Suomen Vanhempainliitto on julkaissut Vanhempien Barometri 2015 kyselyyn tulleita vanhempien vastauksia ja toiveita kouluruokailusta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nettisivusto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nettisivusto. Näytä kaikki tekstit
5.8.15
Mitä kiinnostaisi tietää lapsen kouluruokailusta?
Kouluilla harvoin on verkkosivuillaan muuta tietoa kouluruokailusta kuin ruokalista. Kouluruokailun käytänteiden esittely koulukohtaisesti voi olla keino, millä lisätä kouluruokailun arvostusta.
19.1.13
Kouluruoka on kotiruokaa?
Usein hoetaan, että kouluruoka on tavallista kotiruokaa. Muutaman sata 15-16-vuotiaan ruokapäiväkirjaa muutama vuosi sitten selanneena, en allekirjoita väitettä. Aika harvassa kodissa syödään niin monipuolisesti ja paljon kasviksia kuin kouluissa on päivittäin tarjolla.
5.8.12
Lapsuusmuistoja - YLE kyselee ikäviä
Kuva kouluruokalautasesta ja kysymys "Mitä lapsuudesta jäi hampaankoloon?"
14.7.12
Kesän kouluruokablogi-hitti
Kesän 2012 tarina skotlantilaisen koulutytön kouluruokablogista on näkynyt Suomessakin.
29.2.12
Kouluruokakeskusteluita Suomessa ja Usassa
Kouluruokaa koskevien tutkimustulosten lisäksi seuraan ajankohtaista mutu-tietoon perustuvaa keskustelua.
19.1.12
Karmea löytö somessa kouluruokailusta!
Lisään itseni mukaan mustalle listalleni käyttämästäni otsikosta.
Tein todellakin karmean löydön Facebookista koskien kouluruokaa. Löytämäni sivuston nimi on
Kouluruoka on lehmän ulostetta
Nimi ei hirveesti hetkauta. Ompa tuollaista kieltä kai tullut itsekin käytettyä aikoinaan. ;) Tai no, uloste ei kyllä oikein kuulosta puhekieleltä, mutta "aitoa" sanaa ei kai Facebook:n moderattori ole hyväksynyt. Kuvat olivat dramaattisia, mutta kirjoitan niistä alempana lisää. Harmittelen muutamaa asiaa ensin.
Se, mikä oli karmeaa oli sivuilla oleva kielenkäyttö... Eikä aihe aina ollut kouluruoka. En lukenut paljoakaan, mutta sävy meni ruokatermeillä ilmaistuna nk. "karvaisemmaksi" loppua kohden. Empä osaa lähteä filosofioimaan mikä saa nuoren kommentoimaan julkisesti omalla nimellään noin, ala-arvoisimmat kommentit olivat nimettömiä. Onneksi kohteena oli persoonaton kouluruoka eikä luokkakaveri... Tai ei ainakaan minun silmiini osunut. Mutta enpä silti laittanut kouluruokatietopankkia tykkääjäksi saadakseni moderaattorin oikeudet kuten viimeisimmässä päivityksessä luvattiin. Keski-ikäistyvä äiti-ihminen ei oikein jaksaisi moista tulvaa omalla sivullaan. Ehkä liityn tykkääjäksi myöhemmin.
Sillä se, mikä hätkäytti eniten oli tykkääjien määrä 4713! (19.1.2012). Muistan nähneeni sivun joskus syksymmällä (perustettu syyskuussa 2011), mutta silloin tekstiä ja tykkääjiä oli muutama joten jätin asian marginaaliin. Kuviakaan ei ollut silloin näin montaa. Palasin sivuille kun löysin muistiinpanoistani merkinnän kuvasta.
Ko. sivu on käynyt kommentoimassa Turun Facebook-sivustolle heti ilmestyttyään syyskuussa. Ilmesesti sivuston itsestään antama kuvaus "Tämä sivusto on protesti huonolaatuista kouluruokaa vastaan pääasiallisesti Turun alueella. Näytetään niille Turun päättäjille, mitä huvijahtien hankkimisen sijaan olisi voinut tehdä." ei sitten saanut päättäjiä ottamaan nuorten asiaa kuullakseen.
Harmi, 4713 tykkääjää on aika suuri yleisö. Ja tällä yleisöllä on äänestysikäisiä vanhempia liki kymmenen tuhatta. Kommentoijat näyttivät olevan monesta kunnasta, mutta silti kuntavaaleissa syksyllä 2012 varteenotettava äänestäjämäärä?
Niistä kuvista. Niitä on yhdeksän otettuna syys-lokakuussa 2011. Ovat varmasti hyvin edustavia kuvia kouluruoasta.
Mielenkiintoisempaa kuin liittyä kuvien kauhisteluun tai kauhistella nuorten kieltä, on pohtia miksi nuoret kommentoivat ruokaa niin kuin kommentoivat.
Minäpä aloitan ja todellakin toivon, että joku muukin innostuu jakamaan ajatuksiaan.
"Kinder"-perunoita on kolmessa kuvassa (3,5,6). Niin? Ilmeisesti koululainen ei ole vielä kuorinut viikoittain kaupasta ostettuja perunoita kotonaan. Vakuutan kokemuksella, että Suomessa, Ranskassa ja täällä Texas:ssa kaupasta ostetuista perunoista on vähintään joka toisessa pussissa "kinder-perunoita". Joskus ne päätyvät kotikeittiössäkin lautaselle asti kun ovat olleet pinnaltaan hyvän näköisiä kattilaan pistettäessä. Luonto ei ole virheetön niin kuin Angry Birds-pelin ensimmäinen taso (korkeammista tasoista minulla ei ole kokemusta).
Lihapulla-ateriaa kehutaan ja toivotaan lisää listalle (kuva 1). Onneksi jotain on nuorten ruokamaussa säilyvää läpi vuosikymmenien. Ei näytä einesruoan vastaisuus vielä iskeneen läpi tässä lajissa. Kuvasta en osaa sanoa painitaanko perunamuussissa aluperäisessä vai teollisessa kisassa. Samassa kuvassa näkyy muuten tyhjäksi juotu maitolasi!
Toinen kehu ruoan maulle tulee yllättäen kaikkien epäesteettisimmästä kuvatusta ruokalajista, kanakeitosta (kuva 8). En siis moiti sivuston perustajaa epäluuloisuudesta ruoan ulkonäköä kohtaan vaan kehun maistamisesta ja positiivisenkin kokemuksen raportoinnista. Se tuo sitä uskottavuutta, minkä vuoksi minäkin vietän aikaa näiden kuvien äärellä.
Kuva 8: "Eli koulun silakkapihvistä kuva. Olen suuri kalan ystävä, ja tämä muistutti maultaan enemmän kanaa kuin kalaa. Koostumusta en voi alkaa julkisella sivulla kuvailemaan." Harmi ettet kuvaillut. Silakkapihvin valmistaja tai ostaja eli koulunkeittiö olisi voinut olla kiinnostunut asiallisesta asiakaspalautteesta ja sinä olisit saanut sellaisia kalapihvejä mitä kokenutkin kalansyöjä arvostaa.
Kuva 2: makkarakastiketta ja nuudeleita. Sanoisinko, että aika erikoinen cross-culture-kitchen annos. Onko tämä varmasti ollut ruokalistalla ja malliannoksen mukainen annos? Ettei vain kuvaaja itse ole sekoittanut tarjollaolevista esim. kasviswok:n nuudeleita ja perusmakkarakastiketta, jonka kanssa olisi ollut tarjolla myös perunaa.
Kuva 4: vellipäivä. Kuvaaja ei ole laittanut kommentteja mausta eikä koostumuksesta. Harmi tämäkin. Useissa lehtijutuissa koululaiset ovat selkeästi kahtiajakautuneita puurojen ja vellien suhteen, tykätään tai inhotaan. Olisi tuonut perspektiiviä tähän kuvasarjaan kun tietäisi kumpaan leiriin kuvaaja kuuluu. Veikkaan puuromielipiteen olevan erityisesti sellainen ruokamielipide, joka tulee varhaislapsuuden kotikokemusten kautta.
Kaiken kaikkiaan useissa kuvissa lautaselle oli otettu useita ruokalajeja. Joissakin toki aika niukasti verrattuna siihen, mitä ruoanlaittaja ja tuottaja ja ehkä siellä kotonakin oli ajateltu nuoren syövän koulupäivän aikana. Muutamissa kuvissa ruoka oli syöty ja kuva oli vain perunayllätyksestä. Kuvaaja ei siis ole ihan keskiverto kouluterveyskyselyn koululainen, jolle ruoka ei maistu.
Miten siis näin fiksu nuori on pistänyt sivustolleen näin poistyöntävän nimen? Nimi on ehkä ollut osatekijä näin suuren tykkääjämäärän saamiseen, mutta samalla nimi sekä sivuston tarkoituksen kuvaus vievät asialta uskottavuutta. Kyllä kinder-perunoista saa ja itseasiassa kuuluukin valittaa! Fb-postausta hyödyllisempää olisi näyttää peruna heti keittiöhenkilökunnalle. He toivottavasti osaavat ottaa asian seurattavaksi ja vaihtaa perunoiden tuottajaa mikäli havaintoja tulee paljon. Keittiöhenkilökunnalle näyttämisen lisäksi voi perunasta pistää kuvan sivustolle. Mutta yksittäisellä perunalla lukemattomien luettavaksi kelpaamattomien ja lukematta jäävien kommenttien kanssa muutosta ei tule tapahtumaan tätä kautta. Vaikka voisi.
Lukekaapa vaikka usalaisesta Fed Up With Lunch-sivustosta, jossa täysin yksityisesti toimiva henkilö kuvasi koulunsa ruoat päivittäin ja sai siten asialle valtakunnallista sekä nyt maailmanlaajuista huomiota.
Jamie Oliver:n ruokavallankumous onkin sitten jo eri mittakaavan juttu, mutta samaa tekniikkaa sekin hyödyntää. Muutettava asia esitetään kuvina ja kun sekään ei riittänyt niin Los Angeles:ssa kuvatun kauden viimeisessä jaksossa paikalliset ravintolakokit saivat eteensä annokset kouluruokaa ja kuvailivat katsojille makua. Aika vakuuttavaa sekin.
Chefs to schools on Usan maatalousministeriön alainen virallinen ohjelma, joka tuo paikallisia ravintoloitsijoita koulun keittiöihin kehittämään parempia kouluaterioita. Suomessa koulukeittiöissä on jo kokkeja. Mutta niitä reseptejä ei ole koskaan liikaa ja resursseissakin on parannettavaa. Seuratkaapa siis Parempaa Kouluruokaa-kokki kisaa sekä kuntavaaliehdokkaiden osoittamaa arvostusta kouluruokailulle. Viime vaalien alla kuntavaaliehdokkailla oli mahdollisuus käydä allekirjoittamassa lupaus pitää huolta kouluruokailusta. Nyt olisi hyvä aika käydä katsomassa ketä listalla on ja miten ovat lupaukset toteutuneet.
En nyt keksi tätä kirjoitusta enempää itse miten tämän nuorten energian ja kiinnostuksen vaihtaa mielipiteitä saisi valjastettua toimimaan kouluruokailun puolesta. Toivottavasti kommenttikenttään ilmestyy ehdotuksia tai sitten idea näkyy suoraan toimintana.
p.s. lukekaa pro peruskoulu blogin kirjoitus aiheesta keskusteluineen
Tallennan tähän yhden oman kommenttini sivulta: Samaa mieltä, että sivun nimi hämää meitä aikuisia. Tuijotan edelleen tuota 4717 (kasvanut!) tykkääjää... Se on paljon, esim. "Lasten ääni lautaselle" lapsiasiavaltuutetun sivuilla on 253 tykkääjää, vaikka esittelynä on "Mehän sitä syödään!" Kampanja oppilaiden mielipiteiden huomioimisesta kouluruokailussa", YLE uutisilla näytti olevan 9250 tykkääjää, Helsingin Sanomilla 21611. Tuo määrä koululaisia saisi varmasti jotain hyvääkin aikaiseksi. Ko. sivun nimeä voi muuttaa...
Kouluruokatietopankilla on FB-sivut (näkyvät ilman omaa tiliäkin), mutta ne raportoivat kouluruokaa koskevia uutisia eivätkä kuvia kouluruoasta. Ehkä siksi tykkääjiä on vain 56. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen lukemaan, joten jätän ajatuksen "Kouluruokailu kuvina" Fb-sivusta muiden käyttöön.
p.s. verratkaa sivun saamaa huomiota siihen, mitä saivat kolme Tammisaarelaista koululaista omalle kouluruokablogilleen, Ruotsia myöden. SkolmaSverige.se: "Har Svenksfinland världens bästä skolmat?" & Västrä Nyland 30.11.2011: "De bloggar om sin skolmat".
