Koululounaan jälkeen jää nälkä

Päivitetty 21.8.2011
Näitä "kouluruoasta jää nälkä" keskusteluja näkyy aina silloin tällöin. Viimeksi tänään Helsingin Sanomissa (kiitos MahaTar TarMaha vinkistä). En viitsi maksaa lukemisesta kun lähden oletuksesta ettei tekstissä tai vastauksessa ole mitään uutta. Korjatkaa ihmeessä jos olen tietämättömyyttäni väärässä. Listaan tähän aikaisempaa tuntumaani nälän syistä:  

• Joskus ruoka loppuu ihan konkreettisesti kesken ruokajonon. Tämä on konkreettinen ongelma, joka voidaan ja kuuluukin keittiöhenkilökunnan konkreettisesti korjata. 
• Kouluruokaa ei haluta syödä. Syystä jos toisesta. Kouluterveyskyselyssä 10-15% oppilaista ilmoitti syövänsä koululounaan vain korkeintaan kahtena päivänä viikossa. Miten ruokailun skippaaminen on helpointa kertoa vanhemmille? Syyttämällä kouluruokailua! Kouluruokailun julkinen kuva helpottaa uskottavuutta ja jättää hyvin vähän tilaa epäillä nuoren muita syitä jättää ruokailu väliin.  
• Vuonna 2008 tutkitusti  kouluruoan syömättömyys oli yhteydessä nuorten elintapoihin ja kouluviihtyvyyteen.
• Koululounaasta nautitaan vain osa. Kouluruoan 1/3 osuus päivittäisestä ravinnontarpeesta täyttyy kuitenkin vain syömällä koko lounaalle suunnitellun kokonaisuuden; lämpimän ruoan lisäksi myös maidon, salaatin sekä leivän. 
• Annoskokoja ei ehkä ole osattu sovittaa oikein. Sama jauhelihapihvi ekaluokkalaiselle ja yläkoululaiselle ei ole Kouluruoka-suositustenkaan mukaista s. 8. Luultavasti erikokoisia jauhelihapihvejä on hankala valmistaa saati tilata tuottajalta. Veitsi tai pihvit, joita saisi 1-x kpl?
• Kouluruokaa ei ole aikaa syödä. Jos syy on koulussa, se on selkeä ongelma, jonka ratkaisu löytyy koulusta itsestään ja luultavasti vielä ilman lisäkustannuksia. Kunhan vain joku ottaa asian esille ja hoitaakseen. Mutta ensin ajanpuutteen valittajan on syytä katsoa peiliin... 
• Liian aikaisesta ruokailusta on ollut monta mainintaa kirjoituksissa. Muistini mukaan ei ole pitkäkään aika kun kouluruokailua haluttiin aikaistaa, koska lapset olivat nälkäisinä levottomia luokassa jätettyään aamupalan kotona syömättä. Jos koululounas korvaa aamupalaa niin ei ihme jos iltapäivällä hiukoo. Oisiko ratkaisuna aamupalatarjonta koulussa?
• Samaa kodin merkitystä nälän syntyyn kertoo myös uutiset "Suurin nälkä maanantaisin". Jos kotona on tarjolla pitsoja ja hampurilaisia, huolella valmistettua lähiluomua tai eksoottisempia vaihtoehtoja, voi tavallinen kouluruoka maistua oudolta. Oli kotona tarjonta sitä tai tätä niin 2/3 kodin vastuusta ravinnontarpeesta tarkoittaa vain koulupäiviä. Muulloin vastuu on 3/3. Huom. ei myöskään 4/3. 
• Kouluruokasuositusten mukainen koululounas on höttöä. Tästä voi ja on vaihdettu mielipiteitä paljon viime aikoina (25.5.2011). Varmaa kuitenkin on, että kuntien kouluruokapalvelut käyttävät vielä pitkään voimassa olevia kouluruokasuosituksia (vaikka ne eivät laki olekaan) pohjana suunnitelleessaan ja toteuttaessaan kouluruokaa.  
• Joten nälkää koulupäivän päätteeksi valittavan lapsen vanhemmalle suosittelisin ensisijaisesti ja ehkä jo huomenna toimivan ratkaisun löytämiseksi käymään läpi tätä listaa nälän syistä. 

