Koko maan peruskouluista 61 prosenttia ilmoitti, että kouluruokailun ohjaus
oli kuvattu opetussuunnitelmassa, kun kaksi vuotta aikaisemmin tulos oli
41 prosenttia.
Tämä tulos ilmenee THL:n raportissa "Kouluruokailu osana terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä peruskouluissa vuonna 2013".
Raportin johdannossa kerrotaan miksi kouluruokailun näkyminen opetussuunnitelmassa on tärkeä tilastoinnin kohde:
THL:n raportti kertoo, että koulut osallistavat oppilaita kouluruokailun suunnitteluun huomattavasti enemmän kuin huoltajia. Oppilailla oli ollut mahdollisuus osallistua kouluruokailun suunnitteluun, toteuttamiseen tai arviointiin 59 prosentissa koko maan peruskouluista lukuvuonna 2012–2013. Huoltajat olivat olleet vastaavasti osallisina joka viidennessä (19 %) koulussa.
Tämä tulos ilmenee THL:n raportissa "Kouluruokailu osana terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä peruskouluissa vuonna 2013".
Raportin johdannossa kerrotaan miksi kouluruokailun näkyminen opetussuunnitelmassa on tärkeä tilastoinnin kohde:
Opetussuunnitelmasta nousevat esille ne keskeiset tavoitteet, joihin koulun toiminnalla pyritään. Kouluruokailun osalta toiminnan järjestämisen kuvauksissa tiivistyvät toimintaa ohjaavat arvot ja menetelmät, joilla nämä arvot saavutetaan, sekä välineet, joilla ohjaus toteutetaan. Opetussuunnitelman toiminnallinen tehtävä on ohjata yksilön tai yhteisön toimintaa erilaisissa oppimisympäristöissä sekä konkretisoida kodin ja koulun sekä eri henkilöstöryhmien välistä yhteistyötä. (Opetushallitus 2014.)
Ruokakasvatus osaksi opetussuunnitelmia 2016
Vuodenvaihteessa (2015) julkaistiin uudet esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Ruokakasvatus on kirjattu niihin huomattavasti aiempaa suurempana kokonaisuutena. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun koulut elokuussa 2016 siirtyvät uusiin opetussuunnitelmiin, ruokakasvatuksen tulisi näkyä sekä oppitunneilla että koulun toimintakulttuurissa.Teksti on kouluruokailun asiantuntijoiden kirjoituksesta maaliskuulta 2015. Nyt halutaan kiinnittää huomiota siihen ettei kouluruokailussa ole kysymys vain lautasen päällisestä vaan koko koulun toimintakulttuuri vaikuttaa edistääkö liki peruskoulun 900 tunnin ja n. 3 euroa per päivä panostus oppilaan terveyttä ja hyvinvointia.
Mitä kouluruokailu voi opettaa ravitsemuksen ulkopuolelta?
Kouluruokailu voi olla kanava käsitellä tasa-arvoa. Onko tasa-arvoa vaatia
sianlihattoman kouluruoan poistamista listoilta kuten Ranskassa laïcité-periaateen eli tunnuksettomuuden nimissä vaaditaan? Vai pitäisikö tasa-arvon nimissä vaatia kaikille sianlihatonta ruokavaliota? Ravitsemuksellisesti asiaa ei voi ratkaista, koska fysiologisesti ihminen ei tarvitse sianlihaa ruokavalioonsa. Ranskassa kouluruokailu on maksullista perheille eikä osallistuminen ruokailuun ole pakollista koulussa, joten siellä kysyntä ja tarjonta ratkaissee tilanteen.
Mutta entä Suomessa, jossa kaikille sama maksuttomana tarjoiltu kouluruokailu on kritiikin kohteena. Olikin innostavaa vaihtelun vuoksi lukea vanhemman kirjoitus kouluruoasta, josta pidettiin kiinni omasta näkökulmasta kunnioittaen silti muiden näkökulmaa sekä resurssien asettamia realiteetteja.
Koulun jälkeiseen elämään valmistautumisen kannalta tämä tulos on hyvä. Lasten on hyvä oppia puolustamaan omaa mahdollisesti kotoa omaksuttua näkökulmaansa kunnioittaen niiden näkökulmia, joiden kanssa tekee päivittäista yhteistyötä. Koulu voi ohjata oppilaita tässä kouluruokailunkin kautta, ihannetapauksessa yhteistyössä vanhempien kanssa.
Aiheesta lisää:
- Kouluruokailu osana terveyden ja hyvinvoinninedistämistä peruskouluissa vuonna 2013. Manninen M, Wiss K, Saaristo V & Ståhl T. Tutkimuksesta tiiviisti 6, huhtikuu 2015. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.
- HS.fi 10.3. Mielipide: Ruokakasvatus osaksi opetussuunnitelmia
- Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Blogikirjoitus 16.5.2014
- Ranskassa pohditaan huivikieltoa yliopistoihin. MTV.fi 13.4.2015
- Pitäisikö välillä puhua myös siitä mitä kouluruoka on? Luomulaakso-blogi 10.4.2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti