Lähettäkää kuvia koulu-joulu-lounaasta!

Blogini on saanut paljon käyntejä ulkomailta* viime viikon aikana vieraskirjoitukseni saaman huomion vuoksi. Ko. vieraskirjoituksen kommenteissa toivottiin tietoa millaista ruokaa Suomen kouluissa nykyään tarjotaan.

Joten nyt olisi tilaisuus mainostaa kansainvälisesti oman koulun jouluruokaa, joka varmaan on maailmalla harvinainen niin käytäntönä kuin ruokalajeiltaan. 

LÄHETÄ kuvia kouluruokatietopankki@gmail.com. Mukaan tiedot koulusta ja ruokailijoiden määrästä. Sekä tiedot tarjottavasta (kääntelen niitä englanniksi, mutta jos tiedät jo / tarjolla on jotain ei-perinteistä, niin valmis käännös otetaan toki vastaan)

Julkaisen kuvia blogissani ilahduttamaan ulkomaan lukijoita sekä toivottavasti myös herättämään uteliaisuutta ja kiinnostusta suomalaista kouluruokailukäyntöä kohtaan. 

Rauhaisaa ja maistuvaa joulun aikaa!

*Joulukuussa (16.12. mennessä) vierailijoita on ollut:

Finland 770

Russia 158

United States 133

Germany 26

United Kingdom 23

Ukraine 12

Malaysia 11

Canada 5

Singapore 5

Netherlands 4

Guest blogger: Finnish School Lunches

Fed Up With Lunch- blogin pitäjä pyysi minulta vieraskirjoitusta suomalaisesta kouluruoasta lähetettyäni hänelle lyhyen esittelyviestin aiheesta sekä itsestäni. Teksti ilmestyi 7.12.2011.

Karkittomiksi kouluiksi julistautuneita palkittiin

Moni koulu edelleen ylläpitää karkkikulttuuria väitti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Pekka Puska kesäpuheessaan 2011. Syksymmällä THL etsi karkittomiksi julistautuvia kouluja ja arpoi joulukuussa ilmoittautuneiden kesken kuukauden xylitolannokset kolmelle koululle. Ilmoittautuneita oli 39 koulua lähes kolmesta tuhannesta peruskoulusta. Vain 39 koulua?


Jos vähäinen osaanotto hämmästyttää kuten minua, niin näkisin syyksi vain kuukauden ilmoittautumisajan. Karkkikulttuurin ylläpidolla koulussa tarkoitetaan synttärien juhlimisia ja koulun erityispäiviä. Ja nämä tilanteet ovat osittain vanhempien luomia kun oletan ettei opettaja tai koulu osta synttäritarjoamisia. Olikohan THL ottanut huomioon, että vanhempien mukaan ottaminen sitouttaa heidät paremmin yhteistyöhön kuin pelkkä kilpailun takia karkittomaksi julistautuminen. Ilmoittautumisaikaa on jatkettu toukokuun loppuun asti, jos jossain kouluissa projektista vielä käydään keskustelua vanhempien kanssa.


Lukijoitakin varmaan kiinnostaa nähdä esimerkkejä miten miten karkittomiksi julistautuneissa kouluissa huomioidaan oppilaiden synttäripäiviä ja muita juhlahetkiä. Lasteni amerikkalaisessa koulussa palkittiin yhden kilpailun voittajaluokka (marja-hedelmäpohjaisilla) pirtelö-bileillä vanhempaintoimikunnan voimalla. ** Löysin aivan loistavia ehdotuksia netistä. Lista kirjoituksen lopussa. Kotimaan esimerkkejä voi listata kommenttikenttään.

Kerrompa johdannoksi, mikäli kouluissa vielä pohditaan julistautumista, kokemuksiani karkkikulttuurista lasten kouluissa Ranskassa ja Amerikassa. Yllättäen ranskalaisessa koulussa tarjottiin karkkia aivan älyttömiä määriä. Mutta tämä karkkipäivä oli kuukauden viimeinen perjantai, jolloin iltapäivän viimeisellä tunnilla juhlittiin kerralla kaikki siinä kuussa syntyneet. Yksi sankari toi kakun, toinen limsat, kolmas ehkä hedelmiä ja yksi karkkia jne. Tähän osasi varautua kotona laittamalla vähemmän energistä ja sellaista ruokaa illalliseksi, jota muksut söivät vaikka olivat karkista ähkyinä. Ja sitten lisäksi mietti illaksi jotain mahdollisimman vilkasta liikunta-aktiviteettia ettei energia "räjäyttänyt taloa". Ongelmallisempaa kotirytmille oli kun synttärisankarit halusivat tuoda kavereilleen (meidän perheen mittakaavassa usein isot) karkkipussit oikeana syntymäpäivänään koulusta kotiin vietäväksi. Mutta karkin syöminen kuitenkin jätettiin vanhempien harkintaan (lue: kitinän kestorajan venytykseen).

Lasten usalainen koulu on karkiton koulu, täysin ja ehdottomasti kaikissa tilanteissa juhlapäivinäkin. Ei niinkään terveydellisistä syistä vaan tukehtumis- ja pähkinäallergiavaaran vuoksi sekä siisteyden takia (karkkipaperit, puoliksi syödyt). Vaan vetelä siellä, suo täällä tässäkin. Runsaalla tomusokerikuorrutuksella tulevat cup cakes ja cookies ei lasketa karkeiksi. Joten, ilman ennakkovaroitusta vanhemmille, synttärisankarit tarjoavat näitä parhaimmillaan parikin kertaa viikossa lounastunnilla. Asiaa osaa epäillä kun näkee lapsen lounaslaukun eväiden tulevan takaisin lähes koskemattomana ja lapsi itse tuntuu pursuavan nahoistaan sähinää. Turhautumiseni tähän traditioon jakaa muutkin "Please Keep Your Birthday Cupcake out of My Kids classroom" (lisätty 24.2.2012)

Kun fakta on, että karkit, limsat ja muut makeat houkutukset ovat ja pysyvät tässä maailmassa niin niiden kanssa on lastenkin opittava elämään. Ja tähänkin oppimiseen tarvitaan vanhempien lisäksi koko kylä. Vanhemmilla on toki edelleen oikeus (yrittää) pitää lastensa karkin syömisen vanhempien määrittelemässä kohtuudessa. Koulutilanteissa karkin syöntiä on kuitenkin vaikea kieltää heidän lapseltaan aiheuttamatta erityisen pahaa mieltä ja hämmennystä lapselle, joka on tilanteessa ilman vanhemman tukea. En näe kestävänä tapana sitäkään, miten yksi lasten koulukavereista (6v) on uskoteltu olemaan allerginen sokerille ja siten itse kieltäytymään makeasta (ainakin kun muistaa ensimmäisen tarjottavan kohdalla asian ja kun kysyin niin kuulin ettei ole akuuttia terveydellistä perustetta).

Siksi olisi hyvä, että ravitsemuksellisempaa ruokaa korvaavien herkkujen rajoitukset tulisivat koulusta päin ja siten koskisivat kaikkia kouluaikana. Onko rajoitus "totaalikielto" vai tietyt hetket antaa mahdollisuuden keskustelulle koulun ja vanhempien välillä ja siten sitouttaa tahot myös pitämään kiinni sopimuksesta. Erään rehtorin blogissa keskustelu on aloitettu kyselyllä. Julistautumispalkintojen yhteydessä Pekka Puska kommentoi: ”THL ei julista makeisia ja virvoitusjuomia pannaan, mutta ne kuuluvat juhlahetkiin. Koulujen on kuitenkin helpompi hoitaa kasvatustehtäväänsä, jos ne ovat kokonaan karkittomia. On muistettava, että on paljon vanhempia, jotka eivät halua lastensa lainkaan syövän makeisia”.

