Lähettäkää kuvia koulu-joulu-lounaasta!

Blogini on saanut paljon käyntejä ulkomailta* viime viikon aikana vieraskirjoitukseni saaman huomion vuoksi. Ko. vieraskirjoituksen kommenteissa toivottiin tietoa millaista ruokaa Suomen kouluissa nykyään tarjotaan.

Joten nyt olisi tilaisuus mainostaa kansainvälisesti oman koulun jouluruokaa, joka varmaan on maailmalla harvinainen niin käytäntönä kuin ruokalajeiltaan. 

LÄHETÄ kuvia kouluruokatietopankki@gmail.com. Mukaan tiedot koulusta ja ruokailijoiden määrästä. Sekä tiedot tarjottavasta (kääntelen niitä englanniksi, mutta jos tiedät jo / tarjolla on jotain ei-perinteistä, niin valmis käännös otetaan toki vastaan)

Julkaisen kuvia blogissani ilahduttamaan ulkomaan lukijoita sekä toivottavasti myös herättämään uteliaisuutta ja kiinnostusta suomalaista kouluruokailukäyntöä kohtaan. 

Rauhaisaa ja maistuvaa joulun aikaa!

*Joulukuussa (16.12. mennessä) vierailijoita on ollut:

Finland 770

Russia 158

United States 133

Germany 26

United Kingdom 23

Ukraine 12

Malaysia 11

Canada 5

Singapore 5

Netherlands 4

Guest blogger: Finnish School Lunches

Fed Up With Lunch- blogin pitäjä pyysi minulta vieraskirjoitusta suomalaisesta kouluruoasta lähetettyäni hänelle lyhyen esittelyviestin aiheesta sekä itsestäni. Teksti ilmestyi 7.12.2011.

Karkittomiksi kouluiksi julistautuneita palkittiin

Moni koulu edelleen ylläpitää karkkikulttuuria väitti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Pekka Puska kesäpuheessaan 2011. Syksymmällä THL etsi karkittomiksi julistautuvia kouluja ja arpoi joulukuussa ilmoittautuneiden kesken kuukauden xylitolannokset kolmelle koululle. Ilmoittautuneita oli 39 koulua lähes kolmesta tuhannesta peruskoulusta. Vain 39 koulua?


Jos vähäinen osaanotto hämmästyttää kuten minua, niin näkisin syyksi vain kuukauden ilmoittautumisajan. Karkkikulttuurin ylläpidolla koulussa tarkoitetaan synttärien juhlimisia ja koulun erityispäiviä. Ja nämä tilanteet ovat osittain vanhempien luomia kun oletan ettei opettaja tai koulu osta synttäritarjoamisia. Olikohan THL ottanut huomioon, että vanhempien mukaan ottaminen sitouttaa heidät paremmin yhteistyöhön kuin pelkkä kilpailun takia karkittomaksi julistautuminen. Ilmoittautumisaikaa on jatkettu toukokuun loppuun asti, jos jossain kouluissa projektista vielä käydään keskustelua vanhempien kanssa.


Lukijoitakin varmaan kiinnostaa nähdä esimerkkejä miten miten karkittomiksi julistautuneissa kouluissa huomioidaan oppilaiden synttäripäiviä ja muita juhlahetkiä. Lasteni amerikkalaisessa koulussa palkittiin yhden kilpailun voittajaluokka (marja-hedelmäpohjaisilla) pirtelö-bileillä vanhempaintoimikunnan voimalla. ** Löysin aivan loistavia ehdotuksia netistä. Lista kirjoituksen lopussa. Kotimaan esimerkkejä voi listata kommenttikenttään.

Kerrompa johdannoksi, mikäli kouluissa vielä pohditaan julistautumista, kokemuksiani karkkikulttuurista lasten kouluissa Ranskassa ja Amerikassa. Yllättäen ranskalaisessa koulussa tarjottiin karkkia aivan älyttömiä määriä. Mutta tämä karkkipäivä oli kuukauden viimeinen perjantai, jolloin iltapäivän viimeisellä tunnilla juhlittiin kerralla kaikki siinä kuussa syntyneet. Yksi sankari toi kakun, toinen limsat, kolmas ehkä hedelmiä ja yksi karkkia jne. Tähän osasi varautua kotona laittamalla vähemmän energistä ja sellaista ruokaa illalliseksi, jota muksut söivät vaikka olivat karkista ähkyinä. Ja sitten lisäksi mietti illaksi jotain mahdollisimman vilkasta liikunta-aktiviteettia ettei energia "räjäyttänyt taloa". Ongelmallisempaa kotirytmille oli kun synttärisankarit halusivat tuoda kavereilleen (meidän perheen mittakaavassa usein isot) karkkipussit oikeana syntymäpäivänään koulusta kotiin vietäväksi. Mutta karkin syöminen kuitenkin jätettiin vanhempien harkintaan (lue: kitinän kestorajan venytykseen).

Lasten usalainen koulu on karkiton koulu, täysin ja ehdottomasti kaikissa tilanteissa juhlapäivinäkin. Ei niinkään terveydellisistä syistä vaan tukehtumis- ja pähkinäallergiavaaran vuoksi sekä siisteyden takia (karkkipaperit, puoliksi syödyt). Vaan vetelä siellä, suo täällä tässäkin. Runsaalla tomusokerikuorrutuksella tulevat cup cakes ja cookies ei lasketa karkeiksi. Joten, ilman ennakkovaroitusta vanhemmille, synttärisankarit tarjoavat näitä parhaimmillaan parikin kertaa viikossa lounastunnilla. Asiaa osaa epäillä kun näkee lapsen lounaslaukun eväiden tulevan takaisin lähes koskemattomana ja lapsi itse tuntuu pursuavan nahoistaan sähinää. Turhautumiseni tähän traditioon jakaa muutkin "Please Keep Your Birthday Cupcake out of My Kids classroom" (lisätty 24.2.2012)

Kun fakta on, että karkit, limsat ja muut makeat houkutukset ovat ja pysyvät tässä maailmassa niin niiden kanssa on lastenkin opittava elämään. Ja tähänkin oppimiseen tarvitaan vanhempien lisäksi koko kylä. Vanhemmilla on toki edelleen oikeus (yrittää) pitää lastensa karkin syömisen vanhempien määrittelemässä kohtuudessa. Koulutilanteissa karkin syöntiä on kuitenkin vaikea kieltää heidän lapseltaan aiheuttamatta erityisen pahaa mieltä ja hämmennystä lapselle, joka on tilanteessa ilman vanhemman tukea. En näe kestävänä tapana sitäkään, miten yksi lasten koulukavereista (6v) on uskoteltu olemaan allerginen sokerille ja siten itse kieltäytymään makeasta (ainakin kun muistaa ensimmäisen tarjottavan kohdalla asian ja kun kysyin niin kuulin ettei ole akuuttia terveydellistä perustetta).

Siksi olisi hyvä, että ravitsemuksellisempaa ruokaa korvaavien herkkujen rajoitukset tulisivat koulusta päin ja siten koskisivat kaikkia kouluaikana. Onko rajoitus "totaalikielto" vai tietyt hetket antaa mahdollisuuden keskustelulle koulun ja vanhempien välillä ja siten sitouttaa tahot myös pitämään kiinni sopimuksesta. Erään rehtorin blogissa keskustelu on aloitettu kyselyllä. Julistautumispalkintojen yhteydessä Pekka Puska kommentoi: ”THL ei julista makeisia ja virvoitusjuomia pannaan, mutta ne kuuluvat juhlahetkiin. Koulujen on kuitenkin helpompi hoitaa kasvatustehtäväänsä, jos ne ovat kokonaan karkittomia. On muistettava, että on paljon vanhempia, jotka eivät halua lastensa lainkaan syövän makeisia”.

