Päivitetty 2.12.2011 Lapset ja Karppaus-blogikirjoituksen kommentoinnilla
Karppaus leviää - vanhemmat vaativat jo lapsilleen vähähiilihydraattista kouluruokaa
Uutisoi alunperin Iltasanomat, linkkini on - Aamulehteen 22.10.2011
Uutisen mukaan vanhemmat ovat pyytäneet kouluja "tarjoamaan vain lihaa, kalaa ja vihreitä kasviksia" lapsilleen. Jos teksti ei ole toimittajan lyhentämä vaan näin on oikeasti pyydetty niin esitän pari kysymystä pyytäjille pohdittavaksi:
Ovatko vanhemmat kysyneet lastensa mielipidettä saada "vain lihaa, kalaa ja vihreitä kasviksia" joka ikinen päivä koulussa? Silloinkin kun naapuripöydässä syödään hyvältä tuoksuvaa pitsaa tai tuoretta leipää keiton kanssa tai salaatti on houkuttelevan värikäs. Espoossa (30 000 kouluruokailijaa) tarjottujen kouluruokien suosikit ovat kaukana vähähiilihydraattisesta: jauhelihatortillat, kalapuikot, lihamakaronilaatikko, pinaattiohukaiset ja lihapyörykät. Oppilaat karsastavat lihakastikkeita, uunikalaa sekä murekkeita. Mikäli heidän mieltymyksensä olisivat vanhempien toivomia vähähiilihydraattisia niin ruokalistoja olisi muokattu jo tähän suuntaan, ainakin Espoossa (päivitetty 12.11.2011). Vain syöty ruoka on terveellistä -dilemman pohdintaa löytyy kirjoituksestani "Lasten vs. aikuisten päätäntävalta kouluruokailussa".
Kysytäänpä myös, millä rahalla vaatimuksen esittäneiden vanhempien lapsille tarjotaan lihaa kun muut oppilaat pitävät puuropäivää tasoittaakseen koulun ruokamenoja sillä viikolla? Pro peruskoulu sanoo ajatuksia herättävästi kirjoituksessaan "Kuka isä antaisi lapselleen kiven, kun lapsi pyytää leipää?": Suomessa ei ole koskaan ollut niin paljon rahaa tai omaisuuksia kuin nyt, ja kouluruuasta säästetään! Säästämme lastemme tulevaisuudesta.
Pitsapäivien rajoittamisesta tulee mieleen retorinen kysymys koskien tulevaisuutta. Suistaako vanhempien hyvää tarkoittava ruokavaliokasvatus terveydelle haitalliselle reitille heti kun lapsella on mahdollisuus itsenäisiin ruokavalintoihin? "Mielivaltaisesti" (vs. terveydellisestä syystä esim. allergian vuoksi) rajoitetulla ruokavaliolla on seuraamuksia. Näistä seuraamuksista löytyy paljon luettavaa mm. Pöperöproffan blogista hänen pohtiessa useissa kirjoituksissaan miten "Syömisestä saa vaikeaa". Seuraavan sukupolven "Kapinasta lautasella" löytyy myös mielenkiintoinen bloggaus.
Ei varsinaisesti kouluruokailuun liittyvää, mutta sivusilmällä olen seurannut karppaavan perheen lasten huostaanottokeskustelua. Yhden jutun kommenteista (käärmeenliha) poimin tekstin, joka ilmaisee minunkin mielipiteen paremmin kuin osasin itse muotoilla: Enemmän kuin yksittäisistä ruokavalioista, olisi syytä olla huolissaan siitä miten monet aikuiset luovat lapsilleen todella ongelmaisen suhtautumisen ruokaan. Se näkyy viimeistään teini-iässä, nykyään jo aiemminkin. Yksi koulun ruokakasvatuksen tehtävistä onkin suojella lasta "aikuisten hössötykseltä", kuten Patrik Borg asian ilmaisi Tv2:n ruokakeskustelussa.
Nimenomaan vähähiilihydraattista ruokavaliota monipuolisesti käsitteleviä kirjoitussarjoja löytyy Highway to Health sekä Pro-nutrionist-blogeista. Nämä kirjoitukset ovat ravitsemusta yksilötasolla käsitteleviä ja niistä saa huonosti evästä joukkoruokailun toteuttamiseen. Lasten karppausta käsittelee Vähähiilihydraattinen (VHH) ruokavalio, karppaus-blogi marraskuu 2011 lopun kirjoituksellaan Karppaus ja lapset. Kirjoittaja on tehnyt paljon taustatyötä ja etsinyt 18 tutkimusta, jossa lapset ovat olleet vähähiilihydraattisilla ruokavalioilla. Nämä tutkimukset on tehty laihdutusruokavalioiden vaikuttavuuden vertailemiseksi tai epilepsiakohtausten vähentämishoitokokeiluna. Ei siis terveillä lapsilla ja pisin seuranta-aika oli 2-vuotta. Vaikea siis hakea yhteyttä kouluajan 5 pv/vko/40vko/v/12v ruokailun vaikutuksiin.