Katso myös Pöperöproffan blogista "Sinulle tai ainakin lapsille ruokarauha, osa 1: ei karkkipäivää".
Blogi jatkaa aiheesta "Makeisia julkisissa tiloissa" kirjoituksella.

Päivitys 5.12.2011 täältä Usasta. Viikonloppuna luokkakaverin synttärit pidettiin yksityisessä uimakoulussa. Ovella oli (arkipäivien) uimakoululaisia varten oheinen kyltti.

Totta kai kuvasin ja totta kai jäin ihmettelemään kyltin sanomaa ja käytäntöä. Kuulemma uimakoululaiset eivät saa uimamaisterin merkkiä vaan karkkia palkinnoksi päivän suorituksistaan. Ja koska karkkia haluamattomien määrä on vähempi niin siksi on helpompaa merkitä heidät ko. rannekkeella. Luotan jokaisen lukijani tajuavan käytännön antiruokakasvatuksellisen merkityksen enkä lähde asiaa purkamaan. Muksutkin kuulemma ovat huomanneet tämän kun rannekkeita löytyy lillumassa altaassa.


Jälkikirjoitus: Mieheni muistutti, että  ranskalaisen koulun perhetapahtumissa sen kummemmin asiasta hössöttämättä tarjottiin mm. Pastista (paikallinen anisviina) sekä siideriä (esim. Iltasatu-kirjallisuustapahtuma alkaen 20.30 kouluiltana). Myös lasten pulkkatapahtumassa sai kuumaan kaakaohonsa lorauksen Chartreuse-yrittilikööriä. Toki tarjoilu oli tiukasti vain aikuisille (alkoholin tarjoillu- ja myynti-ikäraja Ranskassa nostettiin juuri 18v, ennen 16v).

Suomen perinteinen alkoholikulttuuri ei taida antaa pohjaa sille, että kouluissa voisi oppia myös näkemään aikuisten alkoholin kohtuukäyttöä. Mutta jotain perää ehkä tässä ranskalaisessa tavassa kuitenkin on, sillä missään kylän tapahtumissa ei näkynyt humalaisia teinejä eikä edes änkyräkännissä sekoilevia aikuisia vaikka olutta ja väkeviä tarjottiin avoimesti ja suomalaisittain pilkkahinnalla. Ja sen kokoisissa tapahtumissa, missä Suomessa näkyy teinejä pussien kanssa puskissa. Isojen kaupunkien tapahtumissa alkoholin myynti vaikutti säädetymmältä ja sekaan mahtui myös muutama "alkoholista väsynyt" aikuinen ja yksittäinen teinikin. Vaan lieko he olleetkin muualla kasvaneita tai sitten turisteja.

**Karkittomia vaihtoehtoja ja niitä esitteleviä sivuja
Ideat ja sivut löytyivät The Lunch Tray-blogi-kirjoituksen kautta

• Today I ate rainbow 
• Hedelmäkimppu (oma versioni on ollut jo pitkään kaalinpää päällystettynä foliolla ja hedelmät hammastikkujen päässä), Hedelmäasetelmiin erikoistuneen firman kuvitusta täällä (Mistä tuli mieleen et tämä aihe voisi kilpailla näiden upeiden kakku-sivustojen kanssa Suomessakin)
• Suklaa-hedelmä dippi (Suklaa on karkki, mutta tässä muodossa se on väline ravintorikkaampaan vaihtoehtoon)
• Luokkakaverit saavat koristella synttärisankarille T-paidan, jota sankari pitää päällään sen päivän & muistona. 
• Marja/Hedelmäpirtelö 

Ruokakasvatuksesta tutkimustulosta

Julkisilla ruuanvalmistajilla on myös rooli lasten makupaletin monipuolistajana. Tutkimusten mukaan uusien ruokien pelko periytyy lähes 70-prosenttisesti. Kun vanhemmat ovat uutuudenpelkoisia, he eivät tuo kotiin uusia ruokia. Näin niiden välttämisen asenne ja tapa välittyy myös lapsille. Tässä vanhempien pitäisi Tuorilan mielestä katsoa peiliin.

Tämä on yksi sanoma Ruokatiedon 29.11.2011 julkaisemasta tutkimusuutisesta:
Lasta ei kannata patistaa maistamaan uusia ruokia

Elintarvike-ja ympäristötieteen professori Tuorila korostaa, että ruokaelämykset ovat osa lapsen luontaista oppimista ja maailmaan tutustumista. Aikuisten tehtävä on vaalia tätä oppimiskykyä myönteisin ottein ja viestein. Tutkimus osoittaa, että se on myös tehokkainta.

- Suomalainen normi on kova: Kaikkea pitää maistaa. Syömisen ja juomisen pakon edessä lapsi kohtaa rankkoja sopeutumisvaikeuksia, Tuorila muistuttaa.

Aikaisempi Ruokatiedon uutinen huhtikuulta lupaa

Odotettavissa suositus lasten ruokakasvatukseen

Vuoden 2013 loppuun kestävä tutkimushankkeen tulosten pohjalta on myöhemmin tarkoitus laatia yhteistyössä sidosryhmien kanssa suuntaviivat suosituksille, jotka antavat opastusta lapsen ruokailutilanteiden käytännön toteutukseen, erilaisiin ruokiin tutustumiseen sekä ruokakasvatukseen keskeisissä ikä- ja kehitysvaiheissa.

Suosituksen on määrä soveltua sekä pikkulasten vanhempien että lastenhoidon ammattilaisten, lastenlääkäreiden, poliittisten päätöksentekijöiden ja lastenruokateollisuuden käyttöön eri EU-maissa.

Tutkimushankkeen edistymistä on mahdollista seurata hankkeen verkkosivuilla. Tuloksia esitellään myös tieteellisissä julkaisuissa ja seminaareissa sekä kahdesti vuodessa ilmestyvässä uutiskirjeessä. 

Tässäpä kättäpidempää opettajien haasteeseen kouluruokailun arkisessa ruokakasvatuksessa. Jotain puhtaasti biologiaankin perustuvaa taustatietoa on uutisoinnin mukaan tulossa: Ruokakäyttäytymisen geneettistä taustaa jäljitetään parhaillaan Helsingin yliopistossa väitöstutkimuksessa, jonka tulokset julkaistaan vuonna 2013.

Kuoriaisesta härkänen

Mikä on pahempaa kuin löytää omenasta mato? 

Mustalistani kouluruoan imagoa laskevista uutisotsikoista venyi liikaa tästä kuoriaissopasta kun vähän jokaisen piti asiaa kommentoida, joten kokoan aiheen omaksi kirjoituksekseen. Otsikot kertovat tarinan kulun:

Karmea kuoriaisyllätys espoolaisten kouluruoassa: "Suurkeittiössä tapahtuu tälläista" (Iltasanomat 22.11.2011), Karmea löytö kouluruoasta - iljettävä totuus paljastui vasta nyt (Iltasanomat 24.11.2011), Kouluruoassa kuoriaisia - tarjoiltiin silti kouluruoan loppuun (HS.fi 24.11.2011), Espoon kaupunki: Kouluruoasta löytyneet kuoriaiset eivät ole vaarallisia (HS.fi 24.11.2011) Ällöttävää ötökkäyllätystä hyvitellään herkuilla (28.11.2011)

"Suurkeittiössä tapahtuu tälläistä" lausunnon nouseminen otsikoihin toi mieleen keskuskeittiöiden mustamaalauksen. On hyvä muistaa, että tuskin on yhtään koulukeittiötä, mitä ei kutsuttaisi suurkeittiöksi valmistettiinpa siellä ruokaa itse alusta asti tai lämmitetään keskuskeittiön tuotteita. Luulen, että tälläistä tapahtuu kotikeittiöissäkin.

