29.11.2011 Kouluruoka kasvattaa

Päivitetty 29.11.2011 makupaletin laajentamis-tutkimuksen uutisilla

Kerään tälle sivulle kouluruoan ja ruokakasvatuksen välisiä yhteyksiä.

"Kouluruokailu ja ruokakasvatus kouluissa ovat avainasemassa, kun halutaan edistää terveellisiä ruokatottumuksia ja vähentää sitä kautta terveydenhuollon kustannuksia"

(EDU.fi, MTT, Kouluruokasuositus)

Elintarviketieteidenmaisterin, kokin ja neljän lapsen isän pätevyydellä annetun lukijakommentin (liitteenä lopussa) avulla muistutan ruokakasvatuksen kuitenkin olevan ensisijaisesti kodin vastuulla ja alkavan ennen kouluikää halusimme / tiedostimme sitä tai emme. Tämä tulee esiin myös suomalaisesta aineistosta 2011 julkaistussa tutkimuksessa, missä todettiin monipuolisesti koululounaalla syövien ruokavalion olevan monipuolinen ja terveellinen myös koulun ulkopuolella (Sanna Talvialle kiitos vinkistä).

Opetushallituksen nettisivuilla kohdassa "Hyvinvointi ja turvallisuus" kehoitetaan laatimaan kouluruokailun kasvatukselliset tavoitteet yhdessä kotien kanssa. "Terveydenhuollon kustannusten vähentäminen" ei ole kuitenkaan kovin motivoiva tavoite yksittäiselle vanhemmalle saati koululaiselle. Ruokakasvatuksessa voi onneksi jokainen motivoitua ajattelemaan omaa napaansa. Yleinen terveydenhuollon tavoite kun ei toteudu ennen kuin yksilö on hyötynyt ruokakasvatuksesta.

Valitsin johdannoksi kouluruoka-asiantuntijan Seija Lintukankaan sekä ruokakulttuurin professuuria Suomeen rakentaneen Päivi Palojoen  yleisökirjoituksen Kouluruokailu on paljon muutakin kuin kouluateria (Turun Sanomat 25.2.2010) "...kouluateria on yksi osa kouluruokailua, joka hyvin järjestettynä tarjoaa mitä parhaimman oppimisympäristön ja monien tahojen yhteistyöfoorumin niin oppiaineisiin kuin koulun aihekokonaisuuksiin liittyen. Ruoan ympärillä voidaan keskustella, oppia ja käyttäytyä hyvien tapojen mukaisesti. Miksi se joissakin kouluissa onnistuu ja joissakin ei?"

TAUSTAA

• Valtakunnallisessa perusopetuksen opetussuunnitelmassa (POPS, 2004) kouluruokailu ja sen merkitys terveys-, ravitsemus- ja tapakasvatukseen mainitaan oppilashuollon yhteydessä.
• Paikallisen (kunnallisen) työstämisen määrä kouluruokailun tavoitteiden ja sisältöjen osalta on vaihtelevaa ja yleensä tarkoituksenmukaista.(EDU.fi, 20.1.2010)
• Kouluruokailun yhteydessä opetussuunnitelmassa kuvataan tarkemmin eriteltyinä kouluruokailun tarkoitus ja merkitys, ruokailu osana koulun toimintakulttuuria ja kasvatustehtävää, ruokailuympäristö, kouluruokailu oppilaan päivärytmissä, hyvän ja täysipainoisen kouluaterian kriteerit, ruoka- ja tapakulttuurin tavoitteet ja keskeiset sisällöt.
• Kouluruokailun alueeseen voisi sisältyä myös ruokailun ja virkistäytymisen kytkeytyminen koulun opetus- ja kasvatustehtävään tai eri oppiaineisiin: koulun koko toimintakulttuuriin. Tapakasvatuksen tavoitteita voi kuvata tarkentaen sisältöjä eri vuosiluokilla. Erilaiset juhla- ja teemapäivät voi kuvata oppilaiden tapa- ja juhlakulttuurien tuntemuksen lisääjinä.
• Opetussuunnitelmassa sitoutetaan yhteisillä periaatteilla koko koulun henkilökunta valvomaan ja ohjaamaan terveys-, ravitsemus- ja tapakasvatuksen tavoitteiden toteutumista ruokailun yhteydessä. Myös kouluruokailulle tulisi laatia arvioinnin periaatteet ja laatukriteerit.
• Esimerkkinäni Laukaa
  

• Opetussuunnitelma on koulun perustyöväline, joka kuluu käsissä ja kehittyy jatkuvasti.(EDU.fi, 20.1.2010) 
• Opetussuunnitelman toteutumisen arviointi kuuluu koululle, mutta vanhemmilta (ja alueen isovanhemmilta) löytynee osaamista arvioida miten paikallisuus, oppimisympäristö ja koulun toimintakulttuuri on otettu huomioon kouluruokailuosuutta toteutettaessa?
• Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011:9 (Seija Lintukangas) / Opetustoimen henkilöstökoulutus osaamisen voimavarana s.31:

• Tutkimustuloksista on nähtävissä, että koulun koko henkilöstö tarvitsee kouluruokailukoulutusta.
• Opettajien koulutukseen tulee sisällyttää kouluruokailua käsittelevä kurssi.
• Kouluruokailutyön pätevyysehdoksi tulee asettaa ruokapalvelualan ammatillisen koulutuksen lisäksi kasvattajuuskoulutus.
• Julkaisu on tarkoitettu opetustoimen henkilöstökoulutuksen parissa työskenteleville koulutuksen suunnittelijoille, toteuttajille ja henkilöstökoulutuksen voimavaroista vastaaville, jotka tarvitsevat työssään kokonaiskuvaa valtion rahoittaman henkilöstökoulutuksen koulutuspoliittisista tavoitteista ja painopisteistä. Mutta vanhemmille tiedoksi keittiöhenkilökunnan panoksesta ruokakasvatukselle.

• Vuonna 2008 kouluruokailijoita koskeneen tutkimuksen johtopäätöksissä todetaaan "Ravintolahenkilökunnan, opettajien, terveydenhoitajien ja oppilaiden välistä yhteistyötä kouluaikaisen ruokailun suunnittelussa on lisättävä, jotta kaikki oppilaat, myös ylipainoiset ja koulussa huonosti viihtyvät, kokisivat kouluruokailun turvallisena ja houkuttelevana"

