Kouluruokailun imagoloikka

Kouluruokailun imagoloikka edesauttaa Hyvinvointiloikan toteutumista.

Lihapulla x 900 000 ja instituutioiden ruokataju

"Usean kaupungin kouluruoassa epäterveellisen paljon lihaa" tiedottaa WWF. 

Kasvisruokapäivä kouluissa

Koulujen kasvisruokapäivä ilmestyy uutisiin tasaisin väliajoin. Keräilen näitä uutisia tälle sivulle.

Farm to Fork - seminaari

Kasvisten lisääminen on monitahoinen ja yleismaailmallinen teema ravitsemuksessa. Yhdysvalloissa yksi kouluruokailun kasvisten käytön sekä nauttimisen edistämismenetelmistä on Farm to Fork-ohjelma kalifornialaisessa koulupiirissä.

My summary of Sustainable Development education in Finland and in US

United Nation has named 2005-2014 as Decade of Education for Sustanable Development. The UN states: "Throughout the Decade, education for sustainable development will contribute to enabling citizens to face the challenges of the present and future and leaders to make relevant decisions for a viable world." 

Kouluruokailun uusi merkitys

Kuinka moni onkaan havainnut, että 30min päivittäinen ruokatauko tuottaa yhteensä 22,5 vuosiviikkotuntia? Tämä on yhtä paljon kuin koulussa on liikunnan opetusta. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti julkaisi 21.2.2012 kirjan, joka antaa kouluruoalle uudenlaisen merkityksen välineenä laajemmalle oppimiselle.

9.1.2012 Kouluruoan kestävä kehitys

Päivitetty 8.1.2012 kaiuilla Kiuruvedeltä

Kouluruokakeskustelu ja kouluruokasuositukset ovat perinteisesti käsitelleet mitä lautasella on. Thaimaasta lennähtäneitä broilereita sekä ulkomailta tuotuja kasviksia on kauhisteltu yleisökirjoituksissa. Kouluruokasuositukset korostivat kilpailutusta ja makua tasa-arvoisina, mutta hyvä kilpailutus ei maalaisjärjellä arvioituna ole vastannut hyvää makua. Uutena keskustelun aiheena on siis ruvennut nousemaan mistä lautaselle tuleva ruoka tulee ja miten. 

Kirjoituksia lukiessa ei arvaisi, että julkisen ruokatuotannon ohjaamiseksi kohti kotimaista on jo tehty paljon. Vanha sanonta "paha kello kauas kaikuu, hyvä tuskin helisee" pitää näemmä paikkansa. Kouluruoan huonoista resursseista ja raaka-aineiden laadusta minäkin huolestuin kun lähdin selvitystyötäni tekemään omien lasteni suomalaisen kouluruokataipaleen lähestyessä. Paljon mielenkiintoista onkin selvityksen parissa tullut eteen. 

Tämän vuoden tammikuussa (2011) eduskunta on hyväksynyt Suomen ensimmäisen ruokastrategiaa koskevan selonteon, joka mm. "edistää lähi- ja luomuruoan käyttöä julkisissa ruokapalveluissa mahdollistamalla julkisissa hankinnoissa yksiselitteisinä laatukriteereinä muun ohella tuoreuden, lisäaineettomuuden ja lyhyen kuljetusmatkan". Sen jälkeen eduskunta vaihtui ja hallitus uusiutuu ja mukana taitaa olla jotain EU kiemuroitakin ettei aiheesta varsinaista lakia koskaan tule mihin vedota kouluruokailun laadun puolesta. Melkoinen seinä vastassa, jos sen ylittämistä aikoisi. Suomen laaja verovaroin rahoitettu julkinen ruokailu on kuitenkin poikkeus, mistä kannattaa pitää kiinni kuten ranskalaiset ovat pitäneet kiinni tuotamisoikeudestaan shampanjaan (ja Roquefortin ja ja ja. Aika monta poikkeusta heillä taisi olla säännössä. Edelleen ihmettelen miten "EU sallii" patongin myymisen ilman mitään pakkausta... ;). 

Onneksi kiertopolku tuoda suomalaista ruokaa julkiseen ruokailuun näytäisi olevan olemassa eikä siihen vaadita ymmärtääkseni edes mitään lobbausta EU:ssa. Suomen Akatemia on rahoittanut vuosina 2009-2011 SEED-hanketta, jossa tutkitaan ja kehitetään kestävän kehityksen kasvatusta suomalaisessa perusopetuksessa. Tämän hankkeen (yhtenä) tuloksena Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) on julkaisut 2010 (korjaus aikaisempaan kirjoitukseeni) raportin: Julkiset ruokapalvelut ja ruokakasvatus: arjen käytäntöjen kautta kestävään ruokahuoltoon. 

