunajaa. Ruokasuolan asemasta käytämme meri- tai vuorisuolaa. Ruoat maustetaan luomumausteilla ja lisäaineita ei käytetä. Suosimme voita ja ruokaöljyä margariinin ja vähärasvaisten tuotteiden sijasta. Kasvisproteiinina käytämme kokojyväviljojen lisäksi erilaisia palkokasveja, siemeniä ja pähkinöitä. Jälkiruuissa käytämme kotimaisia marjoja ja luomuhedelmiä."

En väitä, että kaikki suomalaiset vanhemmat haluavat tätä samaa lapsilleen tai edes osaavat haluta. Mutta moni haluaa "parempaa kouluruokaa" kuin nyt päätellen kouluruokailua koskevista yleisökirjoituksista. Yhteiskunta ainakin haluaa lisätä palkitun toimintamallin suuntaista kouluruokailua. Esimerkiksi Kansalle kotimaista kalaa! -julistuksessa 4.2.2015 Maa- ja metsätalousministeriö ilmoittaa edistävänsä

"..toimintamalleja kalatuotteiden saamiseksi mm. lähi- ja luomuruokaa arvostaville ryhmille sekä kalan terveyshyödyistä kiinnostuneille kuluttajille. Kotimaisen kalan käyttöä erityisesti julkisen sektorin ruokahuollossa ja muussa suurkeittiökäytössä pyritään edistämään mm. menekinedistämisen ja poliittisen vaikuttamisen avulla."

Joulukuussa 2014 julkaistu Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 esittää:

"...kouluruokailu, välituntitoiminta sekä koulun päivänavaukset, juhlat, retket, opintokäynnit ja leirikoulut sekä mahdollisuuksien mukaan koulumatkat järjestetään siten, että ne tukevat oppilaiden oppimiselle, monipuoliselle kehittymiselle ja hyvinvoinnille asetettuja tavoitteita. Ne myös osaltaan vahvistavat kokemusta hyvästä ja turvallisesta koulupäivästä ja tekevät mahdolliseksi oppilaiden näkökulmasta eheän, vireyttä vahvistavan ja vaihtelevan päivän."

Mitä parempi kouluruoka saa maksaa? Entä parempi kouluruokailu?

Helsingin Rudolf Steiner-koulu oli uutisoinnissa perimästään 570 euron lukukausimaksusta. HS.fi uutisen mukaan maksua perusteltiin näin

Oppilasmaksujen avulla koulu voi tarjota omassa keittiössä alusta loppuun valmistettua laadukasta luomuruokaa (HS.fi 7.2.2015)

Olisinko itse valmis maksamaan 570 euroa lukukaudessa ruokailusta? Enpä taitaisi olla. Enkä suostunut maksamaan $5.50 per oppilas ulkomailla vaikka tuottaja lupasi "We are proud to use local sustainable ingredients as often as possible and avoid all preservatives and additives in our production" (kirjoitukseni 24.8.2011).

Ja jos maksaisin niin suostuisinkohan siihen, että 570 eurolla lapselleni tarjoiltaisiin särkeä? Taitaisin unohtaa maksaneeni ravintolassa etanoista ja muista öttiäisistä. Jäisikö toteutumatta miten särjestä tuli koululaisten suosikkiruokaa?

Toisaalta maksan lasteni kieliluokkien kannatusyhdistyksen vapaaehtoisesta jäsenyydestä 20 euroa vuodessa yhteensä kahdesta lapsestani. Kannatusyhdistys pyrkii toiminnallaan ylläpitämään oppilaiden motivaatiota harvinaisen kielen opiskeluun. Olisiko moni vanhempi valmis tukemaan vapaaehtoisella summalla, jonka käyttö olisi läpinäkyvää, omien lastensa koulun kunnallista kouluruokailua edistääkseni heidän (ja heihin vaikuttavien kavereiden) motivaatiota syödä hyvin?

Oma ruokanautinto ei ole riittävä onnen lähde

Nostan hattua pioneereille Helsingin Rudolf Steiner-koulun kouluruokailussa ja erityisesti heidän ilmaisemastaan halusta jakaa toimintamalliaan myös muille.

Mutta kuten nuori, joka ei pidä yksistään vain omaa ruokanautintoaan riittävänä onnen lähteenä emme mekään edes palkinnon saatuamme halua paistatella itsetyytyväisyydessä. Seuraava suuri kysymys onkin, miten voimme jakaa muiden kanssa saatuja kokemuksiamme! Tulemme kutsumaan kylään kaupungin kouluja ja muita halukkaita.

(Rehtori Meri Arni-Kauttu palkitsemistilaisuudessa)

Maailmalla muutkin maat alkavat havaita yhteiskunnan tarjoaman maksuttoman kouluruokailun olevan laajasti hyvinvointia edistävä palvelu perheen tulotasosta riippumatta. Mitä me Suomessa haluamme sijoittaa omasta ruokanautinnostamme, että kouluruokailu pysyy maksuttomana kaikille?

Lisätietoa aiheista: