"Kotien opetusministerin" Suomen Gastronomien seuran Raili Koroman sanoma hukkui Ruokailta-ohjelmassa (Yle A2 Teema 15.11.2011)"...pintakohinan alle. Me tarvitsisimme kotien ruokakulttuurin paluuta: perheitten kokoontumista yhteisille aterioille, joilla syödään itse alusta saakka oikeista ruoka-aineista tehtyä herkullista ruokaa. Enemmän iloa, yhdessäoloa ja nautintoa – vähemmän ahdistusta ja syyllistämistä. Ihan riippumatta siitä, mitä ruokavaliosuuntausta noudattaa." Varpu Tavi pisti mustaa valkoiselle paremmin kuin minä. Teksti on hänen kirjoituksestaan 18.11.2011.
Ennen ohjelmaa kiittelin toimittajia monipuolisesta asiantuntijakokoonpanosta. Erityisesti iloitsin etukäteen, että ruoka-asiantuntijat ja opetusministeri kohtaisivat. Onhan kouluruokailu opetusministeriön hallinnan alla vaikka toteutuksesta vastaavatkin kunnat.
Perusopetuslaissa todetaan, että ”opetukseen osallistuvalle on annettava jokaisena työpäivänä tarkoituksenmukaisesti järjestetty ja ohjattu, täysipainoinen ateria”. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004 (ylläpitäjän huom.päivitetty 2010) velvoittavat kuntia määrittelemään paikallisesti kouluruokailun järjestämisen keskeiset periaatteet osana koulun oppilashuoltoa sekä kouluruokailuun liittyvät terveys-, ravitsemus- ja tapakasvatuksen tavoitteet. (Lähde Kouluruokasuositukset 2008, s. 5)
Opetusministeri oli estynyt aikataulupäälleekäisyyksien vuoksi osallistumasta keskusteluun, mutta kummastelen miksi koko opetusministeriöstä ei löytynyt ketään kertomaan mitä kouluruokailun eteen tehdään tällä hetkellä ja tullaan tekemään tällä hallituskaudella. Mielestäni opetushallituksen edustajan puuttuessa ruokaillan keskustelun anti jäi kouluruokailun osalta muutaman uuden tai vähemmällä keskustelulla olevan aiheen noston varaan.
Uskon kaikkien keskustelijoiden, lukuunottamatta koululaiselleen eväät laittavaa Juha Köppää, tunnustavan tämän hetken kouluruokailun suurimmaksi ravitsemukselliseksi ongelmaksi ettei sitä syödä. Perinteisten nirsoilu/tottumus-syiden rinnalle keskustelussa tuli esille ettei oppilailla ehkä ole aikaa syödä kunnolla. Ravitsemusterapeutti Tuula Heikkinen mainitsi etteivät ruokalakoot ja linjastojen määrät ole kasvaneet oppilasmäärän mukana. Siten ruokatauosta menee paljon jonottamiseen, mikä vähentää kouluruokalan käyttöhalukkuutta. Tämän huomion on syytä kulkea kouluruokailukeskustelussa luomu- ja lähiruokakeskustelun rinnalla.
Jos lapset eivät syö kasviksia niin aika turhaa keskustella mitä kouluruokailu tarjoaa lähi- tai luomuruoan osalta. Keskustelun lopussa todettiin aika yksimielisesti kalleimman ruoan olevan sitä mitä heitetään pois. Ruokailtaa varten oli teetetty kysely ruoan poisheittämisestä. Kaikki vastausvaihtoehdot (löytyvät ohjelman sivuilta) olivat hyviä, mutta selvästi aikuisten mielipiteitä. Osaisivatko koululaiset vastata samoin? Saati toimia näiden ajatusten mukaisesti ruokajätteen vähentämiseksi?
