Suuria ihmeitä pienellä rahalla

Valtakunnallisen kouluterveyskyselyn tulos vuodelta 2015 osoittaa, että yläkoululaisista 8. ja 9. luokkalaisista 67% syö koululounasta päivittäin. Ja näitä yläkoululaisia pidetään kouluruokailun hankalimpina asiakkaina! 

THL: Kouluruokailu osana terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä peruskouluissa vuonna 2013

Koko maan peruskouluista 61 prosenttia ilmoitti, että kouluruokailun ohjaus oli kuvattu opetussuunnitelmassa, kun kaksi vuotta aikaisemmin tulos oli 41 prosenttia. 

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Mikä asema kouluruokailulla on kuntasi hyvinvointisuunnitelmassa? 

Mitä maksaa kouluruokailu?

Opetushallitus julkaisi vuoden 2011 opetuskustannukset verkkosivuillaan 1).

Kouluruokaan käytetty summa

Yle piristi varmasti monen päivää uutisoimalla "Kunnat käyttävät kouluruokaan enemmän rahaa".

Kouluruoan laatua aletaan seurata - Ruotsissa

Ruotsi alkaa sertifioida koulujen tarjoaman ruuan laatua ja tekee siitä ensimmäisen valtakunnallisen selvityksen uutisoi Ruokatieto 6.9.2011.

Muutama poiminta tekstistä:

• Suomessa ei ole järjestelmää, joka tuottaisi koko maata koskevaa tietoa kouluruuan ravitsemuksellisesta laadusta.
• Kerättyjen tietojen pohjalta sekä koulut itse että viranomaiset voivat verrata kouluruuan laatua eri kouluissa, paikkakunnilla ja lääneissä.
• Toivottavasti tämä tuo tasapuolisuutta koulujen välille. Ja niin, että häntäpää kirii eikä kärkipää laske tasoaan huomatessaan vähemmänkin panostuksen "riittävän". 
• Palveluun annetaan tietoja myös koulun mahdollisesti tarjoamasta aamupalasta, välipalasta ja koulukahvion valikoimasta.  
• Koululounas kun on ilmaisenakin vain osa päivän ruokatarpeesta ja miten se muu osa tyydytetään vaikuttaa lounaan maistumiseen. 

9.1.2012 Kouluruoan kestävä kehitys

Päivitetty 8.1.2012 kaiuilla Kiuruvedeltä

Kouluruokakeskustelu ja kouluruokasuositukset ovat perinteisesti käsitelleet mitä lautasella on. Thaimaasta lennähtäneitä broilereita sekä ulkomailta tuotuja kasviksia on kauhisteltu yleisökirjoituksissa. Kouluruokasuositukset korostivat kilpailutusta ja makua tasa-arvoisina, mutta hyvä kilpailutus ei maalaisjärjellä arvioituna ole vastannut hyvää makua. Uutena keskustelun aiheena on siis ruvennut nousemaan mistä lautaselle tuleva ruoka tulee ja miten. 

Kirjoituksia lukiessa ei arvaisi, että julkisen ruokatuotannon ohjaamiseksi kohti kotimaista on jo tehty paljon. Vanha sanonta "paha kello kauas kaikuu, hyvä tuskin helisee" pitää näemmä paikkansa. Kouluruoan huonoista resursseista ja raaka-aineiden laadusta minäkin huolestuin kun lähdin selvitystyötäni tekemään omien lasteni suomalaisen kouluruokataipaleen lähestyessä. Paljon mielenkiintoista onkin selvityksen parissa tullut eteen. 

