YLE:n Ajankohtainen kakkonen nostaa esiin nuorten ääntä miten peruskoulua pitäisi uudistaa, jotta se olisi entistä innostavampaa ja motivoivampaa. Tiistaina 28.1.2014 peruskouluremppa kohdentui kouluruokailuun, joka aiheena toimittajien mukaan sai eniten kommentteja verkkokyselyssä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste TV. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste TV. Näytä kaikki tekstit
28.1.14
16.11.11
Ruokailta, post prandial
"Kotien opetusministerin" Suomen Gastronomien seuran Raili Koroman sanoma hukkui Ruokailta-ohjelmassa (Yle A2 Teema 15.11.2011)"...pintakohinan alle. Me tarvitsisimme kotien ruokakulttuurin paluuta: perheitten kokoontumista yhteisille aterioille, joilla syödään itse alusta saakka oikeista ruoka-aineista tehtyä herkullista ruokaa. Enemmän iloa, yhdessäoloa ja nautintoa – vähemmän ahdistusta ja syyllistämistä. Ihan riippumatta siitä, mitä ruokavaliosuuntausta noudattaa." Varpu Tavi pisti mustaa valkoiselle paremmin kuin minä. Teksti on hänen kirjoituksestaan 18.11.2011.
Ennen ohjelmaa kiittelin toimittajia monipuolisesta asiantuntijakokoonpanosta. Erityisesti iloitsin etukäteen, että ruoka-asiantuntijat ja opetusministeri kohtaisivat. Onhan kouluruokailu opetusministeriön hallinnan alla vaikka toteutuksesta vastaavatkin kunnat.
Perusopetuslaissa todetaan, että ”opetukseen osallistuvalle on annettava jokaisena työpäivänä tarkoituksenmukaisesti järjestetty ja ohjattu, täysipainoinen ateria”. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004 (ylläpitäjän huom.päivitetty 2010) velvoittavat kuntia määrittelemään paikallisesti kouluruokailun järjestämisen keskeiset periaatteet osana koulun oppilashuoltoa sekä kouluruokailuun liittyvät terveys-, ravitsemus- ja tapakasvatuksen tavoitteet. (Lähde Kouluruokasuositukset 2008, s. 5)
Opetusministeri oli estynyt aikataulupäälleekäisyyksien vuoksi osallistumasta keskusteluun, mutta kummastelen miksi koko opetusministeriöstä ei löytynyt ketään kertomaan mitä kouluruokailun eteen tehdään tällä hetkellä ja tullaan tekemään tällä hallituskaudella. Mielestäni opetushallituksen edustajan puuttuessa ruokaillan keskustelun anti jäi kouluruokailun osalta muutaman uuden tai vähemmällä keskustelulla olevan aiheen noston varaan.
Uskon kaikkien keskustelijoiden, lukuunottamatta koululaiselleen eväät laittavaa Juha Köppää, tunnustavan tämän hetken kouluruokailun suurimmaksi ravitsemukselliseksi ongelmaksi ettei sitä syödä. Perinteisten nirsoilu/tottumus-syiden rinnalle keskustelussa tuli esille ettei oppilailla ehkä ole aikaa syödä kunnolla. Ravitsemusterapeutti Tuula Heikkinen mainitsi etteivät ruokalakoot ja linjastojen määrät ole kasvaneet oppilasmäärän mukana. Siten ruokatauosta menee paljon jonottamiseen, mikä vähentää kouluruokalan käyttöhalukkuutta. Tämän huomion on syytä kulkea kouluruokailukeskustelussa luomu- ja lähiruokakeskustelun rinnalla.
Jos lapset eivät syö kasviksia niin aika turhaa keskustella mitä kouluruokailu tarjoaa lähi- tai luomuruoan osalta. Keskustelun lopussa todettiin aika yksimielisesti kalleimman ruoan olevan sitä mitä heitetään pois. Ruokailtaa varten oli teetetty kysely ruoan poisheittämisestä. Kaikki vastausvaihtoehdot (löytyvät ohjelman sivuilta) olivat hyviä, mutta selvästi aikuisten mielipiteitä. Osaisivatko koululaiset vastata samoin? Saati toimia näiden ajatusten mukaisesti ruokajätteen vähentämiseksi?
Sekä kasvisten syömiseen sekä ruokajätteen vähentämiseen voidaan vaikuttaa ruokakasvatuksen avulla. Kasvatus on osa opetusta ja siten opetusministeriöön kuuluvaa, mietin vaan yhä sitä puuttuvaa edustajaa... Mad Cook Riku Rantala esitti ohjelmassa hyvän kysymyksen: "Miksi on ruvettu luopumaan teollisesta ruoasta jos se aina ollut hyvää?" Olisi ollut todella mielenkiintoista jos ruokapalvelupäälliköt (tai opetusministeri...) olisivat saaneet vastausvuoron. Oletan esille tulleen myrkkypelkojen sijasta juuri ruokakasvatuksellisia tavoitteita (kts. esim. D-sali Lintukankaan esitys).
Vanhempien ja kouluruokailun liki uskonnollisista ristiriidoista Anne Puurosella olisi varmasti ollut paljonkin enemmän sanottavaa kuin hänelle aikaa annettiin. Patrik Borg sai tuotua esille yhden kouluruokailun tasa-arvoistavista puolista: Kouluruokailun tulee suojata lasta vanhempien ruokahössötykseltä. Tässäkin näen ruokakasvatuksella olevan merkitystä: miten kunnioittaa muiden näkemyksiä ruoasta, arvostaa omaa/perheensä näkemystä, mutta silti syödä nälkäänsä sitä mitä tarjotaan. Opetusministeri olisi voinut valoittaa kantaa opettajien osallistumisesta kouluruokailuun.
Mitäs jos kouluruokailua ei olisi? Esitti Varpu Tavi. Jos keskustelu olisi mennyt kohti ruokakasvatuksen mahdollisuuksia, olisi ollut mielenkiintoista kuulla lähi- ja luomutuottajien vastaus jos 5 viikon ruokalistan etukäteistilauksilla olevia päivittäisasiakaita olisi 900 000 vähemmän. Juha Köpälle olisi suonut tässä kohtaa suunvuoron kokemuksistaan eväiden laitosta.