Pro peruskoulu-blogi käsittelee asiaa koulun laitoshuollon kilpailutuksen tuomien ongelmien yhteydessä (lisätty 29.11.2011). Varmasti ruokaketjukin on kilpailutettu äärimmilleen ja suuret ostettavat määrät kasvattavat riskiä kuoriaishavaintoihin. Kuoriaisista tuli ylimääräistä työtä opetushenkilökunnalle ainakin tiedottamisesta. Se kulu ei tule ruokailuun, mutta syö saman pussin säästöä. Kiitos opettajalle tämän näkökulman houkuttelemisesta esiin.

Myönnän toivoneeni, että kuoriaiset eivät olisi päätyneet lautaselle asti, saati sitten syödyksi. Että suurkeittiöissä oleva laadunvarmistusrutiini olisi moisen estänyt. No ei estänyt, mutta mustalistani ei olisi moisesta tarvinnut kasvaa. Otsikot eivät ikävillä mielikuvillaan houkuttele edes uteliasta ammattiminääni maistamaan ko. riisi-kauralisuketta jos sitä joskus eteeni saan. Voin kuvitella oppilailla muissakin kouluissa olevan vastaavia tunnelmia ja siten riisi-kauralisukkeen menekki taitaa olla pitkään pientä. Kenen etu se on? 

Kouluruoassa on jo muhimassa lisää epäilyttäviä sopan aineksia: Pala jyrsijän päätä järkytti kouluruoan seassa. Tämä otsikko tai jutun sisältö ei minusta kuulu mustalle listalleni. Sopasta on jotain löytynyt ja jos se muistutti jyrsijän päätä niin aika moni järkyttyisi. Eiköhän asia selviä ja sitä ennen toivon otsikoiden pysyvän kärpäsinä.  

Mikä onkaan pahempaa kuin löytää omenasta mato? Löytää puolikas mato... Se on se hinta, minkä joutuu joskus maksamaan jos haluaa syödä aitoa ruokaa vs. teollisesti prosessoitua. 

Tampereen kouluruokakeittäjien lakko, eväskokemuksia kaivataan!

Mitäs jos kouluruokailua ei olisikaan? Tampereella saatiin tästä kokemusta ti 22.11.2011 kun Tampereen Aterian työntekijät järjestivät mielenilmauksesta johtuvan työnseisauksen. Lakosta johtuen Tampereen koululaisten ja päiväkotilasten vanhempien piti laittaa siksi päiväksi eväät kouluun. 

Kerään tähän ruudulleni osunutta uutisointia lakosta:
Aamulehti blogi: Tampereen Aterian lakko kolahti lasten nilkkaan.
YLE Tampere: Lakkoilijat kokoontuivat soppatykin ääreen.
YLE Tampere (ed. päivä): Eväät myös kiva juttu
Pirkanmaan Päivä.fi: Ulkoistamisselvitys jätti lapset eväiden varaan.
YLE Tampere: Eväitä oli kiva syödä, mutta ruokalaan on ikävä. "Olisi rasittavaa tehdä eväät joka päivä" (linkistä kiitos JH:lle)
Aamulehti 22.11.2011: Omat eväät maistuivat koululaisille - katso video! 
Aamulehti 23.11.2011: Ei vahingonkorvauksia lakosta: Tampere ei korvaa ruokakuluja perheille. (lukijakommentit ovat vähintäänkin monipuolisia...)

Etsiessäni uutisointia aiheesta törmäsin erään äidin kertomukseen eväspäivästä koulussa. Kuvauksessa oli hyvä muistutus kouluruokailun olevan Suomessa lakisääteinen etuus lapsille

Eilen oli kaupan eväs hyllyillä kuhinaa kun kaikki äidit ja isät lapsineen yritti taikoa maittavaa ja nälän poissa pitäävää lounas-evästä lapsilleen. Tampereen ateria henkilöstö meinaa tänään tehdä työpaikoillaan ulosmarssin. Yleensä puollan tällaisia ulosmarsseja mutta nyt lakko tulee niin yllättäin kyllä harmittaa. Kouluista ei mitään infotmaatiota ole ehditty antaa asiaan eli jos joku vanhempi on ollut tv-pimennossa niin kuinkahan osaavat evästää lapsensa. Toisaalta kouluruoka taitaa Suomessa olla lakisääteinen etu joten mielenkiinnolla odotan onko ruokailu sittenkin järjestetty jotenkin. No eväät on repussa lähtee ainakin meidän lapset tänään koulutielle ja päikkyyn. Koululaiset sai evääksi ruisleipää metvurstilla, banaanin ja pillimehun. Pienet sai päikkyyn ja eskariin leipää, banaania,  jugurtin ja pillimehun (päikyllä on käytössa jääkaappi koulun kylmäsälytyksestä en tiedä niin siksi on erilaiset eväät.

Mielenkiinnolla odotan asian jälkipyykkiä kun lapsia käytetään sivistyneessä Suomessa ihmiskilpinä.

Enkeli

Lisäänpä vielä sen verran että päiväkodilla eikä eskarilla ei ollutkaan jääkaappia käytössä, joten päikkyläinen söi jugurttinsa lämpimänä mutta eskarilla oli neuvokkaat opet jotka pistivät eväät kannellisessa laatikossa pihalle viileän.

Arvelen, että lyhyt varoitusaika kouluruokailun puuttumisesta varmasti toi huomiota monessa kodissa kouluruokailun arvolle. Pikahälyytys myös varmaan vähensi kisaa parhaista eväistä ja toi realismin tuntua "jos kouluruokaa ei olisi". Ei sitä vanhemmat varmaan joka ilta jaksaisi valmistella eväitä seuraavalle päivää ja aamulla sitten kiireessä improvisoitaisiin. Ilmeisesti kouluilta sai kuitenkin edes leipää jos vanhempia ei viesti ollut tavoittanut tai jostain syystä testasivat koulun varasuunnitelmaa ruokailun järjestämiselle.

Tähän sopii jättää muidenkin talletuksena tunnelmia, kokemuksia ja kommentteja kouluruokailun puuttumisesta. Lakkoaiheen käsittelylle löytyy muita kanavia, (linkki vaihdettu 23.11.2011) joten jätetään se tämän osion ulkopuolelle. Keskitythän kommenteissasi siis kouluruokailun arvostukseen ja käytännön kokemukseen eväistä, kiitos.

p.s. siltä varalta et eväitä tarvitaan muuallakin niin suosittelen vilkaisemaan esim. Raise Healthy Eaters -blogista vinkkejä maasta, missä koulueväät ovat vielä usein arkitodellisuutta. 

Fed Up With Lunch

Fed Up With Lunch on blogi, joka muodostui kun chicagolainen erityisopettaja päätti tammikuussa 2010 anonyymisti raportoida mitä hänen oppilaansa saivat koulussa lounaaksi. Vuoden ajan opettaja osti, valokuvasi ja söi joka päivä koululounaan ja kirjoitti kokemuksestaan blogiin. 