Sekä kasvisten syömiseen sekä ruokajätteen vähentämiseen voidaan vaikuttaa ruokakasvatuksen avulla. Kasvatus on osa opetusta ja siten opetusministeriöön kuuluvaa, mietin vaan yhä sitä puuttuvaa edustajaa... Mad Cook Riku Rantala esitti ohjelmassa hyvän kysymyksen: "Miksi on ruvettu luopumaan teollisesta ruoasta jos se aina ollut hyvää?" Olisi ollut todella mielenkiintoista jos ruokapalvelupäälliköt (tai opetusministeri...) olisivat saaneet vastausvuoron. Oletan esille tulleen myrkkypelkojen sijasta juuri ruokakasvatuksellisia tavoitteita (kts. esim. D-sali Lintukankaan esitys).
Vanhempien ja kouluruokailun liki uskonnollisista ristiriidoista Anne Puurosella olisi varmasti ollut paljonkin enemmän sanottavaa kuin hänelle aikaa annettiin. Patrik Borg sai tuotua esille yhden kouluruokailun tasa-arvoistavista puolista: Kouluruokailun tulee suojata lasta vanhempien ruokahössötykseltä. Tässäkin näen ruokakasvatuksella olevan merkitystä: miten kunnioittaa muiden näkemyksiä ruoasta, arvostaa omaa/perheensä näkemystä, mutta silti syödä nälkäänsä sitä mitä tarjotaan. Opetusministeri olisi voinut valoittaa kantaa opettajien osallistumisesta kouluruokailuun.
Mitäs jos kouluruokailua ei olisi? Esitti Varpu Tavi. Jos keskustelu olisi mennyt kohti ruokakasvatuksen mahdollisuuksia, olisi ollut mielenkiintoista kuulla lähi- ja luomutuottajien vastaus jos 5 viikon ruokalistan etukäteistilauksilla olevia päivittäisasiakaita olisi 900 000 vähemmän. Juha Köpälle olisi suonut tässä kohtaa suunvuoron kokemuksistaan eväiden laitosta.
Keskusteltaessa kouluruokailun rahoittamisesta Riku Rantala kehoitti veronmaksajien sijaan hakemaan vastuullista teollisuudesta ja kaupan ketjutuksesta. Olisin kuullut tästä aiheesta hänen mielipidettään enemmänkin, mutta kun en kuullut niin esitän vastakommentin tässä: Mad Cook on tullut tunnetuksi "koko eläimen hyväksikäyttämisestä ravinnoksi". Kannatan ajatusta ja näen teollisuuden tekevän juuri tätä: hyödyntävän kamaran ja kanannahan elintarvikkeeksi. Kouluruokailussakin valmislihavalmisteet on tarkoitettu pieneksi osaksi ateriaa enkä näe vähempiarvoisten ruhon osien miellyttävyyden lisäämiseksi käytettyjä lisäaineita suurempana uhkana kuin ruhon osien käytön hampurilaisketjun tuotteena nautittuna mahdollisesti runsaan suolaan ja sokerin kera. Patrik Borg mainitsikin näiden olevan jo tunnettuja terveyshaittoja ja vieläpä jo lyhyelläkin käyttöajalla. Lisään tähän et ainakin hampurilaiset vievät tilaa ruokavaliosta kasviksilta.
Kannatan Jaana Husu-Kallion heittämää yhteistalkoo haastetta, että otetaan järki mukaan ruoan hankintaan ettei tule poisheitettävää ruokaa. Tämä haaste on jo kouluruokailussa otettu vastaan, "syö minkä otat ja ota mitä syöt" kampanjoilla.
Paljon on silti vielä tehtävää tämän eteen eikä se ole pois luomu- tai lähiruoan käytön lisäämistavoitteista vaan päinvastoin. Näkisin ruokakasvatuksen olevan jopa näitä asioita edistävää toimintaa. Joten oli todella sääli ettei opetusministeriön edustajaa oltu saatu paikalle, että olisi syntynyt dialogia ruoka-asiantuntijoiden sekä sanoman kouluun vievän tahon välille.
Post Prandial= is normal state of drowsiness following a meal. Keskustelussa oli varmaankin liikaa hiilihydraatteja kun se sai ohjelman tunnelman leppoisaksi. Pisteet siitä paikalla olleille keskustelijoille.
Muutkin sulattelevat ruokaillan antia (päivitetään kun ruutuun osuu).