Tämän vuoden tammikuussa (2011) eduskunta on hyväksynyt Suomen ensimmäisen ruokastrategiaa koskevan selonteon, joka mm. "edistää lähi- ja luomuruoan käyttöä julkisissa ruokapalveluissa mahdollistamalla julkisissa hankinnoissa yksiselitteisinä laatukriteereinä muun ohella tuoreuden, lisäaineettomuuden ja lyhyen kuljetusmatkan". Sen jälkeen eduskunta vaihtui ja hallitus uusiutuu ja mukana taitaa olla jotain EU kiemuroitakin ettei aiheesta varsinaista lakia koskaan tule mihin vedota kouluruokailun laadun puolesta. Melkoinen seinä vastassa, jos sen ylittämistä aikoisi. Suomen laaja verovaroin rahoitettu julkinen ruokailu on kuitenkin poikkeus, mistä kannattaa pitää kiinni kuten ranskalaiset ovat pitäneet kiinni tuotamisoikeudestaan shampanjaan (ja Roquefortin ja ja ja. Aika monta poikkeusta heillä taisi olla säännössä. Edelleen ihmettelen miten "EU sallii" patongin myymisen ilman mitään pakkausta... ;). 

Onneksi kiertopolku tuoda suomalaista ruokaa julkiseen ruokailuun näytäisi olevan olemassa eikä siihen vaadita ymmärtääkseni edes mitään lobbausta EU:ssa. Suomen Akatemia on rahoittanut vuosina 2009-2011 SEED-hanketta, jossa tutkitaan ja kehitetään kestävän kehityksen kasvatusta suomalaisessa perusopetuksessa. Tämän hankkeen (yhtenä) tuloksena Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) on julkaisut 2010 (korjaus aikaisempaan kirjoitukseeni) raportin: Julkiset ruokapalvelut ja ruokakasvatus: arjen käytäntöjen kautta kestävään ruokahuoltoon. 

Raportissa asia ilmaistaan näin: Jos haluamme vaikuttaa ruoan saatavuuteen eli ruokaturvaan, tuotteiden laatuun eli ruokaturvallisuuteen ja tuotannosta aiheutuvaan ympäristökuormitukseen, on ruoantuotanto säilytettävä omissa käsissä. Tämä edellyttää, että kasvava sukupolvi oppii arvostamaan kotimaista ruokaa ja tietää miten se on tuotettu, mikä on ruoan kulttuurinen merkitys ja mitkä ovat sen yhteiskunnalliset ja taloudelliset kytkennät.

Eli loogisesti huomio kääntyy kouluruokailuun. Mutta tällä kertaa mukaan otetaan näkemys ruokakasvatuksesta osana opetusta:

Ruokakasvatus osana kestävän kehityksen kasvatusta tarkastelee ruokaa hyvin monesta eri näkökulmasta, ja lähestyy sitä niin henkilökohtaisena, yhteiskunnallisena kuin maailmanlaajuisenakin kysymyksenä. 

Yleensä kestävällä kehityksellä käsitetään ympäristöasioita, mutta raportti (ja projektikokonaisuus) tuo esille myös hyvinvoinnin edistämisen julkisten palvelujen yhteiskunnallisena merkityksenä kestävästä kehitykestä. "Reilu kauppa" onkin "reilu peli" henkeä kun yhteisön hyvinvointia edistetään huolehtimalla lähiruokapalveluhenkilöstön ja lähiruoan tuottajien hyvinvoinnista.

Myös taloudellisuus voi raportin mukaan olla kestävää kehitystä eikä sen este. Raportti ei ole kouluruokasuositukset poissulkeva: 

Kestävä kehitys kun ei ole pelkästään taloudellinen kysymys, vaan se tarkoittaa myös ravitsemuksellisesti täysipainoista ja hygieeniselta laadultaan moitteetonta ruokaa. 

Raportin pohjana olevalla selvityksellä haetaan yhteistä tarkastelunäkökulmaa nykyistä kestävämmän kunnallisen ruokahuollon toteuttamiseen painottamalla eri toimijatahojen yhteistyötä ja vuorovaikutusta. ... Kestävä julkinen ruokahuolto ei saa olla pelkästään kunnan ruokahuoltohenkilöstön vastuulla, vaan se on osa kunnan kokonaisvaltaista kehittämissträtegiaa. Raportissa on kirjoitettu myös maatilayhteistyöstä opetuksen ja kouluruoan osana.

