Amerikkalaista kouluruokaa syömässä

Astuin lähes 20-vuoden tauon jälkeen Amerikkalaiseen koulukahvilaan kun pääsin vieraaksi Austinilaisen alakoulun ruokatunnille.
Edellinen kerta oli lukioaikani vaihto-oppilasvuosilta ja suomalaisestakin kouluruokakokemuksesta on melkein yhtä kauan aikaa. Joten kun nyt kouluruoka-aihetta on tullut reilun vuoden verran tarkasteltua ruudulla, oli mielenkiintoista päästä käsiksi itse aiheeseen. Kiitos P.D. opastuksesta ja I.M. kutsusta. Thanks T.H. for letting me pop in the class without invitation.

Ruokailun ajankohta oli to 12.4. eli vaihtoehtoinani oli corndog (nakkipiirakka tikun päässä), papu-burrito, grillattu kanahampurilainen, pitsasalaatti ja sämpylä. Ateriavaihtoehdot näkyvät tässä linkissä. Etten olisi tukkinut jonoa ihmettelylläni nappasin kanahampurilaisen ja hintaan kuuluvat kaksi kasvisannosta sekä sinappiannospussin kun hampurilainen näytti vähän kuivalta. Pikavilkaisulla näin jäätelöitä sekä perunalastuja esillä, mutta en virvoitusjuomia. Kassalla oli tarjolla tuoreita tuoksuvia suklaakeksejä, joita kassatäti mainosti kysymällä "Saisiko olla?". Melkein sorruin... 

Tälläisen kokonaisuuden sain koottua, vieressä oppaani annos. Vettä minulla oli itselläni mukana. 

Corndog, kurkku, parsakaali, säilyke mandariininlohkoja /
grillattu kanahampurilainen, parsakaalia, säilyke mandariininlohkoja

Hintaa näille kahdelle annokselle tuli $6, jonka maksoin käteisellä. Lapsilla on oma lounaskorttinsa, johon vanhemmat voivat ladata rahaa internetin kautta tai tiputtamalla käteistä kirjekuoressa koulun kansliaan. Kortin saldon ja ostokset voi tarkistaa netin kautta. Tämä ja se, että kaikki kulkivat samassa jonossa- systeemi on tehokas poistamaan ilmaisen koululounaan syömisestä tullutta leimautumista, joka on ollut paljon puheissa Yhdysvalloissa. 

Emäntäni luokka ruokaili sinä päivänä luokassaan eli kannoimme tarjottimet läpi koulun luokkahuoneeseen. Syy poikkeukseen oli luokan "sadonkorjuussa" eli he maistelivat omalta kasvimaaltaan keräämäänsä salaattia lounaan yhteydessä. Teksasin helteissä ja kuivuuksissa salaatinkin kasvattaminen on saavutus. Koulun kasvimaasta vastaa eräs vapaaehtoinen isovanhempi jo useamman vuoden ajan. 

Tunsin opettajan muista yhteyksistä, mutta en ollut ilmoittanut hänelle tulostani luokkaan. En tiedä olisiko hän edes voinut kieltää osallistumistani, koska olin rekisteröitynyt koulun kansliassa "Lunch with Child" osallistujaksi ja minulla oli rinnassa nimellä ja kuvalla varustettu tarra (tiedot otettiin viivakoodilla ajokortista). Niin tai näin, hän tuntui olevan ylpeä saadessaan näyttää minulle luokkansa vastapainoksi kaikille lähettämilleni Suomen huippu-opetusmenetelmä-teksteille. 

Luokassa oli hämmästyttävän rauhallinen tunnelma poikkeustilanteeseen nähden. 21 oppilaan pulpetit ovat ympyrässä, joten keskelle jäi tila istua lattialla syömässä. Osalla lapsista oli omat eväät, suurimmalla osalla näytti olevan kahvilan tarjotin edessään. Corndog oli ilmeisen suosituin vaihtoehto. Näin myös salaattia siellä täällä ja useimmilla maustetun maidon pahvipurkin pillin kanssa. Opettaja oli valinnut valkokankaalle taustaelokuvaksi tornadoista kertovan dokumentin. Tornadokausi on jo alkanut, edellinen pyyhälsi pari viikkoa sitten alle 200 kilometrin päästä meiltä. Opettaja halusi ilmeisesti muistuttaa, ettei näiden kanssa pidä leikkiä "kuka näkee"-leikkiä. 

Ruokatunti kesti 20 min ja opettaja oli luokassa koko ajan valvomassa, mutta muuten lähinnä jutteli minun kanssa. Hän kertoi satunnaisesti syövänsä oppilaiden kanssa kahvilassa, useimmiten ruokatunti menee tietokoneen ääressä syöden selaten sähköposteja. Hänen luokkansa ei todellakaan antanut sitä kielteistä kuvaa amerikkalaisesta kaaottisesta koulusysteemistä, mistä lukee lehdistä. Opettaja tosin kertoi erään valtakunnallisen testin olevan tulossa ja miten se koetaan haastavaksi jopa tässä ehkä hieman oppimistulosten keskitasoa ylemmässä koulussa. Miten haastava se sitten onkaan alle keskitason kouluille?  

Kiitettyämme vierailusta palasimme oppaani kanssa ruokalaan. Siellä oli syömässä toinen 20min ruokailuvuoro eli n. 100 lasta. Tunnelma ei ollut kaaottinen, mutta toki hieman meluisa. Yhtä-äkkiä kaiuttimista alkoi kuulua iloista jazzahtavaa instrumenttimusiikkia ja lapset hiljenivät kuin taikaiskusta. Ilmeisesti musiikin hiljentävä tarkoitus oli hyvin omaksuttu. 

Muistutus oli myös ruokalan seinällä. 

Kahvilan odotukset (käytökselle kun musiikki alkaa soida ruokailuvuoron alussa): lounas(maksu)kortti (esille),  muista käytöstavat, kävele rauhallisesti, puhu hiljakseen, nosta kättä (jos tarvitset apua), siivoa jälkesi. 

Ruokalan ovella näkyi listat, mihin kahvilatyöntekijät tekivät päivittäin merkintöjä kunkin luokan käytöksestä. Oppilaiden keskellä kulki kouluavustaja avaamassa maitopurkkeja ja antamassa unohtuneita haarukoita, pillejä ja servettejä sekä valvomassa tilannetta. Kävellessäni käytävillä näin useiden luokkien oven pielissä "Golden Fork" tunnustus-plakaatit hyvästä käytöksestä ruokalassa. Uutisoin aikaisemmin syksyllä aiheesta. 

Ruokalan seinällä oli myös juliste muistuttamassa miten terveyttä edistävä ruokavalio koostetaan: Tunnukset ovat CATCH-ohjelman mukaisesti: Go (vihreä, rajoittamatta), Slow (keltainen, rajoitetusti), Whoa (punainen, harvoin) ja esimerkit olivat päivittäisiä tuotemerkkien pakkauksia. 

Täytyy sanoa vielä toistamiseen, että käynti oli erittäin miellyttävä kokemus. Kanahampurilaiseni oli murea ja syötävä. Kuivuus oli oma mokani kun en osannut vauhdissa valita sopivia lisukkeita täytteeksi. Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin koulussa vallinnut rauhallinen, mutta touhukas tunnelma.