Kirja: French Kids Eat Everything - Karen Le Billon

French Kids Eat Everything, kirjoittajana Karen Le Billon, on jälleen yksi julkisuuden herättämää uteliaisuuttani lukemani kirja. Kirja osoittautui hyväksi vastapainoksi Why Calories Count-kirjalle, konkretisoiden sen sanoman toteutuksen ranskalaisessa arkielämässä, josta itsellänikin on jotain kokemusta parin vuoden ajalta. Kirjoittaja antaa myös osansa kirjan julistuksen arvosta ranskalaiselle kouluruokailukulttuurille.

Kirjan kertojana on kanadalainen äiti, joka muuttaa miehensä kotimaahan Ranskaan heidän kahden pienen tytön kanssa. Kirja alkaa elävän elämän kulttuurieroista johtuvilla kommelluksilla ruoan ääressä. Äiti mm. luulee päiväkodin hienojen pikkusuolaisten tarjottavien olevan vanhemmille ja ihmettelee hoitajien paheksuvia katseita kunnes huomaa muiden vanhempien syöttävän niitä lapsilleen. 

Äiti kokee lastensa olevan hyvin rajoittuneita hyväksymissään ruokalajeissa eikä kehu myöskään itseään rohkeaksi ja kokeneeksi maistelijaksi. Hän myös myöntää useissa kirjan kohdissa inhoavansa kokkaamista ja kiireisiin yhdistettynä tämä on tarkoittanut aika yksipuolista ruokailua ennen muuttoa Ranskaan. Katsellessaan ranskalaisia lapsia hän näkee heidän syövän tyynesti, siististi ja hätäilemättä mitä tahansa mitä lautaselleen saavat jo pienestä pitäen. Ja erityisesti kasvisten laaja valikoima hämmästyttää äitiä. Erilaisten kokemusten kautta äiti alkaa ymmärtää, että pärjätäkseen sosiaalisesti hänenkin puoliranskalaisten lastensa on opittava maan ruokatavoille. Toki taustalla on myös huoli lasten terveyden puolesta. 

Äidin onneksi hänellä on ympärillään koko kylä. Koulun ravintola ja kaverien esimerkki tekee osansa ruokavalion laajentamisesta ja tapakasvatuksesta. Suurta osaa näyttelevät myös ranskalaiset isovanhemmat sekä kirjan edetessä myös lasten isä. Lisätukea tulee ruokakasvatusalaa tuntevilta ystäviltä ja muilta äideiltä. Tuki ei kuitenkaan vähennä äidin päättäväisyyden merkitystä lopulta koko perheen ruokatapojen muutoksessa. 

Päätöksensä tueksi äiti laatii oivallustensa mukaan kymmenen "ruokasääntöä", jotka saavat paikkansa jääkaapin ovessa. Näiden sääntöjen taustaksi hän saa ystäviltään tutkittua tietoa käytännön vinkkien lisäksi. Ja joskus säännön konkretisointiin tarvitaan isovanhempien päättäväinen puuttuminen asioihin. Silti säännöt on miellettävä vähemmän kielloiksi tai pakoiksi ja enemmänkin ohjeiksi tapojen muodostamiseksi. Lopputulos on monien mutkien ja takapakkienkin jälkeen koko perhettä tyydyttävät rennot, mutta terveyttä kokonaisvaltaisesti edistävät ruokailutavat. Kokonaiskuvasta kertoo enemmän kirjan koko nimi kuin pelkkä otsikko: French Kids Eat Everything - How our family moved to France, cured picky eating, banned snaking, and discovered 10 simple rules for raising happy, healthy eaters. Kirja ei kuitenkaan kehoita kaikkia muuttamaan Ranskaan parantaakseen ruokailutapojaan vaan käymään yhtä systemaattisesti läpi oman perheensä ruokailutottumuksia ja niihin johtaneita syitä. 