Nälkäinen lapsi ei opi. Tämän ovat lapsetkin tajunneet kts. kalvot 23-34. Pelkkä maksuton kouluateria ei tee Suomesta kouluruokailun mallimaata, jos ruoka jätetään syömättä tai sitä vain näykitään. Viimeinen lause on vuodelta 2005, mutta totta yhä tänäänkin.

19.8.2011 Pieniä ihmeitä, millä taikasauvalla...

Johannalle kiitos vastaamisesta miten vanhemmille on kouluruokailusta tiedotettu ja huomion kiinnittämisen siihen mistä ei ole ehkä edes osattu tiedottaa. 

_____

päivitetty 19.8.2011

Usein lukee kirjoitetun kouluruoan puolustukseksi "hyvää ruokaa käytettyyn summaan nähden". Varmasti pieniä ihmeitä onkin tehty Kouluruokasuositusten ravintoaine-tavoitteiden täyttymisessä. Katsotaanpa taikasauvaa tarkemmin.

Helsingin yliopiston maatalouspolitikan professori pakinoi Suomen kuvalehdessä 14.8.2011 "Ruoka on liian kallista - vai onko?" Lueppa teksti niin, että laitat joka "ruoka"-sanan eteen "koulu". Miltä näyttää? Osuuko ja uppoaako kuten huhtikuun Turun Sanomien ja Aamulehden selvityksessä, missä taikasauvaksi paljastuu ulkomailta tuodut, ilmeisesti halvemmat, raaka-aineet. Lehdet kertovat jopa kolmanneksen laitos- ja kouluruokeittiöoissa tehtävän ruuan raaka-aineista tuodun ulkomailta. Ruokatuotannon kestävää kehitystä käsittelevässä julkisen ruokapalvelun tuottajille tehdyssä kyselyssä vuonna 2008 (MTT 2010) ruoan alkuperä ei ollut kärkisijoilla ruokalistan laadinnan perusteissa.

Miten ihmeessä? Tarjoan selitykseksi (jälkikäteen luin samaa selitystä myös em. kyselyn tulosraportista) kouluruokailulle annettua budjettia, missä kouluruokasuositukset pyritään täyttämään ravintoaine/hinta optimoinnilla. Useimmat keittiöt (niin keskuskeittiöt kuin lähikeittiötkin) käyttävät kouluruoan ravitsemuksellisen laadun arviointiin jotain laskentajärjestelmää, joka puolestaan hakee elintarvikkeiden sisältämät ravintoaineet valtakunnallisesta elintarvikkeiden koostumustietopankista Fineli:stä. 

Tosin lehtiuutisen mukaan suurkeittiöt eivät aina edes tiedä raaka-aineiden alkuperää. Ja vaikka tietäisivätkin; ravintoarvoiltaan Fineli ei erota esim. brasilialaista naudanlihaa lähilihasta. Elintarviketietopankki listaa naudan lihan ravintoarvot naudanosan ja valmistustavan mukaan, ei alkuperämaan, koska näillä tekijöillä on enemmän vaikutusta syödyn elintarvikkeen ravintoarvoihin. Lisäkriteereinä suosituksissa painotetaan makua. Sitä on vaikeampi mitata, mutta ilmeisesti suositus on täyttynyt kun juuri brasilialaisesta lihasta en ole nähnyt kouluruoassa valitettavan. Joten voilá, vaikkapa Thaimaasta lennähtäneitä broilereita, budjetti pysyy, suositukset täyttyvät ja padassa on ruokaa. 

Niin järjettömältä kuin tämä Suomeen ulkomailta julkiseen keittiöön tuotu ruokamäärä kuulostaakin niin asiassa voi muiden syyttämisen sijasta vain jokainen katsoa peiliin. Millä hinnalla hyvää on pitänyt saada? Millä hyvää on mitattu? Suulla, sydämellä vai lompakolla? Kestävää kehitystä käsittelevässä kyselyssä vuonna 2008 (MTT 2010) ruokapalvelujen tuottajista 40% vastasi ettei ruoan alkuperää kerrota koskaan, mutta toisaalta sitä kysytäänkin todella harvoin.

