Yle Puheen Iltapäivän aiheena oli 5.10.2011 Mikä on kouluruoan tulevaisuus?
Keskustelijoina ovat Helsingin Kallion Aleksis Kiven koulun oman keittiön kokki Eija Penttinen, ruokapalvelun esimies Heli Paasikoski sekä Helsingin kaupungin opetusviraston ruokapalvelupäällikkö Airi Rintamäki. Toimittajana Kati Keinonen.
Sisältö on mielenkiintoista ja realistista kuvausta kouluruokailun arjesta tilaajan ja tuottajan näkökulmasta. Otsikko ei ihan vastaa sisältöä, tulevaisuus jää hämäräksi. Keskustelijat puhuvat kouluruokailusta Helsingin näkökulmasta, mutta uskon kaikilla, ja erityisesti 50 000 asiakasta päivässä ja aiheen parissa vuosikymmeniä työskennelleellä ruokapalvelupäälliköllä, olevan hyvä näkemys tämän hetken kouluruokailuun. Pyrin referoimaan kuulemaani (25min 32s) tekstiksi, viittaamani kohdat ovat minuutteina suluissa.
Kysyttäessä (6:00) ruokapalvelupäälliköltä millaista kouluruoan tulisi olla on hänen ensimmäinen vastaus: mieluista ja vaihtelevaa. Ja vasta tämän jälkeen tulee ravitsemuksellisia tekijöitä. Hänen näkemyksensä on, että vain oppilaille mieluisa ruoka voi täyttää tavoitteen 1/3 päivän ravinnontarpeesta. Rintamäki sanoo puhuvansa usein miten kouluateria täydentää kodeissa tapahtuvaa ruokailua ja pyrkii olemaan kotiruoan kaltaista, missä juhlapäivät tuovat samaa vaihtelua kuin kodeissakin.
Helsingin kaupungin kouluruokailussa on tarjolla (7:00) pääaterian ruokavaihtoehtona kaikille valittavissa kasvisruokavaihtoehto liha- tai kalavaihtoehdon rinnalla, mikä lisää ruoan kokonaishyväksyttävyyttä ja käyttöastetta. Myös salaattivalikoimaan on kiinnitetty huomiota tarjoamalla esim. salaattikomponetteja, mistä voi koostaa mieleisensä vaihtoehdon. Raaka-aineina Helsingin opetusvirasto suosittelee kouluruokailun palvelujen tarjoajille käytettäväksi suomalaisia raaka-aineita (8:00). Perustuotteiden kohdalla tämä kuulemma jo toteutuukin.
Kokin kertoman mukaan heidän koulunsa oppilaiden suosikkeja ovat peruskotiruoat kuten pinaattiletut, kalapuikot, makaronilaatikko, kanakastikkeet ja makkarakastike (8:40). Ruokapalvelun esimies kertoo keittiön vaikutusmahdollisuuden ruokalistoihin olevan kertoa ruokalistojen tekijöille, mikäli jotain ruokaa päätyy muuta enemmän poisheitettäväksi.
Ruokapalvelupäällikkö avaa kouluruokailun kustannuksia (10:00). Julkisuudessa esitetty (Helsingissä peruskoulussa ja lukioissa keskimäärin 1.87e) hinta sisältää vain raaka-aineet ja työn osuuden. Kouluruokailun kokonaiskustannuksiin kuuluu kuitenkin myös laite-, tila-, energia- ja jätehuollon kustannuksia. Ne maksaa tilaaja eli palvelun tuottaja saa nämä maksutta käyttöönsä.
