Koulujen kasvisruokapäivä ilmestyy uutisiin tasaisin väliajoin. Keräilen näitä uutisia tälle sivulle.
Syyskuussa 2012 julkaistiin Helsingin kohtutun pakollisen kasvisruokapäivän vaikutuksia kouluruokailun käyttöön.
Syyskuussa 2012 julkaistiin Helsingin kohtutun pakollisen kasvisruokapäivän vaikutuksia kouluruokailun käyttöön.
Helsingin koulujen kasvisruokapäivä: Oppilaiden reaktiot kestävien ruokailutottumusten edistämishankkeeseen. Chiara Lombardini ja Leena Lankoski Helsingin yliopisto Taloustieteen laitos, Helsinki 2012Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka tällainen valinnanvapautta rajoittava toimenpide soveltuu ohjauskeinoksi kestävämpiin ruokailutottumuksiin pyrittäessä. ... Kasvisruokapäivän vastustus voi johtua joko psykologisesta reaktanssista tai yksinkertaisesti siitä, ettei kasvisruoan mausta pidetä. Jälkimmäisessä tapauksessa tuotekehittely on avainasemassa. Silloin kuitenkin, kun vastustus kohdistuu nimenomaan kasvisruoan pakollisuuteen, kasvisruoasta voidaan tehdä houkutteleva oletusvaihtoehto pakollisuuden sijaan. Jos pakollisuudesta halutaan pitää kiinni, toteutuksen yhteydessä jaettavaan informaatioon ja hankkeen markkinointiin on syytä kiinnittää erityistä huomiota.
Ruokatieto 21.9.2012: Tutkimus koulujen kasvisruokapäivästä: annoskoot pienenivät ja lautashävikki kasvoi
Oma kantani kasvisruokapäivään on ollut ja on yhä samanlainen kuin otsikoista voi päätellä: pakollinen kasvisruokapäivä ei ole menestys. Osasyynä voi olla ettei kasvisruokaan ole panostettu yhtä paljon kuin sekaruokaan (hukkasin viitteen, missä valitettiin kasvisruoan laadusta vrt. muu tarjottu ruoka). Syynä voi olla myös kotoa opittu kielteinen kanta kasvisruokaa kohtaan tyyliin "Kyllä kasvis ruoka sopii sellaisille nuorille jotka illat märehtii niitä heiniä tietokoneen ääressä ja 30 v nivelet lonksuu paikaltaan ja ranka on niinkuin ongenkoukku siitä se on hyvä raahautua eläkkeelle jos pönttö ei ole mennyt sekaisin katsellessa toisten nuorten reipasta menoa." (Yleisökommentti 9:43).
Ei pidä kuitenkaan ajatella etteivät nuoret pitäisi kasvisruoasta tai voisi oppia pitämään siitä: pinaattiletut ovat usein mainittuna koululaisten suosikkiruokina, lue vaikka täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä, missä pyydetään "aivan tavallista kasvisruokaa eikä soijarouhebolognesea". Löytyy myös uutisia, missä kasvispasta loppui kesken suuren suosion takia (KSML 23.3.2012).
Pakko ei ole se keino, millä ruokailusta tehdään kiinnostavaa. Aiheesta lisää kirjassa, jossa Ranskaan muuttanut kanadalainen äiti kertoo näkemyksensä ja kokemuksensa ranskalaisten tavasta opettaa lapsensa syömään kaikkea ja erityisesti kasviksia monipuolisesti (French Kids Eat Everything).
Kasvisten syönnin henkilökohtaisesta terveysvaikutuksesta ei kai kukaan enää kiistele. Tässä näkemys miten kasviksia syömällä voi edistää myös tulevien sukupolvien terveyttä: EkoCentria uutiset 2040.
Lehtiotsikoita kasvisruokapäivästä
- Poliitikkojen ei pitäisi päättää kasvisruokapäivästä (Tutka 12.4.2012)
- Rovaniemen kouluihin ja päiväkoteihin pakollinen kasvisruokapäivä? (YLE Lappi 30.3.3012)
- Mitä ihmettä? Kouluruoka loppui kesken, oppilaat jäivät ilman ruokaa! (KSML 23.3.2012)
Teksti julkaistu alunperin huhtikuussa 2012, päivitetty 25.9.2012.
Tämän tekstin päivittämisen aikana keitin pihamme omenoita soseeksi tyttäreni (8v) avustaessa pilkkomisessa.
Kasvispäivissä on riskinsä. Vantaalla on tämän varjolla syötetty lapsille aivan käsittämättömiä soija-aterioita. (säästö)
VastaaPoistaKasvisruoka ei aina maistu lapsille. Lapsen kasvismaku kehittyy iän ja kasvun myötä. On joitain ruokalajeja, jotka maistuvat kuten yllämainitut pinaattiletut. Kasvislasagne maistuu myös.
Olisi hyvä, että ainakin isoissa kouluissa olisi koko ajan tarjolla sekä liha- että kasvisruokavaihtoehto.
Parasta "kasvisvalistusta" olisi monipuolinen salaattipöytä, jossa olisi runsas kasvisvalikoima, joka houkuttelisi lapsia yhdistelemään ja maistelemaan erilaisia kasviksia. Sekasalaatti voi jäädä lapselta syömättä yhden pienen kasvisosasen takia, esim. vaikka paprikanpalasen takia.
Tänään koulussamme oli tarjolla perinteinen, maukas lihaketto. Kyllä maistui kaikille. Suomalainen perusruoka pitää kouluissa edelleen pintansa.
