Ilahduin kun kouluruoka mainittiin Pöperöproffa-blogissa (Patrik Borg) esimerkkinä "turhasta ruokatappelusta", jossa on ollut vain häviäjiä. Olen aivan samaa mieltä.
Ensiksikin kouluruokailu on JOUKKOruokailua ja siksi se tarvitsee tavoitteet, ohjeistuksen ja säännöt. Nämä tavoitteet (suositukset) ovat muutettavissa harkinnan kanssa, mutta taatusti ei minkään blogikeskustelun perusteella jatkossakaan vrt. oma seuraava ateriasi kiinnostavan blogitekstin jälkeen.
Toiseksi, se millä muilla tekijöillä kuin ravintoaineilla kouluruokailua voidaan arvioida on se puoli kouluruokailusta, joka on jäänyt "ruokatappelussa" suurelta yleisöltä huomaamatta. Mm. Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma (Sre) on tehnyt töitä suoraan kouluruokailun monipuolistamiseksi ja Suomen Akatemian SEED-hankkeessa tarkasteltiin kouluruokailun laajempaa merkitystä koulun kestävän kehityksen opetuksessa. Valtakunnallisella päättäjätasolla onkin jo havaittavissa merkkejä ettei kouluruokailua mitattaisi enää vain ravintoainetasojen täyttymisellä karkeasti proteiinia/euro. Mutta kuten Sre:n loppuraportissa sanotaan: "Kouluruokailun toteutus ja taso vaihtelevat kunnittain, ja suosituksia noudatetaan eri tavoin."
Kouluruokasuositukset, joita useissa kunnissa ainakin tekstien mukaan noudatetaan, sanoo: Yhteistyö kodin ja koulun eri henkilöstöryhmien välillä avainasemassa. Mutta kun resurssien vähyydestä toitottaa puoli mediaa sekä kuntataho ja toinen puoli mediaa hakee otsikoita "roskasta", jotka kuntapäättäjä katsoo täyttävän suositukset niin avaimet ilmiselvästi ovat lukkoasemassa. Ja tietoa miten hakea ratkaisuja oman kuntansa kouluruokailuun kiertoteiden kautta on jäänyt löytymättä. Ympäri kun mentäisiin niin on todennäköisempää, että tultaisiin kuin ei tultaisi yhteen ravitsemuksellisten tavoitteiden täyttymisen kanssa. Ja tavoitteet täyttyisivät vieläpä koululaisissa eikä roskiksessa...
Haluan täsmentää, että Kouluruokatietopankki on tietoisesti ja ensisijaisesti tietopankki. En halua avata blogiani kouluruokailun valituskanavaksi tai tappeluareenaksi vaikka samalla tiedostan olevani osallinen asiallisen debatin karsiutumiseen. Pidän etunani etten ole Texas-sijainnistani johtuen yhdenkään tietyn koulun kouluruokailun puolesta. Yritän kerätä nk. lähdehakua ja tiivistämistä, jotta ne vanhemmat jotka rupeavat ajamaan muutosta kuntansa kouluruokaan löytävät perusteluja muutoksen tarpeelle sekä taustatukea perusteluilleen muutoksen suunnasta. Tavoite on tukea kaikkia ruokamaailmankuvia hankkeellani, sillä uskon kaiken asiallisen toiminnan päätyvän kouluruokailua kehittävään kompromissiin.
Edustan tietolähteissäni suurta yleisöä, en ole minkään organisaation jäsen enkä saa siten mitään muistioita automaattisesti nähdäkseni saati istu miitingeissä kuulemassa suurempien hankkeiden suunnitteluista. Joten lähteissäni voi olla aukkoja, jopa virheitä tai tulkintavirheitä. Toivon silti tällä panoksellani auttavani kouluruokailua toimimaan lasten ravitsemusta ja siten terveyttä edistävänä tapahtumana. Että äitinä voisin huoletta heittää kauhan nurkkaan lounaan ajaksi viitenä päivänä viikossa, 40 viikkoa vuodessa, useita vuosia...
