16.6.11

29.11.2011 Kouluruoka kasvattaa

Päivitetty 29.11.2011 makupaletin laajentamis-tutkimuksen uutisilla

Kerään tälle sivulle kouluruoan ja ruokakasvatuksen välisiä yhteyksiä.

"Kouluruokailu ja ruokakasvatus kouluissa ovat avainasemassa, kun halutaan edistää terveellisiä ruokatottumuksia ja vähentää sitä kautta terveydenhuollon kustannuksia"

Elintarviketieteidenmaisterin, kokin ja neljän lapsen isän pätevyydellä annetun lukijakommentin (liitteenä lopussa) avulla muistutan ruokakasvatuksen kuitenkin olevan ensisijaisesti kodin vastuulla ja alkavan ennen kouluikää halusimme / tiedostimme sitä tai emme. Tämä tulee esiin myös suomalaisesta aineistosta 2011 julkaistussa tutkimuksessa, missä todettiin monipuolisesti koululounaalla syövien ruokavalion olevan monipuolinen ja terveellinen myös koulun ulkopuolella (Sanna Talvialle kiitos vinkistä).

Opetushallituksen nettisivuilla kohdassa "Hyvinvointi ja turvallisuus" kehoitetaan laatimaan kouluruokailun kasvatukselliset tavoitteet yhdessä kotien kanssa. "Terveydenhuollon kustannusten vähentäminen" ei ole kuitenkaan kovin motivoiva tavoite yksittäiselle vanhemmalle saati koululaiselle. Ruokakasvatuksessa voi onneksi jokainen motivoitua ajattelemaan omaa napaansa. Yleinen terveydenhuollon tavoite kun ei toteudu ennen kuin yksilö on hyötynyt ruokakasvatuksesta.

Valitsin johdannoksi kouluruoka-asiantuntijan Seija Lintukankaan sekä ruokakulttuurin professuuria Suomeen rakentaneen Päivi Palojoen  yleisökirjoituksen Kouluruokailu on paljon muutakin kuin kouluateria (Turun Sanomat 25.2.2010) "...kouluateria on yksi osa kouluruokailua, joka hyvin järjestettynä tarjoaa mitä parhaimman oppimisympäristön ja monien tahojen yhteistyöfoorumin niin oppiaineisiin kuin koulun aihekokonaisuuksiin liittyen. Ruoan ympärillä voidaan keskustella, oppia ja käyttäytyä hyvien tapojen mukaisesti. Miksi se joissakin kouluissa onnistuu ja joissakin ei?"

TAUSTAA
  • Valtakunnallisessa perusopetuksen opetussuunnitelmassa (POPS, 2004) kouluruokailu ja sen merkitys terveys-, ravitsemus- ja tapakasvatukseen mainitaan oppilashuollon yhteydessä.
  • Paikallisen (kunnallisen) työstämisen määrä kouluruokailun tavoitteiden ja sisältöjen osalta on vaihtelevaa ja yleensä tarkoituksenmukaista.(EDU.fi, 20.1.2010)
    • Kouluruokailun yhteydessä opetussuunnitelmassa kuvataan tarkemmin eriteltyinä kouluruokailun tarkoitus ja merkitys, ruokailu osana koulun toimintakulttuuria ja kasvatustehtävää, ruokailuympäristö, kouluruokailu oppilaan päivärytmissä, hyvän ja täysipainoisen kouluaterian kriteerit, ruoka- ja tapakulttuurin tavoitteet ja keskeiset sisällöt.
    • Kouluruokailun alueeseen voisi sisältyä myös ruokailun ja virkistäytymisen kytkeytyminen koulun opetus- ja kasvatustehtävään tai eri oppiaineisiin: koulun koko toimintakulttuuriin. Tapakasvatuksen tavoitteita voi kuvata tarkentaen sisältöjä eri vuosiluokilla. Erilaiset juhla- ja teemapäivät voi kuvata oppilaiden tapa- ja juhlakulttuurien tuntemuksen lisääjinä.
    • Opetussuunnitelmassa sitoutetaan yhteisillä periaatteilla koko koulun henkilökunta valvomaan ja ohjaamaan terveys-, ravitsemus- ja tapakasvatuksen tavoitteiden toteutumista ruokailun yhteydessä. Myös kouluruokailulle tulisi laatia arvioinnin periaatteet ja laatukriteerit.
    • Esimerkkinäni Laukaa
  • Opetussuunnitelma on koulun perustyöväline, joka kuluu käsissä ja kehittyy jatkuvasti.(EDU.fi, 20.1.2010) 
    • Opetussuunnitelman toteutumisen arviointi kuuluu koululle, mutta vanhemmilta (ja alueen isovanhemmilta) löytynee osaamista arvioida miten paikallisuus, oppimisympäristö ja koulun toimintakulttuuri on otettu huomioon kouluruokailuosuutta toteutettaessa?
  • Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011:9 (Seija Lintukangas) / Opetustoimen henkilöstökoulutus osaamisen voimavarana s.31:
    • Tutkimustuloksista on nähtävissä, että koulun koko henkilöstö tarvitsee kouluruokailukoulutusta.
    • Opettajien koulutukseen tulee sisällyttää kouluruokailua käsittelevä kurssi.
    • Kouluruokailutyön pätevyysehdoksi tulee asettaa ruokapalvelualan ammatillisen koulutuksen lisäksi kasvattajuuskoulutus.
    • Julkaisu on tarkoitettu opetustoimen henkilöstökoulutuksen parissa työskenteleville koulutuksen suunnittelijoille, toteuttajille ja henkilöstökoulutuksen voimavaroista vastaaville, jotka tarvitsevat työssään kokonaiskuvaa valtion rahoittaman henkilöstökoulutuksen koulutuspoliittisista tavoitteista ja painopisteistä. Mutta vanhemmille tiedoksi keittiöhenkilökunnan panoksesta ruokakasvatukselle.
  • Vuonna 2008 kouluruokailijoita koskeneen tutkimuksen johtopäätöksissä todetaaan "Ravintolahenkilökunnan, opettajien, terveydenhoitajien ja oppilaiden välistä yhteistyötä kouluaikaisen ruokailun suunnittelussa on lisättävä, jotta kaikki oppilaat, myös ylipainoiset ja koulussa huonosti viihtyvät, kokisivat kouluruokailun turvallisena ja houkuttelevana"

