Kiitospäivä 24.11.2011

Täällä Usassa vietetään torstaina 24.11.2011 kiitospäivää.

Ehdotan, että siellä Suomessakin vietettäisiin kiitospäivää silloin ja sanottaisiin KIITOS koulun keittiön henkilökunnalle.

Edes se kiitos.

Usassa, jossa erilaiset "customer/employee/neighbour/city worker Appreciation Day" ovat kansallisperinnettä, vietetään keväisin valtakunnallista "School Nutrition Employee"-viikkoa. Silloin järjestetään tapahtumia missä keittiöhenkilökunnan työtehtäviä ja työn merkitystä tuodaan esille oppilaille sekä vanhemmille. Lisäksi kouluruoka-järjestö ohjeistaa valmiilla kaavoilla ja kanavilla miten ja mitä kautta kehua oman koulunsa henkilökuntaa.

Kiitospäivään (eng. Thanksgiving) kuuluu kiitosten antamisen lisäksi olennaisesti ruoka ja yhdessä syöminen. Meidän pienellä koululla ei ole keittiötä vaan ruoka tulee yksityiseltä pitopalvelulta, pitseriasta lähetillä joka perjantai tai eväinä kotoa. Joten ei ole keittiöhenkilökuntaa ketä kiittää. Kiitospäivää ennen koulun vanhemmat kuitenkin tarjoavat nyyttärilounaan koulun opettajille ja henkilökunnalle "Teacher and staff Thanksgiving lunch". Muutama päivä ennen tapahtumaa koulun seinälle ilmestyy listat, missä voi ilmoittautua tuomaan kalkkunaa, salaattia, lisukkeita, jälkiruokaa, tavallista parempaa kahvia ja teetä jne. jne. Tapahtuma-aamuna vanhemmat jättävät tuomisensa keittiöön, jossa vapaaehtoiset asettavat ne tarjolle buffeepöytään taukotilaan ja kutsuvat henkilökuntaa lounas- ja kahvitauon aikaan syömään. Vapaaehtoiset myös tiskaavat tarjoiluastiat ja siivoavat paikat jälkeenpäin sekä pakkaavat ylijäävän ruoan jääkaappiin nautittavaksi vielä seuraavinakin päivinä. Hieman tässä "liikaa" hygieniasta tietävää hirvittää, mutta ainakin viime vuonna selvittiin ilman vatsatautiepidemiaa opettajien joukossa.

Keväällä on lisäksi vielä "Teacher and staff appreciation Day", missä vanhempaintoimikunta myy etukäteistilauksia kukista, jotka tapahtuma-aamuna lapset saavat noutaa vapaaehtoisilta vanhemmilta koulun aulassa ja viedä omille opettajilleen heille nimettyihin maljakoihin. Useat lapset ovat askarrelleet kukkiin kiinnitettäviä kortteja, joihin ovat kirjoittaneet kiitoksensa. Tapahtuma on rahankeräystä, mutta myös aidosti lasten puolelta kiitoksien välittämistä opettajilleen sekä kouluavustajille kun heille annetaan siihen mahdollisuus. Ja henkilökunta arvostaa elettä. 

Minä jätän tähän yhden kanavan auki, missä voi käydä kehumassa koulunsa keittiöhenkilökuntaa.

Kouluruoka katettuna, vol 2

16.10.2011 YLE Radio Suomen teemailta oli kouluruokailta, joka kattaa kouluruoka-aiheen monelta kantilta katsottuna ja laajemmin kuin minä puolisen vuotta sitten. Keskustelijoina ovat ELO-säätiön (Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiö) johtaja Sari Mattila, Espoo Cateringin toimitusjohtaja Minna Ahola ja Kirkkonummen ruokapalvelujohtaja Toini Linnanmäki. Toimittajana on Petri Rinne.

Asiantuntijoiden keskustelua värittää useissa kohdin kouluruokailun itseoppineet asiantuntevat kuten koululaiset (30:00), rehtori (04:30), isovanhemmat (57:30) sekä yleisösoitot omista kouluruokamuistoista (55:00 / 1:05:45 / 1:13:00 / 1:22:22 / 1:38:00). Kokki Aki Wahlman myös paljastaa näkemyksensä makaronilaatikon suosion perusteista Suomessa sekä antaa vinkkejä kasvisten miellyttävyyden lisäämiseksi (1:27:00). Lisäksi pohditaan tarvitseeko koulun olla paikka missä tarjotaan pitsaa (1:17:00) ja miksi pyttipannua ei ehkä pysty enää tarjoamaan kouluissa (19:00). Lähetyksessä kuullaan myös aikamerkki (52:20), liikennetiedote (1:12:16) ja aina minulle yhtä mystinen merisää (42:25) .

Koska ohjelmasta ei ole kirjallista viitettä sisällöstä ja katson sisällön olevan ehdottomasti myös lukemisen arvoista, pyrin referoimaan kuulemaani tekstiksi. Viittaukset sisältöön ovat suluissa minuuttikohtina, mikäli joku haluaa pikakelauksella hakea kokemusperäistä tietoa. Olen lisännyt tekstiin myös linkkejä muihin kirjoituksiini kouluruoan laajemman kattamisen mahdollistamiseksi. Lähetys on pitkä (yht. 1:45:56) mutta siitä huolimatta se on tiivis yhteenveto kouluruokaan vaikuttavista monista tekijöistä kuten vaikka keittiöstä, syöjistä, raaka-aineista tai isovanhempien esimerkistä mielenkiintoisesti esitettynä. Nostan tähän alkuun kaksi aihetta, jotka ohjelmassa minusta tuovat uudenlaista näkökantaa kouluruokaan vaikuttavista tekijöistä:

• Puhuttaessa kotimaisten ja lähiruokien suuremmasta käytöstä (1:21:10) kouluruokailussa palvelujen tuottajat tuovat esille epäkohdan miten hedelmiä ostetaan vaikka hedelmiä ei Suomessa kasva kovin laajasti, määrällisesti riittävästi eikä monipuolisesti. Tuottajat kysyvät missä ovat Suomen lähimetsien marjojen poimijat sekä yritykset, jotta marjat saataisiin käyttöön laajemmin julkisessa ruokailussa. Lisäksi tarvitaan julkista tukea, että marjoja on myös varaa käyttää kun kaikkialla koululaiset eivät voi poimia itse koululle kuten ennen aikaan.
• Lähetykseen puhelimitse mukaan otettu kokki ja kouluttaja Aki Wahlman kummastelee tapaa puhua kouluruokailussa vain raaka-aineiden kustannuksista (1:32:10). Saahan eurolla "juuston" (=juustohampurilaisen, toim. lisäys). Olisi puhuttava kokonaiskustannuksista. Sillä vaikka kouluruokailuun laitettaisiin puolet enemmän resursseja, niin ei ole varmaa miten paljon se lisäisi kuluttajien kokemaa miellyttävyyttä. Enemmän tulisi katsoa kokonaisuutta. Keskuskeittiömalleillakin voidaan toteuttaa kuluttajia miellyttävää hyvälaatuista ruokaa kun pystytään panostamaan suunnitteluun ja tekijöihin paremmin. Hän ei kannata kaikkiin kouluihin omia pieniä valmistekeittiöitä, koska se on uhka kouluruoan tasalaatuisuudelle. Tärkeää kuitenkin olisi, että koululainen näkisi ruoan valmistajan ruokaillessaan, olipa kyse jakelu- tai koulukeittiöstä. 

