Hiljaa hop hop - tunnelmasta pois -hankkeita

Perusopetuksen opetussuunnitelmassa todetaan: 

Ruokailuhetki on oppilaalle tärkeä.

Vuoden 2013 ravitsemusteko on kouluruokadiplomi!

Kouluruokadiplomi-hanke tarjoaa työkalun koululle ja ruokapalvelulle yhdessä kehittää kouluruokailuaan ja osoittaa tehdyn työn taso oppilailleen sekä vanhemmille.

Kesän kouluruokablogi-hitti

Kesän 2012 tarina skotlantilaisen koulutytön kouluruokablogista on näkynyt Suomessakin.

Kouluruokailun imago nousussa

Tammikuun 2012 alku näyttää lupaavan nostetta kouluruokailulle koko vuodeksi. Kokoan tähän linkkejä teemalla kouluruokailun positiivinen imago: 

Kouluruokadiplomi

Suurtalousalan yhteistyöjärjestö Fida ry ja Laatuketju-organisaatio aloittavat Herkkuammatti-kampanjassa laatimaan kouluruokadiplomia. Diplomin saa kouluruokala, joka täyttää sille asetetut kriteerit: "mm. ravitsemuksellisesti täysipainoinen ruokalista, inhimilliset ruokailuajat, ruokailutilojen viihtyisyys, terveellisyys- ja makukriteerien huomioiminen elintarvikkeiden hankinnassa, ruokapalveluiden sitouttaminen kestävän kehityksen toimintamalleihin, asiakastyytyväisyys, ravitsemusvalistuksen integroiminen kotitalous-, liikunta- ja terveystiedon oppitunneille sekä yhteistyö kodin ja koulun välillä."
Tietoa hankkeen etenemisestä päivitetään hankkeen sivuilla.

Ruokatieto näkee asian 9.1.2012 uutisessa näin: "Kouluruokasuositusten toteutumista ei tällä hetkellä seurata valtakunnallisesti. On täysin kunta- ja koulukohtaista, miten suosituksen tavoitteet toteutuvat, selvitetäänkö toteutumista järjestelmällisesti ja miten tuloksista viestitään. Diplomi voi olla yksi tapa kertoa lastensa ruuasta kiinnostuneille vanhemmille miten koulu suhtautuu ruokakasvatukseen." 

Hienoa, että kouluruoan tekijät itse ottavat diplomihankkeen vastuulleen. Suomen ruokakulttuurin edistämisohjelman loppuraportissa huhtikuussa 2011 otettiin esille ettei kouluruokailun valtakunnallisia kriteerejä tai tutkimusmenetelmiä ole. Näiden menetelmien saaminen viranomaistyöskentelynä vie varmasti kauemmin kuin järjestötoimintana. Samalla luotetaan asiakkaan taitoon nähdä kuinka oikeudenmukainen pisteytys on diplomia myönnettäessä. Ruotsissa koulujen tarjoamaa ruokaa voi jo sertifioida. 

Kouluruokakilpailu

Parempaa Kouluruokaa- kilpailussa on tammikuussa 2012 päästy finaalivaiheeseen. Osallistujia oli ollut yli 30. Näistä viisi finaaliin valittua eri koulujen ruokaloista tulevaa joukkuetta esitellään näyttävästi ja edustavasti kilpailun sivustolla. 

Tampere / Hatanpään koulu: Hatanpään ravintokeskuksen kokkikolmikko tekee taikoja keittiössä

Kotka: Kotkan tiimi matkaa kokemuksella kohti finaalia

Kirkkonummi: Kirkkonummen TEHO-tiimissä on kattavasti ammattitaitoa

Kemiönsaari / Taalintehdas: Taalintehtaan tiimi luottaa saaristolaisuuteen 

Korpilahti: Finaalipaikka vahvistaa yhteishenkeä Korpilahdella

Finaali käydään Gastro-messuilla 16.2.2012 Helsingissä. Voittajatiimi pääsee tutustumaan Brysselin ruokakulttuuriin. Voittajat eli koululaiset saavat kilpailun reseptejä lautaselleen.

Parin päivän sisällä sekä kilpailusta että finalisteista uutisoitiin paljon:

• YLE Helsinki 5.2.2012: Koulukeittiöt kisaavat euron aterioiden parhaudesta
• Länsiväylä 19.1.2012: Kouluateria syntyy Kirkkonummella alle eurolla. 
• Tamperelainen 17.1.2012: Tampereen ateria tarjoilee kouluruokakisassa särkeä
• YLE Kymenlaakso 9.1.2012: Lohisopalla kouluruokakilpailun finaaliin
• Radio Sata 9.1.2012: Kemiönsaari mukana kouluruokakilpailun finaalissa 
• Maaseudun tulevaisuus 6.1.2012: Kouluruokakilpailun finaaliin viisi tiimiä
• Keskisuomalainen 5.1.2012: Korpilahti kouluruokakisan finaaliin
• Tampereen kaupungin nettisivut 4.1.2012: Tampereen Aterian joukkue kouluruokakisan finaaliin
• Elisa 12.1.2012: Kouluruokakilpailussa viisi upeaa finalistitiimiä
• Ruokatieto 10.1.2012: Viisi kuntaa kiri kouluruokakilpailun finaaliin
• Iltasanomat 6.1.2012: Koulukeittäjät mittelevät uudessa kouluruokakilpailussa
• MTV3.fi 6.1.2012: Kuka kokkaa parasta kouluruokaa - keittäjät ottavat mittaa toisistaan

Useat jutut mainitsevat:" Järjestäjät toivovat lisää arvostusta kouluruualle ja koulukeittäjille. Lisäksi nuoria halutaan kannustaa hakeutumaan keittäjän ammattiin. "

Pro peruskoulu herättää oikeutetusti kysymään kaiken tämän hehkutuksen keskellä "Miksi kouluruokailussa täytyy tyytyä euron raaka-aineisiin?" kirjoituksellaan "Miksi lapsia pistetään halvalla?" 5.2.2012. 

Imago-talkoolaisia (listaa päivitetään)

• Helsingin kaupungin virallinen matkailublogi: "‎(Helsingin kaupungin ruokastrategiavastaava) Ville Relanderin mukaan erityisesti kouluruoka nähdään nykyään Suomen käyntikorttina. Hyvää statusta omaava suomalainen koulusysteemi on myös riippuvainen hyvästä kouluruuasta." 13.3.2012
• Kaupunkisivusto Vartti Itä-Uusimaa 29.2.2012: Koululaiset pääsivät Ruokaparatiisiin.
• 20.1.2012 YLE Lahti: Pikkukoulun kokki voitti ruoka-alan Oscarin
• 20.1.2012 Keskisuomalainen: Lankinen palkittiin kouluruoasta. vrt. neutraali Jyväskylän kaupungin tiedote: Senja Lankinen Jyväskylän ruokapalvelusta sai valtakunnallisen PRO2012 tunnustuspalkinnon. 
• Kolme 9. luokkalaista oppilasta on aloittanut joulukuussa 2011 kuvaamaan Tammisaaren kouluruokaa blogissaan "Skolmaten is Svenskfinland - Världens bästä skolmat!". Kaikki arvostellut ateriat ovat saaneet positiivisen arvion, kuvien perusteella hyvästä syystäkin. Jotta uskottavuus säilyy niin toivottavasti asteikko laajenee tai kaikkien päivien ruoat kuvataan. 
• Iltalehden kouluruokakilpailusta kertovan jutun liitteenä oli toisenlainen merkki kouluruokailun imagon noususta. "Ota kantaa"-mielipidekysymys oli muotoiltu positiiviseen sävyyn "Onko sinulla hyviä muistoja kouluruoasta?"
• 12.1.2012 mennessä vastanneita oli 3529 ja heistä 64% vastasi kyllä! 

10.1.2012 Opettaja vaikuttaa kouluruokailuun

Päivitetty 10.1.2012 erään opettajan kuvauksella omista entisistä ja nykyisistä kouluruokakokemuksista sekä 4.12.2011 miten suomalaisten opettajien ruokailua oppilaidensa kanssa mainostetaan maailmalla

Pro peruskoulu-blogin pitäjä, eli opettaja vantaalta, on aloittanut kouluruokasarjan kirjoituksissaan. Olen seurannut oman kirjoitteluni alusta lähtien hänen kommenttejaan, koska ne ovat tuoneet aikuisten näkemystä kouluruokailun laadusta. Lisäksi olen pitänyt siitä, että kouluruokailu on sidottu osaksi laajempaa yhteiskunnan toimintaa. Vaikka en täysin ja aina ole opettajan kanssa samaa mieltä kouluruokailun huonon laadun syistä tai yhteyksistä yhteiskuntaan, niin silti arvostan mielipiteen esille tuomista ja kouluruokailuaiheen esittelyä ja keskustelun herättämistä laajemmin kuin "kouluruoka on pahaa" kommentilla.

Kouluruokasarjan motiiviksi opettaja esittää haluavansa näyttää vanhemmille millaista kouluruokaa Suomen kouluissa tarjoillaan. Hän haluaa kumota muistot tillipihveistä ja punajuurivatkuleista. Hän tekee sitä erittäin kiitettävästi ja samalla kommentoiden monia ajankohtaisia kouluruokailuaiheita lautasen ulkopuolelta. Minun aikani ei riitä vastata hänelle eikä hänen aikansa varmaankaan riitä vastata ihan kaikille, mutta tässä olisi kouluruokailusta vastaaville (niin Vantaalla kuin muuallakin) kanava oikaista yleisimpiä virhekäsityksiä ja esitellä kouluruokailun mahdollisuuksia laajalle yleisölle. Suosittelen menemään  mukaan keskusteluun. Esimerkiksi ma 14.11.2011 aiheesta miksi lapsilla on tunne ruoan loppumisesta kesken...