Ensiksikin kouluruokailu on JOUKKOruokailua ja siksi se tarvitsee tavoitteet, ohjeistuksen ja säännöt. Nämä tavoitteet (suositukset) ovat muutettavissa harkinnan kanssa, mutta taatusti ei minkään blogikeskustelun perusteella jatkossakaan vrt. oma seuraava ateriasi kiinnostavan blogitekstin jälkeen.
Toiseksi, se millä muilla tekijöillä kuin ravintoaineilla kouluruokailua voidaan arvioida on se puoli kouluruokailusta, joka on jäänyt "ruokatappelussa" suurelta yleisöltä huomaamatta. Mm. Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma (Sre) on tehnyt töitä suoraan kouluruokailun monipuolistamiseksi ja Suomen Akatemian SEED-hankkeessa tarkasteltiin kouluruokailun laajempaa merkitystä koulun kestävän kehityksen opetuksessa. Valtakunnallisella päättäjätasolla onkin jo havaittavissa merkkejä ettei kouluruokailua mitattaisi enää vain ravintoainetasojen täyttymisellä karkeasti proteiinia/euro. Mutta kuten Sre:n loppuraportissa sanotaan: "Kouluruokailun toteutus ja taso vaihtelevat kunnittain, ja suosituksia noudatetaan eri tavoin."
Kouluruokasuositukset, joita useissa kunnissa ainakin tekstien mukaan noudatetaan, sanoo: Yhteistyö kodin ja koulun eri henkilöstöryhmien välillä avainasemassa. Mutta kun resurssien vähyydestä toitottaa puoli mediaa sekä kuntataho ja toinen puoli mediaa hakee otsikoita "roskasta", jotka kuntapäättäjä katsoo täyttävän suositukset niin avaimet ilmiselvästi ovat lukkoasemassa. Ja tietoa miten hakea ratkaisuja oman kuntansa kouluruokailuun kiertoteiden kautta on jäänyt löytymättä. Ympäri kun mentäisiin niin on todennäköisempää, että tultaisiin kuin ei tultaisi yhteen ravitsemuksellisten tavoitteiden täyttymisen kanssa. Ja tavoitteet täyttyisivät vieläpä koululaisissa eikä roskiksessa...
Haluan täsmentää, että Kouluruokatietopankki on tietoisesti ja ensisijaisesti tietopankki. En halua avata blogiani kouluruokailun valituskanavaksi tai tappeluareenaksi vaikka samalla tiedostan olevani osallinen asiallisen debatin karsiutumiseen. Pidän etunani etten ole Texas-sijainnistani johtuen yhdenkään tietyn koulun kouluruokailun puolesta. Yritän kerätä nk. lähdehakua ja tiivistämistä, jotta ne vanhemmat jotka rupeavat ajamaan muutosta kuntansa kouluruokaan löytävät perusteluja muutoksen tarpeelle sekä taustatukea perusteluilleen muutoksen suunnasta. Tavoite on tukea kaikkia ruokamaailmankuvia hankkeellani, sillä uskon kaiken asiallisen toiminnan päätyvän kouluruokailua kehittävään kompromissiin.
Edustan tietolähteissäni suurta yleisöä, en ole minkään organisaation jäsen enkä saa siten mitään muistioita automaattisesti nähdäkseni saati istu miitingeissä kuulemassa suurempien hankkeiden suunnitteluista. Joten lähteissäni voi olla aukkoja, jopa virheitä tai tulkintavirheitä. Toivon silti tällä panoksellani auttavani kouluruokailua toimimaan lasten ravitsemusta ja siten terveyttä edistävänä tapahtumana. Että äitinä voisin huoletta heittää kauhan nurkkaan lounaan ajaksi viitenä päivänä viikossa, 40 viikkoa vuodessa, useita vuosia...