TÄLLÄ HETKELLÄ TAPAHTUU

• Lasta ei kannata patistaa maistamaan uusia ruokia (Ruokatieto 29.11.2011). Julkisilla ruuanvalmistajilla on myös rooli lasten makupaletin monipuolistajana. Tutkimusten mukaan uusien ruokien pelko periytyy lähes 70-prosenttisesti. Kun vanhemmat ovat uutuudenpelkoisia, he eivät tuo kotiin uusia ruokia. Näin välttämisen asenne ja tapa välittyvät myös lapsille. Ruokakäyttäytymisen geneettistä taustaa jäljitetään parhaillaan Helsingin yliopistossa väitöstutkimuksessa, jonka tulokset julkaistaan vuonna 2013.
• Habeat-EUprojekti:  Vuoden 2013 loppuun kestävä tutkimushankkeen tulosten pohjalta on myöhemmin tarkoitus laatia pikkulasten vanhemmille että lastenhoidon ammattilaisille, lastenlääkäreille, poliittisten päätöksentekijöille ja lastenruokateollisuuden käyttöön eri EU-maissa suuntaviivat suosituksille, jotka antavat opastusta lapsen ruokailutilanteiden käytännön toteutukseen, erilaisiin ruokiin tutustumiseen sekä ruokakasvatukseen keskeisissä ikä- ja kehitysvaiheissa.
  Suosituksen on määrä soveltua sekä 
• Suurkeittiöalan Ateria 2011-tapahtumassa pohdittiin miten "Koulukeittiöillä on runsaasti mahdollisuuksia kestävyyskasvatukseen" (Ruokatieto 8.11.2011). Otteita:
• Ravitsemisen lisäksi ruokapalvelulla nähdään nyt olevan yhteiskunnallinen tehtävä välittää ympäristön arvoja uusille yksilöille. 
• Käytännössähän ruokapalveluissa ensimmäisen asteen kuluttaja on ruokapalveluhenkilöstö, joka valinnoillaan kehittää toisen asteen kuluttajien eli ateriaa nauttivien oppilaiden ruokailukäyttäytymistä
• Tässä julkinen toimija lähestyy asiakkaan yksityisimpiä alueita, johon edes kodeissa ei aina puututa. Nämä ovat sosiaalisesti herkkiä tilanteita. Koulussa voidaan puuttua napakasti myös esimerkiksi ruokajonossa ”Yäk!”-huutelevan käytökseen sanomalla ”Pidä omana tietonasi”, jotta asenne ei tule hyväksytyksi ja leviä.

• Sapere-ravitsemuskasvatuksen opetusmenetelmä (päiväkodeille suunnattu/varhaiskasvatus) ja sen tuloksia kouluruokailussa: Operation Skolmat: kasvisnoutopöytä."Operaatio kouluruoka -projektissa todettiin, että lapset söivät niillä viikoilla, kun kasvisnoutopöytä oli tarjolla noin 7 kertaa enemmän vihanneksia kuin normaalisti." s.6
• SEED on Suomen Akatemian tukema kolmivuotinen (2009-11) tutkimushanke, jossa tutkitaan ja kehitetään kestävän kehityksen kasvatusta suomalaisessa perusopetuksessa. 
• Osana SEED hanketta Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) julkaisi selvityksen kouluruokailun kytkennöistä kestävän kehityksen kasvatukseen ja opetuksen tavoitteisiin. Aikaisempaa referointiani selvityksestä täällä ja täällä.
  
• Healthy choices - Pohjoismainen yhteistyö kouluruokailun kehittämiseksi: Oppilaan asiakkuutta on lisättävä kouluruokailussa.  
• Kouluruoka ja kouluruokailu olivat Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman (2008-2011) suurimpia toimintakohteita. Aikaisempi kirjoitukseni löytyy täältä.
• Yksi kannanotto Miten saada nuori houkutelluksi paikalle ja maistamaan tarjolla olevaa ruokaa (yliopettaja Auli Guilland Laurea Ammattikorkeakoulusta 30.11.2009)
• Tapasankarit / "Ruokalistalla hyvä tavat" on ravintolaketjun, elintarvikkeiden tuottajien, Libris ja Tapaseura ry:n kampanja. "Jokaisen meistä olisi tärkeää osata hyvät pöytä- ja käytöstavat. Kaikki pitävät hyvätapaisista henkilöistä, ja hyvätapaisuus ilahduttaa tapasankaria itseäänkin. Koulussakin työskentely on mukavampaa, kun huomioidaan toinen toisemme. Hyvät tavat auttavat aikuiselämässä, opiskelupaikassa, työnhaussa ja elämässä yleensä. Hyvät tavat ovat ikään kuin käyntikortti aikuiselämässä menestymiseen."
  

TULEVAISUUS

Kouluruokailun osasta tulevaisuuden opetusohjelmassa on hahmoteltu mm. näin (otteita abstrakteista Kasvatustieteen päiviltä marraskuussa 2010) 

• Mitä kouluruoka on ja miten se voisi linkittyä oppimiseen? (Sirpa Kurppa, Helmi Risku-Norja, Merja Saarinen, MTT Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Jokioinen s.55) "Ekologian kannalta kouluruoka tarjoaisi hyvin monipuolisen kuvan ihmisen luonnonvaroihin kohdistuvasta hyödyntämisestä ja erilaisten toimintaketjujen ilmiasusta ja vaikutuksesta ympäristöömme. Ekologiselta pohjalta tehdyt ruokavalinnat ovat yhdensuuntaisia ravitsemuksellisien valintojen kanssa. Näin ruokavalintojen merkitystä voitaisiin korostaa jopa kaksinkertaistaa kouluopetuksessa. Samalla voitaisiin avustaa oppilaat omaksumaan uudelleen vanhan, ruoan riittävyyteen kytkeytymän periaatteen: ruokaa ei saa haaskata. Nykyään ei tietenkään ole kyse ruoan riittävyydestä eikä myöskään kyvystä lajitella ja hyötykäsitellä ruokajäte oikein. Kyse on luonnonvarojen riittävyydestä ja päästöistä. Jätteen ehkäisy on 10 kertaa ekotehokkaampaa kuin jätteen lajittelu."
• Kestävää vai ei? Ruokaopetus ja kouluruokailu 9-luokklaisten arvomaailmassa (Anna Uitto, Seppo Saloranta, Helsingin yliopisto s. 57) "On olettavaa, että kestävyyteen liittyvät arvot ja niiden pohdinta heijastuvat myös oppilaiden suhtautumisessa ruokaan ja ruokailuun ja että koululla on arvojen kehittymiseen oma vaikutuksensa."
• Kouluruokailu - kustannus vai opetuksen resurssi (Helmi Risku-Norja, MTT Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Jokioinen-Helsinki s.58) "Koululounas onkin opetuksen voimavara, jota ei toistaiseksi juurikaan hyödynnetä. Valtakunnallinen perusopetuksen opetussuunnitelma painottaa kestävää kehitystä opetuksen arvoperustana, mutta ei täsmennä, miten se konkreettisesti voisi ilmetä koulun arjessa."

 Lopuksi ruokakasvatuksesta USA:ssa:

• Lunch Lady Ann Cooper "Let's Move Salad Bars to Schools is a platform that enables us to fundraise for and donate salad bars to schools all across the country."
• Jamie Oliver on popularisoinut ruokakasvatuksen tv-ohjelmallaan
• Let's Move-kampanjasta olen kirjoittanut aikaisemmin. 

RUOKAKASVATUS ALKAA KOTONA
Sain oheisen lukijakommentin vastauksena Kouluruoan kestävä kehitys kirjoitukseen. Kirjoittajan luvalla julkaisen kirjoituksen tässä paremmin aiheeseen sopivassa yhteydessä.