Samaa lähialueiden tuottajien tukemista on mukana myös Usa:n kouluruokauudistuksessa. “Supporting farm to school programs will increase the amount of produce available to cafeterias and help to support local farmers by establishing regular, institutional buyers. Many schools are using farm to school programs as an important component of nutrition education.” toteaa Tom Vilsack (kalvo #2), Secretary, U.S. Department of Agriculture (suomennos olisi maatalousministeri?).

Miksi sitten moinen projekti ja prosessi 1/3 päivän ravitsemustarpeen takia? Koska julkinen ruokahuolto loppujen lopuksi vaikuttaa ruokakäyttäytymiseen lakisääteisen kouluruokailuajan päätyttyä. Mikäli kouluruoka onnistuu voittamaan lapsen ja nuoren puolelleen rasvaisten, makeiden, helposti saatavien ja näennäisesti edullisten massatuotteiden seasta niin voittaja on ensisijaisesti koululainen ja heti. Tästä ei taida olla kukaan eri mieltä. Montako yhteiskunnan investointia pystyy samaan välittömään tulokseen, jolla on vaikutusta myös laajemalti koululaisen perheeseen? 3/3 ruokatarpeesta kun on päivittäin täytettävä aikataulusta ja kukkaron koosta huolimatta. Ja nämä ovat vain välittömästi ja ilman pidempiaikaista virallista tutkimusta ja raportointia havaittavia seikkoja...

Nämä hankkeet ovat yhteiskunnan halu parantaa kouluruoan nautittavuutta. Mutta onko kodeilla suurempi merkitys siihen miten lapsi kouluruoan kokee? Raportissa otetaan kantaa tähänkin: 

Kunnan ruokapalvelujen kehittämisessä asiakkailta saatu palaute on tärkeä lähtökohta. Kohentamalla asiakkaille suunnattua tiedottamista voidaan heitä aktivoida toimintaan kestävämmän ruokakulttuurin kehittämiseksi.

Pitäkäähän korvat auki hyvien kellojen helinälle ja kaikukaa takaisin.

Kaikuja: 

• Kiuruveden Lähi- ja Luomuruokastrategia,  Kiuruveden ruokapalvelupäällikkö Helena Laitinen esiintyi YLE tv1:sen Ruokaillassa 15.11.2011
• ATERIA11 suurkeittiöasiantuntija päivillä esityksenä mm. "Luomutuotteiden käytön aloittaminen: haasteet ja onnistumiset, case Turku" (Sali F) sekä "Koulukeittiöllä on runsaasti mahdollisuuksia kestävyyskasvatukseen" (Ruokatieto 8.11.2011) 
• Addressi "Kotimaista ruokaa kouluihin ja päiväkoteihin" (laatijana useat Kangasalan vanhempaintoimikunnat)
• Kangasalan vanhempainyhdistysten yhteistapaamisesta: "kouluruuan globaali alkuperä huolestuttaa meitä... viitoittaa sellaista suuntaa kouluruualle, että havahduimme herättämään keskustelua kouluruuan laadusta ennen kuin on myöhäistä."
• J.P: kirjoitti elintarviketieteiden maisterin, kokin ja 4 lapsen isän pätevyydellä kodin vaikutuksesta siihen miten lapsi kokee kouluruokailun. Vastine sopi paremmin julkaistavaksi ruokakasvatuksen yhteydessä, joten löytyy täältä.  
• Keskustelu ei etene jos kaikki nyökyttelevät samaan suuntaan. Tuomas Enbuske kokoaa kriittisiä näkemyksiä yhteen: Kaikki mikä tulee luonnosta ei ole hyvää
  

Kouluruoka & toimeentulo & raha

Sen enempää kommentoimatta laitan aiheesta kouluruoka & toimeentulo & raha linkkejä yhteen. Jokainen tehköön asiasta omat johtopäätöksensä.