Tein todellakin karmean löydön Facebookista koskien kouluruokaa. Löytämäni sivuston nimi on
Kouluruoka on lehmän ulostetta
Nimi ei hirveesti hetkauta. Ompa tuollaista kieltä kai tullut itsekin käytettyä aikoinaan. ;) Tai no, uloste ei kyllä oikein kuulosta puhekieleltä, mutta "aitoa" sanaa ei kai Facebook:n moderattori ole hyväksynyt. Kuvat olivat dramaattisia, mutta kirjoitan niistä alempana lisää. Harmittelen muutamaa asiaa ensin.
Se, mikä oli karmeaa oli sivuilla oleva kielenkäyttö... Eikä aihe aina ollut kouluruoka. En lukenut paljoakaan, mutta sävy meni ruokatermeillä ilmaistuna nk. "karvaisemmaksi" loppua kohden. Empä osaa lähteä filosofioimaan mikä saa nuoren kommentoimaan julkisesti omalla nimellään noin, ala-arvoisimmat kommentit olivat nimettömiä. Onneksi kohteena oli persoonaton kouluruoka eikä luokkakaveri... Tai ei ainakaan minun silmiini osunut. Mutta enpä silti laittanut kouluruokatietopankkia tykkääjäksi saadakseni moderaattorin oikeudet kuten viimeisimmässä päivityksessä luvattiin. Keski-ikäistyvä äiti-ihminen ei oikein jaksaisi moista tulvaa omalla sivullaan. Ehkä liityn tykkääjäksi myöhemmin.
Sillä se, mikä hätkäytti eniten oli tykkääjien määrä 4713! (19.1.2012). Muistan nähneeni sivun joskus syksymmällä (perustettu syyskuussa 2011), mutta silloin tekstiä ja tykkääjiä oli muutama joten jätin asian marginaaliin. Kuviakaan ei ollut silloin näin montaa. Palasin sivuille kun löysin muistiinpanoistani merkinnän kuvasta.
Ko. sivu on käynyt kommentoimassa Turun Facebook-sivustolle heti ilmestyttyään syyskuussa. Ilmesesti sivuston itsestään antama kuvaus "Tämä sivusto on protesti huonolaatuista kouluruokaa vastaan pääasiallisesti Turun alueella. Näytetään niille Turun päättäjille, mitä huvijahtien hankkimisen sijaan olisi voinut tehdä." ei sitten saanut päättäjiä ottamaan nuorten asiaa kuullakseen.
Harmi, 4713 tykkääjää on aika suuri yleisö. Ja tällä yleisöllä on äänestysikäisiä vanhempia liki kymmenen tuhatta. Kommentoijat näyttivät olevan monesta kunnasta, mutta silti kuntavaaleissa syksyllä 2012 varteenotettava äänestäjämäärä?
Niistä kuvista. Niitä on yhdeksän otettuna syys-lokakuussa 2011. Ovat varmasti hyvin edustavia kuvia kouluruoasta.
Mielenkiintoisempaa kuin liittyä kuvien kauhisteluun tai kauhistella nuorten kieltä, on pohtia miksi nuoret kommentoivat ruokaa niin kuin kommentoivat.
Minäpä aloitan ja todellakin toivon, että joku muukin innostuu jakamaan ajatuksiaan.
"Kinder"-perunoita on kolmessa kuvassa (3,5,6). Niin? Ilmeisesti koululainen ei ole vielä kuorinut viikoittain kaupasta ostettuja perunoita kotonaan. Vakuutan kokemuksella, että Suomessa, Ranskassa ja täällä Texas:ssa kaupasta ostetuista perunoista on vähintään joka toisessa pussissa "kinder-perunoita". Joskus ne päätyvät kotikeittiössäkin lautaselle asti kun ovat olleet pinnaltaan hyvän näköisiä kattilaan pistettäessä. Luonto ei ole virheetön niin kuin Angry Birds-pelin ensimmäinen taso (korkeammista tasoista minulla ei ole kokemusta).
Lihapulla-ateriaa kehutaan ja toivotaan lisää listalle (kuva 1). Onneksi jotain on nuorten ruokamaussa säilyvää läpi vuosikymmenien. Ei näytä einesruoan vastaisuus vielä iskeneen läpi tässä lajissa. Kuvasta en osaa sanoa painitaanko perunamuussissa aluperäisessä vai teollisessa kisassa. Samassa kuvassa näkyy muuten tyhjäksi juotu maitolasi!
Toinen kehu ruoan maulle tulee yllättäen kaikkien epäesteettisimmästä kuvatusta ruokalajista, kanakeitosta (kuva 8). En siis moiti sivuston perustajaa epäluuloisuudesta ruoan ulkonäköä kohtaan vaan kehun maistamisesta ja positiivisenkin kokemuksen raportoinnista. Se tuo sitä uskottavuutta, minkä vuoksi minäkin vietän aikaa näiden kuvien äärellä.
Kuva 8: "Eli koulun silakkapihvistä kuva. Olen suuri kalan ystävä, ja tämä muistutti maultaan enemmän kanaa kuin kalaa. Koostumusta en voi alkaa julkisella sivulla kuvailemaan." Harmi ettet kuvaillut. Silakkapihvin valmistaja tai ostaja eli koulunkeittiö olisi voinut olla kiinnostunut asiallisesta asiakaspalautteesta ja sinä olisit saanut sellaisia kalapihvejä mitä kokenutkin kalansyöjä arvostaa.
Kuva 2: makkarakastiketta ja nuudeleita. Sanoisinko, että aika erikoinen cross-culture-kitchen annos. Onko tämä varmasti ollut ruokalistalla ja malliannoksen mukainen annos? Ettei vain kuvaaja itse ole sekoittanut tarjollaolevista esim. kasviswok:n nuudeleita ja perusmakkarakastiketta, jonka kanssa olisi ollut tarjolla myös perunaa.
Kuva 4: vellipäivä. Kuvaaja ei ole laittanut kommentteja mausta eikä koostumuksesta. Harmi tämäkin. Useissa lehtijutuissa koululaiset ovat selkeästi kahtiajakautuneita puurojen ja vellien suhteen, tykätään tai inhotaan. Olisi tuonut perspektiiviä tähän kuvasarjaan kun tietäisi kumpaan leiriin kuvaaja kuuluu. Veikkaan puuromielipiteen olevan erityisesti sellainen ruokamielipide, joka tulee varhaislapsuuden kotikokemusten kautta.
Kaiken kaikkiaan useissa kuvissa lautaselle oli otettu useita ruokalajeja. Joissakin toki aika niukasti verrattuna siihen, mitä ruoanlaittaja ja tuottaja ja ehkä siellä kotonakin oli ajateltu nuoren syövän koulupäivän aikana. Muutamissa kuvissa ruoka oli syöty ja kuva oli vain perunayllätyksestä. Kuvaaja ei siis ole ihan keskiverto kouluterveyskyselyn koululainen, jolle ruoka ei maistu.
Miten siis näin fiksu nuori on pistänyt sivustolleen näin poistyöntävän nimen? Nimi on ehkä ollut osatekijä näin suuren tykkääjämäärän saamiseen, mutta samalla nimi sekä sivuston tarkoituksen kuvaus vievät asialta uskottavuutta. Kyllä kinder-perunoista saa ja itseasiassa kuuluukin valittaa! Fb-postausta hyödyllisempää olisi näyttää peruna heti keittiöhenkilökunnalle. He toivottavasti osaavat ottaa asian seurattavaksi ja vaihtaa perunoiden tuottajaa mikäli havaintoja tulee paljon. Keittiöhenkilökunnalle näyttämisen lisäksi voi perunasta pistää kuvan sivustolle. Mutta yksittäisellä perunalla lukemattomien luettavaksi kelpaamattomien ja lukematta jäävien kommenttien kanssa muutosta ei tule tapahtumaan tätä kautta. Vaikka voisi.
Lukekaapa vaikka usalaisesta Fed Up With Lunch-sivustosta, jossa täysin yksityisesti toimiva henkilö kuvasi koulunsa ruoat päivittäin ja sai siten asialle valtakunnallista sekä nyt maailmanlaajuista huomiota.
Jamie Oliver:n ruokavallankumous onkin sitten jo eri mittakaavan juttu, mutta samaa tekniikkaa sekin hyödyntää. Muutettava asia esitetään kuvina ja kun sekään ei riittänyt niin Los Angeles:ssa kuvatun kauden viimeisessä jaksossa paikalliset ravintolakokit saivat eteensä annokset kouluruokaa ja kuvailivat katsojille makua. Aika vakuuttavaa sekin.
Chefs to schools on Usan maatalousministeriön alainen virallinen ohjelma, joka tuo paikallisia ravintoloitsijoita koulun keittiöihin kehittämään parempia kouluaterioita. Suomessa koulukeittiöissä on jo kokkeja. Mutta niitä reseptejä ei ole koskaan liikaa ja resursseissakin on parannettavaa. Seuratkaapa siis Parempaa Kouluruokaa-kokki kisaa sekä kuntavaaliehdokkaiden osoittamaa arvostusta kouluruokailulle. Viime vaalien alla kuntavaaliehdokkailla oli mahdollisuus käydä allekirjoittamassa lupaus pitää huolta kouluruokailusta. Nyt olisi hyvä aika käydä katsomassa ketä listalla on ja miten ovat lupaukset toteutuneet.
En nyt keksi tätä kirjoitusta enempää itse miten tämän nuorten energian ja kiinnostuksen vaihtaa mielipiteitä saisi valjastettua toimimaan kouluruokailun puolesta. Toivottavasti kommenttikenttään ilmestyy ehdotuksia tai sitten idea näkyy suoraan toimintana.
p.s. lukekaa pro peruskoulu blogin kirjoitus aiheesta keskusteluineen
Tallennan tähän yhden oman kommenttini sivulta: Samaa mieltä, että sivun nimi hämää meitä aikuisia. Tuijotan edelleen tuota 4717 (kasvanut!) tykkääjää... Se on paljon, esim. "Lasten ääni lautaselle" lapsiasiavaltuutetun sivuilla on 253 tykkääjää, vaikka esittelynä on "Mehän sitä syödään!" Kampanja oppilaiden mielipiteiden huomioimisesta kouluruokailussa", YLE uutisilla näytti olevan 9250 tykkääjää, Helsingin Sanomilla 21611. Tuo määrä koululaisia saisi varmasti jotain hyvääkin aikaiseksi. Ko. sivun nimeä voi muuttaa...
Kouluruokatietopankilla on FB-sivut (näkyvät ilman omaa tiliäkin), mutta ne raportoivat kouluruokaa koskevia uutisia eivätkä kuvia kouluruoasta. Ehkä siksi tykkääjiä on vain 56. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen lukemaan, joten jätän ajatuksen "Kouluruokailu kuvina" Fb-sivusta muiden käyttöön.
p.s. verratkaa sivun saamaa huomiota siihen, mitä saivat kolme Tammisaarelaista koululaista omalle kouluruokablogilleen, Ruotsia myöden. SkolmaSverige.se: "Har Svenksfinland världens bästä skolmat?" & Västrä Nyland 30.11.2011: "De bloggar om sin skolmat".
16.12.11
Lähettäkää kuvia koulu-joulu-lounaasta!
Blogini on saanut paljon käyntejä ulkomailta* viime viikon aikana vieraskirjoitukseni saaman huomion vuoksi. Ko. vieraskirjoituksen kommenteissa toivottiin tietoa millaista ruokaa Suomen kouluissa nykyään tarjotaan.
Joten nyt olisi tilaisuus mainostaa kansainvälisesti oman koulun jouluruokaa, joka varmaan on maailmalla harvinainen niin käytäntönä kuin ruokalajeiltaan.
LÄHETÄ kuvia kouluruokatietopankki@gmail.com. Mukaan tiedot koulusta ja ruokailijoiden määrästä. Sekä tiedot tarjottavasta (kääntelen niitä englanniksi, mutta jos tiedät jo / tarjolla on jotain ei-perinteistä, niin valmis käännös otetaan toki vastaan)
Julkaisen kuvia blogissani ilahduttamaan ulkomaan lukijoita sekä toivottavasti myös herättämään uteliaisuutta ja kiinnostusta suomalaista kouluruokailukäyntöä kohtaan.