Kysyit viimeisimmän kirjoituksesi lopussa mielestäni SEN avainkysymyksen: Mutta onko kodeilla suurempi merkitys siihen miten lapsi kouluruoan kokee?

Väitän että on. Lapsemme ovat syntymästään kasvaneet siihen että kaikkea ruokaa maistetaan, mikään ruoka ei ole YÄK ja että ruoka on arvokas asia. Meillä on syöty sinistä, punaista ja vihreää makaronia/riisiä/perunamuusia, kokeiltu mausteita ja erilaisia raaka-aineita aina sillä seurauksella että lapsemme ovat edelleen kaikkiruokaisia (17v, 16v, 13v ja 10v), kaikista pilaamisyrityksistä huolimatta.

Mitenkäs tämä liittyy kouluruokailuun? Siten että lapsemme puhuvat kouluruoasta RUOKANA eikä pakollisena pahana. Se on - lapsiamme siteeratakseni - mautonta, huonosti maustettua, ihan okei, liian vähän (lisää kasvistai nimeäantava raaka-aine) ja niin edespäin. Eikä puheissa koskaan tule eteen ettei ruokaa olisi voinut syödä. Toisaalta, lähes samaan hengenvetoon, he kertovat luokkatovereistaan, jotka jättävät ruoan ottamatta "kun se näyttää niiin kauhealta", jättävät syömättä "kun se maistuu ihan pahalta" tai taipuvat kavereitten painostuksessa jättämään ruokansa kesken. Samat lapset kertovat kuinka kotona ruoka on jatkuvasti joko samaa (tyyliin spagettia ja jauhelihakastiketta ja makaronilaatikkoa) tai eineksiä (einespitsoja, valmisruokia ja puolivalmisteista pikaisesti tehtyjä huttuja).

Kun vertaan näitä kokemuksia omiin kouluruokakokemuksiini vuosien takaa (1970 ja -80 luvuilla), niin löydän yhteneväisyyksiä. Perheissä joissa syötiin 'terveellistä' ja monipuolista kotiruokaa (ja vaihtelevasti) lapset söivät kouluruoan, kun taas perheissä joissa isä suostui syömään vain läskisoosia tai lihakeittoa jäi lapsilta kouluruoasta syömättä ne osat jotka eivät menneet näiden 'kotiruokien' kanssa samaan luokkaan.

Olen jo opiskeluaikoina 90-luvun alussa todennut, että meillä kasvoi jo silloin sukupolvi jolle teollinen ruoka on oikean makuista ruokaa. Sukupolvi joka oppii että MSG:n makuinen on aidon makuinen, joka ei kotona opi aitojen valmistusmenetelmien muodostamaa makua vaan pitää sitä outona ja epämiellyttävänä. Nyt meillä on jo toinen tai kolmas sukupolvi menossa, joista osa ei ole koskaan maistanutkaan alusta asti valmistettua lihalientä tai syönyt kotona tehtyä leipää.

Kyllä ruokatottumukset lähtevät kotoa, ja varsin varhaisesta lapsuudesta. Makumuisti on vahva muisti. Ja juuri tässä kouluruokaprojektit menevätkin metsään: lähdetään vain ulkoisista tekijöistä, jotka heijastuvat ruoan sisältöön ja taloudellisuuteen enemmän kuin siihen, mitä lapset ovat oppineet syömään.

Ja painottaisin vielä lopuksi kodin vaikutusta ja merkitystä lapsen asenteissa. Neofobia on opittu ominaisuus, neofilia samoin: pieni lapsi on niin lähipiirinsä vaikutuksille altis imuri. Jos kotona karsastetaan jotain ruoka-ainetta tai ruokaa, ei lapsikaan opi siitä 'nauttimaan' ennenkuin kasvaa ulos kodin vaikutuksesta. Sitten ollaankin jo kaveripiirin vaikutuksessa... koulun mahdollisuudet vaikuttaa ovat kovin vähäiset. Eikä kouluruoka voi olla kaikille samaa kuin kotiruoka, ei edes valtaosalle.

J. P. (Elintarviketieteidenmaisteri, Kokki)

9.1.2012 Kouluruoan kestävä kehitys

Päivitetty 8.1.2012 kaiuilla Kiuruvedeltä

Kouluruokakeskustelu ja kouluruokasuositukset ovat perinteisesti käsitelleet mitä lautasella on. Thaimaasta lennähtäneitä broilereita sekä ulkomailta tuotuja kasviksia on kauhisteltu yleisökirjoituksissa. Kouluruokasuositukset korostivat kilpailutusta ja makua tasa-arvoisina, mutta hyvä kilpailutus ei maalaisjärjellä arvioituna ole vastannut hyvää makua. Uutena keskustelun aiheena on siis ruvennut nousemaan mistä lautaselle tuleva ruoka tulee ja miten. 

Kirjoituksia lukiessa ei arvaisi, että julkisen ruokatuotannon ohjaamiseksi kohti kotimaista on jo tehty paljon. Vanha sanonta "paha kello kauas kaikuu, hyvä tuskin helisee" pitää näemmä paikkansa. Kouluruoan huonoista resursseista ja raaka-aineiden laadusta minäkin huolestuin kun lähdin selvitystyötäni tekemään omien lasteni suomalaisen kouluruokataipaleen lähestyessä. Paljon mielenkiintoista onkin selvityksen parissa tullut eteen. 

Tämän vuoden tammikuussa (2011) eduskunta on hyväksynyt Suomen ensimmäisen ruokastrategiaa koskevan selonteon, joka mm. "edistää lähi- ja luomuruoan käyttöä julkisissa ruokapalveluissa mahdollistamalla julkisissa hankinnoissa yksiselitteisinä laatukriteereinä muun ohella tuoreuden, lisäaineettomuuden ja lyhyen kuljetusmatkan". Sen jälkeen eduskunta vaihtui ja hallitus uusiutuu ja mukana taitaa olla jotain EU kiemuroitakin ettei aiheesta varsinaista lakia koskaan tule mihin vedota kouluruokailun laadun puolesta. Melkoinen seinä vastassa, jos sen ylittämistä aikoisi. Suomen laaja verovaroin rahoitettu julkinen ruokailu on kuitenkin poikkeus, mistä kannattaa pitää kiinni kuten ranskalaiset ovat pitäneet kiinni tuotamisoikeudestaan shampanjaan (ja Roquefortin ja ja ja. Aika monta poikkeusta heillä taisi olla säännössä. Edelleen ihmettelen miten "EU sallii" patongin myymisen ilman mitään pakkausta... ;). 

Onneksi kiertopolku tuoda suomalaista ruokaa julkiseen ruokailuun näytäisi olevan olemassa eikä siihen vaadita ymmärtääkseni edes mitään lobbausta EU:ssa. Suomen Akatemia on rahoittanut vuosina 2009-2011 SEED-hanketta, jossa tutkitaan ja kehitetään kestävän kehityksen kasvatusta suomalaisessa perusopetuksessa. Tämän hankkeen (yhtenä) tuloksena Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) on julkaisut 2010 (korjaus aikaisempaan kirjoitukseeni) raportin: Julkiset ruokapalvelut ja ruokakasvatus: arjen käytäntöjen kautta kestävään ruokahuoltoon. 

