Mitä kouluruokalautasella nyt on ja mitä pitäisi saada mahtumaan?
Viime aikojen lehti- ja yleisökirjoitteluista päätellen (googlataampa päivän saldo) kouluruokalautasella on vain E-koodeja. Mutu-tuntumalla heitän, että kouluruoka on suurimmalle osalle tämän hetken koululaisista se vähiten E-koodeja sisältävä ateria päivän aikana. Ja sitä paitsi koululaiset eivät laita lautaselleen juuri mitään. Jos kouluruokalaan sisälle edes astuvat. Eli kokonaisuuden kannalta lisäainesäätelyssä hyödyllisintä olisi siis saada koululaiset käyttämään kouluruokailua. Vasta kun tämä toimii voi katsoa tarkemmin pitääkö lisäaineita karsia vielä siitä neljäsosan lautasesta vievästä kastikkeestakin. "Mitä lapsesi söi koulussa tänään?" on erittäin hyvä kysymys katsoipa ruokamaailmankuvaa miltä kantilta tahansa. Vastuunsa tunteva vanhempi kuuntelee vastauksenkin ja miettii omia kouluruoka-asenteitaan.
Helsinki laittaa kouluruokalautaselle kerran viikossa täysin kasvisruokaa. Tätä päätöstä on kutsuttu myös säästämiseksi. Kenelle se säästö menee, kutsun minä kertomaan. Aloite tuli Vihreältä puolueelta, mutta lopputulos ei taida olla kovin ympäristöystävällinen. Taitavat kyllä tässäkin asiassa jyllätä enemmän ennakkoasenteet kasviksia kohtaan kuin itse ruoka.
Moni kouluruokaa koskeva päätös tehdään keittiön ulkopuolella ja päätöksiin vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin ravitsemukselliset. Edellinen hallitus jätti perinnöksi tavoitteen lähi- ja luomuruoan lisäämisestä kouluruokalautaselle. En ole vielä kuullut suolinukan lähiruokaan kiinnittyvästä entsyymistä. Ehkä se on perinteeseen reagoiva hermojärjestelmä, mikä tuo veden kielelle ja mielen korkealle sekä tekee erityisesti lähiruoasta terveyttä edistävää? Lain mukaan koululaisten asuinseutujen kuntapäättäjät hallitsevat ja tekevät suurimmat päätökset koskien kouluruokailua. Tai pienemmät kuten Runebergin tortut kirjailijan asuinseuduilla. Ja valitettavasti voidaan otsikoida "Kouluruoasta säästetään jopa laittoman paljon".
Kuvitellaampa, että kouluruokalautanen on euron kokoinen. Mistä se euro tulee? Ulkomaan kouluruokakokemusten perusteella on minulle konkretisoitunut ettei kouluruoka todellakaan ole ilmaista. Usassa julkisen koulun lounas maksaa n. $2. Ranskassa hinta oli 5 euroa, jos paikan ruokalasta olisi saanut. Niin ja nuo kolikot pitää kaivaa omasta taskusta päivittäin. Suomessa kouluruoka maksetaan verorahoista, ei se ilmaista ole. Varsinkin kun lautasia katetaan julkisin varoin 440 miljoonaa vuodessa.
Kuka sen lautasen täyttää? Lautasen täyttämistä keskuskeittiön antimilla vastustetaan, mutta syykin on hyvä: Keittiöstä tulevat säästöt eivät saa karata keittiöstä ulos. Jos säästöt näkyy lautasen päällä plussana niin onko tehokkuus tuottamisessa huonoa? Tämä JOS vaatii muutosta ja pohdintaa KUN. Lisäainekampanjassa tuotiin kokki näyttämään miten 90 sentillä tehdään lisäaineetonta ruokaa. Tuosta saa vähän sellaisen kuvan ettei keittiöhenkilökunta osaisi tehdä ruokaa. Tuliko tällä mannekiinikokilla (mies, moniko koulunkokki on?) siinä sivussa samalla rahalla muutama erikoisruokavaliokin?
Kuka päättää lautasen täytteestä? Syöjiä pyritään osallistamaan kyselyillä. Lasten ääni lautaselle ei vaan taida puhutella yläkouluikäisiä teinejä... Täytettä ainakin ohjeistetaan runsaasti.
Kuka päättää lautasen koosta? Ymmärtääkseni ruoan keittäjä ei saa euroaan suoraan vaan esimerkiksi Helsingin kouluruokatuottajan Palmian sivuilla kirjoitetaan: "Koulujen ja oppilaitosten ruokapalvelut on neuvoteltu ja sovittu yhdessä ruokapalvelujen tilaajan eli Helsingin kaupungin opetusviraston kanssa". Päätetäänkö ruokailuun käytettävä summa kunnassa erikseen vai onko se mukana opetustoimeen käytettävässä summassa? Tai toisin päin, jos opetustoimeen lisätään rahaa, miten se saadaan kohdistumaan kouluruokaan?