En tiedä onko tämä opettaja tietoinen (nyt on) yhden usalaisen opettajan blogista nimeltä "Fed up with Lunch". Opettaja söi, kuvasi ja bloggasi nimettömänä vuoden ajan kaikki kouluruokalassa tarjotut ateriat. Hänen blogistaan nousi yksi usalaisen kouluruokailun uudistuksen haara vanhempien herättyä todella huomaamaan millaista ruokaa heidän lapsilleen tarjotaan kouluaikana.

Toivon, että Pro peruskoulu-blogin kirjoitukset herättävät Suomessa vanhempia huomaamaan nimenomaan kouluruokailun hyvät puolet tällä hetkellä, mutta myös mahdollisuudet tulevaisuudessa vaikuttaa esim. ympäristöön. Suomessa ollaan kuitenkin hyvin erilaisella reitillä kouluruokailussa Usaan verrattuna. Meillä on jo Kouluruokasuositukset, joiden perusteella kouluruokailua voi arvioida. Arviointia ei vielä tehdä valtakunnallisesti, mutta ehkäpä opetusministeri valoittaa aikataulusta Tv-keskustelussa ti 15.11.2011 (ei valoittanut). Sitä ennen aktiivinen vanhempi voi tarttua toimeen ja tarkistaa asian oman koulunsa kohdalla ja tuoda epäkohdat tietoon, muistaen epäkohtien korjausmahdollisuuksien olevan useimmiten keittiön ulkopuolella. Kouluruokailu on kuntien vastuulla ja usein kouluruokailu on ostopalvelua. Kouluruokailijat tarvitsevat ruokarauhaa syödäkseen, joten joukkohysterian ruokkiminen olkoon kiellettyä.

Toinen hyvin suuri ero on, että ainakin tämä opettaja ruokailee koululaistensa kanssa. Myös joulukuussa 2011 ilmestynyt kanadalainen dokumentti suomalaisesta opetussysteemistä huomioi opettajien ruokailun eikä sivuuta kouluruokailua vain mainostamalla sen erikoisuutena ilmaisuutta. Tampereella opettajat eivät ruokaile, joten näin olemme saaneet nähdä opettajien merkityksen kouluruokailulle uutisten kertoessa häiriköinnin ja sottaamisen lisääntyneen valvojien puuttuessa. Opettajilla viihtyvyyskysymyksen lisäksi suuri vaikutusmahdollisuus pitää oppilaat pöydässä ja esimerkkinsä lisäksi houkutella oppilaat toteuttelemaan uusiin makukokemuksiin. Olisi siis mielenkiintoista jos joku oikeaa käytännön kokemusta omaava kirjoittaisi jossain opettajien kokemuksista ruokakasvatuksessa. Kiinnostaisi tietää millä eväillä he sitä tekevät. Toki maalaisjärkikin riittää, mutta kotiäitikokemuksella paljastan teoriatiedon auttavan paljon kun pöydässä kuuluu "yök". Veikkaan et tarvitaan paljon teoriatietoa selviytymään kymmenestä "yök"-huudosta kerralla... Itse pystyin vain riipaisemaan aihetta ruokakasvatuksesta koulussa.

Erään opettajan kokemuksia omista kouluaikaisista sekä nykyisistä opettajan asemassa syödyistä kouluaterioista voi lukea Ässän käkenä-blogin kirjoituksesta Euron lounas: mäkkäriä vai näkkäriä?  "Vähiten ilahtunut olen kouluruokailussa pyttipannusta ja vyötärömakkarasta. Lienee sanomattakin selvää, että varsinkin pyttipannu on oppilaiden suuressa suosiossa. No, maailmamme eivät aina kohtaa, vaikkei siihen ole kai tarvettakaan. En minä ainakaan olisi yläkouluiässä halunnut samaistua vaikkapa kuusikymmenvuotiaaseen historianopettajaan."

Hiireni tavoitti uutisen Tampereen opettajien paluusta ruokapöytään rauhoittamaan kouluruokailua. Mutta toki kouluruokailun menestykseen vaikuttaa myös mitä lautasen päälle tulee. Joten seuratkaapa Pro peruskoulu blogin kuvia ja käykää kannustamassa sekä levittäkää sanomaa miten hyvää kouluruoka jo on. Ja ottakaa osaa keskusteluun miten sitä voisi vieläkin parantaa. Olemme maailmanlaajuisesti edelläkävijöitä kouluruokailussa, miksei siis myös sen kehittämisessä ja sitomisessa osaksi yhteiskunnan laajempaakin toimintaa. Usassa on kyllä kova kiri menossa...

Golden fork Award

Pääsin vierailemaan paikallisessa julkisessa koulussa (Austin, Texas). Käytävällä kulkiessani silmiini osui luokan oven vieressä ollut kunniakirja.

Luokka oli siis saanut kunniamaininnan hyvästä käytöksestä koulun ruokalassa. Tekstissä luki 

"Voices off when music is on & Voices soft when music is off

Lunch card & Walk quietly & talk quietly & Use Manners & Raise Hand & Clean table

Clean table (all wrappers, utensils, and food items)

Walk to dismissal & Sit in 1 or 2 straight lines & Wait quietly"

Kun ihmettelin tuota musiikki-juttua niin lapset sanoivat, että meidänkin koulussa soi nykyään lounastunnilla taustamusiikki. Se soi niin hiljaa, että peittyy helposti. Joten ruokailijoiden on helpompaa mitata itse volyymitasoa ja valvojat vetoavat siihen sanomalla etteivät kuule enää musiikkia, olkaapa hiljempaa.

Kerron tämän vaan kuulumisina täältä. Se kun ei ole vain lautasella, mikä vaikuttaa ruokahaluun.

Kilpailu yläasteikäisille: Maistuva makuhetki

Elintarviketeollisuusliitto kysyy Maistuva makuhetki-kilpailussaan yläasteikäisiltä vastausta mm. kysymykseen "Millainen on onnistunut kouluruokailu?" 

Vastausaikaa on 31.12.2011

Palkintona on Jopo-pyörä sekä retkieväät koko luokalle.

Retkievästarjouksen luulisi houkuttavan opettajia varaamaan aikaa luokassa kilpailutehtävän tekemiseen. Samalla voisi tulla omaakin koulua hyödyttävää aineistoa esille.

Lasten ääni lautasella: Näin U.S.A.:ssa

Päivitetty tuloksilla 19.6.2011
Tiivistetysti: Last September, First Lady Michelle Obama launched the Recipes for Healthy Kids competition, a USDA-run contest designed to develop creative, nutritious, and kid-approved dishes that can be used on National School Lunch Program menus across the US.

Aluksi 340 ehdotuksesta on valittu 15 semifinalistia. Tällä välivalinnalla saadaan uutisointia aiheesta ja toivottavasti mahdollisimman moni suuresta yleisöstä katsomaan erilaisia reseptiehdotuksia. Linkki (Lähde: Valkoisen Talon Obama Foodorama blogi)

Kesäkuun 15. 2011 julkistettiin voittajat: The long anticipated winners of First Lady Michelle Obama’s Recipes for Healthy Kids competition were announced this morning by Secretary Vilsack. In addition to the professional judging component, USDA and the First Lady also challenged YOU, the public, to visit challenge.gov and vote on your favorite recipe in the challenge.

A winner was chosen from each of the four categories including Whole Grains, Dark Green and Orange Vegetables, and Dry Beans and Peas. To recognize and share the culinary creativity nationwide, the top ten recipes in each category will be published in a Recipes for Healthy Kids Cookbook to share with students and families.

 

Ja jälleen kerran huomautan miten korkeatasoista poliittista huomiota kouluruoka täällä Usassa saa. Ok, ongelmat ovat suuremmat ja laajemmat jne. mutta silti. Paljon on tapahtunut reilussa vuodessa sen jälkeen kun First Lady M.O. lanseerasi "Let's move" kampanjansa.

Tässä yhteydessä ja ajankohdassa on sopivaa tuoda esille kommentti yhdeltä Suomen nykyään johtavalta poliitikoilta lausuttuna viime lokakuulta: "Miksi emme voi ostaa ruokaa kouluihin lähialueen tuottajilta?" (Satakunnan Kansa 25.10.2010) En teknisestä syystä johtuen näe onko kysymys MTK:n omilla sivuilla esitetyllä videolla. Saa nähdä muuttuuko kysymys vai vain kysyjä tällä hallituskaudella. 

Koululaisten ruokakulttuuripäivät

2011 vuoden Euroopan kulttuuripääkaupungissa Turussa on järjestetty koululaisten ruokakulttuuripäiviä. Tavoitteena on lisätä suomalaisen ruoan ja ruoantuotannon arvostusta kouluissa ja esitellä varsinaissuomalaista ruokakulttuuria koululaisille ja koulujen henkilökunnalle.

Tammikuussa oli teemana kananmunat. Suuri osa Suomen kananmunista tuotetaan Varsinais-Suomessa.

Maaliskuun aiheena oli sianlihan tuotanto.Teemapäivän aikana kouluissa vierailee aamunavauksissa ja oppitunneilla ruokalähettiläinä tuottajia Vehmaalta ja Ruskolta. Koululaiset kuulevat possujen elämästä maatiloilla ja miten possu muuttuu paistiksi.

Turun ruokakulttuuripäivien taustalla on Lounais-Suomen ruokakulttuuriyhdistys Kaffeli ry, jonka visioksi kerrotaan (mm.): Yhdistys korostaa kouluruokailun tärkeyttä ja vastustaa siihen ohjattujen määrärahojen supistuksia. Yhdistys edellyttää, että myös kouluruokailussa, samoin kuin päiväkodeissa, sairaaloissa ja muissa laitoksissa käytetään mahdollisimman laajasti paikallisten tuottajien ja toimijoitten palveluja. Jäseneksi pääsee liittymään täältä.