Katso myös Pöperöproffan blogista "Sinulle tai ainakin lapsille ruokarauha, osa 1: ei karkkipäivää".
Blogi jatkaa aiheesta "Makeisia julkisissa tiloissa" kirjoituksella.

Päivitys 5.12.2011 täältä Usasta. Viikonloppuna luokkakaverin synttärit pidettiin yksityisessä uimakoulussa. Ovella oli (arkipäivien) uimakoululaisia varten oheinen kyltti.

Totta kai kuvasin ja totta kai jäin ihmettelemään kyltin sanomaa ja käytäntöä. Kuulemma uimakoululaiset eivät saa uimamaisterin merkkiä vaan karkkia palkinnoksi päivän suorituksistaan. Ja koska karkkia haluamattomien määrä on vähempi niin siksi on helpompaa merkitä heidät ko. rannekkeella. Luotan jokaisen lukijani tajuavan käytännön antiruokakasvatuksellisen merkityksen enkä lähde asiaa purkamaan. Muksutkin kuulemma ovat huomanneet tämän kun rannekkeita löytyy lillumassa altaassa.


Jälkikirjoitus: Mieheni muistutti, että  ranskalaisen koulun perhetapahtumissa sen kummemmin asiasta hössöttämättä tarjottiin mm. Pastista (paikallinen anisviina) sekä siideriä (esim. Iltasatu-kirjallisuustapahtuma alkaen 20.30 kouluiltana). Myös lasten pulkkatapahtumassa sai kuumaan kaakaohonsa lorauksen Chartreuse-yrittilikööriä. Toki tarjoilu oli tiukasti vain aikuisille (alkoholin tarjoillu- ja myynti-ikäraja Ranskassa nostettiin juuri 18v, ennen 16v).

Suomen perinteinen alkoholikulttuuri ei taida antaa pohjaa sille, että kouluissa voisi oppia myös näkemään aikuisten alkoholin kohtuukäyttöä. Mutta jotain perää ehkä tässä ranskalaisessa tavassa kuitenkin on, sillä missään kylän tapahtumissa ei näkynyt humalaisia teinejä eikä edes änkyräkännissä sekoilevia aikuisia vaikka olutta ja väkeviä tarjottiin avoimesti ja suomalaisittain pilkkahinnalla. Ja sen kokoisissa tapahtumissa, missä Suomessa näkyy teinejä pussien kanssa puskissa. Isojen kaupunkien tapahtumissa alkoholin myynti vaikutti säädetymmältä ja sekaan mahtui myös muutama "alkoholista väsynyt" aikuinen ja yksittäinen teinikin. Vaan lieko he olleetkin muualla kasvaneita tai sitten turisteja.

**Karkittomia vaihtoehtoja ja niitä esitteleviä sivuja
Ideat ja sivut löytyivät The Lunch Tray-blogi-kirjoituksen kautta

• Today I ate rainbow 
• Hedelmäkimppu (oma versioni on ollut jo pitkään kaalinpää päällystettynä foliolla ja hedelmät hammastikkujen päässä), Hedelmäasetelmiin erikoistuneen firman kuvitusta täällä (Mistä tuli mieleen et tämä aihe voisi kilpailla näiden upeiden kakku-sivustojen kanssa Suomessakin)
• Suklaa-hedelmä dippi (Suklaa on karkki, mutta tässä muodossa se on väline ravintorikkaampaan vaihtoehtoon)
• Luokkakaverit saavat koristella synttärisankarille T-paidan, jota sankari pitää päällään sen päivän & muistona. 
• Marja/Hedelmäpirtelö 

Ruokakasvatuksesta tutkimustulosta

Julkisilla ruuanvalmistajilla on myös rooli lasten makupaletin monipuolistajana. Tutkimusten mukaan uusien ruokien pelko periytyy lähes 70-prosenttisesti. Kun vanhemmat ovat uutuudenpelkoisia, he eivät tuo kotiin uusia ruokia. Näin niiden välttämisen asenne ja tapa välittyy myös lapsille. Tässä vanhempien pitäisi Tuorilan mielestä katsoa peiliin.

