Miten suositeltuja kasviksia lisää tarjolle koululaisille?

Uudet kouluruokailusuositukset lisäävät lasten kouluaikaiseen ruokatarjontaan kasviksia, kuten vuosi aikaisemmin julkaistut lapsiperheiden ruokasuositukset olivat jo linjanneet. Myös lautasmallin proteiiniosuuden (1/4 lautasesta) proteiinilähdettä suunnataan kala- ja kasvisproteiiniin vähentäen punaisen lihan osuutta tarjonnassa. 

Uudista kouluruokailusuositusta osaltasi!

Uudistettavana oleva kouluruokailusuositus, ”Syödään ja opitaan yhdessä – Kouluruokailusuositus”, on avattu julkiseen kommentointiin. Kommentteja voi jättää perjantaihin 18.11.2016 saakka.

Uudet lapsiperheiden ruokasuositukset julkisesti kommentoitavina

Hoitopaikan ja koulun osallistuminen lapsen ravitsemukseeen ja yhteen sovittaminen perheen ruokatottumuksiin. Onko kommenttia?

Kouluruokailua koskevat lait

Päivitetty 10.10.2017: Suosittelen lukemaan kouluruokailua koskevista laista myös Syödään ja opitaan yhdessä -kouluruokailusuosituksista.

Uudet ravitsemussuositukset, kouluruokailun työkalu

Suomessa laki edellyttää, että koululaiselle tarjotaan maksuton ja täysipainoinen ateria. Täysipainoisuuden arviointiin antavat työkalun kansalliset ravitsemussuositukset. 

Uutisointia kouluruokasuosituksista

Blogiini tullaan edelleen eniten hakusanalla "kouluruokasuositus". Lukemisen helpottamiseksi kerään erikseen tälle sivulle kouluruokasuosituksia koskevaa uutisointia: 

Usan uudet kouluruokamääräykset

Otsikkoa ja sisältöä täsmennetty 29.1.2012. Päivitän listaa sitä mukaan kun ruudulle osuu.

Usassa julkistettiin ke 25.1.2012 uudet kouluruokamääräykset. Ne eivät ole suosituksia vaan säädöksiä ja niiden noudattamatta jättäminen vie valtion kouluruokailutuen. Porsaanreikänä on ettei koulun tarvitse tarjota kouluruokailutukea eikä siis noudattaa uusia säännöksiä. Esim. yksityiskoulut eivät saa kouluruokatukea ja siten säädökset eivät koske niitä.

Korostan, että Suomen uutisointi (THL, Ruokatieto) antaa virheellisen kuvan Yhdysvaltalaisen järjestetyn kouluruokailun olevan tarkoitettu vain vähävaraisten perheiden lapsille. Kyllä tavoite on, että uudistettua kouluruokatarjontaa myös ostettaisiin, koska kotoa tuotujen eväiden on todettu sisältävän usein epäterveellisiä vaihtoehtoja ja hyvin vähän tuoreita kasviksia. Myös mikrobiologinen säilyvyys on eväissä riskitekijä. (aikaisempia kirjoituksiani lue täällä ja täällä)

Säädösteksti löytyy tästä. Konkreettisemman kuvan muutoksesta saa taulukosta sekä vertailemalla ennen ja jälkeen ruokalistoja (kuva alla)

Lähde USDA.gov

Lyhyesti:

-Tämä on ainoa uudistus Usa:n kouluruokailussa 15 vuoteen

-Ruokalistan arviointi perustuu ruokaperusteisesti vs. ravintoarvoihin.

-Rajoittavina tekijöinä on edelleen kuitenkin ravintotekijöitä kuten kalorit (min/max), suola, trans-rasvat, tyydyttynyt rasva

-Suositus tulee lisäämään kouluissa tuoreiden hedelmien ja vihannesten tarjontaa sekä valikoimaa ja kokojyvätuotteiden käyttöä

-Tarjottavan maidon tulee olla 1% tai alle

-Vain rasvaton maito voi olla maustettua

Mitä eroa Suomen Kouluruokasuosituksiin (2008)? 
Kysyin Valtion Ravitsemusneuvottelukunnan sihteeriltä Raija Karalta ollaanko suomalaisia kouluruokasuosituksia uusimassa samalla kun uudet ravitsemussuositukset julkaistaan 2013. Aikataulua kouluruokasuositusten uusimiselle ei ole asetettu, mutta päivittämisen tarvetta seurataan koko kansaa koskevien suositusten valmistelun ohessa.

Suurin ero nykyisten suomalaisten kouluruokasuositusten ja Usan uusien suositusten välillä on, että Usassa suositusten toteutumista tarkastellaan ilmeisen aktiivisesti, koska valtion tuki riippuu miten hyvin suositukset toteutuvat kouluruokalassa. Eroa on myös tavassa ilmaista suositeltava määrä esim. kasvisten väreillä tai tärkkelyspitoisuudella. Ravitsemuksellisesti erot suosituksissa ovat muuten pieniä, mutta mikäli laskuni ovat oikein niin maksimi suolan määrä on tuplaten Usassa verrattuna Suomeen. 

• Kalorit esiopetus - 6lk 550-650 Kcal = Suomi, Yläkoulu 600-700 kcal vs. Suomi 740 kcal, toinen aste 750-850 kcal vs. Suomi 860 kcal
• tyydyttynyt rasva alle 10% kokonaisenergiasta
• sama kuin Suomessa. Suomalainen ruokavalio ei sisällä niin paljoa transrasvaa, että sitä tarvitsisi erikseen rajoittaa kouluruokasuosituksissa. Usassa uusi suositus asettaa 0g / annos (tuotetietoihin perustuen).
• Suola: Usassa natriumin maksimi raja menee iän mukaan 1230-1420 mg (3.1 -3.6 g suolaa,  kts laskuperusteet Evira ) 
• Suomessa yhtenäinen maksimisaanti kaikille ikäluokille 2.1g / 1000 kcal (ts. max 1.2-1.8 g suolaa). 
• Usassa lain voimaan tullessa puolet viljatuotteista tulee olla täysjyvää ja kahden vuoden sisällä kaikki.
• Suomessa täysjyvätuotteet ovat kuuluneet suosituksiin muodossa "tulee olla mahdollisimman runsaasti kuitua (ja vähän suolaa) sisältäviä".
• Kasviksista Usassa on viikoittainen tarjoiluvaatimus erikseen tummanvihreille, punaisille/oransseille, palkokasveille, tärkkelyspitoisille ja muille kasviksille (2010 Ravintosuositusten mukaisesti). 
• Suomessa on ohjeistettu määrällisesti "Täysipainoinen kouluateria sisältää päivittäin lämpimän ruoan, kasvislisäkkeen, ruokajuoman (maito/piimä), leivän ja levitteen. Puuro- ja keittoateriaa täydennetään leikkeleellä sekä marjoilla, hedelmillä tai kasvislisäkkeellä." / "Malliateria koostetaan siten, että lautasesta puolet täytetään kasviksilla"
• Ja laadullinen ohjeistus: "Kasviksia, marjoja ja hedelmiä tarjotaan vaihtelevasti ja monipuolisesti. Hedelmät tarjoillaan sellaisenaan tai lohkoina. Juurekset tai vihannekset tarjotaan sellaisenaan tai pilkottuina, raakoina raasteina, salaatteina ja/tai kypsennettyinä tai ruokien osana, leivän päällä tai sämpylän välissä. Vuodenajan sesongit tulee hyödyntää ja käyttää kotimaisia vaihtoehtoja mahdollisuuksien mukaan. Etikkaan säilötyt kasvikset, kuten etikkapunajuuret tai maustekurkut eivät korvaa tuoreita kasviksia. Eriväriset kasvikset, hedelmät ja marjat lisäävät ruoan houkuttelevuutta."

Usassa uudet Kouluruokasuositukset ovat saaneet paljon uutisointia

• Usan maatalousminiseriön blogi elokuussa 2013: Schools Around the Country Successfully Implementing New Meal Standards.
• Usan maatalousministeriön virallinen tiedote (25.1.2012): First Lady to Announce New Nutrition Standards for Meals Served in America's Schools
• Ruoka-aktivisti Marion Nestlen hyvä yhteenveto asiasta (26.1.2012): Cheers for USDA'a new nutrition standards (sisältää paljon linkkjeä aiheeseen)

"Good work. Now let’s get busy on the next challenges:

• Set nutrition standards for competitive foods in schools—those sold outside of the lunch program as snacks and meal replacements.