Uudenlaisten ruoka-asenteiden tuomat haasteet, kuten kiinnostus luomu-, kasvis- ja karppausruokavaliosta, ruokapalvelun tilaaja toteaa suuriksi (11:25). Suunnittelijoiden ja toteuttajien on kuitenkin hyvä olla selvillä ajassa liikkuvista trendeistä ja myös pyrkiä vastaamaan niihin mahdollisuuksien mukaan. Kuitenkin niin, että kouluruokailun suunnittelua ohjaavat periaatteet ja kriteerit toteutuvat. Rintamäki toteaa ettei ruoka-asenteiden mukaisia suuntauksia tai kokeiluja, kuten esim. karppaamista, ole mahdollista toteuttaa kouluruokailussa (12:00). Keskeisenä ruokapalvelun asiana on toteuttaa 50 000 asiakkaan joukossa olevat erityisruokavaliot, myös ne vaikeat, sekä etnisten ja eettisten vakaumusten ruokavaliot.
Keittiön päässä uudenlaisen ruoka-asenteen haasteiksi luetellaan (12:40) muiden kuin yrttimausteiden maustesekoitusten, kuten lihaliemien poistaminen ja ruoan maustaminen muuten kuin natriumglutamaatilla. Ruokapalvelun vanhemmilta saama, uutta ruoka-asennettakin heijastava, palaute tulee opettajien ja rehtorien välityksellä vanhempainilloista. Yleisesti ruoasta saatu palaute on ollut hyvää ja lasten kautta on kotiin mennyt tietoa esim. mahdollisuudesta syödä rajoittamatta pinaattilettuja.
Kampanja huomion kiinnittämisestä kouluruoan lisäaineisiin otettiin kuulemma ensialussa kouluruoan tilaajan ja tuottajan päässä hämmentynein mielin (14:30). Rintamäki pitää kuitenkin hyvänä, että kouluruoasta on koko ajan keskustelua. Palaute skarppaa toimijoita tekemään tuotehuoltoa esim. natriumaglutamaatin poistamiseksi. Kouluruoan tilaaja ja tuottaja ovatkin järjestäneet sekä vanhemmille että oppilaille tilaisuuksia antaa palautetta eri kanavien kautta mm. ruokaraati oppilaille ja ruokailtoja vanhemmille, joissa on mahdollisuus maistaa kouluruokaa ja keskustella ruoanvalmistajien kanssa. Ruokailijoiden eli oppilaiden toiveita toteutetaan mm. toiveruokaviikon muodossa, joilloin oppilailla on viikon ajan joka päivä mahdolisuus saada mieliruokiaan.
Yksittäiset vanhemmat ottavat satunnaisesti suoraan yhteyttä. Näihin vanhempienkin parannusehdotuksiin tartutaan haasteina tuotekehitykselle mm. perunasose valmistetaan nyt perunasta lisäaineiden vähentämiseksi ruokalistalla. Kymmenien vuosien kouluruokakokemuksen omaava ruokapalvelupäällikkö korostaa kouluruokailun tuotteiden olevan jatkuvassa kehityksessä ajan hengen mukaiseksi (17:30). Niin on tehty nyt ja niin on tehty myös aikaisempina vuosikymmeninä. Hän myös toistaa keskustelun olevan aina hyvää, koska se pakottaa miettimään asioita uudelta näkökulmalta.
Oppilaat toivovat yksittäisiä ruokia, vanhemmat yleisempiä asioita kuten esim. luomua. Helsingin kaupungilla onkin jo luomustaregia (18:30), jonka mukaan kouluruokailussa vähitellen lisätään luomutuotteita. Tämän strategian toteutuminen edellyttää rahoituksesta päättävien varmistavan ja myöntävän riittävät raharesurssit. Tahtotilaa kaikilla on, mutta vain riittävä rahoitus mahdollistaa esim. olemassa olevien lähiruokakäytäntöjen syventämisen. Tällähetkellä tilaaja ei voi olettaa tuottajien suosivan luomuruokaa kuin vain erikseen sovittaessa vietettäessä teemaa aiheesta. Ruokapalvelupäällikkö tuo esille Helsingin kouluruokavolyymien olevan niin suuret ettei luomun käyttöä rajoita pelkästää raha (20:00). Luomuraaka-aineita on oltava myös riittävästi saatavilla ja logistiikka on toimivaa. 165 koulun ovelle ei voi yksittäinen toimija tuoda luomuraaka-aineita.