Tehty mikä tehty ja onneksi virheistä on opittu. Ja paljon. 

• "Brasilialaisen lihan käyttö väheni selvästi" uutisoi Turun Sanomat 3.5.2011
• "Vastuullinen ruoantuotanto on entistä merkittävämpi kilpailutekijä"
• 2011 lopettaneen hallituksen selonteko ruokapolitiikasta korostaa kotimaisen ruokatuotannon edistämistä julkisissa ruokapalveluissa
• Suuresta raaka-ainetuonnista uutisoinut lehtijuttu antoi positiivista suuntaa: "Elintarvikkeiden alkuperän selvittämiseen on tulossa lähivuosina parannusta. EU:n uusittu kuluttajainformaatioasetus on tarkoitus saada valmiiksi kuluvana vuonna."
• Maa- ja elintarviketalouden (MTT) selvityksen tulokset osoittavat, että julkisen ruokapalvelun piirissä on runsaasti kiinnostusta lisätä lähiruoan käyttöä.

Myös kouluruoan kuluttajat ovat heränneet. MTV 3:n kysyi nettisivuillaan "Pitäisikö kouluruokaa muuttaa jollain tavalla? Perustele!" Yli 500 henkilöä vastasi ja heistä liki 73% piti kasvisruoan lisäämistä tai lisäaineiden vähentämistä tärkeämpänä huomion kiinnittämistä raaka-aineisiin. Tulos on positiivisen mielenkiintoinen. En nähnyt kaikkia yksittäisiä perusteluja tulosten julkistamisen jälkeen, mutta niissä tuskin oli mitään uutta kuluneesta kysymyksen asettelusta johtuen. Perusteluista koostettu otsikko taas saa miettimään kuka hyötyy kouluruoan imagon alasajosta. Seuraavaan kouluruokaa koskevaan kyselyyn esitänkin kysymystä "Miten kouluruoalle tehdään se mitä pitäisi? Perustele". En jätä kommenttikenttää auki vastauksille. Jos jollain on ideoita niin kehotan ehdottomasti esittämään ne oman kunnan ruokapalvelulle.

Mausteena mainittakoon millaisia ongelmia Usassa on syntynyt kun kouluruoan laatua arvioidaan puhtaasti muutaman ravintoaineen perusteella ja ruokailuun käytettävä rahamäärä on tiukka. Yritykset ovat tuoneet kouluruokaloihin suositukset täyttäviä tuotteita, joita myymällä kouluruokala saa osan tuotteiden tuotosta käytettäväksi muiden tuotteiden hankintaan. Kuulostaa hyvältä kunnes katsoo mistä tuotteista on kyse.

Afrikka ei ole kehitysmaa kouluruoan suhteen joka asiassa: Esimerkiksi Keniassa kouluruokaa saa 1,2 miljoonaa lasta ja sitä tuottaa 200 000 (paikallista) viljelijää.

KESÄLOMA! Mitäs syödään ja missä?

Luulen, että moni vanhempi haikailee kesällä ruokapalvelun perään ei vain rahamenojen takia vaan sen vaivattomuuden. Luultavasti moni lapsikin ikävöi kouluruokalaa jos ei ole mammaa tai mummoa kattamassa pöytää vanhempien ollessa töissä. Einekset ja edellisen päivän tähteet mikroaaltouunissa lämmitettynä saattavat ruveta loman aikana tympimään. Toivottavasti muistuu mieleen useimmissa kouluissa olevan ruokalista, missä sama ruoka tulee vastaan kuuden viikon välein vs. eilisen illallisen rippeet tänään ja huomenna. Pikaruokalankaan valikoima ei taida vaihtua niin usein.

Mikäli lapsi osallistuu leirille niin ruoan hinta on varmasti laskettu leirin hintaan ellei omia eväitä vaadita. Millaisen hinnan vanhemmat ovat valmiit maksamaan suoraan vrt. kun ruokailu on kustannettu verorahoilla? Nouseeko hinta-laatusuhteen arvostus? Vai laskeeko laadun vaatimustaso kun maksu menee itseltä suoraan eikä yhteisestä kassasta?