• Teach kids where food comes from  

• Teach kids to cook" 

• Education Week 25.1.2012: New USDA School Meal Rules Cut Calories, Salt; Not Potatoes

"Some school districts, which have been adjusting their lunches to boost the amount of whole-grain items served, adding more fruits and vegetables, and serving low-fat and fat-free milk, have said the new meals will be too expensive to prepare, and despite a required boost in school-meal prices charged to students and more money from the USDA per meal, they will struggle to pay for all the the new requirements... Others have found that students aren't fans of healthier meals."

Näin yhdessä yleisökommentissa (Micheal Pollan FB) kerrottavan miten epäterveellisistä kouluruokavaihtoehdoista on kasvanut kouluissa valtavat pimeät markkinat.

• Obama Foodorama (Valkoisen talon virallinen blogi) 25.1.2012: First Lady Michelle Obama Calls on America To Embrace Healthier School Lunch Standards

"When we send our kids to school, we have a right to expect that they won’t be eating the kind of fatty, salty, sugary foods that we're trying to keep from them when they're at home," Mrs. Obama said. "We have a right to expect that the food they get at school is the same kind of food that we want to serve at our own kitchen tables."

• USA Today 25.1.2012: Goverment requires more fruits, veggies for school lunches

"Schools must meet the standards to get federal reimbursements for meals"

• Time 25.1.2012: School Lunches Are About to Get Healthier

"School districts also objected to some of the requirements, saying they go too far and would cost too much."

Varmaan erottuvin oli lakialoitteen valmistelun aikaisen kommentin "viranomaisten ei pitäisi sanella lapsillemme mitä heidän tulee syödä" toistaminen (Time magazine 25.1.2012). Valmistelun ajoilta Suomeenkin uutisoitiin pitsan laskeminen kasvisannoksena sekä perunan käytön rajoittamisesta käyty keskustelu. Maustetusta maidosta ei haluta luopua, koska se vähentäisi maidon käyttöä oppilaiden siirtyessä vapaastiostettavien virvoitusjuomien ja hedelmämehujen juojiksi.

• The New York Times 31.1.2012: Finally, Good News About School Lunches

"The school lunch program is at the forefront of the uphill battle to feed kids well in this country, and — one way or the other — it will set an example for them five days a week, probably until that example spreads to society at large."

Blogi-keskustelua

• The Lunch Tray-blogi 14.1.2012: This is Really BIG Deal, People: More on the New School Food Regulations

"The second (i.e. now former) method, called “Nutrient Standard Menu Planning” allows a school district pay less attention to the foods served, so long as the requisite number of nutrients are offered over the course of an entire week. ... One consequence of using the Nutrient Standard method is the increased reliance by school districts on manufactured products and meals. Manufacturers can fortify and tweak their products so that they are compliant with the nutrient standard and can also offer what’s called a “CN Label” that indemnifies the school district should it later be found noncompliant with federal nutrition regulations. The Nutrient Standard can also lead to some bizarre results: my own school district served graham crackers — essentially cookies — to kids at breakfast because they contain iron (due to fortification) and that helped the district meet the nutrient standard for iron. Crazy."

• Fed Up With Lunch 26.1.2012: News: New School Lunch Regulations (Paljon linkkejä uutisointiin)

"Sodium to decrease over a ten year period — Thumbs up: I wish this could happen a little faster than ten years… Let’s put this in perspective. My son Charlie is 3 years old and in ten years he’ll be in the 8th grade. Um, that’s a long time."

• FoodServiceDirector 26.1.2012: The New meal pattern regulations: What they mean to you (Yksityiskohtaista selvitystä uusista säännöistä)

"Water must be available in the service area, but water may not be offered in place of fluid milk for a reimbursable meal." ... " Students are, however, allowed to take ½ cup of a fruit or vegetable, rather than the full component, to make a reimbursable meal under offer versus serve. Students are still allowed to decline up to two food components at lunch. "

• FoodServiceDirector 1.2.2012: Schools react to new meal regulations in Healthy, Hunger-free Kids Act (Kokoelma linkkejä uutisointiin aiheesta)
• International Food Information Council Foundation (30.1.2012): Next Steps in the Evolution of School Meals: Dedication, Innovation, and Collaborarion.

"While these are the first new school meal patterns in more than a decade, they are not news to school nutrition professionals. Improving school meals has been an ongoing process in districts large and small long before TV chefs made it a headline issue. The district where First Lady Michelle Obama and Secretary of Agriculture Tom Vilsack made the announcement last Wednesday is, in fact, an outstanding example of excellence in school nutrition."

• Instute of Food Technologist / Food Technology magazine March 2012 : Making school foods healthier 

"The Cornell center’s Smarter Lunchrooms project conducts research to determine how cost-effective, easy-to-implement changes in school lunchrooms can encourage kids to make healthier food choices. The Smarter Lunchrooms tagline is “food’s not nutrition until it’s eaten.”
In their piece, Just and Wansink cite Cornell research showing that when kids are asked to choose either carrots or celery, 89% will choose and eat carrots. However, if they are given carrots without a choice, only 69% will eat them. “Instead of taking away choice, a better solution is to guide a child’s choice,” they write."

Uutisointia aiheesta Suomessa

• Ruokatieto 10.2.2012: Yhdysvallat antoi tarkat kouluruokasuositukset

"Lokerointi johtaa myös epäloogisuuksiin. Yhdysvaltojen uutta suositusta on arvosteltu joistakin linjauksista, kuten siitä, että pizzan sisältämä tomaattikastike lasketaan yhdeksi kasvisannokseksi. Aiemmassa ehdotuksessa myös hiilihydraattirikkaiden lisäkkeiden, kuten perunan tarjoamista olisi rajoitettu kahteen kertaan viikossa. Ruoka-alan lobbauksen seurauksena rajoitus poistettiin."

• THL uutiset 7.2.2012: Yhdysvaltain kouluruokasuositukset vastaavat suomalaisia suosituksia

"Yhdysvalloissa kouluja ja päiväkoteja kehotetaan tarjoamaan sekä hedelmiä että kasviksia vaihtelevasti jokaisella aterialla erillisenä aterian osana. Hedelmiä on suosituksen mukaan tarjottava aamiaisella vähintään 240 g ja lounaalla ikäryhmästä riippuen 120–240 g päivässä. Kasviksia on tarjottava lounaalla yhteensä vähintään 140–180 g päivässä ikäryhmästä riippuen, määrä jakautuu kasvisten laadun mukaan kuuteen alaluokkaan, joista jokaisesta on tarjottava jotain kasvista joka viikko. "

• Nelosen uutiset / Savon Sanomat 28.1.2012: Amerikkalaisten kouluruoasta tulossa terveellisempää

"Los Angeles Times -lehden mukaan kalifornialaisoppilaat kantoivat uudet ruuat roskiin ja aloittivat mustan pörssin roskaruokakaupan. Erityisen paljon kouluun salakuljetettiin kiellettyjä virvoitusjuomia ja sipsejä."

• Verkkouutiset 28.1.2012: Amerikkalaislasten kouluruoka kohenee - pizza lasketaan yhä kasvisruoaksi

"Suklaamaito on yhä sallittua, mutta se on valmistettava joko rasvattomasta tai vähärasvaisesta maidosta."  (Väärä tieto. Vain rasvaton maito saa olla maustettua)

29.11.2011 Kouluruoka kasvattaa

Päivitetty 29.11.2011 makupaletin laajentamis-tutkimuksen uutisilla

Kerään tälle sivulle kouluruoan ja ruokakasvatuksen välisiä yhteyksiä.

"Kouluruokailu ja ruokakasvatus kouluissa ovat avainasemassa, kun halutaan edistää terveellisiä ruokatottumuksia ja vähentää sitä kautta terveydenhuollon kustannuksia"

(EDU.fi, MTT, Kouluruokasuositus)

Elintarviketieteidenmaisterin, kokin ja neljän lapsen isän pätevyydellä annetun lukijakommentin (liitteenä lopussa) avulla muistutan ruokakasvatuksen kuitenkin olevan ensisijaisesti kodin vastuulla ja alkavan ennen kouluikää halusimme / tiedostimme sitä tai emme. Tämä tulee esiin myös suomalaisesta aineistosta 2011 julkaistussa tutkimuksessa, missä todettiin monipuolisesti koululounaalla syövien ruokavalion olevan monipuolinen ja terveellinen myös koulun ulkopuolella (Sanna Talvialle kiitos vinkistä).

Opetushallituksen nettisivuilla kohdassa "Hyvinvointi ja turvallisuus" kehoitetaan laatimaan kouluruokailun kasvatukselliset tavoitteet yhdessä kotien kanssa. "Terveydenhuollon kustannusten vähentäminen" ei ole kuitenkaan kovin motivoiva tavoite yksittäiselle vanhemmalle saati koululaiselle. Ruokakasvatuksessa voi onneksi jokainen motivoitua ajattelemaan omaa napaansa. Yleinen terveydenhuollon tavoite kun ei toteudu ennen kuin yksilö on hyötynyt ruokakasvatuksesta.