Lisään mielelläni tähän yhteyteen mainoksia vastaavien muiden Ruokakulttuuriyhdistysten toiminnasta, mikäli ne toteuttavat blogini teemaa "vaikuttaa kouluruokaan".

Kulttuuripääkaupunkeja ei Suomessa ole yhtä montaa kuin kouluruokaa tarjoavia kuntia. Tässä on kuitenkin esillä yksi toimintamalli miten käytännön vaikuttamista voi toteuttaa papereiden pyörittelyn tai nettivalittamisen sijaan.

Ääri-ilmiö kouluruokailussa

Päivitetty 20.6.2011
Aamulehti 28.4.2011

Kuntapäättäjän raju linjaus: Kiellän lastani syömästä kouluruokaa
"Laitan evästä leipälaukkuun. Tähän haastan muidenkin lasten vanhemmat, jotka ovat tietoisia ja huolissaan lapsillemme tarjottavan ruoan alkuperästä ja laadusta."

Entäpä ne lapset joiden vanhemmat eivät ole "tietoisia ja huolissaan"? Miltä heistä tuntuu mennä syömään? Vai jättävätkö he syömättä tämänkin aterian? Ja riittääkö kaikkien "tietoisten ja huolissaan" olevien vanhempien aika mikrobiologisestikin turvallisten eväiden laittoon? (Tällä tarkoitan eväiden pakkaamista niin, että ruoka säilyy lounaaseen asti ilman jääkaappia)

Löysin Aamulehdestä tekstiä tämän isän lapselleen tekemistä eväistä:
– Smoothieen tulee mustikkaa, mansikkaa, vadelmaa, mustaherukkaa, banaania, levää, macajuurta, mahlaa ja hampunsiemenrouhetta, Köppä kertoo.

Kenen vanhemman tietotaito riittää arvioimaan kotoa laitettujen eväiden ravitsemuksellisuutta ja "kemikalisoitua, geenimanipuloitua, prosessoitua, köyhdytettyä, säteilytettyä ravintoa tai torjunta-, lannoite-, hormoni- ja lääkeainejäämiä" vrt. päivän kouluruoka?

Näin kohta yhden lukuvuoden kahta lasta alakouluun evästäneenä uskallan käytännön kokemuksen äänellä (ja vähän ravitsemustietoakin taustalla) vannoa, että eväiden laittaminen kotoa ei ole nykyistä parempi ratkaisu kouluruokailussa. Ei ravitsemuslaadullisesti, ei terveydellisesti, ei vanhempien ajankäytön kannalta ja ennenkaikkea se ei ole hyvä ratkaisu lapsille. Ei edes niille lapsille, joiden vanhemmat "ovat tietoisia ja huolissaan".

Toivottavasti moni muu "tietoinen ja huolestunut" vanhempi jaksaa hakea yhtä eväslaukkua laajemmalti vaikuttavia tapoja parantaa kouluruokailun laatua. Kouluruokailu ja terveys ovat molemmat muutakin kuin ruokaa. 

Jälkeenpäin näen, että alueen vanhemmat kaikkien koululaisten onneksi ovat ottaneet kouluruokailun laajemman merkityksen puheeksi alueen koulujen vanhempainyhdistysten yhteistapaamisessa: "Meille vanhemmille tämä on ensisijaisesti terveys- ja arvokysymys. Keskustelimme hiilijalanjäljestä, ekologisuudesta, eettisyydestä ja kotimaisen työn arvostamisesta. Emme tavoittele kuuta taivaalta, vaan peräänkuulutamme tilanteen tarkistusta. Toivomme valveutunutta ja ammattitaitoista otetta ruokapalveluilta em. mahdollisuuksien puitteissa." Keskustelu löytyi Kangasalan palautekanavan sivuilta.

Tempaus on herättänyt yleisempääkin kirjoittelua ja keskustelua. Parviälyn ilmentyminä haluan mainita nämä: Suppea kouluruuan ravinto-oppi ja Properuskoulu -blogikirjoitukset. Itse tekstit eivät ole yllättäviä, mutta yllättävästi niitä seurannut keskustelu on monipuolista ja tuo esille sellaisia näkökulmia, mihin minä en ollut ennen kouluruokaa koskevissa asioissa törmännyt. (En ole jaksanut kahlata läpi kaikkea yleisökommentointia Helsingin kasvisruokapäivän ajoilta)

Vanhemmat, miten kouluruoasta tiedotetaan teille?

Olen siteerannut paljon sanomaa: Kouluruuan arvonnousu alkaa minusta. Minusta tuo lause ottaa hienosti esille, että samalla ku vanhemmat ovat vastuussa kouluruoan resurssien puolustamisesta, vanhemmat ovat myös suoraan vastuussa kouluruoan arvostuksesta. "Jo" vuonna 2005 on sanottu: Vanhempien on tuettava lapsia kouluruoan nauttimisessa. 

Mutta miten arvostaa tuntematonta? Yleisin kouluruokatiedotus on kai vieläkin paikallislehdessä lueteltu viikon kouluruokalista. Se ei taida riittää asennemuokkaukseen jos vanhemman muu kouluruokatietous on median kirjoitusten, lapsen tai omien kouluruokamuistojen varassa. Kaikki nämä tahot ovat antaneet negatiivisen sävyn kouluruoasta viimeaikoina sekä ennen nettiaikaa. Viidakkorummun jylinässä on vaikea edes löytää mitä arvostaa kouluruoassa saati siirtää arvostusta lapselle.

Tampereella ja Turussa on havaittu että kouluruoan tie vanhemman arvostukseen löytyy vatsan kautta. Tampereen ruokapalvelu Ateria tarjosi 1.-7. luokkien vanhempainiltojen yhteydessä Ruokajuhlat, jossa tarjottiin vanhemmille päivän kouluruoka sekä tietoisku ruoasta ja ravitsemuksesta. Turun ruokapalvelu Katerinki on puolestaan tarjonnut vanhemmille mahdollisuuden käydä maistamassa kouluruokaa aidoissa olosuhteissa pistokokeina. Tälläinen panostus vanhempien huomioimiseen kouluruoan mielipiteen muokkaajina tuo varmasti myös tulosta jatkossa kotien ja koulujen välisen tiedonkulun ja palautteen antamisen parannuttua kun yhteistyötä tehdään "tuttujen kesken" yhteisöllisesti. 

Kouluruokatietopankki antaa tilaisuuden kertoa miten vanhempia muuallakin Suomessa on informoitu kouluruoasta. Saiko jokin asia saadussa informaatiossa arvostamaan kouluruokaa entistä enemmän? vai vähemmän? Information arvoa lisää jos kerrot koulun koon ja sijainnin haluamallasi tarkkudella. Katsotaan saadaanko parviälyllä vastaukseksi miten saataisiin mahdollisimman monta vanhempaa kouluruoan kannattajiksi.

Jälkikirjoitus 23.8.2011: Kiitos Johanna kommentistasi ja huomion kiinnittämisestä siihen, mistä ei ehkä ole edes osattu tiedottaa. Otin aiheen käsittelyyn blogikirjoituksessani "Pieniä ihmeitä, millä taikasauvalla..."

Teko: Kouluruokailu osana Suomen ruokakulttuurin edistämisohjelmaa

Uutinen Julkaistu Sre:n sivuilla 19.4.2011

"Päättymässä oleva Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma (Sre) jättää perinnökseen konkreettisia työkaluja kouluruokailun ja lasten ruokaosaamisen parantamiseksi. "

"Kehitettävääkin jäi. Kouluruokailun toteutus ja taso vaihtelevat kunnittain, ja suosituksia noudatetaan eri tavoin. Kouluruokailun arvioimiseksi ja kehittämiseksi tarvitaan kansalliset arviointikriteerit ja tutkimusmenetelmät”, sanoo Marja Innanen.

Lue myös 

• Sre:n pääsihteerin Marja Innasen kirjoitus Ruokatiedon puheenvuorossa 20.4.2011: Sre lisäsi ruokapuhetta ja -tekoja
• Sekä Kouluruokaraportti (22.10.2010): Kouluruokailu osana Sre:n toimintaa - yhteenveto ja johtopäätökset
• Sre:n hankkeet ja tulokset:

- Operation skolmat, Finlandssvenska Marthaförbundet
- Kouluruoka tutuksi lasten ja nuorten vanhemmille, Tampereen Ateria
- Hyvän mielen ruoka, Maa- ja kotitalousnaisten Keskus
- Sapere-menetelmän levittäminen päivähoitoon, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri
- Makukoulun ABC – Makukoulun levittäminen alakouluihin, Kotitalousopettajien liitto
- Makukoulu-konseptin levittäminen koulujen kerhotoiminnassa, Kerhokeskus
- The Veges, Film Magica Oy
- Koulumarjahanke 2009–2010, Arktiset Aromit
- Sämpyläsäpinät – viljaketju elämään tuoksulla ja tunteella, Maa- ja kotitalousnaisten Keskus
- Ympäristöpassi-hanke, EkoCentria / Savon ammatti- ja aikuisopisto___________________

Olisiko niin, että kriteereitä ja tutkimusmenetelmien valmistumista nopeammin nämä kehitetyt kouluruokailun muutostyökalut tulevat käyttöön tiedottamalla kouluruokailun merkityksestä tasa-arvossa, päivittäisessä terveydessä sekä pidemmällä ajanjaksolla. Ja tiedottamalla erityisesti vanhemmille. Työkalut kun ovat työkaluja, ne eivät tee mitään itsestään ilman energiaa...

17.1.2012 Lasten vs. aikuisten päätäntävalta kouluruokailussa

Päivitetty 17.1.2012 YK:n lähettämillä terveisillä


"Aikuisen tehtävänä on huolehtia ateria-ajoista ja siitä, mitä perheessä syödään. Lapsella itsellään on taas lupa päättää, kuinka paljon hän syö"

Tämä pitkään hoettu periaate tuli taas esille viimeaikaisen näkyvän kouluruoka-kampanjan vetäjien haastattelussa sekä Yle:n sivustolla ohjelmasta käytävässä keskustelussa. Myös karppauskeskustelu on tuonut aiheeseen oman piirteensä vanhempien vaatiessa kouluihin vähähiilihydraattista ruokaa.