Tämä on yksi sanoma Ruokatiedon 29.11.2011 julkaisemasta tutkimusuutisesta:
Lasta ei kannata patistaa maistamaan uusia ruokia

Elintarvike-ja ympäristötieteen professori Tuorila korostaa, että ruokaelämykset ovat osa lapsen luontaista oppimista ja maailmaan tutustumista. Aikuisten tehtävä on vaalia tätä oppimiskykyä myönteisin ottein ja viestein. Tutkimus osoittaa, että se on myös tehokkainta.

- Suomalainen normi on kova: Kaikkea pitää maistaa. Syömisen ja juomisen pakon edessä lapsi kohtaa rankkoja sopeutumisvaikeuksia, Tuorila muistuttaa.

Aikaisempi Ruokatiedon uutinen huhtikuulta lupaa

Odotettavissa suositus lasten ruokakasvatukseen

Vuoden 2013 loppuun kestävä tutkimushankkeen tulosten pohjalta on myöhemmin tarkoitus laatia yhteistyössä sidosryhmien kanssa suuntaviivat suosituksille, jotka antavat opastusta lapsen ruokailutilanteiden käytännön toteutukseen, erilaisiin ruokiin tutustumiseen sekä ruokakasvatukseen keskeisissä ikä- ja kehitysvaiheissa.

Suosituksen on määrä soveltua sekä pikkulasten vanhempien että lastenhoidon ammattilaisten, lastenlääkäreiden, poliittisten päätöksentekijöiden ja lastenruokateollisuuden käyttöön eri EU-maissa.

Tutkimushankkeen edistymistä on mahdollista seurata hankkeen verkkosivuilla. Tuloksia esitellään myös tieteellisissä julkaisuissa ja seminaareissa sekä kahdesti vuodessa ilmestyvässä uutiskirjeessä. 

Tässäpä kättäpidempää opettajien haasteeseen kouluruokailun arkisessa ruokakasvatuksessa. Jotain puhtaasti biologiaankin perustuvaa taustatietoa on uutisoinnin mukaan tulossa: Ruokakäyttäytymisen geneettistä taustaa jäljitetään parhaillaan Helsingin yliopistossa väitöstutkimuksessa, jonka tulokset julkaistaan vuonna 2013.

Kuoriaisesta härkänen

Mikä on pahempaa kuin löytää omenasta mato? 

Mustalistani kouluruoan imagoa laskevista uutisotsikoista venyi liikaa tästä kuoriaissopasta kun vähän jokaisen piti asiaa kommentoida, joten kokoan aiheen omaksi kirjoituksekseen. Otsikot kertovat tarinan kulun:

Karmea kuoriaisyllätys espoolaisten kouluruoassa: "Suurkeittiössä tapahtuu tälläista" (Iltasanomat 22.11.2011), Karmea löytö kouluruoasta - iljettävä totuus paljastui vasta nyt (Iltasanomat 24.11.2011), Kouluruoassa kuoriaisia - tarjoiltiin silti kouluruoan loppuun (HS.fi 24.11.2011), Espoon kaupunki: Kouluruoasta löytyneet kuoriaiset eivät ole vaarallisia (HS.fi 24.11.2011) Ällöttävää ötökkäyllätystä hyvitellään herkuilla (28.11.2011)

"Suurkeittiössä tapahtuu tälläistä" lausunnon nouseminen otsikoihin toi mieleen keskuskeittiöiden mustamaalauksen. On hyvä muistaa, että tuskin on yhtään koulukeittiötä, mitä ei kutsuttaisi suurkeittiöksi valmistettiinpa siellä ruokaa itse alusta asti tai lämmitetään keskuskeittiön tuotteita. Luulen, että tälläistä tapahtuu kotikeittiöissäkin.

