Päivitetty 17.1.2012 YK:n lähettämillä terveisillä
"Aikuisen tehtävänä on huolehtia ateria-ajoista ja siitä, mitä perheessä syödään. Lapsella itsellään on taas lupa päättää, kuinka paljon hän syö"
Mutta voiko "Aikuiset päättää"-periaate olla voimassa koulussa? Lasten ääni lautasella-kampanjassa kehoitetaan keittiöitä kysymään lasten toiveita ja Lastenasiavaltuutettukin ihmettelee "Miten nuo pienet ossaa ajatella nuin fiksusti?" sekä toi YK:n lapsen oikeuksien komitean kannustavat terveiset selvittää myös Suomessa lasten omat näkökulmat kouluviihtyvyyteen.
Jos otetaan lähtökohdaksi "vain syöty ruoka on terveellistä" (viittaan maalaisjärkeen) niin miten "Mitä lapsesi söi koulussa tänään?" -kampanjan tavoite lisäaineiden vähentämisestä kouluruoassa sovitetaan yhteen kouluruoan kuluttajien toi-vei-den kans-sa? Ettei mennä ojasta allikkoon kasvattamaan biojätettä. 50 000 päivittäisen kouluruoka-asiakkaan ja aiheen parissa vuosikymmeniä työskennellen ruokapalvelupäällikön käytännönkokemus on, että vain oppilaille mieluisa ruoka voi täyttää tavoitteen 1/3 päivän ravinnontarpeesta. Hot dogeja ei toiveista huolimatta kuitenkaan listoille tule. Tai ei ainakaan ihan perinteisessä snagari-muodossa kouluruokasuositusten asettaessa rajat ravintoaineköyhälle ruoalle.
Yhtälön toteutumiseksi muistutan, että kouluruokailua on vaikeaa edistää jos kodit eivät ole asiassa mukana. Vanhemmat ovat avaintekijöitä. Suomalaisaineistosta tehty tutkimus osoittaa miten monipuoliset ja terveelliset kodin ruokailututtomukset heijastuvat kouluruokailussa monipuolisena ja terveellisenä syömisenä. Kouluruokailu toden totta haastaa kotia ja koulua yhteistyöhön.
Lopuksi kotiläksyksi Maku-koulu Saperen ohjeistusta s.8:
Ravitsemusasiantuntija Ulla-Kaisa Hursti Ruotsin elintarvikevirastosta herättelee aikuisia kiinnittämään huomiota seuraaviin asioihin lasten ruokailutilanteissa:
- aikuisen olisi hyvä syödä lasten kanssa samanaikaisesti samaa ruokaa (esim. vanhemmat, päiväkodin työntekijät)
- aikuisen tulisi osoittaa kiinnostusta lasten syömistä kohtaan
- aikuisen tehtävänä on rohkaista lasta maistamaan
- ruokapöydässä keskustellaan mukavista asioista, ruokailutilanteiden tulisi olla miellyttäviä ja positiivisia
- aikuisen ei kannata luovuttaa, vaikka lapsi kieltäytyy syömästä ensimmäisellä kerralla
- lasta ei saa pakottaa syömään
- lasta ei lahjota syömään
- aikuinen päättää mitä tarjotaan – lapsi päättää kuinka paljon syö (vai syökö ollenkaan)
- lapselle ei anneta ruokaa ”tilauksesta” (ei aina sitä, mitä lapsi tahtoo)
- lapsella on mahdollisuus ja häntä rohkaistaan osallistumaan ruuanlaittoon, pöydän kattamiseen ja kaikkiin ruokapuuhiin kykyjensä mukaan
"Aikuisen tehtävänä on huolehtia ateria-ajoista ja siitä, mitä perheessä syödään. Lapsella itsellään on taas lupa päättää, kuinka paljon hän syö"
Tämä pitkään hoettu periaate tuli taas esille viimeaikaisen näkyvän kouluruoka-kampanjan vetäjien haastattelussa sekä Yle:n sivustolla ohjelmasta käytävässä keskustelussa. Myös karppauskeskustelu on tuonut aiheeseen oman piirteensä vanhempien vaatiessa kouluihin vähähiilihydraattista ruokaa.
Mutta voiko "Aikuiset päättää"-periaate olla voimassa koulussa? Lasten ääni lautasella-kampanjassa kehoitetaan keittiöitä kysymään lasten toiveita ja Lastenasiavaltuutettukin ihmettelee "Miten nuo pienet ossaa ajatella nuin fiksusti?" sekä toi YK:n lapsen oikeuksien komitean kannustavat terveiset selvittää myös Suomessa lasten omat näkökulmat kouluviihtyvyyteen.
Jos otetaan lähtökohdaksi "vain syöty ruoka on terveellistä" (viittaan maalaisjärkeen) niin miten "Mitä lapsesi söi koulussa tänään?" -kampanjan tavoite lisäaineiden vähentämisestä kouluruoassa sovitetaan yhteen kouluruoan kuluttajien toi-vei-den kans-sa? Ettei mennä ojasta allikkoon kasvattamaan biojätettä. 50 000 päivittäisen kouluruoka-asiakkaan ja aiheen parissa vuosikymmeniä työskennellen ruokapalvelupäällikön käytännönkokemus on, että vain oppilaille mieluisa ruoka voi täyttää tavoitteen 1/3 päivän ravinnontarpeesta. Hot dogeja ei toiveista huolimatta kuitenkaan listoille tule. Tai ei ainakaan ihan perinteisessä snagari-muodossa kouluruokasuositusten asettaessa rajat ravintoaineköyhälle ruoalle.
Yhtälön toteutumiseksi muistutan, että kouluruokailua on vaikeaa edistää jos kodit eivät ole asiassa mukana. Vanhemmat ovat avaintekijöitä. Suomalaisaineistosta tehty tutkimus osoittaa miten monipuoliset ja terveelliset kodin ruokailututtomukset heijastuvat kouluruokailussa monipuolisena ja terveellisenä syömisenä. Kouluruokailu toden totta haastaa kotia ja koulua yhteistyöhön.
Lopuksi kotiläksyksi Maku-koulu Saperen ohjeistusta s.8:
Ravitsemusasiantuntija Ulla-Kaisa Hursti Ruotsin elintarvikevirastosta herättelee aikuisia kiinnittämään huomiota seuraaviin asioihin lasten ruokailutilanteissa:
- aikuisen olisi hyvä syödä lasten kanssa samanaikaisesti samaa ruokaa (esim. vanhemmat, päiväkodin työntekijät)
- aikuisen tulisi osoittaa kiinnostusta lasten syömistä kohtaan
- aikuisen tehtävänä on rohkaista lasta maistamaan
- ruokapöydässä keskustellaan mukavista asioista, ruokailutilanteiden tulisi olla miellyttäviä ja positiivisia
- aikuisen ei kannata luovuttaa, vaikka lapsi kieltäytyy syömästä ensimmäisellä kerralla
- lasta ei saa pakottaa syömään
- lasta ei lahjota syömään
- aikuinen päättää mitä tarjotaan – lapsi päättää kuinka paljon syö (vai syökö ollenkaan)
- lapselle ei anneta ruokaa ”tilauksesta” (ei aina sitä, mitä lapsi tahtoo)
- lapsella on mahdollisuus ja häntä rohkaistaan osallistumaan ruuanlaittoon, pöydän kattamiseen ja kaikkiin ruokapuuhiin kykyjensä mukaan