Perusturvan riittämättömyys osasyy terveyseroihin

(Aamiainen ruohikolla blogin kirjoitus 1.3.2011) linkki
-ehdottomasti kannattaa lukea kommentit tämän kirjoituksen perässä

Linkki alkuperäiseen Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen julkaisuus

Aamiainen ruohikolla on kirjoittanut rahan merkityksestä kouluruoassa aikaisemminkin Kalapuikkofarssin taustaa linkki

Kouluruokaa kuluu maanantaisin enemmän

Näitä otsikoita olisi löytynyt enemmänkin, mutta laitan nyt Yle:n 25.10.2010 linkin

-Asian toisesta puolesta kirjoitti Anette Palssa SannaSoppa-blogin kouluruokakeskustelussa linkki: ..varmasti osa saa kotona liian vähän ruokaa, mutta osa maanantain suuresta ruokahalusta ei johdu siitä, että on nälkä vaan siitä, että on tottunut syömään viikonloppuna enemmän ja vatsa vaatii myös maanantaina isompia annoksia. Tämä huomaa ihan omassakin lounasseurueessa ja itsessänikin. Maanantaisin mennään aina ajoissa syömään, enkä varmasti (itse ainakaan) ole viikonloppuna syönyt vähän. Ruokahalu jää helposti päälle kun syö pari päivää enemmän tai muuten toisella tapaa. Kokemuksen mukaan moni syö viikonloppuna harvemmin ja siten isompia annoksia. Joskus asiat eivät ole ihan sitä miltä näyttävät.

Ja kirjoitus byrokratian kukkasista kouluruoan rahoitukseen liittyen:

Pitääkö lääkärin päättää maidostakin?

Mediuutisten blogi-kirjoitus 2.2.2011 linkki

Sekä juuri tänään 21.3.2011 Ruokatieto uutisoi:

Julkiset ammattikeittiöt haluavat selvittää sopiiko D-vitaminoimaton luomumaito lapsille ja nuorille linkki

Tiivistetysti: Maitomäärissä ja verovaroissa kyse on jo nyt satojen tuhansin litrojen ja eurojen asiasta.

Turun sanomat uutisoi 22.5.2009 Pekka Puskan mielipiteen (huom. ei siis tutkittu tieto):

Kouluruoassa säästetään jopa laittoman paljon

linkki

Tiivistetysti: Kunnilla ei ole lakisääteistä velvoitetta käyttää tiettyä rahamäärää kouluruokaan, mutta lain mukaan ruoan on täytettävä tietyt laatuSUOSITUKSET.

Ja yksi esimerkki Usassa käytävästä kouluruoka-kampanjasta:

A Path to end Childhood Hunger linkki

Jos mielestäsi joku uutisointi aiheesta kuuluu tähän listaan niin pistä tiedoksi: kouluruokatietopankki (@) gmail.com

Kouluruokakatsaus Suomessa

Koululaisten ääni kuuluviin kouluruokailussa

Uutinen julkaistu 26.10.10

Kouluruokaa tarjotaan lähes 900 000 lapselle ja nuorelle joka koulupäivä. Aiheesta puhutaan paljon sekä mediassa että päättäjien keskuudessa mutta monessa kunnassa teot ja puheet eivät kohtaa. Toinen tärkeä huomio on, että lapsen ääni on jäänyt keskusteluissa lähes kuulumattomiin. Kun kouluruokailua halutaan parantaa, kannattaa koululaiset ottaa osallisiksi valitsemiseen, kehittämiseen ja tekemiseen. Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma (Sre), Suomen Lasten Parlamentti ja lapsiasiavaltuutettu haluavat nostaa lapset mukaan kouluruokakeskustelun ytimeen.

Eri tahojen erisuuntaiset tavoitteet

Kouluruokailusta juuri valmistunut media-analyysi* kertoo, että aihe on monille tahoille tärkeä ja hyvän kouluruoan puolesta toimitaan. Lokakuusta 2008 lokakuuhun 2010 aiheesta löytyy parituhatta artikkelia, ohjelmaa ja sosiaalisen median keskustelua.

