TUTKITTUA TIETOA: Kouluruuassa kohennusta vaativat sekä laatu että arvostus

Eipä sillä, että tutkimus olisi maailman tärkeintä kouluruuan parantamisessa. Ratkaisevampaa on kunnan resursseja jakavien asenne ja tietämys kouluruuan merkityksestä lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä.

4.12.2011 Suomalainen kouluruoka menee ulkomaille

On jo aikakin, että myös suomalainen kouluruoka kulkee PISA-menestyksen hehkutuksen mukana maailmalla. Sillä on aivan varma, että koululounaalla on osansa menestyksen takana.

Ulkoasiainministeriö uutisoi omilla sivuillaan 22.9.2011 Kouluruokaa YK-väelle
"Tapahtumaan osallistuneet YK-viikon kouluruokailijat olivat lounaaseensa selvästi tyytyväisiä. Yhtä mieltä oltiin myös siitä, että vaikka ruokailu on läheisesti sidoksissa kulttuuriin, periaatteen tulisi olla sama kuin seinää koristaneessa opetuskuvassa: "Jos haluat Suomen ensimmäiseksi astronautiksi, suuntaa ensiksi pöytään. Jos syöt terveellisesti, urheilet, nukut tarpeeksi ja et tupakoi, pystyt mihin vaan."

Kadalaisessa Suomen koulutusjärjestelmästä tehdyssä dokumentissa vilahtaa (1min 50sek) kouluruokailu, jossa oppilaiden keskellä syömässä ovat "School Improvement activist" Pasi Salhberg, hänen usalainen kollegansa Diane Ravitch sekä ruokailun isäntänä toiminut Espoolaisen alakoulun rehtori Martti Hellström. Veikkaan, että Usassa tai tuskin Kanadassakaan noin arvovaltaista väkeä ei vietäisi kouluruokalaan syömään. Hieno veto isänniltä, harmi vaan ettei asiaan kiinnitetty enempää huomiota tekijöiden puolelta itse dokumentissa.

Kohdassa 4min 20 sek kiinnitetään huomiota miten opettajat ruokailevat oppilaidensa kanssa. Ei muuten kovin yleistä maailmalla sekään, vaikka yleensä suomalaisesta kouluruokailusta mainitaan erikoisuutena vain ruokailun ilmaisuus. Dokumentissa esitellään muitakin harvinaisuuksia suomesta: koko perhe syömässä yhdessä illallista koulupäivän jälkeen (5min 30 sek).

HYVÄ SUOMI! 

p.s. vuodelta 2008 löytyy hyvä esite, jota sopii levittää jos lukijoilla on kouluruokailusta kiinnostuneita tuttuja Suomen ulkopuolella. School meals in Finland - investment in learning. (viesti esitteen tekijöille: saisikos tämän nettisivuksi. Olisi miellyttävämpi lukea. Ei osunut ainakaan minun googlelointiini). 

Mikä maksullisessa kouluruokailussa olisi hyvää

Aaminainen ruohikolla-blogin pitäjä heitti Facebook-sivuillaan hienon haasteen kehua vastustamaansa ruokavaliota. Otin haasteen vastaan nimelläni enkä Kouluruokatietopankin edustajana/mainostajana ja kaivelin mielestäni mitä hyvää maksullisessa kouluruokailussa voisi olla.

Näin näpytin: Kehun maksullista kouluruokailua, koska ilmaisen kouluruokailun lopettaminen toisi taloudellisia lisäresursseja opetuksen puolelle. Vanhempien joutuessa konkreettisesti maksamaan, syntyisi kiinnostusta vaikuttaa tarjontaan ja vanhemmat tietoisemmin välittäisivät ruokakulttuuriaan lapsilleen. Tai olisi mahdollisuus tuoda perheen ruokamaailmankuvan mukaiset eväät kouluun. Tai syntyisi catering yrittäjiä tuottamaan eväspalveluja. Yhden luukun avustus-periaatteella saisi tarvittaessa lounasseteleitä.

