"Angry Birdies" kouluruokailun muutosvoimana

Ruokatieto uutisoi "Ravitsemusblogien kirjoittajat: Ravitsemusviestintä tarvitsee onnistuakseen sosiaalista mediaa" (26.3.2012). Kouluruoka nimenomaan tarvitsee viestinnässään onnistuakseen sosiaalista mediaa, koska se on osa kouluruokailua, johon vaikuttavat hyvin monet asenteista riippuvat tekijät. Ruokatiedon jutussa kerrotaan miten sosiaalinen media vaikuttaa asenteisiin. Jutussa mainitaan tähän kirjoitukseen sopivasti myös Kouluruokatietopankki. 

Angry Birdies kouluruokailun muutosvoimana

"Tarvitaan kaksi miljoonaa vihaista äitiä muuttamaan kouluruoka" on Teksasin osavaltion maataloussihteeri sanonut. Yksi tätä sanontaa lähtöpisteenään pitävä on yhdysvaltalainen "Two Angry Moms"-organisaatio. Ryhmän missio on saada kahden äidin voimin kerättyä kaksi miljoonaa äitiä, mukaan kelpaavat isätkin, kertomaan kouluruokailun resursseista päättäville kouluruokailun mahdollisuuksista vaikuttaa lasten terveyteen ja oppimiseen.

Angry Moms-ryhmän aloittajina on kaksi äitiä, jotka ovat pistäneet ammatillisen osaamisensa kouluruokailun puolesta toimimiseen. Toinen palkintoja tuoneen dokumenttifilmien tuottamiskokemuksensa ja toinen hammaslääkärin koulutuksen lisäksi kootun terveysohjausneuvontayritys-kokemuksensa. Tämä yhdistelmä on tuottanut sekä dokumentin Two Angry Moms vuonna 2008 että kirjan "Lunch Wars: How to Start a School Food Revolution and Win the Battle for Our Children's Health" 2011. En ole kumpaankaan teokseen syventynyt. Vaikka löysin omaa kokemustani sivuavan tekstin, missä dokumentin tuottaja kertoo syystään lähteä kampanjoimaan kouluruokailun puolesta; hän vieraili Ranskassa miehensä sukulaisten luona ja näki sekä koki ruokaan paneutumisen vaikutukset. Mikä sai miettimään uudestaan hänen omaa amerikkalaista ruokakulttuuriaan. Jälleen kerran kaukaa näkee paremmin lähelle. 

Two Angry Moms-ryhmä julkaisee toimintasuunnitelmansa nettisivuillaan muodossa "Mitä sinä voit tehdä". Toimintaohjeet jakautuvat omaan koulupiiriin, kotiin sekä paikalliseen ja kansalliseen tasoille: "kerää yhteen muita samanhenkisiä, tee oma osuutesi puhumalla terveellisen ruokavalion merkituksestä myös koulun ulkopuolisille tahoille kuten harrastusten järjestäjille, lisää lähipiirisi lapsille mahdollisuuksia kokea terveellistä ruokaa (äidit usein tarjoavat vuorollaan iltapäivän harjoituksissa ja lauantaiaamun peleissä välipalan koko joukkueelle), kokoa omalle perheellesi sopivin ruokavalio ja valmista sitä lastesi kanssa, puhu kouluruokailun parantamismahdollisuuksista, soita kansanedustajallesi ja kerro tukevasi hänen tavoitteitaan lisätä suoramyyntitoreja ja lähiruokaa kouluissa." Sivuilta löytyy työkalupakki toiminnan aloittamiseen. 

Toimintasuunnitelma oli Inspiroivaa luettavaa. Minäkin ajattelin miksei Suomessakin voisi valjastaa "äitivoimaa" kouluruoan puolesta. Ituna on jo esimerkiksi viime kevään "Mitä lapsesi söi koulussa tänään"-kampanja, jossa kaksi äitiä medianäkyvyyden voimalla sai Helsingin ruokapalvelulaitoksen muuttamaan ruokalistojaan. 

Kumpikin näistä äitien hankkeista keskittyy kouluruokaan: "Pyydä saada nähdä koulussasi tarjottavien ruokien valmistusaineluettelot", lisää alusta asti paikan päällä valmistettuja lähialueen kasviksia... Stop ja seis. 

Mietitäänpä hetki 

Ihan hienoa jos kouluruoka saadaan terveellisemmäksi. Usein se tarkoittaa kasvisten lisäämistä. Ja lasten kasvisten syönnin riemusta löytyykin vähemmän mukavaa luettavaa. Vaikkapa täältä. Kasvisten syönti-tarinan lyhentämiseksi, voidaan siirtyä katsomaan biojätteen syntyä. Eräs suomalainen taho laski juuri, että mikäli ruokajätettä syntyy 40kg/päivä se tekee vuodessa siinä ruokapalvelussa 7200 kg. Jos ruoka on keskihinnaltaan 3,50 euroa/kg niin vuodessa heitetään hukkaan yli 25 00 euroa! 