Vaikka kouluruoan puolesta tehdään töitä, eteneminen on erilaisten tavoitteiden törmäyskurssilla kuitenkin takkuista. Koululaiset ja heidän vanhempansa vaativat maistuvuutta ja riittävyyttä. Ruoan suunnittelijoiden ja sen tekijöiden on huomioitava kouluruoan ravitsemusta koskevat suositukset. Ruokakulttuurin puolestapuhujat taas painottavat ruokailutilanteen miellyttävyyttä. Koulun henkilökunnan on saatava ruokailu etenemään nopeasti.

Kouluruoan toivotaan toteuttavan eettisiä arvoja, olevan esim. kasvis-, luomu- tai lähiruokaa. Kuntapäättäjät eivät välttämättä näe kouluruokailun arvoa, mikä tekee siitä säästökohteen. On kuitenkin vaikea osoittaa, mitkä tahot loppujen lopuksi päättävät kouluruoasta ja mitkä arvot sen kehittymistä ohjaavat.

Oppilaat haluavat maukasta kouluruokaa riittävästi

Suomen Lasten Parlamentti, pääosin verkossa toimiva 9-13 -vuotiaiden lasten valtakunnallinen vaikuttamiskanava, teetti tänä syksynä kyselyn kouluruoasta jäsenistönsä keskuudessa. Kyselyyn vastasi 249 lasta ympäri Suomea.

Koululaisten nostamat viisi tärkeintä asiaa olivat: lempiruokien tarjoaminen, ruoan riittävyys, maku ja lämpö sekä allergioiden huomiointi. Lasten mukaan on selvää se, että jos oppilaiden näkemyksiä kouluruoasta ei oteta huomioon, monet oppilaat eivät myöskään syö lounasta. Tämä taas saattaa lasten mukaan näkyä iltapäivän opetuksen rauhattomuutena.

- Kunnissa pitäisi ottaa enemmän lasten mielipiteet kouluruoan suhteen huomioon, sillä on aika naurettavaa, että meille tarjotaan sellaista ruokaa, jota kukaan ei syö ja sitten sitä heitetään suuria määriä roskiin, Sara, 13 vuotta, kommentoi.

Kyselypohjan avulla lasten ääni kuuluviin koulun arjessa

Suomen Lasten Parlamentin "Lasten ääni lautaselle" -kouluruokakampanjan tarkoituksena on nostaa esille, miten lapsia voitaisiin kuulla kouluruokailun suunnittelussa. Parlamentin edustajat ympäri Suomea ovat keskustelleet kouluruoan kehittämisestä. Yhdessä lapsiasiavaltuutetun kanssa he ideoivat ajatuksen kyselystä, jonka avulla koulut voivat selvittää peruskoulun oppilaiden näkemyksiä kouluruoasta.

- Aikuiset osaavat tehdä viisaampia päätöksiä kouluruoka-asioissa, kun he ottavat huomioon lasten mielipiteet ja kokemuksen. Osallistuminen myös sitouttaa lapsia, muistuttaa lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula.

Ruokailu on lapsille olennainen osa hyvinvointia koulussa. - Mitä paremmin lapset syövät, sitä vähemmän on keskittymisvaikeuksia ja häiriötä oppitunnilla. Siksi kouluruokailuun kannattaa myös investoida. - Suurin osa kouluruokailun ongelmista poistuisi, jos lasten kokemukset selvitettäisiin paremmin ja ruokailuun käytettäisiin riittävästi rahaa. Toki kouluaterian arvostaminen on myös kodin ja koulun välisen keskustelun parantamisen paikka, Aula toteaa.

Kyselypohjan valmisteluun on osallistunut myös Kotitalousopettajien liitto sekä Kerhokeskus - koulutyön tuki ry. Kyselypohja on ladattavissa kampanjan sivulta www.kouluruokakampanja.fi ja käytettävissä kouluruoan suunnittelussa paikallisesti.