Valitsin johdannoksi kouluruoka-asiantuntijan Seija Lintukankaan sekä ruokakulttuurin professuuria Suomeen rakentaneen Päivi Palojoen  yleisökirjoituksen Kouluruokailu on paljon muutakin kuin kouluateria (Turun Sanomat 25.2.2010) "...kouluateria on yksi osa kouluruokailua, joka hyvin järjestettynä tarjoaa mitä parhaimman oppimisympäristön ja monien tahojen yhteistyöfoorumin niin oppiaineisiin kuin koulun aihekokonaisuuksiin liittyen. Ruoan ympärillä voidaan keskustella, oppia ja käyttäytyä hyvien tapojen mukaisesti. Miksi se joissakin kouluissa onnistuu ja joissakin ei?"

TAUSTAA

• Valtakunnallisessa perusopetuksen opetussuunnitelmassa (POPS, 2004) kouluruokailu ja sen merkitys terveys-, ravitsemus- ja tapakasvatukseen mainitaan oppilashuollon yhteydessä.
• Paikallisen (kunnallisen) työstämisen määrä kouluruokailun tavoitteiden ja sisältöjen osalta on vaihtelevaa ja yleensä tarkoituksenmukaista.(EDU.fi, 20.1.2010)
• Kouluruokailun yhteydessä opetussuunnitelmassa kuvataan tarkemmin eriteltyinä kouluruokailun tarkoitus ja merkitys, ruokailu osana koulun toimintakulttuuria ja kasvatustehtävää, ruokailuympäristö, kouluruokailu oppilaan päivärytmissä, hyvän ja täysipainoisen kouluaterian kriteerit, ruoka- ja tapakulttuurin tavoitteet ja keskeiset sisällöt.
• Kouluruokailun alueeseen voisi sisältyä myös ruokailun ja virkistäytymisen kytkeytyminen koulun opetus- ja kasvatustehtävään tai eri oppiaineisiin: koulun koko toimintakulttuuriin. Tapakasvatuksen tavoitteita voi kuvata tarkentaen sisältöjä eri vuosiluokilla. Erilaiset juhla- ja teemapäivät voi kuvata oppilaiden tapa- ja juhlakulttuurien tuntemuksen lisääjinä.
• Opetussuunnitelmassa sitoutetaan yhteisillä periaatteilla koko koulun henkilökunta valvomaan ja ohjaamaan terveys-, ravitsemus- ja tapakasvatuksen tavoitteiden toteutumista ruokailun yhteydessä. Myös kouluruokailulle tulisi laatia arvioinnin periaatteet ja laatukriteerit.
• Esimerkkinäni Laukaa
  

• Opetussuunnitelma on koulun perustyöväline, joka kuluu käsissä ja kehittyy jatkuvasti.(EDU.fi, 20.1.2010) 
• Opetussuunnitelman toteutumisen arviointi kuuluu koululle, mutta vanhemmilta (ja alueen isovanhemmilta) löytynee osaamista arvioida miten paikallisuus, oppimisympäristö ja koulun toimintakulttuuri on otettu huomioon kouluruokailuosuutta toteutettaessa?
• Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011:9 (Seija Lintukangas) / Opetustoimen henkilöstökoulutus osaamisen voimavarana s.31:

• Tutkimustuloksista on nähtävissä, että koulun koko henkilöstö tarvitsee kouluruokailukoulutusta.
• Opettajien koulutukseen tulee sisällyttää kouluruokailua käsittelevä kurssi.
• Kouluruokailutyön pätevyysehdoksi tulee asettaa ruokapalvelualan ammatillisen koulutuksen lisäksi kasvattajuuskoulutus.
• Julkaisu on tarkoitettu opetustoimen henkilöstökoulutuksen parissa työskenteleville koulutuksen suunnittelijoille, toteuttajille ja henkilöstökoulutuksen voimavaroista vastaaville, jotka tarvitsevat työssään kokonaiskuvaa valtion rahoittaman henkilöstökoulutuksen koulutuspoliittisista tavoitteista ja painopisteistä. Mutta vanhemmille tiedoksi keittiöhenkilökunnan panoksesta ruokakasvatukselle.

• Vuonna 2008 kouluruokailijoita koskeneen tutkimuksen johtopäätöksissä todetaaan "Ravintolahenkilökunnan, opettajien, terveydenhoitajien ja oppilaiden välistä yhteistyötä kouluaikaisen ruokailun suunnittelussa on lisättävä, jotta kaikki oppilaat, myös ylipainoiset ja koulussa huonosti viihtyvät, kokisivat kouluruokailun turvallisena ja houkuttelevana"

TÄLLÄ HETKELLÄ TAPAHTUU

• Lasta ei kannata patistaa maistamaan uusia ruokia (Ruokatieto 29.11.2011). Julkisilla ruuanvalmistajilla on myös rooli lasten makupaletin monipuolistajana. Tutkimusten mukaan uusien ruokien pelko periytyy lähes 70-prosenttisesti. Kun vanhemmat ovat uutuudenpelkoisia, he eivät tuo kotiin uusia ruokia. Näin välttämisen asenne ja tapa välittyvät myös lapsille. Ruokakäyttäytymisen geneettistä taustaa jäljitetään parhaillaan Helsingin yliopistossa väitöstutkimuksessa, jonka tulokset julkaistaan vuonna 2013.
• Habeat-EUprojekti:  Vuoden 2013 loppuun kestävä tutkimushankkeen tulosten pohjalta on myöhemmin tarkoitus laatia pikkulasten vanhemmille että lastenhoidon ammattilaisille, lastenlääkäreille, poliittisten päätöksentekijöille ja lastenruokateollisuuden käyttöön eri EU-maissa suuntaviivat suosituksille, jotka antavat opastusta lapsen ruokailutilanteiden käytännön toteutukseen, erilaisiin ruokiin tutustumiseen sekä ruokakasvatukseen keskeisissä ikä- ja kehitysvaiheissa.
  Suosituksen on määrä soveltua sekä 
• Suurkeittiöalan Ateria 2011-tapahtumassa pohdittiin miten "Koulukeittiöillä on runsaasti mahdollisuuksia kestävyyskasvatukseen" (Ruokatieto 8.11.2011). Otteita:
• Ravitsemisen lisäksi ruokapalvelulla nähdään nyt olevan yhteiskunnallinen tehtävä välittää ympäristön arvoja uusille yksilöille. 
• Käytännössähän ruokapalveluissa ensimmäisen asteen kuluttaja on ruokapalveluhenkilöstö, joka valinnoillaan kehittää toisen asteen kuluttajien eli ateriaa nauttivien oppilaiden ruokailukäyttäytymistä
• Tässä julkinen toimija lähestyy asiakkaan yksityisimpiä alueita, johon edes kodeissa ei aina puututa. Nämä ovat sosiaalisesti herkkiä tilanteita. Koulussa voidaan puuttua napakasti myös esimerkiksi ruokajonossa ”Yäk!”-huutelevan käytökseen sanomalla ”Pidä omana tietonasi”, jotta asenne ei tule hyväksytyksi ja leviä.

• Sapere-ravitsemuskasvatuksen opetusmenetelmä (päiväkodeille suunnattu/varhaiskasvatus) ja sen tuloksia kouluruokailussa: Operation Skolmat: kasvisnoutopöytä."Operaatio kouluruoka -projektissa todettiin, että lapset söivät niillä viikoilla, kun kasvisnoutopöytä oli tarjolla noin 7 kertaa enemmän vihanneksia kuin normaalisti." s.6
• SEED on Suomen Akatemian tukema kolmivuotinen (2009-11) tutkimushanke, jossa tutkitaan ja kehitetään kestävän kehityksen kasvatusta suomalaisessa perusopetuksessa. 
• Osana SEED hanketta Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) julkaisi selvityksen kouluruokailun kytkennöistä kestävän kehityksen kasvatukseen ja opetuksen tavoitteisiin. Aikaisempaa referointiani selvityksestä täällä ja täällä.
  
• Healthy choices - Pohjoismainen yhteistyö kouluruokailun kehittämiseksi: Oppilaan asiakkuutta on lisättävä kouluruokailussa.  
• Kouluruoka ja kouluruokailu olivat Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman (2008-2011) suurimpia toimintakohteita. Aikaisempi kirjoitukseni löytyy täältä.
• Yksi kannanotto Miten saada nuori houkutelluksi paikalle ja maistamaan tarjolla olevaa ruokaa (yliopettaja Auli Guilland Laurea Ammattikorkeakoulusta 30.11.2009)
• Tapasankarit / "Ruokalistalla hyvä tavat" on ravintolaketjun, elintarvikkeiden tuottajien, Libris ja Tapaseura ry:n kampanja. "Jokaisen meistä olisi tärkeää osata hyvät pöytä- ja käytöstavat. Kaikki pitävät hyvätapaisista henkilöistä, ja hyvätapaisuus ilahduttaa tapasankaria itseäänkin. Koulussakin työskentely on mukavampaa, kun huomioidaan toinen toisemme. Hyvät tavat auttavat aikuiselämässä, opiskelupaikassa, työnhaussa ja elämässä yleensä. Hyvät tavat ovat ikään kuin käyntikortti aikuiselämässä menestymiseen."
  

