Valtakunnallisten Ravitsemuspäivien anti kouluruokailulle

Valtakunnalliset Ravitsemuspäivät haki tänä vuonna vastausta kysymykseen ”Mihin voimavaroja tulisi suunnata, jotta nuori aikuinen on terve myös keski-iässä ja vanhuudessa?”  otsikolla ”Ravitsemus terveyden edistäjänä”. Pyrin noukkimaan asiantuntijoiden esityksistä tietoa kouluruokailusta terveyden edistäjänä sekä esitän omia näkemyksiäni miten käsiteltyjä aiheita voi soveltaa kouluruokailun kehittämiseen. 

• Sirpa Sarlio-Lähteenkorva, laillistettu ravitsemusterapeutti, neuvotteleva virkamies Sosiaali- ja terveysministeriön Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen yksiköstä, avasi 20. valtakunnalliset ravitsemuspäivät mm. esittelemällä nyt kuntavaalien alla julkaistun ”Ravitsemuksellista hyvinvointia”-oppaan kuntapäättäjille. Opas kuvaa konkreettisia toimia miten ehkäistä etteivät kuntien säästötoimenpiteet vaikuta erityisesti joukkoruokailusta riippuvien lasten ja vanhusten ravitsemuspalveluihin. On siis itsestään selvää, että kouluruokailu löytyy oppaasta. Opas ja lisätietoa löytyy Valtion Ravitsemusneuvottelukunnan sivuilta täältä. 

• Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm toi esille miten periaatteessa suomalaisilla on juuri nyt mahdollista syödä terveydenkannalta paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Terveyttä on kuitenkin vaikeaa ostaa kaupasta, koska myös mahdollisuuksia tehdä terveydelle epäedullisia valintoja on paremmin kuin koskaan aikaisemmin.

Ihmisillä on varaa hylkiä kouluruokailua, koska toimimiseen tarvittan energian voi hankkia muualtakin. Puutteellisen ravinnon vaikutusta ei havaita yhtä nopeasti kuin ennen. 

• Ruokakulttuurin professorin Johanna Mäkelän puheenvuorossa suomalainen kouluruoka mainittiin New York:n modernin taiteen museossa MOMA:ssa esiintyvänä kulttuuritekona vaikka joskus asenne onkin ehkä ollut ”Suomessa ei ole ruokakulttuuria”. Suomalaistenkin ruokasuhteesta on siis tullut tietoisempi ja sitä esitellään mm. erilaisten ruokablogien kautta tai vaikkapa pystyttämällä oma tarjoilupiste Ravintolapäivänä. 

Mielestäni kouluruokailussa tämä voi tarkoittaa, että tuomalla esiin itse ruokailussa sekä vaikkapa blogeissa kouluruoan alkuperän merkitystä voidaan saada aikaan mielenkiintoa kouluruokailun hyödyntämiseen. 

• Raskauden aikaisen ravitsemuksen merkitys lapsen terveydessä (Suvi Virtanen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori) ei tuonut koululaisen ruokailuun sovellettavaa tietoutta. 

Yhteyttä voi hakea miettimällä voisiko negatiiviset kouluruokakokemukset näkyä äidin raskaudenaikaisena joukkoruokailua välttelevänä ravitsemustottumuksena. Huonontunut ravitsemus esim. liian vähäisen proteiinin saantina raskauden aikana altistaa lasta myöhemmin elämässä sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöille.

• Turun lasten- ja nuorisotutkimuskeskuksen johtaja Hanna Lagström toi esille perheiden ravitsemuksellisia haasteita. Erityisen herättävää itselleni oli tutkimustulos, joka esitteli 3-vuotiaan lapsen perheenjäsenten ruokailuhetkien ajankohtia. Esimerkissä 3-vuotiaalla oli päivän aikana vanhempien kanssa vain aamupala ja sekin vain isän kanssa. 