Raportissa asia ilmaistaan näin: Jos haluamme vaikuttaa ruoan saatavuuteen eli ruokaturvaan, tuotteiden laatuun eli ruokaturvallisuuteen ja tuotannosta aiheutuvaan ympäristökuormitukseen, on ruoantuotanto säilytettävä omissa käsissä. Tämä edellyttää, että kasvava sukupolvi oppii arvostamaan kotimaista ruokaa ja tietää miten se on tuotettu, mikä on ruoan kulttuurinen merkitys ja mitkä ovat sen yhteiskunnalliset ja taloudelliset kytkennät.

Eli loogisesti huomio kääntyy kouluruokailuun. Mutta tällä kertaa mukaan otetaan näkemys ruokakasvatuksesta osana opetusta:

Ruokakasvatus osana kestävän kehityksen kasvatusta tarkastelee ruokaa hyvin monesta eri näkökulmasta, ja lähestyy sitä niin henkilökohtaisena, yhteiskunnallisena kuin maailmanlaajuisenakin kysymyksenä. 

Yleensä kestävällä kehityksellä käsitetään ympäristöasioita, mutta raportti (ja projektikokonaisuus) tuo esille myös hyvinvoinnin edistämisen julkisten palvelujen yhteiskunnallisena merkityksenä kestävästä kehitykestä. "Reilu kauppa" onkin "reilu peli" henkeä kun yhteisön hyvinvointia edistetään huolehtimalla lähiruokapalveluhenkilöstön ja lähiruoan tuottajien hyvinvoinnista.

Myös taloudellisuus voi raportin mukaan olla kestävää kehitystä eikä sen este. Raportti ei ole kouluruokasuositukset poissulkeva: 

Kestävä kehitys kun ei ole pelkästään taloudellinen kysymys, vaan se tarkoittaa myös ravitsemuksellisesti täysipainoista ja hygieeniselta laadultaan moitteetonta ruokaa. 

Raportin pohjana olevalla selvityksellä haetaan yhteistä tarkastelunäkökulmaa nykyistä kestävämmän kunnallisen ruokahuollon toteuttamiseen painottamalla eri toimijatahojen yhteistyötä ja vuorovaikutusta. ... Kestävä julkinen ruokahuolto ei saa olla pelkästään kunnan ruokahuoltohenkilöstön vastuulla, vaan se on osa kunnan kokonaisvaltaista kehittämissträtegiaa. Raportissa on kirjoitettu myös maatilayhteistyöstä opetuksen ja kouluruoan osana.

Samaa lähialueiden tuottajien tukemista on mukana myös Usa:n kouluruokauudistuksessa. “Supporting farm to school programs will increase the amount of produce available to cafeterias and help to support local farmers by establishing regular, institutional buyers. Many schools are using farm to school programs as an important component of nutrition education.” toteaa Tom Vilsack (kalvo #2), Secretary, U.S. Department of Agriculture (suomennos olisi maatalousministeri?).

Miksi sitten moinen projekti ja prosessi 1/3 päivän ravitsemustarpeen takia? Koska julkinen ruokahuolto loppujen lopuksi vaikuttaa ruokakäyttäytymiseen lakisääteisen kouluruokailuajan päätyttyä. Mikäli kouluruoka onnistuu voittamaan lapsen ja nuoren puolelleen rasvaisten, makeiden, helposti saatavien ja näennäisesti edullisten massatuotteiden seasta niin voittaja on ensisijaisesti koululainen ja heti. Tästä ei taida olla kukaan eri mieltä. Montako yhteiskunnan investointia pystyy samaan välittömään tulokseen, jolla on vaikutusta myös laajemalti koululaisen perheeseen? 3/3 ruokatarpeesta kun on päivittäin täytettävä aikataulusta ja kukkaron koosta huolimatta. Ja nämä ovat vain välittömästi ja ilman pidempiaikaista virallista tutkimusta ja raportointia havaittavia seikkoja...

Nämä hankkeet ovat yhteiskunnan halu parantaa kouluruoan nautittavuutta. Mutta onko kodeilla suurempi merkitys siihen miten lapsi kouluruoan kokee? Raportissa otetaan kantaa tähänkin: 

Kunnan ruokapalvelujen kehittämisessä asiakkailta saatu palaute on tärkeä lähtökohta. Kohentamalla asiakkaille suunnattua tiedottamista voidaan heitä aktivoida toimintaan kestävämmän ruokakulttuurin kehittämiseksi.