Pro peruskoulu-blogi käsittelee asiaa koulun laitoshuollon kilpailutuksen tuomien ongelmien yhteydessä (lisätty 29.11.2011). Varmasti ruokaketjukin on kilpailutettu äärimmilleen ja suuret ostettavat määrät kasvattavat riskiä kuoriaishavaintoihin. Kuoriaisista tuli ylimääräistä työtä opetushenkilökunnalle ainakin tiedottamisesta. Se kulu ei tule ruokailuun, mutta syö saman pussin säästöä. Kiitos opettajalle tämän näkökulman houkuttelemisesta esiin.

Myönnän toivoneeni, että kuoriaiset eivät olisi päätyneet lautaselle asti, saati sitten syödyksi. Että suurkeittiöissä oleva laadunvarmistusrutiini olisi moisen estänyt. No ei estänyt, mutta mustalistani ei olisi moisesta tarvinnut kasvaa. Otsikot eivät ikävillä mielikuvillaan houkuttele edes uteliasta ammattiminääni maistamaan ko. riisi-kauralisuketta jos sitä joskus eteeni saan. Voin kuvitella oppilailla muissakin kouluissa olevan vastaavia tunnelmia ja siten riisi-kauralisukkeen menekki taitaa olla pitkään pientä. Kenen etu se on? 

Kouluruoassa on jo muhimassa lisää epäilyttäviä sopan aineksia: Pala jyrsijän päätä järkytti kouluruoan seassa. Tämä otsikko tai jutun sisältö ei minusta kuulu mustalle listalleni. Sopasta on jotain löytynyt ja jos se muistutti jyrsijän päätä niin aika moni järkyttyisi. Eiköhän asia selviä ja sitä ennen toivon otsikoiden pysyvän kärpäsinä.  

Mikä onkaan pahempaa kuin löytää omenasta mato? Löytää puolikas mato... Se on se hinta, minkä joutuu joskus maksamaan jos haluaa syödä aitoa ruokaa vs. teollisesti prosessoitua. 

Tampereen kouluruokakeittäjien lakko, eväskokemuksia kaivataan!

Mitäs jos kouluruokailua ei olisikaan? Tampereella saatiin tästä kokemusta ti 22.11.2011 kun Tampereen Aterian työntekijät järjestivät mielenilmauksesta johtuvan työnseisauksen. Lakosta johtuen Tampereen koululaisten ja päiväkotilasten vanhempien piti laittaa siksi päiväksi eväät kouluun. 

Kerään tähän ruudulleni osunutta uutisointia lakosta:
Aamulehti blogi: Tampereen Aterian lakko kolahti lasten nilkkaan.
YLE Tampere: Lakkoilijat kokoontuivat soppatykin ääreen.
YLE Tampere (ed. päivä): Eväät myös kiva juttu
Pirkanmaan Päivä.fi: Ulkoistamisselvitys jätti lapset eväiden varaan.
YLE Tampere: Eväitä oli kiva syödä, mutta ruokalaan on ikävä. "Olisi rasittavaa tehdä eväät joka päivä" (linkistä kiitos JH:lle)
Aamulehti 22.11.2011: Omat eväät maistuivat koululaisille - katso video! 
Aamulehti 23.11.2011: Ei vahingonkorvauksia lakosta: Tampere ei korvaa ruokakuluja perheille. (lukijakommentit ovat vähintäänkin monipuolisia...)

Etsiessäni uutisointia aiheesta törmäsin erään äidin kertomukseen eväspäivästä koulussa. Kuvauksessa oli hyvä muistutus kouluruokailun olevan Suomessa lakisääteinen etuus lapsille