Raportissa asia ilmaistaan näin: Jos haluamme vaikuttaa ruoan saatavuuteen eli ruokaturvaan, tuotteiden laatuun eli ruokaturvallisuuteen ja tuotannosta aiheutuvaan ympäristökuormitukseen, on ruoantuotanto säilytettävä omissa käsissä. Tämä edellyttää, että kasvava sukupolvi oppii arvostamaan kotimaista ruokaa ja tietää miten se on tuotettu, mikä on ruoan kulttuurinen merkitys ja mitkä ovat sen yhteiskunnalliset ja taloudelliset kytkennät.

Eli loogisesti huomio kääntyy kouluruokailuun. Mutta tällä kertaa mukaan otetaan näkemys ruokakasvatuksesta osana opetusta:

Ruokakasvatus osana kestävän kehityksen kasvatusta tarkastelee ruokaa hyvin monesta eri näkökulmasta, ja lähestyy sitä niin henkilökohtaisena, yhteiskunnallisena kuin maailmanlaajuisenakin kysymyksenä. 

Yleensä kestävällä kehityksellä käsitetään ympäristöasioita, mutta raportti (ja projektikokonaisuus) tuo esille myös hyvinvoinnin edistämisen julkisten palvelujen yhteiskunnallisena merkityksenä kestävästä kehitykestä. "Reilu kauppa" onkin "reilu peli" henkeä kun yhteisön hyvinvointia edistetään huolehtimalla lähiruokapalveluhenkilöstön ja lähiruoan tuottajien hyvinvoinnista.

Myös taloudellisuus voi raportin mukaan olla kestävää kehitystä eikä sen este. Raportti ei ole kouluruokasuositukset poissulkeva: 

Kestävä kehitys kun ei ole pelkästään taloudellinen kysymys, vaan se tarkoittaa myös ravitsemuksellisesti täysipainoista ja hygieeniselta laadultaan moitteetonta ruokaa. 

Raportin pohjana olevalla selvityksellä haetaan yhteistä tarkastelunäkökulmaa nykyistä kestävämmän kunnallisen ruokahuollon toteuttamiseen painottamalla eri toimijatahojen yhteistyötä ja vuorovaikutusta. ... Kestävä julkinen ruokahuolto ei saa olla pelkästään kunnan ruokahuoltohenkilöstön vastuulla, vaan se on osa kunnan kokonaisvaltaista kehittämissträtegiaa. Raportissa on kirjoitettu myös maatilayhteistyöstä opetuksen ja kouluruoan osana.

Samaa lähialueiden tuottajien tukemista on mukana myös Usa:n kouluruokauudistuksessa. “Supporting farm to school programs will increase the amount of produce available to cafeterias and help to support local farmers by establishing regular, institutional buyers. Many schools are using farm to school programs as an important component of nutrition education.” toteaa Tom Vilsack (kalvo #2), Secretary, U.S. Department of Agriculture (suomennos olisi maatalousministeri?).

Miksi sitten moinen projekti ja prosessi 1/3 päivän ravitsemustarpeen takia? Koska julkinen ruokahuolto loppujen lopuksi vaikuttaa ruokakäyttäytymiseen lakisääteisen kouluruokailuajan päätyttyä. Mikäli kouluruoka onnistuu voittamaan lapsen ja nuoren puolelleen rasvaisten, makeiden, helposti saatavien ja näennäisesti edullisten massatuotteiden seasta niin voittaja on ensisijaisesti koululainen ja heti. Tästä ei taida olla kukaan eri mieltä. Montako yhteiskunnan investointia pystyy samaan välittömään tulokseen, jolla on vaikutusta myös laajemalti koululaisen perheeseen? 3/3 ruokatarpeesta kun on päivittäin täytettävä aikataulusta ja kukkaron koosta huolimatta. Ja nämä ovat vain välittömästi ja ilman pidempiaikaista virallista tutkimusta ja raportointia havaittavia seikkoja...

Nämä hankkeet ovat yhteiskunnan halu parantaa kouluruoan nautittavuutta. Mutta onko kodeilla suurempi merkitys siihen miten lapsi kouluruoan kokee? Raportissa otetaan kantaa tähänkin: 

Kunnan ruokapalvelujen kehittämisessä asiakkailta saatu palaute on tärkeä lähtökohta. Kohentamalla asiakkaille suunnattua tiedottamista voidaan heitä aktivoida toimintaan kestävämmän ruokakulttuurin kehittämiseksi.

Pitäkäähän korvat auki hyvien kellojen helinälle ja kaikukaa takaisin.

Kaikuja: 

• Kiuruveden Lähi- ja Luomuruokastrategia,  Kiuruveden ruokapalvelupäällikkö Helena Laitinen esiintyi YLE tv1:sen Ruokaillassa 15.11.2011
• ATERIA11 suurkeittiöasiantuntija päivillä esityksenä mm. "Luomutuotteiden käytön aloittaminen: haasteet ja onnistumiset, case Turku" (Sali F) sekä "Koulukeittiöllä on runsaasti mahdollisuuksia kestävyyskasvatukseen" (Ruokatieto 8.11.2011) 
• Addressi "Kotimaista ruokaa kouluihin ja päiväkoteihin" (laatijana useat Kangasalan vanhempaintoimikunnat)
• Kangasalan vanhempainyhdistysten yhteistapaamisesta: "kouluruuan globaali alkuperä huolestuttaa meitä... viitoittaa sellaista suuntaa kouluruualle, että havahduimme herättämään keskustelua kouluruuan laadusta ennen kuin on myöhäistä."
• J.P: kirjoitti elintarviketieteiden maisterin, kokin ja 4 lapsen isän pätevyydellä kodin vaikutuksesta siihen miten lapsi kokee kouluruokailun. Vastine sopi paremmin julkaistavaksi ruokakasvatuksen yhteydessä, joten löytyy täältä.  
• Keskustelu ei etene jos kaikki nyökyttelevät samaan suuntaan. Tuomas Enbuske kokoaa kriittisiä näkemyksiä yhteen: Kaikki mikä tulee luonnosta ei ole hyvää
  

Koululaisten ruokakulttuuripäivät

2011 vuoden Euroopan kulttuuripääkaupungissa Turussa on järjestetty koululaisten ruokakulttuuripäiviä. Tavoitteena on lisätä suomalaisen ruoan ja ruoantuotannon arvostusta kouluissa ja esitellä varsinaissuomalaista ruokakulttuuria koululaisille ja koulujen henkilökunnalle.

Tammikuussa oli teemana kananmunat. Suuri osa Suomen kananmunista tuotetaan Varsinais-Suomessa.

Maaliskuun aiheena oli sianlihan tuotanto.Teemapäivän aikana kouluissa vierailee aamunavauksissa ja oppitunneilla ruokalähettiläinä tuottajia Vehmaalta ja Ruskolta. Koululaiset kuulevat possujen elämästä maatiloilla ja miten possu muuttuu paistiksi.