Mutta voiko "Aikuiset päättää"-periaate olla voimassa koulussa? Lasten ääni lautasella-kampanjassa kehoitetaan keittiöitä kysymään lasten toiveita ja Lastenasiavaltuutettukin ihmettelee "Miten nuo pienet ossaa ajatella nuin fiksusti?" sekä toi YK:n lapsen oikeuksien komitean kannustavat terveiset selvittää myös Suomessa lasten omat näkökulmat kouluviihtyvyyteen.

Jos otetaan lähtökohdaksi "vain syöty ruoka on terveellistä" (viittaan maalaisjärkeen) niin miten "Mitä lapsesi söi koulussa tänään?" -kampanjan tavoite lisäaineiden vähentämisestä kouluruoassa sovitetaan yhteen kouluruoan kuluttajien toi-vei-den kans-sa? Ettei mennä ojasta allikkoon kasvattamaan biojätettä. 50 000 päivittäisen kouluruoka-asiakkaan ja aiheen parissa vuosikymmeniä työskennellen ruokapalvelupäällikön käytännönkokemus on, että vain oppilaille mieluisa ruoka voi täyttää tavoitteen 1/3 päivän ravinnontarpeesta. Hot dogeja ei toiveista huolimatta kuitenkaan listoille tule. Tai ei ainakaan ihan perinteisessä snagari-muodossa kouluruokasuositusten asettaessa rajat ravintoaineköyhälle ruoalle.

Yhtälön toteutumiseksi muistutan, että kouluruokailua on vaikeaa edistää jos kodit eivät ole asiassa mukana. Vanhemmat ovat avaintekijöitä. Suomalaisaineistosta tehty tutkimus osoittaa miten monipuoliset ja terveelliset kodin ruokailututtomukset heijastuvat kouluruokailussa monipuolisena ja terveellisenä syömisenä.  Kouluruokailu toden totta haastaa kotia ja koulua yhteistyöhön. 

Lopuksi kotiläksyksi Maku-koulu Saperen ohjeistusta s.8:
Ravitsemusasiantuntija Ulla-Kaisa Hursti Ruotsin elintarvikevirastosta herättelee aikuisia kiinnittämään huomiota seuraaviin asioihin lasten ruokailutilanteissa:
- aikuisen olisi hyvä syödä lasten kanssa samanaikaisesti samaa ruokaa (esim. vanhemmat, päiväkodin työntekijät)
- aikuisen tulisi osoittaa kiinnostusta lasten syömistä kohtaan
- aikuisen tehtävänä on rohkaista lasta maistamaan
- ruokapöydässä keskustellaan mukavista asioista, ruokailutilanteiden tulisi olla miellyttäviä ja positiivisia
- aikuisen ei kannata luovuttaa, vaikka lapsi kieltäytyy syömästä ensimmäisellä kerralla
- lasta ei saa pakottaa syömään
- lasta ei lahjota syömään
- aikuinen päättää mitä tarjotaan – lapsi päättää kuinka paljon syö (vai syökö ollenkaan)
- lapselle ei anneta ruokaa ”tilauksesta” (ei aina sitä, mitä lapsi tahtoo)
- lapsella on mahdollisuus ja häntä rohkaistaan osallistumaan ruuanlaittoon, pöydän kattamiseen ja kaikkiin ruokapuuhiin kykyjensä mukaan

"Mitä_lapsesi_söi_koulussa_tänään"-kampanja etenee

Jälkipyykki päivitetty 12.7.2011:

• Lisäainekohu väärillä raiteilla (Kuntalehti 26.5.2011, s. 50, kirjoittajina Olli Koski / Palmian johtokunnan puheenjohtaja, Ulla-Marja Urho / Helsingin kaupunginhallituksen jäsen ja Palmian johtokunnan khs:n edustaja sekä Antti Värtelä / Toimitusjohtaja Palmia)
• Palmian vastine 19.5.2011: Koululaisten vanhemmille - Kouluruoka on turvallista ja laadukasta
• Äitien kampanja tehosi: Palmia vähentää kouluruoan lisäaineita (HS 27.4.2011)

-Kouluruokaan voi siis vanhemmatkin vaikuttaa ottamalla selvää ja perustelemalla valituksensa. Ja ennenkaikkea esittämällä myös ratkaisuehdotuksia ja keskustelemalla ruoantuottajan kanssa. Mediahuomiosta ja itsensä likoon pistämisestäkään tuskin oli haittaa tavoitteen saavuttamisessa.
-Raiteiden oikeaa ja väärää kulkua pohtiessa ja mörkojä paikallistaessa haluan itse tuoda tekstistä esille muutaman pointin:

• Kotien ruokailutottumuksia muokkaavat useat, joskus irrationaalisetkin seikat terveellisen ruokavalioon pyrkimisen sijaan, esimerkiksi lähikaupan tarjoustiski tai aterian helppo valmistettavuus.
• Mikäli poliittinen tahto on se, että perheiden vastuuta lasten terveydestä on siirrettävä yhteiskunnan kannettavaksi, tarvitaan myös päätöksiä siitä, miten tähän tavoitteeseen pääseminen rahoitetaan.

-Toivottavasti joskus jossain tulee vastaan tietoa mitä itse koululaiset ajattelevat lisäaineiden vähentämisestä kouluruoassa. Lisäaineet eivät toki ole koululaisten vastuulla, mutta onko edes mielessä heidän syödessään? Olisi mielenkiintoista tietää ihan vaan uteliaisuudesta. Ja voisiko mahdollisen tiedostamisen siirtää makeisten puolelle jotenkin...

______________
12.4.2011 Ylen päiväntasaaja esitteli laajemmin "Mitä_lapsesi_söi_koulussa_tänään"-kampanjan taustaa (Kiitos JH vinkistä). Kampanjan vetäjinä toimivien äitien haastattelu sisältää E-koodien sallivuutta kompromisseina sekä esittää sellaisia muutosvaihtoehtoja, jotka voi toteuttaa nopeammalla aikataululla kuin kunnanvaltuuston päätöksellä. Toivottavasti tehty työ sekä tavoitteet tulevat jossain näkyville mustaa valkoisella eivätkä häviä kun Yle Areenan kuunteluaika umpeutuu.

Aiheesta laajemmin sekä keskustelumahdollisuus

Ylen päiväntasaajan sivut

Hienoa, että näiden äitien kampanja on saanut liikkeelle näin laajan prosessin kouluruoan puolesta! Täältä kaukaa valtavat aplodit tehdylle työlle!

Ylen kautta voi kuunnella myös muuta materiaalia kampanjasta. 

Ravintoterapeutti Sinikka Pakeman on yksi Mitä_lapsesi_söi_koulussa_tänään? -kouluruokakampanjan tukijoista ja asiantuntijoista. Hän on myös omalta osaltaan arvioinut helsinkiläisten koululaisten menuuta. Hän ihmettelee missä ruokalistalta ovat kuidut, hedelmät ja marjat. Päiväntasaajassa Pakeman kertoi omat arvionsa suomalaisen kouluruoan tasosta verrattuna esimerkiksi Ranskaan, jossa hän tällä hetkellä työskentelee.

Erityisesti itse tykkäsin kuunnella jonkun toisenkin kertovan kokemuksiaan Ranskalaisesta kouluruokailusta. Hän(kin?) antaa ruokailusta hyvin kadehdittavan kuvan, joten muistutan kouluruokailun olevan maksullista perheille. Kotikylämme perjantain kasvistoria minäkin ikävöin, mutta toisaalta Ranskassa ikävöin Suomalaista marjametsää. 

Teko: Operation Skolmat

Päivitetty 20.4.1011 

Operation Skolmat tuli tietooni 9.4.2011 Turun Sanomien vanhempainyhdistyksen kirjoituksen kautta.
(ja samalla esitän pahoittelu, että ruotsinkielinen kouluruokaprojekti ei ole aikaisemmin herättänyt huomiotani)

"Marthaförbundetin projektin Operaatio Kouluruoka (Operation Skolmat), jonka osarahoittajana toimii Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma (MMM), tavoitteena on parantaa kouluruokailua. Koulutamme henkilökuntaa, annamme oppilaille makukoulutusta, tarjoamme tietoa ja inspiraatiota perheiden arkiruokailuun sekä vaikutamme paikallisiin päätöksentekijöihin." (HS 11.3.2010)

Ja se varsinainen teko tulee tässä (Sre:n Kouluruokaraportti 22.10.2010, 2.3)
Operaatio kouluruoka -projektissa todettiin, että lapset söivät niillä viikoilla, kun kasvisnoutopöytä oli tarjolla noin 7 kertaa enemmän vihanneksia kuin normaalisti. 

Jee! Joku projekti on jo laskeutunut kouluruokalautaselle. (ja vieläpä vuosi sitten)

Virallinen teksti kertoo projektin laajentuneen vielä lautasen ulkopuollekin (mikä siis on koko kouluruokailun tarkoitus!) "Oppilaat ovat tunteneet itsensä myös kylläisemmiksi ja virkeämmiksi. "

Projekti on jakanut viestikapuloita Siuntion sekä Vaasan kunnalle (toukokuu 2010). Viestissä luetellaan konkreettisia toimia mitä kunnassa voidaan tehdä kouluruoan parantamiseksi, esim. Perustamaan ravintotiimin. Sen tulee koostua poliitikoista, viranhaltijoista, keittiöhenkilökunnasta, opettajista, hoitajista ja oppilasedustajasta.


-Googlatessa osui ruudulle projektin mainitsemisesta ainakin Länsi-Turunmaan kaupunginvaltuustossa 5.10.2010 tehty aloite §85, jossa Operaatio kouluruoka mainitaan.