TULEVAISUUS

Kouluruokailun osasta tulevaisuuden opetusohjelmassa on hahmoteltu mm. näin (otteita abstrakteista Kasvatustieteen päiviltä marraskuussa 2010) 

• Mitä kouluruoka on ja miten se voisi linkittyä oppimiseen? (Sirpa Kurppa, Helmi Risku-Norja, Merja Saarinen, MTT Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Jokioinen s.55) "Ekologian kannalta kouluruoka tarjoaisi hyvin monipuolisen kuvan ihmisen luonnonvaroihin kohdistuvasta hyödyntämisestä ja erilaisten toimintaketjujen ilmiasusta ja vaikutuksesta ympäristöömme. Ekologiselta pohjalta tehdyt ruokavalinnat ovat yhdensuuntaisia ravitsemuksellisien valintojen kanssa. Näin ruokavalintojen merkitystä voitaisiin korostaa jopa kaksinkertaistaa kouluopetuksessa. Samalla voitaisiin avustaa oppilaat omaksumaan uudelleen vanhan, ruoan riittävyyteen kytkeytymän periaatteen: ruokaa ei saa haaskata. Nykyään ei tietenkään ole kyse ruoan riittävyydestä eikä myöskään kyvystä lajitella ja hyötykäsitellä ruokajäte oikein. Kyse on luonnonvarojen riittävyydestä ja päästöistä. Jätteen ehkäisy on 10 kertaa ekotehokkaampaa kuin jätteen lajittelu."
• Kestävää vai ei? Ruokaopetus ja kouluruokailu 9-luokklaisten arvomaailmassa (Anna Uitto, Seppo Saloranta, Helsingin yliopisto s. 57) "On olettavaa, että kestävyyteen liittyvät arvot ja niiden pohdinta heijastuvat myös oppilaiden suhtautumisessa ruokaan ja ruokailuun ja että koululla on arvojen kehittymiseen oma vaikutuksensa."
• Kouluruokailu - kustannus vai opetuksen resurssi (Helmi Risku-Norja, MTT Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Jokioinen-Helsinki s.58) "Koululounas onkin opetuksen voimavara, jota ei toistaiseksi juurikaan hyödynnetä. Valtakunnallinen perusopetuksen opetussuunnitelma painottaa kestävää kehitystä opetuksen arvoperustana, mutta ei täsmennä, miten se konkreettisesti voisi ilmetä koulun arjessa."

 Lopuksi ruokakasvatuksesta USA:ssa:

• Lunch Lady Ann Cooper "Let's Move Salad Bars to Schools is a platform that enables us to fundraise for and donate salad bars to schools all across the country."
• Jamie Oliver on popularisoinut ruokakasvatuksen tv-ohjelmallaan
• Let's Move-kampanjasta olen kirjoittanut aikaisemmin. 

RUOKAKASVATUS ALKAA KOTONA
Sain oheisen lukijakommentin vastauksena Kouluruoan kestävä kehitys kirjoitukseen. Kirjoittajan luvalla julkaisen kirjoituksen tässä paremmin aiheeseen sopivassa yhteydessä.

Kysyit viimeisimmän kirjoituksesi lopussa mielestäni SEN avainkysymyksen: Mutta onko kodeilla suurempi merkitys siihen miten lapsi kouluruoan kokee?

Väitän että on. Lapsemme ovat syntymästään kasvaneet siihen että kaikkea ruokaa maistetaan, mikään ruoka ei ole YÄK ja että ruoka on arvokas asia. Meillä on syöty sinistä, punaista ja vihreää makaronia/riisiä/perunamuusia, kokeiltu mausteita ja erilaisia raaka-aineita aina sillä seurauksella että lapsemme ovat edelleen kaikkiruokaisia (17v, 16v, 13v ja 10v), kaikista pilaamisyrityksistä huolimatta.

Mitenkäs tämä liittyy kouluruokailuun? Siten että lapsemme puhuvat kouluruoasta RUOKANA eikä pakollisena pahana. Se on - lapsiamme siteeratakseni - mautonta, huonosti maustettua, ihan okei, liian vähän (lisää kasvistai nimeäantava raaka-aine) ja niin edespäin. Eikä puheissa koskaan tule eteen ettei ruokaa olisi voinut syödä. Toisaalta, lähes samaan hengenvetoon, he kertovat luokkatovereistaan, jotka jättävät ruoan ottamatta "kun se näyttää niiin kauhealta", jättävät syömättä "kun se maistuu ihan pahalta" tai taipuvat kavereitten painostuksessa jättämään ruokansa kesken. Samat lapset kertovat kuinka kotona ruoka on jatkuvasti joko samaa (tyyliin spagettia ja jauhelihakastiketta ja makaronilaatikkoa) tai eineksiä (einespitsoja, valmisruokia ja puolivalmisteista pikaisesti tehtyjä huttuja).

Kun vertaan näitä kokemuksia omiin kouluruokakokemuksiini vuosien takaa (1970 ja -80 luvuilla), niin löydän yhteneväisyyksiä. Perheissä joissa syötiin 'terveellistä' ja monipuolista kotiruokaa (ja vaihtelevasti) lapset söivät kouluruoan, kun taas perheissä joissa isä suostui syömään vain läskisoosia tai lihakeittoa jäi lapsilta kouluruoasta syömättä ne osat jotka eivät menneet näiden 'kotiruokien' kanssa samaan luokkaan.

Olen jo opiskeluaikoina 90-luvun alussa todennut, että meillä kasvoi jo silloin sukupolvi jolle teollinen ruoka on oikean makuista ruokaa. Sukupolvi joka oppii että MSG:n makuinen on aidon makuinen, joka ei kotona opi aitojen valmistusmenetelmien muodostamaa makua vaan pitää sitä outona ja epämiellyttävänä. Nyt meillä on jo toinen tai kolmas sukupolvi menossa, joista osa ei ole koskaan maistanutkaan alusta asti valmistettua lihalientä tai syönyt kotona tehtyä leipää.

Kyllä ruokatottumukset lähtevät kotoa, ja varsin varhaisesta lapsuudesta. Makumuisti on vahva muisti. Ja juuri tässä kouluruokaprojektit menevätkin metsään: lähdetään vain ulkoisista tekijöistä, jotka heijastuvat ruoan sisältöön ja taloudellisuuteen enemmän kuin siihen, mitä lapset ovat oppineet syömään.

Ja painottaisin vielä lopuksi kodin vaikutusta ja merkitystä lapsen asenteissa. Neofobia on opittu ominaisuus, neofilia samoin: pieni lapsi on niin lähipiirinsä vaikutuksille altis imuri. Jos kotona karsastetaan jotain ruoka-ainetta tai ruokaa, ei lapsikaan opi siitä 'nauttimaan' ennenkuin kasvaa ulos kodin vaikutuksesta. Sitten ollaankin jo kaveripiirin vaikutuksessa... koulun mahdollisuudet vaikuttaa ovat kovin vähäiset. Eikä kouluruoka voi olla kaikille samaa kuin kotiruoka, ei edes valtaosalle.