Turun ruokakulttuuripäivien taustalla on Lounais-Suomen ruokakulttuuriyhdistys Kaffeli ry, jonka visioksi kerrotaan (mm.): Yhdistys korostaa kouluruokailun tärkeyttä ja vastustaa siihen ohjattujen määrärahojen supistuksia. Yhdistys edellyttää, että myös kouluruokailussa, samoin kuin päiväkodeissa, sairaaloissa ja muissa laitoksissa käytetään mahdollisimman laajasti paikallisten tuottajien ja toimijoitten palveluja. Jäseneksi pääsee liittymään täältä.

Lisään mielelläni tähän yhteyteen mainoksia vastaavien muiden Ruokakulttuuriyhdistysten toiminnasta, mikäli ne toteuttavat blogini teemaa "vaikuttaa kouluruokaan".

Kulttuuripääkaupunkeja ei Suomessa ole yhtä montaa kuin kouluruokaa tarjoavia kuntia. Tässä on kuitenkin esillä yksi toimintamalli miten käytännön vaikuttamista voi toteuttaa papereiden pyörittelyn tai nettivalittamisen sijaan.

Kouluruoka ei mene metsään menemällä metsään

Enää ei oppilaiden tarvitse tuoda marjaämpäriä koulun keittiöön syksyllä, mutta toivottavasti moni pääsee sen tekemään tänä syksynä.

Ruokatieto uutisoi 13.6.2011 "Kouluja kannustetaan viemään lapset marjaan noukkimaan terveysruokaa osana suomalaisten perustaitojen opetusta."

Uusiutuvan talouden oppimäärä

Arktiset Aromit ry:n vetämän kampanjan verkkosivuilta löytyy opettajille valmista aineistoa, kuten Marjoilla Menoksi -esite ja juliste sekä tietoaineistot kotitalousopetuksen ja kielten opetukseen. Toiminnanjohtaja Simo Moision mukaan aineistoista on toimitettu kouluille näytekappaleet ja sadat koulut ovat jo tilanneet aineiston syksyn opetusta varten.

Koulumarjakuukausi kannustaa kouluja järjestämään syksyn aikana marjanpoimintaretkiä sekä kytkemään kerätyt marjat kotitalousopetukseen, koulukeittiön ruokatarjontaan ja muuhun opetukseen esimerkiksi biologian, terveystiedon, kielten ja äidinkielen tunneilla. 

Superruokien huumassa muistutan minäkin ettei niitä tartte tilata netistä vaan voi hakea metästä! Kaupan päälle tulee ravitsemussuositusten liikuntapala.

Turhaa ruokatappelua tosiaan

Ilahduin kun kouluruoka mainittiin Pöperöproffa-blogissa (Patrik Borg) esimerkkinä "turhasta ruokatappelusta", jossa on ollut vain häviäjiä. Olen aivan samaa mieltä.

Ensiksikin kouluruokailu on JOUKKOruokailua ja siksi se tarvitsee tavoitteet, ohjeistuksen ja säännöt. Nämä tavoitteet (suositukset) ovat muutettavissa harkinnan kanssa, mutta taatusti ei minkään blogikeskustelun perusteella jatkossakaan vrt. oma seuraava ateriasi kiinnostavan blogitekstin jälkeen.

Toiseksi, se millä muilla tekijöillä kuin ravintoaineilla kouluruokailua voidaan arvioida on se puoli kouluruokailusta, joka on jäänyt "ruokatappelussa" suurelta yleisöltä huomaamatta. Mm. Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma (Sre) on tehnyt töitä suoraan kouluruokailun monipuolistamiseksi ja Suomen Akatemian SEED-hankkeessa tarkasteltiin kouluruokailun laajempaa merkitystä koulun kestävän kehityksen opetuksessa. Valtakunnallisella päättäjätasolla onkin jo havaittavissa merkkejä ettei kouluruokailua mitattaisi enää vain ravintoainetasojen täyttymisellä karkeasti proteiinia/euro. Mutta kuten Sre:n loppuraportissa sanotaan: "Kouluruokailun toteutus ja taso vaihtelevat kunnittain, ja suosituksia noudatetaan eri tavoin."

Kouluruokasuositukset, joita useissa kunnissa ainakin tekstien mukaan noudatetaan, sanoo: Yhteistyö kodin ja koulun eri henkilöstöryhmien välillä avainasemassa. Mutta kun resurssien vähyydestä toitottaa puoli mediaa sekä kuntataho ja toinen puoli mediaa hakee otsikoita "roskasta", jotka kuntapäättäjä katsoo täyttävän suositukset niin avaimet ilmiselvästi ovat lukkoasemassa. Ja tietoa miten hakea ratkaisuja oman kuntansa kouluruokailuun kiertoteiden kautta on jäänyt löytymättä. Ympäri kun mentäisiin niin on todennäköisempää, että tultaisiin kuin ei tultaisi yhteen ravitsemuksellisten tavoitteiden täyttymisen kanssa. Ja tavoitteet täyttyisivät vieläpä koululaisissa eikä roskiksessa...

Haluan täsmentää, että Kouluruokatietopankki on tietoisesti ja ensisijaisesti tietopankki. En halua avata blogiani kouluruokailun valituskanavaksi tai tappeluareenaksi vaikka samalla tiedostan olevani osallinen asiallisen debatin karsiutumiseen. Pidän etunani etten ole Texas-sijainnistani johtuen yhdenkään tietyn koulun kouluruokailun puolesta. Yritän kerätä nk. lähdehakua ja tiivistämistä, jotta ne vanhemmat jotka rupeavat ajamaan muutosta kuntansa kouluruokaan löytävät perusteluja muutoksen tarpeelle sekä taustatukea perusteluilleen muutoksen suunnasta. Tavoite on tukea kaikkia ruokamaailmankuvia hankkeellani, sillä uskon kaiken asiallisen toiminnan päätyvän kouluruokailua kehittävään kompromissiin. 

Edustan tietolähteissäni suurta yleisöä, en ole minkään organisaation jäsen enkä saa siten mitään muistioita automaattisesti nähdäkseni saati istu miitingeissä kuulemassa suurempien hankkeiden suunnitteluista. Joten lähteissäni voi olla aukkoja, jopa virheitä tai tulkintavirheitä. Toivon silti tällä panoksellani auttavani kouluruokailua toimimaan lasten ravitsemusta ja siten terveyttä edistävänä tapahtumana. Että äitinä voisin huoletta heittää kauhan nurkkaan lounaan ajaksi viitenä päivänä viikossa, 40 viikkoa vuodessa, useita vuosia...

MUSTALISTA

Päivitetään tarvittaessa, kts. lista alla

Suomen Gastronomien seuran puheenjohtaja Raija Koroma esitti AamuTV:n studiokeskustelussa asian näin: ... syytä (kouluruoan) syömättömyyteen on syntyneessä joukkohysteriassa. ... on olemassa perinteinen rakennettu malli missä kouluruoasta kuuluu valittaa.

