Kun kouluruokaa ei ollut Suomessa kahtena päivänä varmasti järjestettynä

Kooste uutisista kun kouluruokaa ei ollutkaan Suomessa kahtena päivänä varmasti järjestettynä.

KESÄLOMA! Mitä syödään ja missä?

Teksti on julkaistu toukokuussa 2011. Kouluissa on kesäloma myös vuonna 2018, eikä aika näytä haalistavan sisältöä. Joten kysyn taas laskeeko ruoan laadun vaatimustaso kun maksu menee itseltä suoraan eikä yhteisestä kassasta?

Maksuton kouluruokailu -tavoiteltava aarre

Kouluruokailun tietävät kaikki Suomessa maksuttomaksi -tai ainakin kutsuvat sitä ilmaiseksi. Moni ei tiedä miten ainutlaatuista hyvin järjestetty maksuton kouluruokailu maailmalla on. Siitä kertova video saa (oikean henkilön jakamana) maailmanlaajuisesti parissa päivässä 700 000 katselua! 

Suuria ihmeitä pienellä rahalla

Valtakunnallisen kouluterveyskyselyn tulos vuodelta 2015 osoittaa, että yläkoululaisista 8. ja 9. luokkalaisista 67% syö koululounasta päivittäin. Ja näitä yläkoululaisia pidetään kouluruokailun hankalimpina asiakkaina! 

Vaalivastauksia kouluruokailuun

Kunnallisvaaliehdokkaiden vastaukset ovat minusta hyvä katsaus missä kouluruokailun merkityksen tiedostaminen menee suomalaisilla. Päivitetty 5.4.2017.

Suomalaisen kouluruokailun historiasta kerrottua

Maksuton kouluruokailu. Miten tänä päivänä maailmalla ainutlaatuinen ja menestyksekkäästi kouluoppimista kokonaisvaltaisesti ravitsemuksellisuuden lisäksi yhteisöllisesti tukeva innovaatio on Suomessa saavutettu? 

Päivän kouluruokaotsikot

Tämän päivän kouluruokaotsikoissa näyttäisi olevan kaksi aiheitta; kouluruokaan käytetty raha sekä ylikypsä mössö. 

Mitä kouluruokailu saa maksaa?

Opetushallitus on julkaissut jokaisen kunnan sekä myös muiden peruskoulutusta antavien tahojen vuonna 2013 kouluruokailuun käyttämät summat.

Voitaisiinko nuorille antaa eväitä pohtia kouluruokailuremonttia?

YLE:n Ajankohtainen kakkonen nostaa esiin nuorten ääntä miten peruskoulua pitäisi uudistaa, jotta se olisi entistä innostavampaa ja motivoivampaa. Tiistaina 28.1.2014 peruskouluremppa kohdentui kouluruokailuun, joka aiheena toimittajien mukaan sai eniten kommentteja verkkokyselyssä. 

Kolme uutista kouluruokailun taloudesta

"Alan ammattilaiset arvelevat, että yksi syy arvostuksen nousuun löytyy vaikeasta taloustilanteesta, jossa perheet antavat yhä enemmän arvoa perustarpeille – kuten ruoalle."

Kouluruoan hintalappu

Sivistysvaliokunta 20.9.2013 lausunnossaan: "kouluruokailusta tulee edelleenkin pitää hyvää huolta ja sitä on kehitettävä edelleen. Ruokailu on päiväkodeissa ja kouluissa elävä oppimisympäristö, johon koko yhteisö osallistuu ja vaikuttaa." Lausunto oli otsikoitu "Suomi elintarviketurvallisuuden ja ruokaosaamisen mallimaaksi". 

Mitä maksaa kouluruokailu?

Opetushallitus julkaisi vuoden 2011 opetuskustannukset verkkosivuillaan 1).

Varsinaisen suuri ruokakeskustelu

Oli hienoa päästä kuuntelemaan miten minun lasteni päivittäisen ravinnontarpeen kolmasosasta keskusteltiin. 

Kilpailutetun henkilökunnan kasvattajamahdollisuudet

"Myös koulun henkilöstöryhmien välistä yhteistyötä on kehitettävä; koulussa kaikki aikuiset kasvattavat, eikä ruokapalvelussa piileviä resursseja pidä jättää huomiotta." Opetushallituksen uutiskirje Spektri 28.6.2012 

Suomessa ei ole ilmaista kouluruokaa

Sovitaanko ettei enää mainosteta suomalaisen kouluruoan olevan ilmaista?

Lounasrahojen jako ja venytys erässä kirjassa, vertailua Suomeen.

