Maksuton kouluruoka: muinaisjäänne vai hyvinvoinnin lähde?

"Miksi minun pitää kierrättää rahani valtion byrokratian kautta, joka päättää millaista ruokaa lapsille tarjoaa? Miksi en saa kustantaa omalle lapselleni sellaista ruokaa kuin juuri hänelle parhaaksi näen?" Kysyttiin HS.fi mielipidekirjoituksessa 20.4.2015

HS.fi 10.3. Mielipide: Ruokakasvatus osaksi opetussuunnitelmia

Nyt ratkaistaan, mitä tulevat koululaiset ruoasta ja ruoan kautta oppivat. 

Guest blogger: Finnish School Lunches

Fed Up With Lunch- blogin pitäjä pyysi minulta vieraskirjoitusta suomalaisesta kouluruoasta lähetettyäni hänelle lyhyen esittelyviestin aiheesta sekä itsestäni. Teksti ilmestyi 7.12.2011.

15.9.2011 Kouluruoan arvostus nousee luomulla

Päivitetty 15.9.2011

"Kouluruoan arvostus nousee luomulla" ennustaa maabrändityöryhmän tulosten puolesta puhuja Irma Kärkkäinen EkoCentriasta parinkin uutislähteen mukaan, Ruokatieto 23.3.2011 ja Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman blogi 21.3.2011

Nuoret arvostavat luomua, Kärkkäinen johdattelee. Kaikki ovat tällä hetkellä kiinnostuneita luomusta; kaikki ovat kuulleet siitä, että maabrändityöryhmä antoi tehtäväksi luomun nostamisen, Kärkkäinen mainitsee.

- Haastamme ruokapalvelutuottajia käyttämään luomua. He haluavat minulta apua, sillä jotain pitää nyt tehdä. Meillä on konkreettinen työkalu, jolla sitoutua luomuun, Portaat luomuun -ohjelma. 

Haasteeseen on ilmeisesti ainakin yritetty vastata kun voidaan otsikoida: Luomuintoa kouluruuassa hidastaa rahan puute. Kunta-asioita muissa merkeissä tonkiessani osui silmään Kuntaliiton selvitys "Kunta Ruokaostoksilla. Selvitys ruokapalveluiden nykytilasta ja kehitysnäkymistä" (2011), jossa luomu- ja lähiruuan ostamisen toteutumista on käsitelty. En kerkeä selata selvitystä luomun kannalta, mutta tiedote ja uutisointi kertovat" "...lähiruoan saatavuus, hinta ja sen tarjoajien puute koetaan ongelmallisiksi".

Kouluruoan arvostuksen nousua luomu- ja lähiruokataktiikalla tuetaan myös oppilaasta itsestä päin katsoen. Suomen Akatemian SEED-ohjelmassa yhtenä osaprojektina on "Ruokakasvatus osana kestävyyskasvatusta koulujen opetussuunnitelmissa ja arjen käytännöissä". Projektin tuottamassa raportissa tavoite ilmaistaan: "Jos haluamme vaikuttaa ruoan saatavuuteen eli ruokaturvaan, tuotteiden laatuun eli ruokaturvallisuuteen ja tuotannosta aiheutuvaan ympäristökuormitukseen, on ruoantuotanto säilytettävä omissa käsissä. Tämä edellyttää, että kasvava sukupolvi oppii arvostamaan kotimaista ruokaa ja tietää miten se on tuotettu, mikä on ruoan kulttuurinen merkitys ja mitkä ovat sen yhteiskunnalliset ja taloudelliset kytkennät."

Toisaalta luomu- ja lähiruokaan keskittymisen koetaan vievän huomion pois terveyteen vaikuttavista ravintotekijöistä sekä globaaleista ruokaongelmista ja lisäävän nurkkakuntaisuuden henkeä. Sannansoppa ja Aamiainen ruohikolla blogi-kirjoitukset käsittelevät näitä aiheita yleisesti, eivät kouluruoan osalta. Teksti ja erityisesti kommentit ovat kuitenkin hyvää luettavaa tässä kohtaa.

Luomusta kuluttajien elintarvikemarkkinoilla kirjoittaa Ravintomedia blogi: Luomu taas vastatuulessa - toisaalta tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa.

Kuntaliiton ruokapalveluille suunnattu verkkojulkaisu "Mahdollisuuksien lähiruoka" mainostaa itseään: Inspiroidu hyvistä käytännöistä, jotka tekevät paikallisesta ruoasta arjen raaka-ainetta.

Kouluruoka katettu

Mitä kouluruokalautasella nyt on ja mitä pitäisi saada mahtumaan?