Ohjelman aluksi esittäytyy studiokeskustelijoista Espoon Cateringin toimitusjohtaja Minna Ahola (myöhemmin ESP) kertoen vastaavansa n. 50 000 aterian valmistumisesta, joista 30 000 on kouluruokailussa. Kirkkonummen ruokapalvelun johtaja Toini Linnanmäki (myöhemmin KN) valoitti miten toimii suuri ja monia erilaisia ryhmiä palveleva ruokapalvelu, joka sisältää sekä tuotantokeittiöitä että palvelukeittiöitä (00:01:50). Perusruokalistan rakentaminen alkaa aina kouluruokalistasta (joka on suurin volyymiltaan keittiössä tuotetusta ruoasta), mistä muokataan päiväkodeille sekä vanhuksille ja terveyskeskuksen omat versiot ruokahuollosta. Näin siksi, että hankinta-asiat määräytyvät perusraaka-aineiden mukaan ja ruoka tulee luistavasti kun on samanlaista pääruokaa aineiltaan kaikissa keittiöissä. (Tarkennettu 7.11.2011 Toini Linnanmäen työnkuvauksen osalta.)

Sari Mattila (myöhemmin ELO) esittelee Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisäätiön tavoitteeksi edistää suomalaista ruokakulttuuria niin, että se on kansainvälisestikin laadukas ja kiinnostava vuoteen 2015 mennessä (00:02:50). Koululounas liki 900 000 hengen tapahtumana on suuri osa juuri suomalaista arkipäiväistä ruokakulttuuria ja siten mahdollistaa hyvin monen erilaisen asian välittämisen kouluruoan kautta kuin vain ruokahalun tyydyttämisen. Ruokailun sosiaalinen puoli on yksi näistä asioista.

Liedossa Varsinais-Suomessa tehdyssä osuudessa 53 oppilaan Saukonojan koulun johtaja Sami Kolehmainen kertoo ajatuksiaan kouluruokailusta (0:04:30). Kahdeksan vuoden ja usean koulun kokemuksella Kolehmainen ihmettelee negatiivisia kirjoituksia kouluruoasta sillä hänen saamansa kouluruoka on ollut aina hyvää. Syömishäiriöistä kommenttina on ettei näin pienessä koulussa sellaista näy kuin salaattien hylkimisenä ja valikoivana syömisenä ruokalajien kohdalla. Maanantain muita päiviä suurempi ruokamenekki on tuttua myös pienessä koulussa (07:25). Aiheeseen palataan studiokeskustelussa myöhemmin (17:30), jolloin Kirkkonummen ruokapalvelun johtaja esittää osasyyksi myös viikonloppujen erilaisen elämisen rytmin, missä syöminen on epäsäännöllisempää ja napostelevaa.

Pienen koulun ruoat tulevat lähikoulun keittiöltä ja koulun johtaja arvelee tämän olevan alan asiantuntijoiden pohtimana taloudellisesti paras menetelmä ja mielestään tuottaneen hyvää kouluruokaa oppilailleen. Kolehmainen toteaa ruokakustannuksista "etteivät kokit ole taikureita!" ja pystyvän loihtimaan tyhjästä tarpeeksi ravinteikasta ruokaa lapsille, joten määrärahojen pienentämisessä täytyy olla tullut jo pohja vastaan (0.10:50).

Studio-osuudessa ELO-säätiön johtaja löysi koulukeskustelusta erityisen ihanaksi kuvauksen lasten keskustelusta kouluruoasta. Sitä mistä keskustellaan, myös arvostetaan enemmän (21:00). Keskustelu myös avaa lapsille kykyjä ottaaa uusia makumaailmoja omakseen. Suomessakin on nyt herätty huomaamaan ruoan ja ruoan valmistajien merkitystä. ELO-säätiö on tukemassa kouluruokakilpailua, joka on käynnistynyt syksyllä 2011. Jäjestäjien ensimmäisenä tavoitteena on nostaa kouluruoka ja sen kunnioitus sille kuuluvalle tasolle. Ei vain sisällön vaan myös tekijöiden kohdalta. 48 minuutin kohdalla kuuluu asiaa huippukokkien panoksesta kouluruokailun arvostuksen nostamisessa ja lisänäkemystä kilpailun merkityksestä kouluruokailulle. Lasten kouluruoalle osoittama arvostus riippuu myös paljolti miten koulun aikuiset ja vanhemmat opettavat arvostusta ja käyttäytymistapoja. Siksi ei tule syyllistää ketään vaan ottaa yhteinen vastuu arvostuksen puutteesta (22:00).

Keskusteltaessa kouluruoan hinnasta toimittaja ehdottaa käsitteen "ilmainen kouluruoka" poistamista puheesta, koska koululounaskaan ei ole ilmainen. ELO pohtii mitä jos suomalaislasten ainutlaatuinen sosiaalinen etu vedettäisiin pois niin miten se taatusti huomattaisiin perheissä kun koulupäivän aikaisesta ruokailusta tulisi päivittäistä pohdittavaa (24:50). Siksi kouluruoan arvostusta lisäisi tietoisuus kaikesta mitä kouluruoan tuottaminen sisältää ja todellinen arvo on. Ettei keittiöosaaminen ja monimutkaiset hankitakanavat tule kuin napista kuten yleisesti odotetaan olevan.