Hänen tekonsa herätti arvostetun ravitsemuspolitiikkaan keskittyvän bloggaajan Marion Nestlen huomion ja blogi tuli pian tunnetuksi laajalle yleisölle. Lokakuussa 2011 Mrs Q:na esiintynyt opettaja julkaisi kirjan "Fed up with Lunch" paljastaen samalla oikean henkilöllisyytensä. Kirja ei ole koottu blogipostaus vaan valoittaa kirjoittajan tuntemuksia kirjoitusten takaa sekä ajatuksia koulun mahdollisuuksista edistää oppilaidensa hyvinvointia. 

Projetinsa aikana opettaja havahtui huomaamaan miten lyhyt ruokatunti vaikutti sekä tarjottavaan ruokaan että lasten tarjoittimelta syömiin aterian osaisiin. Lapsiystävälliset ruoat muokattiin nopeasti ja usein sormin syötäviksi, esim. peruna muokkaantui uppopaistetuiksi kroketeiksi (tater tots). Vaikka tarjottimella olisi omena, sitä ei kerkeisi syödä lyhyen ruokatunnin aikana eikä sitä saanut myöskään ottaa mukaan evääksi. Hätkähdyttävimpänä tulee ehkä tieto ettei hänen koulussaan ole välitunteja ollenkaan. Erityisopettajana hänen oppilaansa ovat usein juuri niitä joilla on keskittymisvaikeuksia luokassa. Kirjassa hän käsittelee tietojaan liikkumattomuuden vaikutuksesta oppilaisiinsa, sillä ruokapainotus ja halu pysyä tuntemattomana sai hänet olemaan käsittelemättä aihetta blogissa. Kappaleen nimi olikin "Baby carrots can't go outside to play".

Kirjalla (Thank you my Chicagoan friend JR for giving this book as food for my thoughts) tai 'Fed Up with Lunch'- blogilla ei ole paljonkaan annettavaa suomalaiselle kouluruoalle. Suomalaista kouluruokaa ei ole edes mainittu koko kirjassa muutaman ulkomaan viitteen joukossa. Suomalaisesta kouluruokailusta tuntee tuntemattomuudesta huolimatta ylpeyttä kun katsoo opettajan ottamia valokuvia, lukiessa kananugetteja olleen 133 kpl vuodessa tai lukiessa kuvauksia "kahden suhde yhteen maapähkinävoi-hillovoileivistä" käärittynä kolminkertaiseen muoviin.

Kirjasta voi kuitenkin imeä muutaman sanoman suomalaiselle kouluruokailukokonaisuudelle: Itse syömiselle tulee varata aikaa kiinnittämällä huomiota kuinka paljon aikaa ruokatunnista menee jonottamiseen ennen kuin oppilas pääsee syömään. Toinen sanoma on rivien välissä kirjan lopussa "Mrs. Q's guide to quiet revolution"  -osiossa, missä hän antaa vinkkejä miten vanhemmat, alakoululaiset ja yläkoululaiset, opettajat, kokit ja ravitsemustieteilijät voivat aloittaa muutoksen omassa kouluruokailussaan. Mrs Q kehottaa vaikuttamaan perehtymällä itse ongelmakohtiin ja esittämällä ratkaisuvaihtoehtoja. Koska kouluruokailu on hyvin monimutkainen kokonaisuus, on parempi hakea tukea sekä näkökulmaa ratkaisuun toisista kouluruokailuun muutosta hakevista. Suomessa ei tarvitse torjua suklaamaitoa tai sokerista jogurttihyytelöä kouluruokailusta, mutta yhtälailla Suomessa kuin Usassakin kouluruokailu hyötyisi monipuolisemmasta ja runsaammasta kasvistarjoilusta. Sen toteutuminen voisi saada vauhtia vanhemmista Suomessa? 


Yhden kappaleen väliotsikkona on:
What is patriotism but the love of the food one ate as a child? -Lin Yutang

Vapaasti käännettynä: "Kouluruoalla on mahdollisuus luoda uskollisuutta kotimaista ruoantuotantoa kohtaan". Texas:ssa kasvanut vesimeloni on toki herkullisinta vesimelonia, mitä olen koskaan saanut, mutta kyllä silti kaipaan Keski-Suomen mustikkametsästä suoraan suuhun poimittuja makuja. 

Jutun ulkopuolelta kerrottakoon, että olen itse käynyt vuosikymmeniä sitten usalaista "high school":a (=lukioikäisille) vuoden verran. Myös silloin aivan joka ikinen päivä ruokana oli hampurilainen ja ranskalaiset kirjan blogikuvien kaltaisen päivän erikoisen lisäksi. Siinä vaiheessa jo 10 vuotta suomalaista kouluruokaa syöneenä, en kelpuuttanut lounasta koskaan koululta vaan toin isäntäperheestäni lounaan mukanani. Thank You ER&RR for giving me then oppoturnity to deeper understand school lunch now!

Ranskan kouluruokailusta faktatietoja

MTV3:n nettisivut kertoivat 28.10.2011 Ranskan hallituksen vaikeuttavan kasvissyöjien koululounaan saantia. Uutinen perustui The Guardian-lehden uutiseen ja koski 3.10.2011 voimaan tullutta lakia, joka määrittelee miten paljon proteiinia, rautaa, kalsiumia ja tuoreita hedelmiä koululaisen tulee saada lounaalla. (Koululounaan ravintoainesuositus peruskouluun: 11 g hyvälaatuista proteiinia, 220 mg kalsiumia, 2.8 mg rautaa, hedelmien suositusta en näe, mutta välipalahedelmä hankkeesta löytyy tietoa tästä) (vrt. Suomessa Kouluruokasuosituksissa s. 7: 15% proteiinia, s. 9 "lihaa, makkaraa, muita lihavalmisteita ja juustoa / voidaan korvata kalalla, kananmunalla ja/tai palkokasveilla").

Laki ei siis suoraan kiellä kasvisateriaa, mutta määräämällä eläinperäistä proteiinia joka aterialle, se vaikeuttaa vain kasviksista koostuvan aterian täysipainoista tarjoamista rikkomatta lakia.

Ranskalaisia kouluruokasuosituksia yleisesti löytyy täältä  (Elokuu 2011). Epävirallinen google-käännös täältä. Muutamia eroja suomen kouluruokailuun:

• 20% of total energy in the morning, 40% lunch, 10% and 30% four hours in the evening. (Suomessa koululounaan tulee kattaa 1/3 ravintoaineiden tarpeesta) 
• No meal is held at the school.  Consumption of food by the students during recess are the choice of parents. It is their responsibility to ensure maintaining a balanced diet...  
• Consultation with professional dietetic or nutrition is desirable.
• It is difficult to predict specific menus for students whose health status requires a special diet. The family ensures full responsibility for the provision of meals, packaging and transportation.

Yhteistä sekä Suomessa että Ranskassa on kouluruokailun liittäminen nälän tyydyttämistä laajempiin tavoitteisiin: 

• The meal is an opportunity for students to relax and communicate. It must also be a special time of discovery and pleasure.
• Nutrition education in schools must be connected to society and reflect the diversity of models in different cultures. The taste is learned, educates, acquired over time.

Kiitokset LR:lle asian penkomisesta minun kielitaitoani laajemmin. Ohessa otteita hänen yhteenvedosta.

Ensinnä vähän yleisesti: löysin Ranskan kouluhallituksen laatiman tutkimuksen kouluruokailusta yleensä. (Bulletin Officiel du Ministère de l'Education Nationale et du Ministère de la Recherche - Le B.O. en ligne - restauration scolaire)- tekstia loytyy sivukaupalla.

