Kenelle on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia

Nykyään kouluja ja kouluruokailun järjestäviä ruokapalveluita kannustetaan entistä enemmän kysymään oppilailta mielipiteitä kouluruokailusta.

Kouluruokailusuositus vuodelta 2008 mainitsee "Oppilaiden monimuotoista osallisuutta kouluruokailun järjestämisessä on tuettava" ja peruskoulun opetussuunnitelman 2010 täydennys vielä korostaa kouluruokailun suunnittelun yhteisöllistävää vaikutusta

"Oppilaille annetaan mahdollisuus osallistua kouluruokailun suunnitteluun ja toteuttamiseen, mikä tukee osallisuutta ja yhteisöllisyyttä."

Järjestetäänpä siis lempiruokakysely... 

Lasten vastaukset eivät kelpaa

Koululaisten tyypilliset toiveruokavastaukset jättävät aika vähän aineksia ruokalistan suunnittelijalle toteuttaa lasten osallistamista monipuolisella kuuden tai seitsemän viikon ruokalistalla. Ja vastaavasti osallistetut koululaiset tuntevat pettyvänsä kun heidän toiveitaan ei loppujen lopuksi ruokalistan toteutuksessa kuunneltukaan.

Aikuisilla on peiliin katsomisen paikka kun lasten ruokatoiveita ei voida toteuttaa koulussa. Miten edes olisi mahdollista toteuttaa kouluruokailussa kaikkien ruokatoiveita? 

Miksi lapsemme eivät osaa toivoa sellaisia ruokia mitä aikuiset haluavat heille tarjota?

Lasten ruokatoiveet tulevat siltä pohjalta miltä he ovat ruokakokemuksensa saaneet. Hampurilainen ja pitsa ovat makuaistiamme miellyttäviä luonnostaan, helppoja saada ja usein ne vielä yhdistyvät miellyttäviin ruokatilanteisiin perheen ja kavereiden kanssa. 

Kasvisten happamat ja karvaat maut eivät ole ehkä tuttuja kotoa. Kasviksia joutuu pureskelemaankin pitkään vaikka mieli tekisi pois ikävästä tilanteesta, johon on pakotettu maistamaan kaikkea. Kaverikaan ei syö ja pelottelee tarinalla salaatista joskus toissa vuonna löytämästään etanasta. Nälkäkin jäi kun lihapullia ei saanut yhtä monta kuin kotona, jossa salaattia, maitoa ja leipää ei todellakaan tuputeta korvikkeeksi... 

Kai sitä liimailtiin kasvisten kuvia jollain tunnilla vihkoon ja tehtiinpä kerran opettajan kanssa salaattikin. Niin ja lauleskeltiin "popsi popsi pookkanaa" vai mitä ne rehut nyt olikaan. Ja varmaan on lehmätehtaan koneessa joku vika kun maitopulveri on jäänyt paakuiksi. Se tehdas, missä ne lehmät laskee liukumäessä... Mitenkähän proteiinit pakataan kananugettiin? B-vitamiini maistuu ihan limsalta, paitsi jos siinä on hiven aineitakin. Sitten se on pilleri. 

Ehkä näin pitkällä ei Suomessa vielä olla ruokatuntemuksesta, mutta ajatus piti tehdä selväksi. 

Mistä lapset saisivat tietoa heille itselleen pitkällä tähtäimellä paremmasta ruoasta?

Ideaalissa tilanteessa tietoa heidän omaa hyvinvointia nyt ja tulevaisuudessa tukevasta ruoasta tulee kotoa mallin kautta. Ja lehdistä, tv-mainoksista, tarjousilmoituksista, kavereilta... Ja koulusta, jossa ruokapuheet ovat uteliaisuuden sävyttämiä ja innostavia kokeilemaan kaikkea uutta. 

Askeleita kohti ideaaliatilannetta on otettu jo pitkään koulumaailmassa ruokakasvatuksen merkeissä. Ruokakasvatus sisältää ravitsemuskasvatusta, miksi ruokaa syödään missäkin ainekomponettisuhteessa ja miten ruoka vaikuttaa elimistössä, mutta laajentaa tietoisuuttaa ruoan hyvinvointia edistävästä vaikutuksesta ruoan alkuperään ja valmistusmuotoihin. 