Ruokailun hoitaminen on poliittinen kysymys (28:00). Sen on ollut sitä silloin kun kouluruokailulla on haluttu turvata niin isojen kuin pienten maalaistalojen lapsille tasa-arvoiset lahtökohdat koulun käynnille (26:00). Englannissa tasapäistämistä on koulupukujen käyttö, Suomessa on haluttu tarjota ilmainen kouluruoka. KN kertoo kunnissa usein pohdittavan mikä on kouluruokailun todellinen hinta ja mitä kouluruoka saa oikeasti maksaa (27:00). Tämä on ollut kouluruokailun kustannustehostumista muokkaava tekijä ja vaikuttanut mm. keskuskeittiöiden käytöstä päätettäessä. Siten politiikka on suurestikin vaikuttanut kouluruokailuun nykyaikanakin. ESP huokaa, että kustannustehokkuus on jo kouluruokailun osalta pistetty kuntoon jo monta vuotta sitten ja kunnissa voitaisiin jo katsoa muitakin tehostus kohteita (28:45). Kouluruokailun tehostamisessa tuntuu myös raaka-aineiden hinnan nopea nousu. Lähetyksessä tulee ilmi myöhemmin (53:00) miten Kirkkonummen kunnan kokonaisbudjetista pistetään 2.2% ruokaan, Espoossa 4%. Toteamuksena muistutetaan julkisen ruokapalvelun palveluita tarvittavan eniten juuri silloin perheiden taloudellinen tilanne on heikko.

Loppukäyttäjien puheenvuorossa (30:00) kuudennen luokan oppilaat laativat viikon ruokalistan: lihapullat ja muusi, kebab ja riisi, loimulohi ja perunat voikastikkeella, nakkikeitto, kinkku ja perunamuusi. Leivän syömisestä oppilaat kertovat sämpylän maistuvan ja näkkärin erityisesti vain keittojen kanssa (34:00). Salaatin tuomitaan sisältävän usein eksoottisia raaka-aineita, joita ei huvita syödä maistamisen jälkeen (35:00). Matka keskuskeittiöltä kuulemma maistuu vetisyytenä ja velttoutena salaatissa. Studio-osuudessa (38:00) KN:n tunnisti haastateltujen lasten lempiruoat, mutta kertoi useana vuonna Kirkkonummelaisten oppilaiden suosikin olleen wrapit. Hän myös pohti olisiko kädestä suuhun syöminen lapsille mieleen pikaruokaloista saadun opin vuoksi. Ja vastaavasti kokolihakastikkeita on karsittu listoilta kun niitä ei ole osattu syödä. ESP korjasi toimittajan virhelausuntoa, missä ruoka olisi huonompaa suurissa erissä kuin pienissä erissä valmistettuna (41:00). Kyse on enemmän reseptiikasta, esimerkiksi puuro,  keitto-, pata- ja laatikkoruoat vain paranevat suuren erän vaatimalla pitkällä kypsennysajalla.

Toimittaja jatkaa vierailuaan Liedon koulussa, jossa vietetään isovanhempien päivää kouluruokalassa (57:30). Hän haastattelee isovanhempia kouluruokailusta yli 50-vuotta sitten. Silloin kouluruokalasta sai vain lämpimän aterian, leipä ja maito piti tuoda itse. Toiselle isovanhemmalle vuosikymmeniäkin sitten oli suosikki makaronilaatikko. Reijo niminen isovanhempi kuvailee miten 40-luvulla ruoka oli automaattisesti lähiruokaa (1:02:50). Ohravelliä, kauravelliä, liha- ja papusoppaa syötiin vuoropäivinä oman pulpetin ääressä. Kovin suurta vaihtelua ei ollut, mutta ruokaa oli riittävästi sota-aikanakin. Kaikki isovanhemmat päivittelivät kouluruokaan käytettyä 75 senttiä, mutta sillä aikaan saatua kanasoppaa kehuivat kaikki. Elo näki positiivisena miten isovanhemmatkin kiinnittävät kouluruokaan huomiota erilailla kuin aikaisemmin (1:07:00).

KN toivottaa tervetulleeksi vanhemmat maistamaan kouluruokaa (1:08:30). Oppilaiden vanhempia ja isovanhempia myös kutsutaan erityispäivinä tutustumaan kouluruokaan. Vuonna 2010 toteutettiin Kirkkonummella "Safkaa diggaa tai body flippaa" poikkihallinnollinen hanke (terveydenhuolto, kotitalousopettajat, hammaslääkärit, ruokahuolto), jossa kiinnitettiin huomiota etteivät oppilaat syö kaikkia aterian osia vaan korvaavat niitä epätervellisillä välipaloilla. Hankkeen sisältö oli monipuolinen: vesi tekee hyvää-tempaus, jossa jaettiin vesipulloja vrt. kokispullo, unelmien koululounas-suunnittelukilpailu (tuotokset ruokalistalle), eurooppa-viikko: äänestys minkä maan ruokia haluavat syödä. välipala-näyttely, makukoulu, huipennuksena ruokamessut Kirkkonummella: palkintojen jako sekä yhden päivän koululounaskokonaisuus (perunalasagne). Tästä ruokakokemuksesta useat vanhemmat olivat todenneet "Tämän kaikenko meidän lapset saavat syödä?"

Yleisöpuhelussa (1:13:00) kerrottu kouluruokamuisto vuosikymmenten takaa mustikkasopasta, joka sisälsikin suolaa ja sen pakkosyöttämisestä oppilaille sai studioasiantuntijat keskustelemaan vähemmän suosittujen ruokien vaihtamisesta ruokalistoilla. Espoo sanoo niiden karsimisen ruokalistoilta olevan nykyään mahdollista nopeastikin. Mutta 30 000 asiakkaan palvelijana muutosta ei lähdetä tekemään yhden asiakkaan pyynnöstä.

Makumieltymyksistä toimittaja huomautti etteivät haastatellut lapset laittaneet viikon ruokalistalle pitsaa tai hampurilaisia (1:16:00). Tämä on ristiriidassa sen suhteen, että Espoossa pitsa nousi oppilaiden toivomuksissa ja suosikeissa selkeäksi ykköseksi. Pitsan toteuttamisen haasteena on suuritöisyys ja suuri menekki vaikka pitsan raaka-aineet pystytään ostamaan määrärahojen puitteissa. Tähän KN heitti mielenkiintoisen kysymyksen onko kouluravintola sellainen paikka, missä pitäisi tarjota pitsaa? Lopputulos kun ei koskaan ole samaa tasoa kuin ravintoloissa tai pitserioissa, koska laitteisto ei mahdollista laadultaan odotusarvoa. Siksi kouluruoan tulisi pysyttäytyä sellaisissa perusruuissa lisäten vain muutamia trendiruokia, minkä toteuttamiseen laitteistot antavat optimimahdollisuudet.