Viime aikojen lehti- ja yleisökirjoitteluista päätellen (googlataampa päivän saldo) kouluruokalautasella on vain E-koodeja. Mutu-tuntumalla heitän, että kouluruoka on suurimmalle osalle tämän hetken koululaisista se vähiten E-koodeja sisältävä ateria päivän aikana. Ja sitä paitsi koululaiset eivät laita lautaselleen juuri mitään. Jos kouluruokalaan sisälle edes astuvat. Eli kokonaisuuden kannalta lisäainesäätelyssä hyödyllisintä olisi siis saada koululaiset käyttämään kouluruokailua. Vasta kun tämä toimii voi katsoa tarkemmin pitääkö lisäaineita karsia vielä siitä neljäsosan lautasesta vievästä kastikkeestakin. "Mitä lapsesi söi koulussa tänään?" on erittäin hyvä kysymys katsoipa ruokamaailmankuvaa miltä kantilta tahansa. Vastuunsa tunteva vanhempi kuuntelee vastauksenkin ja miettii omia kouluruoka-asenteitaan.

Helsinki laittaa kouluruokalautaselle kerran viikossa täysin kasvisruokaa. Tätä päätöstä on kutsuttu myös säästämiseksi. Kenelle se säästö menee, kutsun minä kertomaan. Aloite tuli Vihreältä puolueelta, mutta lopputulos ei taida olla kovin ympäristöystävällinen. Taitavat kyllä tässäkin asiassa jyllätä enemmän ennakkoasenteet kasviksia kohtaan kuin itse ruoka.

Moni kouluruokaa koskeva päätös tehdään keittiön ulkopuolella ja päätöksiin vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin ravitsemukselliset. Edellinen hallitus jätti perinnöksi tavoitteen lähi- ja luomuruoan lisäämisestä kouluruokalautaselle. En ole vielä kuullut suolinukan lähiruokaan kiinnittyvästä entsyymistä. Ehkä se on perinteeseen reagoiva hermojärjestelmä, mikä tuo veden kielelle ja mielen korkealle sekä tekee erityisesti lähiruoasta terveyttä edistävää? Lain mukaan koululaisten asuinseutujen kuntapäättäjät hallitsevat ja tekevät suurimmat päätökset koskien kouluruokailua. Tai pienemmät kuten Runebergin tortut kirjailijan asuinseuduilla. Ja valitettavasti voidaan otsikoida "Kouluruoasta säästetään jopa laittoman paljon".

Kuvitellaampa, että kouluruokalautanen on euron kokoinen. Mistä se euro tulee? Ulkomaan kouluruokakokemusten perusteella on minulle konkretisoitunut ettei kouluruoka todellakaan ole ilmaista. Usassa julkisen koulun lounas maksaa n. $2. Ranskassa hinta oli 5 euroa, jos paikan ruokalasta olisi saanut. Niin ja nuo kolikot pitää kaivaa omasta taskusta päivittäin. Suomessa kouluruoka maksetaan verorahoista, ei se ilmaista ole. Varsinkin kun lautasia katetaan julkisin varoin 440 miljoonaa vuodessa.

Kuka sen lautasen täyttää? Lautasen täyttämistä keskuskeittiön antimilla vastustetaan, mutta syykin on hyvä: Keittiöstä tulevat säästöt eivät saa karata keittiöstä ulos. Jos säästöt näkyy lautasen päällä plussana niin onko tehokkuus tuottamisessa huonoa? Tämä JOS vaatii muutosta ja pohdintaa KUN. Lisäainekampanjassa tuotiin kokki näyttämään miten 90 sentillä tehdään lisäaineetonta ruokaa. Tuosta saa vähän sellaisen kuvan ettei keittiöhenkilökunta osaisi tehdä ruokaa. Tuliko tällä mannekiinikokilla (mies, moniko koulunkokki on?) siinä sivussa samalla rahalla muutama erikoisruokavaliokin?

Kuka päättää lautasen täytteestä? Syöjiä pyritään osallistamaan kyselyillä. Lasten ääni lautaselle ei vaan taida puhutella yläkouluikäisiä teinejä... Täytettä ainakin ohjeistetaan runsaasti.

Kuka päättää lautasen koosta? Ymmärtääkseni ruoan keittäjä ei saa euroaan suoraan vaan esimerkiksi Helsingin kouluruokatuottajan Palmian sivuilla kirjoitetaan: "Koulujen ja oppilaitosten ruokapalvelut on neuvoteltu ja sovittu yhdessä ruokapalvelujen tilaajan eli Helsingin kaupungin opetusviraston kanssa". Päätetäänkö ruokailuun käytettävä summa kunnassa erikseen vai onko se mukana opetustoimeen käytettävässä summassa? Tai toisin päin, jos opetustoimeen lisätään rahaa, miten se saadaan kohdistumaan kouluruokaan?

Kun lautanen on tyhjä niin mihin se euro menee? Kilahtaako se sosiaalipoliittiseen säästöpossuun tulevaisuuden varalle? Vai meneekö euro pesuveden mukana ja pian puidaan kuntapäättäjien lähiruokakytköksiä... Mutta nämä asiat eivät enää kuuluu kouluruokalaan, vaikka keittäjän kauha jotain paikkaamaan pystyykin.

Opetussuunnitelma tuo lapset ruokalaan, mutta siihen se suunnitelma kuulemma nykyään loppuukin. Ja ovi jätetään auki ainakin yläkoulussa poistumiseen koulusta ruokailun ajaksi.