Esimerkki ei varmasti ole kaukana monen kahden työssäkäyvän vanhemman ja kouluikäisten lasten perheen arjesta ja siten korostaa aikuisen läsnäolon merkitystä kouluruokailussa ruokakasvatuksen lähteenä. 

• Minna Savolainen (THL:n Mielenterveyden edistämisen yksiköstä) puhui ravitsemuksen roolista syrjäytymiskehityksen ehkäisyssä. Hänen esimerkkinsä koski "Elämä raiteilleen"-toimintamallia, joka poimi armeija- tai siviilipalveluksen ulkopuolelle jääviä tehostettuun tukiohjelmaan. Ravitsemus- ja syrjäytymisaihetta yhdessä käsiteltiin muissakin puheenvuoroissa ja palattiin vielä loppukeskusteluissakin teemalla miten hyvin syöneenä jaksaa paremmin käsitellä eteentulevia haasteita. 
• Esim. rekkakuskien ravitsemusneuvontahankkeessa keskityttiin siihen miten ravitsemuksella voi ehkäistä väsymystä, jota tulee biologisen rytmin vastaisista ja yksitoikkoisesta työstä. 
• Syrjäytyneiden nuorten työpajatoiminnassa tarjottiin aamupuuroa ja lähetettiin nuoria Marttojen K-18 kokkauskurssille ettei ruokailu olisi halpojen einesten varassa.

Jos rekkakuskien ammattitaitoa katsottiin voitavan tukea ohjauksella terveellisimpiin ruokavalintoihin tai ruokaohjauksen todettiin olevan puheeksi ottamisen väline syrjäytymisvaarassa olevien tai jo syrjäytyneiden nuorten kanssa, niin eikö silloin onnistunut kouluruokailu ole ennaltaehkäisevää työtä?  

• Ulla Siljanmäki-Ojansuu (johtava ravitsemusterapeutti, Tampereen yliopistollinen sairaala, laIllistettu ravitsemusterapeutti) kertoi Pirkanmaan alueellisen ravitsemussuunnitelman muodostumisesta sekä toteutumisesta ja tuloksista. Lyhyesti tiivistettynä alueellinen ravitsemussuunnitelma tuo kuntaan poikkitieteellisiä ja yhdenmukaisia käytäntöjä, jotka ottavat huomioon ravitsemuksen kuntalaisten arjessa terveyttä ja hyvinvointia edistävästi. Ravitsemussuunnitelmassa katsotaan ravitsemusta eri elämänvaiheissa. Alueen kuntiin on tehty hyvinvointi-indikaattori, joka esim. kouluikäisillä voi olla kouluruokaa syövien osuus ja seurantavälineenä kouluterveyskyselyn 8. ja 9. luokkalaisten vastaukset. Pirkanmaan alueellinen ravitsemussuunnitelma on myös em. "Ravitsemuksellista hyvinvointia"-oppaassa. 

• Ravitsemusasiantuntijan roolista terveyden edistäjänä olleet puheenvuorot voisi tulkita kouluruokailua koskevaksi siten, että tarvitaan sekä opittua tietoa että tiedon soveltamista näkemään miten kouluikäisten ravitsemusta voidaan parantaa. Siihen ei riitä pelkkä lautasen päällisen laadun parantaminen vaan on syytä huomioida esim. Ravitsemuspäivillä esiin nostettuja seikkoja politiikasta nuorisokulttuureihin ja perhe-elämään. 

• Uusista pohjoismaisista ravitsemussuosituksista puhui Ursula Schwab (FT, dosentti, laillistettu ravitsemusterapeutti, Itä-Suomen yliopisto). Pohjoismaiset ravitsemussuositukset julkistetaan keväällä 2013 ja tulevat olemaan suomalaisten ravitsemussuositusten pohjana. Näissä uusissa suosituksissa tulee korostumaan yksittäisten ravintoaineiden sijaan ruokavalion kokonaisuuden merkitys. 