Elo ottaa puheeksi lähiruoan: omien järvien kalat ja metsien sienet ja marjat (1:19:00). Hankintalainsäädännön tulisi mahdollistaa lähellä tuotetun käyttöä enenevässä määrin. Ympäristö-, mutta myös työllistämisvaikutusten vuoksi. KN vastaa tähän kertomalla hankintalain antavan jo keinoja käyttää paikallisia tarjoajia. Lähiruoka kuitenkin kulkee sesongin mukaan eikä aina mahdollista esim. salaattien monipuolisuutta. Suurten keittiöiden on käytettävä tukkua hankinnoissaan volyymien sekä hankintojen suunnittelun tuoman ajansäästön vuoksi. Ja kestävää kehitystä ajatellen pienten tuottajien erikseen kuljettamat erät eivät ole myönteisiä hiilijalanjäljelle.

Aki Wahlman kertoo makaronilaatikon suosion perusteista Suomessa (1:27:00). Oppilaiden vihannesten syömättömyydestä hän toteaa syynä olevan tottumattomuus kasvisten käyttöön sekä ennakkoluulot kumiperunoiden esiintymisestä yhä tänäkin päivänä. Hän myös kertoi miten hienoa oli ollut päästä syömään alakouluikäisen lapsensa kouluruokailuun maistamaan ja näkemään itse millaista kouluruokaa on tarjolla (1:31:00). Useampien vanhempien pitäisi päästä itse kokemaan kouluruokailua etteivät he kritisoisi sellaista mitä eivät ole oikeastaan edes tunne.

Salaatin ja kasvisten yleiseen käyttöön vaikuttavat myös laatutekijät, jotka ovat Walhman:n mukaan enemmänkin kiinni suunnittelun onnistumisesta kuin osaamisen puutteesta. Wahlman on tutustunut kouluruokailuun myös suurtalouskokkien kouluttajana eikä näe suurten ruokamäärien toteuttamista mitenkään vaikeana yhtälönä. Esimerkki soveltumattomien ainesten käytöstä on kiinankaali, jota ei ole edes tarkoitettu salaattien raaka-aineeksi. Myöskään joukkoruokailun huonon teknisen toteutuksen vuoksi nahistunut ja ylikypsynyt kasvis ei houkuta ketään, mutta uunijuurekset on hyvä esimerkki lämpöhauteessa toimivasta muodosta kasvisten tarjoilussa linjastoruokailussa.

Lähetyksen palatessa studiokeskusteluun KN kehoittaa makuasioiden sijaan pohtimaan "Miksi syödään?" (1:35:00). Tulisi syödä nälkään ja ymmärtää ettei joukkoruokailussa ole mahdollista toteuttaa yksilöllisiä makumieltymyksiä kuten ravintoloissa. ESP muistuttaa, että esim. suolankäytöstä kuten myös energian saannista on olemassa omat suosituksensa Kouluruokasuosituksissa suojaamassa osittain siltä ettei ruoan valmistajien yksilölliset makumieltymykset vaikuttaisi kouluruokailun laatuun  Myös muita suositusten tavoitteita seurataan laskentaohjelmien avulla. Mutta maustamisessa ei voi laajan syöjäkannan vuoksi olla kolmen chilin-lajeja tai runsaasti valkosipulia. Ruokaa laitettaessa vakioruokaohjetta säädetään keittiön makuraadin tulkintojen mukaan, jolloin yhden ihmisen makumieltymys ei pääse vaikuttamaan.

Vastauksena sähköpostissa tulleeseen yleisökysymykseen "Lasketaanko kouluruoasta tehot eli paljonko energiaa irtoaa vai katsotaanko vain hintaa? (1:40:50)" KN kertoo kouluruokailussa olevan ravintolaskentaohjelman perusteella laaditun täysipainoisen aterian malli katettuna esille. Tänäpäivänä suurimpana ongelmana kouluruokailun ravitsemuksellisessa puutteessa onkin ettei kouluruoka-ateriaa koosteta suunnittelun mukaisesti monipuolisesti eikä itse kouluruoan ravintoaineiden puute.

Kysymykseen miten muokata teini-ikäisen ruokailutottumuksia välipaloista kohti kokonaisia aterioita esitetään kaksi vaihtoehtoa (1:42:00): kokkaaminen yhdessä nuoren kanssa sekä kiinnittäminen huomio ateriarytmin terveellisyyteen. Yhdessäkokkaamisen etuna ELO näkee ajan jakamisen antamat mahdollisuudet keskusteluun ja sitä kautta nuoren rohkaistuminen makujen kokeiluun sekä laajentamiseen. Välipaloilla on kuitenkin oikeassakin ruokarytmissä paikkansa (1:40:00). Espoossa koulukeittiö tarjoaa terveellisiä välipalavaihtoehtoja maksullisena useissa kouluissa suurella suosiolla ja hinnoittelu on pyritty pitämään kilpailukykyisenä lähikaupan munkeille.

1:44:00 yleisökysymys sai keskustelemaan onko leivän käyttö mahdollisesti vähentynyt siksi kun ei ole voita tarjolla. KN ei usko tähän koska itse tehtyjä sämpylöitä menisi kuinka paljon vaan jaksettaisiin tehdä. Hän viittaa syyksi tutkimuksessa esiintullutta seikkaa välipalatyyppisestä syömisestä nuorilla, jolloin ruokavalio koostuu väärällä tavalla johtaen terveyshaittoihin kuten lihavuuteen tai tyypin 2 diabetekseen. Kouluruokailussakin ruoka-ajat tulisi palauttaa niille kuuluville paikoilleen ehkäisemään epäterveellisen ruokarytmin syntymistä.

Suosittelen kuuntelemaan tämän, vaikkakin pitkän, realistisesti ja tuottajien näkökannasta tehdyn hyvän lähetyksen. Toivottavasti oma panokseni ohjelman esille tuomisessa myös auttaa näkemään jälleen kerran ettei kouluruokailua ole katettu vain lautaselle. Kiitos YLE:lle ja toimittaja Petri Rinteelle kouluruoka-aiheen monipuolisesta ja välillä riemastuttavan hauskasta käsittelystä ohjelmassa sekä haastatelluille asiantuntijoille sekä asian tunteville hyvästä annista kouluruokakeskusteluun. Toivottavasti ohjelman lopussa mainittu seuraava kouluruoka-aihetta käsittelevä ohjelma saadaan tehtyä.

Mikä on kouluruoan tulevaisuus?

Yle Puheen Iltapäivän aiheena oli 5.10.2011 Mikä on kouluruoan tulevaisuus? 