Sain välittömästi kehoituksen lukea uudestaan haaste: Ravitsemuskeskustelun tiimellyksessä meidän on joskus vaikea myöntää, että kannattamastamme ruokavaliosta poikkeavallakin ruokavaliolla on hyviä puolia. Haastan nyt kaikki sivustoni seuraajat mukaan keskusteluun, jossa kehutaan vastapuolen ruokavaliota. Perusteet voivat olla tieteellisiä, makuun tai helppoon sovellettavuuteen tai mihin tahansa liittyviä. Tärkeää on vain, että aidosti kehutaan vastapuolta (ei siis ironista kehumista). Vielä parempi jos uskaltaudut lisäksi esittämään kritiikkiä omaa ruokavaliosuuntaustasi kohtaan.

Ilmeisesti optimistinen ajatukseni maksullisen kouluruokailun tuomasta muutoksesta nähtiin ironiana. En voi ketään siitä moittia. Usan kouluruokailumuutosta seurattuani täytyi laittaa ne vaaleanpunaiset lasit silmille ko. kommentin kirjoittaessani. Mutta oli haasteen uudestaan lukemiskehoituksessa pointtikin. Omaa "ruokavaliotaan" piti myös arvostella. Tiivistin näkemykseni näin: Järjestäytynyt joukkoruokailu on kankeaa muuttumaan, kärsii ehkä näennäisestä resurssipulasta ja jättää useammille tunteen ettei voi osallistua muutokseen.

Omalla ja paremmalla tilallani avaan mitä tarkoitin "näennäistä resurssipulaa"-tekstilläni kysymällä miksi kun kaikki tahot saavat samat säädökset ja suositukset noudatettavakseen, niin miten tulos voi olla niin erilainen kuin se on? Sekä lasketusti, tutkitusti että kouluruokailijoiden mielestä ja mielenosoituksesta?


Jos on ideaa mikä kouluruokaan vaikuttaa niin nyt voisi kantaa kortensa kekoon kertomalla. Voi tuota minun optimistista näkemystänikin vaihtoehdosta kommentoida. Jätän kommenttikentän hetkeksi auki sorsastusta varten. Kiitän Aamiainen ruohikolla-blogia hienosta ideasta ja rohkaisusta pohtia asioita näkyville vaihteeksi "vastapelurin" näkökulmasta. Toivon samaa asiallista henkeä keskusteluun kuin alkuperäisen haasteenkin keskustelussa oli. 

12.11.2011 Kuulumisia kouluruokalasta tiskin toiselta puolelta: Onkohan vanhemmilla käsitystä?

Onkohan vanhemmilla mitään käsitystä, miten heidän lapsensa ruokalassa käyttäytyvät? kysyy ruokaa heitteleviin ja kiroileviin sottapyttyihin kypsynyt keittäjä Aamulehden puheenaiheessa 19.9.2011. 

Tämä keittäjä valoittaa hieman tilannetta sekä positiivisista että negatiivisista kokemuksistaan olleessaan tekemisissa lasten kanssa ruoan parissa. "Meno on muuttunut villimmäksi sen jälkeen, kun valtaosa opettajista lopetti ruokailun kouluruoan muututtua maksulliseksi" hän kertoo tilanteen taustasta. Tekstin jälkeisissä yleisökommenteissa korostuvat kodin vaikutusten merkitys ruoan ja ruoan tekijöiden arvostukselle.