Keskusteltaessa kouluruokailun rahoittamisesta Riku Rantala kehoitti veronmaksajien sijaan hakemaan vastuullista teollisuudesta ja kaupan ketjutuksesta. Olisin kuullut tästä aiheesta hänen mielipidettään enemmänkin, mutta kun en kuullut niin esitän vastakommentin tässä: Mad Cook on tullut tunnetuksi "koko eläimen hyväksikäyttämisestä ravinnoksi". Kannatan ajatusta ja näen teollisuuden tekevän juuri tätä: hyödyntävän kamaran ja kanannahan elintarvikkeeksi. Kouluruokailussakin valmislihavalmisteet on tarkoitettu pieneksi osaksi ateriaa enkä näe vähempiarvoisten ruhon osien miellyttävyyden lisäämiseksi käytettyjä lisäaineita suurempana uhkana kuin ruhon osien käytön hampurilaisketjun tuotteena nautittuna mahdollisesti runsaan suolaan ja sokerin kera. Patrik Borg mainitsikin näiden olevan jo tunnettuja terveyshaittoja ja vieläpä jo lyhyelläkin käyttöajalla. Lisään tähän et ainakin hampurilaiset vievät tilaa ruokavaliosta kasviksilta.
Kannatan Jaana Husu-Kallion heittämää yhteistalkoo haastetta, että otetaan järki mukaan ruoan hankintaan ettei tule poisheitettävää ruokaa. Tämä haaste on jo kouluruokailussa otettu vastaan, "syö minkä otat ja ota mitä syöt" kampanjoilla.
Paljon on silti vielä tehtävää tämän eteen eikä se ole pois luomu- tai lähiruoan käytön lisäämistavoitteista vaan päinvastoin. Näkisin ruokakasvatuksen olevan jopa näitä asioita edistävää toimintaa. Joten oli todella sääli ettei opetusministeriön edustajaa oltu saatu paikalle, että olisi syntynyt dialogia ruoka-asiantuntijoiden sekä sanoman kouluun vievän tahon välille.
Post Prandial= is normal state of drowsiness following a meal. Keskustelussa oli varmaankin liikaa hiilihydraatteja kun se sai ohjelman tunnelman leppoisaksi. Pisteet siitä paikalla olleille keskustelijoille.
Muutkin sulattelevat ruokaillan antia (päivitetään kun ruutuun osuu).
Ennen ohjelmaa kiittelin toimittajia monipuolisesta asiantuntijakokoonpanosta. Erityisesti iloitsin etukäteen, että ruoka-asiantuntijat ja opetusministeri kohtaisivat. Onhan kouluruokailu opetusministeriön hallinnan alla vaikka toteutuksesta vastaavatkin kunnat.
Perusopetuslaissa todetaan, että ”opetukseen osallistuvalle on annettava jokaisena työpäivänä tarkoituksenmukaisesti järjestetty ja ohjattu, täysipainoinen ateria”. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004 (ylläpitäjän huom.päivitetty 2010) velvoittavat kuntia määrittelemään paikallisesti kouluruokailun järjestämisen keskeiset periaatteet osana koulun oppilashuoltoa sekä kouluruokailuun liittyvät terveys-, ravitsemus- ja tapakasvatuksen tavoitteet. (Lähde Kouluruokasuositukset 2008, s. 5)
Opetusministeri oli estynyt aikataulupäälleekäisyyksien vuoksi osallistumasta keskusteluun, mutta kummastelen miksi koko opetusministeriöstä ei löytynyt ketään kertomaan mitä kouluruokailun eteen tehdään tällä hetkellä ja tullaan tekemään tällä hallituskaudella. Mielestäni opetushallituksen edustajan puuttuessa ruokaillan keskustelun anti jäi kouluruokailun osalta muutaman uuden tai vähemmällä keskustelulla olevan aiheen noston varaan.
Uskon kaikkien keskustelijoiden, lukuunottamatta koululaiselleen eväät laittavaa Juha Köppää, tunnustavan tämän hetken kouluruokailun suurimmaksi ravitsemukselliseksi ongelmaksi ettei sitä syödä. Perinteisten nirsoilu/tottumus-syiden rinnalle keskustelussa tuli esille ettei oppilailla ehkä ole aikaa syödä kunnolla. Ravitsemusterapeutti Tuula Heikkinen mainitsi etteivät ruokalakoot ja linjastojen määrät ole kasvaneet oppilasmäärän mukana. Siten ruokatauosta menee paljon jonottamiseen, mikä vähentää kouluruokalan käyttöhalukkuutta. Tämän huomion on syytä kulkea kouluruokailukeskustelussa luomu- ja lähiruokakeskustelun rinnalla.
Jos lapset eivät syö kasviksia niin aika turhaa keskustella mitä kouluruokailu tarjoaa lähi- tai luomuruoan osalta. Keskustelun lopussa todettiin aika yksimielisesti kalleimman ruoan olevan sitä mitä heitetään pois. Ruokailtaa varten oli teetetty kysely ruoan poisheittämisestä. Kaikki vastausvaihtoehdot (löytyvät ohjelman sivuilta) olivat hyviä, mutta selvästi aikuisten mielipiteitä. Osaisivatko koululaiset vastata samoin? Saati toimia näiden ajatusten mukaisesti ruokajätteen vähentämiseksi?
Sekä kasvisten syömiseen sekä ruokajätteen vähentämiseen voidaan vaikuttaa ruokakasvatuksen avulla. Kasvatus on osa opetusta ja siten opetusministeriöön kuuluvaa, mietin vaan yhä sitä puuttuvaa edustajaa... Mad Cook Riku Rantala esitti ohjelmassa hyvän kysymyksen: "Miksi on ruvettu luopumaan teollisesta ruoasta jos se aina ollut hyvää?" Olisi ollut todella mielenkiintoista jos ruokapalvelupäälliköt (tai opetusministeri...) olisivat saaneet vastausvuoron. Oletan esille tulleen myrkkypelkojen sijasta juuri ruokakasvatuksellisia tavoitteita (kts. esim. D-sali Lintukankaan esitys).