En halua ruokkia joukkohysteriaa, mutta olen valinnut blogini teemaksi "mitä eri tekijöitä kouluruokaan vaikuttaa". Koska uskon alla olevien kirjoitusten jo otsikoillaan vaikuttavan kouluruokaan laskemalla sen imagoa minusta niidenkin tulee olla edustettuna tässä blogissa. Myös kyselyt kouluruoasta yleensä kerää negatiivisia kommentteja enemmän kuin positiivisia. Siksi pistän nekin tähän samaan listaan.

Listan venyessä ihmettelen kuka hyötyy kouluruoan imagon alasajosta. Söisitkö itse ruokaa, jonka olet lukenut ja kuullut olevan moskaa, roskaa ja plää? Nyt kouluruokailua tutkitusti hyödynnetään vajaateholla ja yksi syy on negatiivinen asenne kouluruokaa kohtaan. Maalaisjärjelläkin ymmärtää, ettei huonosti syönyt opi ja tietää kouluruokailun olevan julkisesti yhteisistä varoista rahoitettua. Luulisi siis olevan jokaisen etu saada kouluruokailu tuottamaan jatkossakin huippu PISA-tuloksia eikä biojätettä.

Vaikka kuinka positiivisesti ajattelisin vanhempien aktivoituvan hakemaan keinoja parantaa kouluruokaa nämä otsikot nähdessään, niin luulen ettei se ole ollut otsikoiden kirjoittajien tavoite. Kärjistävän negatiivisten otsikoiden tavoite on saada yleisöä ja yleisö tuo rahoitusta. Siispä kannanottona klikkausten määrän laskemiseen en pistä linkkejä ko. kirjoituksiin. Yritän harjoittaa kritiikkiä enkä sensuuria. Mikäli joku kirjoitus on jäänyt pois niin se on tahatonta ja johtuu yhden hengen toimituksen rajallisuudesta.

• Kerro meille: Viillokkia, vatkulia, pi­naat­ti­keit­toa – mikä kouluruoka oli herkkua, mikä ei mennyt alas millään? kaleva.fi 15.8.2018. On ilmeisesti helpompaa tehdä juttu kouluruokailusta muistelemalla kouluruokainhokkeja kuin perehtyä tämän hetken kouluruokailun innovaatioihin ja positiiviseen vireeseen...
• Kyselystä tehty juttu olisi voitu otsikoida myös "Kouluruoka seuraa ajan yleisiä ruokatottumuksia ja -trendejä, puuro on kestosuosikki" eikä "Aika on ajanut tillilihasta ohi, rössypotusta kiistellään ja puuro on kestosuosikki – maksutonta kouluruokaa on syytä juhlia, mutta Oulussa sitä päätyy satoja kiloja päivässä biojätteeksi" kaleva.fi 18.8.2018
• Kolumni: Kaikki muistavat kumiperunat ja kaikilla on omat kouluruokainhokkinsa — Ilmainen kouluruoka täyttää tänä vuonna 70 vuotta. lansi-savo.fi 9.2.2018. Uutistuottajan tittelillä toimivalla on heikko tilannetaju miten juhlistaa maksutonta kouluruokaa. Älyttömintä asiassa on, että samaa juttua on kierrätetty lehtiryhmän muissakin lehdissä otsikolla "Kolumni: Mitä kummaa kouluruokaa oli munalaatikko?" (ita-savo.fi 12.2.2018) ja "Kolumni: Pahat perunat — Jokaisella oli kouluruokailussa oma inhokkiruokansa" (uutisvuoksi.fi 10.2.2018)
• ”Pahanhajuista liimamaista litkua” – Kansanedustaja kerää kokemuksia kouluruoasta, paljasti omat inhokkinsa. demokraatti.fi 13.11.2017. Vanha totuus, että sitä saa mitä pyytää, on voimassa. Otsikko on muodostettu kansanedustajan postauksesta, jossa hän pyytää hyviä ja huonoja kouluruokamuistoja voidakseen käyttää niitä puheessaan avatessaan PopUp-kouluruokapaikan. PopUp-kouluruokamyynnin on tarkoitus osoittaa miten hyvää kouluruoka oikeasti on. Tuskin näiden mielikuvien kautta kenenkään tekee mieli tulla syömään kouluruokaa, vaikka annos maksaa "keskimääräisen kouluruoka-aterian verran" eli 2.80 euroa.  
• MTV.fi 25.9.2017 typistää negatiivisella asenteella monipuolisen ja taustoitetun HS.fi-jutun "Ikäviä uutisia veronmaksajalle: Koululounaan jättää syömättä joka kolmas teini – Miksi inhokkiruokia tarjotaan niin sinnikkäästi?" HS.fi rajoittaa syömättömyyden teineistä kertovaan Kouluterveyskyselyyn ja kertoo 

"viimeisten seitsemän vuoden aikana onkin tapahtunut selkeää parannusta. Vuonna 2010 kouluterveyskyselyssä 34 prosenttia kahdeksannen ja yhdeksännen luokan oppilaista ilmoitti, ettei syö koulussa joka päivä, kun uusimmassa kyselyssä osuus oli 30. Uudellamaalla syömättömien osuus väheni 47:stä 41:een."  

niin MTV.fi toteaa: "HS: Kouluruokailun jättää toisinaan väliin jopa kolmannes – paikoin 40 prosenttia jättää syömättä."

