Olen siteerannut paljon sanomaa: Kouluruuan arvonnousu alkaa minusta. Minusta tuo lause ottaa hienosti esille, että samalla ku vanhemmat ovat vastuussa kouluruoan resurssien puolustamisesta, vanhemmat ovat myös suoraan vastuussa kouluruoan arvostuksesta. "Jo" vuonna 2005 on sanottu: Vanhempien on tuettava lapsia kouluruoan nauttimisessa.
Mutta miten arvostaa tuntematonta? Yleisin kouluruokatiedotus on kai vieläkin paikallislehdessä lueteltu viikon kouluruokalista. Se ei taida riittää asennemuokkaukseen jos vanhemman muu kouluruokatietous on median kirjoitusten, lapsen tai omien kouluruokamuistojen varassa. Kaikki nämä tahot ovat antaneet negatiivisen sävyn kouluruoasta viimeaikoina sekä ennen nettiaikaa. Viidakkorummun jylinässä on vaikea edes löytää mitä arvostaa kouluruoassa saati siirtää arvostusta lapselle.
Tampereella ja Turussa on havaittu että kouluruoan tie vanhemman arvostukseen löytyy vatsan kautta. Tampereen ruokapalvelu Ateria tarjosi 1.-7. luokkien vanhempainiltojen yhteydessä Ruokajuhlat, jossa tarjottiin vanhemmille päivän kouluruoka sekä tietoisku ruoasta ja ravitsemuksesta. Turun ruokapalvelu Katerinki on puolestaan tarjonnut vanhemmille mahdollisuuden käydä maistamassa kouluruokaa aidoissa olosuhteissa pistokokeina. Tälläinen panostus vanhempien huomioimiseen kouluruoan mielipiteen muokkaajina tuo varmasti myös tulosta jatkossa kotien ja koulujen välisen tiedonkulun ja palautteen antamisen parannuttua kun yhteistyötä tehdään "tuttujen kesken" yhteisöllisesti.
Kouluruokatietopankki antaa tilaisuuden kertoa miten vanhempia muuallakin Suomessa on informoitu kouluruoasta. Saiko jokin asia saadussa informaatiossa arvostamaan kouluruokaa entistä enemmän? vai vähemmän? Information arvoa lisää jos kerrot koulun koon ja sijainnin haluamallasi tarkkudella. Katsotaan saadaanko parviälyllä vastaukseksi miten saataisiin mahdollisimman monta vanhempaa kouluruoan kannattajiksi.
Jälkikirjoitus 23.8.2011: Kiitos Johanna kommentistasi ja huomion kiinnittämisestä siihen, mistä ei ehkä ole edes osattu tiedottaa. Otin aiheen käsittelyyn blogikirjoituksessani "Pieniä ihmeitä, millä taikasauvalla..."
Jälkikirjoitus 23.8.2011: Kiitos Johanna kommentistasi ja huomion kiinnittämisestä siihen, mistä ei ehkä ole edes osattu tiedottaa. Otin aiheen käsittelyyn blogikirjoituksessani "Pieniä ihmeitä, millä taikasauvalla..."
Hei
VastaaPoistaInformaationa ruokalista paikallislehdessä sekä vanhempainillassa rehtorin toteamus, että lapset pitävät ruuasta. Ja oman mukulan liki päivittäinen palaute, että hyvää oli.
Alakoulu, Kangasala Pirkanmaa, yli 250 oppilasta.
Kuulostaa hyvältä Johanna. Eihän tiedottamisen tuon monimutkaisempaa tarvitsisi ollakaan jos kaikki, ennen kaikkea lapset, ovat tyytyväisiä. Lähinnä haen takaa tietoa, että mistä kouluruoan laadusta valittavat aikuiset saavat tietonsa mistä valittaa. Jos valitukset perustuvat Johannan saamaan informaatiomäärään niin valituksen kohdentaminen keittiöön on hieman kyseenalaista. Vai?
VastaaPoistaHei taas
VastaaPoistaOsuvasti ylläolevan kommentin kirjoittamisen jälkeen kunnassamme leimahti lisää tehoa tähän kouluruokakeskusteluun:
http://tinyurl.com/5vmep5w
Tietääkseni on totta, että koulukeittiöissämme on ainakin käytetty - en tiedä käytetäänkö vieläkin - mm. brasilialaista "ikuisesti" säilyvää valmiiksi kypsennettyä jauhelihaa sekä thaimaasta asti "lentäneitä" broilerkuutioita.
Olen itse sitä mieltä, että kaikki lisäaineet eivät ole kammotuksia, mutta toisaalta olisi hienoa, jos kouluruokailussa voitaisiin käyttää enemmän tuoreita ja lähellä kasvaneita ruoka-aineita.
Kouluruokailu on arvo sinänsä, ja olen hyvin kiitollinen siitä, että minun ei tarvitse joka aamu miettiä mitä evästä pakkaisin lasten mukaan kouluun. Kouluruoka on yksi tärkeä tasa-arvotekijä, ja siksi kouluruoan ei saa antaa kuolla!
Kiitos Johanna kommentista. Palaan asiaan jahka kotikiireet helpottavat.
VastaaPoista