Mitä voitaisiin tehdä, että tätä terveellisemmäksi muutettua kouluruokaa myös syötäisiin? Kyllä, syömistä varmaan auttaisi jos lapset saisivat totutella makuihin omassa tahdissa tai ainakin altistuisivat makukokemusten mahdollisuudelle usein. Mutta mikä saisi lapsen arvostamaan ruokaa niin paljon ettei hän heittäisi sitä pois? Avainsana on ruokakasvatus. Tästä aiheesta lisää kirjassa "Ruoka - oppimisen edellytys ja opetuksen voimavara", jonka esittelen täällä. Muut tietopankin ruokakasvatusta käsittelevät aikaisemmat kirjoitukset löytyvät tästä linkistä. 

Ihan kiva sana tuo ruokakasvatus. Mutta kun sitä ei taideta laittaa uuteen peruskoulun tuntijakouudistukseen omana oppiaineena niin on hyvä huomata, että peruskoulussa on olemassa liki 900 tunnin arvoinen potti ruokakasvatukseen kouluruokailun muodossa. 

Lunch Money-kirjan innoittamana sanon "säästetty penni on ansaittu penni". Mitenkä biojätteen vähentymisestä syntyneet säästöt voisi parhaiten käyttää koululaisten terveyden edistämisen hyväksi? Yksi tapa on toki lisätä pienkeittiöissä raaka-aineista asti valmistettua lähiruokaa ja kehittää sen makua koululaisia miellyttäväksi. Asia on alulla, Suomen ensimmäinen kouluruokakilpailu on järjestetty ja voittoisat reseptit ovat matkalla lautaselle. Myyntipuheitakin jo suunnitellaan. Koulussa töissä olevien kouluttaminen olisi kestävä pohja koululaisten terveyden edistämiselle verrattuna loppujenlopuksi lyhytkestoisiin makukouluihin yms. "tutustuttamisprojekteihin". Miten olisi siis säästyneen rahan sijoittaminen kouluruokahenkilökuntaan? Taitava Ruokakasvattaja (TaRu)-koulutusta on jo tarjolla.  

Two Angry Moms-järjestön toimintasuunnitelmassakin nähdyn ensimmäisen askeleen "kokoa kouluruokailun muutosta haluavat yhteen"-askeleen on Suomessa ottanut viranomainen. Maa- ja metsätalousministeriö rahoittaa "Kouluruoan käytön ja arvostuksen nostamistilaisuuksia" valtakunnallisesti. Sipoon kunnan mainoksen perusteella tilaisuus on kaksiosainen erikseen kouluruokailun parissa ammatikseen toimiville sekä muille sidosryhmille. Vanhemmat ovat mukana kutsutuissa kuntapäättäjien ohella.  

Tilaisuuteen osallistuville en suosittele lukemaan kirjaa kouluruoka-sodasta vaan pitämään silmät ja korvat suunnattuna oman kunnan tuleviin päättäjäehdokkaisiin ja heidän tietämykseensä kouluruokailun merkityksestä. Ja kyllä Suomessakin voi pistää viestiä kansanedustajalle ilmoittaen tukevansa häntä tavoitteissa edistää parempaa kouluruokailua. etunimi.sukunimi@eduskunta.fi lienee helpoin tapa. Tiedoksi, että eduskuntaan on perustettu ensimmäinen ruokaryhmä, joka Ruokatieto-uutisen perusteella (12.3.2012) "on aloittanut kuntapäättäjille suunnatun kampanjan ja muotoillut valmiin valtuustoaloitepohjan paikallisten raaka-aineiden käytön lisäämiseksi kuntakeittiöissä". Muuta tukea löytyy varmasti Suomen ensimmäiseltä viralliselta Maa- ja metsätalousministeriön lähiruokakoordinaattorilta (Ruokatieto 19.3.2012) 

Tulen seuraamaan tarkasti syntyykö näiden tapahtumien perusteella Suomeen "Angry Birdies kouluruokailun puolesta" ryhmiä, jotka kannustavat omaa kuntaansa satsaamaan kouluruokailukokonaisuuden kehittämiseen lasten terveyden edistämisessä. Äänioikeutettuja naisia on Suomessa reilut 2 miljonaa, mutta koska kaikki heistä ei ole äitejä niin kouluruokailun puolesta puhumiseen tarvitaan muutama isäkin lisäksi....