Ilmaista joukkoruokailua kesälläkin järjestää ainakin Helsinki puistoruokailun muodossa alle 16-vuotiaille. Netin kautta sain hyvin vähän tietoa mistä ruoka puistoihin tulee. Nettikeskusteluiden perusteella arvioisin, että ruoasta pidetään ja sitä arvostetaan. Syömäänhän tarvitsee tulla vain vapaaehtoisesti tai jos ei oikeasti ole muuta vaihtoehtoa kotoa annettu. Tosin myös veronmaksajille tulevista kustannuksistakin on urputettu. Ruokailu on Helsingissä sosiaalitoimiston järjestämää, joten luotan heidän laskeneen yhteiskunnan jäävän kuluissa säästön puolelle tällä palvelulla. Ruokailun yhteisöllistä merkitystä kesälomapäiviä yksin kotona viettäville lapsille ei helposti rahassa laske. Myös kotiäidit tuntuivat nettikeskusteluissa antavan arvoa ruokailun tälle puolelle ruokailun kootessa kaverit yhteen leikkimään.

On mielenkiintoista katsoa kohdistuuko kouluruokailua kritisoinut kirjoittelu kesän joukkoruokaloihin. Ainakin teoriassa kesällä lounasruokalan voi kukin perhe valita. Käytännössä luulen monessakin perheessä kesän toiminnot ohjautuvat jonkin muun kuin ruokailuvaihtoehdon mukaan. Tai edes ravitsemuksellisen vakaumuksen mukaan. Ystäväni kertoi havainneensa kesäkuun suosituimman joukkoruokalan olevan mäkkäri. Voin jopa uskoa monen perheen valitsevan tämän ratkaisun. Valitsevathan jotkut perheet tai ainakin rahoittavat pikaruokailua kouluruokailun vaihtoehtona.

Kokemuksia kesäloma-ajan koululaisten joukkoruokailusta voi jakaa viime kesän jälkilöylyissä.

Kouluruokatiedotusta vanhemmille, Suomen ja Usan malliin

Päivitetty 30.5.2011

Kirjoitettuani Turussa ja Tampereella tarjotuista kouluruokamaistijaisista olen lukenut muutamia nettiin laitettuja pöytäkirjoja vanhempainilloista sekä kuullut kavereilta tulisista keskusteluista... Joten mieleen on tullut etteivät kaikki vanhemmat ehkä osaisi käyttäytyä kouluruokailussa häiritsemättä koululaisia. And there is no such thing as free lunch, kuten sanonta kuuluu.

Järkipalaa sivustolla on Sitran rahoittama erittäin pätevä materiaali Kouluruoka ja vanhempainilta. Teksti on yleistä, mutta antaa viitettä miten oman koulun kouluruokailua ja kouluaikana tapahtuvaa ruokailua voi tarkastella, arvioida ja keskustella. Eiköhän siitä sitten ne ongelmakohdat ja niiden ratkaisut löydy. Kuten Kuusamossakin.

Ja tiedoksi vielä: on olemassa Suomen vanhempainliitto, joka kutsuu 16.9.2011 viettämään valtakunnallista Kodin ja Koulun Päivää! Yhtenä päivän ideariihien teemana voi olla kouluruoka.

Julkisten ruokapalvelujen tuottajille tehty kysely paljasti, että ruokapalvelujen käyttäjät saavat ruokaan liittyvää tietoa lähinnä kun he itse sitä kysyvät. Aktiivinen tiedottaminen ruoan alkuperästä, ravitsemuksellisesta laadusta, ympäristövaikutuksesta, hintaan vaikuttavista tekijöistä tai ruokapalvelun toiminnasta on vähäistä (s.39 ja 47).

Espoossa huomion kiinnittämiseksi kouluruokailuun otettiin valokuvia koululaisten tarjottimista havainnollistamaan kouluruokailukulttuuria nuorille itselleen sekä heidän vanhemmilleen. Kuvat lähes tyhjistä lautasista ennen kuin syömistä on edes aloitettu ovat kyllä aika puhuttelevaa katseltavaa. Joko ruokaa ei arvosteta, sen laadusta on kouluruokasuosituksista eriävä mielipide tai makutottumukset eivät ota haastetta vastaan. Ja kaikiin em. syihin olla syömättä tarjottua ruokaa on vielä yksilöllinen tai yhteisöllinen päätöksen tekotaso. Taloudellinen puoli kun olisi Suomessa kouluruokailun puolella.