Ennen ohjelmaa kiittelin toimittajia monipuolisesta asiantuntijakokoonpanosta. Erityisesti iloitsin etukäteen, että ruoka-asiantuntijat ja opetusministeri kohtaisivat. Onhan kouluruokailu opetusministeriön hallinnan alla vaikka toteutuksesta vastaavatkin kunnat.
Perusopetuslaissa todetaan, että ”opetukseen osallistuvalle on annettava jokaisena työpäivänä tarkoituksenmukaisesti järjestetty ja ohjattu, täysipainoinen ateria”. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004 (ylläpitäjän huom.päivitetty 2010) velvoittavat kuntia määrittelemään paikallisesti kouluruokailun järjestämisen keskeiset periaatteet osana koulun oppilashuoltoa sekä kouluruokailuun liittyvät terveys-, ravitsemus- ja tapakasvatuksen tavoitteet. (Lähde Kouluruokasuositukset 2008, s. 5)
Opetusministeri oli estynyt aikataulupäälleekäisyyksien vuoksi osallistumasta keskusteluun, mutta kummastelen miksi koko opetusministeriöstä ei löytynyt ketään kertomaan mitä kouluruokailun eteen tehdään tällä hetkellä ja tullaan tekemään tällä hallituskaudella. Mielestäni opetushallituksen edustajan puuttuessa ruokaillan keskustelun anti jäi kouluruokailun osalta muutaman uuden tai vähemmällä keskustelulla olevan aiheen noston varaan.
Uskon kaikkien keskustelijoiden, lukuunottamatta koululaiselleen eväät laittavaa Juha Köppää, tunnustavan tämän hetken kouluruokailun suurimmaksi ravitsemukselliseksi ongelmaksi ettei sitä syödä. Perinteisten nirsoilu/tottumus-syiden rinnalle keskustelussa tuli esille ettei oppilailla ehkä ole aikaa syödä kunnolla. Ravitsemusterapeutti Tuula Heikkinen mainitsi etteivät ruokalakoot ja linjastojen määrät ole kasvaneet oppilasmäärän mukana. Siten ruokatauosta menee paljon jonottamiseen, mikä vähentää kouluruokalan käyttöhalukkuutta. Tämän huomion on syytä kulkea kouluruokailukeskustelussa luomu- ja lähiruokakeskustelun rinnalla.
Jos lapset eivät syö kasviksia niin aika turhaa keskustella mitä kouluruokailu tarjoaa lähi- tai luomuruoan osalta. Keskustelun lopussa todettiin aika yksimielisesti kalleimman ruoan olevan sitä mitä heitetään pois. Ruokailtaa varten oli teetetty kysely ruoan poisheittämisestä. Kaikki vastausvaihtoehdot (löytyvät ohjelman sivuilta) olivat hyviä, mutta selvästi aikuisten mielipiteitä. Osaisivatko koululaiset vastata samoin? Saati toimia näiden ajatusten mukaisesti ruokajätteen vähentämiseksi?
Sekä kasvisten syömiseen sekä ruokajätteen vähentämiseen voidaan vaikuttaa ruokakasvatuksen avulla. Kasvatus on osa opetusta ja siten opetusministeriöön kuuluvaa, mietin vaan yhä sitä puuttuvaa edustajaa... Mad Cook Riku Rantala esitti ohjelmassa hyvän kysymyksen: "Miksi on ruvettu luopumaan teollisesta ruoasta jos se aina ollut hyvää?" Olisi ollut todella mielenkiintoista jos ruokapalvelupäälliköt (tai opetusministeri...) olisivat saaneet vastausvuoron. Oletan esille tulleen myrkkypelkojen sijasta juuri ruokakasvatuksellisia tavoitteita (kts. esim. D-sali Lintukankaan esitys).
Vanhempien ja kouluruokailun liki uskonnollisista ristiriidoista Anne Puurosella olisi varmasti ollut paljonkin enemmän sanottavaa kuin hänelle aikaa annettiin. Patrik Borg sai tuotua esille yhden kouluruokailun tasa-arvoistavista puolista: Kouluruokailun tulee suojata lasta vanhempien ruokahössötykseltä. Tässäkin näen ruokakasvatuksella olevan merkitystä: miten kunnioittaa muiden näkemyksiä ruoasta, arvostaa omaa/perheensä näkemystä, mutta silti syödä nälkäänsä sitä mitä tarjotaan. Opetusministeri olisi voinut valoittaa kantaa opettajien osallistumisesta kouluruokailuun.