Rauhaisaa ja maistuvaa joulun aikaa!
*Joulukuussa (16.12. mennessä) vierailijoita on ollut:
| |||
| |||
| |||
| |||
| |||
| |||
| |||
| |||
| |||
|
8.12.11
Guest blogger: Finnish School Lunches
Fed Up With Lunch- blogin pitäjä pyysi minulta vieraskirjoitusta suomalaisesta kouluruoasta lähetettyäni hänelle lyhyen esittelyviestin aiheesta sekä itsestäni. Teksti ilmestyi 7.12.2011.
21.11.11
Fed Up With Lunch
Fed Up With Lunch on blogi, joka muodostui kun chicagolainen erityisopettaja päätti tammikuussa 2010 anonyymisti raportoida mitä hänen oppilaansa saivat koulussa lounaaksi. Vuoden ajan opettaja osti, valokuvasi ja söi joka päivä koululounaan ja kirjoitti kokemuksestaan blogiin.
Hänen tekonsa herätti arvostetun ravitsemuspolitiikkaan keskittyvän bloggaajan Marion Nestlen huomion ja blogi tuli pian tunnetuksi laajalle yleisölle. Lokakuussa 2011 Mrs Q:na esiintynyt opettaja julkaisi kirjan "Fed up with Lunch" paljastaen samalla oikean henkilöllisyytensä. Kirja ei ole koottu blogipostaus vaan valoittaa kirjoittajan tuntemuksia kirjoitusten takaa sekä ajatuksia koulun mahdollisuuksista edistää oppilaidensa hyvinvointia.
Projetinsa aikana opettaja havahtui huomaamaan miten lyhyt ruokatunti vaikutti sekä tarjottavaan ruokaan että lasten tarjoittimelta syömiin aterian osaisiin. Lapsiystävälliset ruoat muokattiin nopeasti ja usein sormin syötäviksi, esim. peruna muokkaantui uppopaistetuiksi kroketeiksi (tater tots). Vaikka tarjottimella olisi omena, sitä ei kerkeisi syödä lyhyen ruokatunnin aikana eikä sitä saanut myöskään ottaa mukaan evääksi. Hätkähdyttävimpänä tulee ehkä tieto ettei hänen koulussaan ole välitunteja ollenkaan. Erityisopettajana hänen oppilaansa ovat usein juuri niitä joilla on keskittymisvaikeuksia luokassa. Kirjassa hän käsittelee tietojaan liikkumattomuuden vaikutuksesta oppilaisiinsa, sillä ruokapainotus ja halu pysyä tuntemattomana sai hänet olemaan käsittelemättä aihetta blogissa. Kappaleen nimi olikin "Baby carrots can't go outside to play".
Kirjalla (Thank you my Chicagoan friend JR for giving this book as food for my thoughts) tai 'Fed Up with Lunch'- blogilla ei ole paljonkaan annettavaa suomalaiselle kouluruoalle. Suomalaista kouluruokaa ei ole edes mainittu koko kirjassa muutaman ulkomaan viitteen joukossa. Suomalaisesta kouluruokailusta tuntee tuntemattomuudesta huolimatta ylpeyttä kun katsoo opettajan ottamia valokuvia, lukiessa kananugetteja olleen 133 kpl vuodessa tai lukiessa kuvauksia "kahden suhde yhteen maapähkinävoi-
Kirjasta voi kuitenkin imeä muutaman sanoman suomalaiselle kouluruokailukokonaisuudelle: Itse syömiselle tulee varata aikaa kiinnittämällä huomiota kuinka paljon aikaa ruokatunnista menee jonottamiseen ennen kuin oppilas pääsee syömään. Toinen sanoma on rivien välissä kirjan lopussa "Mrs. Q's guide to quiet revolution" -osiossa, missä hän antaa vinkkejä miten vanhemmat, alakoululaiset ja yläkoululaiset, opettajat, kokit ja ravitsemustieteilijät voivat aloittaa muutoksen omassa kouluruokailussaan. Mrs Q kehottaa vaikuttamaan perehtymällä itse ongelmakohtiin ja esittämällä ratkaisuvaihtoehtoja. Koska kouluruokailu on hyvin monimutkainen kokonaisuus, on parempi hakea tukea sekä näkökulmaa ratkaisuun toisista kouluruokailuun muutosta hakevista. Suomessa ei tarvitse torjua suklaamaitoa tai sokerista jogurttihyytelöä kouluruokailusta, mutta yhtälailla Suomessa kuin Usassakin kouluruokailu hyötyisi monipuolisemmasta ja runsaammasta kasvistarjoilusta. Sen toteutuminen voisi saada vauhtia vanhemmista Suomessa?
Yhden kappaleen väliotsikkona on:
What is patriotism but the love of the food one ate as a child? -Lin Yutang
Vapaasti käännettynä: "Kouluruoalla on mahdollisuus luoda uskollisuutta kotimaista ruoantuotantoa kohtaan". Texas:ssa kasvanut vesimeloni on toki herkullisinta vesimelonia, mitä olen koskaan saanut, mutta kyllä silti kaipaan Keski-Suomen mustikkametsästä suoraan suuhun poimittuja makuja.
Jutun ulkopuolelta kerrottakoon, että olen itse käynyt vuosikymmeniä sitten usalaista "high school":a (=lukioikäisille) vuoden verran. Myös silloin aivan joka ikinen päivä ruokana oli hampurilainen ja ranskalaiset kirjan blogikuvien kaltaisen päivän erikoisen lisäksi. Siinä vaiheessa jo 10 vuotta suomalaista kouluruokaa syöneenä, en kelpuuttanut lounasta koskaan koululta vaan toin isäntäperheestäni lounaan mukanani. Thank You ER&RR for giving me then oppoturnity to deeper understand school lunch now!
14.11.11
10.1.2012 Opettaja vaikuttaa kouluruokailuun
Päivitetty 10.1.2012 erään opettajan kuvauksella omista entisistä ja nykyisistä kouluruokakokemuksista sekä 4.12.2011 miten suomalaisten opettajien ruokailua oppilaidensa kanssa mainostetaan maailmalla
Pro peruskoulu-blogin pitäjä, eli opettaja vantaalta, on aloittanut kouluruokasarjan kirjoituksissaan. Olen seurannut oman kirjoitteluni alusta lähtien hänen kommenttejaan, koska ne ovat tuoneet aikuisten näkemystä kouluruokailun laadusta. Lisäksi olen pitänyt siitä, että kouluruokailu on sidottu osaksi laajempaa yhteiskunnan toimintaa. Vaikka en täysin ja aina ole opettajan kanssa samaa mieltä kouluruokailun huonon laadun syistä tai yhteyksistä yhteiskuntaan, niin silti arvostan mielipiteen esille tuomista ja kouluruokailuaiheen esittelyä ja keskustelun herättämistä laajemmin kuin "kouluruoka on pahaa" kommentilla.
Kouluruokasarjan motiiviksi opettaja esittää haluavansa näyttää vanhemmille millaista kouluruokaa Suomen kouluissa tarjoillaan. Hän haluaa kumota muistot tillipihveistä ja punajuurivatkuleista. Hän tekee sitä erittäin kiitettävästi ja samalla kommentoiden monia ajankohtaisia kouluruokailuaiheita lautasen ulkopuolelta. Minun aikani ei riitä vastata hänelle eikä hänen aikansa varmaankaan riitä vastata ihan kaikille, mutta tässä olisi kouluruokailusta vastaaville (niin Vantaalla kuin muuallakin) kanava oikaista yleisimpiä virhekäsityksiä ja esitellä kouluruokailun mahdollisuuksia laajalle yleisölle. Suosittelen menemään mukaan keskusteluun. Esimerkiksi ma 14.11.2011 aiheesta miksi lapsilla on tunne ruoan loppumisesta kesken...
En tiedä onko tämä opettaja tietoinen (nyt on) yhden usalaisen opettajan blogista nimeltä "Fed up with Lunch". Opettaja söi, kuvasi ja bloggasi nimettömänä vuoden ajan kaikki kouluruokalassa tarjotut ateriat. Hänen blogistaan nousi yksi usalaisen kouluruokailun uudistuksen haara vanhempien herättyä todella huomaamaan millaista ruokaa heidän lapsilleen tarjotaan kouluaikana.
Toivon, että Pro peruskoulu-blogin kirjoitukset herättävät Suomessa vanhempia huomaamaan nimenomaan kouluruokailun hyvät puolet tällä hetkellä, mutta myös mahdollisuudet tulevaisuudessa vaikuttaa esim. ympäristöön. Suomessa ollaan kuitenkin hyvin erilaisella reitillä kouluruokailussa Usaan verrattuna. Meillä on jo Kouluruokasuositukset, joiden perusteella kouluruokailua voi arvioida. Arviointia ei vielä tehdä valtakunnallisesti, mutta ehkäpä opetusministeri valoittaa aikataulusta Tv-keskustelussa ti 15.11.2011 (ei valoittanut). Sitä ennen aktiivinen vanhempi voi tarttua toimeen ja tarkistaa asian oman koulunsa kohdalla ja tuoda epäkohdat tietoon, muistaen epäkohtien korjausmahdollisuuksien olevan useimmiten keittiön ulkopuolella. Kouluruokailu on kuntien vastuulla ja usein kouluruokailu on ostopalvelua. Kouluruokailijat tarvitsevat ruokarauhaa syödäkseen, joten joukkohysterian ruokkiminen olkoon kiellettyä.
Toinen hyvin suuri ero on, että ainakin tämä opettaja ruokailee koululaistensa kanssa. Myös joulukuussa 2011 ilmestynyt kanadalainen dokumentti suomalaisesta opetussysteemistä huomioi opettajien ruokailun eikä sivuuta kouluruokailua vain mainostamalla sen erikoisuutena ilmaisuutta. Tampereella opettajat eivät ruokaile, joten näin olemme saaneet nähdä opettajien merkityksen kouluruokailulle uutisten kertoessa häiriköinnin ja sottaamisen lisääntyneen valvojien puuttuessa. Opettajilla viihtyvyyskysymyksen lisäksi suuri vaikutusmahdollisuus pitää oppilaat pöydässä ja esimerkkinsä lisäksi houkutella oppilaat toteuttelemaan uusiin makukokemuksiin. Olisi siis mielenkiintoista jos joku oikeaa käytännön kokemusta omaava kirjoittaisi jossain opettajien kokemuksista ruokakasvatuksessa. Kiinnostaisi tietää millä eväillä he sitä tekevät. Toki maalaisjärkikin riittää, mutta kotiäitikokemuksella paljastan teoriatiedon auttavan paljon kun pöydässä kuuluu "yök". Veikkaan et tarvitaan paljon teoriatietoa selviytymään kymmenestä "yök"-huudosta kerralla... Itse pystyin vain riipaisemaan aihetta ruokakasvatuksesta koulussa.
Erään opettajan kokemuksia omista kouluaikaisista sekä nykyisistä opettajan asemassa syödyistä kouluaterioista voi lukea Ässän käkenä-blogin kirjoituksesta Euron lounas: mäkkäriä vai näkkäriä? "Vähiten ilahtunut olen kouluruokailussa pyttipannusta ja vyötärömakkarasta. Lienee sanomattakin selvää, että varsinkin pyttipannu on oppilaiden suuressa suosiossa. No, maailmamme eivät aina kohtaa, vaikkei siihen ole kai tarvettakaan. En minä ainakaan olisi yläkouluiässä halunnut samaistua vaikkapa kuusikymmenvuotiaaseen historianopettajaan."
Hiireni tavoitti uutisen Tampereen opettajien paluusta ruokapöytään rauhoittamaan kouluruokailua. Mutta toki kouluruokailun menestykseen vaikuttaa myös mitä lautasen päälle tulee. Joten seuratkaapa Pro peruskoulu blogin kuvia ja käykää kannustamassa sekä levittäkää sanomaa miten hyvää kouluruoka jo on. Ja ottakaa osaa keskusteluun miten sitä voisi vieläkin parantaa. Olemme maailmanlaajuisesti edelläkävijöitä kouluruokailussa, miksei siis myös sen kehittämisessä ja sitomisessa osaksi yhteiskunnan laajempaakin toimintaa. Usassa on kyllä kova kiri menossa...