Lunch Money - serving healthy school food in a sick economy on maaliskuussa 2012 julkaistu kirja, joka pyrkii osoittamaan miten usalaista kouluruokailua voi muuttaa terveellisempään ja paikan päällä valmistettuun ruokailuun.

Kouluruokailu on oppilashuoltoa

Oikeuskansleri älähti tammikuun 2012 lopussa kuntien huonosta halusta panostaa oppilashuoltoon (YLE 30.1.2012). Erityisen ikävää oli lukea, että rahaa oli valtion taholta annettu lailla säädettyihin koululaisten terveystarkastuksiin, mutta raha oli käytetty kolmasosassa kunnista muuhun kuin tähän tarkoitukseen. Haluaisin uskoa, että rahaa ei oltu näissä kunnissa käytetty terveystarkastuksiin, koska se asia oli jo kunnossa. Joten raha oli käytetty oppilashuoltoon muuten kuten esim. kouluruokailun parantamiseen. Kuntien nimiä ei julkistettu, joten en voi pyytää ko. kunnissa asuvia lukijoitani antamaan arviota vaan yritän elää positiivisessa ajatuksessa. Huonolla menestyksellä.

Kouluruokailu on osa oppilashuoltoa. Se mainitaan perusopetuksen opetussuunnitelmassa, päivitetty 2010. 

"Oppilashuollolla tarkoitetaan oppilaan hyvän oppimisen, hyvän psyykkisen ja fyysisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä ja ylläpitämistä sekä niiden edellytyksiä lisäävää toimintaa." (s.43)

"Kouluruokailu
Opetukseen osallistuvalle on annettava jokaisena työpäivänä tarkoituksenmukaisesti järjestetty ja ohjattu, täysipainoinen maksuton ateria. Ruokailuhetki on oppilaalle tärkeä. Kouluruokailulla tuetaan oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä. Kouluruokailun ja koulupäivän aikana mahdollisesti tarjottavien välipalojen järjestämisessä otetaan huomioon kouluruokailun terveydellinen ja sosiaalinen merkitys, ravitsemus- ja tapakasvatuksen tavoitteet sekä ruokailutauon virkistystehtävä. Oppilaille annetaan mahdollisuus osallistua kouluruokailun suunnitteluun ja toteuttamiseen, mikä tukee osallisuutta ja yhteisöllisyyttä.
Kouluruokailun järjestämisessä tarvitaan yhteistyötä koulun ja ruokailusta vastaavan henkilöstön kesken. Yhteistyössä oppilaan, huoltajan ja kouluterveydenhuollon henkilöstön kanssa sovitaan tukitoimista ja seurannasta oppilaan yksilöllisissä ravitsemukseen sekä terveyden tai sairauden hoitoon liittyvissä tarpeissa." (s. 45)

Opetushallitus on julkaissut oppilashuollon käsikirjan "Huomisen Hyvinvointia - Kehys oppilashuollon kehittämiselle" lokakuussa 2011. Takakansi sanoo

Oppilas- ja opiskelijahuollon näkökulmasta 2000-luku on ollut merkittävä ajanjakso. Sen kuluessa oppilashuolto on vakiinnuttanut asemansa kunnissa ja kouluissa: oppilashuolto on sisällytetty koululainsäädäntöön ja opetussuunnitelman perusteisiin, kuntien kehittämistoimintaa on rahoitettu valtionavustuksilla ja sen puitteissa on tehty kuntien ja seutujen oppilashuollon strategiatyötä. Tämän päivän koulussa opetus ja oppilashuolto kulkevat luontevasti käsi kädessä. 

Oppilashuollon kehittäminen edellyttää laajan kokonaisuuden ymmärtämistä. Oppilashuolto on moniammatillista työtä, jossa yhdistyy eri ammattialojen asiantuntijuus ja erilaisten toimintakulttuurien synnyttämä osaaminen. Huomisen hyvinvointia – Kehys oppilashuollon kehittämiselle on käsikirja opetuksen järjestäjille ja kunnille, joissa oppilashuollon kehittäminen on ajankohtaista. Julkaisun tarkoituksena on toimia kehittäjän työn tukena ja avata näkymiä oppilashuollon kokonaisuuteen, perusteisiin ja taustaan. Julkaisu toimii apuna myös oppilashuollon kehittämissuunnitelmien tai strategioiden laadinnassa. 

Oppilashuollon tavoitteena on lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja oppimisen turvaaminen. Työn tulokset kantavat kauaksi tulevaisuuteen.