Eilen oli kaupan eväs hyllyillä kuhinaa kun kaikki äidit ja isät lapsineen yritti taikoa maittavaa ja nälän poissa pitäävää lounas-evästä lapsilleen. Tampereen ateria henkilöstö meinaa tänään tehdä työpaikoillaan ulosmarssin. Yleensä puollan tällaisia ulosmarsseja mutta nyt lakko tulee niin yllättäin kyllä harmittaa. Kouluista ei mitään infotmaatiota ole ehditty antaa asiaan eli jos joku vanhempi on ollut tv-pimennossa niin kuinkahan osaavat evästää lapsensa. Toisaalta kouluruoka taitaa Suomessa olla lakisääteinen etu joten mielenkiinnolla odotan onko ruokailu sittenkin järjestetty jotenkin. No eväät on repussa lähtee ainakin meidän lapset tänään koulutielle ja päikkyyn. Koululaiset sai evääksi ruisleipää metvurstilla, banaanin ja pillimehun. Pienet sai päikkyyn ja eskariin leipää, banaania,  jugurtin ja pillimehun (päikyllä on käytössa jääkaappi koulun kylmäsälytyksestä en tiedä niin siksi on erilaiset eväät.

Mielenkiinnolla odotan asian jälkipyykkiä kun lapsia käytetään sivistyneessä Suomessa ihmiskilpinä.

Enkeli

Lisäänpä vielä sen verran että päiväkodilla eikä eskarilla ei ollutkaan jääkaappia käytössä, joten päikkyläinen söi jugurttinsa lämpimänä mutta eskarilla oli neuvokkaat opet jotka pistivät eväät kannellisessa laatikossa pihalle viileän.

Arvelen, että lyhyt varoitusaika kouluruokailun puuttumisesta varmasti toi huomiota monessa kodissa kouluruokailun arvolle. Pikahälyytys myös varmaan vähensi kisaa parhaista eväistä ja toi realismin tuntua "jos kouluruokaa ei olisi". Ei sitä vanhemmat varmaan joka ilta jaksaisi valmistella eväitä seuraavalle päivää ja aamulla sitten kiireessä improvisoitaisiin. Ilmeisesti kouluilta sai kuitenkin edes leipää jos vanhempia ei viesti ollut tavoittanut tai jostain syystä testasivat koulun varasuunnitelmaa ruokailun järjestämiselle.

Tähän sopii jättää muidenkin talletuksena tunnelmia, kokemuksia ja kommentteja kouluruokailun puuttumisesta. Lakkoaiheen käsittelylle löytyy muita kanavia, (linkki vaihdettu 23.11.2011) joten jätetään se tämän osion ulkopuolelle. Keskitythän kommenteissasi siis kouluruokailun arvostukseen ja käytännön kokemukseen eväistä, kiitos.

p.s. siltä varalta et eväitä tarvitaan muuallakin niin suosittelen vilkaisemaan esim. Raise Healthy Eaters -blogista vinkkejä maasta, missä koulueväät ovat vielä usein arkitodellisuutta. 

Fed Up With Lunch

Fed Up With Lunch on blogi, joka muodostui kun chicagolainen erityisopettaja päätti tammikuussa 2010 anonyymisti raportoida mitä hänen oppilaansa saivat koulussa lounaaksi. Vuoden ajan opettaja osti, valokuvasi ja söi joka päivä koululounaan ja kirjoitti kokemuksestaan blogiin. 

Hänen tekonsa herätti arvostetun ravitsemuspolitiikkaan keskittyvän bloggaajan Marion Nestlen huomion ja blogi tuli pian tunnetuksi laajalle yleisölle. Lokakuussa 2011 Mrs Q:na esiintynyt opettaja julkaisi kirjan "Fed up with Lunch" paljastaen samalla oikean henkilöllisyytensä. Kirja ei ole koottu blogipostaus vaan valoittaa kirjoittajan tuntemuksia kirjoitusten takaa sekä ajatuksia koulun mahdollisuuksista edistää oppilaidensa hyvinvointia. 