Kouluruokailua ajatellen kiinnostavinta on keskipäiväruokailun koostumus: alkupala ( raakaraasteet, keitetyt vihannekset, leikkeleet...), pääruoka ( kala, liha, kananmuna ja niista koostuvat ruuat), vihannekset ( vihreät vihannekset, kuivat vihannekset, pavut, linssit jne...), juustot, jugurtit tai muut maitovalmisteet, jälkiruoka ( tuoreet hedelmat kokonaisina tai salaatissa, kuivat hedelmat sokeriliemessa, leivonnaiset, jaatelo, mehujaatelo) ja sitten tietenkin leipä ja ainoana juomana vesi. Täälla aletaan hävittää kouluista kaikki soodajuomia sisältävät automaatit . 

 
Tavoitteena vuodelle 2012: 20% luomutuotteita kaikista elintarvikkeista kouluruokailussa - tällä hetkellä 0,5% - ja ajoittain 45% eri teemaviikkojen yhteydessä

Sitten vähän tilastoja: ( 1400 oppilasta, joista 600 ala-asteella)
- maku: 30% ala-asteen oppilaista - ruoka ei hyvää, lapset suosivat paikan päällä valmistettuja aterioita
- kylläisyys: 30% ala-asteella olevista syö vain puolet annoksesta tai vähemman; 28% viela nälkä pöydästä poistuessa
- suosituimmat: 52% pitää ranskalaisista perunoista ; noin 9% vihanneksista; 30% haluaa pizzaa eturuokana ja leivoksia jälkiruokana.
- melu:90% lapsista valittaa kouluruokalan melutasoa.
- hinta: 2,70 euroa keskimäärin per ateria ja tämäkin on 3/4 vanhemmista liian korkea, ja yleisesti ottaen 55% pitää ruuan hintaa liian korkeana
- laatu: 53% vanhemmista pitää kouluruokia hyvänlaatuisina, mutta heidän mielestään huonolaatuinenkin kouluruokailu voittaa fast food aterian
-Yleisena toivomuksena on vahentaa rasvoja ja liian makeita jalkiruokia, erityisesti leivonnaisia, seka kehittaa ja suosia hedelmasoseita, smoothies, milkshakes.

Omakohtaista kokemustani kouluruokailusta Ranskassa löytyy täältä.

Löysin juuri (huhtikuu 2012) aivan ihanan blogin, joka on Ranskaan päätyneen amerikkalaisen äidin kirjoittama ja käsittelee mm. kouluruokailua Ranskassa: Keren le Billon. Hän on juuri julkaissut kirjan "French Kids Eat Everything: How Our Family Moved to France, Cured Picky Eating, Banned Snacking, and Discovered 10 Simple Rules for Raising Happy, Healthy Eaters"

28.11.2011 Jamie Oliver ja kouluruokamuutos Usassa, hakisitko oppia Suomesta?

Päivitetty 28.11.2011

Jamie Oliver on puhunut ja toiminut (!) jo pitkään kouluruoan parantamisen puolesta. Englannissa jo vuodesta 2004 ja siellä hänen tuomaa muutosta arvostetaan: Jamie Oliver's school dinners shown to have improved academic results (Guardian.co.uk 25.3.2010) Tuoreempi kouluruoka parantaa oppimistuloksia Britanniassa (Ruokatieto 19.4.2010). Yllättävää onkin lukea marraskuussa 2011, että joissain kouluissa ollaan palaamassa epäterveellisempiin vaihtoehtoihin (BBC News 25.11.2011 Thanks HS for the link)

Nyt hän on siirtynyt Usaan Food Revolution kampanjallaan, johon kuuluu myös tv-ohjelma. Kampanjan sivustolta löytyy mm. työkaluja malliksi miten vanhemmat voivat muuttaa kouluruokailua esimerkiksi kouluruokailun auditointiopas: "Before you can make any changes in the future, you need to find out what’s being offered now. Once completed, this survey will show how the system really works in your child’s school." Huom. Suomen Sydänliitto ry:n laatima suomalainen versio löytyy tästä.  

Ajankohtaista kansalaisaktivismia löytyy myös. "TEXT to Tell Congress: Protect Kids, Not Pizza & Fries" liittyen marraskuu 2011 kohuun, missä kongressi hylkäsi pitsan ja perunavalmisteiden tarjoamista koululounaaksi rajoittavan lakialoitteen.

Jos pitsakasvis ei tunnu tutulta suomalaisessa kouluruokaympäristössä niin lisää perspektiiviä löytyy "The Best and The Worst school lunch photo wall" sivulta. Huomaa miten sisällöstä riippumatta suurin osa aterioista tarjotaan kertakäyttöastioista.

Kaikki eivät kuitenkaan ole innoissaan Food Revolution kampanjasta. Usalainen Kouluruoka-järjestö (SNA) uusioi aiheesta omilla sivuillaan: "... SNA will promote its own School Food Revolution, featuring the many positive things already happening in school cafeterias nationwide."  sekä "Members are encouraged to direct parents and the media towww.TrayTalk.org for more information on healthy school meals."

Oliver kertoo itse haastattelussa 6.6.2011 pitäneensä haasteesta L.A.:ssa: "What do you say to school boards who respond that they’d like to serve less processed food, but it’s much more economical? I say that's (bull).  We've consulted with every school-food change expert across the country who has shown us how to make the numbers work. Some districts may face one-time capital investments for equipment and training for the cooks, but then once all of the systems are in place - including getting mandatory in-classroom breakfast and changing the way they are ordering commodities — it's totally do-able.

Mikähän taho löytäisi ja laskisi ja uutisoisi paljonko maksaa "ideaalin" suomalaisen kouluruokailun toteuttaminen? Olisi vanhemmilla selvää tietoa mihin verrata kysyessään oman kuntansa panosta asiaan. Ja sitä paitsi, eiköhän Jamie Oliver:llakin olisi paljon opittavaa Suomen tavasta toteuttaa kouluruokailua! Kouluruoka on varmasti yksi osa suomalaisten koulumenestystä. 

Ruokailta, post prandial

"Kotien opetusministerin" Suomen Gastronomien seuran Raili Koroman sanoma hukkui Ruokailta-ohjelmassa (Yle A2 Teema 15.11.2011)"...pintakohinan alle. Me tarvitsisimme kotien ruokakulttuurin paluuta: perheitten kokoontumista yhteisille aterioille, joilla syödään itse alusta saakka oikeista ruoka-aineista tehtyä herkullista ruokaa. Enemmän iloa, yhdessäoloa ja nautintoa – vähemmän ahdistusta ja syyllistämistä. Ihan riippumatta siitä, mitä ruokavaliosuuntausta noudattaa." Varpu Tavi pisti mustaa valkoiselle paremmin kuin minä. Teksti on hänen kirjoituksestaan 18.11.2011.

Ennen ohjelmaa kiittelin toimittajia monipuolisesta asiantuntijakokoonpanosta. Erityisesti iloitsin etukäteen, että ruoka-asiantuntijat ja opetusministeri kohtaisivat. Onhan kouluruokailu opetusministeriön hallinnan alla vaikka toteutuksesta vastaavatkin kunnat. 

Perusopetuslaissa todetaan, että ”opetukseen osallistuvalle on annettava jokaisena työpäivänä tarkoituksenmukaisesti järjestetty ja ohjattu, täysipainoinen ateria”. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004 (ylläpitäjän huom.päivitetty 2010) velvoittavat kuntia määrittelemään paikallisesti kouluruokailun järjestämisen keskeiset periaatteet osana koulun oppilashuoltoa sekä kouluruokailuun liittyvät terveys-, ravitsemus- ja tapakasvatuksen tavoitteet. (Lähde Kouluruokasuositukset 2008, s. 5)

Opetusministeri oli estynyt aikataulupäälleekäisyyksien vuoksi osallistumasta keskusteluun, mutta kummastelen miksi koko opetusministeriöstä ei löytynyt ketään kertomaan mitä kouluruokailun eteen tehdään tällä hetkellä ja tullaan tekemään tällä hallituskaudella. Mielestäni opetushallituksen edustajan puuttuessa ruokaillan keskustelun anti jäi kouluruokailun osalta muutaman uuden tai vähemmällä keskustelulla olevan aiheen noston varaan.

