Laadukas KOULURUOKAILU tarvitsee lähiruoan lisäksi myös henkilöitä

Ruokatieto uutisoi Elintarviketeollisuusliiton ja Marttaliiton kannanotosta kotimaisen kouluruoan puolesta kestävän kulutuksen nimissä. Huomautan, että kouluruoan valmistaminen kotimaisista raaka-aineista ei takaa laadukasta kouluruokaa.

Kouluruuan hankinnassa kuntien osattava kilpailuttaa kestävästi (Ruokatieto 2.5.2012)

Kannanotto on tarkoitettu kuntavaalien alla kuntapäättäjille, että he takaisivat riittävän rahoituksen ja resurssit laadukkaan kouluruokailun jäjestämiseksi. Kannanoton voi lukea kokonaisuudessaan tästä linkistä.

Marttaliiton ja Elintarviketeollisuuden liiton kannanotto mainitsee ettei ruokakasvatus ole vain opettajien asia vaan siihen tulee ottaa mukaan koko kouluyhteisö pääpainotuksen ruoan arvostuksen oppimisessa tulevan kuitenkin kotoa. Kannanotto jättää minusta korostamatta, että vaatimansa laadukkaan kouluruoan toteuttamisen resursseihin kuuluu kouluruuan tekijät. He ovat kestävän kehityksen yksi osa-alue ja osa kouluruokailun lähialuetta. Käytettäessä lähiruokaa, heidän työpanostaan ei voi tuottaa kovin kaukaa. Helmikuussa ilmestynyt kirja Ruoka - oppimisen edellytys ja voimavara esittää asian näin: 

Tähän asti kouluruokailu on pitkälti nähty kuluna, jonka resursseja on supistettu mielummin kuin opetuksen. Helmi Risku-Norja kaivaa näkyville (s. 27 alkaen) miten sekä ruokakasvatusta että kestävyyskasvatusta tehdään jo kouluissa ja siten näiden asioiden yhdistäminen kouluruokailuun ei vie resursseja opetukselta. Kouluruokailuun panostaminen voi jopa tuoda lisäresursseja opetukseen kun keittiöhenkilökunnalta jää esimerkiksi aikaa tutustuttaa oppilaita ruoanvalmistukseen tai elintarvikkeisiin.

Olen lukenut tänä vuonna kaksi kirjaa Usalaisesta kouluruokailusta ja yhden suomalaisesta *). Nämä kaikki kirjat korostavat ruokapalveluhenkilökunnan osaamisen merkitystä ruokalistan laatimisessa vuodenaikojen mukaan hyödyntäen lähiruokaa ja tietysti itse ruoanvalmistustaidoissa. On hyvin erilaista lämmittää uunissa valmisteita kuin käsitellä tuoreita kasviksia (kts. farm-to-fork kirjoitukseni). Suomalainen kirja Kouluruokailu kutsuu nauttimaan ja oppimaan *) tuo tähän näkökulmaksi ruokapalveluhenkilökunnan mahdollisuudet toimia ruokakasvattajina, mikäli heille annetaan siihen mahdollisuus koulutuksen ja aikaresurssien muodossa. 

Ruokatiedon uutinen mainitsi Vantaan kaupungin päätyneen ostamaan Ruotsissa tuotettua maitoa koululaisilleen. Lounasrahojen venytys-kirjoituksessani maaliskuussa pohdiskelin EU:n koulumaitotuen merkitystä suomalaisen kouluruokailun rahoituksessa. Edelleen on epäselvää näkyykö koulumaitotuki miten ilmoitettaessa kouluruokailun hintoja eri kunnissa. Myönnän etten ole hirveästi perehtynyt kouluruokailun rahoitukseen, mutta ei koulumaitotukea mainita 2011 ilmestyneessä "Kunta ruokaostoksilla" -selvityksessäkään. Otan asiasta mielelläni lisätietoa.

**) Tässä kohtaa moni muukin varmaan huomaa ruokailun poliittisen ulottuvuuden. Osallistuin eilen School Nutrition Services-järjestön webnairiin (lue aikaisemmista täältä), mikä käsitteli ravitsemustiedettä opiskelleiden erilaisia työtehtäviä. Eräs keskustelijoista työskenteli Yhdysvaltojen maatalousministeriössä (USDA) ja kertoi miten syömisen moniuloitteisuudessa on otettava huomioon myös politiikka. Hän kehotti erityisesti kouluruokailuun suuntautuvia opettelevan poliittisen päätöksenteon mekanismeja. Suomessa kouluruokailu kuntien rahoittamana ja laajempana maksuttomana palveluna kuntalaisille on ehkä vielä suorempaan poliittisen päätöksen teon kohteena kuin Yhdysvalloissa. Oletankin edellä olevien kaltaisten kannanottojen ja adressien lisääntyvän Suomessa kuntavaalien lähestyessä. 

Suomalaisen joukkoruokailun lautasen päällisen alkuperästä ja laadusta huolestumisestahan minun kouluruokakiinnostukseni alkoi. Olen kohta neljä vuotta vastannut omien kahden lapseni kouluaikaisesta ruokailusta asuessamme ulkomailla, missä kouluruokailun mahdollisuutta ei ole käytännössä ollut. Niin rasittavaa kuin se useimpina päivinä onkin, olen tiennyt mitä ja miten paljon he ovat syöneet. Meidän perhe syö luomua silloin kun se on laadultaan, hankkimisvaivaltaan ja hinnaltaan kilpailukykyistä, lähiruokaa etsin sijaintimme ja osaamiseni mukaan (täällä "Texas origin" on hyvin näkyvää markkinointia) ja ruokavaliomme on kasvispainotteista. Halusin tehdä parhaani, että lapseni saisivat tämän ruokamaailmankuvan mukaista ruokaa myös käydessään koulua Suomessa. Tunnuslauseeni on  "Että äitinä voisin huoletta heittää kauhan nurkkaan lounaan ajaksi viitenä päivänä viikossa, 40 viikkoa vuodessa, useita vuosia... "  

Aihetta seuratessa olen oppinut lisää miten laadukkaaseen kouluruokailuun tarvitaan sekä poliittista tahtoa että äidin kaltaisen aikuisen huolehtimista, sillä vain syöty ruoka voi edistää hyvinvointia. Ei anneta näiden seikkojen unohtua ja tuijoteta vain lautasen päällistä.

*) Lintukangas, Palojoki: Kouluruokailu kutsuu nauttimaan ja oppimaan. (2012)
Risku-Norja et al.: Ruoka - oppimisen edellytys ja voimavara (2012) 

Kate Adamick: Lunch Money - serving healthy school food in a sick economy (2012)

Janet Poppendieck: Free for All: Fixing School Food in America (2010, josta en näytä kerkeävän kirjoittaa omaa yhteenvetoani)


(** Teksti sekä otsikko päivitetty. Blogger-blogipalvelu on uudistunut ja "publish" napin vieressä on "revert to draft" nappi, joka ilmeisesti julkaisee draftin päivityksen sijaan kun sitä huolimattomasti kiireessä klikkaa.