Airi Rintamäki näkee koululaisten vaikuttamismahdollisuuksien parantamisen olevan tärkeää kouluruoan arvostuksen ja käytettävyyden nostossa (21:00). Yhteistuumin, koulun aikuisten ja vanhempien voimin, kannustettaisiin nauttimaan päivittäin kouluateria. Keskeistä on kuitenkin, että ruoat ovat mieluisia, sillä mieluinen ateria nautitaan. Nuoria tulisi opettaa ymmärtämään muiden makumieltymyksiä (21:30). Aina ei voi olla omaa lempiruokaa, mutta kuitenkin tarjolla on hyvää ja maukasta. Globaalitilannekin on hyvä muistaa tuoda esille opetuksessa ja kasvatuksessa, kaikilla koululaisilla tässä maailmassa ei ole ruokaa.
Koulun keittiön väki kannustaa syömään kouluruokaa järjestämällä esim. erilaisia teemapäiviä ja -viikkoja sekä tapakasvatusta. Esimerkkinä vihreäviikko, jolloin pyritään vähentämään biojätettä "ota sen verran kuin syöt". Keittiön väki kehui opettajien osuutta teemaviikon loistokkaassa toteuttamisessa. Haastateltu kokki mieltää itsensä kasvattajaksi: hän kertoo koululaisille mitä ruoka sisältää ja mistä ne tulevat kuten esimerkiksi kun tarjolla oli ohrahelmiä tavallisen riisin sijaan.
Suosittelen kuuntelemaan ja toivottavasti saan panoksellani nostettua kouluruokailusta realistisesti ja tuottajien näkökannasta tehtyä hyvää ohjelmaa esille. Kiitos YLE:lle ja toimittaja Kati Keinoselle ohjelmasta sekä haastatelluille hyvästä annista kouluruokakeskusteluun.
Keskustelijoina ovat Helsingin Kallion Aleksis Kiven koulun oman keittiön kokki Eija Penttinen, ruokapalvelun esimies Heli Paasikoski sekä Helsingin kaupungin opetusviraston ruokapalvelupäällikkö Airi Rintamäki. Toimittajana Kati Keinonen.
Sisältö on mielenkiintoista ja realistista kuvausta kouluruokailun arjesta tilaajan ja tuottajan näkökulmasta. Otsikko ei ihan vastaa sisältöä, tulevaisuus jää hämäräksi. Keskustelijat puhuvat kouluruokailusta Helsingin näkökulmasta, mutta uskon kaikilla, ja erityisesti 50 000 asiakasta päivässä ja aiheen parissa vuosikymmeniä työskennelleellä ruokapalvelupäälliköllä, olevan hyvä näkemys tämän hetken kouluruokailuun. Pyrin referoimaan kuulemaani (25min 32s) tekstiksi, viittaamani kohdat ovat minuutteina suluissa.
Kysyttäessä (6:00) ruokapalvelupäälliköltä millaista kouluruoan tulisi olla on hänen ensimmäinen vastaus: mieluista ja vaihtelevaa. Ja vasta tämän jälkeen tulee ravitsemuksellisia tekijöitä. Hänen näkemyksensä on, että vain oppilaille mieluisa ruoka voi täyttää tavoitteen 1/3 päivän ravinnontarpeesta. Rintamäki sanoo puhuvansa usein miten kouluateria täydentää kodeissa tapahtuvaa ruokailua ja pyrkii olemaan kotiruoan kaltaista, missä juhlapäivät tuovat samaa vaihtelua kuin kodeissakin.
