9.9.12

Kouluruokailudesign ja vieraita Italiasta, ei maistu ja maistuu, kouluruokadiplomista apu?

Tällä viikolla kouluruokauutiset olivat poikkeuksellisen ääripäistä kouluruokamaailmaa; Kouluruokailuun tuodaan muotoiluhanke, italialaiset gastronomian opiskelijat tutustuvat kouluruokailuun Suomessa, kouluruoka jää oppilailta lautaselle yhtäällä, toisaalla vanhukset tulevat oppilaiden sekaan kouluruokajonoon. 

Kouluruokailun muotoiluhanke-uutinen tulee Vantaalta. 
Vantaan Tilapalvelut Oy on käynnistänyt kouluruokailun muotoiluhankkeen yhdessä Vantaan kaupungin kanssa. Hanke on osa World Design Capital Helsinki 2012 -ohjelmaa. Hankkeen tavoitteina on muun muassa kehittää kouluruokailusta entistä parempi ja sujuvampi kokemus palvelua käyttävän asiakkaan eli koululaisen näkökulmasta, lisätä koululaisten osallistumista päivittäiseen kouluruokailuun, parantaa kouluruoan houkuttelevuutta ja vähentää kouluruokailussa syntyvän biojätteen määrää. Hankkeessa tarkastellaan ja kehitetään koko kouluruokailuun liittyvää ympäristöä. (Vantaan kaupungin tiedote 5.9.2012)
Keskisuomalainen uutisoi italialaisen University of Gastronomic Sciences UNISG lähettävän opiskelijaryhmänsä tutustumaan Suomen ruokakulttuuriin sekä sen makuihin, raaka-aineisiin, valmistustapoihin ja ruokaperinteisiin. 
Opiskelijat tutustuvat myös suomalaisittain kiiteltyyn erikoisuuteen: kouluruokailuun. Kouluruokailuun opintomatkalaiset tutustuvat Nyrölän koululla Jyväskylässä. (Keskisuomalainen 4.9.2012)
Kumpikaan uutinen ei mainitse ovatko nämä osa ELO-säätiön elokuun lopussa julkistamaa kouluruokailun vientihanketta, jolla säätiö haluaa tulevaisuudessa tuoda Suomen tunnetuksi laadukkaasta kouluruokailusta.
ELO-säätiön johtajan Sari Mattilan mukaan kouluruokailu on suomalainen ylpeydenaihe, joka ansaitsee huolenpitoa ja arvostusta. "Jotta saamme kouluruokailun sille kuuluvalle arvostuksen tasolle, tarvitsemme laaja-alaista tukea. Kouluruokailussa on tiukat taloudelliset rajoitukset. Heijastuuko tämä jo laatuun? Entä olemmeko unohtaneet makumaailman merkityksen lastenkin suussa tai kouluruokailun tärkeän kasvatuksellisen merkityksen? Liian usein puhutaan vain rahasta", Mattila toteaa. (ELO-säätiön tiedote 29.8.2012)
Kouluruokailun tiukat taloudelliset rajoitukset heijastuivat laatuun ilmeisesti Mäntsälässä. Siellä uutisen mukaan kouluruoan tuottajan vaihdos näkyi laadussa niin, että "Kouluruoka jää lautasille" (Mäntsälä-lehti 7.9.2012). Kilpailutuksesta koulumaailmassa on ollutkin viime viikkoina kirjoittelua; Kilpailutetun henkilökunnan kasvattajamahdollisuudet (Kouluruokatietopankki 30.8.2012) sekä Ruokatieto toi esiin ettei koulukohtaisiin ruokailun kehittämisryhmiin ole suunnitteluissa aijottu jäseneksi myöskään rahoittajatahon eli kuntaruuan budjetoinnista vastaavaa henkilöä. ("Show me the money"-kappale Ruokatiedon uutisessa 4.9.2012)


Toisaalta, kilpailutettuna tai ei, kouluruokailusta voidaan tehdä kaikenikäisten kohtauspaikka. "Kouluruoka maistuu vanhuksille" - uutisesta näkyy kyllä myös, että vanhukset ovat valikoivia sen suhteen mikä kouluruoka heille maistuu kun siitä itse maksavat.  
Täällä me käymme noin kerran viikossa vähän sen mukaan, mitä kulloinkin on tarjolla (Hämeen Sanomat, digilehti 6.9.2012)
Kouluruokailun laadun arviointiin onkin kehitteillä eräänlainen mittari: Kouluruokadiplomi, jonka kouluravintola voi ansaita täyttäessään laadittavan hyvien käytänteiden  tarkistuslistan  ja laatukriteeristön vaatimukset. 
Kriteeristössä huomioidaan mm. ravitsemuksellisesti täysipainoinen ruokalista, inhimilliset ruokailuajat, ruokailutilojen viihtyisyys, terveellisyys- ja makukriteerien huomioiminen elintarvikkeiden hankinnassa, ruokapalveluiden sitouttaminen kestävän kehityksen toimintamalleihin, asiakastyytyväisyys, ravitsemusvalistuksen integroiminen kotitalous-, liikunta- ja terveystiedon oppitunneille sekä yhteistyö kodin ja koulun välillä. (Herkkuammatti-sivusto 3.8.2012)
Kouluruokadiplomista voisi tulla sellainen kouluruokailun "design", mitä vanhemmat voivat ryhtyä toteuttamaan lastensa kouluihin ja vaatia kuntapäättäjiä huomioimaan kouluruokailun tuottajan kilpailutuksessa. Kouluruokadiplomin levitessä olisi ELO-säätiöllä viedä maailmalle mallia miten ruohonjuuritasolla voi vaikuttaa oman lapsensa laadukkaaseen kouluruokailuun. Kiinnostus oman lapsen kouluruokailusta kun taitaa olla se yleismaailmallisin asia kouluruokailussa.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti