Tutkimus: Lapsilähtöistä keskustelua kouluruokailusta

Kasvatustieteen Pro gradu-tutkimus lasten kouluruokailukeskustelusta kuvaa miten oppilaiden kanssa voi ottaa kouluruokailun puheeksi ja miten tulkita tuloksia lasten keskusteluista.

Miksi lapsia tulisi osallistaa kouluruokailun suunnitteluun? 

Elina Tuomisen ja Anna Wargelinin kasvatustieteen Pro gradu -tutkimus "Semmosta mikä sopii lasten makuun." Neljäsluokkalaisten ajatuksia kouluruokailusta antaa taustatietoa lasten osallistamisen menetelmistä sekä merkityksestä. 

Lasten osallistuminen heitä itseään koskevista asioista päättämiseen on tärkeää, mutta ongelmallista: autonomian tunne on tärkeä osa lapsen hyvinvointia, mutta kuitenkin lasten hyvinvointi riippuu myös heidän turvallisuudestaan ja aikuisten on siksi usein tehtävä päätöksiä lasten puolesta (s.21).

Lasten näkemysten kuunteleminen voi saada myös kasvattajat tiedostamaan oman toimintansa vaikutukset paremmin ja saada heidät mahdollisesti muokkaamaan omia tietojaan ja toimintatapojaan (s.22).

Mitä aiheita lapset nostivat esiin kouluruokailukeskustelussa?

Tarkastelussa ilmeni, että lapset nostavat kouluruokailusta puhuessaan esille erityisesti koulussa tarjoiltavaan ruokaan liittyviä asioita. Ruokailutilan arkkitehtuuriin, kalusteisiin, tekstiileihin tai valaistukseen liittyvää keskustelua ei syntynyt lainkaan (s.34).

Haluan nostaa esille, että lapset puhuivat kouluruokailun kustannuksista, riittävästä ruoansaannista, kiireestä, hygieniasta ja vaikutusmahdollisuuksista osoittaen olevansa tietoisia resurssien vaikutuksesta kouluruoan laatuun (s.50). Negatiivisiin käsityksiin ruokalan henkilökunnasta saattoi vaikuttaa, että tutkimuskouluissa ei päässyt syntymään varsinaista sosiaalista vuorovaikutusta henkilökunnan ja oppilaiden välille (s.58).

Nykyään yleisten koulujen laajentamissuunnitelmien aikana muistutan, että tässä tutkimuksessa lapset pitivät luokassa syömistä ruokalaa huonompana vaihtoehtona kouluruokailun järjestämiseen. (s.35). Oppilasmäärän kasvaessa on siis muistettava pitää huolta, että kaikilla säilyisi viihtyisä kouluruokailuympäristö.

Lapsilla oltava mahdollisuus osoittaa kouluruokailun arvostuksensa

Pro Gradussa todettiin aineiston osoittavan, että oppilaat arvostavat kouluruokailua. 

Vaikka kouluruoasta kerrotaan mielellään mitä mielikuvituksellisimpia legendoja, sitä kritisoidaan ja sille esitetään erilaisia kehittämisideoita, nousi lasten haastatteluista kuitenkin esille myös kouluruoan arvostus. Jo neljäsluokkalaiset oppilaat ymmärsivät, miten hienoa on saada joka päivä lämmin ja maksuton kouluruoka (s.62).

Mahdollisuus keskustella positiivisesti kouluruokailusta vahvistaa sekin osaltaan arvostusta. Tässä tutkimuksessa tutkijat saivat sellaisen kuvan, että yhden haastatteluryhmän ilmapiiri kannusti vitsikkyyteen eikä ryhmäpaine sallinut asiallista keskustelua (s.62). Onneksi itse ainakin koen, että yhä enenevässä määrin laajempi yleinen ilmapiiri ja median otsikot tukevat kouluruokailun arvostusta kehitystarpeiden esiintuomisen rinnalla. 

Opettajien motivaatiosta ruokakasvatukseen

Tutkimus antaa kuvauksen lasten näkemyksestä opettajien roolista kouluruokailussa lähinnä ruokalan kurinpitäjinä. Tekstissä on useita lainauksia oppilaiden tuntemuksista kun opettaja mm. määrää missä oppilaat istuvat ruokailun aikana (s. 36) tai puuttuu jutteluun (s.40). Toisaalta opettajien puuttumista liialliseen meteliin myös kaivataan, sillä melu koetaan häiritsevänä. Oppilaat toivoivat ruokarauhaa.

Luokanopettajiksi itse opiskelevat tutkijat muistuttavat, että opettajat ovat kuitenkin yksi niistä harvoista ammattikunnista, joilla työpäivän ainoa ruokatauko on samalla myös työntekoa. 

Päivittäin syötävää lounasta ei voi valita itse, vaan opettajat syövät vuodesta ja jopa vuosikymmenestä toiseen samoja ruokia ja ohjaavat samalla oman luokkansa ruokailua. Vapaus päättää siitä, mitä syö ja mahdollisuus taukoon ja virkistäytymiseen lounaan yhteydessä ei koita opettajille yleensä työelämässä lainkaan. Siten motivaatio ruokailun aikana tapahtuvaan kasvatukseen saattaa työvuosien kuluessa vähentyä. Sen vuoksi myös opettajien mielipiteitä kouluruokailun kehittämiseksi olisi kuunneltava (s.65).

Pro gradu -tutkimuksen tarkoitus ja aineisto

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä aiheita lapset nostavat esille kouluruokailusta keskustellessaan, mikä on lasten mielestä tärkeää kouluruokailussa ja millaisena lapset kokevat kasvattajien roolin kouluruokailussa. Aineistona olivat ryhmähaastatteluissa esiin tulleet oppilaiden kokemukset, toiveet, arvostukset ja mielipiteet.

Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla neljäsluokkalaisia pienryhmissä. Haastattelussa käytettiin apuna kouluruokailuun liittyviä valokuvia, joiden pohjalta oppilaat keskustelivat kouluruokailusta. Lisäksi kuvista keskustelun jälkeen oppilaat kirjoittivat ja piirsivät yhteisille papereille, mikä heidän omasta mielestään on tärkeää kouluruokailussa. 

Oppilaiden esiin nostamat teemat yhdisteltiin ja luokiteltiin FAMM-mallin mukaisesti. FAMM-malli on luotu tarkastelemaan erityisesti ravintolakokemusta, mutta sen käyttöä voidaan soveltaa myös kouluruokailuun (s.30).

Lähteet

Tuominen Elina, Wargelin Anna. "Semmosta mikä sopii lasten makuun." Neljäsluokkalaisten ajatuksia kouluruokailusta. Pro gradu –tutkielma. Turun yliopisto, Opettajankoulutuslaitos, Kasvatustieteiden tiedekunta 2014.

Tutkimuksesta työkaluja koulujen ravintolatoimikuntiin

Tämä Pro gradu työ antaa varmasti hyviä näkökulmia ja työkaluja koulujen ravintolatoimikuntien vetäjille. 

Tässä yksi kuvaus jo toimivan ravintolatoimikunnan kokoontumisesta.

Ruoka aika! -työpaja. Hietakummun ala-asteen blogi 26.11.2014