Texas:ssa ollaan enemmän huolissaan liian täysistä tarjottimista. MTV 3 uutisoi nettisivuillaan miten Texas:ssa asennetaan "kalorikamera" kouluihin. Kamera ottaa kuvan tarjottimesta ja viivakoodien avulla tieto yhdistetään tiettyyn oppilaaseen. Kouluruokailutottumukset tulevat myös vanhempien tietoon ja tällä toivotaan olevan vaikutuksia ateriointiin myös kotona. Ravitsemusuutiset blogin kirjoittaja Janne Huovila kommentoi Kouluruokatietopankin Facebook-sivuilla näin: "Jutun otsikko ja omat ennakko-oletukset eivät olleet kovin myönteisiä, mutta eihän toi nyt välttämättä niin paha ole. Riippuu vähän siitä, miten tietoa hyödynnetään ja miten kuvaaminen vaikuttaa yleisesti lasten suhteeseen syömiseen."

Nyt lisäinformaatiota aiheesta saanena totean Jannen olleen oikeassa. Suomeen uutisoitu otsikko antaa vain yhden kuvan miten tarjottimien kuvausta voidaan hyödyntää. Suurin hyöty tuleekin siitä kuvasta, mikä otetaan aterian jälkeen. Kameran toiminnan (ja kuvia amerikkalaislasten kouluruoasta) näkee livenä täällä (4:11min). Videolla on keskustelua "hyvin ravituista roskiksista" eli koulun ruokala voi oppia pois heitettävästä ruoasta miten tarjottua terveelllistä ruokaa voisi parantaa, että se tulisi syödyksi eikä heitetyksi roskikseen. Esim. omena tulee paremmin syödyksi pilkottuna kuin tarjoiltuna kokonaisena (näemmä ahaa-elämys jollekin). Videolla keskustelu syömishäiriöisten mahdollisesta reaktiosta heidän syömistensä kuvaamiseen jää hyvin kevyeksi. 

Ravitsemustutkijana aika monta ruokapäiväkirjaa ja ruokahaastattelua analysoineena näen tämän hienona tutkimusmenetelmänä, mutta "asennettuna kaikkiin amerikan kouluihin" siitä tulee vain rahasampo jollekin. Suomen kouluissa kiertävänä tutkimuksena saatu aineisto olisi varmasti hedelmällistä varsinkin nyt kun Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman tuloksena on todettu tarvittavan kansalliset arviointikriteerit kouluruokailun arvioimiseksi. Mutta kuten täkäläisessäkin nettikeskustelussa mietitään, kameroihin sijoitetulla 2 000 000 dollarilla voi tehdä jotain konkreettisempaakin kouluruokailun hyväksi. 

Edelleen on tilaisuus kertoa miten teitä vanhempia Suomessa on informoitu kouluruoasta. Saiko jokin asia saadussa informaatiossa arvostamaan kouluruokaa entistä enemmän? vai vähemmän? Information arvoa lisää jos kerrot koulun koon ja sijainnin haluamallasi tarkkudella.

Kouluruoka ja lisäaineet: linkkikokoelma

Päivitetty 6.6.2011
Allaolevissa lähiaikoina julkaistuissa linkeissä on mielestäni annettu pelkän lisäaineilla pelottelun sijaan myös kouluruokailua koskevia ratkaisumahdollisuuksia ja siksi ne ovat lisäaineita pohtivalle hyvää luettavaa/kuunneltavaa.

10.1.2011: "Ravintomedia - välipaloja elintarvikeketjusta" - blogi kirjoitti ja kommentoi jatkokeskustelussa natriumglutamaatin poiston haasteista

1.4.2011: Aamiainen ruohikolla blogin lisäainekirjoituksen keskusteluissa käsitellään kouluruokaa.

12.4.2011: Ylen päiväntasaaja sivulla on keskusteltu Kouluruoan ruumiinavauksesta. Ohjelma kertoi kahden äidin pyrkimyksestä vähentää lisäaineita Helsinkiläisestä kouluruoasta. Lisää kampanjasta täällä.