Kouluruokailu-kielelle käännettynä kouluruoka tulee ymmärtää sekä koululaisten että perheen puolesta mahdollisuutena hyödyntä osana päivän ruokailua ja monen ravintoaineen lähteenä. Mahdollisuutena, jonka hyödyntämättä jättämistä on vaikea paikata niin, että ravitsemus tyydyttää tarpeet, ylläpitää terveyttä ja vähentää ruokavaliosta riippuvien kroonisten sairauksien riskiä. 

• Nuorisotutkimusseura ry:n kulttuuritutkija Anne Puuronen puhui terveystajusta, miten se muotoutuu sosiaalisissa suhteissa ja ympäristössä ja vaikuttaa terveystottumuksiin. Ruokailutottumuksissa terveystajua muokkaavat markkinointi ja mainonta eikä suinkaan vain viralliset ravitsemussuositukset. ”Ravitsemukseen sidoksissa olevan terveyden edistämistyön lähtökohdaksi on tarkoituksen mukaista asettaa perhe tai lapsen muut vastaavat läheissuhteet ja lähiympäristö”. Sosiaaliekonomisilla tekijöillä on vaikutusta rjen tottumuksiin ja tuttumuksilla on vaikutusta terveyserojen syntyyn. Lisätietoa mm. Nuoristotutkimus-julkaisun 2/2012 artikkelista Nuorten terveystaju - osa kasvamista / Anne Puuronen. 

Kouluruokailua koskien ymmärtäisin ravitsemusneuvonnan tavoitteeksi, että perhe ymmärtäisi kouluruokailun merkityksen omasta lähtökohdastaan katsoen; joko taloudelllisena tukena, terveydellisenä tukena ravitsemuksellisesti, osana ruokarytmiä tai sosiaalisuutta. Ei terveyttä korostaen vaan tuoden mukaan myös ruokailun muut ulottovuudet lisäten laajempaa terveystajua. Ja siten koko perheen kouluruokamyönteisyyttä, joka lisäisi nuoren halukkuutta käyttää kouluruokailua. 

• Kouluruokailun merkityksestä terveyserojen kaventamisessa tuo ehkä tietoa syksyllä 2012 alkava ISCOLE-tutkimus, jota esiteltiin posterisession puolella. ISCOLE tutkii lasten ja perheen elintapojen, rakennetun asuinympäristön sekä koulun käytäntöjen merkitystä 10-vuotiaiden lasten liikunta- ja ruokatottumuksiin 12 tutkimuskeskuksessa ympäri maailmaa. Suomi ainutlaatuisena tasa-arvoisena kouluruokailumaana on tutkimuksessa mukana. Tutkimuksen tuloksia on luvattu raportoida syksystä 2013 alkaen. 

• Paula Hakala (laillistettu ravitsemusterapeutti, johtava tutkija Kelan tutkimusosastosta) esitteli korkeakouluopiskelijoiden ravitsemussuositusten ohjauskeinoista opiskelijoiden ravitsemuksessa. Tämän väestöryhmän erityispiirteenä on mahdollisuus puoli-ilmaiseen ateriointiin eli opiskelija itse maksaa osan ja ravintoloitsija saa KELA:n kautta ateriatukea n. 40% aterian hinnasta (v. 2012 ateriatuki on 1,84e/ateria). Ateriatuen saadakseen opiskelijaravintoloitsijan tulee täyttää vuodesta 2013 alkaen aterian tuelle laaditut kriteerit (kts Valtion Ravitsemusneuvottelukunnan suositus korkeakouluruokailun periaatteeksi). 