Keskustelijoina ovat Helsingin Kallion Aleksis Kiven koulun oman keittiön kokki Eija Penttinen, ruokapalvelun esimies Heli Paasikoski sekä Helsingin kaupungin opetusviraston ruokapalvelupäällikkö Airi Rintamäki. Toimittajana Kati Keinonen.

Sisältö on mielenkiintoista ja realistista kuvausta kouluruokailun arjesta tilaajan ja tuottajan näkökulmasta. Otsikko ei ihan vastaa sisältöä, tulevaisuus jää hämäräksi. Keskustelijat puhuvat kouluruokailusta Helsingin näkökulmasta, mutta uskon kaikilla, ja erityisesti 50 000 asiakasta päivässä ja aiheen parissa vuosikymmeniä työskennelleellä ruokapalvelupäälliköllä, olevan hyvä näkemys tämän hetken kouluruokailuun. Pyrin referoimaan kuulemaani (25min 32s) tekstiksi, viittaamani kohdat ovat minuutteina suluissa.

Kysyttäessä (6:00) ruokapalvelupäälliköltä millaista kouluruoan tulisi olla on hänen ensimmäinen vastaus: mieluista ja vaihtelevaa. Ja vasta tämän jälkeen tulee ravitsemuksellisia tekijöitä. Hänen näkemyksensä on, että vain oppilaille mieluisa ruoka voi täyttää tavoitteen 1/3 päivän ravinnontarpeesta. Rintamäki sanoo puhuvansa usein miten kouluateria täydentää kodeissa tapahtuvaa ruokailua ja pyrkii olemaan kotiruoan kaltaista, missä juhlapäivät tuovat samaa vaihtelua kuin kodeissakin.

Helsingin kaupungin kouluruokailussa on tarjolla (7:00) pääaterian ruokavaihtoehtona kaikille valittavissa kasvisruokavaihtoehto liha- tai kalavaihtoehdon rinnalla, mikä lisää ruoan kokonaishyväksyttävyyttä ja käyttöastetta. Myös salaattivalikoimaan on kiinnitetty huomiota tarjoamalla esim. salaattikomponetteja, mistä voi koostaa mieleisensä vaihtoehdon. Raaka-aineina Helsingin opetusvirasto suosittelee kouluruokailun palvelujen tarjoajille käytettäväksi suomalaisia raaka-aineita (8:00). Perustuotteiden kohdalla tämä kuulemma jo toteutuukin.

Kokin kertoman mukaan heidän koulunsa oppilaiden suosikkeja ovat peruskotiruoat kuten pinaattiletut, kalapuikot, makaronilaatikko, kanakastikkeet ja makkarakastike (8:40). Ruokapalvelun esimies kertoo keittiön vaikutusmahdollisuuden ruokalistoihin olevan kertoa ruokalistojen tekijöille, mikäli jotain ruokaa päätyy muuta enemmän poisheitettäväksi.

Ruokapalvelupäällikkö avaa kouluruokailun kustannuksia (10:00). Julkisuudessa esitetty (Helsingissä peruskoulussa ja lukioissa keskimäärin 1.87e) hinta sisältää vain raaka-aineet ja työn osuuden. Kouluruokailun kokonaiskustannuksiin kuuluu kuitenkin myös laite-, tila-, energia- ja jätehuollon kustannuksia. Ne maksaa tilaaja eli palvelun tuottaja saa nämä maksutta käyttöönsä.

Uudenlaisten ruoka-asenteiden tuomat haasteet, kuten kiinnostus luomu-, kasvis- ja karppausruokavaliosta, ruokapalvelun tilaaja toteaa suuriksi (11:25). Suunnittelijoiden ja toteuttajien on kuitenkin hyvä olla selvillä ajassa liikkuvista trendeistä ja myös pyrkiä vastaamaan niihin mahdollisuuksien mukaan. Kuitenkin niin, että kouluruokailun suunnittelua ohjaavat periaatteet ja kriteerit toteutuvat. Rintamäki toteaa ettei ruoka-asenteiden mukaisia suuntauksia tai kokeiluja, kuten esim. karppaamista, ole mahdollista toteuttaa kouluruokailussa (12:00). Keskeisenä ruokapalvelun asiana on toteuttaa 50 000 asiakkaan joukossa olevat erityisruokavaliot, myös ne vaikeat, sekä etnisten ja eettisten vakaumusten ruokavaliot.

Keittiön päässä uudenlaisen ruoka-asenteen haasteiksi luetellaan (12:40) muiden kuin yrttimausteiden maustesekoitusten, kuten lihaliemien poistaminen ja ruoan maustaminen muuten kuin natriumglutamaatilla. Ruokapalvelun vanhemmilta saama, uutta ruoka-asennettakin heijastava, palaute tulee opettajien ja rehtorien välityksellä vanhempainilloista. Yleisesti ruoasta saatu palaute on ollut hyvää ja lasten kautta on kotiin mennyt tietoa esim. mahdollisuudesta syödä rajoittamatta pinaattilettuja.

Kampanja huomion kiinnittämisestä kouluruoan lisäaineisiin otettiin kuulemma ensialussa kouluruoan tilaajan ja tuottajan päässä hämmentynein mielin (14:30). Rintamäki pitää kuitenkin hyvänä, että kouluruoasta on koko ajan keskustelua. Palaute skarppaa toimijoita tekemään tuotehuoltoa esim. natriumaglutamaatin poistamiseksi. Kouluruoan tilaaja ja tuottaja ovatkin järjestäneet sekä vanhemmille että oppilaille tilaisuuksia antaa palautetta eri kanavien kautta mm. ruokaraati oppilaille ja ruokailtoja vanhemmille, joissa on mahdollisuus maistaa kouluruokaa ja keskustella ruoanvalmistajien kanssa. Ruokailijoiden eli oppilaiden toiveita toteutetaan mm. toiveruokaviikon muodossa, joilloin oppilailla on viikon ajan joka päivä mahdolisuus saada mieliruokiaan.

Yksittäiset vanhemmat ottavat satunnaisesti suoraan yhteyttä. Näihin vanhempienkin parannusehdotuksiin tartutaan haasteina tuotekehitykselle mm. perunasose valmistetaan nyt perunasta lisäaineiden vähentämiseksi ruokalistalla. Kymmenien vuosien kouluruokakokemuksen omaava ruokapalvelupäällikkö korostaa kouluruokailun tuotteiden olevan jatkuvassa kehityksessä ajan hengen mukaiseksi (17:30). Niin on tehty nyt ja niin on tehty myös aikaisempina vuosikymmeninä. Hän myös toistaa keskustelun olevan aina hyvää, koska se pakottaa miettimään asioita uudelta näkökulmalta.