Pitäkäähän korvat auki hyvien kellojen helinälle ja kaikukaa takaisin.

Kaikuja: 

• Kiuruveden Lähi- ja Luomuruokastrategia,  Kiuruveden ruokapalvelupäällikkö Helena Laitinen esiintyi YLE tv1:sen Ruokaillassa 15.11.2011
• ATERIA11 suurkeittiöasiantuntija päivillä esityksenä mm. "Luomutuotteiden käytön aloittaminen: haasteet ja onnistumiset, case Turku" (Sali F) sekä "Koulukeittiöllä on runsaasti mahdollisuuksia kestävyyskasvatukseen" (Ruokatieto 8.11.2011) 
• Addressi "Kotimaista ruokaa kouluihin ja päiväkoteihin" (laatijana useat Kangasalan vanhempaintoimikunnat)
• Kangasalan vanhempainyhdistysten yhteistapaamisesta: "kouluruuan globaali alkuperä huolestuttaa meitä... viitoittaa sellaista suuntaa kouluruualle, että havahduimme herättämään keskustelua kouluruuan laadusta ennen kuin on myöhäistä."
• J.P: kirjoitti elintarviketieteiden maisterin, kokin ja 4 lapsen isän pätevyydellä kodin vaikutuksesta siihen miten lapsi kokee kouluruokailun. Vastine sopi paremmin julkaistavaksi ruokakasvatuksen yhteydessä, joten löytyy täältä.  
• Keskustelu ei etene jos kaikki nyökyttelevät samaan suuntaan. Tuomas Enbuske kokoaa kriittisiä näkemyksiä yhteen: Kaikki mikä tulee luonnosta ei ole hyvää
  

Kouluruoka ei mene metsään menemällä metsään

Enää ei oppilaiden tarvitse tuoda marjaämpäriä koulun keittiöön syksyllä, mutta toivottavasti moni pääsee sen tekemään tänä syksynä.

Ruokatieto uutisoi 13.6.2011 "Kouluja kannustetaan viemään lapset marjaan noukkimaan terveysruokaa osana suomalaisten perustaitojen opetusta."

Uusiutuvan talouden oppimäärä

Arktiset Aromit ry:n vetämän kampanjan verkkosivuilta löytyy opettajille valmista aineistoa, kuten Marjoilla Menoksi -esite ja juliste sekä tietoaineistot kotitalousopetuksen ja kielten opetukseen. Toiminnanjohtaja Simo Moision mukaan aineistoista on toimitettu kouluille näytekappaleet ja sadat koulut ovat jo tilanneet aineiston syksyn opetusta varten.

Koulumarjakuukausi kannustaa kouluja järjestämään syksyn aikana marjanpoimintaretkiä sekä kytkemään kerätyt marjat kotitalousopetukseen, koulukeittiön ruokatarjontaan ja muuhun opetukseen esimerkiksi biologian, terveystiedon, kielten ja äidinkielen tunneilla. 

Superruokien huumassa muistutan minäkin ettei niitä tartte tilata netistä vaan voi hakea metästä! Kaupan päälle tulee ravitsemussuositusten liikuntapala.

Kouluruokailu kolmessa ympäristössä

Esipuhe: (päivitetty 30.5.2011)
En ole koskaan joutunut laajentamaan tietoisuuttani ympäristöasioista oman mielenkiinnostukseni ulkopuolelle opiskelujen myötä. Enkä ole koskaan testannut tietoisuuteni tasoa tenttimällä. Ympäristö vaikuttaa kouluruokaan ja kouluruoka ympäristöön, joten minun on aika tenttiä tämäkin aihe. Tekstini on arvosteltavissa ja täydennettävissä mikäli mielestäsi ja perustellusti otsikon alta puuttuu kohtia tai tieto ei ole oikein. 

Tarkoitukseni on saada Kouluruokatietopankkia käyttävän huomioimaan "YMPÄRISTÖ" kouluruokaan vaikuttavana tekijänä ja sysätä alkuun mistä etsiä tarvitsemaansa lisätietoa mikäli joku ei-kouluruokailun ammattilainen esim. oppilas tai vanhempi haluaa vedota myös ympäristöasioihin kehittäessään kouluruokailua.

Tämän itselleni tekemän haasteen jälkeen googlaukseeni osui maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen raportti: Julkiset ruokapalvelut ja ruokakasvatus: arjen käytäntöjen kautta kestävän kehityksen ruokahuoltoon (2010). Suosittelen lukemaan hyvänä katsauksena kestävän kehityksen merkityksestä kouluruokailussa ja kouluruokailun merkityksestä kestävän kehityksen kehittymiselle. 