Vanhempien ja kouluruokailun liki uskonnollisista ristiriidoista Anne Puurosella olisi varmasti ollut paljonkin enemmän sanottavaa kuin hänelle aikaa annettiin. Patrik Borg sai tuotua esille yhden kouluruokailun tasa-arvoistavista puolista: Kouluruokailun tulee suojata lasta vanhempien ruokahössötykseltä. Tässäkin näen ruokakasvatuksella olevan merkitystä: miten kunnioittaa muiden näkemyksiä ruoasta, arvostaa omaa/perheensä näkemystä, mutta silti syödä nälkäänsä sitä mitä tarjotaan. Opetusministeri olisi voinut valoittaa kantaa opettajien osallistumisesta kouluruokailuun.
Mitäs jos kouluruokailua ei olisi? Esitti Varpu Tavi. Jos keskustelu olisi mennyt kohti ruokakasvatuksen mahdollisuuksia, olisi ollut mielenkiintoista kuulla lähi- ja luomutuottajien vastaus jos 5 viikon ruokalistan etukäteistilauksilla olevia päivittäisasiakaita olisi 900 000 vähemmän. Juha Köpälle olisi suonut tässä kohtaa suunvuoron kokemuksistaan eväiden laitosta.
Keskusteltaessa kouluruokailun rahoittamisesta Riku Rantala kehoitti veronmaksajien sijaan hakemaan vastuullista teollisuudesta ja kaupan ketjutuksesta. Olisin kuullut tästä aiheesta hänen mielipidettään enemmänkin, mutta kun en kuullut niin esitän vastakommentin tässä: Mad Cook on tullut tunnetuksi "koko eläimen hyväksikäyttämisestä ravinnoksi". Kannatan ajatusta ja näen teollisuuden tekevän juuri tätä: hyödyntävän kamaran ja kanannahan elintarvikkeeksi. Kouluruokailussakin valmislihavalmisteet on tarkoitettu pieneksi osaksi ateriaa enkä näe vähempiarvoisten ruhon osien miellyttävyyden lisäämiseksi käytettyjä lisäaineita suurempana uhkana kuin ruhon osien käytön hampurilaisketjun tuotteena nautittuna mahdollisesti runsaan suolaan ja sokerin kera. Patrik Borg mainitsikin näiden olevan jo tunnettuja terveyshaittoja ja vieläpä jo lyhyelläkin käyttöajalla. Lisään tähän et ainakin hampurilaiset vievät tilaa ruokavaliosta kasviksilta.
Kannatan Jaana Husu-Kallion heittämää yhteistalkoo haastetta, että otetaan järki mukaan ruoan hankintaan ettei tule poisheitettävää ruokaa. Tämä haaste on jo kouluruokailussa otettu vastaan, "syö minkä otat ja ota mitä syöt" kampanjoilla.
Paljon on silti vielä tehtävää tämän eteen eikä se ole pois luomu- tai lähiruoan käytön lisäämistavoitteista vaan päinvastoin. Näkisin ruokakasvatuksen olevan jopa näitä asioita edistävää toimintaa. Joten oli todella sääli ettei opetusministeriön edustajaa oltu saatu paikalle, että olisi syntynyt dialogia ruoka-asiantuntijoiden sekä sanoman kouluun vievän tahon välille.
Post Prandial= is normal state of drowsiness following a meal. Keskustelussa oli varmaankin liikaa hiilihydraatteja kun se sai ohjelman tunnelman leppoisaksi. Pisteet siitä paikalla olleille keskustelijoille.
Muutkin sulattelevat ruokaillan antia (päivitetään kun ruutuun osuu).
- Aamiainen ruohikolla blogi kommentoi ajan hengen ilmiöistä ruokavaliossa: Jos vaikkapa kouluissa aletaan käyttää pelkästään suomalaista lähiruokaa, se merkitsee vääjäämättä koululaisille tarjottavan ruoan ravitsemuksellista kaventumista. Koululaiset saavat tietysti vatsansa täyteen suomalaisestakin ruoasta myös keskitalvella, mutta jos aikuisten lähiruokaideologian vuoksi lapsille ei anneta vaikkapa tuoretta salaattia, tomaattia, paprikaa ja parsakaalia, se kaventaa ruoan ravitsemuksellista laatua.
- Pro peruskoulu blogi osallistui ihmettelyyni ettei opettajapuolelta ollut ketään. Hän myös huomasi ettei rahoittajapuoleltakaan ollut ketään. Kirjoitus toi esille kyselyn tuloksen "74 % vastanneista halusi kouluissa tarjottavan tavallista perusruokaa." ja kommentoi "Joskus opettajat ihmettelevät, miksi tavallinen perusruoka ei kaikille kelpaa. Mitä kodeissa lapsille tarjotaan? Kouluruokailun yksi tavoite on monipuoliseen ruokavalioon totuttaminen."
- Varpu Tavi kirjoitteli mitä ohjelmassa sanottiin ja jäi sanomatta: "... yritettiin hiukan nostaa kiistaa aiheesta, pitäisikö kouluissa olla tarjolla karppiruokaa, mutta sen kummemmin minä kuin kirjailija Joonas Konstigkaan emme pitäneet sitä olennaisimpana kysymyksenä."
9.11.11
15.11.2011 klo 21-23.15 Ruokailta, aiheena myös kouluruoka
Päivitetty 15.11.2011 osallistujalistalla, pois Opetusministeri, tilalle tutkija Anne Puuronen.
Kouluruokatietopankki seuraa ja päivittelee aiheesta ennen ja jälkeen ohjelman käytyä keskustelua.
Sulattelen ruokaillan antia jo kirjoituksessani Ruokailta, post prandial.
YLE:n TV2 lähettää teemaillan ruoka-aiheesta tiistaina 15.11.2011, Ohjelman mainos on nähtävissä YLE:n sivuilla.
Syötetäänkö lapsille koulussa moskaa? Miksei luomu-, kasvis- tai lähiruokaa - vai pitäisikö lastenkin karpata? Ruuasta on tullut monelle uskonto. Miksi suomalaiset hurahtivat juuri karppaukseen? Suuren ruokakeskustelun juontavat Salla Paajanen ja Jyrki Richt.