Kiitän blogiini tulleista kommenteista, jotka laajentavat näkemystä kokonaisuudesta nimeltä kouluruokailu. Suljen keskusteluyhteyden häiriköinnin välttämiseksi, lisäkommentteja voi edelleen lähettää sähköpostitse kouluruokatietopankki (at) gmail.com.

Lasta ei vain kuunnella vaan hänelle myös puhutaan kouluruokailussa

Päivitetty 12.8.2011:

Vaikka kouluruoka-systeemit ovat amerikassa erilaiset kuin Suomessa ajattelin esitellä muutaman seikan, jotka voisivat toimia Suomessakin kouluruoan menekin parantamiseksi. Myönnän etten tiedä kuinka paljon näitä ideoita jo toteutetaan Suomessa. Ruokatiedon uutisointi aiheesta 16.6.2010 ei myöskään antanut lisävalaistusta asiaan.

Ihan alkuun muistutan, että useimmiten Usassa kouluruoka ostetaan ruokailuhetkellä selvällä rahalla. Eli kouluruokalat kilpailevat asiakkaista viereisten pikaruokaloiden kanssa. Ei mutta, miten tuo kuulostaa niin tutulta? Olen varmaan lukenut siitä jostain suomalaisesta jutusta... Toiseksi, kouluruokalat ovat Usassa tarjonneet pitkään aika samaa kuin se viereinen pikaruokala.

Ruoka-aktivisti Marion Nestle (taustatiedot) on kirjoittanut rakentavasti usalaisesta kouluruokailusta ja tavoitteesta saada koululaiset tekemään parempia valintoja kouluruokailuostoksilla. Hänen blogiaan kannattaa käydä vilkaisemassa, mikäli hakee amerikan mallia. Jutut päivittyvät tiheään, mutta aihepiireistä klikkaamalla saa koottua kouluruokailun yhteen.

Otsikolla "Lunch line redesign" (23.10.2010) Marion viittaa nettikirjoitukseen, jossa kasvisten asettaminen ensimmäiseksi valittavaksi kohteeksi ruokajonossa paransi niiden menekkiä. Sen sijaan, että terveellisistä vaihtoehdoista valistettaisiin enemmän kouluruokailun ulkopuolella, hyödynnetään käyttäytymispsykologiaa kouluruokailutilanteessa. Ja mikä parasta, muutokset eivät vaadi suuria investointeja. Tiivistetysti: KÄY KATSOMASSA interaktiivinen nettisivuston kuva. (no joo, meillä ei myydä jäätelöä kouluruokailujonossa, mutta on siellä muutakin).

Muissa asioissa tavatessani suomalaista Kouluruokasuositusta (v. 2008) osui silmiini lause: Tarjoilulinjasto tulee järjestää niin, että salaatit/kasvislisäkkeet ovat annosteltavissa ensimmäisinä (s.8). Edelleen myönnän etten tiedä miten paljon näitä idoita toteutetaan Suomessa. Ainakin Operation Skolmat hyödynsi ideaa kasvispöydässä alakoululaisilla. Käyttäytymispsykologian hyödyntämisestä on olemassa omat nettisivunsa Smarter Lunchrooms. Esittelen ne toisessa kirjoituksessani tarkemmin.

Samassa bloggauksessa Marion myös mainitsee miten aikuisen huomion osoitus ruokailutilanteessa sai lapsen syömään terveellisemmin. Enkä tarkoita karjumista: "syö rehusi" vaan kysymystä "haluaisitko?". Tiivistetysti: I can go into a school lunchroom anywhere in America and tell right away whether there is any chance of getting kids to eat healthfully.  Do the cafeteria workers know the kids names and talk to them about the food? If the answer is yes, the chances are really good.

Aika paljon vaadittu ruokalantädiltä tietää lasten nimiä, mutta toisaalta mikään ei estä yrittämästä. Kulkevathan nenän edestä samat naamat viisi kertaa viikossa, kymmenisen kuukautta vuodessa ja aika monta vuotta. Toivottavasti aikaa jutteluun lisätään jossain budjetissa. Ja hmm, opettajat tuntevat jo lapset... Valitettavasti Suomessa heidän osallistumistaan ruokailuun on karsittu.

Seija Lintukankaan v. 2009 julkaisema väitöskirja Kouluruokailuhenkilöstö matkalla kasvattajaksi (Helsingin yliopisto, Käyttäytymistieteellinen tiedekunta, Kotitalous- ja käsityötieteiden laitos) esittää asian näin."Kuitenkaan kouluruokailuhenkilöstön ruokapalvelualan ammatillisissa opinnoissa ei ole pedagogisia tai kasvatukseen liittyviä opintoja, eikä kouluruokailuhenkilöstöä voida velvoittaa kasvattajaksi ilman koulutusta. " Hmm, ompas virallista. t. nimimerkki oppisopimuksella minäkin äidiksi kouluttaudun. Mutta kieltämättä ruokakasvattamisaiheeseen perehtyminen teoriassa nostaa motivaatiota jatkaa yli käytännön  "hyi yök, en syö" päivinä.