• Turkulainen kaupunkilehti Aamuset sekä ET-lehti kyselivät molemmat kevään 2016 aikana lukijoiltaan kouluruokainhokkeja. On ilmeisesti helpompaa tehdä juttu kouluruokailusta muistelemalla kouluruokainhokkeja kuin perehtyä tämän hetken kouluruokailun innovaatioihin ja positiiviseen vireeseen... Ehdotan seuraavaksi kyselyksi "Mikä on parasta mitä olet kuullut kouluruokailusta vuonna 2016?" 
• Kouluruokalan kumiperuna -emoji. 5.11.2015. Suomen Ulkoasiainministeriö tiedotti "Suomi julkaisee omat emojinsa ensimmäisenä maana maailmassa". Hesarin NYT-liite julkaisi omat "syviä suomalaisia tunteita kuvastavia" varjo-emojinsa. Kumiperuna-emoji eli lautaselta pomppaava peruna olisi ehkä sopinut suomalaisiin legendamuistoihin Talvisota-emojin rinnalle. Mutta yläpuolella oksentava hahmo tuo jutun kirkkaasti tälle mustallelistalle. 
• Kummitteleeko "kumiperuna" mielessäsi? Nykypäivän kouluruokaa voi kokeilla Teurastamolla. Metro-lehti 4.11.2014. Mainostettaisiinko jotain uudistunutta ravintolaa samoin? "Kummitteleeko sitkeä pihvi mielessäsi? Nykypäivän pihviä voi kokeilla täällä". Toimittaja ei todellakaan ole perehtynyt Kouluruokapäivä-tapahtumaan, joka pyrkii nostamaan kouluruoan imagoa Teurastamo-ruokatapahtuma-alueella Helsingissä 11.11.2014. Tapahtuman järjestäjinä ovat mm. Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiö ELO ja Helsingin kaupungin opetusvirasto. 
• ”Kouluruoka ei usein ole edes lämmintä” YLE Uutisluokka 10.10.2014. Kirjoittaja on yhdeksäsluokkalainen espoolaisen Kilonpuiston koulun oppilas, joka on TET– harjoittelijana Yle Uutisissa. Ikävää nähdä nuorten käyttävän mahdollisuutensa julkiseen vaikuttamiseen ruokkimalla kouluruokahysteriaa eikä rakentavasti. Eikä tämä ole nuorten vika vaan haaste aikuisille omien asenteiden välittämiseen. Joku tämän jutun julkaisun on hyväksynyt...
• Suostuisitko itse syömään kouluruokaa? YLE Häme 19.3.2014. Tällä otsikolla kannustettiin yleisöä soittamaan suoraan lähetykseen. Lainaan juuri ilmestyneen blogikirjoituksesta: "”Kouluruokailu on mediaseksikäs aihe, mutta usein eriskummallisella tavalla. Sen sijaan, että meillä on ikään kuin ”kansallinen lupa” valittaa kouluruoasta, voisimme keskittyä sen kehittämiseen rakentavassa hengessä. Keskimäärin suomalainen kouluruoka on hyvää ja ravitsevaa ja monen lapsen päivän ainut lämmin ateria” Verso - ruokapolitiikan uutisblogi 13.3.2014
• Homeesta valmistettu kouluruoka kiinnosti lukijoita. 16.9.2013 Vantaan sanomat. Vielä viimeinen yleisökalastus sienivalmisteen käytöstä kouluruoassa. 
• Turun Sanomat 19.8.2013: Lounas voi tulla kaakosta. Teksti vei Intian tappavasta kouluruoasta, Suomen lihakohujen kautta kammottavaa kouluruokaa uutisoinnin toistoon. Tekstin täytyy olla trolli, jolla yritetään saada keskustelu kiihkoamaan joukkohysteriaksi.
• YLE 17.5.2013: Lahtelaiskoulussa maisteltiin roskakaloja. Minulta riitti tästä sanoja erilliseen blogikirjoitukseen. Otsikko kun olisi voinut olla kuten ESS.fi 18.5.2013: Koulun kalapuikoille löytyi lähivesistä maistuva korvike. 
• YLE 27.3.2013 Koululaisten kanakeitosta puuttuu kana. Juttu on aiheesta tehty kun ruoan nimi ei täysin vastaa ruoan sisältöä. Mutta jos otsikko olisi alun perin ollut vaikka "Koululaisten kanakeittoa tuunattu kalkkunalla" ei siitä ehkä olisi revitty jatko-otsikoita
• YLE: Koululaiset syövät kanatonta kanakeittioa. Maaseudun tulevaisuus.fi 27.3.2013
• Kanakeitosta puuttu kana - YLE: Tätä on jatkunut jo vuosia. Talouselämä.fi 27.3.2013
• YLE 14.1.2013: Kaali- ja perunaruoat ottavat oppilaita päähän. Miksi otsikko ei ollut "Oppilaat kiittävät vaihtoehtojen tarjoamisesta kouluruokailussa"? Positiivinen juttu on pilattu negatiivisella otsikolla, joka vahvistaa vanhaa kaavaa "kouluruoasta kuuluu valittaa".  
• YLE 23.8.2012: Arvostele mun kouluruoka. Ehkä YÖK-kommenttien toistaminen toi uskottavuutta tekstiin, mutta YLE pääsi jälleen mustalle listalle koska ei maininnut tekstissä sanaakaan Lasten Parlamentin suomalaisesta kouluruokablogista. Hienoa, että uskalletaan ja halutaan kertoa kouluruokailusta maailmalle, oppilaat ovat kotimaankin julkisuuden ansainneet. Mutta miksi jätetään käyttämättä mahdollisuus mainostaa tilaisuutta vaikuttaa suomalaiseen kouluruokailuun kuten skottityttö teki? 
• YLE 2.8.2012: Mitä sinulle jäi lapsuudesta hampaankoloon? -otsikon alla on kuva, jota kukaan ei oleta miksikään muuksi kuin kouluruoaksi. Itse teksti mainitsee kesäkeiton ja kanaviillokin. Kyselysivulla kouluruoka on ensimmäisenä. 
• Pistin palautetta: "Hoh hoijaa. Eikö mitään uutta keksitä kuin kysellä kuka inhosi koulun kesäkeittoa ja kanaviillokkia? Jos jollekin koulun aloittavalle juttu sattuu silmiin osumaan / vanhemmat ääneen mainitsemaan niin saadaan taas uudesta sukupolvesta jäseniä inhokkikerhoon. Kouluruokailu tarvitsee positiivista imagomainontaa, johon YLE:kin voisi antaa panoksensa kts. esim. Ruokatiedon uutinen 26.3.2012 "Ravitsemusviestintä tarvitsee onnistuakseen sosiaalista mediaa". Kts. myös kouluruokailun MUSTALISTA"
• Enhän voinut jättää asiaa tähän kun verorahoillani pilataan kouluruokailun imagoa, kts. blogi-kirjoitus. 
• Lasten Parlamentin Kouluruokablogia mainostetaan liikaa negatiivisen kautta
• Kumiperunoita ja muitakokemuksia kouluruoasta (Etelä-Saimaa lehden Facebook sivu 10.5.2012)
• "Herkkubite" vei ruokahalun (EES.fi 26.3.2012) Jos teksti on " Oppilas epäili keitossa olleen limaisen kellertävänmustan palasen olevan perunaa. Oppilas kirjoittaa viestissään, että ensimmäistä kertaa ruoka jäi lautaselle kyseisen "herkkubiten" (herkkupalan) takia. Millaisia kokemuksia sinulla on kouluruuasta? Kerro niin hyvistä kuin huonoistakin." Ei ole vaikea arvata millaista keskustelua johdanolla saadaan.
• Kts kommentti  Säästökohde2012-03-26 12:45 "Ei enää verorahoilla ruokaa koululaisille ... valtio/kunnat säästää. " Tämän ajatuksen kitkemisessä on haastetta, lue lisää täältä
• Sanomalehtiviikko 6.-10.2.2012, oma kirjoituksensa aiheesta täällä. Imagotalkoiksi hanketta ei voi kutsua. Yllättäen yläkoululaisten teksteissä kehuja kouluruoalle näkyi enemmän kuin hellyttävissä alakoululaisten kolmen rivin sanomissa. Pohjanoteerauksen vei kuitenkin toimittajien viikon aloitusjuttu: 
• Ilkka 7.2.2012: Kouluruoka, yäk vai nam? Lue, kuinka kouluruokaa syöneiden toimittajien kävi! Tuskin siellä koulussa tarjottiin pallokalaa, vaikka otsikosta voisi päätellä ruokailun olevan vaarallinen seikkailu. 
• "Kouluruoka on päivän ainoa lämmin ruoka" hokeman käyttäjä varmasti ajattelee puolustavansa kouluruokaa. Tarkemmin ajatellen hokema ei tee kenenkään kouluruokaa maistuvammaksi. Lue lisää "Lopettakaa jo köyhäinruoka"-kirjoituksesta. 
• Kouluruokatietopankki 19.1.2012: Karmea löytö somesta kouluruokailusta! Myönnän hakevani tällä otsikolla asialle huomiota. Selityksen voi lukea täällä. Selitystä sille miksi tein karmean löydön voi luultavasti hakea tältä sivulta. 
• Iltalehti 12.1.2012: IL selvitti: Täällä on huonoin kouluruoka. Vähemmän lukijaa johdatteleva otsikko olisi ollut "Täällä on lääkärin arvioimana lisäainepitoisin kouluruoka". Miksi ruokalistoja ei arvioitu positiivisesti? "Näissä kouluissa tarjotaan eniten tuoreita kasviksia". Koululaisten lisäaineiden saantia katsoen: Käykää allekirjoittamassa adressi energiajuomien myynnin rajoittamisesta koululaisille:  http://www.adressit.com/energiajuomat 
• Iltalehti 12.1.2012: Kouluruoka herättää suuria tunteita. Otsikko on neutraali ja saa pisteitä. Kun linkin vetää esim. Facebook:iin, paljastuu ilmeisesti aikaisemman otsikon olleen "Nämä kouluruoat olivat kamalia". Toinen piste tulee ilmiselvästä ajattelusta kouluruokailun imagon puolesta otsikon vaihtuessa. Miinuspisteet tulee siitä, että koko juttu piti edes tehdä. Lukijoiden muistoissa ei ole mitään uutisoitavaa. Tai ehkä kirjoittaja halusi testata tulisiko yleisöltä enemmän positiivisia kuvauksia kouluruokailusta kun 6.1.2012 Kouluruokakilpailusta kertovan uutisoinnin yhteydessä mielipidemittarin kysymys oli positiivinen "Onko sinulla hyviä muistoja kouluruoasta?".  3523 äänestä 64% kertoo omaavansa positiivisia muistoja! Harmi etteivät he kirjoittaneet muistojaan tekstiksi. 
• Marraskuu 2011: kuoriaisten löytyminen kouluruoasta repi niin paljon otsikoita, että kokosin ne omaksi sivukseen. 
• A-tuubi-ohjelma / YLE2: 15.11.2011 Ruokailta-mainos. Ohjelman trailerissa toimittajat kokkaavat "kouluruokaa" brasilialaisesta jauhelihasta joka kestää "isältä pojalle" ja perunamuussia jauheesta. Lisäksi he luettelivat "kamalia" kouluruokia ja irvistivät perään "plää". 
• Vankileirien saaristo. Pro peruskoulu-blogi 18.10.2011. Ehkä syytäkin moittia ateriaa, mutta kuvaus on silti kouluruokavastaisen joukkohysterian ruokkimista. 
• Kouluruoka on pahaa - vai onko? YLE:n sortui negatiivisen otsikon huomioarvoon 30.8.2011
• Onko kouluruokailumuistosi hyviä vai pahoja? RadioNova.fi 26.5.2011
• Kouluruoan laatu ihmetyttää lukijoita: Tätä moskaako sanotaan ruoaksi? MTV3.fi 10.5.2011
• Kuntapäättäjän raju linjaus: Kiellän lastani syömästä kouluruokaa, Aamulehti 28.4.2011
• Ruoan kehitysmaa (Jari Tervo), Uusi Suomi- puheenvuoro 19.3.2011
• Syötetäänkö lapsellesi koulussa roskaa? Taloussanomat 9.3.2011
• Kouluruuassa loisia Savonlinnassa. Itä-Savo 15.2.2011 (Miksi otsikko ei ole "kalapuikoissa loisia?" Koulukeittiö ei tehnyt kalapuikkoja itse!)
• MTV:n lukijat muistelevat kouluruokailua: Itkettiin, oksennettiin ja syötiin, MTV3.fi 26.10.2010
• Myös kouluruoan valmistuksesta kertovat otsikot eivät usein herätä ruokahalua

