Farm to Fork - seminaari

Kasvisten lisääminen on monitahoinen ja yleismaailmallinen teema ravitsemuksessa. Yhdysvalloissa yksi kouluruokailun kasvisten käytön sekä nauttimisen edistämismenetelmistä on Farm to Fork-ohjelma kalifornialaisessa koulupiirissä.
Tähän ja laajempaan Farm-to-Schools-ohjelmaan perehdytti Academy of Nutrition and Dietetics-järjestön webnair, johon osallistuin. Aikaisempi kasvisten käyttöä koskeva Webnair-kirjoitukseni löytyy täältä. 

Tästä seminaarijaksosta löytyy yhteyksiä Suomeen mm. helmikuussa 2012 julkaistuun kirjaan Ruoka - oppimisen edellytys ja opetuksen voimavara sekä keskusteluun kotitalousopetuksen tärkeydestä hyvinvoinnin edistämisessä pitkällä tähtäimellä.

Connection Farm to Fork: Best Practices for Farm-to-School and Garden-Based Learning

Academy of Nutrition and Dietetics / School Nutrition Servises Webnair

Puhujina 

Sandy Curwood, MS, RD, Ventura, Kalifornia, koulupiirin ruokapalveluyksikön johtaja, kouluruoka-aktivisti

Cyndie Story, PhD, RD, CC, Valkoisen talon Let's Move-hankkeen asiantuntijakonsultti 

Cyndie Story kertoi ensin taustatietoja kasvisten käyttöön liittyvistä asioista Yhdysvalloissa.

• Koulupiireistä 48% kertoi kyselyssä käyttävänsä paikallisia tuoretuotteita ja 21% omaavan oman puutarhan. 98% koulupiireistä kertoi tarjoavansa tuoretuotteita ruokailussa. (Lähde: State of School Nutrition 2011-raportti)
• Vihanneksia Yhdysvalloissa käytettiin vuonna 2007 180.5 paunaa per henkilö ja hedelmiä 100 paunaa (n. 82kg / n. 45kg), kasvua useita kymmeniä prosenttiyksiköitä kolmessa vuosikymmenessä. 
• Yhden sivun linkkivinkkinä oli "The Impact of seven cents" eli miten kouluruoan lisärahoitus vaikuttaa kasvisten käyttöön 
• 61% kansalaisista ilmoitti kyselyssä olevansa huolestunut ruoan välityksellä leviävistä taudeista. Eniten oltiin huolestuneita lihatuotteiden turvallisuudesta (51%), kalan (25%) ja tuoreista kasviksista (24%)
• Yhdysvaltojen ruoantuotanto mainittiin yhdeksi maailman turvallisimmista järjestelmistä, jonka suurena haasteena on ruoan välityksellä tapahtuvien sairastumisten ja kuolemien estäminen. 
• Vastineeksi ruokatuotteiden turvallisuushuoleen on kehitetty useita ohjeistuksia, "Center of Excellence in Food Safety Research for Child Nutrition Programs" (Kansas State University) sekä GAP ja GHP-ohjelmat (GHP=Good Handeling Practice)
• GAP (Good Agriculture Practice) ohjeistaa miten ruokaa tuotetaan ruokamyrkytystekijöitä ehkäisten alkaen maaperän lyijy- ja arseenipitoisuuksien määrittämisestä aina tuotteen jäljitettävyyden takaamiseen. 
• GAP-ohjelmaa voidaan käyttää myös koulupuutarhan perustamisen oppaana. Cyndie Story kävi esityksensä aikana läpi kohtia, joihin erityisesti tulisi kiinnittä huomiota kouluolosuhteissa mm. kasvatettaviksi lajeiksi ei tulisi valita yleisesti allergeenesia lajeja kuten maapähkinää ;) Myöskin hyönteis- ja rikkaruohojen estoaineiden käyttöä tulisi välttää täysin, kemikaalisia lannoitteitakin harkiten. Ja toki vanhemmilta on amerikkalaisen tavan mukaan pyydettävä toimintaan vastuuvapaus kirjallisesti ("waiver of liability" ts. koulua eikä henkilökuntaa ei haasteta oikeuteen mikäli kasvimaalla tapahtuu henkilövahinkoja. Itse joudun allekirjoittamaan tälläisen dokumentin jokaista lapseni koulun ulkopuolista retkeä varten).  
• Esitys käsitteli myös koulun kompostia koskevia aiheita. Suositus oli ettei koulussa tuotettua kompostimultaa käytettäisi ruokakasveille patogeenien välittymisen estämiseksi. 
• Koulujen puutarhojen tuotteita voidaan tietyin rajoituksin käyttää myös koulun ruokalassa. Rajoitukset riippuvat osavaltioittain. Yleisesti suositeltiin, että keittiöhenkilökunta varautuu tarjoamaan ruokalassa edes samoja kasviksia, mutta kaupallisesti tuotettuna, kuin koulun puutarhan sadonkorjuussa saadaan. 
• Lopussa esitettiin mitä kriteerejä ja ohjeistuksia koulu itse voi käyttää etsiessään lähialueen ruokaa tuottavia hankitatiloja. 
• Keittiöhenkilökunnalle suositeltiin sekä vierailuja ruokaa tuottavilla tiloilla että GHP-koulutusta ruoan turvallisuuden lisäämiseksi. 