J. P. (Elintarviketieteidenmaisteri, Kokki)

Koululounaan jälkeen jää nälkä

Päivitetty 21.8.2011
Näitä "kouluruoasta jää nälkä" keskusteluja näkyy aina silloin tällöin. Viimeksi tänään Helsingin Sanomissa (kiitos MahaTar TarMaha vinkistä). En viitsi maksaa lukemisesta kun lähden oletuksesta ettei tekstissä tai vastauksessa ole mitään uutta. Korjatkaa ihmeessä jos olen tietämättömyyttäni väärässä. Listaan tähän aikaisempaa tuntumaani nälän syistä:  

• Joskus ruoka loppuu ihan konkreettisesti kesken ruokajonon. Tämä on konkreettinen ongelma, joka voidaan ja kuuluukin keittiöhenkilökunnan konkreettisesti korjata. 
• Kouluruokaa ei haluta syödä. Syystä jos toisesta. Kouluterveyskyselyssä 10-15% oppilaista ilmoitti syövänsä koululounaan vain korkeintaan kahtena päivänä viikossa. Miten ruokailun skippaaminen on helpointa kertoa vanhemmille? Syyttämällä kouluruokailua! Kouluruokailun julkinen kuva helpottaa uskottavuutta ja jättää hyvin vähän tilaa epäillä nuoren muita syitä jättää ruokailu väliin.  
• Vuonna 2008 tutkitusti  kouluruoan syömättömyys oli yhteydessä nuorten elintapoihin ja kouluviihtyvyyteen.
• Koululounaasta nautitaan vain osa. Kouluruoan 1/3 osuus päivittäisestä ravinnontarpeesta täyttyy kuitenkin vain syömällä koko lounaalle suunnitellun kokonaisuuden; lämpimän ruoan lisäksi myös maidon, salaatin sekä leivän. 
• Annoskokoja ei ehkä ole osattu sovittaa oikein. Sama jauhelihapihvi ekaluokkalaiselle ja yläkoululaiselle ei ole Kouluruoka-suositustenkaan mukaista s. 8. Luultavasti erikokoisia jauhelihapihvejä on hankala valmistaa saati tilata tuottajalta. Veitsi tai pihvit, joita saisi 1-x kpl?
• Kouluruokaa ei ole aikaa syödä. Jos syy on koulussa, se on selkeä ongelma, jonka ratkaisu löytyy koulusta itsestään ja luultavasti vielä ilman lisäkustannuksia. Kunhan vain joku ottaa asian esille ja hoitaakseen. Mutta ensin ajanpuutteen valittajan on syytä katsoa peiliin... 
• Liian aikaisesta ruokailusta on ollut monta mainintaa kirjoituksissa. Muistini mukaan ei ole pitkäkään aika kun kouluruokailua haluttiin aikaistaa, koska lapset olivat nälkäisinä levottomia luokassa jätettyään aamupalan kotona syömättä. Jos koululounas korvaa aamupalaa niin ei ihme jos iltapäivällä hiukoo. Oisiko ratkaisuna aamupalatarjonta koulussa?
• Samaa kodin merkitystä nälän syntyyn kertoo myös uutiset "Suurin nälkä maanantaisin". Jos kotona on tarjolla pitsoja ja hampurilaisia, huolella valmistettua lähiluomua tai eksoottisempia vaihtoehtoja, voi tavallinen kouluruoka maistua oudolta. Oli kotona tarjonta sitä tai tätä niin 2/3 kodin vastuusta ravinnontarpeesta tarkoittaa vain koulupäiviä. Muulloin vastuu on 3/3. Huom. ei myöskään 4/3. 
• Kouluruokasuositusten mukainen koululounas on höttöä. Tästä voi ja on vaihdettu mielipiteitä paljon viime aikoina (25.5.2011). Varmaa kuitenkin on, että kuntien kouluruokapalvelut käyttävät vielä pitkään voimassa olevia kouluruokasuosituksia (vaikka ne eivät laki olekaan) pohjana suunnitelleessaan ja toteuttaessaan kouluruokaa.  
• Joten nälkää koulupäivän päätteeksi valittavan lapsen vanhemmalle suosittelisin ensisijaisesti ja ehkä jo huomenna toimivan ratkaisun löytämiseksi käymään läpi tätä listaa nälän syistä. 

Nälkäinen lapsi ei opi. Tämän ovat lapsetkin tajunneet kts. kalvot 23-34. Pelkkä maksuton kouluateria ei tee Suomesta kouluruokailun mallimaata, jos ruoka jätetään syömättä tai sitä vain näykitään. Viimeinen lause on vuodelta 2005, mutta totta yhä tänäänkin.

19.8.2011 Pieniä ihmeitä, millä taikasauvalla...

Johannalle kiitos vastaamisesta miten vanhemmille on kouluruokailusta tiedotettu ja huomion kiinnittämisen siihen mistä ei ole ehkä edes osattu tiedottaa. 

_____

päivitetty 19.8.2011

Usein lukee kirjoitetun kouluruoan puolustukseksi "hyvää ruokaa käytettyyn summaan nähden". Varmasti pieniä ihmeitä onkin tehty Kouluruokasuositusten ravintoaine-tavoitteiden täyttymisessä. Katsotaanpa taikasauvaa tarkemmin.

Helsingin yliopiston maatalouspolitikan professori pakinoi Suomen kuvalehdessä 14.8.2011 "Ruoka on liian kallista - vai onko?" Lueppa teksti niin, että laitat joka "ruoka"-sanan eteen "koulu". Miltä näyttää? Osuuko ja uppoaako kuten huhtikuun Turun Sanomien ja Aamulehden selvityksessä, missä taikasauvaksi paljastuu ulkomailta tuodut, ilmeisesti halvemmat, raaka-aineet. Lehdet kertovat jopa kolmanneksen laitos- ja kouluruokeittiöoissa tehtävän ruuan raaka-aineista tuodun ulkomailta. Ruokatuotannon kestävää kehitystä käsittelevässä julkisen ruokapalvelun tuottajille tehdyssä kyselyssä vuonna 2008 (MTT 2010) ruoan alkuperä ei ollut kärkisijoilla ruokalistan laadinnan perusteissa.

Miten ihmeessä? Tarjoan selitykseksi (jälkikäteen luin samaa selitystä myös em. kyselyn tulosraportista) kouluruokailulle annettua budjettia, missä kouluruokasuositukset pyritään täyttämään ravintoaine/hinta optimoinnilla. Useimmat keittiöt (niin keskuskeittiöt kuin lähikeittiötkin) käyttävät kouluruoan ravitsemuksellisen laadun arviointiin jotain laskentajärjestelmää, joka puolestaan hakee elintarvikkeiden sisältämät ravintoaineet valtakunnallisesta elintarvikkeiden koostumustietopankista Fineli:stä. 

Tosin lehtiuutisen mukaan suurkeittiöt eivät aina edes tiedä raaka-aineiden alkuperää. Ja vaikka tietäisivätkin; ravintoarvoiltaan Fineli ei erota esim. brasilialaista naudanlihaa lähilihasta. Elintarviketietopankki listaa naudan lihan ravintoarvot naudanosan ja valmistustavan mukaan, ei alkuperämaan, koska näillä tekijöillä on enemmän vaikutusta syödyn elintarvikkeen ravintoarvoihin. Lisäkriteereinä suosituksissa painotetaan makua. Sitä on vaikeampi mitata, mutta ilmeisesti suositus on täyttynyt kun juuri brasilialaisesta lihasta en ole nähnyt kouluruoassa valitettavan. Joten voilá, vaikkapa Thaimaasta lennähtäneitä broilereita, budjetti pysyy, suositukset täyttyvät ja padassa on ruokaa. 

Niin järjettömältä kuin tämä Suomeen ulkomailta julkiseen keittiöön tuotu ruokamäärä kuulostaakin niin asiassa voi muiden syyttämisen sijasta vain jokainen katsoa peiliin. Millä hinnalla hyvää on pitänyt saada? Millä hyvää on mitattu? Suulla, sydämellä vai lompakolla? Kestävää kehitystä käsittelevässä kyselyssä vuonna 2008 (MTT 2010) ruokapalvelujen tuottajista 40% vastasi ettei ruoan alkuperää kerrota koskaan, mutta toisaalta sitä kysytäänkin todella harvoin.

Tehty mikä tehty ja onneksi virheistä on opittu. Ja paljon. 

• "Brasilialaisen lihan käyttö väheni selvästi" uutisoi Turun Sanomat 3.5.2011
• "Vastuullinen ruoantuotanto on entistä merkittävämpi kilpailutekijä"
• 2011 lopettaneen hallituksen selonteko ruokapolitiikasta korostaa kotimaisen ruokatuotannon edistämistä julkisissa ruokapalveluissa
• Suuresta raaka-ainetuonnista uutisoinut lehtijuttu antoi positiivista suuntaa: "Elintarvikkeiden alkuperän selvittämiseen on tulossa lähivuosina parannusta. EU:n uusittu kuluttajainformaatioasetus on tarkoitus saada valmiiksi kuluvana vuonna."
• Maa- ja elintarviketalouden (MTT) selvityksen tulokset osoittavat, että julkisen ruokapalvelun piirissä on runsaasti kiinnostusta lisätä lähiruoan käyttöä.