Helsingin kaupungin kouluruokailussa on tarjolla (7:00) pääaterian ruokavaihtoehtona kaikille valittavissa kasvisruokavaihtoehto liha- tai kalavaihtoehdon rinnalla, mikä lisää ruoan kokonaishyväksyttävyyttä ja käyttöastetta. Myös salaattivalikoimaan on kiinnitetty huomiota tarjoamalla esim. salaattikomponetteja, mistä voi koostaa mieleisensä vaihtoehdon. Raaka-aineina Helsingin opetusvirasto suosittelee kouluruokailun palvelujen tarjoajille käytettäväksi suomalaisia raaka-aineita (8:00). Perustuotteiden kohdalla tämä kuulemma jo toteutuukin.
Kokin kertoman mukaan heidän koulunsa oppilaiden suosikkeja ovat peruskotiruoat kuten pinaattiletut, kalapuikot, makaronilaatikko, kanakastikkeet ja makkarakastike (8:40). Ruokapalvelun esimies kertoo keittiön vaikutusmahdollisuuden ruokalistoihin olevan kertoa ruokalistojen tekijöille, mikäli jotain ruokaa päätyy muuta enemmän poisheitettäväksi.
Ruokapalvelupäällikkö avaa kouluruokailun kustannuksia (10:00). Julkisuudessa esitetty (Helsingissä peruskoulussa ja lukioissa keskimäärin 1.87e) hinta sisältää vain raaka-aineet ja työn osuuden. Kouluruokailun kokonaiskustannuksiin kuuluu kuitenkin myös laite-, tila-, energia- ja jätehuollon kustannuksia. Ne maksaa tilaaja eli palvelun tuottaja saa nämä maksutta käyttöönsä.
Uudenlaisten ruoka-asenteiden tuomat haasteet, kuten kiinnostus luomu-, kasvis- ja karppausruokavaliosta, ruokapalvelun tilaaja toteaa suuriksi (11:25). Suunnittelijoiden ja toteuttajien on kuitenkin hyvä olla selvillä ajassa liikkuvista trendeistä ja myös pyrkiä vastaamaan niihin mahdollisuuksien mukaan. Kuitenkin niin, että kouluruokailun suunnittelua ohjaavat periaatteet ja kriteerit toteutuvat. Rintamäki toteaa ettei ruoka-asenteiden mukaisia suuntauksia tai kokeiluja, kuten esim. karppaamista, ole mahdollista toteuttaa kouluruokailussa (12:00). Keskeisenä ruokapalvelun asiana on toteuttaa 50 000 asiakkaan joukossa olevat erityisruokavaliot, myös ne vaikeat, sekä etnisten ja eettisten vakaumusten ruokavaliot.
Keittiön päässä uudenlaisen ruoka-asenteen haasteiksi luetellaan (12:40) muiden kuin yrttimausteiden maustesekoitusten, kuten lihaliemien poistaminen ja ruoan maustaminen muuten kuin natriumglutamaatilla. Ruokapalvelun vanhemmilta saama, uutta ruoka-asennettakin heijastava, palaute tulee opettajien ja rehtorien välityksellä vanhempainilloista. Yleisesti ruoasta saatu palaute on ollut hyvää ja lasten kautta on kotiin mennyt tietoa esim. mahdollisuudesta syödä rajoittamatta pinaattilettuja.
Kampanja huomion kiinnittämisestä kouluruoan lisäaineisiin otettiin kuulemma ensialussa kouluruoan tilaajan ja tuottajan päässä hämmentynein mielin (14:30). Rintamäki pitää kuitenkin hyvänä, että kouluruoasta on koko ajan keskustelua. Palaute skarppaa toimijoita tekemään tuotehuoltoa esim. natriumaglutamaatin poistamiseksi. Kouluruoan tilaaja ja tuottaja ovatkin järjestäneet sekä vanhemmille että oppilaille tilaisuuksia antaa palautetta eri kanavien kautta mm. ruokaraati oppilaille ja ruokailtoja vanhemmille, joissa on mahdollisuus maistaa kouluruokaa ja keskustella ruoanvalmistajien kanssa. Ruokailijoiden eli oppilaiden toiveita toteutetaan mm. toiveruokaviikon muodossa, joilloin oppilailla on viikon ajan joka päivä mahdolisuus saada mieliruokiaan.