Uskon kaikkien keskustelijoiden, lukuunottamatta koululaiselleen eväät laittavaa Juha Köppää, tunnustavan tämän hetken kouluruokailun suurimmaksi ravitsemukselliseksi ongelmaksi ettei sitä syödä. Perinteisten nirsoilu/tottumus-syiden rinnalle keskustelussa tuli esille ettei oppilailla ehkä ole aikaa syödä kunnolla. Ravitsemusterapeutti Tuula Heikkinen mainitsi etteivät ruokalakoot ja linjastojen määrät ole kasvaneet oppilasmäärän mukana. Siten ruokatauosta menee paljon jonottamiseen, mikä vähentää kouluruokalan käyttöhalukkuutta. Tämän huomion on syytä kulkea kouluruokailukeskustelussa luomu- ja lähiruokakeskustelun rinnalla.

Jos lapset eivät syö kasviksia niin aika turhaa keskustella mitä kouluruokailu tarjoaa lähi- tai luomuruoan osalta. Keskustelun lopussa todettiin aika yksimielisesti kalleimman ruoan olevan sitä mitä heitetään pois. Ruokailtaa varten oli teetetty kysely ruoan poisheittämisestä. Kaikki vastausvaihtoehdot (löytyvät ohjelman sivuilta) olivat hyviä, mutta selvästi aikuisten mielipiteitä. Osaisivatko koululaiset vastata samoin? Saati toimia näiden ajatusten mukaisesti ruokajätteen vähentämiseksi?

Sekä kasvisten syömiseen sekä ruokajätteen vähentämiseen voidaan vaikuttaa ruokakasvatuksen avulla. Kasvatus on osa opetusta ja siten opetusministeriöön kuuluvaa, mietin vaan yhä sitä puuttuvaa edustajaa... Mad Cook Riku Rantala esitti ohjelmassa hyvän kysymyksen: "Miksi on ruvettu luopumaan teollisesta ruoasta jos se aina ollut hyvää?" Olisi ollut todella mielenkiintoista jos ruokapalvelupäälliköt (tai opetusministeri...) olisivat saaneet vastausvuoron. Oletan esille tulleen myrkkypelkojen sijasta juuri ruokakasvatuksellisia tavoitteita (kts. esim. D-sali Lintukankaan esitys).

Vanhempien ja kouluruokailun liki uskonnollisista ristiriidoista Anne Puurosella olisi varmasti ollut paljonkin enemmän sanottavaa kuin hänelle aikaa annettiin. Patrik Borg sai tuotua esille yhden kouluruokailun tasa-arvoistavista puolista: Kouluruokailun tulee suojata lasta vanhempien ruokahössötykseltä. Tässäkin näen ruokakasvatuksella olevan merkitystä: miten kunnioittaa muiden näkemyksiä ruoasta, arvostaa omaa/perheensä näkemystä, mutta silti syödä nälkäänsä sitä mitä tarjotaan. Opetusministeri olisi voinut valoittaa kantaa opettajien osallistumisesta kouluruokailuun.

Mitäs jos kouluruokailua ei olisi? Esitti Varpu Tavi. Jos keskustelu olisi mennyt kohti ruokakasvatuksen mahdollisuuksia, olisi ollut mielenkiintoista kuulla lähi- ja luomutuottajien vastaus jos 5 viikon ruokalistan etukäteistilauksilla olevia päivittäisasiakaita olisi 900 000 vähemmän. Juha Köpälle olisi suonut tässä kohtaa suunvuoron kokemuksistaan eväiden laitosta. 

Keskusteltaessa kouluruokailun rahoittamisesta Riku Rantala kehoitti veronmaksajien sijaan hakemaan vastuullista teollisuudesta ja kaupan ketjutuksesta. Olisin kuullut tästä aiheesta hänen mielipidettään enemmänkin, mutta kun en kuullut niin esitän vastakommentin tässä: Mad Cook on tullut tunnetuksi "koko eläimen hyväksikäyttämisestä ravinnoksi". Kannatan ajatusta ja näen teollisuuden tekevän juuri tätä: hyödyntävän kamaran ja kanannahan elintarvikkeeksi. Kouluruokailussakin valmislihavalmisteet on tarkoitettu pieneksi osaksi ateriaa enkä näe vähempiarvoisten ruhon osien miellyttävyyden lisäämiseksi käytettyjä lisäaineita suurempana uhkana kuin ruhon osien käytön hampurilaisketjun tuotteena nautittuna mahdollisesti runsaan suolaan ja sokerin kera. Patrik Borg mainitsikin näiden olevan jo tunnettuja terveyshaittoja ja vieläpä jo lyhyelläkin käyttöajalla. Lisään tähän et ainakin hampurilaiset vievät tilaa ruokavaliosta kasviksilta.


Kannatan Jaana Husu-Kallion heittämää yhteistalkoo haastetta, että otetaan järki mukaan ruoan hankintaan ettei tule poisheitettävää ruokaa. Tämä haaste on jo kouluruokailussa otettu vastaan, "syö minkä otat ja ota mitä syöt" kampanjoilla.

Paljon on silti vielä tehtävää tämän eteen eikä se ole pois luomu- tai lähiruoan käytön lisäämistavoitteista vaan päinvastoin. Näkisin ruokakasvatuksen olevan jopa näitä asioita edistävää toimintaa. Joten oli todella sääli ettei opetusministeriön edustajaa oltu saatu paikalle, että olisi syntynyt dialogia ruoka-asiantuntijoiden sekä sanoman kouluun vievän tahon välille.

Post Prandial= is normal state of drowsiness following a meal. Keskustelussa oli varmaankin liikaa hiilihydraatteja kun se sai ohjelman tunnelman leppoisaksi. Pisteet siitä paikalla olleille keskustelijoille.

Muutkin sulattelevat ruokaillan antia (päivitetään kun ruutuun osuu).

• Aamiainen ruohikolla blogi kommentoi ajan hengen ilmiöistä ruokavaliossa: Jos vaikkapa kouluissa aletaan käyttää pelkästään suomalaista lähiruokaa, se merkitsee vääjäämättä koululaisille tarjottavan ruoan ravitsemuksellista kaventumista. Koululaiset saavat tietysti vatsansa täyteen suomalaisestakin ruoasta myös keskitalvella, mutta jos aikuisten lähiruokaideologian vuoksi lapsille ei anneta vaikkapa tuoretta salaattia, tomaattia, paprikaa ja parsakaalia, se kaventaa ruoan ravitsemuksellista laatua.
• Pro peruskoulu blogi osallistui ihmettelyyni ettei opettajapuolelta ollut ketään. Hän myös huomasi ettei rahoittajapuoleltakaan ollut ketään. Kirjoitus toi esille kyselyn tuloksen "74 % vastanneista halusi kouluissa tarjottavan tavallista perusruokaa." ja kommentoi "Joskus opettajat ihmettelevät, miksi tavallinen perusruoka ei kaikille kelpaa. Mitä kodeissa lapsille tarjotaan? Kouluruokailun yksi tavoite on monipuoliseen ruokavalioon totuttaminen."
• Varpu Tavi kirjoitteli mitä ohjelmassa sanottiin ja jäi sanomatta: "... yritettiin hiukan nostaa kiistaa aiheesta, pitäisikö kouluissa olla tarjolla karppiruokaa, mutta sen kummemmin minä kuin kirjailija Joonas Konstigkaan emme pitäneet sitä olennaisimpana kysymyksenä."  