TÄLLÄ HETKELLÄ TAPAHTUU
  • Lasta ei kannata patistaa maistamaan uusia ruokia (Ruokatieto 29.11.2011). Julkisilla ruuanvalmistajilla on myös rooli lasten makupaletin monipuolistajana. Tutkimusten mukaan uusien ruokien pelko periytyy lähes 70-prosenttisesti. Kun vanhemmat ovat uutuudenpelkoisia, he eivät tuo kotiin uusia ruokia. Näin välttämisen asenne ja tapa välittyvät myös lapsille. Ruokakäyttäytymisen geneettistä taustaa jäljitetään parhaillaan Helsingin yliopistossa väitöstutkimuksessa, jonka tulokset julkaistaan vuonna 2013.
  • Habeat-EUprojekti:  Vuoden 2013 loppuun kestävä tutkimushankkeen tulosten pohjalta on myöhemmin tarkoitus laatia pikkulasten vanhemmille että lastenhoidon ammattilaisille, lastenlääkäreille, poliittisten päätöksentekijöille ja lastenruokateollisuuden käyttöön eri EU-maissa suuntaviivat suosituksille, jotka antavat opastusta lapsen ruokailutilanteiden käytännön toteutukseen, erilaisiin ruokiin tutustumiseen sekä ruokakasvatukseen keskeisissä ikä- ja kehitysvaiheissa.
    Suosituksen on määrä soveltua sekä 
  • Suurkeittiöalan Ateria 2011-tapahtumassa pohdittiin miten "Koulukeittiöillä on runsaasti mahdollisuuksia kestävyyskasvatukseen" (Ruokatieto 8.11.2011). Otteita:
    • Ravitsemisen lisäksi ruokapalvelulla nähdään nyt olevan yhteiskunnallinen tehtävä välittää ympäristön arvoja uusille yksilöille. 
    • Käytännössähän ruokapalveluissa ensimmäisen asteen kuluttaja on ruokapalveluhenkilöstö, joka valinnoillaan kehittää toisen asteen kuluttajien eli ateriaa nauttivien oppilaiden ruokailukäyttäytymistä
    • Tässä julkinen toimija lähestyy asiakkaan yksityisimpiä alueita, johon edes kodeissa ei aina puututa. Nämä ovat sosiaalisesti herkkiä tilanteita. Koulussa voidaan puuttua napakasti myös esimerkiksi ruokajonossa ”Yäk!”-huutelevan käytökseen sanomalla ”Pidä omana tietonasi”, jotta asenne ei tule hyväksytyksi ja leviä.
  • Sapere-ravitsemuskasvatuksen opetusmenetelmä (päiväkodeille suunnattu/varhaiskasvatus) ja sen tuloksia kouluruokailussa: Operation Skolmat: kasvisnoutopöytä."Operaatio kouluruoka -projektissa todettiin, että lapset söivät niillä viikoilla, kun kasvisnoutopöytä oli tarjolla noin 7 kertaa enemmän vihanneksia kuin normaalisti." s.6
  • SEED on Suomen Akatemian tukema kolmivuotinen (2009-11) tutkimushanke, jossa tutkitaan ja kehitetään kestävän kehityksen kasvatusta suomalaisessa perusopetuksessa. 
  • Osana SEED hanketta Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) julkaisi selvityksen kouluruokailun kytkennöistä kestävän kehityksen kasvatukseen ja opetuksen tavoitteisiin. Aikaisempaa referointiani selvityksestä täällä ja täällä.
  • Healthy choices - Pohjoismainen yhteistyö kouluruokailun kehittämiseksi: Oppilaan asiakkuutta on lisättävä kouluruokailussa.  
  • Kouluruoka ja kouluruokailu olivat Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman (2008-2011) suurimpia toimintakohteita. Aikaisempi kirjoitukseni löytyy täältä.