Mitäs jos kouluruokailua ei olisi? Esitti Varpu Tavi. Jos keskustelu olisi mennyt kohti ruokakasvatuksen mahdollisuuksia, olisi ollut mielenkiintoista kuulla lähi- ja luomutuottajien vastaus jos 5 viikon ruokalistan etukäteistilauksilla olevia päivittäisasiakaita olisi 900 000 vähemmän. Juha Köpälle olisi suonut tässä kohtaa suunvuoron kokemuksistaan eväiden laitosta.
Keskusteltaessa kouluruokailun rahoittamisesta Riku Rantala kehoitti veronmaksajien sijaan hakemaan vastuullista teollisuudesta ja kaupan ketjutuksesta. Olisin kuullut tästä aiheesta hänen mielipidettään enemmänkin, mutta kun en kuullut niin esitän vastakommentin tässä: Mad Cook on tullut tunnetuksi "koko eläimen hyväksikäyttämisestä ravinnoksi". Kannatan ajatusta ja näen teollisuuden tekevän juuri tätä: hyödyntävän kamaran ja kanannahan elintarvikkeeksi. Kouluruokailussakin valmislihavalmisteet on tarkoitettu pieneksi osaksi ateriaa enkä näe vähempiarvoisten ruhon osien miellyttävyyden lisäämiseksi käytettyjä lisäaineita suurempana uhkana kuin ruhon osien käytön hampurilaisketjun tuotteena nautittuna mahdollisesti runsaan suolaan ja sokerin kera. Patrik Borg mainitsikin näiden olevan jo tunnettuja terveyshaittoja ja vieläpä jo lyhyelläkin käyttöajalla. Lisään tähän et ainakin hampurilaiset vievät tilaa ruokavaliosta kasviksilta.
Kannatan Jaana Husu-Kallion heittämää yhteistalkoo haastetta, että otetaan järki mukaan ruoan hankintaan ettei tule poisheitettävää ruokaa. Tämä haaste on jo kouluruokailussa otettu vastaan, "syö minkä otat ja ota mitä syöt" kampanjoilla.
Paljon on silti vielä tehtävää tämän eteen eikä se ole pois luomu- tai lähiruoan käytön lisäämistavoitteista vaan päinvastoin. Näkisin ruokakasvatuksen olevan jopa näitä asioita edistävää toimintaa. Joten oli todella sääli ettei opetusministeriön edustajaa oltu saatu paikalle, että olisi syntynyt dialogia ruoka-asiantuntijoiden sekä sanoman kouluun vievän tahon välille.
Post Prandial= is normal state of drowsiness following a meal. Keskustelussa oli varmaankin liikaa hiilihydraatteja kun se sai ohjelman tunnelman leppoisaksi. Pisteet siitä paikalla olleille keskustelijoille.
Muutkin sulattelevat ruokaillan antia (päivitetään kun ruutuun osuu).
- Aamiainen ruohikolla blogi kommentoi ajan hengen ilmiöistä ruokavaliossa: Jos vaikkapa kouluissa aletaan käyttää pelkästään suomalaista lähiruokaa, se merkitsee vääjäämättä koululaisille tarjottavan ruoan ravitsemuksellista kaventumista. Koululaiset saavat tietysti vatsansa täyteen suomalaisestakin ruoasta myös keskitalvella, mutta jos aikuisten lähiruokaideologian vuoksi lapsille ei anneta vaikkapa tuoretta salaattia, tomaattia, paprikaa ja parsakaalia, se kaventaa ruoan ravitsemuksellista laatua.
- Pro peruskoulu blogi osallistui ihmettelyyni ettei opettajapuolelta ollut ketään. Hän myös huomasi ettei rahoittajapuoleltakaan ollut ketään. Kirjoitus toi esille kyselyn tuloksen "74 % vastanneista halusi kouluissa tarjottavan tavallista perusruokaa." ja kommentoi "Joskus opettajat ihmettelevät, miksi tavallinen perusruoka ei kaikille kelpaa. Mitä kodeissa lapsille tarjotaan? Kouluruokailun yksi tavoite on monipuoliseen ruokavalioon totuttaminen."