10.1.2012 Opettaja vaikuttaa kouluruokailuun

Päivitetty 10.1.2012 erään opettajan kuvauksella omista entisistä ja nykyisistä kouluruokakokemuksista sekä 4.12.2011 miten suomalaisten opettajien ruokailua oppilaidensa kanssa mainostetaan maailmalla

Pro peruskoulu-blogin pitäjä, eli opettaja vantaalta, on aloittanut kouluruokasarjan kirjoituksissaan. Olen seurannut oman kirjoitteluni alusta lähtien hänen kommenttejaan, koska ne ovat tuoneet aikuisten näkemystä kouluruokailun laadusta. Lisäksi olen pitänyt siitä, että kouluruokailu on sidottu osaksi laajempaa yhteiskunnan toimintaa. Vaikka en täysin ja aina ole opettajan kanssa samaa mieltä kouluruokailun huonon laadun syistä tai yhteyksistä yhteiskuntaan, niin silti arvostan mielipiteen esille tuomista ja kouluruokailuaiheen esittelyä ja keskustelun herättämistä laajemmin kuin "kouluruoka on pahaa" kommentilla.

Kouluruokasarjan motiiviksi opettaja esittää haluavansa näyttää vanhemmille millaista kouluruokaa Suomen kouluissa tarjoillaan. Hän haluaa kumota muistot tillipihveistä ja punajuurivatkuleista. Hän tekee sitä erittäin kiitettävästi ja samalla kommentoiden monia ajankohtaisia kouluruokailuaiheita lautasen ulkopuolelta. Minun aikani ei riitä vastata hänelle eikä hänen aikansa varmaankaan riitä vastata ihan kaikille, mutta tässä olisi kouluruokailusta vastaaville (niin Vantaalla kuin muuallakin) kanava oikaista yleisimpiä virhekäsityksiä ja esitellä kouluruokailun mahdollisuuksia laajalle yleisölle. Suosittelen menemään  mukaan keskusteluun. Esimerkiksi ma 14.11.2011 aiheesta miksi lapsilla on tunne ruoan loppumisesta kesken...

En tiedä onko tämä opettaja tietoinen (nyt on) yhden usalaisen opettajan blogista nimeltä "Fed up with Lunch". Opettaja söi, kuvasi ja bloggasi nimettömänä vuoden ajan kaikki kouluruokalassa tarjotut ateriat. Hänen blogistaan nousi yksi usalaisen kouluruokailun uudistuksen haara vanhempien herättyä todella huomaamaan millaista ruokaa heidän lapsilleen tarjotaan kouluaikana.

Toivon, että Pro peruskoulu-blogin kirjoitukset herättävät Suomessa vanhempia huomaamaan nimenomaan kouluruokailun hyvät puolet tällä hetkellä, mutta myös mahdollisuudet tulevaisuudessa vaikuttaa esim. ympäristöön. Suomessa ollaan kuitenkin hyvin erilaisella reitillä kouluruokailussa Usaan verrattuna. Meillä on jo Kouluruokasuositukset, joiden perusteella kouluruokailua voi arvioida. Arviointia ei vielä tehdä valtakunnallisesti, mutta ehkäpä opetusministeri valoittaa aikataulusta Tv-keskustelussa ti 15.11.2011 (ei valoittanut). Sitä ennen aktiivinen vanhempi voi tarttua toimeen ja tarkistaa asian oman koulunsa kohdalla ja tuoda epäkohdat tietoon, muistaen epäkohtien korjausmahdollisuuksien olevan useimmiten keittiön ulkopuolella. Kouluruokailu on kuntien vastuulla ja usein kouluruokailu on ostopalvelua. Kouluruokailijat tarvitsevat ruokarauhaa syödäkseen, joten joukkohysterian ruokkiminen olkoon kiellettyä.

Toinen hyvin suuri ero on, että ainakin tämä opettaja ruokailee koululaistensa kanssa. Myös joulukuussa 2011 ilmestynyt kanadalainen dokumentti suomalaisesta opetussysteemistä huomioi opettajien ruokailun eikä sivuuta kouluruokailua vain mainostamalla sen erikoisuutena ilmaisuutta. Tampereella opettajat eivät ruokaile, joten näin olemme saaneet nähdä opettajien merkityksen kouluruokailulle uutisten kertoessa häiriköinnin ja sottaamisen lisääntyneen valvojien puuttuessa. Opettajilla viihtyvyyskysymyksen lisäksi suuri vaikutusmahdollisuus pitää oppilaat pöydässä ja esimerkkinsä lisäksi houkutella oppilaat toteuttelemaan uusiin makukokemuksiin. Olisi siis mielenkiintoista jos joku oikeaa käytännön kokemusta omaava kirjoittaisi jossain opettajien kokemuksista ruokakasvatuksessa. Kiinnostaisi tietää millä eväillä he sitä tekevät. Toki maalaisjärkikin riittää, mutta kotiäitikokemuksella paljastan teoriatiedon auttavan paljon kun pöydässä kuuluu "yök". Veikkaan et tarvitaan paljon teoriatietoa selviytymään kymmenestä "yök"-huudosta kerralla... Itse pystyin vain riipaisemaan aihetta ruokakasvatuksesta koulussa.

Erään opettajan kokemuksia omista kouluaikaisista sekä nykyisistä opettajan asemassa syödyistä kouluaterioista voi lukea Ässän käkenä-blogin kirjoituksesta Euron lounas: mäkkäriä vai näkkäriä?  "Vähiten ilahtunut olen kouluruokailussa pyttipannusta ja vyötärömakkarasta. Lienee sanomattakin selvää, että varsinkin pyttipannu on oppilaiden suuressa suosiossa. No, maailmamme eivät aina kohtaa, vaikkei siihen ole kai tarvettakaan. En minä ainakaan olisi yläkouluiässä halunnut samaistua vaikkapa kuusikymmenvuotiaaseen historianopettajaan."

Hiireni tavoitti uutisen Tampereen opettajien paluusta ruokapöytään rauhoittamaan kouluruokailua. Mutta toki kouluruokailun menestykseen vaikuttaa myös mitä lautasen päälle tulee. Joten seuratkaapa Pro peruskoulu blogin kuvia ja käykää kannustamassa sekä levittäkää sanomaa miten hyvää kouluruoka jo on. Ja ottakaa osaa keskusteluun miten sitä voisi vieläkin parantaa. Olemme maailmanlaajuisesti edelläkävijöitä kouluruokailussa, miksei siis myös sen kehittämisessä ja sitomisessa osaksi yhteiskunnan laajempaakin toimintaa. Usassa on kyllä kova kiri menossa...

Golden fork Award

Pääsin vierailemaan paikallisessa julkisessa koulussa (Austin, Texas). Käytävällä kulkiessani silmiini osui luokan oven vieressä ollut kunniakirja.