Keittiöhenkilökunnan osallistumisesta jo nyt ruokakasvatukseen puhutaan ainakin Kirkkonummen Blue Service Partners:n sivuilla: Keittiön työntekijät ovat oppineet tuntemaan oppilaat ja pystyvät tarvittaessa ohjaamaan heitä, Varsio mainitsee. Oheiskasvattajan rooli toteutuu TET-harjoitteluissa. Sepän koulun 7-luokkalaisista kaikki työskentelevät pareittain puoli päivää keittiössä. Niin keittiöhenkilökunta kuin oppilaatkin ovat olleet tyytyväisiä järjestelyyn. Kuusamon kaupungin ruokapalvelu antaa vuosittain 7. luokan oppilaalle tunnustuspalkinnon hyvästä käyttäytymisestä kouluravintolassa.


Lapsen pitäisi saada myös puhua kouluruokailusta. Se kehittää hänen yhteiskuntaosallistumistaan. Suomen Kuvalehden blogi-kirjoitus 20.3.2011: Suomi kaipaa parempaa yhteiskuntaopin opetusta. 

Muutama lehtikirjoitus
Chicago Tribune 20.2.2011: You can lead kids to broccoli, but you can not make them eat. 
Boston.com 27.2.2011: Smart food
NY Times 4.3.2011: Hairnets Yes; Fried Foods, no, samasta aiheesta Marion:n kirjoitus

Teko: Kouluruokakampanja kodin ja koulun yhteisvoimin: Espoo

Espoolaisessa Järvenperän koulussa on keväällä 2010 pyörinyt Energinen-kouluruokakampanja.

Tässä toiminnassa on ollut näkyvästi mukana julkisuudessa toimimiseen tottunut henkilö, jolla luultavasti on myös paljon kontakteja ko. jutussa mainittujen julkisuuden henkilöiden paikalle saamiseksi. Oletan, että monelle kouluruokailusta huolestuneelle vanhemmalle tämä aiheuttaa turhautumista: "Hyvähän heidän on".

Toivon, että esimerkiksi tämän kouluruokatietopankin kautta muutkin vanhempaintoimikunnat löytäisivät juuri heidän koululleen sopivia työkaluja tuoda esille kouluruokaa koskevia asioita ja löytää ratkaisuja niihin. Tai miksei myös syyn viedä kiitosta koululle hyvin tehdystä työstä! Kaikesta lisäaine - laatu - yms. keskusteluista huolimatta, kouluruoka on kuitenkin se TÄMÄN hetkinen paras vaihtoehto ruokailulle koulupäivän aikana. Ja taatusti parempi kuin olla syömättä ollenkaan... Perusteluja löytyy alla olevista linkeistä ja kuten myös esimerkkiä miten tulevaisuus on muokattavissa.

Toivon, että Kouluruokatietopankin tekstit ja linkit myös auttavat näkemään kodin mahdollisuuksia vaikuttaa kouluruokailuun oman lapsen kohdalla jo tänään ja viimeistään heti huomenna.

Energinen-kouluruokakampanja on saanut alkunsa koululta, mutta vanhempaintoimikunta on ollut voimalla ja energialla mukana mm. vanhempainyhdistys Himakka internetsivujen kautta. Minun internetistä löytämäni tieto kampanjasta loppui tähän. Talletuksia tuloksista toivotaan.

Vanhempainyhdistyksen toiminnassa mukana ollut Anja Nysten kertoo Kemikaalikimara-blogissaan kampanjasta: linkki

tiistai 13. huhtikuuta 2010

Maria Jungner, Elastinen ja Energinen

Tiesitkö, että Elastinen ei jättänyt kouluaikoina koskaan kouluruokaa väliin ja että Maria Junger on ollut energiajuomakoukussa? Nämä ja paljon muutta ruokailuun liittyvää asiaa kuultiin Järvenperän koulussa Energinen-kouluruokakampanjan aloitustilaisuudessa, jossa teemana oli kouluruokailun tärkeys. Kampanja lähti liikkeelle koulun rehtorin Sisko Savolaisen sekä koulun keittiön huolesta kouluruokailun vähäisyydestä, josta kirjoitin aiemmin postauksessa Elämää lihiksellä ja karkilla - tai syömättä mitään? Maria Jungner ja Elastinen toimivat Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman SRE:npuhemiehinä ja jotka suureksi iloksemme saimme koulullemme vieraiksi avaamaan kampanjaa.

Lisää tekstiä blogissa

sekä linkki

___________________

Opetushallituksen uutiskirje Spektri 14.7.2010 linkki

Kouluruokakampanja kodin ja koulun yhteisvoimin

Espoolaisessa Järvenperän yläkoulussa on käynnissä Energinen - kouluruokakampanja. Sen teemoina ovat ruokailun ja ravinnon vaikutus jaksamiseen, vireyteen, keskittymiseen ja yleiseen hyvinvointiin. Kampanjan järjestävät yhdessä vanhempainyhdistys Himakka, Järvenperän koulu ja Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma SRE.

