23.2.12

Syntymäpäivähaastattelu

Ruudulleni osui jokin aika sitten erään blogin syntymäpäivähaastattelu. Se nauratti sen verran, että halusin haastatella omaa blogiani Hänen täyttäessään yksi vuotta.

Onneksi olkoon Kouluruokatietopankki, täytät yksi vuotta. Miltä tuntuu?
Uskomattomalta. En vuosi sitten uskonut näkeväni yksivuotispäivääni. 

Miten sinä synnyit?
Sain alkuni tylsistymisestä. Toimittajani tylsistyi asuessaan ulkomailla tuottamaan lapsilleen 24/7 ruokailun ja muisteli haikeana miten Suomessa lapset olivat saaneet päiväkodissa jopa kolmekin ateriaa. Hän kaipasi suomalaista kouluruokailua vapauttamaan hänet edes lounaan valmistuksesta viitenä päivänä viikossa. 

Toisaalta Maarit tylsistyi toimettomuuteen lasten viettäessä päivät koulussa. Hän surffaili netissä ja kommentoi siellä täällä. Samoihin aikoihin hän osallistui paikallisen Austinin koulupiirin tiedotustilaisuuteen kouluruokailusta, kuten oli osallistunut Ranskassakin, vaikka omat lapset eivät koulun ruokalasta paikkaa olleet saaneetkaan. Hakiessaan näille kokemuksille vertailevaa tietoa Suomesta hän tuli tehneeksi muistiinpanoja lähinnä itselleen ja pistäneensä muutamia nettisivustoja seurantaan. 

Julkisen alkuni sain kai Ravitsemusuutisten keskustelussa ruokapolitiikan vaikutuksesta ihmisten ravitsemukseen blogin toimittajan Janne Huovilan kommentista : "Sinun pitäisi Maarit alkamaan pitää tällaista blogia"…. Maarit kirjoitti kollegalleen Sanna Talvialle helmikuussa 2011 mailin, jonka hän (luvalla) julkaisi Sannasoppa-blogissa
”Nyt lapseni eivät ole osallistuneet joukkoruokailuun kohta kolmeen vuoteen: Ranskassa lapset haettiin koulusta kotiin lounaalle kesken päivän ja täällä USA:ssa lounas viedään eväinä kouluun. Pystyn toteuttamaan yksilöllisyyttäni ravitsemuksessa 24h rajana vain oma jaksaminen ja kiinnostus etsiä vaihtoehtoja uudessakin kulttuurissa. Olen todellakin havahtunut siihen etteivät vanhemmat tosiaankaan tarjoile 100% lastensa aterioista Suomessa. Yritin etsiä jotain positiivista omasta lasten lounaslaukkujen pakkaamisesta joka aamu kun homma alkaa jo vähän uuvuttaa... Ainakin tiedän mitä lapseni syövät päivän aikana. Olen tässä suhteessa etuoikeutettu NYT, mikä saa tiedostamaan, että palatessani Suomeen joudun antamaan lasteni ravitsemuksesta suuren osan instituutioiden käsiin. Ja kohtaamaan taas sen etten välttämättä tiedä ja näe mitä lapseni syö päivän aikana. Viitenä päivänä viikossa, 40 viikkoa vuodessa, useita vuosia ts. vaikutukset pitkän aikavälin terveyteen ovat selviä ilman suurempia tutkimuksia. Puhumattakaan päivittäisestä jaksamisesta. Voin vain luottaa, että ruokailusta vastaavat yrittävät tehdä parhaansa annettujen resurssien puitteissa. Ja resurssit puolestaan ovat politiikan tulosta.”
Toimittajani oli siis tässä vaiheessa oman pohdintansa sekä koulutuksensa tuoman taustatiedon perusteella tullut siihen tulokseen, että kouluruokailun suurimmat haasteet olivat muualla kuin koulun keittiössä. Ja kun eduskuntavaalitkin olivat tulossa keväällä 2011 niin hän päätti julkaista keräämänsä materiaalin sekä suomalaisesta että usalaisesta kouluruokailusta antamaan taustatietoa kouluruokailuun vaikuttavista tekijöistä. Ja herättämään keskustelua muuallakin. 

Mikä on ollut parasta tässä vuodessa?
Kannustus kollegoilta, sekä taustalla että julkisesti tullut. Intoa jatkamiseen on myös tullut satunnaisista lukijakommenteista sekä lukijämäärän tasaisesta kasvamisesta.

Parasta on ollut myös mahdollisuus verkostoitumiseen kouluruokailun parissa ja puolesta työskentelevien kanssa. Toimin yksin ja yksityisesti, mutta nämä ihmiset ovat tuoneet työyhteisön tunnelmaa kommenteilla ja kannustuksella sekä tiedoilla että taidoillaan. 