12.8.2011 Luomuohjelmaa ei ole mahdollista toteuttaa talouskehyksen puitteissa

Päivitetty 12.8.2011

Helsingin Sanomat uutisoi 1.6.2011 Lapset jäämässä ilman luomuruokaa
Ja muutaman kuukauden kuluttua Turun Sanomissa otsikoitiin 11.8.2011 samasta ilmiöstä muissakin kunnissa: Luomuintoa kouluruuassa hidastaa rahanpuute. 

Ennen kuin tästä ryöppyää yleisöosastojen täydeltä kirjoitusta, että kouluruokaa ei tarvitse kohottaa luomugourmeeksi yhteisillä rahoilla, niin referoin MTT:n raporttia "Julkset ruokapalvelut ja ruokakasvatus: arjen käytäntöjen kautta kestävään ruokahuoltoon" (2010).

• "Kouluruokailu on monipuolistunut ja sen merkitys on laajentunut alkuperäisestä, vähävaraisilla osoitetusta avustustarkoituksestaan" 
• "Sen lisäksi, että ruoka on fysiologinen välttämättömyys, sillä on myös hyvin monia yhteiskunnallisia kytkentöjä"...
• "Julkisten ruokapalvelujen yhteiskunnallinen merkitys on kansalaisten ruokaturvan ja hyvinvoinnin edistämisessä" 
• "Julkisen ruokahuolto vaikuttaa myös volyyminsa kautta, sillä se muodostaa yhden ruoankuluttujaryhmän, jonka kulutuskäyttäytyminen on lakisääteisyytensä takia paljon ennustettavampaa kuin yksittäisten kuluttajien" 
• "Kouluruokailu on paitsi oppimisen edellytys myös osa opetusta"

Niin, että halutaanko Suomen profiloituvan luomumaaksi, jossa järvet ovat juotavia kuten maabrändiryhmä antoi tehtäväksi? Onko suomalaisten vahvuus ennakkoluuloton ja ratkaisukeskeinen tapa suhtautua ongelmiin? 

Mitä ravitsemustieteilijä moisesta vöyhkää? Kyllähän maha täyttyy ilman luomuakin ravitsemussuositusten mukaisesti. Täyttyy täyttyy, mutta jos ruoan arvostus on niin alhaalla ettei sitä haluta syödä edes ilmaiseksi niin siinä ei täyty ravitsemussuositukset eikä terveyden edistämistavoitteet. Syöjät pitää saada pöytään ensin ja kouluruoan arvostuksen on ennustettu nousevan luomulla. Ei se ravitsemustieteilijää haittaa, jos kouluruokaan sijoitettu lisäraha kiertää osana laajempaa yhteiskuntaa rakentavaa kokonaisuutta. Rakentavan vaikutuksen kritiikin pohjaa on myös syytä tiedostaa voidakseen keskustella pöytään tulijoiden kanssa. 

Niin, että säätytalo. Miten on? Tuskin Helsinki on ainoa kunta, jossa luomuohjelmaa ei ole mahdollista toteuttaa annetun talouskehyksen puitteissa. Tuleeko luomua koululaisten lautasille ja pystyykö EcoCentria jatkamaan hyvin alkanutta työtään?

Jotta asiassa olisi pohdittavaakin niin linkitän tähän heinäkun alussa julkaistun lehtijutun: 7 syytä, miksi luomuhössötys tympii.