Myös kouluruoan kuluttajat ovat heränneet. MTV 3:n kysyi nettisivuillaan "Pitäisikö kouluruokaa muuttaa jollain tavalla? Perustele!" Yli 500 henkilöä vastasi ja heistä liki 73% piti kasvisruoan lisäämistä tai lisäaineiden vähentämistä tärkeämpänä huomion kiinnittämistä raaka-aineisiin. Tulos on positiivisen mielenkiintoinen. En nähnyt kaikkia yksittäisiä perusteluja tulosten julkistamisen jälkeen, mutta niissä tuskin oli mitään uutta kuluneesta kysymyksen asettelusta johtuen. Perusteluista koostettu otsikko taas saa miettimään kuka hyötyy kouluruoan imagon alasajosta. Seuraavaan kouluruokaa koskevaan kyselyyn esitänkin kysymystä "Miten kouluruoalle tehdään se mitä pitäisi? Perustele". En jätä kommenttikenttää auki vastauksille. Jos jollain on ideoita niin kehotan ehdottomasti esittämään ne oman kunnan ruokapalvelulle.

Mausteena mainittakoon millaisia ongelmia Usassa on syntynyt kun kouluruoan laatua arvioidaan puhtaasti muutaman ravintoaineen perusteella ja ruokailuun käytettävä rahamäärä on tiukka. Yritykset ovat tuoneet kouluruokaloihin suositukset täyttäviä tuotteita, joita myymällä kouluruokala saa osan tuotteiden tuotosta käytettäväksi muiden tuotteiden hankintaan. Kuulostaa hyvältä kunnes katsoo mistä tuotteista on kyse.

Afrikka ei ole kehitysmaa kouluruoan suhteen joka asiassa: Esimerkiksi Keniassa kouluruokaa saa 1,2 miljoonaa lasta ja sitä tuottaa 200 000 (paikallista) viljelijää.

Kouluruokailu kolmessa ympäristössä

Esipuhe: (päivitetty 30.5.2011)
En ole koskaan joutunut laajentamaan tietoisuuttani ympäristöasioista oman mielenkiinnostukseni ulkopuolelle opiskelujen myötä. Enkä ole koskaan testannut tietoisuuteni tasoa tenttimällä. Ympäristö vaikuttaa kouluruokaan ja kouluruoka ympäristöön, joten minun on aika tenttiä tämäkin aihe. Tekstini on arvosteltavissa ja täydennettävissä mikäli mielestäsi ja perustellusti otsikon alta puuttuu kohtia tai tieto ei ole oikein. 

Tarkoitukseni on saada Kouluruokatietopankkia käyttävän huomioimaan "YMPÄRISTÖ" kouluruokaan vaikuttavana tekijänä ja sysätä alkuun mistä etsiä tarvitsemaansa lisätietoa mikäli joku ei-kouluruokailun ammattilainen esim. oppilas tai vanhempi haluaa vedota myös ympäristöasioihin kehittäessään kouluruokailua.

Tämän itselleni tekemän haasteen jälkeen googlaukseeni osui maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen raportti: Julkiset ruokapalvelut ja ruokakasvatus: arjen käytäntöjen kautta kestävän kehityksen ruokahuoltoon (2010). Suosittelen lukemaan hyvänä katsauksena kestävän kehityksen merkityksestä kouluruokailussa ja kouluruokailun merkityksestä kestävän kehityksen kehittymiselle. 

Kouluruokailu kolmessa ympäristössä (päivitetty 7.6.2011)

Kouluruokailuun vaikuttaa ympäristö monella tasolla: ruokala käytännön tasolla, kulttuuri tapojen ja tarjottavien ruokien tasolla. Mitä useimmiten tarkoitetaan ympäristö-sanalla vaikuttaa kouluruokaan kausituotteiden käytöllä tai vastaavalla tavalla ja sitä kautta kouluruoka puolestaan vaikuttaa ympäristöönsä. Mutta myös sillä mitä ei syödä on vaikutusta ympäristöön.

1. Ruokala: Keittiö, laitteisto ja sen toimivuus, ruokalan sisustus

2. Koulun oma ruokailukulttuuri / alueen kulttuuri:  

• Opetushallituksen antama esimerkki kouluruokailun järjestämisestä: Lintu sininen
• Millainen imago koulun ruokalalle halutaan luoda
• Hyvä fiilis voi tuoda kapinoitsijat kouluruokalaan-"Syökö lapsesi kouluruokaa"-paneelikeskustelu Elintarvikepäivillä 3.5.2011: "..kouluruokailussakin oppilaat on nykyään nähtävä asiakkaina, jotka äänestävät jaloillaan, jos he eivät koe ruokapalvelua palveluksi itselleen."
• Tapasankarit, ruokailutapoja 6. luokkalaisille
• Ihan joka kouluruokalan vieressä ei taida olla vaihtoehtoista kilpailevaa ruokailumahdollisuutta. Ja vaikka olisikin niin koulusta ei pitäisi olla lupaa poistua koulupäivän aikana eikä varsinkaan ruokatunnilla. 
• Koti: Arvostetaanko kotona ruokaa niin, että sille annetaan aikaa valmistua ja tulla nautituksi? Käytetäänkö kasviksia vähän vai käytetäänkö luomukasviksia paljon? Onko kouluruoka laadultaan parasta mitä lapsi saa syödä vai sitä huonointa? Oli kummin päin tahansa, kouluruoka on vain 1/3 koulupäivittäisestä ruoantarpeesta. 

3. Ympäristön vaikutus / vaikutus ympäristöön: 

• 2007-11 Hallitus: "edistää lähi- ja luomuruoan käyttöä julkisissa ruokapalveluissa", kouluruokailu on nostettu ruokapolitiikassa isoon osaan. 
• "Sivistysvaliokunta huomauttaa kuitenkin aivan oikein, että luomu- ja lähiruokaan siirtyminen ei tapahdu pelkällä päätöksen kirjaamisella tai hallituksen halulla. Pitää ymmärtää myös päätöksen vaikutukset ruokapalveluille ja antaa mahdollisuudet käytännön toteutukseen. Esimerkiksi ruokalistat ja reseptiikka on muokattava lähi- ja luomuruokaan sopiviksi." Kaleva 31.12.2010
• Lähiruoka-käsite on hiukan erilainen Helsingin keskustan koululaiselle kuin esim. Mikkelissä tai Satakunnassa kouluruokailevalle
• Paikallisuus käsittelee yhteisön hyvinvointia lähiruokaa laajemmin, Ruokatieto 14.3.2011
• Kiuruveden ruokapalvelun lähi- ja luomuruokastrategiasta
• Kouluruoasta kolmasosa tuotu ulkomailta, mtv3.fi 23.4.2011, Alkuperäisen selvityksen tehnyt Turun Sanomat uutisoi 23.4.2011: Laitos- ja kouluruuan alkuperä hukkuu usein matkan varrella.  
• Portaat luomuun: Ammattikeittiöt ja kestävä kehitys
• Käytännön kokemusta luomuruoan käytöstä kouluruokalassa.
• Lähi- ja luomuruoka-annos on kahdeksan prosenttia tavallista kouluruoka-annosta kalliimpi. Hinta ei kuitenkaan ole Birgit Mäkilän mukaan Sipoossa suurin ongelma. Enemmän päänvaivaa aiheuttavat tarjonta ja logistiikka. (Yle Helsinki 22.3.2011)
• Ruoan hävikki, Biojätteen suunnitelmallinen vähentäminen toi Espoo Cateringille vuoden ATERIAteon 2010
• Läpinäkyvyys on muun muassa tietoa ruoan raaka-aineista, alkuperästä, tuotantoprosesseista ja ympäristövaikutuksista. Ravintomedia-blogi 24.4.2011

Kouluruoka katettu

Mitä kouluruokalautasella nyt on ja mitä pitäisi saada mahtumaan?

Viime aikojen lehti- ja yleisökirjoitteluista päätellen (googlataampa päivän saldo) kouluruokalautasella on vain E-koodeja. Mutu-tuntumalla heitän, että kouluruoka on suurimmalle osalle tämän hetken koululaisista se vähiten E-koodeja sisältävä ateria päivän aikana. Ja sitä paitsi koululaiset eivät laita lautaselleen juuri mitään. Jos kouluruokalaan sisälle edes astuvat. Eli kokonaisuuden kannalta lisäainesäätelyssä hyödyllisintä olisi siis saada koululaiset käyttämään kouluruokailua. Vasta kun tämä toimii voi katsoa tarkemmin pitääkö lisäaineita karsia vielä siitä neljäsosan lautasesta vievästä kastikkeestakin. "Mitä lapsesi söi koulussa tänään?" on erittäin hyvä kysymys katsoipa ruokamaailmankuvaa miltä kantilta tahansa. Vastuunsa tunteva vanhempi kuuntelee vastauksenkin ja miettii omia kouluruoka-asenteitaan.

Helsinki laittaa kouluruokalautaselle kerran viikossa täysin kasvisruokaa. Tätä päätöstä on kutsuttu myös säästämiseksi. Kenelle se säästö menee, kutsun minä kertomaan. Aloite tuli Vihreältä puolueelta, mutta lopputulos ei taida olla kovin ympäristöystävällinen. Taitavat kyllä tässäkin asiassa jyllätä enemmän ennakkoasenteet kasviksia kohtaan kuin itse ruoka.