Entä mikä on ollut kohokohta? 
Kohokohtia ovat ehdottomasti kaikki ne kerrat kun joku on katsonut minun ansainneen paikan omassa blogissaan tai painetussa sanassa. 
  • Why Calories Count-kirjan omat sivut /  Food Politics-blogi (huhtikuu 2012)
  • Ruokatieto / kirjoitus ravitsemusbloggaamisesta asiantuntijana (26.3.2012)
  • Hgi:n yliopiston kotitalouspedagogiikan tutkimuslaitos / ajankohtaista (maaliskuu 2012)
  • Kirja: Kouluruoka kutsuu nauttimaan ja oppimaan, esittely tässä kirjoituksessa
  • Fed Up With Lunch / Sarah Wu: Guest Blogger: Finnish School Lunches (7.12.2011)
  • Pöperöproffa / Patrik Borg: Vuosikymmen turhaa ruokatappelua -ja siitä opiksi (9.6.2011)
  • Ravitsemusuutiset / Janne Huovila: Uutisoinnin armoilla (9.3.2011)
  • Ravitsemusuutiset / Janne Huovila: Ota riski - tykästy sorsastaviin ravitsemustieteilijöihin (8.3.2011)
  • Properuskoulu / Kai-Ari Lundell: Kouluruokasarja 
  • Sannansoppa / Sanna Talvia: Oma blogiluettelo sivun alalaidassa
  • Pronutritionist / Reijo Laatikainen: Ravitsemusblogeja-hakemisto
  • Bloggerin Enkkua / Englannin opettaja X: Koulumaailma-blogilista
Sekä kaikki tykkäämiset ja jakamiset Facebook-sivuillani, jotka ovat tuoneet kävijäpiikkejä sivuni laskuriin.

Mikä on ollut ikävintä vuodessa?
Ikävintä on ollut muutama henkilökohtaiselta tuntunut minusta asiaton kommentti. 

Montako kävijää sinulla on ollut?
Nyt yli 7500. Näistä 1500 on Suomen ulkopuolelta. Heidän osuutensa on kasvanut huomattavasti vuodenvaihteen jälkeen. Siksi katsoin tarpeelliseksi esittäytyä myös englanniksi. 

Näen, että minua käytetään jo tietopankkimaisesti ts. ei vain vilaista ensimmäistä sivua vaan tehdään hakua ja avataan useita sivuja sekä palataan myöhemmin lukemaan lisää. Ei, en näe kuka käy. Kone vain ilmoittaa minulle "new readers" ja "returning readers" prosentit, sekä kuinka monta sivua kukin lukijatyyppi avaa. 

Miksi haluat tulla isona?
En vielä tiedä haluanko tulla tästä isommaksi. Vanheta aijon toki. Tunnen mielenkiintoa sen raportoimiseen, miten kuntavaaleissa käsitellään kouluruokailua. 

Haluaisin tulla teknisesti toimivammaksi hakemistoksi, mutta se ei taida olla mahdollista ilman toimittajan vaihdosta teknisemmin toimivampaan versioon... Joten nautin nyt kotikutoisesta ulkonäöstäni, joka korostaa minun olevan kansalaisaktivismin eikä ison organisaation tulos.  

Mitä terveisiä haluat lähettää uusille sekä palaaville lukijoillesi? 
Kiinnostukaa kouluruokailusta vielä enemmän. Vanhemmat, riittää vaikka kiinnostuisitte vain oman lapsenne syömisestä kouluaikana. Ehkä hän sen tuen turvin on henkilö, joka saa vierustoverinsakin kiinnostumaan kouluruokailusta. Päättäjät, ottakaa selvää kouluruokailusta niin paljon, että näette sen olevan sijoitus eikä kulu. 

Siteeraan juuri ilmestyneestä kirjasta Ruoka - oppimisen edellytys ja opetuksen voimavara tekstiä, joka tuntui ihan syntymäpäiväonnitteluilta:
"Kuluttaja joutuu sovittamaan valintatilanteensa suhteessa ruoan saatavuuteen ja edullisuuteen. Kestävästi tuotetun ruoan saatavuus ja siihen liittyvä tuotetieto kuluttajille ovat vasta hahmottumassa, samoin kuin uusien liiketoimintamahdollisuuksien ja vaihtoehtoisten elintarvikeverkostojen kehittäminen. Muutokset mahdollistava suurin liikkeelle paneva voima on ruoan julkisen hankintatoimen ja julkisten ruokapalvelujen kehittäjien käsissä. Niiden osalta taas kansalaisaktiivisuus on avainroolissa." (s.119)
Yhteistyöterveisin

Kouluruokatietopankki

p.s. vuonna 2013 blogi täytti kaksi vuotta. Vuosipäivän kunniaksi julkaisin blogin kaksivuotis-haastettelun "Toinen syntymäpäivähaastattelu".

2 comments:

  1. Hauska haastattelu! Pitääkin pistää korvan taakse oman blogin synttäreitä ajatellen, siihen vaan olisi vielä puoli vuotta aikaa.. jospa täällä blogimaailmassa voisi viettää myös puolivuotissynttäreitä ;)

    ReplyDelete
  2. Joo oli kyl melko piristävä haastattelu! :D
    ja paljon on asiaa! Sitä myöhemmin, vasta kun omat lapset on koulussa, oppii arvostamaan kouluruokailun merkitystä.

    ReplyDelete