Kun lautanen on tyhjä niin mihin se euro menee? Kilahtaako se sosiaalipoliittiseen säästöpossuun tulevaisuuden varalle? Vai meneekö euro pesuveden mukana ja pian puidaan kuntapäättäjien lähiruokakytköksiä... Mutta nämä asiat eivät enää kuuluu kouluruokalaan, vaikka keittäjän kauha jotain paikkaamaan pystyykin.
Opetussuunnitelma tuo lapset ruokalaan, mutta siihen se suunnitelma kuulemma nykyään loppuukin. Ja ovi jätetään auki ainakin yläkoulussa poistumiseen koulusta ruokailun ajaksi.
Kiitän blogiini tulleista kommenteista, jotka laajentavat näkemystä kokonaisuudesta nimeltä kouluruokailu. Suljen keskusteluyhteyden häiriköinnin välttämiseksi, lisäkommentteja voi edelleen lähettää sähköpostitse kouluruokatietopankki (at) gmail.com.
Viime aikojen lehti- ja yleisökirjoitteluista päätellen (googlataampa päivän saldo) kouluruokalautasella on vain E-koodeja. Mutu-tuntumalla heitän, että kouluruoka on suurimmalle osalle tämän hetken koululaisista se vähiten E-koodeja sisältävä ateria päivän aikana. Ja sitä paitsi koululaiset eivät laita lautaselleen juuri mitään. Jos kouluruokalaan sisälle edes astuvat. Eli kokonaisuuden kannalta lisäainesäätelyssä hyödyllisintä olisi siis saada koululaiset käyttämään kouluruokailua. Vasta kun tämä toimii voi katsoa tarkemmin pitääkö lisäaineita karsia vielä siitä neljäsosan lautasesta vievästä kastikkeestakin. "Mitä lapsesi söi koulussa tänään?" on erittäin hyvä kysymys katsoipa ruokamaailmankuvaa miltä kantilta tahansa. Vastuunsa tunteva vanhempi kuuntelee vastauksenkin ja miettii omia kouluruoka-asenteitaan.
Helsinki laittaa kouluruokalautaselle kerran viikossa täysin kasvisruokaa. Tätä päätöstä on kutsuttu myös säästämiseksi. Kenelle se säästö menee, kutsun minä kertomaan. Aloite tuli Vihreältä puolueelta, mutta lopputulos ei taida olla kovin ympäristöystävällinen. Taitavat kyllä tässäkin asiassa jyllätä enemmän ennakkoasenteet kasviksia kohtaan kuin itse ruoka.
Moni kouluruokaa koskeva päätös tehdään keittiön ulkopuolella ja päätöksiin vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin ravitsemukselliset. Edellinen hallitus jätti perinnöksi tavoitteen lähi- ja luomuruoan lisäämisestä kouluruokalautaselle. En ole vielä kuullut suolinukan lähiruokaan kiinnittyvästä entsyymistä. Ehkä se on perinteeseen reagoiva hermojärjestelmä, mikä tuo veden kielelle ja mielen korkealle sekä tekee erityisesti lähiruoasta terveyttä edistävää? Lain mukaan koululaisten asuinseutujen kuntapäättäjät hallitsevat ja tekevät suurimmat päätökset koskien kouluruokailua. Tai pienemmät kuten Runebergin tortut kirjailijan asuinseuduilla. Ja valitettavasti voidaan otsikoida "Kouluruoasta säästetään jopa laittoman paljon".
Kuvitellaampa, että kouluruokalautanen on euron kokoinen. Mistä se euro tulee? Ulkomaan kouluruokakokemusten perusteella on minulle konkretisoitunut ettei kouluruoka todellakaan ole ilmaista. Usassa julkisen koulun lounas maksaa n. $2. Ranskassa hinta oli 5 euroa, jos paikan ruokalasta olisi saanut. Niin ja nuo kolikot pitää kaivaa omasta taskusta päivittäin. Suomessa kouluruoka maksetaan verorahoista, ei se ilmaista ole. Varsinkin kun lautasia katetaan julkisin varoin 440 miljoonaa vuodessa.
Kuka sen lautasen täyttää? Lautasen täyttämistä keskuskeittiön antimilla vastustetaan, mutta syykin on hyvä: Keittiöstä tulevat säästöt eivät saa karata keittiöstä ulos. Jos säästöt näkyy lautasen päällä plussana niin onko tehokkuus tuottamisessa huonoa? Tämä JOS vaatii muutosta ja pohdintaa KUN. Lisäainekampanjassa tuotiin kokki näyttämään miten 90 sentillä tehdään lisäaineetonta ruokaa. Tuosta saa vähän sellaisen kuvan ettei keittiöhenkilökunta osaisi tehdä ruokaa. Tuliko tällä mannekiinikokilla (mies, moniko koulunkokki on?) siinä sivussa samalla rahalla muutama erikoisruokavaliokin?