Itselleni kirjan lukeminen oli sekä ammatillisesti että omien elämänkokemusten sanoittajana hieno lukukokemus. Karen le Billon yhdistää sujuvasti tutkittua tietoa omiin käytännön kokemuksiin sekä oivalluksiin, joten kirja toimii myös lasten ruokakasvatuksesta kiinnostuneelle hakuteoksena 2000-luvun tutkimuksiin. En ole ollut aikaisemmin tietoinen, että Ranskassa on tutkittu ilmeisen paljon lasten makukokemusten kehittymistä ihan omassa maun instituutissa, Institut du Goût, Paris. 

Suosittelen kirjaa kenelle tahansa, joka tuntee omien lastensa ruokavalion olevan hyvin rajoittunutta. Mutta varoitan, että kirjan oivallusten tulisi vaikuttaa myös molempien vanhempien ruokatottumuksiin. Karen le Billon ei olisi jaksanut onnitumiseen asti ilman miehensä tukea tavoitteelle. Kirjoittaja havainnoi miten ympäristö joko tukee hyvinvointia edistävien ruokatapojen toteutuksessa tai ei tue. Esimerkiksi käy Ranskalaisen koulun liki kahden tunnin ruokatunti, josta vähintään 30min istutaan pöydässä ja vastaavasti kanadalaisen koulun 10min ruokatauko. Kirja käy läpi myös tekijöitä mitkä yhden vaihtoehdon  tyypillisessä ranskalaisen koulun ruokalistassa laajentavat lasten ruokavaliota. Kaverien vaikutus ei suinkaan ole vähäisin tekijä. 

Erityisesti suosittelen kirjaa, jos joku on muuttamassa Ranskaan asumaan. Kirjassa on selitettynä ja avattuna monia ranskankielisiä ruokaan, ruokailuun ja ruokamaailmankuvaan liittyviä termejä. Esim. "Aliment", jonka Google kääntää "ruoka" ja kirjassa tekstiä on reilun sivun verran. Se, että hankalasti muille kielille käännettäviä termejä on paljon, kuvaa hyvin Ranskan pitkän historian aikana muodostunutta ruokakulttuuria. Tämä ruokakulttuuri on jopa Unescon maailmanperintöluettelussa vuodesta 2010 lähtien. 

Vaikka en enää asu Ranskassa niin silti moni kirjan selitys ranskalaisten asenteesta ruokaan lisäsi ymmärtämystä omakohtaisille kokemuksilleni. Koska lapseni eivät syöneet Ranskassa koulussa, vaan hain heidät kotiin syömään, meidän perheellä on kokemusta ranskalaisesta joukkoruokailusta vain parilta leiripäivältä. Toinen leiripäivistä jäi ikimuistoisena lasten mieliin, koska siellä tarjoiltiin simpukoita ja ranskalaisia lounaaksi. Meillä ei myöskään ollut paikallisia tuttuja ennen muuttoa ja erityisesti kielitaidottomuus eristi pitkäksi tutustumasta paikallisiin ihmisiin syvemmin. Kielitaidottomuus ei onneksi estänyt kiertämästä kirjoittajan lailla kylän viikottaisella kasvistorilla, pienissä ruokakaupoissa ja hankkimassa kokemuksia mm. juustoista ja kestomakkaroista sekä tietysti patongista. Jotain asioita oppii kielenkannan kautta, kuten esim. torimyyjän kysymyksen "milloin haluat syödä hedelmän" merkityksen ja etten pidä lampaanmaidosta tehdystä juustosta. Tai ehkäpä en vain ole vain vielä oppinut pitämään siitä mausta, mikä on "French Kids Eat Everything"-kirjan pääsanoma.

Kirja päättyy moniin kasvisten makuun tutustuttaviin resepteihin. 

Kirja on saanut kansainvälisesti paljon huomiota arvostetuilta tahoilta:

The New York Times 13.4.2012: Why French Are Superior (In One Way)

Bon Appétit 2.4.2012: On Raising Healthy Eaters. 

Forbes 23.3.2012: French Kids Eat Everything. Take Notes. 

Kirjan ensimmäisen kappaleen voi lukea tästä linkistä: French Kids Eat Everything 
Ne 10 sääntöä ovat avattuna mm. täällä: A Cup of Joy-blogi

Karen le Billon kirjoittaa myös blogia: Karen le Billon, josta löytyy myös hauska video kirjasta.