Pikahaulla (cntr+f / kouluruoka) kouluruoka mainitaan ko. käsikirjassa kahdessa kohtaa. 

• s. 67: "Oppilashuollon palvelurakenteen itsearviointimallin kuvaustasot ja -kohteet. / Lisäksi koulutasolla kriteerit kohdentuvat myös opintososiaalisten palveluiden saatavuuden kuvaamiseen ja todentamiseen. Opintososiaalisia palveluja ovat kouluruokailu, koulukuljetus sekä koulumajoitus."
• s. 71: "Mittauskohteet ja kriteerit koulu- tai yksikkötasolla / opintososiaalisten palveluiden saatavuus / kouluruokailu: euroa / oppilas, aterioiden energiaravintoaineet, energiasisältö, ruoka-aineet ja ruokalajit / kansalliset suositukset"

Minun mielestä aika kevyesti sanottu oppilashuollon käsikirjassa kouluruokailusta! Jätetäänkö oppilashuollon arvioinnissa huomioimatta kokonaan, että kouluruokailu ei ole vain ruokaa? Vain syöty kouluruoka vaikuttaa terveyteen ja siihen tuleeko ruoka syödyksi vaikuttaa mm. 

-mihin aikaan kouluruoka on saatavilla, millaisissa tiloissa se tarjotaan jne. 

-Euroa / oppilas-kriteeri saa miettimään tarkoitetaanko sillä vain raaka-aineiden kustannusten arvioimista? Vaikuttaahan kouluruokailuun myös investoinnit keittiölaitteisiin, ruokalaan sekä henkilökuntaan. 

-jne.
-Taulukossa 1: "Oppilashuollon kehitys 2000-luvulla" ei ole mainittuna Kouluruokasuosituksia 2008. 

Otan esimerkin kohdasta, missä kouluruokailun soisi näkyvän:

s. 61: Seuraavassa on kuvattu lyhyesti oppilashuollon kehittämistoiminnan tavoitekokonaisuuksia. Näitä voidaan tarkastella sekä kunnan tai opetuksen järjestäjän sekä yksittäisen kouluyhteisön näkökulmasta.

Kohta 3: Oppilashuollon palvelut. Esi- ja perusopetuksessa oppilaalla on oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämä tarvittava oppilashuolto. Oppilashuollon palvelut – kouluterveydenhuolto sekä koulupsykologi- ja kuraattoripalvelut – ovat osa oppilashuoltoa. Oppilashuollon palveluja tutkivia kysymyksiä on kuvattu taulukossa 5.

Oppilashuollosta myös pro peruskoulu-blogissa 31.1.2012: Lähes rikollisia kuntia sekä kirjoittajan alias "Enkeliporsas" kommentissa tähän kirjoitukseen.

2.12.2011 Vanhemmat vaativat lapsilleen vähähiilihydraattista kouluruokaa

Päivitetty 2.12.2011 Lapset ja Karppaus-blogikirjoituksen kommentoinnilla

Karppaus leviää - vanhemmat vaativat jo lapsilleen vähähiilihydraattista kouluruokaa
Uutisoi alunperin Iltasanomat, linkkini on - Aamulehteen 22.10.2011

Uutisen mukaan vanhemmat ovat pyytäneet kouluja "tarjoamaan vain lihaa, kalaa ja vihreitä kasviksia" lapsilleen. Jos teksti ei ole toimittajan lyhentämä vaan näin on oikeasti pyydetty niin esitän pari kysymystä pyytäjille pohdittavaksi:

Ovatko vanhemmat kysyneet lastensa mielipidettä saada "vain lihaa, kalaa ja vihreitä kasviksia" joka ikinen päivä koulussa? Silloinkin kun naapuripöydässä syödään hyvältä tuoksuvaa pitsaa tai tuoretta leipää keiton kanssa tai salaatti on houkuttelevan värikäs. Espoossa (30 000 kouluruokailijaa) tarjottujen kouluruokien suosikit ovat kaukana vähähiilihydraattisesta: jauhelihatortillat, kalapuikot, lihamakaronilaatikko, pinaattiohukaiset ja lihapyörykät. Oppilaat karsastavat lihakastikkeita, uunikalaa sekä murekkeita. Mikäli heidän mieltymyksensä olisivat vanhempien toivomia vähähiilihydraattisia niin ruokalistoja olisi muokattu jo tähän suuntaan, ainakin Espoossa (päivitetty 12.11.2011). Vain syöty ruoka on terveellistä -dilemman pohdintaa löytyy kirjoituksestani "Lasten vs. aikuisten päätäntävalta kouluruokailussa".