Projektin loppuraportti on julkaistu, mutta jatkoa on luvassa keväällä 2011
Tiivistetysti: Projektets ”operationsinstrument” var att introducera en grönsaksbuffé med färskt bröd under en veckas tid på varje ort. 
(en bongannut suomenkielistä versiota. Pahoittelen ettei ole aikaa tehdä tiivistelmää)

Suosittelen seuraamaan projektia suoraan Facebook:n sekä blogin kautta.

-Operation Skolmat sivuilla on paljon hyviä linkkejä mm. makukoulu Saperesta, joka on menetelmä tutustuttaa lapsia uusiin ruokiin.

Kouluruoka katettu

Mitä kouluruokalautasella nyt on ja mitä pitäisi saada mahtumaan?

Viime aikojen lehti- ja yleisökirjoitteluista päätellen (googlataampa päivän saldo) kouluruokalautasella on vain E-koodeja. Mutu-tuntumalla heitän, että kouluruoka on suurimmalle osalle tämän hetken koululaisista se vähiten E-koodeja sisältävä ateria päivän aikana. Ja sitä paitsi koululaiset eivät laita lautaselleen juuri mitään. Jos kouluruokalaan sisälle edes astuvat. Eli kokonaisuuden kannalta lisäainesäätelyssä hyödyllisintä olisi siis saada koululaiset käyttämään kouluruokailua. Vasta kun tämä toimii voi katsoa tarkemmin pitääkö lisäaineita karsia vielä siitä neljäsosan lautasesta vievästä kastikkeestakin. "Mitä lapsesi söi koulussa tänään?" on erittäin hyvä kysymys katsoipa ruokamaailmankuvaa miltä kantilta tahansa. Vastuunsa tunteva vanhempi kuuntelee vastauksenkin ja miettii omia kouluruoka-asenteitaan.

Helsinki laittaa kouluruokalautaselle kerran viikossa täysin kasvisruokaa. Tätä päätöstä on kutsuttu myös säästämiseksi. Kenelle se säästö menee, kutsun minä kertomaan. Aloite tuli Vihreältä puolueelta, mutta lopputulos ei taida olla kovin ympäristöystävällinen. Taitavat kyllä tässäkin asiassa jyllätä enemmän ennakkoasenteet kasviksia kohtaan kuin itse ruoka.

Moni kouluruokaa koskeva päätös tehdään keittiön ulkopuolella ja päätöksiin vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin ravitsemukselliset. Edellinen hallitus jätti perinnöksi tavoitteen lähi- ja luomuruoan lisäämisestä kouluruokalautaselle. En ole vielä kuullut suolinukan lähiruokaan kiinnittyvästä entsyymistä. Ehkä se on perinteeseen reagoiva hermojärjestelmä, mikä tuo veden kielelle ja mielen korkealle sekä tekee erityisesti lähiruoasta terveyttä edistävää? Lain mukaan koululaisten asuinseutujen kuntapäättäjät hallitsevat ja tekevät suurimmat päätökset koskien kouluruokailua. Tai pienemmät kuten Runebergin tortut kirjailijan asuinseuduilla. Ja valitettavasti voidaan otsikoida "Kouluruoasta säästetään jopa laittoman paljon".

Kuvitellaampa, että kouluruokalautanen on euron kokoinen. Mistä se euro tulee? Ulkomaan kouluruokakokemusten perusteella on minulle konkretisoitunut ettei kouluruoka todellakaan ole ilmaista. Usassa julkisen koulun lounas maksaa n. $2. Ranskassa hinta oli 5 euroa, jos paikan ruokalasta olisi saanut. Niin ja nuo kolikot pitää kaivaa omasta taskusta päivittäin. Suomessa kouluruoka maksetaan verorahoista, ei se ilmaista ole. Varsinkin kun lautasia katetaan julkisin varoin 440 miljoonaa vuodessa.

Kuka sen lautasen täyttää? Lautasen täyttämistä keskuskeittiön antimilla vastustetaan, mutta syykin on hyvä: Keittiöstä tulevat säästöt eivät saa karata keittiöstä ulos. Jos säästöt näkyy lautasen päällä plussana niin onko tehokkuus tuottamisessa huonoa? Tämä JOS vaatii muutosta ja pohdintaa KUN. Lisäainekampanjassa tuotiin kokki näyttämään miten 90 sentillä tehdään lisäaineetonta ruokaa. Tuosta saa vähän sellaisen kuvan ettei keittiöhenkilökunta osaisi tehdä ruokaa. Tuliko tällä mannekiinikokilla (mies, moniko koulunkokki on?) siinä sivussa samalla rahalla muutama erikoisruokavaliokin?

Kuka päättää lautasen täytteestä? Syöjiä pyritään osallistamaan kyselyillä. Lasten ääni lautaselle ei vaan taida puhutella yläkouluikäisiä teinejä... Täytettä ainakin ohjeistetaan runsaasti.

Kuka päättää lautasen koosta? Ymmärtääkseni ruoan keittäjä ei saa euroaan suoraan vaan esimerkiksi Helsingin kouluruokatuottajan Palmian sivuilla kirjoitetaan: "Koulujen ja oppilaitosten ruokapalvelut on neuvoteltu ja sovittu yhdessä ruokapalvelujen tilaajan eli Helsingin kaupungin opetusviraston kanssa". Päätetäänkö ruokailuun käytettävä summa kunnassa erikseen vai onko se mukana opetustoimeen käytettävässä summassa? Tai toisin päin, jos opetustoimeen lisätään rahaa, miten se saadaan kohdistumaan kouluruokaan?

Kun lautanen on tyhjä niin mihin se euro menee? Kilahtaako se sosiaalipoliittiseen säästöpossuun tulevaisuuden varalle? Vai meneekö euro pesuveden mukana ja pian puidaan kuntapäättäjien lähiruokakytköksiä... Mutta nämä asiat eivät enää kuuluu kouluruokalaan, vaikka keittäjän kauha jotain paikkaamaan pystyykin.

Opetussuunnitelma tuo lapset ruokalaan, mutta siihen se suunnitelma kuulemma nykyään loppuukin. Ja ovi jätetään auki ainakin yläkoulussa poistumiseen koulusta ruokailun ajaksi.

Kiitän blogiini tulleista kommenteista, jotka laajentavat näkemystä kokonaisuudesta nimeltä kouluruokailu. Suljen keskusteluyhteyden häiriköinnin välttämiseksi, lisäkommentteja voi edelleen lähettää sähköpostitse kouluruokatietopankki (at) gmail.com.

17.1.2011 Kouluruokaa muutetaan tänäänkin kunnanvaltuustoissa

Mielenosoitukset ovat toki hyvä keino herättää yleistä huomiota ajamalleen asialle, mutta kouluruokailussa pelin säännöt sanovat muutoksen lähtevän aloitteesta oman koulun ruokalaan, ruoanvalmistuspaikkaan ja suurimmissa asioissa kunnan valtuustoon. Ilman perusteita laaditut aloitteet luultavasti käsitellään kevyesti, jos käsitellään. Ja on aika päivän selvää, että "mä tahdon"-aloitteet eivät toteudu, eivät ainakaan ilman montaa tahtojaa. Ja miten saada tukijoita puolelleen? Perusteluilla sekä keskustelulla! Toivon Kouluruokatietopankin tarjoavan tutkittuja perusteita, kokemuksia muualta sekä kannustusta kouluruokailuun muutosta hakeville.

Talvellä 2011-2012 näyttää keskustelu kouluruokailusta lisääntyneen merkittävästi kunnanvaltuustoissa. Kestoaihe keskuskeittiöt jatkaa yhä, mutta uutena tekijänä on tullut ruokavalinnat. Onko tämä politikointia äänestäjien miellyttämiseksi kuntavaalien 2012 edellä? Margariinin vaihtaminen kun on helpompi päätös kuin ruoan valmistuspaikasta päättäminen.

En ole nähnyt laskelmia lisävaihtoehtojen tarjoamiskustannuksista. Mikäli kouluruokaan käytetty kokonaissumma ei nouse niin onko leivänpäällisvaihtoehtoon käytetty summa pois niistä vaihtoehdoista mitä päällisen alle tulee vähentäen tuoreleipä-päiviä? Tai tuoreita kasvisvaihtoehtoja? Onko leivänpäällisvaihtoehto sen arvoista koululaisille? Vai haluavatko veronmaksajat kustantaa tämänkaltaisia lisävaihtoehtoja koululaisten 1/3 ravinnontarpeeseen? 