  • Yksi kannanotto Miten saada nuori houkutelluksi paikalle ja maistamaan tarjolla olevaa ruokaa (yliopettaja Auli Guilland Laurea Ammattikorkeakoulusta 30.11.2009)
  • Tapasankarit / "Ruokalistalla hyvä tavat" on ravintolaketjun, elintarvikkeiden tuottajien, Libris ja Tapaseura ry:n kampanja. "Jokaisen meistä olisi tärkeää osata hyvät pöytä- ja käytöstavat. Kaikki pitävät hyvätapaisista henkilöistä, ja hyvätapaisuus ilahduttaa tapasankaria itseäänkin. Koulussakin työskentely on mukavampaa, kun huomioidaan toinen toisemme. Hyvät tavat auttavat aikuiselämässä, opiskelupaikassa, työnhaussa ja elämässä yleensä. Hyvät tavat ovat ikään kuin käyntikortti aikuiselämässä menestymiseen."
TULEVAISUUS
Kouluruokailun osasta tulevaisuuden opetusohjelmassa on hahmoteltu mm. näin (otteita abstrakteista Kasvatustieteen päiviltä marraskuussa 2010) 
  • Mitä kouluruoka on ja miten se voisi linkittyä oppimiseen? (Sirpa Kurppa, Helmi Risku-Norja, Merja Saarinen, MTT Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Jokioinen s.55) "Ekologian kannalta kouluruoka tarjoaisi hyvin monipuolisen kuvan ihmisen luonnonvaroihin kohdistuvasta hyödyntämisestä ja erilaisten toimintaketjujen ilmiasusta ja vaikutuksesta ympäristöömme. Ekologiselta pohjalta tehdyt ruokavalinnat ovat yhdensuuntaisia ravitsemuksellisien valintojen kanssa. Näin ruokavalintojen merkitystä voitaisiin korostaa jopa kaksinkertaistaa kouluopetuksessa. Samalla voitaisiin avustaa oppilaat omaksumaan uudelleen vanhan, ruoan riittävyyteen kytkeytymän periaatteen: ruokaa ei saa haaskata. Nykyään ei tietenkään ole kyse ruoan riittävyydestä eikä myöskään kyvystä lajitella ja hyötykäsitellä ruokajäte oikein. Kyse on luonnonvarojen riittävyydestä ja päästöistä. Jätteen ehkäisy on 10 kertaa ekotehokkaampaa kuin jätteen lajittelu."
  • Kestävää vai ei? Ruokaopetus ja kouluruokailu 9-luokklaisten arvomaailmassa (Anna Uitto, Seppo Saloranta, Helsingin yliopisto s. 57) "On olettavaa, että kestävyyteen liittyvät arvot ja niiden pohdinta heijastuvat myös oppilaiden suhtautumisessa ruokaan ja ruokailuun ja että koululla on arvojen kehittymiseen oma vaikutuksensa."
  • Kouluruokailu - kustannus vai opetuksen resurssi (Helmi Risku-Norja, MTT Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Jokioinen-Helsinki s.58) "Koululounas onkin opetuksen voimavara, jota ei toistaiseksi juurikaan hyödynnetä. Valtakunnallinen perusopetuksen opetussuunnitelma painottaa kestävää kehitystä opetuksen arvoperustana, mutta ei täsmennä, miten se konkreettisesti voisi ilmetä koulun arjessa."
 Lopuksi ruokakasvatuksesta USA:ssa:
RUOKAKASVATUS ALKAA KOTONA
Sain oheisen lukijakommentin vastauksena Kouluruoan kestävä kehitys kirjoitukseen. Kirjoittajan luvalla julkaisen kirjoituksen tässä paremmin aiheeseen sopivassa yhteydessä.