Projetinsa aikana opettaja havahtui huomaamaan miten lyhyt ruokatunti vaikutti sekä tarjottavaan ruokaan että lasten tarjoittimelta syömiin aterian osaisiin. Lapsiystävälliset ruoat muokattiin nopeasti ja usein sormin syötäviksi, esim. peruna muokkaantui uppopaistetuiksi kroketeiksi (tater tots). Vaikka tarjottimella olisi omena, sitä ei kerkeisi syödä lyhyen ruokatunnin aikana eikä sitä saanut myöskään ottaa mukaan evääksi. Hätkähdyttävimpänä tulee ehkä tieto ettei hänen koulussaan ole välitunteja ollenkaan. Erityisopettajana hänen oppilaansa ovat usein juuri niitä joilla on keskittymisvaikeuksia luokassa. Kirjassa hän käsittelee tietojaan liikkumattomuuden vaikutuksesta oppilaisiinsa, sillä ruokapainotus ja halu pysyä tuntemattomana sai hänet olemaan käsittelemättä aihetta blogissa. Kappaleen nimi olikin "Baby carrots can't go outside to play".

Kirjalla (Thank you my Chicagoan friend JR for giving this book as food for my thoughts) tai 'Fed Up with Lunch'- blogilla ei ole paljonkaan annettavaa suomalaiselle kouluruoalle. Suomalaista kouluruokaa ei ole edes mainittu koko kirjassa muutaman ulkomaan viitteen joukossa. Suomalaisesta kouluruokailusta tuntee tuntemattomuudesta huolimatta ylpeyttä kun katsoo opettajan ottamia valokuvia, lukiessa kananugetteja olleen 133 kpl vuodessa tai lukiessa kuvauksia "kahden suhde yhteen maapähkinävoi-hillovoileivistä" käärittynä kolminkertaiseen muoviin.

Kirjasta voi kuitenkin imeä muutaman sanoman suomalaiselle kouluruokailukokonaisuudelle: Itse syömiselle tulee varata aikaa kiinnittämällä huomiota kuinka paljon aikaa ruokatunnista menee jonottamiseen ennen kuin oppilas pääsee syömään. Toinen sanoma on rivien välissä kirjan lopussa "Mrs. Q's guide to quiet revolution"  -osiossa, missä hän antaa vinkkejä miten vanhemmat, alakoululaiset ja yläkoululaiset, opettajat, kokit ja ravitsemustieteilijät voivat aloittaa muutoksen omassa kouluruokailussaan. Mrs Q kehottaa vaikuttamaan perehtymällä itse ongelmakohtiin ja esittämällä ratkaisuvaihtoehtoja. Koska kouluruokailu on hyvin monimutkainen kokonaisuus, on parempi hakea tukea sekä näkökulmaa ratkaisuun toisista kouluruokailuun muutosta hakevista. Suomessa ei tarvitse torjua suklaamaitoa tai sokerista jogurttihyytelöä kouluruokailusta, mutta yhtälailla Suomessa kuin Usassakin kouluruokailu hyötyisi monipuolisemmasta ja runsaammasta kasvistarjoilusta. Sen toteutuminen voisi saada vauhtia vanhemmista Suomessa? 


Yhden kappaleen väliotsikkona on:
What is patriotism but the love of the food one ate as a child? -Lin Yutang

Vapaasti käännettynä: "Kouluruoalla on mahdollisuus luoda uskollisuutta kotimaista ruoantuotantoa kohtaan". Texas:ssa kasvanut vesimeloni on toki herkullisinta vesimelonia, mitä olen koskaan saanut, mutta kyllä silti kaipaan Keski-Suomen mustikkametsästä suoraan suuhun poimittuja makuja. 

Jutun ulkopuolelta kerrottakoon, että olen itse käynyt vuosikymmeniä sitten usalaista "high school":a (=lukioikäisille) vuoden verran. Myös silloin aivan joka ikinen päivä ruokana oli hampurilainen ja ranskalaiset kirjan blogikuvien kaltaisen päivän erikoisen lisäksi. Siinä vaiheessa jo 10 vuotta suomalaista kouluruokaa syöneenä, en kelpuuttanut lounasta koskaan koululta vaan toin isäntäperheestäni lounaan mukanani. Thank You ER&RR for giving me then oppoturnity to deeper understand school lunch now!