Sandy Curwood kertoi tarkemmin oman koulupiirinsä Farm-to-Fork-ohjelmasta Kaliforniassa

• Ohelman tavoitteena on luoda terveyttä edistävä kouluympäristö, jota koulun päättävät tahot sekä aikuisten oma malli tukee. 
• Ennakkoasenteistä kertoi kuva, missä opettaja esittelee "oikeaa ruokaa" ja oppilaat vastaavat etteivät syö mitään mikä kasvaa ja ihmettelevät miten kasviksessa on multaa. 
• Lähiruoan käytön ensimmäinen askel on opetella kasvisten sesonkiajat. Kun ruokalistan suunnittelee hyödyntäen kasviksia kun ne ovat edullisimmillaan, pystyy edistämään lähiruoan käyttöä. 
• Lähialueen kasvisten hankkimisen tekniseen toteutukseen viitattiin edellä mainittuihin GAP ja GHP ohjeisiin sekä verkostoitumisen tärkeyteen lähialueen muiden koulujen ja maanviljelijoiden kanssa.  
• Keittiöhenkilökunta tarvitsee opetusta mm. säilytysolosuhteiden optimoinnissa  (turvallisuus sekä hävikin minimointi), joka on erilaista tuorekasviksilla vrt. pakatuilla.  
• Tässä koulupiirissä ravitsemusoppi on osa opetussuunnitelmaa. Kouluravintolan kokemukset ja luokkaopetus nivoutuvat toisiinsa luoden linkin siihen mistä syöty ruoka tulee, miten ja miksi.
• Joka kuukaudelle oli oma lähialueen kasvis, kuten avocado, jota tarkasteltiin kokkaustunnilla, luettiin aiheen kauno- ja tietokirjallisuutta ja tietysti syötiin eri tavoin valmistettuna kouluravintolassa. 
• Keittiössä toimimisesta on tehty osa opetusta. Vanhempaintoimikunnat ovat lahjoittaneet opettajien käyttöön "työkalupakkeja" ts. laatikoita, jotka sisältävät esim. salaatin valmistamiseen tarvittavaa välineistöä: raastinrautoja, leikkuualustoja, lapsiystävällisiä veitsiä jne. 
• Koulu on saanut stipendejä oman kasvimaansa perustamiseen sekä vierailuihin lähialueen maatiloilla tutustumassa ruoan tuotantoon. (stipendeistä mallia täällä)
• Projektia myös markkinoidaan koulun sisällä sekä oppilaille, henkilökunnalle että vanhemmille ja osoitetaan yhtymäkohtia esim. valtakunnallisiin "MyPlate"-lautasmalli ravitsemussuosituksiin ja valtakunnalliseen HealthierUS School Challenge-haasteeseen.
• Lopuksi oli kaavio esittämässä miten paikallisten ja sesonginmukaisten kasvisten tarjoaminen on yhteydessä ympäristövaikutusten pienentämiseen, ruokakasvatukseen, käsillä tekemisen opetukseen kasvimaalla sekä yhteyden luomiseen paikallisisiin ruoantuottajiin sekä kaiken kaikkiaan ruoan arvostuksen kasvattamiseen.