Palaan siis tuohon kysymykseen "onko vanhemmilla käsitystä?" ja vertaan sitä ruoan arvostukseen. Millaiset perheet eivät kouluruokaa arvosta? Nekö, jotka varaavat eineksiä jääkaappiin jokaiselle itsenäisesti mikrossa lämmitettäväksi? Viimeiaikoina kouluruoan arvostusta ovat minusta eniten huonontaneet he, jotka lisäaineiden vuoksi kutsuvat kouluruokaa moskaksi. Entäs miten kouluruokaa arvostavat ne perheet, joissa kotona ei ole resuresseja voileipää tai muroja enempään kouluruoan lisäksi? Mistä näistä ryhmistä tulee ne näkkärin pöydän alle piilottavat ja kurkun seinään heittäjät? Jotenkin muistan et ruokaa piilotettiin kukkaruukkuihin n. 30 vuottakin sitten kun lautasta ei muuten saatu tyhjäksi. Tässä yhteydessä suorastaan toivon asiassa edistytyn ja syy kapinaan tulee oppilaasta eikä syömispakosta.

Nostan tämän artikkelin esille herättämään, että kouluruokailu ei ole vain kouluruokaa. Samaa on kerrottu myös tutkitusti pohjoismaisessa kouluruokaraportissa. Mikäli todella halutaan lasten hyödyntävän ja hyötyvän kouluruokailusta ei riitä, että vaaditaan lisäaineiden poistoa tai luomun lisäämistä. Pitää kiinnittää huomiota myös lautasen ulkopuolelle. Koulun ruokakasvatuksesta olen tehnyt yhteenvetoa aikaisemmin. Siitä listasta puuttuu yksi tekijä: opettajia kaivataan takaisin syömään lasten kanssa. Lukemani perusteella syynä on ruokailun muuttuminen heille maksullliseksi, mutta on siinä muutakin. Opettajan kuulumisia kouluruokalasta kertoo Pro peruskoulu-blogin kirjoitus 21.9.2011: Moni opettaja on luopunut kouluruuasta kokonaan ruuan heikentyneen laadun takia. Joten toki siis lautasen sisällöllä vaikutetaan tätä kautta ruokalan toimintaan, mutta saako opettajia takaisin pelkästään rahallisella houkuttimella? "Lautanen tyhjäksi"-tyyppejä toivottavasti ei saa takaisin millään. Tampere näemmä kuitenkin jo harkitsee ateriaedun palauttamista opettajille (lisätty 12.11.2011).

Ruoan arvostuksessa kouluruoka on nostettu ruokamaastrategioiden yhdeksi kehityspisteeksi. Kotien vaikutusta nämä strategiat eivät hetkauta, ainakaan hetkessä. Joten vanhemmat: Onko teillä aavistustakaan miten lapsenne kouluruokalassa käyttäytyvät? 

Iltasanomatkin tarttui aiheeseen tämän keittäjän tarinan perusteella. Kerrankin olen tyytyväinen kouluruokailusta kertovaan shokeeraavaan otsikkoon: Pöyristyttävää sikailua kouluruokailuissa - kerro meille oma tarinasi. Ehkä sikailua ei ole joka koulussa, mutta tämä on kuitenkin asia mihin jokainen voi puuttua eikä siihen tarvita ketään muita kuin oma ymmärrys. Ehkä aiheen revittely auttaa tuomaan ymmärrystä ensin heille, ketkä sitä ymmärrystä voivat nuorten päähän lisätä. Eli vanhemmille. Toukokuussa muuten otsikoitiin Suomalaisteinit ovat koulukuritutkimuksen häntäpäässä.

Kouluruokaan käytetty summa

Yle piristi varmasti monen päivää uutisoimalla "Kunnat käyttävät kouluruokaan enemmän rahaa".

Ruokamaastrategiat Ruotsissa ja Suomessa korostavat kouluruokaa

Ruokatieto uutisoi (12.9.2011) Ruotsin ruokamaastrategian painottavan kouluruokailua kun tavoitellaan hyvän ruoan arvostusta. Logiikan mukaan ruokaa arvostavat lapset ovat aikuisina motivoituneita monenlaisiin ruokaketjun asiantuntijatöihin ja myös maksamaan ruuastaan käyvän hinnan.