Oppilaat toivovat yksittäisiä ruokia, vanhemmat yleisempiä asioita kuten esim. luomua. Helsingin kaupungilla onkin jo luomustaregia (18:30), jonka mukaan kouluruokailussa vähitellen lisätään luomutuotteita. Tämän strategian toteutuminen edellyttää rahoituksesta päättävien varmistavan ja myöntävän riittävät raharesurssit. Tahtotilaa kaikilla on, mutta vain riittävä rahoitus mahdollistaa esim. olemassa olevien lähiruokakäytäntöjen syventämisen. Tällähetkellä tilaaja ei voi olettaa tuottajien suosivan luomuruokaa kuin vain erikseen sovittaessa vietettäessä teemaa aiheesta. Ruokapalvelupäällikkö tuo esille Helsingin kouluruokavolyymien olevan niin suuret ettei luomun käyttöä rajoita pelkästää raha (20:00). Luomuraaka-aineita on oltava myös riittävästi saatavilla ja logistiikka on toimivaa. 165 koulun ovelle ei voi yksittäinen toimija tuoda luomuraaka-aineita.

Airi Rintamäki näkee koululaisten vaikuttamismahdollisuuksien parantamisen olevan tärkeää kouluruoan arvostuksen ja käytettävyyden nostossa (21:00). Yhteistuumin, koulun aikuisten ja vanhempien voimin, kannustettaisiin nauttimaan päivittäin kouluateria. Keskeistä on kuitenkin, että ruoat ovat mieluisia, sillä mieluinen ateria nautitaan. Nuoria tulisi opettaa ymmärtämään muiden makumieltymyksiä (21:30). Aina ei voi olla omaa lempiruokaa, mutta kuitenkin tarjolla on hyvää ja maukasta. Globaalitilannekin on hyvä muistaa tuoda esille opetuksessa ja kasvatuksessa, kaikilla koululaisilla tässä maailmassa ei ole ruokaa.

Koulun keittiön väki kannustaa syömään kouluruokaa järjestämällä esim. erilaisia teemapäiviä ja -viikkoja sekä tapakasvatusta. Esimerkkinä vihreäviikko, jolloin pyritään vähentämään biojätettä "ota sen verran kuin syöt". Keittiön väki kehui opettajien osuutta teemaviikon loistokkaassa toteuttamisessa. Haastateltu kokki mieltää itsensä kasvattajaksi: hän kertoo koululaisille mitä ruoka sisältää ja  mistä ne tulevat kuten esimerkiksi kun tarjolla oli ohrahelmiä tavallisen riisin sijaan.

Suosittelen kuuntelemaan ja toivottavasti saan panoksellani nostettua kouluruokailusta realistisesti ja tuottajien näkökannasta tehtyä hyvää ohjelmaa esille. Kiitos YLE:lle ja toimittaja Kati Keinoselle ohjelmasta sekä haastatelluille hyvästä annista kouluruokakeskusteluun. 

Kannustusta ja vastinetta

Properuskoulu-blogin pitäjä ilahdutti minua jättämällä kannustavan viestin Kouluruokatietopankin talletuslokeroon. Ajattelin arvostaa omaa saavutustani ja toistaa "Enkeliporsaan" viestin omassakin kirjoituksessa ;). Käytän myös tilaisuuden kiittää kannustuksesta ja antaa muutaman vastakommentin (päivitetty 10.11.2011 kehoittamalla juhlimaan kekriä ensi vuonnakin).

Hyvä Maarit!

Blogisi on hieno. Olen peruskouluaatteen kannattaja, peruskouluun kuuluu kaikille ilmainen KUNNOLLINEN koululounas.

Taannoisten amerikkalaisen tutkimuksen mukaan pohjoismaisen hyvinvointivakltion kulmakivet ovat:

- peruskoulu
- julkinen terveydenhoito
- kaikille ilmainen kouluruokailu!

Siitä puhe, mistä puute, kaikki kolme ylläolevaa kulmakiveä puttuu Yhdysvalloista.

Me itsestäänselvyyksien maassa emme arvosta omia saavutuksiamme.

Seuraa ahkerasti kouluruokakeskustelua Suomessa. Voit kertoa meille, miten ruokailu "jenkkilässä" hoidetaan. Kiinnostaa kovasti.

Liitin blogisi suosikkiblogeihini.

www.properuskoulu.net

Tsempppiä!

t. enkeliporsas
 ________________

Kiitos kannustuksesta Enkeliporsas

Kuten varmaan olet huomannut, olen hyödyntänyt omassa blogissani moneenkin kertaan Enkeliporsaan antamaa "sisäpiiirin" kuvausta kouluruokailusta. Kiitos niistä, uskon niiden aikuiselta tulevien kuvausten kouluruokailusta antavan enemmän kuin Iltapäivälehtien kohuotsikot.

Olen samaa mieltä kuin sinä blogikirjoituksessasi, että on tärkeää puhua julkisuudessa kouluruoasta. Mutta vielä tärkeämpää olisi katsoa miten kouluruuasta julkisuudessa puhutaan. Sinunkin siteeraaman YLE:n kouluruokakoosteessa esiintynyt Raija Koroma esitti asian osuvasti: Nyt on saatu aikaan joukkohysteria kouluruokaa vastaan. On syntynyt perinteinen kulttuuri, missä kouluruoasta kuuluukin valittaa.

Enkeliporsaankin antia on joukkohysteriaan uppoaminen. Kekri-keittokuvauksesi perusteella ihailen kyllä sisuasi näyttää esimerkkiä oppilaillesi syömällä keittoa. Ei se kovin gourmeelta näyttänyt. Eikä keittoa kehuakkaan tarvitse jos ei siihen syytä ole. Mutta että kuvailee sitä vankileirin ateriaksi on joukkohysterian ruokkimista. Kekri oli sadonkorjuun juhla ja karjamarkkinoiden aikaa, ja runsaalla ruoalla kestittäminen oli kekrinvietossa tärkeässä asemassa (Wikipedia). Joukkohysteriaa voisi suunnata näkemään miksi koululaistemme kekrijuhla koostuu säilykepunajuurikeitosta. Oliko edes smetana-nokaretta? Kehotan jatkamaan kekrin viettoa koulussanne, sillä kuten Ruokatieto uutisoi 10.11.2011: ... kekri onkin aivan ajan hermoilla. Sen ydintä ovat lähiruuan arvostus, terveellisyys, ympäristömyötäisyys ja yhdessä tekemisen ilo.