- Varpu Tavi kirjoitteli mitä ohjelmassa sanottiin ja jäi sanomatta: "... yritettiin hiukan nostaa kiistaa aiheesta, pitäisikö kouluissa olla tarjolla karppiruokaa, mutta sen kummemmin minä kuin kirjailija Joonas Konstigkaan emme pitäneet sitä olennaisimpana kysymyksenä."
Kun keskustelijoita on noin paljon lyhyet puheenvuorot olisivat erittäin tärkeitä. Nyt toimittajat olivat varsin helliä puheenvuorojen pituudessa. Tärkeätä on kuitenkin että kouluruoka on näinkin paljon esillä.
VastaaPoistaItse tein vuoden ajan lapsilleni koulueväät ollesani koti-isä Australian vuotena. Kun pääsin välillä katselemaan mitä lapset tuovat eväinä kouluun niin tuli kyllä suomalaista kouluruokaa ikävä. Monilla oli sipsejä, keksisnackeja, ja valkoista leipää jollan suklaamaapähkinälevitteellä. Ja kanttiinista sai sitten ranskalaisia ja karkkeja sekä hodareita. Pikkaisen paremmin on asiat meillä kuitenkin.
Mutta omien lasten kokemuksia kuunnellessa, kyllä tuo jonottaminen on aika iso ongelma. Ja se että kouluun saa tuoda limonadeja ja ostaakin niitä sieltä. Poikieni koulusta saa ostaa tosi edullisesti iltapäivisin melkolailla terveellisiä välipaloja,mikä on mielestäni aivan loistava homma. Yksi ruisleipä maksaa relusti alle euron. Tämäkin käytäntö on kuulemma jostain syystä vähän hyytymässä. Mitähän sellaisten vanhempien päässä mahtaa liikkua, jotka eivät juurikaan välitä mitä lapset syö koulussa ja koulun jälkeen. Jotain rajaa karkin syöntiin ja makeiden juomien juontiin.
Kiitos Reijo kommentista ja kokemuksen jakamisesta.
VastaaPoistaJa kun muistutit miten hienoa on kun kouluruoasta puhuttiin muun ruokailun ohessa eikä erillisenä omana kokonaisuutenaan. Ruokavaliota kun ei oikein voisi palasina katsoa.
Parviälyn esimerkki on jonottamisen nouseminen lautasen päällisen rinnalle tärkeänä kouluruokailuun vaikuttavana tekijänä. Keskustelussa todettiin kyllä, että hyvää lautasen päällistä koululaisetkin jaksavat jonottaa. Vaan kerkeävätkö sitten syödä nauttien?
Yritän olla miettimättä mitä lastensa ruokailun laadusta piittaamattomien vanhempien päässä nyt liikkuu ja keskittyä siihen, miten sinne voisi ujuttaa ajatuksen kouluruokailun hyödyllisyydestä. Vaikka sitten taloudellisesta syystä. Aterian saa ilmaiseksi kunhan syö tai ruisleivän saa alle euron vrt. monen euron hampurilainen tai karkki. Toivon suuhunpantavan muuttuessa olon muuttuvan paremmaksi ja koululaiselle itselleen syntyvän oivallus jatkaa sillä "ruisleipä linjalla".
Käsittääkseni ruokaillan teemana ei varsinaisesti ollut kouluruokailu, joten sen vuoksi varmaan OPM:n edustajakin puuttui. Keskustelu vaan jämähti kouluruokailuun ja pysyi siinä läpi lähetyksen. Hyvä toisaalta niin ;-)
VastaaPoistat. Marko
Marko Vapaa: ohjelman alkuperäisissä ohjelmatiedoissa oli merkitty opetusministeri yhdeksi keskustelijoista. Kysyin FB chatissä ohjelman aikana hänen puuttumisestaan ja sain vastaukseksi "aikataulupäällekkäisyydet".
VastaaPoista