Keskustelemassa (taustatietolinkit lisätty 10.11.11):
luomuviljelijä Osmo Rauhala,
Mad Cook Riku Rantala,
Elintarviketurvallisuusviraston pääjohtaja Jaana Husu-Kallio,
kirjailija Johanna Sinisalo,
Tampereen Steiner-koulun oppilasravintolan emäntä Merja Jokiniemi,
karppausasiantuntija Varpu Tavi,
MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila,
Saarioisten toimitusjohtaja Ilkka Mäkelä,
lähiruokayrittäjä Heikki Ahopelto,
ravitsemustutkija Patrik Borg,
maanviljelijä Kalle Kulkas,
Kiuruveden ruokapalvelupäällikkö Helena Laitinen,
opetus- ja kasvatuslautakunnan jäsen Juha Köppä,
Tampereen Aterian toimitusjohtaja Tarja Alatalo,
ravitsemusterapeutti Tuula Heikkinen,
Suomen Gastronomien Seuran puheenjohtaja Raili Koroma,
kirjailija Joonas Konstig, tutkija Anne Puuronen.
Studiossa myös tähdekokkailija Elina Teerijoki.
Olen nyt seurannut kouluruoka-aihetta kohta vuoden raportoiden eri näkökulmia tässä blogissani. Siksi arvostan A2-teeman kokoamaa 19 asiantuntijaa monipuolisuuden vuoksi. He ovat kaikki jo pitkään ruokaan tai kouluruokailuaiheeseen oman ruokamaailmankuvansa pohjalta perehtyneitä henkilöitä. Edustavat varmasti 50% koululaisten vanhempien mielipiteistä. Loppua 50% edustaisi ihan kuka tahansa, joka vastaa kysymykseen "Mitä lapsesi söi tänään koulussa?" "En tiedä"
Uskon kiinnostuksen edes osalla tästä 50%:sta heräävän kunhan saisivat kiinnostuksen kohteen kouluruokailusta. Ja mielellään positiivisen "ahaa"-elämyksen kautta, mutta negatiivinenkin "eihän meidän koulussa noin ole!" käy myös, toivoen sen tuottavan muutoshalukkuutta.
Siksi toivoisin, että JOKAINEN keskustelija saisi sanottua yhden tärkeän ja kiinnostusta herättävän asian kouluruokailusta. Ja positiivisessa hengessä. Esitän kysymyksen kaikille haastateltaville: Mitä kouluruoassa on nyt JO oman ruokamaailmankuvan mukaista? Ja erityisesti opetusministeriltä haluan kysyä: Mikä taho ja millä aikataululla on kehittämässä kouluruokailun valtakunnallisia arviointikriteerejä? kts. s. 13
Keskustelu A-tuubin nettisivuilla käy jo vilkkaasti. Myös esim. Ravitsemusuutiset Facebook-sivustolla keskustellaan aiheesta. Kouluruokatietopankin panos: Tällä hetkellä kouluruokailu tarvitsisi kaikkein eniten ruokarauhaa. Oletan kaikkien keskustelussa mukana olevien olevan yhtä mieltä, että koulupäivän aikana kuuluu syödä ja suurimman ravitsemuksellisen ongelman olevan tällä hetkellä siinä ettei syödä ateria-muodossa olevaa ruokaa. Ehdotan siis keskustelulta iänikuisen VHH/luomu/lisäaine-jankkaamisen sijaan ideoimista miten kaikkia tahoja voisi houkutella käyttämään kouluruokailua ja "häivyttää kodin henkeä" syömisestä kouluruokailussa. Vanhemmat ovat avaintekijöitä. kts. esim. "Sanna Talvia, ravitsemusasiantuntija" FB-sivuilla linkki suomalaisaineiston tutkimukseen miten kodin ruokailututtomukset heijastuvat kouluruokailuun.
Ideointiin tuli jo vastinetta (lisää otetaan ja kerätään milloin silmiin osuu):
-Yksi ihan ruuan ulkopuolinen keino jota itsekin olen lehtijutussa ehdottanut, on ruokaloiden muuttaminen viihtyisämmiksi. Nyt ne ovat usein kolkkoja ja epäviihtyisiä ja "haisevia". (VT).
-Toinen helppo keino on varata ruokailuun riittävästi aikaa. Ainakin omat lapseni joutuvat syömään hirmuisella kiireellä, kun ruokatauosta iso osa menee jonottamiseen ja seuraava ruokavuoro jo odottaa pöytäpaikkaa. Tällaisessa järjestelyssä ei lapsille todellakaan viestitä, että ruoka ja ruokailu ovat tärkeitä asioita. Kouluruokailu kuitenkin on osa opetussuunnitelmaa eikä vain tankkaus opppituntien väissä. (VM)
-Tehokasta vaikuttamista kouluruokamielikuviin positiivisesti lupailee myös Pro peruskoulu-blogissa alkanut kouluruokasarja.Tälläistä panosta kouluruokakeskustelu tarvitsee!
Ohjelman traileri ei ansaitse mainostusta, mutta kommenttina kumminkin: Enää ei tarvitsisi ruokkia lasten ja vanhempien kouluruoan vastaista joukkohysteriaa! Nyt trailerissa toimittajat kokkaavat "kouluruokaa" brasilialaisesta jauhelihasta joka kestää "isältä pojalle" ja perunamuussia jauheesta. Lisäksi he luettelivat "kamalia" kouluruokia ja irvistivät perään "plää". Tällä hetkellä enemmän uutisarvoa olisi ollut mikäli toimittajat olisivat tehneet taustatyötä ja esittäneet mitä kouluruokailun parantamiseksi on jo tehty (linkeistä löytyy rautalankaa). Ja miten kouluruoastamme myös ollaan ylpeitä esittelemällä sitä yhtenä osatekijänä suomalaisten koulumenestystä maailman laajuisessa vertailussa.
Toimittajienkin olisi syytä muistaa, että kouluruokaa tarjoavat ansaitsevat kiitoksen. Eivät tälläistä trailerin tuomaa pilkkaa!
Kouluruokatietopankki seuraa ja päivittelee aiheesta ennen ja jälkeen ohjelman käytyä keskustelua.
Sulattelen ruokaillan antia jo kirjoituksessani Ruokailta, post prandial.