Pro peruskoulu-blogin pitäjä, eli opettaja vantaalta, on aloittanut kouluruokasarjan kirjoituksissaan. Olen seurannut oman kirjoitteluni alusta lähtien hänen kommenttejaan, koska ne ovat tuoneet aikuisten näkemystä kouluruokailun laadusta. Lisäksi olen pitänyt siitä, että kouluruokailu on sidottu osaksi laajempaa yhteiskunnan toimintaa. Vaikka en täysin ja aina ole opettajan kanssa samaa mieltä kouluruokailun huonon laadun syistä tai yhteyksistä yhteiskuntaan, niin silti arvostan mielipiteen esille tuomista ja kouluruokailuaiheen esittelyä ja keskustelun herättämistä laajemmin kuin "kouluruoka on pahaa" kommentilla.
Kouluruokasarjan motiiviksi opettaja esittää haluavansa näyttää vanhemmille millaista kouluruokaa Suomen kouluissa tarjoillaan. Hän haluaa kumota muistot tillipihveistä ja punajuurivatkuleista. Hän tekee sitä erittäin kiitettävästi ja samalla kommentoiden monia ajankohtaisia kouluruokailuaiheita lautasen ulkopuolelta. Minun aikani ei riitä vastata hänelle eikä hänen aikansa varmaankaan riitä vastata ihan kaikille, mutta tässä olisi kouluruokailusta vastaaville (niin Vantaalla kuin muuallakin) kanava oikaista yleisimpiä virhekäsityksiä ja esitellä kouluruokailun mahdollisuuksia laajalle yleisölle. Suosittelen menemään mukaan keskusteluun. Esimerkiksi ma 14.11.2011 aiheesta miksi lapsilla on tunne ruoan loppumisesta kesken...
En tiedä onko tämä opettaja tietoinen (nyt on) yhden usalaisen opettajan blogista nimeltä "Fed up with Lunch". Opettaja söi, kuvasi ja bloggasi nimettömänä vuoden ajan kaikki kouluruokalassa tarjotut ateriat. Hänen blogistaan nousi yksi usalaisen kouluruokailun uudistuksen haara vanhempien herättyä todella huomaamaan millaista ruokaa heidän lapsilleen tarjotaan kouluaikana.
Toivon, että Pro peruskoulu-blogin kirjoitukset herättävät Suomessa vanhempia huomaamaan nimenomaan kouluruokailun hyvät puolet tällä hetkellä, mutta myös mahdollisuudet tulevaisuudessa vaikuttaa esim. ympäristöön. Suomessa ollaan kuitenkin hyvin erilaisella reitillä kouluruokailussa Usaan verrattuna. Meillä on jo Kouluruokasuositukset, joiden perusteella kouluruokailua voi arvioida. Arviointia ei vielä tehdä valtakunnallisesti, mutta ehkäpä opetusministeri valoittaa aikataulusta Tv-keskustelussa ti 15.11.2011 (ei valoittanut). Sitä ennen aktiivinen vanhempi voi tarttua toimeen ja tarkistaa asian oman koulunsa kohdalla ja tuoda epäkohdat tietoon, muistaen epäkohtien korjausmahdollisuuksien olevan useimmiten keittiön ulkopuolella. Kouluruokailu on kuntien vastuulla ja usein kouluruokailu on ostopalvelua. Kouluruokailijat tarvitsevat ruokarauhaa syödäkseen, joten joukkohysterian ruokkiminen olkoon kiellettyä.
Toinen hyvin suuri ero on, että ainakin tämä opettaja ruokailee koululaistensa kanssa. Myös joulukuussa 2011 ilmestynyt kanadalainen dokumentti suomalaisesta opetussysteemistä huomioi opettajien ruokailun eikä sivuuta kouluruokailua vain mainostamalla sen erikoisuutena ilmaisuutta. Tampereella opettajat eivät ruokaile, joten näin olemme saaneet nähdä opettajien merkityksen kouluruokailulle uutisten kertoessa häiriköinnin ja sottaamisen lisääntyneen valvojien puuttuessa. Opettajilla viihtyvyyskysymyksen lisäksi suuri vaikutusmahdollisuus pitää oppilaat pöydässä ja esimerkkinsä lisäksi houkutella oppilaat toteuttelemaan uusiin makukokemuksiin. Olisi siis mielenkiintoista jos joku oikeaa käytännön kokemusta omaava kirjoittaisi jossain opettajien kokemuksista ruokakasvatuksessa. Kiinnostaisi tietää millä eväillä he sitä tekevät. Toki maalaisjärkikin riittää, mutta kotiäitikokemuksella paljastan teoriatiedon auttavan paljon kun pöydässä kuuluu "yök". Veikkaan et tarvitaan paljon teoriatietoa selviytymään kymmenestä "yök"-huudosta kerralla... Itse pystyin vain riipaisemaan aihetta ruokakasvatuksesta koulussa.
Erään opettajan kokemuksia omista kouluaikaisista sekä nykyisistä opettajan asemassa syödyistä kouluaterioista voi lukea Ässän käkenä-blogin kirjoituksesta Euron lounas: mäkkäriä vai näkkäriä? "Vähiten ilahtunut olen kouluruokailussa pyttipannusta ja vyötärömakkarasta. Lienee sanomattakin selvää, että varsinkin pyttipannu on oppilaiden suuressa suosiossa. No, maailmamme eivät aina kohtaa, vaikkei siihen ole kai tarvettakaan. En minä ainakaan olisi yläkouluiässä halunnut samaistua vaikkapa kuusikymmenvuotiaaseen historianopettajaan."
Hiireni tavoitti uutisen Tampereen opettajien paluusta ruokapöytään rauhoittamaan kouluruokailua. Mutta toki kouluruokailun menestykseen vaikuttaa myös mitä lautasen päälle tulee. Joten seuratkaapa Pro peruskoulu blogin kuvia ja käykää kannustamassa sekä levittäkää sanomaa miten hyvää kouluruoka jo on. Ja ottakaa osaa keskusteluun miten sitä voisi vieläkin parantaa. Olemme maailmanlaajuisesti edelläkävijöitä kouluruokailussa, miksei siis myös sen kehittämisessä ja sitomisessa osaksi yhteiskunnan laajempaakin toimintaa. Usassa on kyllä kova kiri menossa...
28.10.11
Kannustusta ja vastinetta
Properuskoulu-blogin pitäjä ilahdutti minua jättämällä kannustavan viestin Kouluruokatietopankin talletuslokeroon. Ajattelin arvostaa omaa saavutustani ja toistaa "Enkeliporsaan" viestin omassakin kirjoituksessa ;). Käytän myös tilaisuuden kiittää kannustuksesta ja antaa muutaman vastakommentin (päivitetty 10.11.2011 kehoittamalla juhlimaan kekriä ensi vuonnakin).
Hyvä Maarit!
Blogisi on hieno. Olen peruskouluaatteen kannattaja, peruskouluun kuuluu kaikille ilmainen KUNNOLLINEN koululounas.
Taannoisten amerikkalaisen tutkimuksen mukaan pohjoismaisen hyvinvointivakltion kulmakivet ovat:
- peruskoulu
- julkinen terveydenhoito
- kaikille ilmainen kouluruokailu!
Siitä puhe, mistä puute, kaikki kolme ylläolevaa kulmakiveä puttuu Yhdysvalloista.
Me itsestäänselvyyksien maassa emme arvosta omia saavutuksiamme.
Seuraa ahkerasti kouluruokakeskustelua Suomessa. Voit kertoa meille, miten ruokailu "jenkkilässä" hoidetaan. Kiinnostaa kovasti.
Liitin blogisi suosikkiblogeihini.
www.properuskoulu.net
Tsempppiä!
t. enkeliporsas
________________
Kiitos kannustuksesta Enkeliporsas
Kuten varmaan olet huomannut, olen hyödyntänyt omassa blogissani moneenkin kertaan Enkeliporsaan antamaa "sisäpiiirin" kuvausta kouluruokailusta. Kiitos niistä, uskon niiden aikuiselta tulevien kuvausten kouluruokailusta antavan enemmän kuin Iltapäivälehtien kohuotsikot.
Olen samaa mieltä kuin sinä blogikirjoituksessasi, että on tärkeää puhua julkisuudessa kouluruoasta. Mutta vielä tärkeämpää olisi katsoa miten kouluruuasta julkisuudessa puhutaan. Sinunkin siteeraaman YLE:n kouluruokakoosteessa esiintynyt Raija Koroma esitti asian osuvasti: Nyt on saatu aikaan joukkohysteria kouluruokaa vastaan. On syntynyt perinteinen kulttuuri, missä kouluruoasta kuuluukin valittaa.
Enkeliporsaankin antia on joukkohysteriaan uppoaminen. Kekri-keittokuvauksesi perusteella ihailen kyllä sisuasi näyttää esimerkkiä oppilaillesi syömällä keittoa. Ei se kovin gourmeelta näyttänyt. Eikä keittoa kehuakkaan tarvitse jos ei siihen syytä ole. Mutta että kuvailee sitä vankileirin ateriaksi on joukkohysterian ruokkimista. Kekri oli sadonkorjuun juhla ja karjamarkkinoiden aikaa, ja runsaalla ruoalla kestittäminen oli kekrinvietossa tärkeässä asemassa (Wikipedia). Joukkohysteriaa voisi suunnata näkemään miksi koululaistemme kekrijuhla koostuu säilykepunajuurikeitosta. Oliko edes smetana-nokaretta? Kehotan jatkamaan kekrin viettoa koulussanne, sillä kuten Ruokatieto uutisoi 10.11.2011: ... kekri onkin aivan ajan hermoilla. Sen ydintä ovat lähiruuan arvostus, terveellisyys, ympäristömyötäisyys ja yhdessä tekemisen ilo.
Kouluruokailu on ravitsemusasiantuntijoille hankala puheenaihe, koska KUNNOLLINEN ateria ei todellakaan ole lautasella siinä vaiheessa kun hiilihydraattien määrästä olisi päästy sopimukseen. Siksi Kouluruokatietopankin mottona on kerätä tietoa siitä mikä kouluruokaan vaikuttaa. Tähän astisena yhteenvetona totean suurimmaksi vaikuttavaksi tekijäksi nousevan asenteen. Ei siis edes raha. Asenne vaikuttaa monella tasolla alkaen oppilaista, jotka jättävät syömättä tarjotun ruoan, päättäjien asenteisiin joilla tarjottu ruoka valmistuu. Joka välissä on vanhempien asenne, joka määrää hyväksyvätkö he lapsensa jättävän väliin kouluruokailun ja ketä he äänestävät päättämään kouluruokailuun annettavista resursseista.
Yhteistyötä joukkohysterian suuntaamisessa toimintaan kouluruokailun kaikentasoisen arvostuksen puolesta toivoen
Maarit
p.s. Jenkkilässä pyritään eroon siitä, että ilmaisen koululounaan saavat eivät leimautuisi. En näe Suomessakaan olevan kouluruokailun etu korostaa sen olevan tärkeää, koska se on joidenkin ainoa ateria. Syöminen kesken päivän on tärkeää kaikille, piste.
Hyvä Maarit!
Blogisi on hieno. Olen peruskouluaatteen kannattaja, peruskouluun kuuluu kaikille ilmainen KUNNOLLINEN koululounas.
Taannoisten amerikkalaisen tutkimuksen mukaan pohjoismaisen hyvinvointivakltion kulmakivet ovat:
- peruskoulu
- julkinen terveydenhoito
- kaikille ilmainen kouluruokailu!
Siitä puhe, mistä puute, kaikki kolme ylläolevaa kulmakiveä puttuu Yhdysvalloista.
Me itsestäänselvyyksien maassa emme arvosta omia saavutuksiamme.
Seuraa ahkerasti kouluruokakeskustelua Suomessa. Voit kertoa meille, miten ruokailu "jenkkilässä" hoidetaan. Kiinnostaa kovasti.
Liitin blogisi suosikkiblogeihini.
www.properuskoulu.net
Tsempppiä!
t. enkeliporsas
________________
Kiitos kannustuksesta Enkeliporsas
Kuten varmaan olet huomannut, olen hyödyntänyt omassa blogissani moneenkin kertaan Enkeliporsaan antamaa "sisäpiiirin" kuvausta kouluruokailusta. Kiitos niistä, uskon niiden aikuiselta tulevien kuvausten kouluruokailusta antavan enemmän kuin Iltapäivälehtien kohuotsikot.
Olen samaa mieltä kuin sinä blogikirjoituksessasi, että on tärkeää puhua julkisuudessa kouluruoasta. Mutta vielä tärkeämpää olisi katsoa miten kouluruuasta julkisuudessa puhutaan. Sinunkin siteeraaman YLE:n kouluruokakoosteessa esiintynyt Raija Koroma esitti asian osuvasti: Nyt on saatu aikaan joukkohysteria kouluruokaa vastaan. On syntynyt perinteinen kulttuuri, missä kouluruoasta kuuluukin valittaa.