Yhdessä ruokailemisen pitäisi olla iloinen asia. Lautasialaskettaessa on kuitenkin havaittu, että joinakin päivinä jopa puolet oppilaista jättää kouluruoan kokonaanväliin. Kuinka moni yrittää pärjätä päivän kioskiantimilla tai kokonaan syömättä, vaikka pitäisijaksaa työskennellä ryhmässä ja oppia uutta? Onko ryhmän paine niin suuri, että vaatii erityistärohkeutta käydä koululounaalla?

Yhdessä ruokailulla on terveyden ja hyvinvoinnin parantamisen lisäksi myös tärkeä sosiaalinen merkitys. Miksi kannattaa syödä kouluruoka sen sijaan, että suuntaa kaupan karkkihyllylle tai kioskille? Annammeko kouluruoalle sellaisen arvostuksen kuin sille kuuluu vai annammeko karkkien, energiajuomien ja sipsien viedä voiton?

Energinen-kampanjalla nostetaan kouluruoan statusta niin oppilaiden, vanhempien kuin päättäjien keskuudessa. Vanhemmille kerrotaan kampanjasta koulun tiedotteissa ja tulevana syksynä järjestetään vanhempainilta aiheena nuorten ruokailu. Näin halutaan herättää yleistä keskustelua ruokailun ja ravinnon merkityksestä. Mikä on nopeuden, tehokkuuden ja säästöjen takia syntyneen välipalakulttuurin hinta?

Kampanjaan sisältyy luokkien välinen kilpailu, jossa oppilas saa ateriapassiinsa leiman palauttaessaan tarjottimen kouluruokailun jälkeen. Luokkakohtaiset ruokailuprosentit lasketaan kahden viikon ajalta. Aktiivisimmin kouluruokaan osallistuvan luokan oppilaat saavat palkinnoksi elokuvaliput. Aihetta pidetään esillä myös opetuksessa ja päivänavauksissa.

Yhteyshenkilöt

Anja Nystén, Vanhempainyhdistys Himakan puheenjohtaja,

Minna Kartano, apulaisrehtori,

(Näiden henkilöiden yhteystiedot löytyvät alkuperäisestä tekstistä linkin kautta. Poistin ne tästä yhteydestä, koska uutinen on vuoden vanha enkä tarkistanut ovatko henkilöt enää mukana toiminnassa)

Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma

__________

Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman Sanoja Lautaselta-blogi on käsitellyt asiaa 14.4.2010: Tarjolla ilmainen lounas ja leffa - kiinnostaako? linkki

Ikävämpi uutinen kouluruokailusta

Ylen ma 7.3.2011 uutisoima ikävämpi puoli kouluruokailusta.

Ennen kuin annat uutisen vaikuttaa mielipiteeseesi kouluruokailusta mietihän "Käytössä ei tällä hetkellä ole suomalaista porkkanaa"-lausetta. Mieti "Miksi?". Minulla ei ole vastausta, kenellä on? En usko, että lopullinen vastaus tulee kyseisen keittiön emännältä...

Huomioitavaa on, että taudista sekä tartunnan lähteestä voidaan Suomessa uutisoida. Usassa tämä on jossain määrin jopa kiellettyä laissa "kun kaikki vähän kipeästä vatsasta kärsisivät haastaisivat yhtiöitä oikeuteen". (valitettavasti en löydä viitettä. Tieto on peräisin kirjasta "Fast Food Nation" (Eric Schlosser, 2001))

Yersinia-bakteeri aiheuttaa taas mahatautia Tuusulassa

Tuusulalaisessa koulussa tarjotusta porkkanasta on taas löytynyt yersinia-bakteeria. Samainen bakteeri aiheutti rajun vatsatautiepidemian 2006 sitten keskiuusmaalaisissa kouluissa. Nyt lapsia on sairastunut todistetuksi kaksi.

Tuusulan terveyskeskus tutki yersinian mahdollisuutta, kun kahden oppilaan vatsatauti pitkittyi. Syyllinen tartuntaan löytyi koulusta otetusta elintarvikenäytteestä. Bakteeri levisi samoin kuin vajaat viisi vuotta sitten porkkanaraasteen välityksellä. Keski-Uudenmaan ympäristökeskus tutkii nyt myös muiden koulujen elintarvikenäytteitä yersinian varalta.

Tuusulan koulujen juurekset tulevat keittiöille valmiiksi kuorittuina. Käytössä ei tällä hetkellä ole suomalaista porkkanaa.

Liikkeellä edellistä lievempi bakteerikanta

Edellisen kerran kun bakteeri jylläsi Tuusulassa ja Keravalla, lapsia sairastui 400. Bakteerikanta on nyt kuitenkin toinen. Tuusulan koulusta nyt löytynyt kanta aiheuttaa lievemmän taudin. Tuusulan johtajaylilääkäri Minna Karpansalo kertoo, ettei päivystykseen ole tullut vatsaoireiden takia erityisiä yhteydenottoja.

Parhaillaan on liikkeellä myös muun muassa noroviruksen ja enteroviruksen aiheuttamaa vatsatauteja.