Moni kouluruokaa koskeva päätös tehdään keittiön ulkopuolella ja päätöksiin vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin ravitsemukselliset. Edellinen hallitus jätti perinnöksi tavoitteen lähi- ja luomuruoan lisäämisestä kouluruokalautaselle. En ole vielä kuullut suolinukan lähiruokaan kiinnittyvästä entsyymistä. Ehkä se on perinteeseen reagoiva hermojärjestelmä, mikä tuo veden kielelle ja mielen korkealle sekä tekee erityisesti lähiruoasta terveyttä edistävää? Lain mukaan koululaisten asuinseutujen kuntapäättäjät hallitsevat ja tekevät suurimmat päätökset koskien kouluruokailua. Tai pienemmät kuten Runebergin tortut kirjailijan asuinseuduilla. Ja valitettavasti voidaan otsikoida "Kouluruoasta säästetään jopa laittoman paljon".

Kuvitellaampa, että kouluruokalautanen on euron kokoinen. Mistä se euro tulee? Ulkomaan kouluruokakokemusten perusteella on minulle konkretisoitunut ettei kouluruoka todellakaan ole ilmaista. Usassa julkisen koulun lounas maksaa n. $2. Ranskassa hinta oli 5 euroa, jos paikan ruokalasta olisi saanut. Niin ja nuo kolikot pitää kaivaa omasta taskusta päivittäin. Suomessa kouluruoka maksetaan verorahoista, ei se ilmaista ole. Varsinkin kun lautasia katetaan julkisin varoin 440 miljoonaa vuodessa.

Kuka sen lautasen täyttää? Lautasen täyttämistä keskuskeittiön antimilla vastustetaan, mutta syykin on hyvä: Keittiöstä tulevat säästöt eivät saa karata keittiöstä ulos. Jos säästöt näkyy lautasen päällä plussana niin onko tehokkuus tuottamisessa huonoa? Tämä JOS vaatii muutosta ja pohdintaa KUN. Lisäainekampanjassa tuotiin kokki näyttämään miten 90 sentillä tehdään lisäaineetonta ruokaa. Tuosta saa vähän sellaisen kuvan ettei keittiöhenkilökunta osaisi tehdä ruokaa. Tuliko tällä mannekiinikokilla (mies, moniko koulunkokki on?) siinä sivussa samalla rahalla muutama erikoisruokavaliokin?

Kuka päättää lautasen täytteestä? Syöjiä pyritään osallistamaan kyselyillä. Lasten ääni lautaselle ei vaan taida puhutella yläkouluikäisiä teinejä... Täytettä ainakin ohjeistetaan runsaasti.

Kuka päättää lautasen koosta? Ymmärtääkseni ruoan keittäjä ei saa euroaan suoraan vaan esimerkiksi Helsingin kouluruokatuottajan Palmian sivuilla kirjoitetaan: "Koulujen ja oppilaitosten ruokapalvelut on neuvoteltu ja sovittu yhdessä ruokapalvelujen tilaajan eli Helsingin kaupungin opetusviraston kanssa". Päätetäänkö ruokailuun käytettävä summa kunnassa erikseen vai onko se mukana opetustoimeen käytettävässä summassa? Tai toisin päin, jos opetustoimeen lisätään rahaa, miten se saadaan kohdistumaan kouluruokaan?

Kun lautanen on tyhjä niin mihin se euro menee? Kilahtaako se sosiaalipoliittiseen säästöpossuun tulevaisuuden varalle? Vai meneekö euro pesuveden mukana ja pian puidaan kuntapäättäjien lähiruokakytköksiä... Mutta nämä asiat eivät enää kuuluu kouluruokalaan, vaikka keittäjän kauha jotain paikkaamaan pystyykin.

Opetussuunnitelma tuo lapset ruokalaan, mutta siihen se suunnitelma kuulemma nykyään loppuukin. Ja ovi jätetään auki ainakin yläkoulussa poistumiseen koulusta ruokailun ajaksi.

Kiitän blogiini tulleista kommenteista, jotka laajentavat näkemystä kokonaisuudesta nimeltä kouluruokailu. Suljen keskusteluyhteyden häiriköinnin välttämiseksi, lisäkommentteja voi edelleen lähettää sähköpostitse kouluruokatietopankki (at) gmail.com.

Kouluruokailun ongelmista Espanjassa

Kouluruokailu on ollut keskusteluissa myös tavatessani muita miestensä työn vuoksi maailmalle lähteneitä. Pyysin heitä laittamaan vinkkejä oman maansa kouluruokailukeskusteluista. Lupaan talletella näitä tietoja aina kun Suomen rintamalla on hiljaisempaa uutisoinnissa.

I commented how in Spain, where big family dinner is still stronger tradition, school food also has role in health programs. Thank You BP, who commented: "In Spain many things have changed pretty quickly over the years and unfortunately family dinner's are one of them! By the way, I'm amazed that the only warm meal for most of kids in Finland is school food! I would have assumed that with the cold weather all meals where warm!! :)" (A light missunderstanding: not for most of the kids but big part of the kids).  

-Espanjassa monet kouluista ovat yksityisiä ja järjestävät ruokailunkin yksityisesti. Kouluruokailu on kaikkialla maksullista ja taso vaihtelee suuresti koulujen välillä, pikaruokalatyylisistä kahviloista eliittikoulujen liki a'la carte ruokailuun.


Espanjan ravitsemusjärjestön sivuilta löytyi kouluruokailua koskeva esite (6 sivua, julkaistu 1.10.2007). Koska lapsieni espanjan opiskelu koulussa ei kuuden kuukauden jälkeenkään ole parantanut minun espanjan nollatasoani, tein käännökset google-kääntäjän avulla ja jätän tahallani tekstin tasan siihen muotoon kuin se koneesta ulos tuli ettei minun tulkintani pääse vaikuttamaan sisältöön. 

To improve the health of our society is imperative that all sectors involved to help promote a healthier diet, avoiding deficiencies and imbalances. In this context, the cafeteria is a tool and a vital resource that needs to be managed in the most appropriate.

Kun tuhannet lapset alkavat tänään kahvilassa ... Esitimme "National Survey of School Lunch" ja "Valkoinen kirja kouluruokailun"

• Ruoka nautitaan koulun muodostavat noin 35% kalorien ja ravintoaineiden saanti koko päivän.
• Kun lihavuus ja muut ongelmat liittyvät ruokavaliota suuri ongelma kouluruokaloissa on espanjalainen vaikea löytää tarpeeksi hedelmiä, vihanneksia, palkokasveja ja kalaa. 
• Opiskelijat, jotka vaativat erityisiä valikot eri syistä nyt välillä 2 ja 3% kaikista koulun: allergiat (69%), muut sairaudet (20,5%) ja uskonnolliset syyt (10,5%) ovat yleisimpiä. 
• Ei kaikki itsehallintoalueet toimi asianmukaisesti lasten sairaus vaatii erityisruokavaliota noudattaville. 

Loppulauseena: Lyhyesti sanottuna puolustaa riittämätön läsnäolo hedelmiä, vihanneksia ja vihannekset kouluruokailun. Liha saanti on suuri ja kala täysin riittämätön.

Muut tiedot kiinnostavat ...

• Poikien, 45% ilmoitti syö "puoli-annokset", jotka palvelevat koululounaan "niiden makua tai ulkonäköä." 
• Yllättävän pienet ja suuret catering-yrityksiä on vähän henkilöstön ravitsemusterapeutit, jotka muissa naapurimaissa, kuten Ranskassa, on jotain tavallista. 
• Espanjan hallitus edellyttää myös osallistumista asianmukainen ammatillinen valvonnassa ateriat tarjoillaan ruokaloissa.

Kouluruoka ja kuntavaaliehdokkaiden lupaukset

Päivitetty 20.4.2011:
Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman (Sre) Kouluruoka-kampanjaan kuului 2008 kuntavaalien aikaan vetoomus paremman kouluruoan puolesta linkki


Vetoomuksen allekirjoittajina on laaja ja merkittävä joukko vaikuttajia, mm. niitä etsimiäni suomalaisia poliitikkoja Maa- ja metsätalous-, Opetus- ja Sosiaali- ja terveysministeriöistä. 

Vetoamme sinuun, arvoisa kunnallisvaaliehdokas ja kuntapäättäjä. Tiedätkö,

• mikä on kunnassasi yhteen kouluruoka-annokseen käytetty määräraha?
• nousevatko kunnan kouluruokailuun kohdennetut määrärahat, kun ruoan hinta nousee?
• miten kunnassasi on järjestetty kouluruokailun kehittäminen?
• mitä mieltä ruoan tekijät ovat kuntasi kouluruokailusta?
• miltä kuntasi kouluruokailussa näyttää, oletko käynyt tutustumassa kouluruokailuun?