Kysytäänpä myös, millä rahalla vaatimuksen esittäneiden vanhempien lapsille tarjotaan lihaa kun muut oppilaat pitävät puuropäivää tasoittaakseen koulun ruokamenoja sillä viikolla? Pro peruskoulu sanoo ajatuksia herättävästi kirjoituksessaan "Kuka isä antaisi lapselleen kiven, kun lapsi pyytää leipää?": Suomessa ei ole koskaan ollut niin paljon rahaa tai omaisuuksia kuin nyt, ja kouluruuasta säästetään! Säästämme lastemme tulevaisuudesta.

Pitsapäivien rajoittamisesta tulee mieleen retorinen kysymys koskien tulevaisuutta. Suistaako vanhempien hyvää tarkoittava ruokavaliokasvatus terveydelle haitalliselle reitille heti kun lapsella on mahdollisuus itsenäisiin ruokavalintoihin? "Mielivaltaisesti" (vs. terveydellisestä syystä esim. allergian vuoksi) rajoitetulla ruokavaliolla on seuraamuksia. Näistä seuraamuksista löytyy paljon luettavaa mm. Pöperöproffan blogista hänen pohtiessa useissa kirjoituksissaan miten "Syömisestä saa vaikeaa". Seuraavan sukupolven "Kapinasta lautasella" löytyy myös mielenkiintoinen bloggaus.

Ei varsinaisesti kouluruokailuun liittyvää, mutta sivusilmällä olen seurannut karppaavan perheen lasten huostaanottokeskustelua. Yhden jutun kommenteista (käärmeenliha) poimin tekstin, joka ilmaisee minunkin mielipiteen paremmin kuin osasin itse muotoilla: Enemmän kuin yksittäisistä ruokavalioista, olisi syytä olla huolissaan siitä miten monet aikuiset luovat lapsilleen todella ongelmaisen suhtautumisen ruokaan. Se näkyy viimeistään teini-iässä, nykyään jo aiemminkin. Yksi koulun ruokakasvatuksen tehtävistä onkin suojella lasta "aikuisten hössötykseltä", kuten Patrik Borg asian ilmaisi Tv2:n ruokakeskustelussa.

Nimenomaan vähähiilihydraattista ruokavaliota monipuolisesti käsitteleviä kirjoitussarjoja löytyy Highway to Health sekä Pro-nutrionist-blogeista. Nämä kirjoitukset ovat ravitsemusta yksilötasolla käsitteleviä ja niistä saa huonosti evästä joukkoruokailun toteuttamiseen. Lasten karppausta käsittelee Vähähiilihydraattinen (VHH) ruokavalio, karppaus-blogi marraskuu 2011 lopun kirjoituksellaan Karppaus ja lapset. Kirjoittaja on tehnyt paljon taustatyötä ja etsinyt 18 tutkimusta, jossa lapset ovat olleet vähähiilihydraattisilla ruokavalioilla. Nämä tutkimukset on tehty laihdutusruokavalioiden vaikuttavuuden vertailemiseksi tai epilepsiakohtausten vähentämishoitokokeiluna. Ei siis terveillä lapsilla ja pisin seuranta-aika oli 2-vuotta. Vaikea siis hakea yhteyttä kouluajan 5 pv/vko/40vko/v/12v ruokailun vaikutuksiin.

Hiilihydraatit ovat ainoa makroravintoaine ruokavaliossamme (alkoholin lisäksi, mutta suljetaan se pois lasten ruokavaliosta ei-karppaaviltakin), jota on mahdollista syödä pelkiltään sokerina ilman mitään muuta vaikuttavaa ravintoainetta. Kasvavien makeisten ja virvoitusjuomien kulutuslukujen valossa olen samaa mieltä Karppaus ja lapset-kirjoituksen ajatuksesta, että koulun ulkopuolelta saatavaa sokeria on syytä vähentää. Kouluissa näitä ei tarjoilla ja nykyään pyritään rajoittamaan käyttöäkin. Kommenttiin "Päiväkodeissa ja kouluissa lapset saavat joka tapauksessa paljon hiilihydraatteja lautasilleen" esitän etteivät ne hiilihydraatit, mitä koulussa lounaalla tarjotaan tule sokerin muodossa kuin hyvin pieneltä osin. Ja silloinkin sokeri on osa ateriakokonaisuutta lisäten kokonaisuuden nautittavuutta esim. jälkiruoan muodossa.