Enkeliporsaankin antia on joukkohysteriaan uppoaminen. Kekri-keittokuvauksesi perusteella ihailen kyllä sisuasi näyttää esimerkkiä oppilaillesi syömällä keittoa. Ei se kovin gourmeelta näyttänyt. Eikä keittoa kehuakkaan tarvitse jos ei siihen syytä ole. Mutta että kuvailee sitä vankileirin ateriaksi on joukkohysterian ruokkimista. Kekri oli sadonkorjuun juhla ja karjamarkkinoiden aikaa, ja runsaalla ruoalla kestittäminen oli kekrinvietossa tärkeässä asemassa (Wikipedia). Joukkohysteriaa voisi suunnata näkemään miksi koululaistemme kekrijuhla koostuu säilykepunajuurikeitosta. Oliko edes smetana-nokaretta? Kehotan jatkamaan kekrin viettoa koulussanne, sillä kuten Ruokatieto uutisoi 10.11.2011: ... kekri onkin aivan ajan hermoilla. Sen ydintä ovat lähiruuan arvostus, terveellisyys, ympäristömyötäisyys ja yhdessä tekemisen ilo.
Kouluruokailu on ravitsemusasiantuntijoille hankala puheenaihe, koska KUNNOLLINEN ateria ei todellakaan ole lautasella siinä vaiheessa kun hiilihydraattien määrästä olisi päästy sopimukseen. Siksi Kouluruokatietopankin mottona on kerätä tietoa siitä mikä kouluruokaan vaikuttaa. Tähän astisena yhteenvetona totean suurimmaksi vaikuttavaksi tekijäksi nousevan asenteen. Ei siis edes raha. Asenne vaikuttaa monella tasolla alkaen oppilaista, jotka jättävät syömättä tarjotun ruoan, päättäjien asenteisiin joilla tarjottu ruoka valmistuu. Joka välissä on vanhempien asenne, joka määrää hyväksyvätkö he lapsensa jättävän väliin kouluruokailun ja ketä he äänestävät päättämään kouluruokailuun annettavista resursseista.
Yhteistyötä joukkohysterian suuntaamisessa toimintaan kouluruokailun kaikentasoisen arvostuksen puolesta toivoen
Maarit
p.s. Jenkkilässä pyritään eroon siitä, että ilmaisen koululounaan saavat eivät leimautuisi. En näe Suomessakaan olevan kouluruokailun etu korostaa sen olevan tärkeää, koska se on joidenkin ainoa ateria. Syöminen kesken päivän on tärkeää kaikille, piste.
26.9.11
Mikä maksullisessa kouluruokailussa olisi hyvää
Aaminainen ruohikolla-blogin pitäjä heitti Facebook-sivuillaan hienon haasteen kehua vastustamaansa ruokavaliota. Otin haasteen vastaan nimelläni enkä Kouluruokatietopankin edustajana/mainostajana ja kaivelin mielestäni mitä hyvää maksullisessa kouluruokailussa voisi olla.
Näin näpytin: Kehun maksullista kouluruokailua, koska ilmaisen kouluruokailun lopettaminen toisi taloudellisia lisäresursseja opetuksen puolelle. Vanhempien joutuessa konkreettisesti maksamaan, syntyisi kiinnostusta vaikuttaa tarjontaan ja vanhemmat tietoisemmin välittäisivät ruokakulttuuriaan lapsilleen. Tai olisi mahdollisuus tuoda perheen ruokamaailmankuvan mukaiset eväät kouluun. Tai syntyisi catering yrittäjiä tuottamaan eväspalveluja. Yhden luukun avustus-periaatteella saisi tarvittaessa lounasseteleitä.
Sain välittömästi kehoituksen lukea uudestaan haaste: Ravitsemuskeskustelun tiimellyksessä meidän on joskus vaikea myöntää, että kannattamastamme ruokavaliosta poikkeavallakin ruokavaliolla on hyviä puolia. Haastan nyt kaikki sivustoni seuraajat mukaan keskusteluun, jossa kehutaan vastapuolen ruokavaliota. Perusteet voivat olla tieteellisiä, makuun tai helppoon sovellettavuuteen tai mihin tahansa liittyviä. Tärkeää on vain, että aidosti kehutaan vastapuolta (ei siis ironista kehumista). Vielä parempi jos uskaltaudut lisäksi esittämään kritiikkiä omaa ruokavaliosuuntaustasi kohtaan.
Ilmeisesti optimistinen ajatukseni maksullisen kouluruokailun tuomasta muutoksesta nähtiin ironiana. En voi ketään siitä moittia. Usan kouluruokailumuutosta seurattuani täytyi laittaa ne vaaleanpunaiset lasit silmille ko. kommentin kirjoittaessani. Mutta oli haasteen uudestaan lukemiskehoituksessa pointtikin. Omaa "ruokavaliotaan" piti myös arvostella. Tiivistin näkemykseni näin: Järjestäytynyt joukkoruokailu on kankeaa muuttumaan, kärsii ehkä näennäisestä resurssipulasta ja jättää useammille tunteen ettei voi osallistua muutokseen.
Omalla ja paremmalla tilallani avaan mitä tarkoitin "näennäistä resurssipulaa"-tekstilläni kysymällä miksi kun kaikki tahot saavat samat säädökset ja suositukset noudatettavakseen, niin miten tulos voi olla niin erilainen kuin se on? Sekä lasketusti, tutkitusti että kouluruokailijoiden mielestä ja mielenosoituksesta?
Jos on ideaa mikä kouluruokaan vaikuttaa niin nyt voisi kantaa kortensa kekoon kertomalla. Voi tuota minun optimistista näkemystänikin vaihtoehdosta kommentoida. Jätän kommenttikentän hetkeksi auki sorsastusta varten. Kiitän Aamiainen ruohikolla-blogia hienosta ideasta ja rohkaisusta pohtia asioita näkyville vaihteeksi "vastapelurin" näkökulmasta. Toivon samaa asiallista henkeä keskusteluun kuin alkuperäisen haasteenkin keskustelussa oli.
Näin näpytin: Kehun maksullista kouluruokailua, koska ilmaisen kouluruokailun lopettaminen toisi taloudellisia lisäresursseja opetuksen puolelle. Vanhempien joutuessa konkreettisesti maksamaan, syntyisi kiinnostusta vaikuttaa tarjontaan ja vanhemmat tietoisemmin välittäisivät ruokakulttuuriaan lapsilleen. Tai olisi mahdollisuus tuoda perheen ruokamaailmankuvan mukaiset eväät kouluun. Tai syntyisi catering yrittäjiä tuottamaan eväspalveluja. Yhden luukun avustus-periaatteella saisi tarvittaessa lounasseteleitä.
Sain välittömästi kehoituksen lukea uudestaan haaste: Ravitsemuskeskustelun tiimellyksessä meidän on joskus vaikea myöntää, että kannattamastamme ruokavaliosta poikkeavallakin ruokavaliolla on hyviä puolia. Haastan nyt kaikki sivustoni seuraajat mukaan keskusteluun, jossa kehutaan vastapuolen ruokavaliota. Perusteet voivat olla tieteellisiä, makuun tai helppoon sovellettavuuteen tai mihin tahansa liittyviä. Tärkeää on vain, että aidosti kehutaan vastapuolta (ei siis ironista kehumista). Vielä parempi jos uskaltaudut lisäksi esittämään kritiikkiä omaa ruokavaliosuuntaustasi kohtaan.
Ilmeisesti optimistinen ajatukseni maksullisen kouluruokailun tuomasta muutoksesta nähtiin ironiana. En voi ketään siitä moittia. Usan kouluruokailumuutosta seurattuani täytyi laittaa ne vaaleanpunaiset lasit silmille ko. kommentin kirjoittaessani. Mutta oli haasteen uudestaan lukemiskehoituksessa pointtikin. Omaa "ruokavaliotaan" piti myös arvostella. Tiivistin näkemykseni näin: Järjestäytynyt joukkoruokailu on kankeaa muuttumaan, kärsii ehkä näennäisestä resurssipulasta ja jättää useammille tunteen ettei voi osallistua muutokseen.
Omalla ja paremmalla tilallani avaan mitä tarkoitin "näennäistä resurssipulaa"-tekstilläni kysymällä miksi kun kaikki tahot saavat samat säädökset ja suositukset noudatettavakseen, niin miten tulos voi olla niin erilainen kuin se on? Sekä lasketusti, tutkitusti että kouluruokailijoiden mielestä ja mielenosoituksesta?
Jos on ideaa mikä kouluruokaan vaikuttaa niin nyt voisi kantaa kortensa kekoon kertomalla. Voi tuota minun optimistista näkemystänikin vaihtoehdosta kommentoida. Jätän kommenttikentän hetkeksi auki sorsastusta varten. Kiitän Aamiainen ruohikolla-blogia hienosta ideasta ja rohkaisusta pohtia asioita näkyville vaihteeksi "vastapelurin" näkökulmasta. Toivon samaa asiallista henkeä keskusteluun kuin alkuperäisen haasteenkin keskustelussa oli.
12.9.11
Ruokamaastrategiat Ruotsissa ja Suomessa korostavat kouluruokaa
Ruokatieto uutisoi (12.9.2011) Ruotsin ruokamaastrategian painottavan kouluruokailua kun tavoitellaan hyvän ruoan arvostusta. Logiikan mukaan ruokaa arvostavat lapset ovat aikuisina motivoituneita monenlaisiin ruokaketjun asiantuntijatöihin ja myös maksamaan ruuastaan käyvän hinnan.
Uutinen kertoi miten Tukholman alueen kouluissa on jo vuodesta 2002 toteutettu niin kutsuttua "Ät S.M.A.R.T"- mallia, joka pyrkii osoittamaan, miten ruotsalaisia voi ruokkia ravitsemuksellisesti ja ympäristön kannalta hyvin tekemällä pieniä muutoksia joukkoruokailun toteutustavoissa.
Suomesta vastaavaa ruokamaastrategiaa on harjoitettu edellisen hallituskauden aikana toimineessa Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelmassa (Sre). Tämäkin ohjelma nosti kouluruokailun avaimeksi kasvattamaan ruokaa arvostavaa sukupolvea. Yksi väline ohjelmassa oli koululaiset itse ja heidän osallistaminen: Kun kouluruokailua halutaan parantaa, koululaiset kannattaa ottaa osallisiksi valitsemiseen, kehittämiseen ja tekemiseen. Sre oli mukana Suomen Lasten Parlamentin "Lasten ääni lautaselle" -kouluruokakampanjassa, joka tarjoaa kunnille konkreettisen välineen, jolla lapsia voidaan kuulla kouluruokailun suunnittelussa.
Muutama tuorein koululaisten osallistamista kouluruokailuun kannustava juttu:
Loppumainintana, että myös Usassa korostetaan kouluruokailun olevan avainasemassa lasten terveyden ja terveellisten ruokavalintojen parantamisessa.
Uutinen kertoi miten Tukholman alueen kouluissa on jo vuodesta 2002 toteutettu niin kutsuttua "Ät S.M.A.R.T"- mallia, joka pyrkii osoittamaan, miten ruotsalaisia voi ruokkia ravitsemuksellisesti ja ympäristön kannalta hyvin tekemällä pieniä muutoksia joukkoruokailun toteutustavoissa.
Suomesta vastaavaa ruokamaastrategiaa on harjoitettu edellisen hallituskauden aikana toimineessa Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelmassa (Sre). Tämäkin ohjelma nosti kouluruokailun avaimeksi kasvattamaan ruokaa arvostavaa sukupolvea. Yksi väline ohjelmassa oli koululaiset itse ja heidän osallistaminen: Kun kouluruokailua halutaan parantaa, koululaiset kannattaa ottaa osallisiksi valitsemiseen, kehittämiseen ja tekemiseen. Sre oli mukana Suomen Lasten Parlamentin "Lasten ääni lautaselle" -kouluruokakampanjassa, joka tarjoaa kunnille konkreettisen välineen, jolla lapsia voidaan kuulla kouluruokailun suunnittelussa.