Mikäli aiot hankkia vastaukset näihin kysymyksiin ja vaikuttaa kuntasi kouluruokailuun, allekirjoita ”Lupaan vaikuttaa kunnassani hyvän kouluruoan puolesta” 

Lupauksen allekirjoittaneet löytyvät tästä linkistä

Ruokatieto uutisoi 6.10.2008: Vetoomuksia ja hyviä tekoja kouluruoan puolesta linkki

Tiivistetysti: Kouluruokailu voidaan järjestää niin, että se tukee aluetaloutta, työllisyyttä ja kunnan kilpailukykyä – jos vain halutaan. Jotta kouluruuan laatu pystytään takaamaan kustannusten noustessa, on kouluruokaan varattuja määrärahoja lisättävä. Ruoka on nostettava valtuustojen agendalle. Puhe ei riitä, tarvitaan myös tekoja.


Nyt on hyvä aika tarkistaa onko omaan kuntaan tullut valituksi Kouluruokalupauksen allekirjoittanut, onko lupaus miten matkalla kouluruokalautaselle sekä onko kouluruokalupauksen allekirjoittaneita eduskuntavaaliehdokkaina ja muistuttaa heitä lupauksestaan mm. luetuttamalla Eduskunnan 27.1.2011 kannanoton tekstejä linkki

SOSA-kampanja kannustaa kuntapäättäjiä – niin viranhaltijoita kuin luottamushenkilöitä – kertomaan muille kunnassaan tehdyistä suurista ja pienistä terveysteoista. linkki

Kävin listaa läpi enkä löytänyt ainuttakaan kouluruokaa koskevaa terveystekoa... 

Tiedosta sen ei pitäisi olla kiinni. Sre:n Kouluruokaraportin (22.10.2010, kohta 2.1) mukaan tietoa on jaettu: 

Haastekampanjan aikana kaikille mukana olleille annettiin uutiskirjeiden ja Internet-sivujen avulla mittava määrä tietoa kouluruokailun järjestämisestä, terveydestä, hankintoihin liittyvistä asioista ja ohjelmista, tutkimuksista sekä eri toimijoiden kouluruokailu -hankkeista. 

Nettisivusto: Järkipalaa

Järkipalaa-sivusto tarjoaa tietopaketin lasten ja nuorten ravitsemuksesta: tietoa ja kokemuksia, tutkimustuloksia ja toimintatapoja mm. kouluaikaisen ruokailun kehittämiseen sekä innostavia, uudenlaisia ravitsemuskasvatusmateriaaleja opetustyöhön.

Sivuston otsikkona mm.

Hyvän kouluruoan tapahtumaviikko järjestettiin keväällä 2010

Jokainen lapsi syö peruskoulun aikana yli 1600 kouluateriaa. Monelle lapselle kouluruoka on päivän ainoa lämmin ateria. Kouluaterialla on suuri merkitys lapsen terveydelle ja hyvien ruokatottumusten oppimiselle.

Lapsiasiavaltuutetun selvitystä kouluruoasta 2007

Lapsiasiavaltuutetun toimiston selvityksiä 1:2007

Anu-Leena Arponen

”Miten nuo pienet ossaa ajatella nuin fiksusti?”

Lasten mielipiteitä arkiympäristöstään

Kouluruokaa koskevia otteista tekstistä:

3.2.2 Mitkä asiat kaipaavat parannusta?

Elämässä parannusta kaipaavia asioita raportoitiin myös runsaasti, keskimäärin noin viisi yhdessä vastauksessa ja yhteensä 309 kappaletta. Kuitenkin verrattuna elämässä hyvin olevien asioiden arviointiin, parannusta kaipaavia oli vaikeampi löytää tai tuoda esiin keskustelussa.

Seuraavassa taulukossa esitetään 10 yleisintä asiaa, jotka kyselyyn vastanneiden lasten ja nuorten mielestä kaipaisi heidän elämässään parannusta.

Kouluun liittyvistä parannusta kaipaavista asioista muodostui kahdeksan alaluokkaa (ks. taulukko 4). Maininnat liittyvät seuraaviin asioihin: kouluruokaan (13), suoriutumiseen koulussa (12), oppiainesisältöihin, läksyihin ja kokeisiin (11), koulupäivän rakenteeseen (9), fyysiseen kouluympäristöön (9), koulumatkoihin (5) ja välitunteihin (4).

Taulukko 4. Koulussa parannusta kaipaavat asiat Yhteensä 71 mainintaa

1. Kouluruoka 13 18%

2. Suoriutuminen koulussa 12 17%

3. Oppiainesisällöt, läksyt ja kokeet 11 15%

4. Koulupäivän rakenne 9

5. Fyysinen kouluympäristö 9

6. Koulumatkat 5

7. Välitunnit 4

8. Muut 8

Ensisijaisesti kouluruoka kaipaisi siis kyselyyn vastanneiden lasten ja nuorten mielestä parannusta koulussa. Toisaalta, kuten hyvin olevien asioiden arviosta käy ilmi, ilmaista kouluruokaa arvostetaan, mutta sen laadussa olisi kyselyyn vastanneiden mielestä parantamisen varaa. Vastauksista noin puolessa (6) eritellään tarkemmin, mikä kouluruuassa on vikana. Näistä kahdessa mainitaan kouluruoka huonolaatuiseksi, kahdessa moititaan liian vähäistä ruokamäärää, yhdessä toivotaan erikoiset ruuat pois ruokailusta ja yhdessä kiteytetään ongelma seuraavasti: ”Kouluruokailuun pitäisi panostaa enemmän, monipuolisempaa ruokaa ja valinnanvaraa”. Lisäksi kuudessa vastauksessa mainitaan ”kouluruoka” tai ”kouluruuan laatu”.

4.1. Johtopäätökset

Fyysisen kouluympäristön ohella kouluruokailu nousi suoranaiseksi vastausten kesto-teemaksi: kouluruokailu erottui vastauksista kysymyksissä, jotka koskivat sekä elämässä hyvin olevia että parannusta kaipaavia asioita, kouluviihtyvyyttä, koulupäivän rakenteen uudistusta ja vaikutusmahdollisuuksien parantamista. Lapset ja nuoret arvostavat mahdollisuutta ilmaiseen kouluruokaan – aikuisten tehtävä on taata koulussa tarjottavan ruoan laatu ja monipuolisuus. Varsinkin kun tiedetään, että se saattaa olla lapselle päivän ainoa lämmin ateria (Järventie 2001, 92). Kouluruoan laadun ohella tulisi lasten ja nuorten mukaan kiinnittää huomiota myös ruoan määrään: ruokaa ei aina riitä tarpeeksi. Vastaajat kaipaavat myös kiireettömyyttä ruokailuun.

Useassa kyselyyn osaa ottaneessa koulussa ruokatunnin pituus on vain 15 minuuttia. Lasten ja nuorten vaikutusmahdollisuuksia käsittelevät kysymykset osoittavat, että lapset ja nuoret kokevat kouluruokailun ja monien fyysisen ympäristön tekijöiden olevan vaikutus-mahdollisuuksiensa ulottumattomissa. Koulujen yhteisöllisten toimintatapojen ja lasten ja nuorten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen vastaisi oppilaiden toiveisiin kouluviihtyvyyden parantamiseksi: on aika ottaa oppilaat mukaan niin koulutyön kuin koulun fyysisen ympäristönkin suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin!

4.2 Luotettavuuden arviointi

Kartoituksen pääasiallisena kohderyhmänä olivat oppilaskunnan hallituksen jäsenet, eli hyvin valikoitunut joukko oppilaita. Toisaalta oppilaskunnan hallituksessa toimiminen tarkoittaa, että edustaa yhteisessä koulun elimessä oman luokan oppilaita. Jos tämän roolin on oppinut ja sisäistänyt hyvin, ymmärtää ottaa myös muiden luokan oppilaiden mielipiteet huomioon. Roolin omaksuminen vie kuitenkin aikaa, ja sen onnistuminen riippuu myös siitä, millainen sija oppilaskuntatoiminnalla koulussa on ja millaisia rakenteita aikuiset ovat toiminnalle luoneet.

Moni opettaja oli huolissaan palautteessaan, että valitsemallamme kohderyhmällä jää paljon hyvinvoinnin ongelmia huomiotta. Kyselyn tarkoituksena oli kuitenkin kysyä lasten mielipiteitä asioihin, joihin voidaan vaikuttaa poliittisella tasolla, eli hyvin intiimejä ja yksityisiä asioita ei ollut tarkoituskaan tällä kyselyllä selvittää