Lopuksi toivon kouluruokailusta vastaavien osoittavan ymmärrystä, että vanhempien kiinnostus lastensa kouluruokailusta on hyvin arvokasta.  Arvokasta siksi, että kouluruoan arvostuksesta osa tulee kotoa ja koska vanhemmat ovat pian taas valitsemassa kouluruokailun resursseista päättäviä henkilöitä kuntiin. Ei ole varaa hukata ainuttakaan mahdollisuutta keskustella kouluruokailusta kun vanhemmilla on korvat avoimena.

En silti kannata tasa-arvon nimissäkään vaatimusta resursseista saada "kaikille lapsille vain lihaa, kalaa ja vihreitä vihanneksia". Pitsapäivällä koulussa on edelleen paikkansa terveyttä luovassa ruokavaliossa. Vaikkapa ruokakulttuurin vaihtona, kuten suomalaista ruokakulttuuria esitellään usalaisissa kouluissa.

Mikä maksullisessa kouluruokailussa olisi hyvää

Aaminainen ruohikolla-blogin pitäjä heitti Facebook-sivuillaan hienon haasteen kehua vastustamaansa ruokavaliota. Otin haasteen vastaan nimelläni enkä Kouluruokatietopankin edustajana/mainostajana ja kaivelin mielestäni mitä hyvää maksullisessa kouluruokailussa voisi olla.

Näin näpytin: Kehun maksullista kouluruokailua, koska ilmaisen kouluruokailun lopettaminen toisi taloudellisia lisäresursseja opetuksen puolelle. Vanhempien joutuessa konkreettisesti maksamaan, syntyisi kiinnostusta vaikuttaa tarjontaan ja vanhemmat tietoisemmin välittäisivät ruokakulttuuriaan lapsilleen. Tai olisi mahdollisuus tuoda perheen ruokamaailmankuvan mukaiset eväät kouluun. Tai syntyisi catering yrittäjiä tuottamaan eväspalveluja. Yhden luukun avustus-periaatteella saisi tarvittaessa lounasseteleitä.

Sain välittömästi kehoituksen lukea uudestaan haaste: Ravitsemuskeskustelun tiimellyksessä meidän on joskus vaikea myöntää, että kannattamastamme ruokavaliosta poikkeavallakin ruokavaliolla on hyviä puolia. Haastan nyt kaikki sivustoni seuraajat mukaan keskusteluun, jossa kehutaan vastapuolen ruokavaliota. Perusteet voivat olla tieteellisiä, makuun tai helppoon sovellettavuuteen tai mihin tahansa liittyviä. Tärkeää on vain, että aidosti kehutaan vastapuolta (ei siis ironista kehumista). Vielä parempi jos uskaltaudut lisäksi esittämään kritiikkiä omaa ruokavaliosuuntaustasi kohtaan.

Ilmeisesti optimistinen ajatukseni maksullisen kouluruokailun tuomasta muutoksesta nähtiin ironiana. En voi ketään siitä moittia. Usan kouluruokailumuutosta seurattuani täytyi laittaa ne vaaleanpunaiset lasit silmille ko. kommentin kirjoittaessani. Mutta oli haasteen uudestaan lukemiskehoituksessa pointtikin. Omaa "ruokavaliotaan" piti myös arvostella. Tiivistin näkemykseni näin: Järjestäytynyt joukkoruokailu on kankeaa muuttumaan, kärsii ehkä näennäisestä resurssipulasta ja jättää useammille tunteen ettei voi osallistua muutokseen.

Omalla ja paremmalla tilallani avaan mitä tarkoitin "näennäistä resurssipulaa"-tekstilläni kysymällä miksi kun kaikki tahot saavat samat säädökset ja suositukset noudatettavakseen, niin miten tulos voi olla niin erilainen kuin se on? Sekä lasketusti, tutkitusti että kouluruokailijoiden mielestä ja mielenosoituksesta?


Jos on ideaa mikä kouluruokaan vaikuttaa niin nyt voisi kantaa kortensa kekoon kertomalla. Voi tuota minun optimistista näkemystänikin vaihtoehdosta kommentoida. Jätän kommenttikentän hetkeksi auki sorsastusta varten. Kiitän Aamiainen ruohikolla-blogia hienosta ideasta ja rohkaisusta pohtia asioita näkyville vaihteeksi "vastapelurin" näkökulmasta. Toivon samaa asiallista henkeä keskusteluun kuin alkuperäisen haasteenkin keskustelussa oli. 

Kouluruokaan käytetty summa

Yle piristi varmasti monen päivää uutisoimalla "Kunnat käyttävät kouluruokaan enemmän rahaa".