Muutama tuorein koululaisten osallistamista kouluruokailuun kannustava juttu:
- Ylen areena on aloittanut ohjelmasarjan "Tehtävä koulussa", jossa ratkotaan koulumaailman ongelmia. Syyskyyn 6. päivä esitetyssä osassa kokki Harri Syrjänen sai tehtäväksi valmistaa parempaa kouluruokaa Töölön yhteiskoulun 9-luokkalaisten kanssa. Valitettavasti katseluoikeus on rajattu Suomeen, joten en näe mitä Harri ja nuoret saivat aikaan. Kuulostaa vähän "Jamie Oliver" tai "Chefs move to schools"-toiminnalta Suomen malliin eli hyvältä imagonnostolta.
- Elintarviketeollisuusliitto järjestää yläasteikäisille "Maistuva makuhetki"-kilpailun, jossa yhtenä kysymyksenä on "Millainen on onnistunut kouluruokailu?". Pisteet kysymyksen laatijalle ettei keskity kilpailun järjestäjän tuotevalikoiman arvosteluun vaan kehoittaa ottamaan kokonaisuuden huomioon.
Loppumainintana, että myös Usassa korostetaan kouluruokailun olevan avainasemassa lasten terveyden ja terveellisten ruokavalintojen parantamisessa.
Kilpailu yläasteikäisille: Maistuva makuhetki
Elintarviketeollisuusliitto kysyy Maistuva makuhetki-kilpailussaan yläasteikäisiltä vastausta mm. kysymykseen "Millainen on onnistunut kouluruokailu?"
Vastausaikaa on 31.12.2011
Palkintona on Jopo-pyörä sekä retkieväät koko luokalle.
Retkievästarjouksen luulisi houkuttavan opettajia varaamaan aikaa luokassa kilpailutehtävän tekemiseen. Samalla voisi tulla omaakin koulua hyödyttävää aineistoa esille.
Vastausaikaa on 31.12.2011
Palkintona on Jopo-pyörä sekä retkieväät koko luokalle.
Retkievästarjouksen luulisi houkuttavan opettajia varaamaan aikaa luokassa kilpailutehtävän tekemiseen. Samalla voisi tulla omaakin koulua hyödyttävää aineistoa esille.
31.8.11
Kirjeen vaihtoa kouluruuasta huolestuneen vanhemman kanssa
Päivitetty 18.9.2011 lisähuomautuksella
Internethakuuni osui karppaavan isän kirjoitus kouluruokailusta: Kouluruoka by Koltta Karppaa. Hänen kirjoituksensa on mukava pohja keskustelulle yrittäessäni antaa lasten kouluruokailusta kiinnostuneille, erityisesti vanhemmille, ”kättä pidempää” ja rohkaisua lähteä ajamaan muutosta kohti entistä parempaa kouluruokailua.
Internethakuuni osui karppaavan isän kirjoitus kouluruokailusta: Kouluruoka by Koltta Karppaa. Hänen kirjoituksensa on mukava pohja keskustelulle yrittäessäni antaa lasten kouluruokailusta kiinnostuneille, erityisesti vanhemmille, ”kättä pidempää” ja rohkaisua lähteä ajamaan muutosta kohti entistä parempaa kouluruokailua.
Yhden hengen toimitukseni tsempiksi ”Koltta” eli Mikko lähti mukaan keskusteluun laittaessani hänelle tekstini luettavaksi ennen julkaisua. Myöskään hän ei näe tarpeelliseksi sotkea kouluruokailuun karppaamisen ja virallisten suositusten taistelua. Hänellä on myös asioita suhteuttava ote omassa kirjoituksessaan vastuuvapaudesta.
Minä itse uskon, että ruokamaailmankuvien taistelun sijaan maltillisimmilla kirjoituksilla saadaan suurempi määrä vanhempia kiinnostumaan osallistumisesta kouluruokailun parantamiseen ja vaikuttamaan kouluruokailusta päättäviin henkilöihin, joko nykyisiin tai pian taas kuntavaaleissa valittaviin. Ja ehkä myös vaikuttumaan itse huomatessaan kodin vaikutuksen kouluruokailussa.
Mikäli Mikon ja minun näpystely kirvoittaa ajatuksia niin vaikka pidän kommenttikentän suljettuna tyylini mukaisesti, kouluruokatietopankki (at) gmail.com kautta voi kommentteja lähettää. Julkaisen niitä, mikäli kirjoittaja antaa siihen luvan ja katson tekstin hyvän maun mukaiseksi ja lisäinformaatiota tuovaksi. En kannata valikoivaa sensuuria, mutta en halua ylläpitää valituskanavaakaan.
____________
Maarit: Niimpä on. Tykkäsin kansalaisrohkeutta osoittavasta kirjoituksestasi.
Mikko (vastaus mailiili): Mukava kuulla että pidit kirjoituksestani. mielelläni toiki kommentoin lisää, vaikka tässä postin ohessa.
Koulu ruoka on edelleen virallisterveellistä hiilari+tärkkelys mättöä joka ei maistu juuri miltään. Näin toteutetaan opetushallituksen maukas kouluateria.
-Tuo hiilari-tärkkelys mättöksi kuvailemaasi kouluateriaa en lähde purkamaan, ettei keskustelu lähde pyörimään ympyrää, josta kouluruoka jää ulkopuollelle. Mutta komppaan tuota ironiaasi opetushallituksen tavoitteiden toteutuksessa. Siitä myöhemmin.
Maustamiseen toivottavasti löytyy joku ratkaisu tässä mylläkässä kouluruoan puolesta, varsinkin kun allergioitakin on alettu katsoa vähän eri vinkkelistä kuin aikaisemmin.
Turha on mennä koululle vaatimaan tällaista vaihtoehtoa tarjottavaksi, eikä siinä sinänsä mitään ihmeellistä. Jos siihen tuosta vain suostuttaisiin niin sitten voisi vaatia lähes mitä tahansa ruokavaliota joka päähän juolahtaa joten ei ole karppaajat siinä mitenkään erikoisasemassa.
Tämän faktan tunnustaminen on fiksua. Erikoisruokavalion vaatimisen sijaan on parempi vaatia satsausta kaikkien ruokailijoiden ruoan laatuun. Kirjoituksesi kommenteissa useat moittivat kasvisten laatua: niihin panostaminen parantaa kaikkien erilaisten ruokamaailmankuvien noudattavien koululounasta, eikö? Proteiinia ja kylläisyyttä saa myös kasvisten kautta.
kasvisten laatu on yksi ongelma kohta mutta toisena pidän sitä että jos ruoka kokonaisuutena ei maistu hyvältä, jää ne kasvikset vielä varmemmin syömättä kuin muuten kävisi. valitettavasti ne eivät useinkaan ole lapsilla ihan kärkipäässä halutuista ja kotikasvatuksella voi siihenkin osaltaan vaikuttaa. Oma nuorin tyttäreni on oppinut kiitettävästi syömään kasviksia nyt kun isä näyttää mallia. Aikaisemmin vetosi siihen että ei hänkään ota kun isä ei tykkää.
Poikkivirallinen mikä poikkivirallinen, olkoon sitten miten paljon hyvänsä terveellisempi kuin se mitä noudatetaan.
-Avainsana on "noudatetaan". Noudatetaanko nyt mitään muuta kuin tiukkaa budjettia?
Samaa kysyn minäkin, taitaa se hinta mennä jo sen suosituksenkin edelle.
Eli onko sitten ainoa vaihtoehto laittaa lapselle eväät matkaan sellaisina "harvinaisina" päivinä kun kouluruoka on tehty perunasta, pastasta tai riisistä. Taitaa se käytännössä olla. Tosin sittenhän se ravitsemuksellinen ja sosiaalinen tapakasvatuskin jää siinä saamatta. Opettele vaan hiljaa nurkassa evääsi syömään kun et valtavirtaan taivu. Tähän asiaanhan EI ole odotettavissa mitään parannusta niin kauan kun viralliset suositukset ovat mitä ovat.
Totta, ruokailu on kokonaisuus lautasen ympärillä eikä ketään saisi jättää sen ulkopuolelle. Käypi pian niin, että fyysisen terveyden puolesta tehty työ valuu hukkaan henkisten kärsimysten ottaessa vallan. Koulueväistä olen sanani sanonut.
Olen useissa muissakin kirjoituksissa huomannut, että kouluruoasta kirjoitetaan kuin se olisi vain perunaa, pastaa tai riisiä. Sellainen ateria ei varmasti ole ollut kouluruokasuositusten laatijoiden tarkoitus. Jotain on kadonnut siinä matkalla lautaselle. Viimeistään siinä vaiheessa kun lapsi itse annostelee ruokansa tai valikoi mitä annetulta lautaseltaa syö. Ja se onkin oma tarinansa kodin ja kavereiden vaikutuksesta ruokamieltymyksiin.
En ole nähnyt onko kukaan tutkinut täyttyvätkö edes viralliset suositukset proteiinin saannissa. Eikä proteniiniravintoaineeseen tutkimusrahojen ja energian panostaminen kovin suurta tietoarvoa toisikaan sitten joskus tulosten valmistuessa. Hyödyllisempää olisi tehdä systemaattisempaa silmäarviota kouluruoasta ja lasten tarjottimelleen ottamista annoksista ts. käydä kirjaamassa keittäjien havainnot yhteen. Keittäjillä varmasti olisi hyvät reseptit ja toteutusmallit kouluruokailun parantamiseksi, mutta kun heillä on kädet täynnä käytännön työtä niin heitä ei näy bloggaamssa eikä varmaan monen kunnan valtuustossakaan. Ainakaan päättävässä enemmistössä. Sinänsä harmi kun ruoka kuitenkin on ihmisen tarvehierarkiassa se perusta, mistä muut tarpeet nousevat.
En osaa sanoa että miten asiaan vaikuttaisi jos yhä useamman lapsen vanhemmat alkaisivatkin laittamaan eväät kouluun ja ilmoittaisivat että kouluruokaa ei huolita. Todennäköisesti opetushallitus olisi vain tyytyväinen kun kustannukset laskisivat entisestään.
-Väärin, "Kouluruokailun käytännön toteutus on kuntien ja koulujen itsenäisesti päättämää ja järjestämää." Eli asioihin voi vaikuttaa lähempänä kuin opetushallituksessa: omassa kunnassa. Ja jos keksii toimintamallin, mikä ei vaadi lisäkustannuksia niin asiaa varmasti sopii mennä ehdottamaan oman lapsensa kouluruokailusta vastaavalle tai ottaa puheeksi vanhempain illassa. Ja ne laskevat kustannukset kuulemma kertautuvat roskiksessa tai terveyskekuksessa...
Tällä hetkellä mikäli vetoaa karppaamiseen tai vähähiilihydraattiseen ruokavalioon kouluruokailun parantamisessa niin se on kouluruoan rahoista ja muista resursseista päättävien tahojen (jotka eivät usein ole ravitsemuksen ammattilaisia) helppo ohittaa "hömpötyksenä" päätöksen teossa vedoten virallisten suositusten vastaisuuteen. Sinäkin tässä kirjoituksessasi korostat karppaamisen olevan vastoin virallisia suosituksia.
Suosittelen vanhaa sanontaa "tunne vihollisesi" ja iske hänen heikoimpaan kohtaan omaksi hyväksesi. Tutustu lastesi kouluruokailuun. Pyydä päästä käymään esim. vanhempaintoimikunnan edustajana. Selvitä missä ruoka valmistetaan, pyydä ruokalistoja ja kysy ruoan toimittajista. Kysy budjetista. Kysy millaista henkilökuntaa on, saadaanko sijaisia tarvittaessa. Kerro tuloksistasi muille vanhemmille.
Täyttyvätkö nykyiset suositukset? Jos eivät niin mitä voisi tehdä ilman budjetin nostoa? Tässä kohdassa voi keksiä oman ruokamaailmankuvan mukaisia ratkaisuja (jälleen kerran varoisin karppauksen käyttämistä perusteina ettei vastarinta nouse) ja tuoda niitä esiin suoraan keittiölle. Olen aika varma, että vanhemmilta tulevia ideoita kuunnellaan keittiössä mielellään mikäli ne esitetään realistisesti toteutettavassa muodossa. Myös mikäli niihin ei tarvita kunnan päätöstä niin ruokapalveluista vastaavatkin voivat tehdä muutoksia vanhempien ehdotuksesta. Esim. Helsingissä tälläistä keskustelua on jo käyty.