Kouluruokaan selkeät tavoitteet ja vastuut

Sre on tehnyt kolmen vuoden ajan töitä kouluruoan parantamiseksi. Ohjelma alkoi Kouluruokavaaleilla, joissa haastettiin kuntavaaliehdokkaita toimimaan hyvän kouluruoan puolesta. Sre on rahoittanut useita kouluruokailua kehittäviä hankkeita, jotka ovat osallistaneet oppilaita, kouluja, vanhempia, ruoan tekijöitä ja päättäjiä. - Kouluruoka on yksi suomalaisen yhteiskunnan innovaatioista, ja se on arvostuksensa ansainnut. Jotta se voi täyttää sille asetetut tavoitteet, on sille kuitenkin taattava riittävät resurssit, Sre:n pääsihteeriMarja Innanen sanoo.

Kouluruokaan kiinnitetään huomio myös eduskunnan juuri käsittelyssä olevassa ruokapoliittisessa selonteossa.

- Hallituskauteen sidottu ruokakulttuuriohjelma tekee nyt tilinpäätöstään ja haluamme varmistaa, että tehty työ ei valu hukkaan, Innanen toteaa. - Vaikka paljon on jo tehty, on työtä paremman kouluruoan puolesta jatkettava yhteisvoimin. Haastamme työn jatkajiksi erityisesti Kuntaliiton, Suomen Lasten Parlamentin ja Suomen Vanhempainliiton. Kunnallistasolla esimerkiksi päättäjien ja ruokapalveluammattilaisten välistä keskusteluyhteyttä pitäisi kehittää, Innanen sanoo.

Lisätietoja:

pääsihteeri Marja Innanen, Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma
puh. 040 777 5582, etunimi.sukunimi@mmm.fi

lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula
puh. (09) 160 73985, etunimi.sukunimi@stm.fi

lasten osallisuuden koordinaattori Rauna Nerelli, Suomen Lasten Parlamentti
045 235 1000, etunimi.sukunimi@lastenparlamentti.fi

Lapsiasiavaltuutetun selvitystä kouluruoasta 2007

Lapsiasiavaltuutetun toimiston selvityksiä 1:2007

Anu-Leena Arponen

”Miten nuo pienet ossaa ajatella nuin fiksusti?”

Lasten mielipiteitä arkiympäristöstään

Kouluruokaa koskevia otteista tekstistä:

3.2.2 Mitkä asiat kaipaavat parannusta?

Elämässä parannusta kaipaavia asioita raportoitiin myös runsaasti, keskimäärin noin viisi yhdessä vastauksessa ja yhteensä 309 kappaletta. Kuitenkin verrattuna elämässä hyvin olevien asioiden arviointiin, parannusta kaipaavia oli vaikeampi löytää tai tuoda esiin keskustelussa.

Seuraavassa taulukossa esitetään 10 yleisintä asiaa, jotka kyselyyn vastanneiden lasten ja nuorten mielestä kaipaisi heidän elämässään parannusta.

Kouluun liittyvistä parannusta kaipaavista asioista muodostui kahdeksan alaluokkaa (ks. taulukko 4). Maininnat liittyvät seuraaviin asioihin: kouluruokaan (13), suoriutumiseen koulussa (12), oppiainesisältöihin, läksyihin ja kokeisiin (11), koulupäivän rakenteeseen (9), fyysiseen kouluympäristöön (9), koulumatkoihin (5) ja välitunteihin (4).

Taulukko 4. Koulussa parannusta kaipaavat asiat Yhteensä 71 mainintaa

1. Kouluruoka 13 18%

2. Suoriutuminen koulussa 12 17%

3. Oppiainesisällöt, läksyt ja kokeet 11 15%

4. Koulupäivän rakenne 9

5. Fyysinen kouluympäristö 9

6. Koulumatkat 5

7. Välitunnit 4

8. Muut 8

Ensisijaisesti kouluruoka kaipaisi siis kyselyyn vastanneiden lasten ja nuorten mielestä parannusta koulussa. Toisaalta, kuten hyvin olevien asioiden arviosta käy ilmi, ilmaista kouluruokaa arvostetaan, mutta sen laadussa olisi kyselyyn vastanneiden mielestä parantamisen varaa. Vastauksista noin puolessa (6) eritellään tarkemmin, mikä kouluruuassa on vikana. Näistä kahdessa mainitaan kouluruoka huonolaatuiseksi, kahdessa moititaan liian vähäistä ruokamäärää, yhdessä toivotaan erikoiset ruuat pois ruokailusta ja yhdessä kiteytetään ongelma seuraavasti: ”Kouluruokailuun pitäisi panostaa enemmän, monipuolisempaa ruokaa ja valinnanvaraa”. Lisäksi kuudessa vastauksessa mainitaan ”kouluruoka” tai ”kouluruuan laatu”.