Yksittäiset vanhemmat ottavat satunnaisesti suoraan yhteyttä. Näihin vanhempienkin parannusehdotuksiin tartutaan haasteina tuotekehitykselle mm. perunasose valmistetaan nyt perunasta lisäaineiden vähentämiseksi ruokalistalla. Kymmenien vuosien kouluruokakokemuksen omaava ruokapalvelupäällikkö korostaa kouluruokailun tuotteiden olevan jatkuvassa kehityksessä ajan hengen mukaiseksi (17:30). Niin on tehty nyt ja niin on tehty myös aikaisempina vuosikymmeninä. Hän myös toistaa keskustelun olevan aina hyvää, koska se pakottaa miettimään asioita uudelta näkökulmalta.
Oppilaat toivovat yksittäisiä ruokia, vanhemmat yleisempiä asioita kuten esim. luomua. Helsingin kaupungilla onkin jo luomustaregia (18:30), jonka mukaan kouluruokailussa vähitellen lisätään luomutuotteita. Tämän strategian toteutuminen edellyttää rahoituksesta päättävien varmistavan ja myöntävän riittävät raharesurssit. Tahtotilaa kaikilla on, mutta vain riittävä rahoitus mahdollistaa esim. olemassa olevien lähiruokakäytäntöjen syventämisen. Tällähetkellä tilaaja ei voi olettaa tuottajien suosivan luomuruokaa kuin vain erikseen sovittaessa vietettäessä teemaa aiheesta. Ruokapalvelupäällikkö tuo esille Helsingin kouluruokavolyymien olevan niin suuret ettei luomun käyttöä rajoita pelkästää raha (20:00). Luomuraaka-aineita on oltava myös riittävästi saatavilla ja logistiikka on toimivaa. 165 koulun ovelle ei voi yksittäinen toimija tuoda luomuraaka-aineita.
Airi Rintamäki näkee koululaisten vaikuttamismahdollisuuksien parantamisen olevan tärkeää kouluruoan arvostuksen ja käytettävyyden nostossa (21:00). Yhteistuumin, koulun aikuisten ja vanhempien voimin, kannustettaisiin nauttimaan päivittäin kouluateria. Keskeistä on kuitenkin, että ruoat ovat mieluisia, sillä mieluinen ateria nautitaan. Nuoria tulisi opettaa ymmärtämään muiden makumieltymyksiä (21:30). Aina ei voi olla omaa lempiruokaa, mutta kuitenkin tarjolla on hyvää ja maukasta. Globaalitilannekin on hyvä muistaa tuoda esille opetuksessa ja kasvatuksessa, kaikilla koululaisilla tässä maailmassa ei ole ruokaa.
Koulun keittiön väki kannustaa syömään kouluruokaa järjestämällä esim. erilaisia teemapäiviä ja -viikkoja sekä tapakasvatusta. Esimerkkinä vihreäviikko, jolloin pyritään vähentämään biojätettä "ota sen verran kuin syöt". Keittiön väki kehui opettajien osuutta teemaviikon loistokkaassa toteuttamisessa. Haastateltu kokki mieltää itsensä kasvattajaksi: hän kertoo koululaisille mitä ruoka sisältää ja mistä ne tulevat kuten esimerkiksi kun tarjolla oli ohrahelmiä tavallisen riisin sijaan.
Suosittelen kuuntelemaan ja toivottavasti saan panoksellani nostettua kouluruokailusta realistisesti ja tuottajien näkökannasta tehtyä hyvää ohjelmaa esille. Kiitos YLE:lle ja toimittaja Kati Keinoselle ohjelmasta sekä haastatelluille hyvästä annista kouluruokakeskusteluun.