Torppaan jo nyt ajatukset ateriatuen ja maksullisuuden siirtämisestä kouluruokailuun. Perustelen asiaa opiskelijoilla olevalla taloudellisella vastuulla itsestään, johon kuuluu esim. asumiskustannuksista vastaaminen. Tämä taloudellinen vastuu itsestään tuo ruokapalvelun käyttäjälle arvostavaa asennetta tuettua ruokailua kohtaan, jossa lisäksi tulee mukana terveyttä edistävä näkökohta. Yhdysvaltalaisen kouluruokailun ongelmahan on, että koululaiset eivät arvosta tuettua ruokailua vaan käyttävät mahdollisesti omistamansa rahat vapaasti. Yhdsyvalloissa tuettuun kouluruokailuun on nyt tuotu lisäarvoksi terveyttä edistävien ravitsemussuositusten mukaisten vaihtoehtojen tarjoaminen. (kts. kirjoitukseni aiheesta) 

• Nuorten ravitsemuksesta ja sosiaalisesta mediasta uutena vaikutusmahdollisuutena kertoi terveysviestinnän asiantuntija Janne Huovila (ETM, aiheen tutkijakoulutettava). Hän esitteli käsitteen kaikkiallisuus –ubiikki, joka tarkoittaa ”kaikki, kaikkialla, kaikkea” eli miten nuori hoitaa sosiaaliset suhteet ja tiedon etsinnän esim. bussissa mobiilisti.  Terveystajun muodostumiseen nuorilla sosiaalinen media on valtava väylä, joka rikkoo niin maantieteelliset kuin ajallisetkin rajat ja tuo yhteisöllisyyden vaikka joulupöydän ainoalle vegaanille kun hän voi pöydässä istuessaan jakaa kokemustaan Facebook:ssa muiden vegaanien kanssa. 
• Huovila esitti, että toimiakseen sosiaalisessa mediassa nuorten kohdalla asiantuntijuuden on pysyvästi otettava osaa sosiaalisen median kulttuuriin, joka ei ole yksisuuntaista viestintää vaan vuorovaikutteista toimintaa. Kampanjaluontoisuus ei tavoita niin hyvin kuin pitkäjänteinen kuratointi eli tiedon suodatus tarjonnasta. Asiantuntijaa, joka osaa tiedon suodattamisen lisäksi toimia nuorten ehdoilla kokoonnutaan seuraamaan. Esimerkkeinä ovat netissä toimivat kaupalliset laihdutusklubit kuten Kiloklubi ja Keventäjät. Kirkko ja poliisi ovat jo pitkällä sosiaalisen median hyödyntämisessä nuorten ohjauksessa. kts. Janne Huovilan kirjoitus aiheesta blogissaan. 

Näiden ravitsemuspäivien lisäämän ymmärryksen mukaan näen, miten kouluruokailun kannalta sosiaalisen median hyödyntämisen merkitys tulee kasvamaan; Nykyisten ja tulevien koululaisten vanhemmat ja koululaiset itse hakevat entistä enemmän tietoa ja sisällöllistä yhteyttä omiin näkemyksiinsä internetin kautta. On tärkeää, että he silloin tavoittavat monipuolisesti niin kouluruoan kuin koko kouluruokailun asiantuntijoita voidakseen kokea kouluruokailun sellaisena tapahtumana, johon he haluavat osallistua ja aktiivisesti kannustaa omaa koululaistaan osallistumaan. 

Esitän innostuneet kiitokseni ammattijärjestölleni Ravitsemusterapeuttien yhdistykselle monipuolista näkökulmaa tuoneen ja herätelleen ja ammatillista verkostoitumista edistäneen kongressin järjestämisestä. 

Lisätietoa:

• Valtakunnallisten Ravitsemuspäivien ohjelma
• Nuorten ravitsemus ja sosiaallinen media - uusi vaikutusmahdollisuus? Janne Huovila / Prezi-esitys
• Ruokatieto 10.10.2012: Ruoka tuo tolkkua elämän kantimia etsivän nuoren elämään
• Ruokatieto 11.10.2012: Vakuuttava ravitsemusohjaus lähtee asiakkaan tuntemisesta

Tämän tekstin kirjoittamista tuki VR antamalla 10 min lisää kirjoitusaikaa pysäyttämällä junan jarruvian vuoksi Helsingin ja Turun välille.