En oikeastaan halua karppaamista edes tyrkyttää kouluille eikä kirjoitukseni ollut alunperin oikeastaan karppaamisen kannalta ajateltu vaan lähinnä huolestuneena isänä. Vaikka ruoka pysyisi nykyisten suositusten mukaisena, pystyn sen hyväksymään vielä jotenkin mutta mauton ja heikkolaatuinen teollisesti manipuloitu ja lisäaineilla höystetty mössö ei minusta täytä minkään valtakunnan laatuvaatimuksia. Jos ruoka on sellaista ettei sitä saisi syöttää edes eläimille, ei sitä saisi kyllä syöttää lapsillekkaan ;)
Lisäaineet ovat ehkä saaneet liian suuren huomion ottaen huomioon, että kouluruokailun maistumiseen vaikuttavat useat muutkin tekijät kuin itse ruoka. Kirjoituksesi antoi hyvää näkemystä rakentavammalle suunnalle, mitä itse kukin lastensa kouluruokailusta huolestunut voisi tehdä osaltaan.
Työniloa Mikko ja muut
t. Maarit
Koltan koko tekstin voi lukea täällä.
Lisähuomautus: Löysimme Koltan kanssa yhteistä säveltä ainoastaan kouluruoka-aiheesta. En ole hänen kannallaan henkilökohtaisuuksiin menevissä kommenteissa missään aiheessa enkä kannata henkilöä ivaavaa blogikirjoittelua yrityksenä muuttaa yhteiskunnan asioita.
Lisähuomautus: Löysimme Koltan kanssa yhteistä säveltä ainoastaan kouluruoka-aiheesta. En ole hänen kannallaan henkilökohtaisuuksiin menevissä kommenteissa missään aiheessa enkä kannata henkilöä ivaavaa blogikirjoittelua yrityksenä muuttaa yhteiskunnan asioita.
19.6.11
Lasten ääni lautasella: Näin U.S.A.:ssa
Päivitetty tuloksilla 19.6.2011
Tiivistetysti: Last September, First Lady Michelle Obama launched the Recipes for Healthy Kids competition, a USDA-run contest designed to develop creative, nutritious, and kid-approved dishes that can be used on National School Lunch Program menus across the US.
Aluksi 340 ehdotuksesta on valittu 15 semifinalistia. Tällä välivalinnalla saadaan uutisointia aiheesta ja toivottavasti mahdollisimman moni suuresta yleisöstä katsomaan erilaisia reseptiehdotuksia. Linkki (Lähde: Valkoisen Talon Obama Foodorama blogi)
Kesäkuun 15. 2011 julkistettiin voittajat: The long anticipated winners of First Lady Michelle Obama’s Recipes for Healthy Kids competition were announced this morning by Secretary Vilsack. In addition to the professional judging component, USDA and the First Lady also challenged YOU, the public, to visit challenge.gov and vote on your favorite recipe in the challenge.
A winner was chosen from each of the four categories including Whole Grains, Dark Green and Orange Vegetables, and Dry Beans and Peas. To recognize and share the culinary creativity nationwide, the top ten recipes in each category will be published in a Recipes for Healthy Kids Cookbook to share with students and families.
Ja jälleen kerran huomautan miten korkeatasoista poliittista huomiota kouluruoka täällä Usassa saa. Ok, ongelmat ovat suuremmat ja laajemmat jne. mutta silti. Paljon on tapahtunut reilussa vuodessa sen jälkeen kun First Lady M.O. lanseerasi "Let's move" kampanjansa.
Tässä yhteydessä ja ajankohdassa on sopivaa tuoda esille kommentti yhdeltä Suomen nykyään johtavalta poliitikoilta lausuttuna viime lokakuulta: "Miksi emme voi ostaa ruokaa kouluihin lähialueen tuottajilta?" (Satakunnan Kansa 25.10.2010) En teknisestä syystä johtuen näe onko kysymys MTK:n omilla sivuilla esitetyllä videolla. Saa nähdä muuttuuko kysymys vai vain kysyjä tällä hallituskaudella.
Tiivistetysti: Last September, First Lady Michelle Obama launched the Recipes for Healthy Kids competition, a USDA-run contest designed to develop creative, nutritious, and kid-approved dishes that can be used on National School Lunch Program menus across the US.
Aluksi 340 ehdotuksesta on valittu 15 semifinalistia. Tällä välivalinnalla saadaan uutisointia aiheesta ja toivottavasti mahdollisimman moni suuresta yleisöstä katsomaan erilaisia reseptiehdotuksia. Linkki (Lähde: Valkoisen Talon Obama Foodorama blogi)
Kesäkuun 15. 2011 julkistettiin voittajat: The long anticipated winners of First Lady Michelle Obama’s Recipes for Healthy Kids competition were announced this morning by Secretary Vilsack. In addition to the professional judging component, USDA and the First Lady also challenged YOU, the public, to visit challenge.gov and vote on your favorite recipe in the challenge.
A winner was chosen from each of the four categories including Whole Grains, Dark Green and Orange Vegetables, and Dry Beans and Peas. To recognize and share the culinary creativity nationwide, the top ten recipes in each category will be published in a Recipes for Healthy Kids Cookbook to share with students and families.
Ja jälleen kerran huomautan miten korkeatasoista poliittista huomiota kouluruoka täällä Usassa saa. Ok, ongelmat ovat suuremmat ja laajemmat jne. mutta silti. Paljon on tapahtunut reilussa vuodessa sen jälkeen kun First Lady M.O. lanseerasi "Let's move" kampanjansa.
Tässä yhteydessä ja ajankohdassa on sopivaa tuoda esille kommentti yhdeltä Suomen nykyään johtavalta poliitikoilta lausuttuna viime lokakuulta: "Miksi emme voi ostaa ruokaa kouluihin lähialueen tuottajilta?" (Satakunnan Kansa 25.10.2010) En teknisestä syystä johtuen näe onko kysymys MTK:n omilla sivuilla esitetyllä videolla. Saa nähdä muuttuuko kysymys vai vain kysyjä tällä hallituskaudella.
16.6.11
29.11.2011 Kouluruoka kasvattaa
Päivitetty 29.11.2011 makupaletin laajentamis-tutkimuksen uutisilla
Kerään tälle sivulle kouluruoan ja ruokakasvatuksen välisiä yhteyksiä.
"Kouluruokailu ja ruokakasvatus kouluissa ovat avainasemassa, kun halutaan edistää terveellisiä ruokatottumuksia ja vähentää sitä kautta terveydenhuollon kustannuksia"
Kerään tälle sivulle kouluruoan ja ruokakasvatuksen välisiä yhteyksiä.
"Kouluruokailu ja ruokakasvatus kouluissa ovat avainasemassa, kun halutaan edistää terveellisiä ruokatottumuksia ja vähentää sitä kautta terveydenhuollon kustannuksia"
Elintarviketieteidenmaisterin, kokin ja neljän lapsen isän pätevyydellä annetun lukijakommentin (liitteenä lopussa) avulla muistutan ruokakasvatuksen kuitenkin olevan ensisijaisesti kodin vastuulla ja alkavan ennen kouluikää halusimme / tiedostimme sitä tai emme. Tämä tulee esiin myös suomalaisesta aineistosta 2011 julkaistussa tutkimuksessa, missä todettiin monipuolisesti koululounaalla syövien ruokavalion olevan monipuolinen ja terveellinen myös koulun ulkopuolella (Sanna Talvialle kiitos vinkistä).
Opetushallituksen nettisivuilla kohdassa "Hyvinvointi ja turvallisuus" kehoitetaan laatimaan kouluruokailun kasvatukselliset tavoitteet yhdessä kotien kanssa. "Terveydenhuollon kustannusten vähentäminen" ei ole kuitenkaan kovin motivoiva tavoite yksittäiselle vanhemmalle saati koululaiselle. Ruokakasvatuksessa voi onneksi jokainen motivoitua ajattelemaan omaa napaansa. Yleinen terveydenhuollon tavoite kun ei toteudu ennen kuin yksilö on hyötynyt ruokakasvatuksesta.
Valitsin johdannoksi kouluruoka-asiantuntijan Seija Lintukankaan sekä ruokakulttuurin professuuria Suomeen rakentaneen Päivi Palojoen yleisökirjoituksen Kouluruokailu on paljon muutakin kuin kouluateria (Turun Sanomat 25.2.2010) "...kouluateria on yksi osa kouluruokailua, joka hyvin järjestettynä tarjoaa mitä parhaimman oppimisympäristön ja monien tahojen yhteistyöfoorumin niin oppiaineisiin kuin koulun aihekokonaisuuksiin liittyen. Ruoan ympärillä voidaan keskustella, oppia ja käyttäytyä hyvien tapojen mukaisesti. Miksi se joissakin kouluissa onnistuu ja joissakin ei?"
TAUSTAA
Opetushallituksen nettisivuilla kohdassa "Hyvinvointi ja turvallisuus" kehoitetaan laatimaan kouluruokailun kasvatukselliset tavoitteet yhdessä kotien kanssa. "Terveydenhuollon kustannusten vähentäminen" ei ole kuitenkaan kovin motivoiva tavoite yksittäiselle vanhemmalle saati koululaiselle. Ruokakasvatuksessa voi onneksi jokainen motivoitua ajattelemaan omaa napaansa. Yleinen terveydenhuollon tavoite kun ei toteudu ennen kuin yksilö on hyötynyt ruokakasvatuksesta.
Valitsin johdannoksi kouluruoka-asiantuntijan Seija Lintukankaan sekä ruokakulttuurin professuuria Suomeen rakentaneen Päivi Palojoen yleisökirjoituksen Kouluruokailu on paljon muutakin kuin kouluateria (Turun Sanomat 25.2.2010) "...kouluateria on yksi osa kouluruokailua, joka hyvin järjestettynä tarjoaa mitä parhaimman oppimisympäristön ja monien tahojen yhteistyöfoorumin niin oppiaineisiin kuin koulun aihekokonaisuuksiin liittyen. Ruoan ympärillä voidaan keskustella, oppia ja käyttäytyä hyvien tapojen mukaisesti. Miksi se joissakin kouluissa onnistuu ja joissakin ei?"
TAUSTAA
- Valtakunnallisessa perusopetuksen opetussuunnitel
massa (POPS, 2004) kouluruokailu ja sen merkitys terveys-, ravitsemus- ja tapakasvatukseen mainitaan oppilashuollon yhteydessä. - Paikallisen (kunnallisen) työstämisen määrä kouluruokailun tavoitteiden ja sisältöjen osalta on vaihtelevaa ja yleensä tarkoituksenmukaista.(EDU.fi, 20.1.2010)
- Kouluruokailun yhteydessä opetussuunnitelmassa kuvataan tarkemmin eriteltyinä kouluruokailun tarkoitus ja merkitys, ruokailu osana koulun toimintakulttuuria ja kasvatustehtävää, ruokailuympäristö, kouluruokailu oppilaan päivärytmissä, hyvän ja täysipainoisen kouluaterian kriteerit, ruoka- ja tapakulttuurin tavoitteet ja keskeiset sisällöt.
- Kouluruokailun alueeseen voisi sisältyä myös ruokailun ja virkistäytymisen kytkeytyminen koulun opetus- ja kasvatustehtävään tai eri oppiaineisiin: koulun koko toimintakulttuuriin. Tapakasvatuksen tavoitteita voi kuvata tarkentaen sisältöjä eri vuosiluokilla. Erilaiset juhla- ja teemapäivät voi kuvata oppilaiden tapa- ja juhlakulttuurien tuntemuksen lisääjinä.
- Opetussuunnitelmassa sitoutetaan yhteisillä periaatteilla koko koulun henkilökunta valvomaan ja ohjaamaan terveys-, ravitsemus- ja tapakasvatuksen tavoitteiden toteutumista ruokailun yhteydessä. Myös kouluruokailulle tulisi laatia arvioinnin periaatteet ja laatukriteerit.
- Esimerkkinäni Laukaa
- Opetussuunnitelma on koulun perustyöväline, joka kuluu käsissä ja kehittyy jatkuvasti.(EDU.fi, 20.1.2010)
- Opetussuunnitelman toteutumisen arviointi kuuluu koululle, mutta vanhemmilta (ja alueen isovanhemmilta) löytynee osaamista arvioida miten paikallisuus, oppimisympäristö ja koulun toimintakulttuuri on otettu huomioon kouluruokailuosuutta toteutettaessa?
- Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011:9 (Seija Lintukangas) / Opetustoimen henkilöstökoulutus osaamisen voimavarana s.31:
- Tutkimustuloksista on nähtävissä, että koulun koko henkilöstö tarvitsee kouluruokailukoulutusta.
- Opettajien koulutukseen tulee sisällyttää kouluruokailua käsittelevä kurssi.
- Kouluruokailutyön pätevyysehdoksi tulee asettaa ruokapalvelualan ammatillisen koulutuksen lisäksi kasvattajuuskoulutus.