Yritän palvellla blogillani mahdollisimman laajasti sillä uskon kaikkien hyvin perusteltujen aloitteiden synnyttävän keskustelua, joka johtaa kouluruokailua parantaviin tekoihin. Olkoon lähtökohta aloitteen tekemiselle miltä kulmalta ruokamaailmankuvaa tahansa. Mikäli joku aloite puuttuu se ei ole kannanotto keskuskeittiöiden tai lähikeittiöiden puolesta vaan johtuu yhden hengen toimituksen rajallisuudesta. Tietoa kuntatasoisesta kouluruokakeskustelusta voi lähettää kouluruokatietopankki at gmail.com

Päivitetään tarvittaessa

• Ruokatieto 17.1.2012: Paikallista ruokaa ostava kunta kehittää... "...monissa viime vuosina rakennetuissa koulukeittiöissä ei ole välineitä keittää perunoita. Sen sijaan tarjotaan vaikkapa riisiä."
• Adressi koulun keittiön säilyttämiseksi: Ristijärvi tammikuu 2012
• 23.12.2011 Iisalmen sanomat: "..kunnanvaltuusto päätti tiistaina äänin 26-20 lisätä kouluruokailun vaihtoehdoksi myös Oivariinin ja kevytmaidon kasvisrasvalevitteiden ja rasvattoman maidon rinnalle."
• 9.12.2011 Iisalmen sanomat "...nyt kunnassa politikoidaan kouluruualla" 
• Kunta voi suosia lähiruokaa jos haluaa (Haapajärven kaupunginvaltuuston puhenjohtajan kirjoitus Maatalouden tulevaisuudessa kevät 2010). 
• Samasta aiheesta jo tehtynä: Lähiruokaseminaari Mustasaari (3.10.2011): kalvo 8. Päätöksenteon vaikutus ruokapalveluihin "Vuonna 2011 talousarvioon annettiin 42 000 € lisämääräraha / Ruokapalvelut on saanut olla mukana (kunnan) ilmasto- ja energiastrategia 2011-2020 työryhmässä. / Ruokapalveluiden tavoitteeksi kirjattiin; tarjota sesonginmukaista tai kasvisruokaa tai luomuruokaa kahdesti viikossa vuoteen 2015 mennessä / Hankintakriteerien kehittäminen niin että kotimaisuus- ja lähiruoka olisi turvattu tulevaisuudessa"

• Turun ja muutaman muun kunnan keskuskeittiöhankkeista olen tehnyt omat sivunsa. 
• Saarijärvellä halutaan siellä asuneen Runeberg:n tortut takaisin kouluruokailuun (21.3.2011). Runeberg:n tortut eivät ole terveydellinen peruste perinteisessä mielessä, mutta niiden tuoma positiivinen imago kouluruokailulle sekä kouluruokailun näkeminen osana kulttuurikasvatusta ovat kannatettavia hankkeita! 
• Vantaan opetuslautakunta 15.2.2011: Vastaus aloitteeseen kyselyn järjestämiseksi koululaisille kouluruokailusta ja kouluturvallisuudesta
• Vihdin kunnan pöytäkirjan päätöslauselma 14.2.2011: "Kunnanhallitus toteaa, että monipuolisen tarjonnan ylläpitämiseksi ja mahdollisimman monen oppilaan ruokailun varmistamiseksi pitäytyä nykyisessä käytännössä, että X päiväkotien ja koulujen ruokalistalla on neljä pelkkää kasvisruokapäivää kuuden viikon ajanjaksolla ja muina päivinä säilytetään valintamahdollisuus." (aloite tehty 21.9.2009)
• Ruotsissa voi nettityökalun avulla kunta arvioida itse kouluruokansa laatua: SkolmatSverige.se (Linkki kopioitu Mitä LSKT-kampanjan FB-sivuilta)

Lasta ei vain kuunnella vaan hänelle myös puhutaan kouluruokailussa

Päivitetty 12.8.2011:

Vaikka kouluruoka-systeemit ovat amerikassa erilaiset kuin Suomessa ajattelin esitellä muutaman seikan, jotka voisivat toimia Suomessakin kouluruoan menekin parantamiseksi. Myönnän etten tiedä kuinka paljon näitä ideoita jo toteutetaan Suomessa. Ruokatiedon uutisointi aiheesta 16.6.2010 ei myöskään antanut lisävalaistusta asiaan.

Ihan alkuun muistutan, että useimmiten Usassa kouluruoka ostetaan ruokailuhetkellä selvällä rahalla. Eli kouluruokalat kilpailevat asiakkaista viereisten pikaruokaloiden kanssa. Ei mutta, miten tuo kuulostaa niin tutulta? Olen varmaan lukenut siitä jostain suomalaisesta jutusta... Toiseksi, kouluruokalat ovat Usassa tarjonneet pitkään aika samaa kuin se viereinen pikaruokala.

Ruoka-aktivisti Marion Nestle (taustatiedot) on kirjoittanut rakentavasti usalaisesta kouluruokailusta ja tavoitteesta saada koululaiset tekemään parempia valintoja kouluruokailuostoksilla. Hänen blogiaan kannattaa käydä vilkaisemassa, mikäli hakee amerikan mallia. Jutut päivittyvät tiheään, mutta aihepiireistä klikkaamalla saa koottua kouluruokailun yhteen.

Otsikolla "Lunch line redesign" (23.10.2010) Marion viittaa nettikirjoitukseen, jossa kasvisten asettaminen ensimmäiseksi valittavaksi kohteeksi ruokajonossa paransi niiden menekkiä. Sen sijaan, että terveellisistä vaihtoehdoista valistettaisiin enemmän kouluruokailun ulkopuolella, hyödynnetään käyttäytymispsykologiaa kouluruokailutilanteessa. Ja mikä parasta, muutokset eivät vaadi suuria investointeja. Tiivistetysti: KÄY KATSOMASSA interaktiivinen nettisivuston kuva. (no joo, meillä ei myydä jäätelöä kouluruokailujonossa, mutta on siellä muutakin).

Muissa asioissa tavatessani suomalaista Kouluruokasuositusta (v. 2008) osui silmiini lause: Tarjoilulinjasto tulee järjestää niin, että salaatit/kasvislisäkkeet ovat annosteltavissa ensimmäisinä (s.8). Edelleen myönnän etten tiedä miten paljon näitä idoita toteutetaan Suomessa. Ainakin Operation Skolmat hyödynsi ideaa kasvispöydässä alakoululaisilla. Käyttäytymispsykologian hyödyntämisestä on olemassa omat nettisivunsa Smarter Lunchrooms. Esittelen ne toisessa kirjoituksessani tarkemmin.

Samassa bloggauksessa Marion myös mainitsee miten aikuisen huomion osoitus ruokailutilanteessa sai lapsen syömään terveellisemmin. Enkä tarkoita karjumista: "syö rehusi" vaan kysymystä "haluaisitko?". Tiivistetysti: I can go into a school lunchroom anywhere in America and tell right away whether there is any chance of getting kids to eat healthfully.  Do the cafeteria workers know the kids names and talk to them about the food? If the answer is yes, the chances are really good.

Aika paljon vaadittu ruokalantädiltä tietää lasten nimiä, mutta toisaalta mikään ei estä yrittämästä. Kulkevathan nenän edestä samat naamat viisi kertaa viikossa, kymmenisen kuukautta vuodessa ja aika monta vuotta. Toivottavasti aikaa jutteluun lisätään jossain budjetissa. Ja hmm, opettajat tuntevat jo lapset... Valitettavasti Suomessa heidän osallistumistaan ruokailuun on karsittu.

Seija Lintukankaan v. 2009 julkaisema väitöskirja Kouluruokailuhenkilöstö matkalla kasvattajaksi (Helsingin yliopisto, Käyttäytymistieteellinen tiedekunta, Kotitalous- ja käsityötieteiden laitos) esittää asian näin."Kuitenkaan kouluruokailuhenkilöstön ruokapalvelualan ammatillisissa opinnoissa ei ole pedagogisia tai kasvatukseen liittyviä opintoja, eikä kouluruokailuhenkilöstöä voida velvoittaa kasvattajaksi ilman koulutusta. " Hmm, ompas virallista. t. nimimerkki oppisopimuksella minäkin äidiksi kouluttaudun. Mutta kieltämättä ruokakasvattamisaiheeseen perehtyminen teoriassa nostaa motivaatiota jatkaa yli käytännön  "hyi yök, en syö" päivinä.

Keittiöhenkilökunnan osallistumisesta jo nyt ruokakasvatukseen puhutaan ainakin Kirkkonummen Blue Service Partners:n sivuilla: Keittiön työntekijät ovat oppineet tuntemaan oppilaat ja pystyvät tarvittaessa ohjaamaan heitä, Varsio mainitsee. Oheiskasvattajan rooli toteutuu TET-harjoitteluissa. Sepän koulun 7-luokkalaisista kaikki työskentelevät pareittain puoli päivää keittiössä. Niin keittiöhenkilökunta kuin oppilaatkin ovat olleet tyytyväisiä järjestelyyn. Kuusamon kaupungin ruokapalvelu antaa vuosittain 7. luokan oppilaalle tunnustuspalkinnon hyvästä käyttäytymisestä kouluravintolassa.


Lapsen pitäisi saada myös puhua kouluruokailusta. Se kehittää hänen yhteiskuntaosallistumistaan. Suomen Kuvalehden blogi-kirjoitus 20.3.2011: Suomi kaipaa parempaa yhteiskuntaopin opetusta. 

Muutama lehtikirjoitus
Chicago Tribune 20.2.2011: You can lead kids to broccoli, but you can not make them eat. 
Boston.com 27.2.2011: Smart food
NY Times 4.3.2011: Hairnets Yes; Fried Foods, no, samasta aiheesta Marion:n kirjoitus

Kouluruoka ja kuntavaaliehdokkaiden lupaukset

Päivitetty 20.4.2011:
Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman (Sre) Kouluruoka-kampanjaan kuului 2008 kuntavaalien aikaan vetoomus paremman kouluruoan puolesta linkki


Vetoomuksen allekirjoittajina on laaja ja merkittävä joukko vaikuttajia, mm. niitä etsimiäni suomalaisia poliitikkoja Maa- ja metsätalous-, Opetus- ja Sosiaali- ja terveysministeriöistä. 

Vetoamme sinuun, arvoisa kunnallisvaaliehdokas ja kuntapäättäjä. Tiedätkö,

• mikä on kunnassasi yhteen kouluruoka-annokseen käytetty määräraha?
• nousevatko kunnan kouluruokailuun kohdennetut määrärahat, kun ruoan hinta nousee?
• miten kunnassasi on järjestetty kouluruokailun kehittäminen?
• mitä mieltä ruoan tekijät ovat kuntasi kouluruokailusta?
• miltä kuntasi kouluruokailussa näyttää, oletko käynyt tutustumassa kouluruokailuun?