Kouluruokailu kolmessa ympäristössä (päivitetty 7.6.2011)

Kouluruokailuun vaikuttaa ympäristö monella tasolla: ruokala käytännön tasolla, kulttuuri tapojen ja tarjottavien ruokien tasolla. Mitä useimmiten tarkoitetaan ympäristö-sanalla vaikuttaa kouluruokaan kausituotteiden käytöllä tai vastaavalla tavalla ja sitä kautta kouluruoka puolestaan vaikuttaa ympäristöönsä. Mutta myös sillä mitä ei syödä on vaikutusta ympäristöön.

1. Ruokala: Keittiö, laitteisto ja sen toimivuus, ruokalan sisustus

2. Koulun oma ruokailukulttuuri / alueen kulttuuri:  

• Opetushallituksen antama esimerkki kouluruokailun järjestämisestä: Lintu sininen
• Millainen imago koulun ruokalalle halutaan luoda
• Hyvä fiilis voi tuoda kapinoitsijat kouluruokalaan-"Syökö lapsesi kouluruokaa"-paneelikeskustelu Elintarvikepäivillä 3.5.2011: "..kouluruokailussakin oppilaat on nykyään nähtävä asiakkaina, jotka äänestävät jaloillaan, jos he eivät koe ruokapalvelua palveluksi itselleen."
• Tapasankarit, ruokailutapoja 6. luokkalaisille
• Ihan joka kouluruokalan vieressä ei taida olla vaihtoehtoista kilpailevaa ruokailumahdollisuutta. Ja vaikka olisikin niin koulusta ei pitäisi olla lupaa poistua koulupäivän aikana eikä varsinkaan ruokatunnilla. 
• Koti: Arvostetaanko kotona ruokaa niin, että sille annetaan aikaa valmistua ja tulla nautituksi? Käytetäänkö kasviksia vähän vai käytetäänkö luomukasviksia paljon? Onko kouluruoka laadultaan parasta mitä lapsi saa syödä vai sitä huonointa? Oli kummin päin tahansa, kouluruoka on vain 1/3 koulupäivittäisestä ruoantarpeesta. 

3. Ympäristön vaikutus / vaikutus ympäristöön: 

• 2007-11 Hallitus: "edistää lähi- ja luomuruoan käyttöä julkisissa ruokapalveluissa", kouluruokailu on nostettu ruokapolitiikassa isoon osaan. 
• "Sivistysvaliokunta huomauttaa kuitenkin aivan oikein, että luomu- ja lähiruokaan siirtyminen ei tapahdu pelkällä päätöksen kirjaamisella tai hallituksen halulla. Pitää ymmärtää myös päätöksen vaikutukset ruokapalveluille ja antaa mahdollisuudet käytännön toteutukseen. Esimerkiksi ruokalistat ja reseptiikka on muokattava lähi- ja luomuruokaan sopiviksi." Kaleva 31.12.2010
• Lähiruoka-käsite on hiukan erilainen Helsingin keskustan koululaiselle kuin esim. Mikkelissä tai Satakunnassa kouluruokailevalle
• Paikallisuus käsittelee yhteisön hyvinvointia lähiruokaa laajemmin, Ruokatieto 14.3.2011
• Kiuruveden ruokapalvelun lähi- ja luomuruokastrategiasta
• Kouluruoasta kolmasosa tuotu ulkomailta, mtv3.fi 23.4.2011, Alkuperäisen selvityksen tehnyt Turun Sanomat uutisoi 23.4.2011: Laitos- ja kouluruuan alkuperä hukkuu usein matkan varrella.  
• Portaat luomuun: Ammattikeittiöt ja kestävä kehitys
• Käytännön kokemusta luomuruoan käytöstä kouluruokalassa.
• Lähi- ja luomuruoka-annos on kahdeksan prosenttia tavallista kouluruoka-annosta kalliimpi. Hinta ei kuitenkaan ole Birgit Mäkilän mukaan Sipoossa suurin ongelma. Enemmän päänvaivaa aiheuttavat tarjonta ja logistiikka. (Yle Helsinki 22.3.2011)
• Ruoan hävikki, Biojätteen suunnitelmallinen vähentäminen toi Espoo Cateringille vuoden ATERIAteon 2010
• Läpinäkyvyys on muun muassa tietoa ruoan raaka-aineista, alkuperästä, tuotantoprosesseista ja ympäristövaikutuksista. Ravintomedia-blogi 24.4.2011