Uutinen kertoi miten Tukholman alueen kouluissa on jo vuodesta 2002 toteutettu niin kutsuttua "Ät S.M.A.R.T"- mallia, joka pyrkii osoittamaan, miten ruotsalaisia voi ruokkia ravitsemuksellisesti ja ympäristön kannalta hyvin tekemällä pieniä muutoksia joukkoruokailun toteutustavoissa.

Suomesta vastaavaa ruokamaastrategiaa on harjoitettu edellisen hallituskauden aikana toimineessa Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelmassa (Sre). Tämäkin ohjelma nosti kouluruokailun avaimeksi kasvattamaan ruokaa arvostavaa sukupolvea. Yksi väline ohjelmassa oli koululaiset itse ja heidän osallistaminen: Kun kouluruokailua halutaan parantaa, koululaiset kannattaa ottaa osallisiksi valitsemiseen, kehittämiseen ja tekemiseen. Sre oli mukana Suomen Lasten Parlamentin "Lasten ääni lautaselle" -kouluruokakampanjassa, joka tarjoaa kunnille konkreettisen välineen, jolla lapsia voidaan kuulla kouluruokailun suunnittelussa. 

Muutama tuorein koululaisten osallistamista kouluruokailuun kannustava juttu:

• Ylen areena on aloittanut ohjelmasarjan "Tehtävä koulussa", jossa ratkotaan koulumaailman ongelmia. Syyskyyn 6. päivä esitetyssä osassa kokki Harri Syrjänen sai tehtäväksi valmistaa parempaa kouluruokaa Töölön yhteiskoulun 9-luokkalaisten kanssa. Valitettavasti katseluoikeus on rajattu Suomeen, joten en näe mitä Harri ja nuoret saivat aikaan. Kuulostaa vähän "Jamie Oliver" tai "Chefs move to schools"-toiminnalta Suomen malliin eli hyvältä imagonnostolta.
• Elintarviketeollisuusliitto järjestää yläasteikäisille "Maistuva makuhetki"-kilpailun, jossa yhtenä kysymyksenä on "Millainen on onnistunut kouluruokailu?". Pisteet kysymyksen laatijalle ettei keskity kilpailun järjestäjän tuotevalikoiman arvosteluun vaan kehoittaa ottamaan kokonaisuuden huomioon.

Muuten ei ole Sre:n loppumisen jälkeen näkynyt uuden hallituksen ruokastrategian toteuttamisesta kertovia uutisia. Ainakaan niin suurissa otsikoissa, että olisi näkynyt tänne asti.

Loppumainintana, että myös Usassa korostetaan kouluruokailun olevan avainasemassa lasten terveyden ja terveellisten ruokavalintojen parantamisessa. 

Kilpailu yläasteikäisille: Maistuva makuhetki

Elintarviketeollisuusliitto kysyy Maistuva makuhetki-kilpailussaan yläasteikäisiltä vastausta mm. kysymykseen "Millainen on onnistunut kouluruokailu?" 

Vastausaikaa on 31.12.2011

Palkintona on Jopo-pyörä sekä retkieväät koko luokalle.

Retkievästarjouksen luulisi houkuttavan opettajia varaamaan aikaa luokassa kilpailutehtävän tekemiseen. Samalla voisi tulla omaakin koulua hyödyttävää aineistoa esille.

15.9.2011 Kouluruoan arvostus nousee luomulla

Päivitetty 15.9.2011

"Kouluruoan arvostus nousee luomulla" ennustaa maabrändityöryhmän tulosten puolesta puhuja Irma Kärkkäinen EkoCentriasta parinkin uutislähteen mukaan, Ruokatieto 23.3.2011 ja Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman blogi 21.3.2011

Nuoret arvostavat luomua, Kärkkäinen johdattelee. Kaikki ovat tällä hetkellä kiinnostuneita luomusta; kaikki ovat kuulleet siitä, että maabrändityöryhmä antoi tehtäväksi luomun nostamisen, Kärkkäinen mainitsee.