Mikäli aiot hankkia vastaukset näihin kysymyksiin ja vaikuttaa kuntasi kouluruokailuun, allekirjoita ”Lupaan vaikuttaa kunnassani hyvän kouluruoan puolesta” 

Lupauksen allekirjoittaneet löytyvät tästä linkistä

Ruokatieto uutisoi 6.10.2008: Vetoomuksia ja hyviä tekoja kouluruoan puolesta linkki

Tiivistetysti: Kouluruokailu voidaan järjestää niin, että se tukee aluetaloutta, työllisyyttä ja kunnan kilpailukykyä – jos vain halutaan. Jotta kouluruuan laatu pystytään takaamaan kustannusten noustessa, on kouluruokaan varattuja määrärahoja lisättävä. Ruoka on nostettava valtuustojen agendalle. Puhe ei riitä, tarvitaan myös tekoja.


Nyt on hyvä aika tarkistaa onko omaan kuntaan tullut valituksi Kouluruokalupauksen allekirjoittanut, onko lupaus miten matkalla kouluruokalautaselle sekä onko kouluruokalupauksen allekirjoittaneita eduskuntavaaliehdokkaina ja muistuttaa heitä lupauksestaan mm. luetuttamalla Eduskunnan 27.1.2011 kannanoton tekstejä linkki

SOSA-kampanja kannustaa kuntapäättäjiä – niin viranhaltijoita kuin luottamushenkilöitä – kertomaan muille kunnassaan tehdyistä suurista ja pienistä terveysteoista. linkki

Kävin listaa läpi enkä löytänyt ainuttakaan kouluruokaa koskevaa terveystekoa... 

Tiedosta sen ei pitäisi olla kiinni. Sre:n Kouluruokaraportin (22.10.2010, kohta 2.1) mukaan tietoa on jaettu: 

Haastekampanjan aikana kaikille mukana olleille annettiin uutiskirjeiden ja Internet-sivujen avulla mittava määrä tietoa kouluruokailun järjestämisestä, terveydestä, hankintoihin liittyvistä asioista ja ohjelmista, tutkimuksista sekä eri toimijoiden kouluruokailu -hankkeista. 

9.3.2012 Eduskunta ja kouluruoka, Huomisen ruoka -kansallinen ruokastrategia

Päivitetty 9.3.2012


Alla oleva teksti on edelleen voimassa 2011 aloittaneen hallituksenkin aikana. Tieto löytyy Maa- ja metsätalousministeriön tiedotteesta "maaliskuun alusta" 2012.

"Ruokapoliittinen selonteko (2010) pohjautuu Huomisen Ruoka -strategiaan. Tärkeimmät selontekoon liittyvät ja käynnissä olevat hankkeet liittyvät vastuullisuus- ja jäljitettävyysjärjestelmien rakentamiseen, hankintaosaamisen kehittämiseen julkisissa ruokapalveluissa sekä terveellisten ja kestävien ruokavalintojen edistämiseen. Maa- ja metsätalousministeriö on valmistelemassa parhaillaan myös luomu- ja lähiruokaohjelmia.
Neuvotteleva virkamies Eeva-Liisa Koltta-Sarkanen työ- ja elinkeinoministeriöstä kertoi valmisteilla olevasta Kuluttajapoliittisesta ohjelmasta. Ohjelma toteutetaan nykyisiä voimavaroja kohdentamalla.
"Ruokaan liittyen ohjelmaan on tulossa kohtia, jotka liittyvät erityisesti kuluttajan tiedonsaannin varmistamiseen ja kuluttajan osaamistason vahvistamiseen. Toiveena on saada muun muassa perusopetukseen lisää arjen hallintaan liittyvää osaamista, ja ruokaan liittyvää kuluttajaosaamista", Koltta-Sarkanen kertoi."

Aiheeseen liittyy Ruokatiedon uutisointi 27.2.2012, jossa kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio kannusti uutta Hyvää Suomesta merkkiä. 


Alkuperäinen teksti: 


Huomisen ruoka - kansallinen ruokastrategia on vilahdellut siellä täällä internet-tekstejä lueskellessani. Tässä meni hetki punaista lankaa keriessä kun aihetta ei otsikoiden mukaan heti yhdistäisi kouluruokaan, mutta tälläisen kouluruokaa koskettavan polun löysin:


Valtioneuvoston selonteko ruokapolitiikasta linkki


27.1.2011: Eduskunta hyväksyi (palautekeskustelussa) valiokunnan ehdotuksen kannanotoksi selonteon johdosta ja siirtyi päiväjärjestykseen. linkki


Päätös

Eduskunta on

hyväksynyt selonteon johdosta mietinnön mukaisen kannanoton:

1. Hallitus huolehtii alkutuotannon kannattavuuden ja alkutuottajien aseman parantamisesta markkinoilla, mikä turvaa kotimaisen elintarviketuotannon ja maamme peltoalan säilymisen tuotannossa.

2. Hallitus huolehtii elintarvikkeiden jäljitettävyysjärjestelmien kehittämisestä siten, että jatkossa ruoan raaka-aineiden alkuperä ja tuotantotapa käyvät aina ilmi tuotteiden myynnin yhteydessä.

3. Hallitus edistää lähi- ja luomuruoan käyttöä julkisissa ruokapalveluissa mahdollistamalla julkisissa hankinnoissa yksiselitteisinä laatukriteereinä muun ohella tuoreuden, lisäaineettomuuden ja lyhyen kuljetusmatkan.

4. Hallitus lisää huoltovarmuutta sekä selkeyttää ruokapolitiikan hallintoa ja edistää koordinaatiota eri hallinnonalojen välillä.

Eduskunnan sivuilta löytyvä Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö antaa paljon palstatilaa kouluruokailulle 21.1.2011: linkki

Lasten ja nuorten ruokakasvatus

Kouluruokailu

Valiokunta pitää tärkeänä panostamista lasten ja nuorten ruokakasvatukseen ja kestävän kehityksen edistämiseen sekä varhaiskasvatuksessa että perusopetuksessa. Valiokunta viitaten sivistysvaliokunnan lausuntoon korostaa, että osana koulun yleisiä kasvatustavoitteita tulee kouluruokailun roolia vahvistaa. Suomessa on pitkään ollut ainutlaatuinen, lailla turvattu kouluruokailujärjestelmä. Maksuton kouluruokailu on keskeinen hyvinvointipalvelu, jota myös kansainvälisesti arvostetaan.

Kouluruoka on monille lapsille ainoa lämmin ateria päivässä. Tästä syystä ruoan laatuun ja turvallisuuteen tulee erityisesti kiinnittää huomiota. Laadukkaalla kouluruoalla vaikutetaan osaltaan huono-osaisuuden ehkäisemiseen. Koulun oppilaiden lounasaikoihin on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota. Ruokailulle tulee varata riittävän pitkä aika eikä ruokatunti saa olla liian aikaisin, jotta lapset ja nuoret jaksavat koko pitkänkin koulupäivän.

Selonteossa pidetään tärkeänä mm. sitä, että parannetaan joukkoruokailupalveluiden laatua, houkuttelevuutta ja saatavuutta. Tavoitteena on herättää kiinnostus ruokaan ja ruokailuun kouluissa ja päiväkodeissa ottamalla käyttöön uusia toimintatapoja. Erityisesti kouluruokailussa myös houkuttelevuus on tärkeää. Ruoan ulkonäkö on lapsille ja nuorille tärkeä. Valiokunta pitää huolestuttavana tietoja, joiden mukaan yläkoululaisista vain noin 70 prosenttia syö kouluruokaa. Tulevaisuudessa on keskeistä parantaa kouluruokailun laatua ja pitää huoli, että tarjolla olevia ruokia myös syödään ja hävikki saadaan vähäiseksi.

Luomu- ja lähiruoka kouluissa

Luomu- ja lähiruokaan siirtyminen ei tapahdu pelkällä päätöksen tekemisellä vaan on ymmärrettävä myös sen vaikutukset ruokapalveluille ja annettava mahdollisuudet käytännön toteuttamiselle. Ruokalistat ja reseptiikka on muokattava lähi- ja luomuruokaan sopivaksi. Pelkkä raaka-aineiden muuttaminen lähiraaka-aineiksi ei riitä vaan on tehtävä kokonainen tuotekehitysprojekti, minkä lisäksi asiakkaat on totutettava pikkuhiljaa ruuan oikeaan, aitoon makuun. Alkuvaihe todennäköisesti vaatii lisätyövoimaa. Henkilöstö tarvitsee usein lisäkoulutusta lähi- ja luomuruuasta.

Tärkeää on, että kilpailutus tapahtuu oikein ja sillä saavutetaan tavoiteltava päämäärä eli onnistutaan hankkimaan hyviä, tuoreita ja koulujen käyttöön sopivia raaka-aineita kustannustehokkaasti lähialueilta. Valiokunta korostaa yhteistyön merkitystä niin kunnan eri hallinnonalojen kesken kuin myös alueen tuottajien ja yrittäjien kanssa. Myös pienillä yrittäjillä on oltava aidosti mahdollisuus osallistua kilpailutukseen.

Valiokunta pitää valitettavana niitä tietoja, että huonon raaka-aineen makua peitetään lisäaineilla. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että laadukas ruoka ei välttämättä lisää kustannuksia merkittävässä määrin. Sivistysvaliokunta toteaa lausunnossaan, että peräti 80 prosenttia aterian hinnasta muodostuu palkkauskustannuksista. Lähiraaka-aineet maksavat siten ainoastaan hieman bulkkiraaka-aineita enemmän, mutta tämä on merkittävä panostus väestön terveyteen. Eri osapuolien yhteistyötä tiivistämällä ja lähiruuan ostamiseen ja käyttöön liittyvän osaamisen karttuessa hintaero lähiruuan ja muun ruuan välillä tulee pienenemään, minkä lisäksi lähiruuan eduksi voidaan laskea lähialueen taloudelle koituva hyöty.