Kouluruokailu on ravitsemusasiantuntijoille hankala puheenaihe, koska KUNNOLLINEN ateria ei todellakaan ole lautasella siinä vaiheessa kun hiilihydraattien määrästä olisi päästy sopimukseen. Siksi Kouluruokatietopankin mottona on kerätä tietoa siitä mikä kouluruokaan vaikuttaa. Tähän astisena yhteenvetona totean suurimmaksi vaikuttavaksi tekijäksi nousevan asenteen. Ei siis edes raha. Asenne vaikuttaa monella tasolla alkaen oppilaista, jotka jättävät syömättä tarjotun ruoan, päättäjien asenteisiin joilla tarjottu ruoka valmistuu. Joka välissä on vanhempien asenne, joka määrää hyväksyvätkö he lapsensa jättävän väliin kouluruokailun ja ketä he äänestävät päättämään kouluruokailuun annettavista resursseista.

Yhteistyötä joukkohysterian suuntaamisessa toimintaan kouluruokailun kaikentasoisen arvostuksen puolesta toivoen

Maarit
p.s. Jenkkilässä pyritään eroon siitä, että ilmaisen koululounaan saavat eivät leimautuisi. En näe Suomessakaan olevan kouluruokailun etu korostaa sen olevan tärkeää, koska se on joidenkin ainoa ateria. Syöminen kesken päivän on tärkeää kaikille, piste.

Kouluruoka on yksi osa suomalaisten koulumenestystä

Suomalaista koulumenestystä vientituotteena maailmalle levittävät uskovat tasa-arvoisen kouluruoan olevan yksi osa suomalaisten koulumenestystä eri maiden välisessä vertailussa. Tämä hieno sanoma esitettiin YLE:n Aamu-tv:n koosteessa kouluruokailuaiheesta.

Kooste alkaa vierailulla Washingtonissa, missä pohjoismaista kouluruokaa tarjoiltiin paikallisille koululaisille 125 julkisessa koulussa.

Ritva Koukku-Ronde, Suomen Yhdysvaltain suurlähettiläs, oli mukana YLE:n kuvaamassa kohteessa mainostamassa mitä Suomella on annettavaa usalaisten tavoitteeseen kouluruoan kautta parantaa lasten terveyttä. Mikko Kosonen, Suomen Washingtonin lähetystön keittiömestari ehdotti usalaiseen kouluruokailuun enemmän ja monipuolisemmin kalaa, marjoja ja jopa sieniä sekä pelkästään kasviksista koostuvaa ateriaa säännöllisesti. Tosin oli itsekin epäileväinen sienten menestyksestä.

Raili Koroma, Suomen Gastronomien seuran puheenjohtaja, muistutti studio-osuudessa kouluruoan olevan sosiaalinen innovaatio ja toteutettu ensimmäisenä maailmassa Suomessa. Suomalainen kouluruoka sisältäen riittävät ravintoaineet ja oikein koulupäivän rytmitettynä sekä tapakasvatuksella lisättynä tulisi nostaa opintomenestyksen rinnalle vientituotteeksi Opetushallituksen ja Finpro toimesta. Ja antaakseen parhaan hyödyn käyttäjilleen, tämä innovaatio olisi kuitenkin hyvä sopeuttaa toteutettavaksi kunkin maan tavalla.  

Raili Koroma jatkoi hienosti mitä haasteita suomalaisella kouluruoalla on kotonaan: Tiivistetysti hänenkin sanomansa oli, että kouluruualta puuttuu arvostus. Tarjotusta kolmasosan päivittäisen ravinnontarpeen täytteestä käytetään noin viidennes, Koroman tuntuman mukaan jopa vähemmänkin. Osa syy on koulun tavoissa tarjota ateria sopimattomaan aikaan, mutta enemmänkin syytä syömättömyyteen on syntyneessä joukkohysteriassa.

Koroma esittää, että valitukset huonosta kouluruoasta tulisi huomioida ja käsitellä kotona. Mutta sillä ajatuksella, että on olemassa perinteinen rakennettu malli missä kouluruoasta kuuluu valittaa. Vanhemmille ei tuskin silti lasten kautta muodostu todellista kuvaa kouluruoasta ja siten arvostuksen noidankehä pyörii kouluruokaa vastaan. Muutoksen saamiseen tarvitaan yhteistyötä vanhempien kanssa opettajilta ja kouluruoan valmistajilta.

YLE ottaa hienosti esille kouluruoan ympäriltä laajemman kuvion eli kuntien taloudelliset säästöt kouluruoassa. Koroma tiesi kertoa kouluruoan tuottajien ammattiylpeyden olevan nousussa ja näki sen sitä kautta luovan tietä kouluruoan arvostukselle.

Kritisoin keskustelussa mielikuvaa mikä jää puheesta koulujen omien versus isojen keittiöiden tasosta kouluruoan laatuun vaikuttavana tekijänä. Tosin arvokeskusteluna loppupainotus lähiruoan käytöstä ansaitsi saada tältä aiheelta aikaa itselleen.

LISÄÄ tälläistä kouluruokailuaiheen käsittelyä ja ottaen mukaan itse koululaiset, niin uskon arvostuksen lähtevän nousuun. Kouluruokailu on julkisesti rahoitettua. Luulisi siis olevan paljon tahoja, joita kiinnostaisi edistää panostuksen täysimääräistä täyttymistä muokkaamalla kouluruokailusta olevaa mielipidettä. Nälkäinen lapsi ei opi. Tasa-arvoinen kouluruoka on varmasti yksi osa koulumenestystä.

Tasa-arvoisen kouluruokailun kannattajat ja aiheesta kommentoijat voivat jättää talletuksen tämän tekstin kommentointikenttään. Säilyköön ne siellä luettavaksi heille, joilla on hetki ja mahdollisuus tehdä konkreettisia muutoksia oman lapsensa tai kuntansa kouluruokailussa mm. kunnallisvaaleissa 28.10.2012.