Yersinia aiheuttaa suolistotulehduksen ja ripulia. Se parantuu yleensä nopeasti itsestään, mutta joskus pitkittyneissä tapauksissa käytetään antibioottihoitoa.

YLE Helsinki

Kouluruuan arvonnousu alkaa minusta

Ruokatieto uutisoi 29.09.2010

Kouluruuan arvonnousu alkaa minusta

Kodin ja koulun aikuiset ovat asenteillaan, puheillaan ja teoillaan lapsille mallina. Mallioppiminen on tehokas tapa oppia myös ruokailuun liittyviä asioita niin hyvässä kuin pahassa. Ruokaa moittiva tai omia eväitä syövä aikuinen murentaa kouluruuan uskottavuutta, sanoo kouluruoka-asiantuntija Seija Lintukangas.

FT Seija Lintukangas puhui kouluruokailun asiantuntijoille Maito ja Terveys ry:n Kouluruokaa ja -maitoa -seminaarissa Tampereella tiistaina. Olisi suonut, että kuulijoina olisi ollut myös opettajia, rehtoreita ja kuntapäättäjiä. Ei nimittäin ole yhdentekevää, miten koulun aikuiset käyttäytyvät ruokailutilanteessa ja mihin sävyyn ruuasta puhuvat.

Arvostus kumpuaa kodista

Yhtä lailla vanhempia ja isovanhempia pitäisi informoida, ettei karmeita kouluruokakokemuksia tarvitsisi jakaa lapsille.

-Puheissa siirretään tahattomasti negatiivista asennetta kouluruokaa kohtaan, vaikka meidän pitäisi olla ylpeitä ainutlaatuisesta maksuttomasta, täysipainoisesta kouluateriastamme, Lintukangas kertoi harmistuneena. Hänellä on pitkältä ajalta kokemusta Iitin kunnan kouluruokailusta.

Lintukankaan mukaan rehtori on avainhenkilö kouluruokailua kehitettäessä. Viitseliäs ja osaava rehtori järjestää esimerkiksi ruokailuajat oppilaiden kannalta järkevästi. Yksin tai yhdessä opettajien kanssa hän voi päättää, ettei koulussa myydä makeisia eikä virvoitusjuomia eri ryhmien varainkeruuhalusta huolimatta. Koulu viestii kaikella toiminnallaan.

Milloin tulee ruokakasvatukseen erikoistunut koulu?

Ruokailutilanne on kasvatustilanne. Tarvitaan vastuullisen aikuisen malli. Monissa kunnissa on säästösyistä vähennetty opettajien ateriatukea, jolloin oppilaat eivät näe ruokailevan aikuisen antamaa mallia koulussa. Tarvitaan myös jämäkkää kasvatusotetta, jotta ruokailu sujuu rauhallisesti.

Lintukankaan mielestä peruskoulun opettajat pitäisi saada kouluruokailun valaistushetkiin, jotta kouluruokailun arvostus paranisi.

-Kysy, onko kouluruokailu merkitty koulunne opetussuunnitelmaan, niin kuin sen pitäisi opetussuunnitelman perusteiden mukaan olla! Liikuntaan, musiikkiin ja ratsastukseen erikoistuneita kouluja meillä on, mutta onko ruokakasvatukseen erikoistunutta? Mielikuva tukipalvelusta vähentää kouluruokailun arvostusta, Lintukangas laukoi.

Hän rohkaisi ruokapalveluhenkilökuntaa mieltämään oman työnsä osaksi oppilaiden kasvatusta, vaikka perinteisesti koulun henkilökunta luokitellaan opettajiin ja muuhun henkilöstöön. Tuttu keittiöhenkilökunta tarjoaa lapsille ruuan lisäksi turvaa ja rakkautta. Kouluravintolassa saa olla sydän lämpimänä, ruoka kuumana ja koulumaito kylmänä.

Oppilaat voidaan ottaa mukaan toiminnan virtoihin. Yhdessä tekeminen ei maksa mitään. Koulun hyvä ilmapiiri ja yhteishenki vaikuttavat myönteisesti myös kouluruuan arvostukseen ja suosioon.

Suomessa koulumaito pääosin rasvatonta

Tänään keskiviikkona vietetään kansainvälistä koulumaitopäivää. Koska meillä koulussa tarjotaan täysipainoinen ateria, on maustamaton ja rasvaton maito osa sitä.

-60 prosenttia kouluissa tarjotusta maidosta on rasvatonta. Rasvaton maito on suosituinta sekä maaseudulla että kaupungeissa. Luomumaidon ja laktoosittoman maitojuoman suosio on hienoisessa kasvussa, toiminnanjohtaja Tiina Soisalo Maito ja Terveys ry:stä kertoi. (Ruokatieto – Taina Luova)

______________

Aiheeseen liittyvä Hesarin kirjoitus 10.2.2011

Kouluruokailussa kiitos seisoo

Lehtikirjoitus: kouluruokailulla merkitystä kasvistenkäytössä (?)