YLE:n TV2 lähettää teemaillan ruoka-aiheesta tiistaina 15.11.2011, Ohjelman mainos on nähtävissä YLE:n sivuilla.
Syötetäänkö lapsille koulussa moskaa? Miksei luomu-, kasvis- tai lähiruokaa - vai pitäisikö lastenkin karpata? Ruuasta on tullut monelle uskonto. Miksi suomalaiset hurahtivat juuri karppaukseen? Suuren ruokakeskustelun juontavat Salla Paajanen ja Jyrki Richt.
Keskustelemassa (taustatietolinkit lisätty 10.11.11):
luomuviljelijä Osmo Rauhala,
Mad Cook Riku Rantala,
Elintarviketurvallisuusviraston pääjohtaja Jaana Husu-Kallio,
kirjailija Johanna Sinisalo,
Tampereen Steiner-koulun oppilasravintolan emäntä Merja Jokiniemi,
karppausasiantuntija Varpu Tavi,
MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila,
Saarioisten toimitusjohtaja Ilkka Mäkelä,
lähiruokayrittäjä Heikki Ahopelto,
ravitsemustutkija Patrik Borg,
maanviljelijä Kalle Kulkas,
Kiuruveden ruokapalvelupäällikkö Helena Laitinen,
opetus- ja kasvatuslautakunnan jäsen Juha Köppä,
Tampereen Aterian toimitusjohtaja Tarja Alatalo,
ravitsemusterapeutti Tuula Heikkinen,
Suomen Gastronomien Seuran puheenjohtaja Raili Koroma,
kirjailija Joonas Konstig, tutkija Anne Puuronen.
Studiossa myös tähdekokkailija Elina Teerijoki.
Olen nyt seurannut kouluruoka-aihetta kohta vuoden raportoiden eri näkökulmia tässä blogissani. Siksi arvostan A2-teeman kokoamaa 19 asiantuntijaa monipuolisuuden vuoksi. He ovat kaikki jo pitkään ruokaan tai kouluruokailuaiheeseen oman ruokamaailmankuvansa pohjalta perehtyneitä henkilöitä. Edustavat varmasti 50% koululaisten vanhempien mielipiteistä. Loppua 50% edustaisi ihan kuka tahansa, joka vastaa kysymykseen "Mitä lapsesi söi tänään koulussa?" "En tiedä"
Uskon kiinnostuksen edes osalla tästä 50%:sta heräävän kunhan saisivat kiinnostuksen kohteen kouluruokailusta. Ja mielellään positiivisen "ahaa"-elämyksen kautta, mutta negatiivinenkin "eihän meidän koulussa noin ole!" käy myös, toivoen sen tuottavan muutoshalukkuutta.
Siksi toivoisin, että JOKAINEN keskustelija saisi sanottua yhden tärkeän ja kiinnostusta herättävän asian kouluruokailusta. Ja positiivisessa hengessä. Esitän kysymyksen kaikille haastateltaville: Mitä kouluruoassa on nyt JO oman ruokamaailmankuvan mukaista? Ja erityisesti opetusministeriltä haluan kysyä: Mikä taho ja millä aikataululla on kehittämässä kouluruokailun valtakunnallisia arviointikriteerejä? kts. s. 13
Keskustelu A-tuubin nettisivuilla käy jo vilkkaasti. Myös esim. Ravitsemusuutiset Facebook-sivustolla keskustellaan aiheesta. Kouluruokatietopankin panos: Tällä hetkellä kouluruokailu tarvitsisi kaikkein eniten ruokarauhaa. Oletan kaikkien keskustelussa mukana olevien olevan yhtä mieltä, että koulupäivän aikana kuuluu syödä ja suurimman ravitsemuksellisen ongelman olevan tällä hetkellä siinä ettei syödä ateria-muodossa olevaa ruokaa. Ehdotan siis keskustelulta iänikuisen VHH/luomu/lisäaine-jankkaamisen sijaan ideoimista miten kaikkia tahoja voisi houkutella käyttämään kouluruokailua ja "häivyttää kodin henkeä" syömisestä kouluruokailussa. Vanhemmat ovat avaintekijöitä. kts. esim. "Sanna Talvia, ravitsemusasiantuntija" FB-sivuilla linkki suomalaisaineiston tutkimukseen miten kodin ruokailututtomukset heijastuvat kouluruokailuun.
Ideointiin tuli jo vastinetta (lisää otetaan ja kerätään milloin silmiin osuu):
-Yksi ihan ruuan ulkopuolinen keino jota itsekin olen lehtijutussa ehdottanut, on ruokaloiden muuttaminen viihtyisämmiksi. Nyt ne ovat usein kolkkoja ja epäviihtyisiä ja "haisevia". (VT).
-Toinen helppo keino on varata ruokailuun riittävästi aikaa. Ainakin omat lapseni joutuvat syömään hirmuisella kiireellä, kun ruokatauosta iso osa menee jonottamiseen ja seuraava ruokavuoro jo odottaa pöytäpaikkaa. Tällaisessa järjestelyssä ei lapsille todellakaan viestitä, että ruoka ja ruokailu ovat tärkeitä asioita. Kouluruokailu kuitenkin on osa opetussuunnitelmaa eikä vain tankkaus opppituntien väissä. (VM)
-Tehokasta vaikuttamista kouluruokamielikuviin positiivisesti lupailee myös Pro peruskoulu-blogissa alkanut kouluruokasarja.Tälläistä panosta kouluruokakeskustelu tarvitsee!
Ohjelman traileri ei ansaitse mainostusta, mutta kommenttina kumminkin: Enää ei tarvitsisi ruokkia lasten ja vanhempien kouluruoan vastaista joukkohysteriaa! Nyt trailerissa toimittajat kokkaavat "kouluruokaa" brasilialaisesta jauhelihasta joka kestää "isältä pojalle" ja perunamuussia jauheesta. Lisäksi he luettelivat "kamalia" kouluruokia ja irvistivät perään "plää". Tällä hetkellä enemmän uutisarvoa olisi ollut mikäli toimittajat olisivat tehneet taustatyötä ja esittäneet mitä kouluruokailun parantamiseksi on jo tehty (linkeistä löytyy rautalankaa). Ja miten kouluruoastamme myös ollaan ylpeitä esittelemällä sitä yhtenä osatekijänä suomalaisten koulumenestystä maailman laajuisessa vertailussa.
