Aistit vie ja me vikisemme. Tämän totesin taas itsekin.
Osallistuin koulutustapahtumaan, missä demostroitiin aistiemme tarkkuutta ja vaihtelevuutta yksilöiden välillä. Se, mitä yleisesti käsitetään makuna on oikeasti olemassa vain hajuttomana ja värittömänä testiliuoksena. Maku onkin flavori, jonka muodostumiseen osallistuvat kaikki aistimme, jopa kuulo. Hapankorppu tuskin "maistuisi" samalta jos samalla ei rouskuisi suussa. Mansikan maku ei ole mikään perusmaku vaan koostuu hajusta, happamasta ja makeasta perusmausta ja suutuntumasta; onko mansikka jäinen, ilman lämpöinen, vetinen ja jääkö jälkitunteeksi suuhun kuiva tunne.
Kuulutan tässä asiakkaiden vastuuta kouluruokailun kehittämisestä. "Hyi pahaa" ei auta eteenpäin kun maksuttomana ei ole sitä seuraavaa kattausta tulossa heti pöytään. Löydä itsestäsi oma top chef tuomarisi ja anna reilua palautetta kouluruokailussa.
En maista!
Koulutuksessa oli tarjolla tyrnimehua. Me kaikki koulutettavat olimme aikuisia. Mutta tyrnimehun maistamisesta tuli mieleen kouluruokailu. Moni kieltäytyi maistamasta täysin; "jo hajukin etoo", "ällöttävän väristä". Muutama maistoi kun kouluttaja sanoi tyrnin demostroivan astringoivaa aistimusta eli kun suuhun jää kurova, kuiva tunne. (Sama tunne tulee myös mm. punaviinistä tai jos puraisee viinirypäleen siementä).
Harva joi näytekupin tyhjäksi, mutta meitäkin oli. Itse ainakin ilahduin kun vähän jo väsyneenä pitkästä päivästä tiesin saavani tujauksesta virkistävän C-vitamiini latauksen ja muita tyrnin terveysvaikutuksia. Myönnän ettei makuelämys ollut herkullinen, mutta olin oman kuppini jo tyhjentänyt ennen kuin asiasta tuntui nousevan keskustelua. Tuli mieleen olisinkohan kehdannut juoda kupin tyhjäksi, jos olisin tiennyt etukäteen asiaan kiinnitetävän niin paljon huomiota. Onkohan kouluruokailussakin samoin? Ettei kehtaa syödä niin paljon kuin maistuisi.
Kouluttaja kertoi tyrnin herättävän vastaavia reaktioita kaikissa koulutustilaisuuksissa. Ja kuitenkin meidänkin ryhmästä moni viittasi käyttävänsä tyrniä mehuna tai puuron päällä kotonaan. Kouluttajan sanoin; flavoriin vaikuttaa myös pakkaus; nyt kipossa ei lukenut terveyseduista mitään ja ominaisväri näkyi. Kokemushistoriakin vaikuttaa flavoriin; Hankalinta kuulemma on saada ihmiset maistamaan "tuntematonta" sielläpäin Suomea, missä tyrni ei ole ollut perinteisesti yleisesti käytettyä. Ja makua on kuulemma siellä kuvailtu jopa "ihmiselle sopimattomaksi".
Hyi pahaa!
Jos olet katsonut Top Chef-ohjelmaa, niin olet nähnyt aistinvaraista arviointia en sanoisi aidoimmillaan, mutta sanoisin reiluimmillaan. Tuomarit ovat todenneet "hyi pahaa" useinkin. Mutta jos kokki olisi kuullut heidän flavorin kokemiseen perustuvat arvostelut, hän olisi varmasti arvostelun perusteella voinut valmistaa uuden tuomareita tyydyttävämmän annoksen. Siinäpä olisi uusi jännä kisan juoni.
Kouluruoassa kokeilla on uusinta mahdollisuus. Valitettavasti asiakkaat eivät anna heille reilua palautetta. Asiakaskyselyitä järjestetään, mutta ne ovat työläitä toteuttaa. On ymmärrettävää ettei niitä tehdä usein. Ja vaikuttavampaa onkin, jos palautetta voidaan arvioida kun ruoka on vielä näkysällä. Toki on rajansa mitä yksittäisen palautteen perusteella ryhdytään tekemään, mutta yksikin asiallisesti perusteltu palaute voi riittää muutokseen.
Jotkut meistä ovat oppineet sietämään voimakastakin astringoivaa kokemusta, kaikkien ei siihen tarvitse edes pystyä. Joidenkin geenit armahtavat heidät karvaan maun kokemiselta ja he löytävät aina kahvia, toisten irvistellessä kahvin täyttäessä tunnin ja odottaessa uuden pannun valmistumista. Toiset herkuttelevat voilla valmistetulla ruoalla, toisten saadessa siitä puistatuksia ajatellessaan tyydyttyneen rasvan määrää tai kaloreita.
Makuja on siis monia. Kunnioittakaamme sitä ja olkaamme itsenäisiä. Keskinkertaisuuteen ei tarvitse tyytyä vaan kertoa mikä on omasta mielestä hyvää ja mikä voisi olla paremmin. Eikä vain vikistä "hyi pahaa" keittiön korvien ulottumattomissa. Viikon kouluruoka-uutisessakin mainitaan "Ruuasta ei ole keittiölle asti valitettu" (*)
Kuulutan tässä asiakkaiden vastuuta kouluruokailun kehittämisestä. "Hyi pahaa" ei auta eteenpäin kun maksuttomana ei ole sitä seuraavaa kattausta tulossa heti pöytään. Löydä itsestäsi oma top chef tuomarisi ja anna reilua palautetta kouluruokailussa.
*) Kouluruokagallup: makua halutaan lisää, mutta hyvääkin löytyy. YLE kotimaa 22.3.2013.
Top Chef Suomi -ohjelman verkkosivut.
Top Chef Suomi -ohjelman verkkosivut.
Asiakaspalaute koululaisilta ei voi olla kovin hienostunutta, joten "hyi, pahaa!" pitäisi ottaa myös huomioon. Jos aikuiset saisivat mahdollisuuden maistella ja kommentoida kouluruokaa, siihenkin voisi tulla hienompia "vivahteita" :-)
VastaaPoistaPS. juon myös tyrnimehua
Kiitos kommentista tyrnistä tykkäävä.
VastaaPoistaMinusta me aikuiset päästämme lapset liian helpolla, jos osoitamme "hyi pahaa" palautteen olevan riittävän tasoista eikä edes opasteta ruoan hienostuneempaan maisteluun.
Omien aistiensa haastamisesta voi ehkä avautua myös ymmärtämystä toisten makukokemuksia kohtaan jos keskusteluun kokemuksesta annetaan tilaa. Erilaisten makujen ymmärtämisestä tulee myös itsevarmuutta "juoda tyrnikuppi tyhjäksi" muiden mallista piittaamatta.
Kyllähän ruokapalvelut reagoivat myös "hyi pahaa" ja niihin hiljaisiin jaloilla äänestämisiinkin karsimalla ruokalistoista pois vähiten suosittuja ruokalajeja. Jotain on kuitenkin tarjottava kuuden viikon listoilla vaihelevasti. Palautteen avulla voitaisiin ehkä helpottaa tätä työtä, lisäten asiakastyytyväisyyttä ja -sitoutuneisuutta osallistamalla.