Kuka päättää lautasen täytteestä? Syöjiä pyritään osallistamaan kyselyillä. Lasten ääni lautaselle ei vaan taida puhutella yläkouluikäisiä teinejä... Täytettä ainakin ohjeistetaan runsaasti.
Kuka päättää lautasen koosta? Ymmärtääkseni ruoan keittäjä ei saa euroaan suoraan vaan esimerkiksi Helsingin kouluruokatuottajan Palmian sivuilla kirjoitetaan: "Koulujen ja oppilaitosten ruokapalvelut on neuvoteltu ja sovittu yhdessä ruokapalvelujen tilaajan eli Helsingin kaupungin opetusviraston kanssa". Päätetäänkö ruokailuun käytettävä summa kunnassa erikseen vai onko se mukana opetustoimeen käytettävässä summassa? Tai toisin päin, jos opetustoimeen lisätään rahaa, miten se saadaan kohdistumaan kouluruokaan?
Kun lautanen on tyhjä niin mihin se euro menee? Kilahtaako se sosiaalipoliittiseen säästöpossuun tulevaisuuden varalle? Vai meneekö euro pesuveden mukana ja pian puidaan kuntapäättäjien lähiruokakytköksiä... Mutta nämä asiat eivät enää kuuluu kouluruokalaan, vaikka keittäjän kauha jotain paikkaamaan pystyykin.
Opetussuunnitelma tuo lapset ruokalaan, mutta siihen se suunnitelma kuulemma nykyään loppuukin. Ja ovi jätetään auki ainakin yläkoulussa poistumiseen koulusta ruokailun ajaksi.
Kiitän blogiini tulleista kommenteista, jotka laajentavat näkemystä kokonaisuudesta nimeltä kouluruokailu. Suljen keskusteluyhteyden häiriköinnin välttämiseksi, lisäkommentteja voi edelleen lähettää sähköpostitse kouluruokatietopankki (at) gmail.com.
Puhuttaisko vaikka välillä siitä, mitä thl:n lounastauoilla syödään?
VastaaPoistaKiitos Seija sähköpostitse tulleesta kommentista. Hänen luvallaan jaan sen koska siinä kuuluu kokemuksen ääni:
VastaaPoistaMitähän mahdat ajaa takaa ? Kouluruokahan on 1/3 lapsen aterioista, joka koostuu perusraaka-aineista ja tuoreista salaattitarvikkeista. Maitoa ja täysjyvänäkkäriä . Kasvisruokaa on jo iät ajat syöty - tosin pinaatilettujen -muodossa- --
eikä kukaan siihen puuttunut. Nyt kasvipihvit , kasvislasagne, soijakastikkeet maistuvat.
Alalla pitkään olleena ja nyt noin 1000lle ala-ja yläasteelaiselle valmistavana olen seuraavia huomioinut :
- kuoriperunoista otetaan se pienin ( ei haluta / osata ) kuoria
- riisiä ja pastaa menee jonkin verran, mutta kastikkeen osuus on noin max 1 dl
- perunasosetta ( 200 kg:sta ) menee kaikki mutta se on suht hankala toteuttaa
- makkara-ja nakkikastikkeet suosikkeja; kalat ( sei ja kirjolohi) aika hyvin meneviä
- kalkkunakastiketta menee enemmän kuin porsaanlihakastiketta
- jauhelihamakaronilaatikkoa menee valtavasti mutta se on ns. suurtöinen ( tiskipakit ja esivalmistelu)
- puuroa ( riisi,- ohra tai manna) menee paljon, lisänä usein hedelmä, leipä ehkä jopa leikkele
- vihersalaattia ei hirveästii ( jäävuori-tomaatti-paprika-kurkku..herne vesimeloni..perussettiä..
Mielestäni E-puheet ovat liioiteltuja, useimpi kotikeittiökin käyttää liemijauheita/-kuutioita. Se että kouluissa ei ole sitä samaa einesruokaa, jota kotona saadaan, eikä siis opeteta / tunneta näitä perusruokia, on vanhempien ongelma.
Meillä keittiössä on 2 kokkia 2 diettikokki 1 salaatin. Vuorotellen tiskataan ja iltapäivällä on hetki valmistaa seuraavaa päivää ( siis vajaa 1000 annosta joista toimitetaan kahteen päiväkotiin). Olemme kaikki äitejä ja teemme parhaamme suurkeittiötyössä. Annos saa maksaa n 0,76€. Raaka-aineet pääosin suomalaisia. toivottavasti luomuruokaa joskus halpenee että niitä voi käyttää!