Toimittajienkin olisi syytä muistaa, että kouluruokaa tarjoavat ansaitsevat kiitoksen. Eivät tälläistä trailerin tuomaa pilkkaa!
27.10.11
Kouluruoka on yksi osa suomalaisten koulumenestystä
Suomalaista koulumenestystä vientituotteena maailmalle levittävät uskovat tasa-arvoisen kouluruoan olevan yksi osa suomalaisten koulumenestystä eri maiden välisessä vertailussa. Tämä hieno sanoma esitettiin YLE:n Aamu-tv:n koosteessa kouluruokailuaiheesta.
Kooste alkaa vierailulla Washingtonissa, missä pohjoismaista kouluruokaa tarjoiltiin paikallisille koululaisille 125 julkisessa koulussa.
Ritva Koukku-Ronde, Suomen Yhdysvaltain suurlähettiläs, oli mukana YLE:n kuvaamassa kohteessa mainostamassa mitä Suomella on annettavaa usalaisten tavoitteeseen kouluruoan kautta parantaa lasten terveyttä. Mikko Kosonen, Suomen Washingtonin lähetystön keittiömestari ehdotti usalaiseen kouluruokailuun enemmän ja monipuolisemmin kalaa, marjoja ja jopa sieniä sekä pelkästään kasviksista koostuvaa ateriaa säännöllisesti. Tosin oli itsekin epäileväinen sienten menestyksestä.
Raili Koroma, Suomen Gastronomien seuran puheenjohtaja, muistutti studio-osuudessa kouluruoan olevan sosiaalinen innovaatio ja toteutettu ensimmäisenä maailmassa Suomessa. Suomalainen kouluruoka sisältäen riittävät ravintoaineet ja oikein koulupäivän rytmitettynä sekä tapakasvatuksella lisättynä tulisi nostaa opintomenestyksen rinnalle vientituotteeksi Opetushallituksen ja Finpro toimesta. Ja antaakseen parhaan hyödyn käyttäjilleen, tämä innovaatio olisi kuitenkin hyvä sopeuttaa toteutettavaksi kunkin maan tavalla.
Raili Koroma jatkoi hienosti mitä haasteita suomalaisella kouluruoalla on kotonaan: Tiivistetysti hänenkin sanomansa oli, että kouluruualta puuttuu arvostus. Tarjotusta kolmasosan päivittäisen ravinnontarpeen täytteestä käytetään noin viidennes, Koroman tuntuman mukaan jopa vähemmänkin. Osa syy on koulun tavoissa tarjota ateria sopimattomaan aikaan, mutta enemmänkin syytä syömättömyyteen on syntyneessä joukkohysteriassa.
Koroma esittää, että valitukset huonosta kouluruoasta tulisi huomioida ja käsitellä kotona. Mutta sillä ajatuksella, että on olemassa perinteinen rakennettu malli missä kouluruoasta kuuluu valittaa. Vanhemmille ei tuskin silti lasten kautta muodostu todellista kuvaa kouluruoasta ja siten arvostuksen noidankehä pyörii kouluruokaa vastaan. Muutoksen saamiseen tarvitaan yhteistyötä vanhempien kanssa opettajilta ja kouluruoan valmistajilta.
YLE ottaa hienosti esille kouluruoan ympäriltä laajemman kuvion eli kuntien taloudelliset säästöt kouluruoassa. Koroma tiesi kertoa kouluruoan tuottajien ammattiylpeyden olevan nousussa ja näki sen sitä kautta luovan tietä kouluruoan arvostukselle.
Kritisoin keskustelussa mielikuvaa mikä jää puheesta koulujen omien versus isojen keittiöiden tasosta kouluruoan laatuun vaikuttavana tekijänä. Tosin arvokeskusteluna loppupainotus lähiruoan käytöstä ansaitsi saada tältä aiheelta aikaa itselleen.
LISÄÄ tälläistä kouluruokailuaiheen käsittelyä ja ottaen mukaan itse koululaiset, niin uskon arvostuksen lähtevän nousuun. Kouluruokailu on julkisesti rahoitettua. Luulisi siis olevan paljon tahoja, joita kiinnostaisi edistää panostuksen täysimääräistä täyttymistä muokkaamalla kouluruokailusta olevaa mielipidettä. Nälkäinen lapsi ei opi. Tasa-arvoinen kouluruoka on varmasti yksi osa koulumenestystä.
Tasa-arvoisen kouluruokailun kannattajat ja aiheesta kommentoijat voivat jättää talletuksen tämän tekstin kommentointikenttään. Säilyköön ne siellä luettavaksi heille, joilla on hetki ja mahdollisuus tehdä konkreettisia muutoksia oman lapsensa tai kuntansa kouluruokailussa mm. kunnallisvaaleissa 28.10.2012.
Kooste alkaa vierailulla Washingtonissa, missä pohjoismaista kouluruokaa tarjoiltiin paikallisille koululaisille 125 julkisessa koulussa.
Ritva Koukku-Ronde, Suomen Yhdysvaltain suurlähettiläs, oli mukana YLE:n kuvaamassa kohteessa mainostamassa mitä Suomella on annettavaa usalaisten tavoitteeseen kouluruoan kautta parantaa lasten terveyttä. Mikko Kosonen, Suomen Washingtonin lähetystön keittiömestari ehdotti usalaiseen kouluruokailuun enemmän ja monipuolisemmin kalaa, marjoja ja jopa sieniä sekä pelkästään kasviksista koostuvaa ateriaa säännöllisesti. Tosin oli itsekin epäileväinen sienten menestyksestä.
Raili Koroma, Suomen Gastronomien seuran puheenjohtaja, muistutti studio-osuudessa kouluruoan olevan sosiaalinen innovaatio ja toteutettu ensimmäisenä maailmassa Suomessa. Suomalainen kouluruoka sisältäen riittävät ravintoaineet ja oikein koulupäivän rytmitettynä sekä tapakasvatuksella lisättynä tulisi nostaa opintomenestyksen rinnalle vientituotteeksi Opetushallituksen ja Finpro toimesta. Ja antaakseen parhaan hyödyn käyttäjilleen, tämä innovaatio olisi kuitenkin hyvä sopeuttaa toteutettavaksi kunkin maan tavalla.