- Julkaisu on tarkoitettu opetustoimen henkilöstökoulutuksen parissa työskenteleville koulutuksen suunnittelijoille, toteuttajille ja henkilöstökoulutuksen voimavaroista vastaaville, jotka tarvitsevat työssään kokonaiskuvaa valtion rahoittaman henkilöstökoulutuksen koulutus
poliittisista tavoitteista ja painopisteistä. Mutta vanhemmille tiedoksi keittiöhenkilökunnan panoksesta ruokakasvatukselle.
- Vuonna 2008 kouluruokailijoita koskeneen tutkimuksen johtopäätöksissä todetaaan "Ravintolahenkilökunnan, opettajien, terveydenhoitajien ja oppilaiden välistä yhteistyötä kouluaikaisen ruokailun suunnittelussa on lisättävä, jotta kaikki oppilaat, myös ylipainoiset ja koulussa huonosti viihtyvät, kokisivat kouluruokailun turvallisena ja houkuttelevana"
TÄLLÄ HETKELLÄ TAPAHTUU
- Lasta ei kannata patistaa maistamaan uusia ruokia (Ruokatieto 29.11.2011). Julkisilla ruuanvalmistajilla on myös rooli lasten makupaletin monipuolistajana. Tutkimusten mukaan uusien ruokien pelko periytyy lähes 70-prosenttisesti. Kun vanhemmat ovat uutuudenpelkoisia, he eivät tuo kotiin uusia ruokia. Näin välttämisen asenne ja tapa välittyvät myös lapsille. Ruokakäyttäytymisen geneettistä taustaa jäljitetään parhaillaan Helsingin yliopistossa väitöstutkimuksessa, jonka tulokset julkaistaan vuonna 2013.
- Habeat-EUprojekti: Vuoden 2013 loppuun kestävä tutkimushankkeen tulosten pohjalta on myöhemmin tarkoitus laatia pikkulasten vanhemmille että lastenhoidon ammattilaisille, lastenlääkäreille, poliittisten päätöksentekijöille ja lastenruokateollisuuden käyttöön eri EU-maissa suuntaviivat suosituksille, jotka antavat opastusta lapsen ruokailutilanteiden käytännön toteutukseen, erilaisiin ruokiin tutustumiseen sekä ruokakasvatukseen keskeisissä ikä- ja kehitysvaiheissa.
Suosituksen on määrä soveltua sekä - Suurkeittiöalan Ateria 2011-tapahtumassa pohdittiin miten "Koulukeittiöillä on runsaasti mahdollisuuksia kestävyyskasvatukseen" (Ruokatieto 8.11.2011). Otteita:
- Ravitsemisen lisäksi ruokapalvelulla nähdään nyt olevan yhteiskunnallinen tehtävä välittää ympäristön arvoja uusille yksilöille.
- Käytännössähän ruokapalveluissa ensimmäisen asteen kuluttaja on ruokapalveluhenkilöstö, joka valinnoillaan kehittää toisen asteen kuluttajien eli ateriaa nauttivien oppilaiden ruokailukäyttäytymistä
- Tässä julkinen toimija lähestyy asiakkaan yksityisimpiä alueita, johon edes kodeissa ei aina puututa. Nämä ovat sosiaalisesti herkkiä tilanteita. Koulussa voidaan puuttua napakasti myös esimerkiksi ruokajonossa ”Yäk!”-huutelevan käytökseen sanomalla ”Pidä omana tietonasi”, jotta asenne ei tule hyväksytyksi ja leviä.
- Sapere-ravitsemuskasvatuksen opetusmenetelmä (päiväkodeille suunnattu/varhaiskasvatus) ja sen tuloksia kouluruokailussa: Operation Skolmat: kasvisnoutopöytä."Operaatio kouluruoka -projektissa todettiin, että lapset söivät niillä viikoilla, kun kasvisnoutopöytä oli tarjolla noin 7 kertaa enemmän vihanneksia kuin normaalisti." s.6
- SEED on Suomen Akatemian tukema kolmivuotinen (2009-11) tutkimushanke, jossa tutkitaan ja kehitetään kestävän kehityksen kasvatusta suomalaisessa perusopetuksessa.
- Osana SEED hanketta Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) julkaisi selvityksen kouluruokailun kytkennöistä kestävän kehityksen kasvatukseen ja opetuksen tavoitteisiin. Aikaisempaa referointiani selvityksestä täällä ja täällä.
- Healthy choices - Pohjoismainen yhteistyö kouluruokailun kehittämiseksi: Oppilaan asiakkuutta on lisättävä kouluruokailussa.
- Kouluruoka ja kouluruokailu olivat Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman (2008-2011) suurimpia toimintakohteita. Aikaisempi kirjoitukseni löytyy täältä.
- Yksi kannanotto Miten saada nuori houkutelluksi paikalle ja maistamaan tarjolla olevaa ruokaa (yliopettaja Auli Guilland Laurea Ammattikorkeakoulusta 30.11.2009)
- Tapasankarit / "Ruokalistalla hyvä tavat" on ravintolaketjun, elintarvikkeiden tuottajien, Libris ja Tapaseura ry:n kampanja. "Jokaisen meistä olisi tärkeää osata hyvät pöytä- ja käytöstavat. Kaikki pitävät hyvätapaisista henkilöistä, ja hyvätapaisuus ilahduttaa tapasankaria itseäänkin. Koulussakin työskentely on mukavampaa, kun huomioidaan toinen toisemme. Hyvät tavat auttavat aikuiselämässä, opiskelupaikassa, työnhaussa ja elämässä yleensä. Hyvät tavat ovat ikään kuin käyntikortti aikuiselämässä menestymiseen."
Kouluruokailun osasta tulevaisuuden opetusohjelmassa on hahmoteltu mm. näin (otteita abstrakteista Kasvatustieteen päiviltä marraskuussa 2010)
- Mitä kouluruoka on ja miten se voisi linkittyä oppimiseen? (Sirpa Kurppa, Helmi Risku-Norja, Merja Saarinen, MTT Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Jokioinen s.55) "Ekologian kannalta kouluruoka tarjoaisi hyvin monipuolisen kuvan ihmisen luonnonvaroihin kohdistuvasta hyödyntämisestä ja erilaisten toimintaketjujen ilmiasusta ja vaikutuksesta ympäristöömme. Ekologiselta pohjalta tehdyt ruokavalinnat ovat yhdensuuntaisia ravitsemuksellisien valintojen kanssa. Näin ruokavalintojen merkitystä voitaisiin korostaa jopa kaksinkertaistaa kouluopetuksessa. Samalla voitaisiin avustaa oppilaat omaksumaan uudelleen vanhan, ruoan riittävyyteen kytkeytymän periaatteen: ruokaa ei saa haaskata. Nykyään ei tietenkään ole kyse ruoan riittävyydestä eikä myöskään kyvystä lajitella ja hyötykäsitellä ruokajäte oikein. Kyse on luonnonvarojen riittävyydestä ja päästöistä. Jätteen ehkäisy on 10 kertaa ekotehokkaampaa kuin jätteen lajittelu."
- Kestävää vai ei? Ruokaopetus ja kouluruokailu 9-luokklaisten arvomaailmassa (Anna Uitto, Seppo Saloranta, Helsingin yliopisto s. 57) "On olettavaa, että kestävyyteen liittyvät arvot ja niiden pohdinta heijastuvat myös oppilaiden suhtautumisessa ruokaan ja ruokailuun ja että koululla on arvojen kehittymiseen oma vaikutuksensa."
- Kouluruokailu - kustannus vai opetuksen resurssi (Helmi Risku-Norja, MTT Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Jokioinen-Helsinki s.58) "Koululounas onkin opetuksen voimavara, jota ei toistaiseksi juurikaan hyödynnetä. Valtakunnallinen perusopetuksen opetussuunnitelma painottaa kestävää kehitystä opetuksen arvoperustana, mutta ei täsmennä, miten se konkreettisesti voisi ilmetä koulun arjessa."
- Lunch Lady Ann Cooper "Let's Move Salad Bars to Schools is a platform that enables us to fundraise for and donate salad bars to schools all across the country."
- Jamie Oliver on popularisoinut ruokakasvatuksen tv-ohjelmallaan
- Let's Move-kampanjasta olen kirjoittanut aikaisemmin.
Sain oheisen lukijakommentin vastauksena Kouluruoan kestävä kehitys kirjoitukseen. Kirjoittajan luvalla julkaisen kirjoituksen tässä paremmin aiheeseen sopivassa yhteydessä.
Kysyit viimeisimmän kirjoituksesi lopussa mielestäni SEN avainkysymyksen: Mutta onko kodeilla suurempi merkitys siihen miten lapsi kouluruoan kokee?
Väitän että on. Lapsemme ovat syntymästään kasvaneet siihen että kaikkea ruokaa maistetaan, mikään ruoka ei ole YÄK ja että ruoka on arvokas asia. Meillä on syöty sinistä, punaista ja vihreää makaronia/riisiä/perunamuusia, kokeiltu mausteita ja erilaisia raaka-aineita aina sillä seurauksella että lapsemme ovat edelleen kaikkiruokaisia (17v, 16v, 13v ja 10v), kaikista pilaamisyrityksistä huolimatta.
Mitenkäs tämä liittyy kouluruokailuun? Siten että lapsemme puhuvat kouluruoasta RUOKANA eikä pakollisena pahana. Se on - lapsiamme siteeratakseni - mautonta, huonosti maustettua, ihan okei, liian vähän (lisää kasvistai nimeäantava raaka-aine) ja niin edespäin. Eikä puheissa koskaan tule eteen ettei ruokaa olisi voinut syödä. Toisaalta, lähes samaan hengenvetoon, he kertovat luokkatovereistaan, jotka jättävät ruoan ottamatta "kun se näyttää niiin kauhealta", jättävät syömättä "kun se maistuu ihan pahalta" tai taipuvat kavereitten painostuksessa jättämään ruokansa kesken. Samat lapset kertovat kuinka kotona ruoka on jatkuvasti joko samaa (tyyliin spagettia ja jauhelihakastiketta ja makaronilaatikkoa) tai eineksiä (einespitsoja, valmisruokia ja puolivalmisteista pikaisesti tehtyjä huttuja).
Kun vertaan näitä kokemuksia omiin kouluruokakokemuksiini vuosien takaa (1970 ja -80 luvuilla), niin löydän yhteneväisyyksiä. Perheissä joissa syötiin 'terveellistä' ja monipuolista kotiruokaa (ja vaihtelevasti) lapset söivät kouluruoan, kun taas perheissä joissa isä suostui syömään vain läskisoosia tai lihakeittoa jäi lapsilta kouluruoasta syömättä ne osat jotka eivät menneet näiden 'kotiruokien' kanssa samaan luokkaan.
Olen jo opiskeluaikoina 90-luvun alussa todennut, että meillä kasvoi jo silloin sukupolvi jolle teollinen ruoka on oikean makuista ruokaa. Sukupolvi joka oppii että MSG:n makuinen on aidon makuinen, joka ei kotona opi aitojen valmistusmenetelmien muodostamaa makua vaan pitää sitä outona ja epämiellyttävänä. Nyt meillä on jo toinen tai kolmas sukupolvi menossa, joista osa ei ole koskaan maistanutkaan alusta asti valmistettua lihalientä tai syönyt kotona tehtyä leipää.
Kyllä ruokatottumukset lähtevät kotoa, ja varsin varhaisesta lapsuudesta. Makumuisti on vahva muisti. Ja juuri tässä kouluruokaprojektit menevätkin metsään: lähdetään vain ulkoisista tekijöistä, jotka heijastuvat ruoan sisältöön ja taloudellisuuteen enemmän kuin siihen, mitä lapset ovat oppineet syömään.
Ja painottaisin vielä lopuksi kodin vaikutusta ja merkitystä lapsen asenteissa. Neofobia on opittu ominaisuus, neofilia samoin: pieni lapsi on niin lähipiirinsä vaikutuksille altis imuri. Jos kotona karsastetaan jotain ruoka-ainetta tai ruokaa, ei lapsikaan opi siitä 'nauttimaan' ennenkuin kasvaa ulos kodin vaikutuksesta. Sitten ollaankin jo kaveripiirin vaikutuksessa... koulun mahdollisuudet vaikuttaa ovat kovin vähäiset. Eikä kouluruoka voi olla kaikille samaa kuin kotiruoka, ei edes valtaosalle.
J. P. (Elintarviketieteidenmaisteri, Kokki)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)