Luokka oli siis saanut kunniamaininnan hyvästä käytöksestä koulun ruokalassa. Tekstissä luki 

"Voices off when music is on & Voices soft when music is off

Lunch card & Walk quietly & talk quietly & Use Manners & Raise Hand & Clean table

Clean table (all wrappers, utensils, and food items)

Walk to dismissal & Sit in 1 or 2 straight lines & Wait quietly"

Kun ihmettelin tuota musiikki-juttua niin lapset sanoivat, että meidänkin koulussa soi nykyään lounastunnilla taustamusiikki. Se soi niin hiljaa, että peittyy helposti. Joten ruokailijoiden on helpompaa mitata itse volyymitasoa ja valvojat vetoavat siihen sanomalla etteivät kuule enää musiikkia, olkaapa hiljempaa.

Kerron tämän vaan kuulumisina täältä. Se kun ei ole vain lautasella, mikä vaikuttaa ruokahaluun.

15.11.2011 klo 21-23.15 Ruokailta, aiheena myös kouluruoka

Päivitetty 15.11.2011 osallistujalistalla, pois Opetusministeri, tilalle tutkija Anne Puuronen.

Kouluruokatietopankki seuraa ja päivittelee aiheesta ennen ja jälkeen ohjelman käytyä keskustelua.
Sulattelen ruokaillan antia jo kirjoituksessani Ruokailta, post prandial. 

YLE:n TV2 lähettää teemaillan ruoka-aiheesta tiistaina 15.11.2011, Ohjelman mainos on nähtävissä YLE:n sivuilla.

Syötetäänkö lapsille koulussa moskaa? Miksei luomu-, kasvis- tai lähiruokaa - vai pitäisikö lastenkin karpata? Ruuasta on tullut monelle uskonto. Miksi suomalaiset hurahtivat juuri karppaukseen? Suuren ruokakeskustelun juontavat Salla Paajanen ja Jyrki Richt. 

Keskustelemassa (taustatietolinkit lisätty 10.11.11): 
luomuviljelijä Osmo Rauhala, 
Mad Cook Riku Rantala, 
Elintarviketurvallisuusviraston pääjohtaja Jaana Husu-Kallio, 
kirjailija Johanna Sinisalo, 
Tampereen Steiner-koulun oppilasravintolan emäntä Merja Jokiniemi, 
karppausasiantuntija Varpu Tavi, 
MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila, 
Saarioisten toimitusjohtaja Ilkka Mäkelä, 
lähiruokayrittäjä Heikki Ahopelto, 
ravitsemustutkija Patrik Borg, 
maanviljelijä Kalle Kulkas, 
Kiuruveden ruokapalvelupäällikkö Helena Laitinen, 
opetus- ja kasvatuslautakunnan jäsen Juha Köppä, 
Tampereen Aterian toimitusjohtaja Tarja Alatalo,
ravitsemusterapeutti Tuula Heikkinen, 
Suomen Gastronomien Seuran puheenjohtaja Raili Koroma, 
kirjailija Joonas Konstig, tutkija Anne Puuronen. 
Studiossa myös tähdekokkailija Elina Teerijoki.

Olen nyt seurannut kouluruoka-aihetta kohta vuoden raportoiden eri näkökulmia tässä blogissani. Siksi arvostan A2-teeman kokoamaa 19 asiantuntijaa monipuolisuuden vuoksi. He ovat kaikki jo pitkään ruokaan tai kouluruokailuaiheeseen oman ruokamaailmankuvansa pohjalta perehtyneitä henkilöitä. Edustavat varmasti 50% koululaisten vanhempien mielipiteistä. Loppua 50% edustaisi ihan kuka tahansa, joka vastaa kysymykseen "Mitä lapsesi söi tänään koulussa?" "En tiedä"

Uskon kiinnostuksen edes osalla tästä 50%:sta heräävän kunhan saisivat kiinnostuksen kohteen kouluruokailusta. Ja mielellään positiivisen "ahaa"-elämyksen kautta, mutta negatiivinenkin "eihän meidän koulussa noin ole!" käy myös, toivoen sen tuottavan muutoshalukkuutta.

Siksi toivoisin, että JOKAINEN keskustelija saisi sanottua yhden tärkeän ja kiinnostusta herättävän asian kouluruokailusta. Ja positiivisessa hengessä. Esitän kysymyksen kaikille haastateltaville: Mitä kouluruoassa on nyt JO oman ruokamaailmankuvan mukaista? Ja erityisesti opetusministeriltä haluan kysyä: Mikä taho ja millä aikataululla on kehittämässä kouluruokailun valtakunnallisia arviointikriteerejä? kts. s. 13

Keskustelu A-tuubin nettisivuilla käy jo vilkkaasti. Myös esim. Ravitsemusuutiset Facebook-sivustolla keskustellaan aiheesta. Kouluruokatietopankin panos: Tällä hetkellä kouluruokailu tarvitsisi kaikkein eniten ruokarauhaa. Oletan kaikkien keskustelussa mukana olevien olevan yhtä mieltä, että koulupäivän aikana kuuluu syödä ja suurimman ravitsemuksellisen ongelman olevan tällä hetkellä siinä ettei syödä ateria-muodossa olevaa ruokaa. Ehdotan siis keskustelulta iänikuisen VHH/luomu/lisäaine-jankkaamisen sijaan ideoimista miten kaikkia tahoja voisi houkutella käyttämään kouluruokailua ja "häivyttää kodin henkeä" syömisestä kouluruokailussa. Vanhemmat ovat avaintekijöitä. kts. esim. "Sanna Talvia, ravitsemusasiantuntija" FB-sivuilla linkki suomalaisaineiston tutkimukseen miten kodin ruokailututtomukset heijastuvat kouluruokailuun.
Ideointiin tuli jo vastinetta (lisää otetaan ja kerätään milloin silmiin osuu): 
-Yksi ihan ruuan ulkopuolinen keino jota itsekin olen lehtijutussa ehdottanut, on ruokaloiden muuttaminen viihtyisämmiksi. Nyt ne ovat usein kolkkoja ja epäviihtyisiä ja "haisevia". (VT).
-Toinen helppo keino on varata ruokailuun riittävästi aikaa. Ainakin omat lapseni joutuvat syömään hirmuisella kiireellä, kun ruokatauosta iso osa menee jonottamiseen ja seuraava ruokavuoro jo odottaa pöytäpaikkaa. Tällaisessa järjestelyssä ei lapsille todellakaan viestitä, että ruoka ja ruokailu ovat tärkeitä asioita. Kouluruokailu kuitenkin on osa opetussuunnitelmaa eikä vain tankkaus opppituntien väissä. (VM)
-Tehokasta vaikuttamista kouluruokamielikuviin positiivisesti lupailee myös Pro peruskoulu-blogissa alkanut kouluruokasarja.Tälläistä panosta kouluruokakeskustelu tarvitsee!

Ohjelman traileri ei ansaitse mainostusta, mutta kommenttina kumminkin: Enää ei tarvitsisi ruokkia lasten ja vanhempien kouluruoan vastaista joukkohysteriaa! Nyt trailerissa toimittajat kokkaavat "kouluruokaa" brasilialaisesta jauhelihasta joka kestää "isältä pojalle" ja perunamuussia jauheesta. Lisäksi he luettelivat "kamalia" kouluruokia ja irvistivät perään "plää". Tällä hetkellä enemmän uutisarvoa olisi ollut mikäli toimittajat olisivat tehneet taustatyötä ja esittäneet mitä kouluruokailun parantamiseksi on jo tehty (linkeistä löytyy rautalankaa).  Ja miten kouluruoastamme myös ollaan ylpeitä esittelemällä sitä yhtenä osatekijänä suomalaisten koulumenestystä maailman laajuisessa vertailussa.

Toimittajienkin olisi syytä muistaa, että kouluruokaa tarjoavat ansaitsevat kiitoksen. Eivät tälläistä trailerin tuomaa pilkkaa!