Hiilihydraatit ovat ainoa makroravintoaine ruokavaliossamme (alkoholin lisäksi, mutta suljetaan se pois lasten ruokavaliosta ei-karppaaviltakin), jota on mahdollista syödä pelkiltään sokerina ilman mitään muuta vaikuttavaa ravintoainetta. Kasvavien makeisten ja virvoitusjuomien kulutuslukujen valossa olen samaa mieltä Karppaus ja lapset-kirjoituksen ajatuksesta, että koulun ulkopuolelta saatavaa sokeria on syytä vähentää. Kouluissa näitä ei tarjoilla ja nykyään pyritään rajoittamaan käyttöäkin. Kommenttiin "Päiväkodeissa ja kouluissa lapset saavat joka tapauksessa paljon hiilihydraatteja lautasilleen" esitän etteivät ne hiilihydraatit, mitä koulussa lounaalla tarjotaan tule sokerin muodossa kuin hyvin pieneltä osin. Ja silloinkin sokeri on osa ateriakokonaisuutta lisäten kokonaisuuden nautittavuutta esim. jälkiruoan muodossa.
Lopuksi toivon kouluruokailusta vastaavien osoittavan ymmärrystä, että vanhempien kiinnostus lastensa kouluruokailusta on hyvin arvokasta. Arvokasta siksi, että kouluruoan arvostuksesta osa tulee kotoa ja koska vanhemmat ovat pian taas valitsemassa kouluruokailun resursseista päättäviä henkilöitä kuntiin. Ei ole varaa hukata ainuttakaan mahdollisuutta keskustella kouluruokailusta kun vanhemmilla on korvat avoimena.
En silti kannata tasa-arvon nimissäkään vaatimusta resursseista saada "kaikille lapsille vain lihaa, kalaa ja vihreitä vihanneksia". Pitsapäivällä koulussa on edelleen paikkansa terveyttä luovassa ruokavaliossa. Vaikkapa ruokakulttuurin vaihtona, kuten suomalaista ruokakulttuuria esitellään usalaisissa kouluissa.
Karppaus leviää - vanhemmat vaativat jo lapsilleen vähähiilihydraattista kouluruokaa
Uutisoi alunperin Iltasanomat, linkkini on - Aamulehteen 22.10.2011
Uutisen mukaan vanhemmat ovat pyytäneet kouluja "tarjoamaan vain lihaa, kalaa ja vihreitä kasviksia" lapsilleen. Jos teksti ei ole toimittajan lyhentämä vaan näin on oikeasti pyydetty niin esitän pari kysymystä pyytäjille pohdittavaksi:
Ovatko vanhemmat kysyneet lastensa mielipidettä saada "vain lihaa, kalaa ja vihreitä kasviksia" joka ikinen päivä koulussa? Silloinkin kun naapuripöydässä syödään hyvältä tuoksuvaa pitsaa tai tuoretta leipää keiton kanssa tai salaatti on houkuttelevan värikäs. Espoossa (30 000 kouluruokailijaa) tarjottujen kouluruokien suosikit ovat kaukana vähähiilihydraattisesta: jauhelihatortillat, kalapuikot, lihamakaronilaatikko, pinaattiohukaiset ja lihapyörykät. Oppilaat karsastavat lihakastikkeita, uunikalaa sekä murekkeita. Mikäli heidän mieltymyksensä olisivat vanhempien toivomia vähähiilihydraattisia niin ruokalistoja olisi muokattu jo tähän suuntaan, ainakin Espoossa (päivitetty 12.11.2011). Vain syöty ruoka on terveellistä -dilemman pohdintaa löytyy kirjoituksestani "Lasten vs. aikuisten päätäntävalta kouluruokailussa".
Kysytäänpä myös, millä rahalla vaatimuksen esittäneiden vanhempien lapsille tarjotaan lihaa kun muut oppilaat pitävät puuropäivää tasoittaakseen koulun ruokamenoja sillä viikolla? Pro peruskoulu sanoo ajatuksia herättävästi kirjoituksessaan "Kuka isä antaisi lapselleen kiven, kun lapsi pyytää leipää?": Suomessa ei ole koskaan ollut niin paljon rahaa tai omaisuuksia kuin nyt, ja kouluruuasta säästetään! Säästämme lastemme tulevaisuudesta.