4.1. Johtopäätökset

Fyysisen kouluympäristön ohella kouluruokailu nousi suoranaiseksi vastausten kesto-teemaksi: kouluruokailu erottui vastauksista kysymyksissä, jotka koskivat sekä elämässä hyvin olevia että parannusta kaipaavia asioita, kouluviihtyvyyttä, koulupäivän rakenteen uudistusta ja vaikutusmahdollisuuksien parantamista. Lapset ja nuoret arvostavat mahdollisuutta ilmaiseen kouluruokaan – aikuisten tehtävä on taata koulussa tarjottavan ruoan laatu ja monipuolisuus. Varsinkin kun tiedetään, että se saattaa olla lapselle päivän ainoa lämmin ateria (Järventie 2001, 92). Kouluruoan laadun ohella tulisi lasten ja nuorten mukaan kiinnittää huomiota myös ruoan määrään: ruokaa ei aina riitä tarpeeksi. Vastaajat kaipaavat myös kiireettömyyttä ruokailuun.

Useassa kyselyyn osaa ottaneessa koulussa ruokatunnin pituus on vain 15 minuuttia. Lasten ja nuorten vaikutusmahdollisuuksia käsittelevät kysymykset osoittavat, että lapset ja nuoret kokevat kouluruokailun ja monien fyysisen ympäristön tekijöiden olevan vaikutus-mahdollisuuksiensa ulottumattomissa. Koulujen yhteisöllisten toimintatapojen ja lasten ja nuorten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen vastaisi oppilaiden toiveisiin kouluviihtyvyyden parantamiseksi: on aika ottaa oppilaat mukaan niin koulutyön kuin koulun fyysisen ympäristönkin suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin!

4.2 Luotettavuuden arviointi

Kartoituksen pääasiallisena kohderyhmänä olivat oppilaskunnan hallituksen jäsenet, eli hyvin valikoitunut joukko oppilaita. Toisaalta oppilaskunnan hallituksessa toimiminen tarkoittaa, että edustaa yhteisessä koulun elimessä oman luokan oppilaita. Jos tämän roolin on oppinut ja sisäistänyt hyvin, ymmärtää ottaa myös muiden luokan oppilaiden mielipiteet huomioon. Roolin omaksuminen vie kuitenkin aikaa, ja sen onnistuminen riippuu myös siitä, millainen sija oppilaskuntatoiminnalla koulussa on ja millaisia rakenteita aikuiset ovat toiminnalle luoneet.

Moni opettaja oli huolissaan palautteessaan, että valitsemallamme kohderyhmällä jää paljon hyvinvoinnin ongelmia huomiotta. Kyselyn tarkoituksena oli kuitenkin kysyä lasten mielipiteitä asioihin, joihin voidaan vaikuttaa poliittisella tasolla, eli hyvin intiimejä ja yksityisiä asioita ei ollut tarkoituskaan tällä kyselyllä selvittää

31.1.2012 Kouluterveyskysely 2010 ja 2011

Päivitetty 31.1.2012 Tampereen tiedoilla 2011 kyselystä sekä 19.1.2012 Facebook-linkillä

Kouluterveyskysely on Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen tekemä tutkimussarja:

"Kouluterveyskysely kokoaa tietoa nuorten elinoloista, kouluoloista, terveydestä, terveystottumuksista sekä oppilas- ja opiskelijahuollosta. Kouluterveyskyselyn tulokset tukevat nuorten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi tehtävää työtä oppilaitoksissa ja kunnissa.