Helsingin sanomat kirjoitti 3. joulukuuta 2010 sivuten kouluruoan merkitystä lasten terveyden ylläpitäjänä. En selannut itse tutkimusta läpi, mutta epäilen ettei kasvisten käyttöä mitatessa eroteltu käyttöä kotona ja kouluruokailussa tai koulupäivinä ja viikonloppuina. Joten ei ole ihan viivasuoraa et Esimerkiksi vain 14 prosenttia 15-vuotiaista pojista syö päivittäin hedelmiä tai vihanneksia ja "Kouluruokaa on tarjolla vain viitenä päivänä viikossa" ovat ainoa yhteys toisiinsa.

Suomi lasten koulutuksen kärkimaa, terveydessä hännillä

Suomi sijoittuu Hollannin, Sveitsin ja Tanskan kanssa kärkeen lasten hyvinvoinnin tasa-arvon suhteen. Suurin kuilu heikommin pärjäävien ja muiden lasten välillä on rikkaista maista Italiassa, Kreikassa ja Yhdysvalloissa.

YK:n lastenjärjestön Unicefin raportti mittaa lasten hyvinvoinnin tasa-arvoisuutta rikkaissa maissa. Tutkimuksessa vertailtiin taloudellista hyvinvointia, koulutusta ja terveyttä 24 OECD-maassa.

Tutkimuksessa haluttiin selvittää, kuinka kauas huonosti pärjäävien lasten annettiin pudota keskivertolapsista.

Parhaiten Suomi pärjäsi koulutuksessa ja huonoiten terveydessä. Viimeksi mainittuun vaikutti eniten hedelmien ja vihannesten vähäinen kulutus, jossa Suomi oli tilaston hännillä Unkarin kanssa.

Näin siitäkin huolimatta, että kouluruoka on Suomessa ilmainen.

Hedelmien ja vihannesten päivittäinen kulutus on suomalaisilla koululaisilla muita maita selvästi alhaisempaa. Esimerkiksi vain 14 prosenttia 15-vuotiaista pojista syö päivittäin hedelmiä tai vihanneksia.

"Kouluruokaa on tarjolla vain viitenä päivänä viikossa", Jyväskylän yliopiston terveyskasvatuksen professori Lasse Kannas sanoo.

Taloudellisesti tiukoilla olevat perheet saattavat Kankaan mukaan tinkiä erityisesti hedelmien ja kasvisten ostoista.

"Yksi syy hedelmien ja vihannesten vähäiseen käyttöön on selkeästi se, ne ovat melko kalliita", Kannas sanoo.

Hänen mukaansa eriarvoisuutta voisi poistaa saamalla terveelliset elintarvikkeet halvemmiksi alentamalla esimerkiksi veroja terveellisten elintarvikkeiden osalta.

nettikirjoitus: Missä menet kouluruoka?

24. helmikuuta 2011 Sanna Talvia kirjoitti

blogissaan Sannansoppa

-keskustelun toivotaan jatkuvan siellä

Missä menet, kouluruoka?

Kiusallisen pitkä tauko taas blogin kirjoittamisen kanssa. Arjessa tapahtuu kaikenlaista eikä ajatuksiaan saa kootuksi näkyville, ne jäävät vain pyörimään omaan päähän. Piti Soilen (Ruottisen) hiilihydraattiväitöksestäkin kirjoittaa, mutta se saa nyt odottaa vielä hetken.

Käyn nimittäin ensin lasten ja nuorten joukkoruokailun kimppuun. Kollegani Laurisen Maaritin kanssa nimittäin tuli aihe puheeksi hänen kertoessaan kokemuksistaan Ranskasta ja Yhdysvalloista, missä Maarit on perheineen viettänyt muutaman vuoden perheen isän työkomennuksen seurauksena. Ravitsemustieteilijänä Maarit on tehnyt tarkkasilmäisiä havaintoja paikallisesta kouluruokailusta ja verrannut toimintaa Suomen kouluruokailu-järjestelmään; Ulkomailla ollessa silmät avautuvat uudella tavalla kotimaan asioille. Näin Maarit muun muassa kertoi kokemuksistaan:

”Nyt lapseni eivät ole osallistuneet joukkoruokailuun kohta kolmeen vuoteen: Ranskassa lapset haettiin koulusta kotiin lounaalle kesken päivän ja täällä USA:ssa lounas viedään eväinä kouluun. Pystyn toteuttamaan yksilöllisyyttäni ravitsemuksessa 24h rajana vain oma jaksaminen ja kiinnostus etsiä vaihtoehtoja uudessakin kulttuurissa. Olen todellakin havahtunut siihen etteivät vanhemmat tosiaankaan tarjoile 100% lastensa aterioista Suomessa. Yritin etsiä jotain positiivista omasta lasten lounaslaukkujen pakkaamisesta joka aamu kun homma alkaa jo vähän uuvuttaa... Ainakin tiedän mitä lapseni syövät päivän aikana. Olen tässä suhteessa etuoikeutettu NYT, mikä saa tiedostamaan, että palatessani Suomeen joudun antamaan lasteni ravitsemuksesta suuren osan instituutioiden käsiin. Ja kohtaamaan taas sen etten välttämättä tiedä ja näe mitä lapseni syö päivän aikana. Viitenä päivänä viikossa, 40 viikkoa vuodessa, useita vuosia ts. vaikutukset pitkän aikavälin terveyteen ovat selviä ilman suurempia tutkimuksia. Puhumattakaan päivittäisestä jaksamisesta. Voin vain luottaa, että ruokailusta vastaavat yrittävät tehdä parhaansa annettujen resurssien puitteissa. Ja resurssit puolestaan ovat politiikan tulosta.” Maarit totesi myös, että esimerkiksi keskustelu ravitsemuksen yksilöllisyydestä tai rasvasota tuntuvat jotenkin irrallisilta ilmiöiltä työssäkäyvien vanhempien lasten ravitsemuksessa. Eikö meidän pitäisi keskustella paljon enemmän poliittisen päätöksenteon osuudesta siihen mitä ihmiset syövät ja taloudellisten resurssien riittävyydestä esimerkiksi kouluruokailussa?

Keskustelusta innostuneena lähdin tutkailemaan THL:n toteut-taman Kouluterveyskyselyn tuloksia: minkälaisia ajatuksia oppilailla on tällä hetkellä kouluruokailusta? Vuonna 2010 toteutettuun kyselyyn vastasi yhteensä noin 100 000 peruskoululaista, lukiolaista ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevaa. (Melkoinen otoskoko siis kyseessä!) Kyselyn tulosten perusteella noin kaksi kolmasosaa oppilaista syö koulussa tarjotun lounaan päivittäin. Oppilaista 10-15% ilmoitti, että syö koululounasta vain korkeintaan kahtena päivä viikossa. Peruskoulun oppilaista osa oli sitä mieltä, että kouluruokailuun ei ole riittävästi aikaa (28% vastaajista), ruokailuaika ei ole sopiva (15% vastaajista) tai että ruokaa ei ole riittävästi tarjolla (28% vastaajista). Huomattavasti edellisiä suurempi osuus oppilaista oli kuitenkin sitä mitä, että kouluruoka ei ole laadultaan (64% vastaajista) tai maultaan (61% vastaajista) hyvää! Mielestäni tällaiset tulokset ovat hurjia! Mistä ne kertovat? Siitä että kouluruoalla on huono imago? Että oppilaat ovat nirsoja? Vai siitä että kouluruoan maussa ja laadussa on todella jotain vikaa? Ja miten nämä tulokset on yhdistettävissä kouluruokailun resurssien riittävyyteen/riittämättömyyteen? Ja siis siihen (ravitsemus)poliittiseen päätöksen-tekoon?

Suomessa on vuonna 2008 julkaistu Valtion ravitsemusneuvottelukunnan toimesta Kouluruokailusuositukset. Niissä todetaan mm. seuraava: ”Ruoka-palveluja kilpailutettaessa ja sopimuksia tehtäessä pitää valintakriteereiksi asettaa myös ravitsemuksellista laatua määrittävät tekijät sekä maku ja painottaa niitä vähintään yhtä paljon kuin taloudellisia tekijöitä” Lisäksi todetaan, että oppilaiden monimuotoista osallisuutta kouluruokailun järjestämisessä on tuettava ja että kouluruoan kehittämisessä keskeistä on oppilailta ja opettajilta saatu palaute. Kuinkahan hyvin nämä suositukset toteutuvat käytännössä? Suositukset ovat tietysti aina ”vain” suosituksia, sanktioita ei tipu jos ne jäävät noudattamatta. Nyt vaalivuonna on varmasti kaikenlaista lupauksenpoikasta ilmassa poliittiseen päätöksentekoon pyrkivien puheissa, mutta miten voisimme edistää hyvien lupausten toteutumista myös käytännön tasolla? Vai onko kouluruokailun tilassa kyse jostain muusta kuin poliittisen päätöksenteon perusteella jaettujen resurssien niukkuudesta? Mitä mieltä olette? Olisi tietysti mukava kuulla mielipide myös jolta kulta työkseen kouluruokailun parissa toimivalta. Voi toki olla, että teillä on työksenne parempaakin tekemistä kuin tällaiseen blogipörinään osallistuminen… ;-).

Ps. Huomasin juuri myös YLE:n Suomi express -ohjelman tarttuneen aiheeseen. Keskustelijoilta on tullut vinkkeja kouluruoan tason nostamiseen. Nimimerkki "Kouluevästä 40 vuotta" ehdotti, että oppilaiden huoltajien tulisi käydä lapsensa koulussa ruokailemassa. Näin sattaisi hänen mukaansa kodeissa (kouluruoka)keskustelun sävy muuttua, sillä sen verran erinomaisia eväitä koulujen henkilökunta tekee erittäin niukoilla budjeteilla. Ja nimimerkki lisää: "Ammattikuntana he (kouluruokaloiden henkilökunta) lienevät yksiä masokistisimpia-- kiitosta ei tarvitse odottaa." Näinkö on alhaista kouluruoan arvostus?