Pitsapäivien rajoittamisesta tulee mieleen retorinen kysymys koskien tulevaisuutta. Suistaako vanhempien hyvää tarkoittava ruokavaliokasvatus terveydelle haitalliselle reitille heti kun lapsella on mahdollisuus itsenäisiin ruokavalintoihin? "Mielivaltaisesti" (vs. terveydellisestä syystä esim. allergian vuoksi) rajoitetulla ruokavaliolla on seuraamuksia. Näistä seuraamuksista löytyy paljon luettavaa mm. Pöperöproffan blogista hänen pohtiessa useissa kirjoituksissaan miten "Syömisestä saa vaikeaa". Seuraavan sukupolven "Kapinasta lautasella" löytyy myös mielenkiintoinen bloggaus.
Ei varsinaisesti kouluruokailuun liittyvää, mutta sivusilmällä olen seurannut karppaavan perheen lasten huostaanottokeskustelua. Yhden jutun kommenteista (käärmeenliha) poimin tekstin, joka ilmaisee minunkin mielipiteen paremmin kuin osasin itse muotoilla: Enemmän kuin yksittäisistä ruokavalioista, olisi syytä olla huolissaan siitä miten monet aikuiset luovat lapsilleen todella ongelmaisen suhtautumisen ruokaan. Se näkyy viimeistään teini-iässä, nykyään jo aiemminkin. Yksi koulun ruokakasvatuksen tehtävistä onkin suojella lasta "aikuisten hössötykseltä", kuten Patrik Borg asian ilmaisi Tv2:n ruokakeskustelussa.
Nimenomaan vähähiilihydraattista ruokavaliota monipuolisesti käsitteleviä kirjoitussarjoja löytyy Highway to Health sekä Pro-nutrionist-blogeista. Nämä kirjoitukset ovat ravitsemusta yksilötasolla käsitteleviä ja niistä saa huonosti evästä joukkoruokailun toteuttamiseen. Lasten karppausta käsittelee Vähähiilihydraattinen (VHH) ruokavalio, karppaus-blogi marraskuu 2011 lopun kirjoituksellaan Karppaus ja lapset. Kirjoittaja on tehnyt paljon taustatyötä ja etsinyt 18 tutkimusta, jossa lapset ovat olleet vähähiilihydraattisilla ruokavalioilla. Nämä tutkimukset on tehty laihdutusruokavalioiden vaikuttavuuden vertailemiseksi tai epilepsiakohtausten vähentämishoitokokeiluna. Ei siis terveillä lapsilla ja pisin seuranta-aika oli 2-vuotta. Vaikea siis hakea yhteyttä kouluajan 5 pv/vko/40vko/v/12v ruokailun vaikutuksiin.
Hiilihydraatit ovat ainoa makroravintoaine ruokavaliossamme (alkoholin lisäksi, mutta suljetaan se pois lasten ruokavaliosta ei-karppaaviltakin), jota on mahdollista syödä pelkiltään sokerina ilman mitään muuta vaikuttavaa ravintoainetta. Kasvavien makeisten ja virvoitusjuomien kulutuslukujen valossa olen samaa mieltä Karppaus ja lapset-kirjoituksen ajatuksesta, että koulun ulkopuolelta saatavaa sokeria on syytä vähentää. Kouluissa näitä ei tarjoilla ja nykyään pyritään rajoittamaan käyttöäkin. Kommenttiin "Päiväkodeissa ja kouluissa lapset saavat joka tapauksessa paljon hiilihydraatteja lautasilleen" esitän etteivät ne hiilihydraatit, mitä koulussa lounaalla tarjotaan tule sokerin muodossa kuin hyvin pieneltä osin. Ja silloinkin sokeri on osa ateriakokonaisuutta lisäten kokonaisuuden nautittavuutta esim. jälkiruoan muodossa.
Lopuksi toivon kouluruokailusta vastaavien osoittavan ymmärrystä, että vanhempien kiinnostus lastensa kouluruokailusta on hyvin arvokasta. Arvokasta siksi, että kouluruoan arvostuksesta osa tulee kotoa ja koska vanhemmat ovat pian taas valitsemassa kouluruokailun resursseista päättäviä henkilöitä kuntiin. Ei ole varaa hukata ainuttakaan mahdollisuutta keskustella kouluruokailusta kun vanhemmilla on korvat avoimena.
En silti kannata tasa-arvon nimissäkään vaatimusta resursseista saada "kaikille lapsille vain lihaa, kalaa ja vihreitä vihanneksia". Pitsapäivällä koulussa on edelleen paikkansa terveyttä luovassa ruokavaliossa. Vaikkapa ruokakulttuurin vaihtona, kuten suomalaista ruokakulttuuria esitellään usalaisissa kouluissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti