23.3.12

Lounasrahojen jako ja venytys erässä kirjassa, vertailua Suomeen.

Lunch Money - serving healthy school food in a sick economy on maaliskuussa 2012 julkaistu kirja, joka pyrkii osoittamaan miten usalaista kouluruokailua voi muuttaa terveellisempään ja paikan päällä valmistettuun ruokailuun.
Mottona on "säästetty penni on ansaittu penni". 


Kirjoittaja on tunnettu yhdysvaltalainen kouluruokailun konsultti Kate Adamick, alkuperäiseltä ammatiltaan ravintolakokki sekä lakimies. Lue lisää esittelyjä hänestä kirjoittajan omilta sivuilta sekä The Lunch Tray-blogista. Kouluruokakonsultaatiota hän hoitaa yrityksensä nimeltä Cook for America kautta. Yrityksen tunnus on "Where school food is the solution, not the problem" viitaten ylipainon lisääntymiseen Yhdysvalloissa. 

Kirja kertoo sisältävänsä maalaisjärkisiä ratkaisuja ja työkaluja siihen miten kouluruoka voidaan tuottaa valmistettuna paikan päällä kustannuksia nostamatta. Kirja pitää minkä lupaa, se on täynnä hyvin yksinkertaisiksi pilkottuja laskukaavoja minkä avulla vanhempi tai kouluruokailusta vastaava voi laskea nykyiset kulut sekä suunnitella uudestä käytännöstä tulevia kuluja ja nähdä säästöjä. Mikäli Suomessa ei ole eilen ollessani uutispimenossa alettu tarjota suklaamaitoa muovipulloista tai päivittäin pakkaamaan voileipiä yksittäin kelmuihin yms., näiden asioiden muuttamisesta edullisimmiksi on turha hakea säästöjä. Siten laskentakaavioista ei suomalaiselle kouluruokailun suunnittelusta vastaavalle ole hyötyä haettaessa ratkaisuja alusta asti valmistetun kouluruokailun kustannustehokkuuteen. 

Tämä alusta asti ("from the scratch") kouluruoanruoan valmistaminen on Yhdysvalloissa täysin eri lähtötasolla kuin Suomessa, jossa kiistelyt ovat keskuskeittiön ja lähikeittiön välillä ja muutamasta teollisesti valmistetusta eineksestä ruokalistalla. Kirja antaa tietoa systeemistä, missä koulupiiri tilaa valtiolta ylijäämä- esim. lihaa, kanaa ja juustoa ja lähetyttää sen valitsemaansa tehtaaseen muokattavaksi kananuggeteiksi, pitsaksi tai hampurilaispihveiksi. Ja maksaa tehtaalle valmistuskulut. Tuotteet tulevat koululle pakastettuina, jossa ne lämmitetään tarjolle. Päivittäin. Halpa ei ole hyvää, voi todeta "pinkin liman" lisäämisestä jauhelihapihvien täytteeksi. Aiheesta lisää tässä amerikkalaisen äidin kouluruokablogissa The Lunch Tray. Varmaan pian myös suomalaisen äidin kouluruokablogissakin. 

Valtiontuista tuli mieleen Suomessa vähemmän puhuttu osuus kouluruokailun rahoittamisesta; koulumaitotuki. Kts. lisätietoa maaseutuviraston tiedotteestaTaloussanomien helmikuun 2012 uutinen kertoi tuen menevän joko kunnille suoraan tai yritykselle. Minulla ei ole ainakaan mitään käsitystä onko ko. summa mukana kun kerrotaan kuntien kouluruokaan käyttämistä summista. Eikö se silloin tee eroa vertailuun kuinka paljon kunta käyttää rahaa kouluruokailuun? Mikä ratkaisee tuleeko tuki elintarvikeyrityksen vai kunnan kautta?  (kts. kommenteista lisätietoa)

EU jakaa kouluhedelmätukea. Löysin Ruokatiedon uutisista parilta vuodelta ilmoituksen, ettei kouluhedelmätukea ole haettu suomalaisiin kouluihin sen byrokratian takia (20112010). Marjatukea kaivattiin ainakin tässä kuulemassani kouluruokailun ammattilaisten haastelussa lokakuulta 2011: Yle Radio Suomi Kouluruokailta. Niitä marjoja kun voisi syödä vielä kun voi, vuoden 2040 uutiset kertoivat jokamiehen oikeuden poistuneen. (lisää uutisista täältä. Tapa esittää asia on niin loistava, että pakko mainostaa aasinsillan kautta tässäkin yhteydessä)

Kirjan lukeminen avartaa suuresti näkemystä suomalaisen kouluruokailun edistyksellisyydestä. Esimerkiksi kun lukee kiertävän ja vähemmän päivittäisia vaihtoehtoja tarjoavan ruokalistan eduista: "henkilökunnan ei tarvitse valmistaa niin montaa aterian osaa kun vaihtoehtoja on vähemmän ja siten aikaa säästyy muutaman ruokalajin valmistamiseen tuoreemmista raaka-aineista". Tämä näkemys kiertävän ruokalistan "uutuusarvosta"  yhdysvaltalaisessa kouluruokailussa on hyvä pitää mielessä, mikäli esittelee suomalaista kiertävän ruokalistan lähtöoletuksena sisältävää kouluruokailua yhdysvalloissa. 

Suomalaiselle kouluruokailun ilmaisuutta arvostelevalle tekisi hyvää lukea useat kirjan kohdat missä kerrotaan lounaan hinnoittelusta "ilmaiseen, tuettuun ja itse maksettaviin" osioihin. Ja muutamia kuvauksia niiden merkityksestä jonojen populaatioon ja kouluruokailun tunnelmaan. Suomessa lapselleen "kouluruokarahoja" antavalle vanhemmalle puolestaan tekisi hyvää lukea kirjasta kuka ostaakaan energiajuoman ja keksin ja kuka ei. Miten näistä tyhjistä kaloreista siten tulee tavoiteltuja, joita nautitaan ihan vain näkyvyyden vuoksi. 

Jos jotain kirjasta voi ottaa suomalaiseen kouluruokailuun niin se on huomion kiinnittäminen ruokailuympäristöön tuoksujen ja tunnelman muodossa. En usko yhdessäkään suomalaisessa koulussa tulevan "urheiluareenan tunnelmaa" ruokasaliin astuessa kaikesta mainonnasta ja pikaruokien hajusta johtuen. Pointti onkin havainnoida miten myös tuoksut ja ruokien värit houkuttavat valitsemaan terveelliseemmän vaihtoehdon. Tähän kirja ei kuitenkaan anna enempää konkreettista ohjeistusta keskittyessään rahapuoleen. Myös koulussa tarjottu aamiainen saa paljon tilaa kirjassa sekä taloudellisena että lasten oppimista tukevana toimintona. Aamiaisesta näpytin aikaisemmin "Olisiko kouluaamupalasta apua koululounaan maistumiseen?"

Taloudellisesta puolesta kirja useissa kohtaa summaa lopuksi "säästyneellä rahalla voit palkata lähiyhteisöstäsi työntekijän valmistamaan ruokaa raaka-aineista lähtien". Suomessakin on käyty keskusteluja mihin kouluruokailusta esim. keskuskeittiömallilla tuotettuna tulevat säästöt menevät; lautaselle vai kunnan muiden toimintojen rahoittamiseen. Lue vaikkapa Oikeuskanslerin älähdyksestä tammikuussa 2012. Täällä Usassa on juuri noussut kohu erään kouluruokailuhankinnoista päättävän saamista lahjuksista hankinnoista päätettäessä

Kirjalla on myös yhteinen motto usein Suomessa nähtyyn keskusteluun "oppiminen ei pääty ruokatunnin ajaksi". Tähän aiheeseen suosittelen lukemaan suomalaisen uuden kirjan "Kouluruoka kutsuu oppimaan ja nauttimaan". Sorry, not in English, yet. Please, check back later. 

Mitä muut ovat kirjasta "Lunch money" sanoneet:
Marion Nestle-blogi 8.3.2012
Jamie Oliver Food Revolution sivusto 15.3.2012
The Lunch Tray-blogi 29.2.2012
Näytteen kirjasta voi lukea Amazon-sivuilta täällä
Sisällysluettelo näyttää olevan julkistettuna täällä

Lisähuomautus: Tämä kirja ei tullut minulle kuluitta, joten myyn oman kappaleeni pois hyllystäni pölyttymästä ensimmäiselle, joka ottaa yhteyttä kouluruokatietopankki (at) gmail.com. Hinta 10e + postikulut n. 10e. 

1 kommentti:

  1. Ylitarkastaja Katriina Mattila Maaseutuvirastosta vastasi minulle 10.4.2012 näin (pahoittelen, että vastauksen julkaiseminen viivästyi):
    "Suomessa maksettava koulumaitotuki on kokonaan EU:n rahoittamaa ja sen myöntämisen edellytyksistä on säädetty mm. komission asetuksessa (EY) N:o 657/2008. Maaseutuviraston Koulumaitotuki-sivuilta löydät paitsi lainsäädäntöä myös tietoa siitä, miten ohjelmaa sovelletaan Suomessa. Koulumaitotuen hakuopas lienee paras tietolähde järjestelmän yksityiskohtiin.

    Tukihakemuksen voi esittää joko yksityinen oppilaitos itse (itsehakija) tai kunnallisten oppilaitosten puolesta kunta (kuntahaku) tai tuenalaisten maitotuotteiden toimittaja (toimittajahaku). Ulkopuolinen ruokapalvelujen tuottaja ei voi olla tuen hakijana. Tuki haetaan kaikissa tapauksissa todellisten, ostettujen (kunta- ja itsehakijat) tai myytyjen (toimittajat) määrien perusteella. Jos oppilaitos tai kunta on toimittajahaussa, toimittaja hyvittää tuen heille täysimääräisenä joko suoraan alennettuina hintoina tai tapauskohtaisesti jälkikäteen tehtävinä hyvityksinä. Suomessa noin 80 % tuesta maksetaan toimittajille."
    (http://www.mavi.fi/fi/index/markkinatuet/koulumaitotuki.html)

    VastaaPoista