Ruokakasvatus opetuksessa

Valiokunta yhtyy hallituksen selonteossa esittämään kantaan siitä, että on tärkeää varmistaa kotitalouden ja terveystiedon opetukselle riittävät opetustuntimäärät sekä lisätä ruokakasvatusta tukevaa kerhotoimintaa. Valiokunta painottaa, että varhaiskasvatuksen ja peruskoulun ohjatussa ruokailussa lapsella ja nuorella on mahdollista oppia aterioimaan yhdessä, syömään terveellisesti, kohtaamaan uusia ruokalajeja sekä laajentamaan makutottumuksiaan.

Valiokuntaa toteaa, että moni suomalainen on vieraantunut elintarvikkeiden alkutuotannosta. Ruokakasvatustavoitteiden toteutuminen edellyttää ruokakasvatuksen ja ravitsemuksen nykyistä perusteellisempaa käsittelyä opetus- ja päiväkotihenkilökunnan perus- ja täydennyskoulutuksessa. Ruokakasvatuksessa tulee myös alkutuotannon tuntemusta lisätä.


kts. ketkä ovat ottaneet osaa "Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa" mietinnön lopussa

______________
Ruokatieto uutisoi 3.2.2011: Elintarviketeollisuus: Kasvuun tähdännyt ruokastrategia ei huomioi kilpailukykyä linkki 

Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman päätöstilaisuudessa 28.2.2011 Sirkka-Liisa Anttilan mainitsi pitämässään puheessa selonteon tulevaisuudesta: linkki tekstiin 

Tiivistetysti: ..."Nykyisen hallituksen aikana, ex-pääministeri Vanhasen aloitteesta, tehtiin kautta aikain ensimmäinen ruokapoliittinen selonteko."... " Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma sai ensimmäistä kertaa ruokaan liittyvät ministeriöt saman pöydän ääreen." ... "Minulta kysytään mitä tapahtuu jatkossa? Seuraavan hallituksen ohjelmasta kukaan ei vielä tiedä, mutta olen vakuuttunut että työtä tullaan jatkamaan, muodossa tai toisessa. Sille on nyt mitä suurin sosiaalinen tilaus."... 


Edellä olevasta eduskunnan linkistä löytyy Valtioneuvoston eduskunnalle antama selonteko ruokapolitiikasta linkki selontekoon  Selonteolla ei ole kirjoittajaa eikä päivämäärää, hallinnollinen numerointi on VSN 6/2010 vp. Tiivistetysti (18 sivuinen dokumentti)


3.3 Joukkoruokailu ohjaa ravitsemus- ja kulutuskäyttäytymistä

Suomessa joukkoruokailu on poikkeuksellisen suosittua verrattuna moniin Euroopan maihin. Julkinen ruokapalvelusektori sekä muut ammattikeittiöt ohjaavat osaltaan suomalaisten ravitsemus- ja kulutuskäyttäytymistä. Siksi laadukas ja maittava ruoka on pystyttävä takaamaan julkisissa organisaatioissa, kuten kouluissa ja laitoksissa. Laadukkaan joukkoruokailun ja ruokapalvelujen saatavuutta eri väestöryhmissä on syytä parantaa. Tarjoamalla maukasta, tuoretta ja vastuullisesti tuotettua ruokaa säilytetään suomalaisen ruoan suosio. Myös ravitsemuskriteerien toteutuminen tulee varmistaa julkisissa ruokapalveluissa. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota suolan, rasvan ja kuidun määrään sekä rasvan laatuun. Myös esimerkiksi kasvisten, marjojen ja hedelmien tarjontaan sekä laatuun on panostettava. 

Ammattikeittiöillä on merkittävä tehtävä kestävien elintarvikevalintojen edistämisessä. Ruokalistasuunnittelulla ja elintarvikevalinnoilla voidaan tukea alueellista ja ympäristön hyvinvointia sekä maaseudun elinvoimaisuutta. Julkisen joukkoruokailun raaka-aineiden ja palveluiden kilpailuttamisessa voidaan painottaa kokonaistaloudellisuutta, tuotteiden laatua, turvallisuutta ja ympäristövaikutuksia. Tavoitteet luonnonmukaisesti tuotetun ruoan, kasvisten ja sesonginmukaisen ruoan käytön lisäämisestä on asetettu valtioneuvoston periaatepäätöksessä (Valtioneuvoston periaatepäätös kestävien valintojen edistämisestä julkisissa hankinnoissa). Ravitsemuskriteerit ovat valmistuneet osana joukkoruokailun kehittämistyöryhmän työtä (Joukkoruokailun kehittäminen Suomessa, STM:n selvityksiä 2010:11). Suurimpia esteitä vastuullisten ruokavalintojen, lähi- ja luomuruoan edistämiselle sekä ravitsemuksellisen laadun varmistamiselle ovat strategisen päätöksenteon, hankintoihin liittyvän tiedon, osaamisen ja koulutuksen puute sekä kehittymättömät, yksinomaan hintaan painottuvat hankintaprosessit. 

  
Hallitus pitää tärkeänä, että: 

• Parannetaan joukkoruokailupalveluiden laatua, houkuttelevuutta ja saatavuutta.
• Turvataan julkisen sektorin ruokapalveluille ja erityisesti kouluruokailulle riittävät resurssit sekä lisätään julkisen sektorin hankintaosaamiseen liittyvää neuvontaa.
• Parannetaan ammattikeittiöiden osaamista lähi- ja luomuruoan käytön sekä terveellisempien valintojen edistämiseksi.
• Edistetään ympäristövastuullisia toimintatapoja julkisissa ruokapalveluissa. 

Tämä Valtioneuvoston selonteko puolestaan perustui "Huomisen ruoka - esitys kansalliseksi ruokastrategiaksi" vihkoseen, joka on julkaistu 18.6.2010. Tästä löytyy jo laajemmaltikin uutisointia sekä valmistelun että julkaisun ajalta esim. 


-Iltalehti 22.3.2010 (eli jo vuosi sitten!): Kouluruoasta vastaavat vaativat: Lapsille parempaa ruokaa linkki
-Kuntaruokailun asiantuntijat nettisivut: linkki
-ETP Food for Life (ei pvm): Kansallinen ruokastrategia - tavoitteena kilpailukykyinen ruokasektori. linkki (Valitettavasti tässäkin linkissä puhutusta valtiohallinnon "ota kantaa"-keskustelun yhteenvetoa ei löydy mistään)
-Ruokatieto 18.6.2010: Ruokastrategia 2020: Suomen ruokatuotannon arvo kaksinkertaistuu 20 miljardiin euroon linkki
-Maa ja metsatalousministeriön tiedote 18.6.2010: Tulevaisuuden kuluttaja haastaa koko ruokajärjestelmän linkki


HUOMISEN RUOKA - Esitys kansalliseksi ruokastrategiaksi onkin sitten kouluruoan tulevaisuuteen uskoa luovaa tekstiä linkki. Koulun merkitys korostuu raportin tekstissä: 

5) Kunnon ateriat ja kiinnostus ruokaan terveellisen syömisen perusta 

...Ruokapalvelujen piirissä päiväkodeissa, oppilaitoksissa, työpaikoilla ja sairaaloissa on päivittäin 75 prosenttia suomalaisista, joten niiden merkitys sekä ravitsemuksellisesti että kasvatuksellisesti on huomattava. Tulevaisuudessa on  keskeistä turvata ja parantaa joukkoruokailun laatua pitäen huoli siitä, 

että tarjolla oleva ruoka myös syödään. Esimerkiksi 

kouluruuan suosio on nyt laskussa. Elämänrytmien muutokset ovat myös sekoittaneet perinteisiä ateriarytmejä, minkä seurauksena napostelu on saanut sijaa. Tämän kehityksen pysäyttäminen ja kääntäminen on välttämätön terveellisen ruokavalion pohja. 

Toimenpiteet, jotka kannustavat rauhallisten ateriahetkien mahdollistamiseen ja joukkoruokailun aistinvaraisen ja ravitsemuksellisen laadun parantamiseen, ovat tarpeen...

Mm. toimenpiteissä vastuualueena: 

• Opetushallitus: Liitetään ruokakasvatus osaksi opettajainkoulutusta ja sisällytetään kouluruokailu osaksi opettajien työtä
• Kunnat: Vahvistetaan lähiruokaa osana julkista ruokapalvelua –> paikallisen ja sesonginmukaisen ruuan arvostaminen. 
• Elintarvike- ja opetushallinto, kunnat: Aktivoidaan päivähoitolapsia ja koululaisia osaksi kouluruokailun valmistamista ja tarjoilua, vahvistetaan myös ruuan itse ottoa mahdollisuuksien mukaan.
• Sosiaali- ja terveyshallinto sekä opetushallinto ja kunnat: Varmistetaan joukkoruokailun - etenkin päiväkoti- ja kouluruuan sekä vanhusten ruuan – aistinvaraisen ja ravitsemuksellisen laadun toteutuminen Suomessa. Parannetaan kouluruokailun laatua ja rahoitusta tavoitteena lisätä kouluruokaa syövien oppilaiden määrää. Varmistetaan joukkoruokailun sopiva ajoitus (päiväkodit, koulut, sairaalat, vanhainkodit). Tarjotaan välipalaa kouluissa pitkän koulupäivän aikana.

Ruokastrategian taustaraportti 18.6.2010 linkki

Tiivistetysti: s. 23 ...Keskimäärin suomalainen syö vuodessa 153 ammattikeittiön valmistamaa ateriaa. Erilaisia ateriapalveluja käyttää päivittäin noin kolmasosa väestöstä. Suurin osa aterioista, yli neljäsosa, tarjoillaan kouluissa...

Olen tietysti vähän uutispimennossa Suomen suhteen täällä Texas:ssa, mutta silti on hieman ihmetyttänyt miten näin montaa haarukan heiluttajaa koskeva päätös on mennyt näin vähällä uutisoinnilla. Jos uutisointia oli otan sen mielelläni kouluruokatietopankki (@) gmail.com