Koulujen ruokakasvatuksen merkityksestä esittivät mielipiteensä tänä keväänä Helsingin Sanomissa kolme ruokakasvatuksen asian- ja merkityksen tuntijaa:

"Ilman kun­nol­lis­ta ra­vit­se­mus­tie­toa ja hy­viä toi­min­ta­mal­le­ja ar­ki­nen ruuan­va­lin­ta poh­jau­tuu mie­li­ku­viin, kä­si­tyk­siin ja luu­loi­hin. Olem­me huo­les­tu­nei­ta sii­tä, mil­lais­ta on suo­ma­lai­sen kou­lun tar­joa­ma ruo­ka­kas­va­tus tu­le­vai­suu­des­sa. Hy­vin­voin­ti ja ter­veys voi­daan ra­ken­taa tut­ki­tun tie­don va­raan, kun­han nuo­ril­le an­ne­taan sii­hen pe­rus­ope­tuk­sen ai­ka­na riit­tä­vät mah­dol­li­suu­det."

Koulu ei yksin riitä ruokakasvattajaksi

Mikkelin ammattikorkeakoulu ja VTT ovat toteuttaneet hankkeen, joka pyrkii osallistamaan myös vanhempia, ruokapalveluhenkilökuntaa, viljelijöitä, tavaarantoimittajia ja poliittisia päättäjiä koululaisten ruokakasvatukseen vuorovaikutuksen keinoin. Kanavina ovat olleet sähköiset koulun omat viestintäfoorumit kuten Wilma ja VTT:n kehittämä Owela-ympäristö. 

Hankkeen kantavana ajatuksena on, 

"että tietoisuuteen, arvostuksiin ja oppimiseen voidaan tehokkaimmin vaikuttaa yhdessä tekemällä ja kokemalla. Siksi vuorovaikutusta on kehitettävä koko kouluruokaan liittyvässä ruokayhteisössä ja kouluruokailusta tehdään ”meidän yhteinen juttu”."

Vastaavaa ruokakasvatuksen tekemistä koko "kyläyhteisön" asiaksi on myös The Jamie Oliverin Food Foundation:n "Get Food Education in Every School" Yhdysvalloissa toukokuussa 2013 alkanut hanke, joka kerää nimiä esitykseensä sosiaalisen median kautta. Mm. seuraamani Texasilainen kouluruokailuaktivisti bloggaaja kirjoittaa: 

"...Kids need to understand why healthy eating matters as well as how to do it, which means learning the basics of nutrition and how to prepare their own healthful meals. Without this knowledge, as adults they're likely to let fast food restaurants and processed food companies take care of their meals for them, risking their health for the sake of convenience." - Bettina Elias Siegel, writer of The Lunch Tray

Eli jos lapset eivät itse sisäistä terveellisen ruoan merkitystä ja opi tämän tiedon hyödyntämistä arjen valinnoissa, terveellisen ruoan tarjoaminen kouluissa ei anna lapsille eväitä hyvinvointiin aikuisena. 

Antakaamme siis lapsille kauhakaupalla ruokakokemuksia, ruokaelämyksiä ja ruokatietoa lusikoitavaksi sekä kotona että koulussa. 

• Millaista on tulevaisuuden koulun ruokakasvatus? Päivi Palojoki, Pertti Mustajärvi, Ulla Rauramo. Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomat 1.2.2013
• Nuorten vuorovaikutusmaailman keinoin arvostusta kouluruokailuun. Mikkelin ammattikorkeakoulu. Tiedote 23.5.2013. 
• Get Food Education In Every School-vetoomus (USA)
• The Lunch Tray-blogi (USA) 

Lue myös referaattini (22.2.2012) kirjasta 
Ruoka - oppimisen edellytys ja opetuksen voimavara 
(Helmi Riusku-Norja, Eila Jeronen, Sirpa Kurppa, Minna Mikkola ja Anna Uitto (toimi)).