Salaattipöytä on osoittautunut hyväksi tavaksi lisätä koululaisten kasvisten käyttöä. Minna Mytkäniemen tutkimuksessa "Kaappaa Kasvis"-hankkeesta tosin todettiin, että laadukkaan salaattipöydän ylläpitäminen ei usein ollut mahdollista sen kalleuden takia. http://uutiset.ruokatieto.fi/WebRoot/1043198/X_Uutistenhallinta-2-1-palsta_uusi.aspx?id=1224835
VastaaPoistaTuosta lasten kasvismausta esittäsin ettei kyse ole kehittymisestä iän myötä vaan kokemusten myötä ts. jotkut lapsista saavat ennen kouluikää enemmän kokemuksia kasvisten mausta kuin toiset ja ovat siten edellä koulun alkaessa. Kuten tuo yllä oleva Ruokatiedon juttukin esittää, "Lasten ruokakasvatuskampanjoita tarvitaan myös jatkossa".
Soijasta tosiaan ollaan montaa mieltä. Ympäristösyistä lihaa korvaavana proteiininlähteenä se kuitenkin tulee lisääntymään. Ennen kuin tarvitsee lautasen päällistä kovasti uudistaa ympäristösyistä, kannattaa pistää roskiin menevän ruoan osuus järjestykseen. 10-15% hävikki kulutetusta ruoasta on hämmentävä uutinen http://uutiset.ruokatieto.fi/WebRoot/1043198/X_Uutistenhallinta-2-1-palsta_uusi.aspx?id=1229750
@enkeliporsas: monipuolinen salaattipöytä tulee liian kalliiksi. Salaattivihannekset taitaa olla kouluruuan kallein komponentti muutenkin, tai jos ei niin kärkipäässä kumminkin. Monipuolistamalla salaattipöytää ei sitten budjetti enää muuhun ruokaan riitäkään. Se on kyllä totta että salaatin komponentit kannattaisi tarjota erillään toisistaan jos niitä on useampia.
VastaaPoistaJyväskylässä tämä kasvisruokapäivä on ollut jo vuosia käytäntönä ja kiertävässä listassa säännöllisesti. Ketään se ei haitannut eikä kukaan tukehtunut vihanneksiinsa ennenkuin joku jossain keksi nostaa valtakunnalliseksi keskustelunaiheeksi koulujen kasvisruokapäivän. Silloin sitten lopulta paljastui, että meillä on kaikessa hiljaisuudessa syötetty lapsille säännöllisesti kasvisruokaa jo pitkään, eikä kerrottu kellekään mitään! Hui.
Minusta parasta kasviskasvatusta olisi oikeasti hyvä kasvisruoka. Olen ihan samaa mieltä siitä, että kasvisruokana tarjottavat kasviperäisillä lihankorvikkeilla valmistetut sotkut, jotka varsinkin yrittävät imitoida liharuokana tarjottavaa ruokalajia, ovat suurkeittiövalmisteina useimmiten järkyttäviä sotkuja. Kasvisruoka voi olla myös oikeasti hyvää kun se vain osataan oikeasti tehdä.
Kiitos Anynyymi kokemuksen jakamisesta. En osaa sanoa onko Suomessa kasvisruokapäivä-aihe politisoitumassa ja siksi niin näyttävästi tullut esille. Ainakin Helsingin kasvisruokapäivän uutisointi aikoinaan vaikutti hieman siltä kun puhuttiin taistolaisten hankkeesta.
VastaaPoistaTäällä Usassa Pinkki Lima-aihe on jo täyttä politiikkaa kts. http://www.foodpolitics.com/2012/04/the-legacy-of-lftb-a-k-a-pink-slime-power-politics-in-action/
Jossain kirjoittaessani näin lehtijutun missä oli (oppilaan mielipiteenä) sama mainitsemasi asia ettei kasvisruokiin ole panostettu samoin kuin sekaruokiin. Luotan, että tavoitteet kasvisten lisäämisestä kouluruokailussa samalla syntyvää jätettä vähentäen, luovat uusia reseptejä.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistasoijasta...
VastaaPoistaSoijapapuja rahdataan Suomeen Brasiliasta. Ilman muuta selvää on, että moinen rahtaaminen on ympäristölle vahingollista. Lähiruuan kuljettaminen rasittaa luontoa vähemmän.
Toisaalta soijankasvatus aiheuttaa Amazonin sademetsissä lisääntyvää metsäkatoa. Lisää teitä jä peltoja raivataan soijalle.
Suomessa pitäisi kouluruoka tehdä suomalaisista kasviksista.
Onhan tässä soija-kysymyksessä vähän "hölmöläisten peiton jatkamis"-meininkiä. Hiilijalanjäljen lisäksi pitää miettiä millä oikeudella kasvatamme ruokamme toisten vesivarannoilla.
VastaaPoistaTäällä Teksasissa kärsitään kolmatta vuotta ennätys kuivuudesta ja viime kesän sateettoman jakson aikaan uutisoitiin karjan teurastuksista kun eläimille ei enää kasvanut ruokaa ja veden hinta teki kasvattamisesta kannattamatonta. Tämä teki paikallisesta lihasta hetkeksi ennätyshalpaa ja kasviksista ennätyskalliita. Joten veden merkityksen ruokaamme on tullut havaituksi omakohtaisesti.
Vesiterveisiä myös Big Bend kansallispuistosta, joka sijaitsee autiomaassa Meksikon rajalla. Telttailijoille ei ollut tarjolla suihkuja 30km lähempänä... Ja nekin olivat maksullisia. Juomavettä oli vapaasti saatavana. Hanojen päällä oli aina kyltti "jokainen pisara merkitsee". Paikka on näkemisen arvoinen, jos näille kulmille osuu.