- Haastamme ruokapalvelutuottajia käyttämään luomua. He haluavat minulta apua, sillä jotain pitää nyt tehdä. Meillä on konkreettinen työkalu, jolla sitoutua luomuun, Portaat luomuun -ohjelma. 

Haasteeseen on ilmeisesti ainakin yritetty vastata kun voidaan otsikoida: Luomuintoa kouluruuassa hidastaa rahan puute. Kunta-asioita muissa merkeissä tonkiessani osui silmään Kuntaliiton selvitys "Kunta Ruokaostoksilla. Selvitys ruokapalveluiden nykytilasta ja kehitysnäkymistä" (2011), jossa luomu- ja lähiruuan ostamisen toteutumista on käsitelty. En kerkeä selata selvitystä luomun kannalta, mutta tiedote ja uutisointi kertovat" "...lähiruoan saatavuus, hinta ja sen tarjoajien puute koetaan ongelmallisiksi".

Kouluruoan arvostuksen nousua luomu- ja lähiruokataktiikalla tuetaan myös oppilaasta itsestä päin katsoen. Suomen Akatemian SEED-ohjelmassa yhtenä osaprojektina on "Ruokakasvatus osana kestävyyskasvatusta koulujen opetussuunnitelmissa ja arjen käytännöissä". Projektin tuottamassa raportissa tavoite ilmaistaan: "Jos haluamme vaikuttaa ruoan saatavuuteen eli ruokaturvaan, tuotteiden laatuun eli ruokaturvallisuuteen ja tuotannosta aiheutuvaan ympäristökuormitukseen, on ruoantuotanto säilytettävä omissa käsissä. Tämä edellyttää, että kasvava sukupolvi oppii arvostamaan kotimaista ruokaa ja tietää miten se on tuotettu, mikä on ruoan kulttuurinen merkitys ja mitkä ovat sen yhteiskunnalliset ja taloudelliset kytkennät."

Toisaalta luomu- ja lähiruokaan keskittymisen koetaan vievän huomion pois terveyteen vaikuttavista ravintotekijöistä sekä globaaleista ruokaongelmista ja lisäävän nurkkakuntaisuuden henkeä. Sannansoppa ja Aamiainen ruohikolla blogi-kirjoitukset käsittelevät näitä aiheita yleisesti, eivät kouluruoan osalta. Teksti ja erityisesti kommentit ovat kuitenkin hyvää luettavaa tässä kohtaa.

Luomusta kuluttajien elintarvikemarkkinoilla kirjoittaa Ravintomedia blogi: Luomu taas vastatuulessa - toisaalta tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa.

Kuntaliiton ruokapalveluille suunnattu verkkojulkaisu "Mahdollisuuksien lähiruoka" mainostaa itseään: Inspiroidu hyvistä käytännöistä, jotka tekevät paikallisesta ruoasta arjen raaka-ainetta.

Kouluruoan laatua aletaan seurata - Ruotsissa

Ruotsi alkaa sertifioida koulujen tarjoaman ruuan laatua ja tekee siitä ensimmäisen valtakunnallisen selvityksen uutisoi Ruokatieto 6.9.2011.

Muutama poiminta tekstistä:

• Suomessa ei ole järjestelmää, joka tuottaisi koko maata koskevaa tietoa kouluruuan ravitsemuksellisesta laadusta.
• Kerättyjen tietojen pohjalta sekä koulut itse että viranomaiset voivat verrata kouluruuan laatua eri kouluissa, paikkakunnilla ja lääneissä.
• Toivottavasti tämä tuo tasapuolisuutta koulujen välille. Ja niin, että häntäpää kirii eikä kärkipää laske tasoaan huomatessaan vähemmänkin panostuksen "riittävän". 
• Palveluun annetaan tietoja myös koulun mahdollisesti tarjoamasta aamupalasta, välipalasta ja koulukahvion valikoimasta.  
• Koululounas kun on ilmaisenakin vain osa päivän ruokatarpeesta ja miten se muu osa tyydytetään vaikuttaa lounaan maistumiseen.