Raili Koroma jatkoi hienosti mitä haasteita suomalaisella kouluruoalla on kotonaan: Tiivistetysti hänenkin sanomansa oli, että kouluruualta puuttuu arvostus. Tarjotusta kolmasosan päivittäisen ravinnontarpeen täytteestä käytetään noin viidennes, Koroman tuntuman mukaan jopa vähemmänkin. Osa syy on koulun tavoissa tarjota ateria sopimattomaan aikaan, mutta enemmänkin syytä syömättömyyteen on syntyneessä joukkohysteriassa.
Koroma esittää, että valitukset huonosta kouluruoasta tulisi huomioida ja käsitellä kotona. Mutta sillä ajatuksella, että on olemassa perinteinen rakennettu malli missä kouluruoasta kuuluu valittaa. Vanhemmille ei tuskin silti lasten kautta muodostu todellista kuvaa kouluruoasta ja siten arvostuksen noidankehä pyörii kouluruokaa vastaan. Muutoksen saamiseen tarvitaan yhteistyötä vanhempien kanssa opettajilta ja kouluruoan valmistajilta.
YLE ottaa hienosti esille kouluruoan ympäriltä laajemman kuvion eli kuntien taloudelliset säästöt kouluruoassa. Koroma tiesi kertoa kouluruoan tuottajien ammattiylpeyden olevan nousussa ja näki sen sitä kautta luovan tietä kouluruoan arvostukselle.
Kritisoin keskustelussa mielikuvaa mikä jää puheesta koulujen omien versus isojen keittiöiden tasosta kouluruoan laatuun vaikuttavana tekijänä. Tosin arvokeskusteluna loppupainotus lähiruoan käytöstä ansaitsi saada tältä aiheelta aikaa itselleen.
LISÄÄ tälläistä kouluruokailuaiheen käsittelyä ja ottaen mukaan itse koululaiset, niin uskon arvostuksen lähtevän nousuun. Kouluruokailu on julkisesti rahoitettua. Luulisi siis olevan paljon tahoja, joita kiinnostaisi edistää panostuksen täysimääräistä täyttymistä muokkaamalla kouluruokailusta olevaa mielipidettä. Nälkäinen lapsi ei opi. Tasa-arvoinen kouluruoka on varmasti yksi osa koulumenestystä.
Tasa-arvoisen kouluruokailun kannattajat ja aiheesta kommentoijat voivat jättää talletuksen tämän tekstin kommentointikenttään. Säilyköön ne siellä luettavaksi heille, joilla on hetki ja mahdollisuus tehdä konkreettisia muutoksia oman lapsensa tai kuntansa kouluruokailussa mm. kunnallisvaaleissa 28.10.2012.
28.9.11
4.12.2011 Suomalainen kouluruoka menee ulkomaille
On jo aikakin, että myös suomalainen kouluruoka kulkee PISA-menestyksen hehkutuksen mukana maailmalla. Sillä on aivan varma, että koululounaalla on osansa menestyksen takana.
Ulkoasiainministeriö uutisoi omilla sivuillaan 22.9.2011 Kouluruokaa YK-väelle
"Tapahtumaan osallistuneet YK-viikon kouluruokailijat olivat lounaaseensa selvästi tyytyväisiä. Yhtä mieltä oltiin myös siitä, että vaikka ruokailu on läheisesti sidoksissa kulttuuriin, periaatteen tulisi olla sama kuin seinää koristaneessa opetuskuvassa: "Jos haluat Suomen ensimmäiseksi astronautiksi, suuntaa ensiksi pöytään. Jos syöt terveellisesti, urheilet, nukut tarpeeksi ja et tupakoi, pystyt mihin vaan."
Kadalaisessa Suomen koulutusjärjestelmästä tehdyssä dokumentissa vilahtaa (1min 50sek) kouluruokailu, jossa oppilaiden keskellä syömässä ovat "School Improvement activist" Pasi Salhberg, hänen usalainen kollegansa Diane Ravitch sekä ruokailun isäntänä toiminut Espoolaisen alakoulun rehtori Martti Hellström. Veikkaan, että Usassa tai tuskin Kanadassakaan noin arvovaltaista väkeä ei vietäisi kouluruokalaan syömään. Hieno veto isänniltä, harmi vaan ettei asiaan kiinnitetty enempää huomiota tekijöiden puolelta itse dokumentissa.
Kohdassa 4min 20 sek kiinnitetään huomiota miten opettajat ruokailevat oppilaidensa kanssa. Ei muuten kovin yleistä maailmalla sekään, vaikka yleensä suomalaisesta kouluruokailusta mainitaan erikoisuutena vain ruokailun ilmaisuus. Dokumentissa esitellään muitakin harvinaisuuksia suomesta: koko perhe syömässä yhdessä illallista koulupäivän jälkeen (5min 30 sek).
HYVÄ SUOMI!
p.s. vuodelta 2008 löytyy hyvä esite, jota sopii levittää jos lukijoilla on kouluruokailusta kiinnostuneita tuttuja Suomen ulkopuolella. School meals in Finland - investment in learning. (viesti esitteen tekijöille: saisikos tämän nettisivuksi. Olisi miellyttävämpi lukea. Ei osunut ainakaan minun googlelointiini).
Ulkoasiainministeriö uutisoi omilla sivuillaan 22.9.2011 Kouluruokaa YK-väelle
"Tapahtumaan osallistuneet YK-viikon kouluruokailijat olivat lounaaseensa selvästi tyytyväisiä. Yhtä mieltä oltiin myös siitä, että vaikka ruokailu on läheisesti sidoksissa kulttuuriin, periaatteen tulisi olla sama kuin seinää koristaneessa opetuskuvassa: "Jos haluat Suomen ensimmäiseksi astronautiksi, suuntaa ensiksi pöytään. Jos syöt terveellisesti, urheilet, nukut tarpeeksi ja et tupakoi, pystyt mihin vaan."
Kadalaisessa Suomen koulutusjärjestelmästä tehdyssä dokumentissa vilahtaa (1min 50sek) kouluruokailu, jossa oppilaiden keskellä syömässä ovat "School Improvement activist" Pasi Salhberg, hänen usalainen kollegansa Diane Ravitch sekä ruokailun isäntänä toiminut Espoolaisen alakoulun rehtori Martti Hellström. Veikkaan, että Usassa tai tuskin Kanadassakaan noin arvovaltaista väkeä ei vietäisi kouluruokalaan syömään. Hieno veto isänniltä, harmi vaan ettei asiaan kiinnitetty enempää huomiota tekijöiden puolelta itse dokumentissa.
Kohdassa 4min 20 sek kiinnitetään huomiota miten opettajat ruokailevat oppilaidensa kanssa. Ei muuten kovin yleistä maailmalla sekään, vaikka yleensä suomalaisesta kouluruokailusta mainitaan erikoisuutena vain ruokailun ilmaisuus. Dokumentissa esitellään muitakin harvinaisuuksia suomesta: koko perhe syömässä yhdessä illallista koulupäivän jälkeen (5min 30 sek).
HYVÄ SUOMI!
p.s. vuodelta 2008 löytyy hyvä esite, jota sopii levittää jos lukijoilla on kouluruokailusta kiinnostuneita tuttuja Suomen ulkopuolella. School meals in Finland - investment in learning. (viesti esitteen tekijöille: saisikos tämän nettisivuksi. Olisi miellyttävämpi lukea. Ei osunut ainakaan minun googlelointiini).
12.4.11
"Mitä_lapsesi_söi_koulussa_tänään"-kampanja etenee
Jälkipyykki päivitetty 12.7.2011:
-Raiteiden oikeaa ja väärää kulkua pohtiessa ja mörkojä paikallistaessa haluan itse tuoda tekstistä esille muutaman pointin:
______________
12.4.2011 Ylen päiväntasaaja esitteli laajemmin "Mitä_lapsesi_söi_koulussa_tänään"-kampanjan taustaa (Kiitos JH vinkistä). Kampanjan vetäjinä toimivien äitien haastattelu sisältää E-koodien sallivuutta kompromisseina sekä esittää sellaisia muutosvaihtoehtoja, jotka voi toteuttaa nopeammalla aikataululla kuin kunnanvaltuuston päätöksellä. Toivottavasti tehty työ sekä tavoitteet tulevat jossain näkyville mustaa valkoisella eivätkä häviä kun Yle Areenan kuunteluaika umpeutuu.
Hienoa, että näiden äitien kampanja on saanut liikkeelle näin laajan prosessin kouluruoan puolesta! Täältä kaukaa valtavat aplodit tehdylle työlle!
Ravintoterapeutti Sinikka Pakeman on yksi Mitä_lapsesi_söi_koulussa_tänään? -kouluruokakampanjan tukijoista ja asiantuntijoista. Hän on myös omalta osaltaan arvioinut helsinkiläisten koululaisten menuuta. Hän ihmettelee missä ruokalistalta ovat kuidut, hedelmät ja marjat. Päiväntasaajassa Pakeman kertoi omat arvionsa suomalaisen kouluruoan tasosta verrattuna esimerkiksi Ranskaan, jossa hän tällä hetkellä työskentelee.
- Lisäainekohu väärillä raiteilla (Kuntalehti 26.5.2011, s. 50, kirjoittajina Olli Koski / Palmian johtokunnan puheenjohtaja, Ulla-Marja Urho / Helsingin kaupunginhallituksen jäsen ja Palmian johtokunnan khs:n edustaja sekä Antti Värtelä / Toimitusjohtaja Palmia)
- Palmian vastine 19.5.2011: Koululaisten vanhemmille - Kouluruoka on turvallista ja laadukasta
- Äitien kampanja tehosi: Palmia vähentää kouluruoan lisäaineita (HS 27.4.2011)
-Raiteiden oikeaa ja väärää kulkua pohtiessa ja mörkojä paikallistaessa haluan itse tuoda tekstistä esille muutaman pointin:
- Kotien ruokailutottumuksia muokkaavat useat, joskus irrationaalisetkin seikat terveellisen ruokavalioon pyrkimisen sijaan, esimerkiksi lähikaupan tarjoustiski tai aterian helppo valmistettavuus.
- Mikäli poliittinen tahto on se, että perheiden vastuuta lasten terveydestä on siirrettävä yhteiskunnan kannettavaksi, tarvitaan myös päätöksiä siitä, miten tähän tavoitteeseen pääseminen rahoitetaan.
______________
12.4.2011 Ylen päiväntasaaja esitteli laajemmin "Mitä_lapsesi_söi_koulussa_tänään"-kampanjan taustaa (Kiitos JH vinkistä). Kampanjan vetäjinä toimivien äitien haastattelu sisältää E-koodien sallivuutta kompromisseina sekä esittää sellaisia muutosvaihtoehtoja, jotka voi toteuttaa nopeammalla aikataululla kuin kunnanvaltuuston päätöksellä. Toivottavasti tehty työ sekä tavoitteet tulevat jossain näkyville mustaa valkoisella eivätkä häviä kun Yle Areenan kuunteluaika umpeutuu.
Aiheesta laajemmin sekä keskustelumahdollisuus
Ylen kautta voi kuunnella myös muuta materiaalia kampanjasta.
Ravintoterapeutti Sinikka Pakeman on yksi Mitä_lapsesi_söi_koulussa_tänään? -kouluruokakampanjan tukijoista ja asiantuntijoista. Hän on myös omalta osaltaan arvioinut helsinkiläisten koululaisten menuuta. Hän ihmettelee missä ruokalistalta ovat kuidut, hedelmät ja marjat. Päiväntasaajassa Pakeman kertoi omat arvionsa suomalaisen kouluruoan tasosta verrattuna esimerkiksi Ranskaan, jossa hän tällä hetkellä työskentelee.
Erityisesti itse tykkäsin kuunnella jonkun toisenkin kertovan kokemuksiaan Ranskalaisesta kouluruokailusta. Hän(kin?) antaa ruokailusta hyvin kadehdittavan kuvan, joten muistutan kouluruokailun olevan maksullista perheille. Kotikylämme perjantain kasvistoria minäkin ikävöin, mutta toisaalta Ranskassa ikävöin Suomalaista marjametsää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)