Kysyit viimeisimmän kirjoituksesi lopussa mielestäni SEN avainkysymyksen: Mutta onko kodeilla suurempi merkitys siihen miten lapsi kouluruoan kokee?

Väitän että on. Lapsemme ovat syntymästään kasvaneet siihen että kaikkea ruokaa maistetaan, mikään ruoka ei ole YÄK ja että ruoka on arvokas asia. Meillä on syöty sinistä, punaista ja vihreää makaronia/riisiä/perunamuusia, kokeiltu mausteita ja erilaisia raaka-aineita aina sillä seurauksella että lapsemme ovat edelleen kaikkiruokaisia (17v, 16v, 13v ja 10v), kaikista pilaamisyrityksistä huolimatta.

Mitenkäs tämä liittyy kouluruokailuun? Siten että lapsemme puhuvat kouluruoasta RUOKANA eikä pakollisena pahana. Se on - lapsiamme siteeratakseni - mautonta, huonosti maustettua, ihan okei, liian vähän (lisää kasvistai nimeäantava raaka-aine) ja niin edespäin. Eikä puheissa koskaan tule eteen ettei ruokaa olisi voinut syödä. Toisaalta, lähes samaan hengenvetoon, he kertovat luokkatovereistaan, jotka jättävät ruoan ottamatta "kun se näyttää niiin kauhealta", jättävät syömättä "kun se maistuu ihan pahalta" tai taipuvat kavereitten painostuksessa jättämään ruokansa kesken. Samat lapset kertovat kuinka kotona ruoka on jatkuvasti joko samaa (tyyliin spagettia ja jauhelihakastiketta ja makaronilaatikkoa) tai eineksiä (einespitsoja, valmisruokia ja puolivalmisteista pikaisesti tehtyjä huttuja).

Kun vertaan näitä kokemuksia omiin kouluruokakokemuksiini vuosien takaa (1970 ja -80 luvuilla), niin löydän yhteneväisyyksiä. Perheissä joissa syötiin 'terveellistä' ja monipuolista kotiruokaa (ja vaihtelevasti) lapset söivät kouluruoan, kun taas perheissä joissa isä suostui syömään vain läskisoosia tai lihakeittoa jäi lapsilta kouluruoasta syömättä ne osat jotka eivät menneet näiden 'kotiruokien' kanssa samaan luokkaan.

Olen jo opiskeluaikoina 90-luvun alussa todennut, että meillä kasvoi jo silloin sukupolvi jolle teollinen ruoka on oikean makuista ruokaa. Sukupolvi joka oppii että MSG:n makuinen on aidon makuinen, joka ei kotona opi aitojen valmistusmenetelmien muodostamaa makua vaan pitää sitä outona ja epämiellyttävänä. Nyt meillä on jo toinen tai kolmas sukupolvi menossa, joista osa ei ole koskaan maistanutkaan alusta asti valmistettua lihalientä tai syönyt kotona tehtyä leipää.

Kyllä ruokatottumukset lähtevät kotoa, ja varsin varhaisesta lapsuudesta. Makumuisti on vahva muisti. Ja juuri tässä kouluruokaprojektit menevätkin metsään: lähdetään vain ulkoisista tekijöistä, jotka heijastuvat ruoan sisältöön ja taloudellisuuteen enemmän kuin siihen, mitä lapset ovat oppineet syömään.

Ja painottaisin vielä lopuksi kodin vaikutusta ja merkitystä lapsen asenteissa. Neofobia on opittu ominaisuus, neofilia samoin: pieni lapsi on niin lähipiirinsä vaikutuksille altis imuri. Jos kotona karsastetaan jotain ruoka-ainetta tai ruokaa, ei lapsikaan opi siitä 'nauttimaan' ennenkuin kasvaa ulos kodin vaikutuksesta. Sitten ollaankin jo kaveripiirin vaikutuksessa... koulun mahdollisuudet vaikuttaa ovat kovin vähäiset. Eikä kouluruoka voi olla kaikille samaa kuin kotiruoka, ei edes valtaosalle.

J. P. (Elintarviketieteidenmaisteri, Kokki)
    Tunnisteet: , , , , ,