Kyselyyn vastaavat peruskoulujen 8. ja 9. luokan oppilaat sekä lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijat. Vertailukelpoisia tietoja on kerätty peruskouluissa vuodesta 1996, lukioissa vuodesta 1999 ja ammatillisissa oppilaitoksissa vuodesta 2008 alkaen. Vuosittain kyselyyn vastaa noin 100 000 nuorta."

Lisätietoja sekä tuloksia, myön kuntatasolla, löydät THL:n internetsivuilta.

Kouluterveyskysely löytyy Facebook:sta, johon pääsee vaikka ei olisi omaa tiliä. Tätä kautta ainakin minusta aineisto on helpommin selattavissa ja mielenkiintoisista koosteista on esittely luettavissa nopeasti.

Vuoden 2011 kouluterveyskyselystä:

• Kouluterveyskyselyyn osallistui peruskoulusta lähes 47 000 ja lukioista sekä ammatillisista oppilaitoksista molemmista noin 21 000 nuorta maalis-huhtikuussa 2011 Pohjois-, Länsi-, Lounais- ja Sisä-Suomessa sekä Ahvenanmaan maakunnassa. 
• Ruokatieto julkaisi 21.9.2011 aiheesta tiivistelmän otsikolla "Koko kouluateria maistuu alle puolelle nuorista", joka kattaa hyvin kyselyn kouluruokailua koskevan osuuden. 
• On loogista, muttei uutta todeta "Oppilaista voi tuntua, ettei kouluruokaa ole riittävästi, koska leipää, salaattia ja maitoa ei mielletä aterian osiksi". Tiivistelmässä peilattiin kyselyn tuloksia tämän ajan muihin ilmiöihin kuten Karppaukseen. Leivän syönnin vähenemisenä voidaan kuitenkin olettaa olevan myös vähentynyt tuoreen leivän tarjonta budjettien kiristyttyä ruoan hinnan noustessa.
• Tutkija Riikka Puusniekan kalvosarja "Kouluterveyskysely 2011 Tampereen alueella - opiskelukysy yhteinen asia" (24.1.2012) ruoka-asenteet ovat esillä kalvoissa 8-12. 
• Väliotsikolla "Opiskelijan oireilu - monisyinen vyyhti" esitellään karuja lukuja miten puolet yläkoululaisista ei syö aamupalaa joka aamu, 7% kertoo ettei syö koululounasta edes kerran viikossa (Tampereella yleisempää kuin aineistossa keskimäärin), syömään tulijoistakin moni jättää osan tarjotusta syömättä ja pojista jopa 30% käyttää energiajuomia koulussa viikoittain. 

Sannansoppa-blogi kokosi yhteen vuoden 2010 Kouluterveyskyselyn tuloksia:

Vuonna 2010 toteutettuun kyselyyn vastasi yhteensä noin 100 000 peruskoululaista, lukiolaista ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevaa. (Melkoinen otoskoko siis kyseessä!) Kyselyn tulosten perusteella noin kaksi kolmasosaa oppilaista syö koulussa tarjotun lounaan päivittäin. Oppilaista 10-15% ilmoitti, että syö koululounasta vain korkeintaan kahtena päivä viikossa. Peruskoulun oppilaista osa oli sitä mieltä, että kouluruokailuun ei ole riittävästi aikaa (28% vastaajista), ruokailuaika ei ole sopiva (15% vastaajista) tai että ruokaa ei ole riittävästi tarjolla (28% vastaajista). Huomattavasti edellisiä suurempi osuus oppilaista oli kuitenkin sitä mitä, että kouluruoka ei ole laadultaan (64% vastaajista) tai maultaan (61% vastaajista) hyvää!

Reilu puolet peruskoululaisista ja lukiolaisista ilmoitti syövänsä kouluruoan lisäksi jotain muuta koulussa. Koulun välipalatarjoilua käytti noin viidennes kaikista koululaisita, samoin kotoa tuotuja eväitä. Kaupasta, kioskilta tai huoltoasemalta syötävää/juotavaa kertoi ostavansa 36% peruskoululaisita ja 44% luokiolaisista!