25.4.2011: Tosiruoka-blogi näkee lisäaineet oireina muista kouluruoan ongelmista. Erityisesti kohta 9 "näennäinen edullisuus" on miettimisen arvoista

Minun kannanottoni 7.4.2011:

Mutu-tuntumalla heitän, että kouluruoka on suurimmalle osalle tämän hetken koululaisista se vähiten E-koodeja sisältävä ateria päivän aikana. Ja sitä paitsi koululaiset eivät laita lautaselleen juuri mitään. Jos kouluruokalaan sisälle edes astuvat. Eli kokonaisuuden kannalta lisäainesäätelyssä hyödyllisintä olisi siis saada koululaiset käyttämään kouluruokailua. Vasta kun tämä toimii voi katsoa tarkemmin pitääkö lisäaineita karsia vielä siitä neljäsosan lautasesta vievästä kastikkeestakin. "Mitä lapsesi söi koulussa tänään?" on erittäin hyvä kysymys katsoipa ruokamaailmankuvaa miltä kantilta tahansa.

Kirjoitukseni 9.3.2011: Kouluruoka ja lisäaineet. Jos lisäaineet pois, miten muuttuisi kouluruoan valmistus???

Suosittelen hakemaan miettimisen aihetta myös näistä lähteistä: 

• SannanSoppa-blogi tänä keväänä 2011 sekä ruokakulttuuriasiamies Jaakko Nuutila keväällä 2009 kirjoittavat lisäaineiden käytön järkeistämisestä. 
• Kasvisten sisältämistä E-koodeista löytyy listausta täältä. 
• Ravitsemusuutiset antaa laajaa näkemystä lisäainekeskustelusta sosiaalisessa mediassa
• Kemikaalikimara-blogia kannattaa seurata, koska kirjoittajana on henkilö joka on seurannut kemikaaleja jo ennen ruoan lisäaineiden aiheuttamaa kohua. Anja Nystén osaa suhteuttaa asioita. 
• Kemikaalikimaran kautta löysin myös hyvän taulukon (s.12), jolla valintoja voi helpottaa. (Muistan nähneeni piirretyn version ala-asteen terveydenhoitajan seinällä ja yläasteen keittokirjassa. Eli ohjeistus on ollut voimassa jo muutaman kymmenen vuoden ajan.)

Pyrin lisäämään listaan linkkejä ja otan vastaan ehdotuksia

Kouluruokailu kolmessa ympäristössä

Esipuhe: (päivitetty 30.5.2011)
En ole koskaan joutunut laajentamaan tietoisuuttani ympäristöasioista oman mielenkiinnostukseni ulkopuolelle opiskelujen myötä. Enkä ole koskaan testannut tietoisuuteni tasoa tenttimällä. Ympäristö vaikuttaa kouluruokaan ja kouluruoka ympäristöön, joten minun on aika tenttiä tämäkin aihe. Tekstini on arvosteltavissa ja täydennettävissä mikäli mielestäsi ja perustellusti otsikon alta puuttuu kohtia tai tieto ei ole oikein. 

Tarkoitukseni on saada Kouluruokatietopankkia käyttävän huomioimaan "YMPÄRISTÖ" kouluruokaan vaikuttavana tekijänä ja sysätä alkuun mistä etsiä tarvitsemaansa lisätietoa mikäli joku ei-kouluruokailun ammattilainen esim. oppilas tai vanhempi haluaa vedota myös ympäristöasioihin kehittäessään kouluruokailua.

Tämän itselleni tekemän haasteen jälkeen googlaukseeni osui maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen raportti: Julkiset ruokapalvelut ja ruokakasvatus: arjen käytäntöjen kautta kestävän kehityksen ruokahuoltoon (2010). Suosittelen lukemaan hyvänä katsauksena kestävän kehityksen merkityksestä kouluruokailussa ja kouluruokailun merkityksestä kestävän kehityksen kehittymiselle. 