"Jossain" ne päätökset tosiaan tehdän siitä että paljonko rahaa on käytössä kouluruoan valmistamiseen. Kuten edllisestä kommentista voi lukea, ei se annettu rahamäärä annosta kohden kovin ihmeellinen ole. Joten ihan oikeasti, halutaanko ruokaan antaa lisää rahoitusta vai onko tilanne todella sellainen että rahaa ei ole?
VastaaPoistaOlis ihan kiva kuulla kouluruokamielipiteitä myös sellaisilta AIKUISILTA jotka kouluruokaa päivittäin syövät, eli koulun henkilökunnalta. Vai onko niin että mielipiteitä on niin montaa kuin kuin syöjääkin. Itselläni on viimeisen vuoden ajalta kouluruoan syömisestä kokemusta satunaisesti, ja kyllä minusta homma ainakin niissä kouluissa joissa itse ruokailin oli mennyt paljon eteenpäin sitten omien kouluaikojen :-). Annokset sai koottua monipuolisiksi ja ruoka oli maultaan ihan ok.
Mutta samaa mieltä Maarit olen kanssai siitä että ne todelliset lisäaineruokaruoat tulee koululaisille pääasiassa kyllä jostain ihan muualta kuin koulun ruokalasta. Toisaalta, jos lisäainekeskustelun kautta päästään siihen lopputuokseen että kouluruoka saa lisää taloudellisia satsauksia niin hyvä kai sitten sekin.
Olen todellakin hieman erimieltä kouluruokailun kriisipisteistä tämän hetken näkyvimpien kouluruoka-aktivistien kanssa. Syylliset ovat aivan jossain muualla kuin keittiössä. Mutta ei se mitään. "Mitä lapsesi söi tänään koulussa?" kampanja taatusti löytää kouluruoan parantajat nopeammin kuin yksi etäsuomalainen bloggaaja. ;)
VastaaPoistaToinen syy kannattaa "Mitä lapsesi söi tänään koulussa"-kampanjaa on huomion kiinnittäminen siihen ettei vanhemmat voi valita kouluruokalan sisällä mitä lapsen lautaselle annetaan. Ruoka on kuitenkin maksettu yhteisistä varoista,joten vanhemmat ovat oikeutettuja vaatimaan rahalleen vastinetta ilman päivittäistä panosta asialle. Toisin sanoen kouluruokailun kokonaisuudesta vastaavien tulee nähdä kouluruoka sijoituksena eikä säästökohteena.
Ongelma taitaa olla, että homma on ulkoistettu kunnan pienipalkkaisilta, mutta ammattitaitoisilta keittäjiltä järjellisen kokoisista yksiköistä suuryrityksille, jolloin tuotantoskaalan sanelemana ruoka on käytännössä einesruokaa. Ammattitaitoiset keittäjät on korvattu tai muutettu jakeluautomaatin jatkeiksi. Tätä alalla olevat tuttavat ovat itkeneet.
VastaaPoistaMitäpä muuta voi odottaa, kun kaikessa ajatellaan vain säästöjä, suuri on kaunista ja julkinen palvelutuotanto suunnilleen kommunismia.
Ite ajattelen, että vain julkisesti voidaan tuottaa palveluja omakustannushintaan. Kun toiminta yksityistetään, tulee saada se liikevoitto. Joko hinta nousee tai laatu laskee. Usein sekä että, kuten ilmeisesti Tampereen vanhusten ruokahuollossa kävi. Tai VR:n, joka valitiollisena virastona palveli moitteettomasti vuosikymmenet, kunnes muutettiin liikelaitokseksi.
En suinkaan vastusta yksityisyrittelijäisyyttä, päin vastoin. Mutta silloin kun jättiyritys saavuttaa monopoliaseman, ilman kilpailua, käsittääkseni ollaan jo Adam Smithinkin mielestä huonoimmassa mahdollisessa tilanteessa.
Minun nuoruudessani sitä kutsuttiin stalinismiksi.
Kiitos Mirka. Osasit kuvaavasti sijoittaa kouluruokalautasen osaksi kouluruokalaa suurempaa kokonaisuutta. Ja ajatusmaailmaa. Kärjistäen sopivasti sanoman perille saamiseksi.
VastaaPoistaKouluruokailu tarvitsee asennemuutosta joka tasolla käyttäjästä päättäjiin sen konkreettisen lautasen sisällön muutoksen rinnalla. Nämä muutokset onneksi tukevat toisiaan tavoitteessa parantaa lasten ja nuorten hyvinvointia päivittäisessä sekä tulevaisuuden mittakaavassa.