Onkohan vanhemmilla mitään käsitystä, miten heidän lapsensa ruokalassa käyttäytyvät? kysyy ruokaa heitteleviin ja kiroileviin sottapyttyihin kypsynyt keittäjä Aamulehden puheenaiheessa 19.9.2011.
Tämä keittäjä valoittaa hieman tilannetta sekä positiivisista että negatiivisista kokemuksistaan olleessaan tekemisissa lasten kanssa ruoan parissa. "Meno on muuttunut villimmäksi sen jälkeen, kun valtaosa opettajista lopetti ruokailun kouluruoan muututtua maksulliseksi" hän kertoo tilanteen taustasta. Tekstin jälkeisissä yleisökommenteissa korostuvat kodin vaikutusten merkitys ruoan ja ruoan tekijöiden arvostukselle.
Palaan siis tuohon kysymykseen "onko vanhemmilla käsitystä?" ja vertaan sitä ruoan arvostukseen. Millaiset perheet eivät kouluruokaa arvosta? Nekö, jotka varaavat eineksiä jääkaappiin jokaiselle itsenäisesti mikrossa lämmitettäväksi? Viimeiaikoina kouluruoan arvostusta ovat minusta eniten huonontaneet he, jotka lisäaineiden vuoksi kutsuvat kouluruokaa moskaksi. Entäs miten kouluruokaa arvostavat ne perheet, joissa kotona ei ole resuresseja voileipää tai muroja enempään kouluruoan lisäksi? Mistä näistä ryhmistä tulee ne näkkärin pöydän alle piilottavat ja kurkun seinään heittäjät? Jotenkin muistan et ruokaa piilotettiin kukkaruukkuihin n. 30 vuottakin sitten kun lautasta ei muuten saatu tyhjäksi. Tässä yhteydessä suorastaan toivon asiassa edistytyn ja syy kapinaan tulee oppilaasta eikä syömispakosta.
Nostan tämän artikkelin esille herättämään, että kouluruokailu ei ole vain kouluruokaa. Samaa on kerrottu myös tutkitusti pohjoismaisessa kouluruokaraportissa. Mikäli todella halutaan lasten hyödyntävän ja hyötyvän kouluruokailusta ei riitä, että vaaditaan lisäaineiden poistoa tai luomun lisäämistä. Pitää kiinnittää huomiota myös lautasen ulkopuolelle. Koulun ruokakasvatuksesta olen tehnyt yhteenvetoa aikaisemmin. Siitä listasta puuttuu yksi tekijä: opettajia kaivataan takaisin syömään lasten kanssa. Lukemani perusteella syynä on ruokailun muuttuminen heille maksullliseksi, mutta on siinä muutakin. Opettajan kuulumisia kouluruokalasta kertoo Pro peruskoulu-blogin kirjoitus 21.9.2011: Moni opettaja on luopunut kouluruuasta kokonaan ruuan heikentyneen laadun takia. Joten toki siis lautasen sisällöllä vaikutetaan tätä kautta ruokalan toimintaan, mutta saako opettajia takaisin pelkästään rahallisella houkuttimella? "Lautanen tyhjäksi"-tyyppejä toivottavasti ei saa takaisin millään. Tampere näemmä kuitenkin jo harkitsee ateriaedun palauttamista opettajille (lisätty 12.11.2011).
Ruoan arvostuksessa kouluruoka on nostettu ruokamaastrategioiden yhdeksi kehityspisteeksi. Kotien vaikutusta nämä strategiat eivät hetkauta, ainakaan hetkessä. Joten vanhemmat: Onko teillä aavistustakaan miten lapsenne kouluruokalassa käyttäytyvät?
Iltasanomatkin tarttui aiheeseen tämän keittäjän tarinan perusteella. Kerrankin olen tyytyväinen kouluruokailusta kertovaan shokeeraavaan otsikkoon: Pöyristyttävää sikailua kouluruokailuissa - kerro meille oma tarinasi. Ehkä sikailua ei ole joka koulussa, mutta tämä on kuitenkin asia mihin jokainen voi puuttua eikä siihen tarvita ketään muita kuin oma ymmärrys. Ehkä aiheen revittely auttaa tuomaan ymmärrystä ensin heille, ketkä sitä ymmärrystä voivat nuorten päähän lisätä. Eli vanhemmille. Toukokuussa muuten otsikoitiin Suomalaisteinit ovat koulukuritutkimuksen häntäpäässä.