Kouluruokailu kolmessa ympäristössä (päivitetty 7.6.2011)

Kouluruokailuun vaikuttaa ympäristö monella tasolla: ruokala käytännön tasolla, kulttuuri tapojen ja tarjottavien ruokien tasolla. Mitä useimmiten tarkoitetaan ympäristö-sanalla vaikuttaa kouluruokaan kausituotteiden käytöllä tai vastaavalla tavalla ja sitä kautta kouluruoka puolestaan vaikuttaa ympäristöönsä. Mutta myös sillä mitä ei syödä on vaikutusta ympäristöön.

1. Ruokala: Keittiö, laitteisto ja sen toimivuus, ruokalan sisustus

2. Koulun oma ruokailukulttuuri / alueen kulttuuri:  

• Opetushallituksen antama esimerkki kouluruokailun järjestämisestä: Lintu sininen
• Millainen imago koulun ruokalalle halutaan luoda
• Hyvä fiilis voi tuoda kapinoitsijat kouluruokalaan-"Syökö lapsesi kouluruokaa"-paneelikeskustelu Elintarvikepäivillä 3.5.2011: "..kouluruokailussakin oppilaat on nykyään nähtävä asiakkaina, jotka äänestävät jaloillaan, jos he eivät koe ruokapalvelua palveluksi itselleen."
• Tapasankarit, ruokailutapoja 6. luokkalaisille
• Ihan joka kouluruokalan vieressä ei taida olla vaihtoehtoista kilpailevaa ruokailumahdollisuutta. Ja vaikka olisikin niin koulusta ei pitäisi olla lupaa poistua koulupäivän aikana eikä varsinkaan ruokatunnilla. 
• Koti: Arvostetaanko kotona ruokaa niin, että sille annetaan aikaa valmistua ja tulla nautituksi? Käytetäänkö kasviksia vähän vai käytetäänkö luomukasviksia paljon? Onko kouluruoka laadultaan parasta mitä lapsi saa syödä vai sitä huonointa? Oli kummin päin tahansa, kouluruoka on vain 1/3 koulupäivittäisestä ruoantarpeesta. 

3. Ympäristön vaikutus / vaikutus ympäristöön: 

• 2007-11 Hallitus: "edistää lähi- ja luomuruoan käyttöä julkisissa ruokapalveluissa", kouluruokailu on nostettu ruokapolitiikassa isoon osaan. 
• "Sivistysvaliokunta huomauttaa kuitenkin aivan oikein, että luomu- ja lähiruokaan siirtyminen ei tapahdu pelkällä päätöksen kirjaamisella tai hallituksen halulla. Pitää ymmärtää myös päätöksen vaikutukset ruokapalveluille ja antaa mahdollisuudet käytännön toteutukseen. Esimerkiksi ruokalistat ja reseptiikka on muokattava lähi- ja luomuruokaan sopiviksi." Kaleva 31.12.2010
• Lähiruoka-käsite on hiukan erilainen Helsingin keskustan koululaiselle kuin esim. Mikkelissä tai Satakunnassa kouluruokailevalle
• Paikallisuus käsittelee yhteisön hyvinvointia lähiruokaa laajemmin, Ruokatieto 14.3.2011
• Kiuruveden ruokapalvelun lähi- ja luomuruokastrategiasta
• Kouluruoasta kolmasosa tuotu ulkomailta, mtv3.fi 23.4.2011, Alkuperäisen selvityksen tehnyt Turun Sanomat uutisoi 23.4.2011: Laitos- ja kouluruuan alkuperä hukkuu usein matkan varrella.  
• Portaat luomuun: Ammattikeittiöt ja kestävä kehitys
• Käytännön kokemusta luomuruoan käytöstä kouluruokalassa.
• Lähi- ja luomuruoka-annos on kahdeksan prosenttia tavallista kouluruoka-annosta kalliimpi. Hinta ei kuitenkaan ole Birgit Mäkilän mukaan Sipoossa suurin ongelma. Enemmän päänvaivaa aiheuttavat tarjonta ja logistiikka. (Yle Helsinki 22.3.2011)
• Ruoan hävikki, Biojätteen suunnitelmallinen vähentäminen toi Espoo Cateringille vuoden ATERIAteon 2010
• Läpinäkyvyys on muun muassa tietoa ruoan raaka-aineista, alkuperästä, tuotantoprosesseista ja ympäristövaikutuksista. Ravintomedia-blogi 24.4.2011