2.12.2011 Vanhemmat vaativat lapsilleen vähähiilihydraattista kouluruokaa

Päivitetty 2.12.2011 Lapset ja Karppaus-blogikirjoituksen kommentoinnilla

Karppaus leviää - vanhemmat vaativat jo lapsilleen vähähiilihydraattista kouluruokaa
Uutisoi alunperin Iltasanomat, linkkini on - Aamulehteen 22.10.2011

Uutisen mukaan vanhemmat ovat pyytäneet kouluja "tarjoamaan vain lihaa, kalaa ja vihreitä kasviksia" lapsilleen. Jos teksti ei ole toimittajan lyhentämä vaan näin on oikeasti pyydetty niin esitän pari kysymystä pyytäjille pohdittavaksi:

Ovatko vanhemmat kysyneet lastensa mielipidettä saada "vain lihaa, kalaa ja vihreitä kasviksia" joka ikinen päivä koulussa? Silloinkin kun naapuripöydässä syödään hyvältä tuoksuvaa pitsaa tai tuoretta leipää keiton kanssa tai salaatti on houkuttelevan värikäs. Espoossa (30 000 kouluruokailijaa) tarjottujen kouluruokien suosikit ovat kaukana vähähiilihydraattisesta: jauhelihatortillat, kalapuikot, lihamakaronilaatikko, pinaattiohukaiset ja lihapyörykät. Oppilaat karsastavat lihakastikkeita, uunikalaa sekä murekkeita. Mikäli heidän mieltymyksensä olisivat vanhempien toivomia vähähiilihydraattisia niin ruokalistoja olisi muokattu jo tähän suuntaan, ainakin Espoossa (päivitetty 12.11.2011). Vain syöty ruoka on terveellistä -dilemman pohdintaa löytyy kirjoituksestani "Lasten vs. aikuisten päätäntävalta kouluruokailussa".

Kysytäänpä myös, millä rahalla vaatimuksen esittäneiden vanhempien lapsille tarjotaan lihaa kun muut oppilaat pitävät puuropäivää tasoittaakseen koulun ruokamenoja sillä viikolla? Pro peruskoulu sanoo ajatuksia herättävästi kirjoituksessaan "Kuka isä antaisi lapselleen kiven, kun lapsi pyytää leipää?": Suomessa ei ole koskaan ollut niin paljon rahaa tai omaisuuksia kuin nyt, ja kouluruuasta säästetään! Säästämme lastemme tulevaisuudesta.

Pitsapäivien rajoittamisesta tulee mieleen retorinen kysymys koskien tulevaisuutta. Suistaako vanhempien hyvää tarkoittava ruokavaliokasvatus terveydelle haitalliselle reitille heti kun lapsella on mahdollisuus itsenäisiin ruokavalintoihin? "Mielivaltaisesti" (vs. terveydellisestä syystä esim. allergian vuoksi) rajoitetulla ruokavaliolla on seuraamuksia. Näistä seuraamuksista löytyy paljon luettavaa mm. Pöperöproffan blogista hänen pohtiessa useissa kirjoituksissaan miten "Syömisestä saa vaikeaa". Seuraavan sukupolven "Kapinasta lautasella" löytyy myös mielenkiintoinen bloggaus.

Ei varsinaisesti kouluruokailuun liittyvää, mutta sivusilmällä olen seurannut karppaavan perheen lasten huostaanottokeskustelua. Yhden jutun kommenteista (käärmeenliha) poimin tekstin, joka ilmaisee minunkin mielipiteen paremmin kuin osasin itse muotoilla: Enemmän kuin yksittäisistä ruokavalioista, olisi syytä olla huolissaan siitä miten monet aikuiset luovat lapsilleen todella ongelmaisen suhtautumisen ruokaan. Se näkyy viimeistään teini-iässä, nykyään jo aiemminkin. Yksi koulun ruokakasvatuksen tehtävistä onkin suojella lasta "aikuisten hössötykseltä", kuten Patrik Borg asian ilmaisi Tv2:n ruokakeskustelussa.

Nimenomaan vähähiilihydraattista ruokavaliota monipuolisesti käsitteleviä kirjoitussarjoja löytyy Highway to Health sekä Pro-nutrionist-blogeista. Nämä kirjoitukset ovat ravitsemusta yksilötasolla käsitteleviä ja niistä saa huonosti evästä joukkoruokailun toteuttamiseen. Lasten karppausta käsittelee Vähähiilihydraattinen (VHH) ruokavalio, karppaus-blogi marraskuu 2011 lopun kirjoituksellaan Karppaus ja lapset. Kirjoittaja on tehnyt paljon taustatyötä ja etsinyt 18 tutkimusta, jossa lapset ovat olleet vähähiilihydraattisilla ruokavalioilla. Nämä tutkimukset on tehty laihdutusruokavalioiden vaikuttavuuden vertailemiseksi tai epilepsiakohtausten vähentämishoitokokeiluna. Ei siis terveillä lapsilla ja pisin seuranta-aika oli 2-vuotta. Vaikea siis hakea yhteyttä kouluajan 5 pv/vko/40vko/v/12v ruokailun vaikutuksiin.

Hiilihydraatit ovat ainoa makroravintoaine ruokavaliossamme (alkoholin lisäksi, mutta suljetaan se pois lasten ruokavaliosta ei-karppaaviltakin), jota on mahdollista syödä pelkiltään sokerina ilman mitään muuta vaikuttavaa ravintoainetta. Kasvavien makeisten ja virvoitusjuomien kulutuslukujen valossa olen samaa mieltä Karppaus ja lapset-kirjoituksen ajatuksesta, että koulun ulkopuolelta saatavaa sokeria on syytä vähentää. Kouluissa näitä ei tarjoilla ja nykyään pyritään rajoittamaan käyttöäkin. Kommenttiin "Päiväkodeissa ja kouluissa lapset saavat joka tapauksessa paljon hiilihydraatteja lautasilleen" esitän etteivät ne hiilihydraatit, mitä koulussa lounaalla tarjotaan tule sokerin muodossa kuin hyvin pieneltä osin. Ja silloinkin sokeri on osa ateriakokonaisuutta lisäten kokonaisuuden nautittavuutta esim. jälkiruoan muodossa.

Lopuksi toivon kouluruokailusta vastaavien osoittavan ymmärrystä, että vanhempien kiinnostus lastensa kouluruokailusta on hyvin arvokasta.  Arvokasta siksi, että kouluruoan arvostuksesta osa tulee kotoa ja koska vanhemmat ovat pian taas valitsemassa kouluruokailun resursseista päättäviä henkilöitä kuntiin. Ei ole varaa hukata ainuttakaan mahdollisuutta keskustella kouluruokailusta kun vanhemmilla on korvat avoimena.

En silti kannata tasa-arvon nimissäkään vaatimusta resursseista saada "kaikille lapsille vain lihaa, kalaa ja vihreitä vihanneksia". Pitsapäivällä koulussa on edelleen paikkansa terveyttä luovassa ruokavaliossa. Vaikkapa ruokakulttuurin vaihtona, kuten suomalaista ruokakulttuuria esitellään usalaisissa kouluissa.