Kouluruokailun imago nousussa

Tammikuun 2012 alku näyttää lupaavan nostetta kouluruokailulle koko vuodeksi. Kokoan tähän linkkejä teemalla kouluruokailun positiivinen imago: 

Kouluruokadiplomi

Suurtalousalan yhteistyöjärjestö Fida ry ja Laatuketju-organisaatio aloittavat Herkkuammatti-kampanjassa laatimaan kouluruokadiplomia. Diplomin saa kouluruokala, joka täyttää sille asetetut kriteerit: "mm. ravitsemuksellisesti täysipainoinen ruokalista, inhimilliset ruokailuajat, ruokailutilojen viihtyisyys, terveellisyys- ja makukriteerien huomioiminen elintarvikkeiden hankinnassa, ruokapalveluiden sitouttaminen kestävän kehityksen toimintamalleihin, asiakastyytyväisyys, ravitsemusvalistuksen integroiminen kotitalous-, liikunta- ja terveystiedon oppitunneille sekä yhteistyö kodin ja koulun välillä."
Tietoa hankkeen etenemisestä päivitetään hankkeen sivuilla.

Ruokatieto näkee asian 9.1.2012 uutisessa näin: "Kouluruokasuositusten toteutumista ei tällä hetkellä seurata valtakunnallisesti. On täysin kunta- ja koulukohtaista, miten suosituksen tavoitteet toteutuvat, selvitetäänkö toteutumista järjestelmällisesti ja miten tuloksista viestitään. Diplomi voi olla yksi tapa kertoa lastensa ruuasta kiinnostuneille vanhemmille miten koulu suhtautuu ruokakasvatukseen." 

Hienoa, että kouluruoan tekijät itse ottavat diplomihankkeen vastuulleen. Suomen ruokakulttuurin edistämisohjelman loppuraportissa huhtikuussa 2011 otettiin esille ettei kouluruokailun valtakunnallisia kriteerejä tai tutkimusmenetelmiä ole. Näiden menetelmien saaminen viranomaistyöskentelynä vie varmasti kauemmin kuin järjestötoimintana. Samalla luotetaan asiakkaan taitoon nähdä kuinka oikeudenmukainen pisteytys on diplomia myönnettäessä. Ruotsissa koulujen tarjoamaa ruokaa voi jo sertifioida. 

Kouluruokakilpailu

Parempaa Kouluruokaa- kilpailussa on tammikuussa 2012 päästy finaalivaiheeseen. Osallistujia oli ollut yli 30. Näistä viisi finaaliin valittua eri koulujen ruokaloista tulevaa joukkuetta esitellään näyttävästi ja edustavasti kilpailun sivustolla. 

Tampere / Hatanpään koulu: Hatanpään ravintokeskuksen kokkikolmikko tekee taikoja keittiössä

Kotka: Kotkan tiimi matkaa kokemuksella kohti finaalia

Kirkkonummi: Kirkkonummen TEHO-tiimissä on kattavasti ammattitaitoa

Kemiönsaari / Taalintehdas: Taalintehtaan tiimi luottaa saaristolaisuuteen 

Korpilahti: Finaalipaikka vahvistaa yhteishenkeä Korpilahdella

Finaali käydään Gastro-messuilla 16.2.2012 Helsingissä. Voittajatiimi pääsee tutustumaan Brysselin ruokakulttuuriin. Voittajat eli koululaiset saavat kilpailun reseptejä lautaselleen.

Parin päivän sisällä sekä kilpailusta että finalisteista uutisoitiin paljon:

• YLE Helsinki 5.2.2012: Koulukeittiöt kisaavat euron aterioiden parhaudesta
• Länsiväylä 19.1.2012: Kouluateria syntyy Kirkkonummella alle eurolla. 
• Tamperelainen 17.1.2012: Tampereen ateria tarjoilee kouluruokakisassa särkeä
• YLE Kymenlaakso 9.1.2012: Lohisopalla kouluruokakilpailun finaaliin
• Radio Sata 9.1.2012: Kemiönsaari mukana kouluruokakilpailun finaalissa 
• Maaseudun tulevaisuus 6.1.2012: Kouluruokakilpailun finaaliin viisi tiimiä
• Keskisuomalainen 5.1.2012: Korpilahti kouluruokakisan finaaliin
• Tampereen kaupungin nettisivut 4.1.2012: Tampereen Aterian joukkue kouluruokakisan finaaliin
• Elisa 12.1.2012: Kouluruokakilpailussa viisi upeaa finalistitiimiä
• Ruokatieto 10.1.2012: Viisi kuntaa kiri kouluruokakilpailun finaaliin
• Iltasanomat 6.1.2012: Koulukeittäjät mittelevät uudessa kouluruokakilpailussa
• MTV3.fi 6.1.2012: Kuka kokkaa parasta kouluruokaa - keittäjät ottavat mittaa toisistaan

Useat jutut mainitsevat:" Järjestäjät toivovat lisää arvostusta kouluruualle ja koulukeittäjille. Lisäksi nuoria halutaan kannustaa hakeutumaan keittäjän ammattiin. "

Pro peruskoulu herättää oikeutetusti kysymään kaiken tämän hehkutuksen keskellä "Miksi kouluruokailussa täytyy tyytyä euron raaka-aineisiin?" kirjoituksellaan "Miksi lapsia pistetään halvalla?" 5.2.2012. 

Imago-talkoolaisia (listaa päivitetään)

• Helsingin kaupungin virallinen matkailublogi: "‎(Helsingin kaupungin ruokastrategiavastaava) Ville Relanderin mukaan erityisesti kouluruoka nähdään nykyään Suomen käyntikorttina. Hyvää statusta omaava suomalainen koulusysteemi on myös riippuvainen hyvästä kouluruuasta." 13.3.2012
• Kaupunkisivusto Vartti Itä-Uusimaa 29.2.2012: Koululaiset pääsivät Ruokaparatiisiin.
• 20.1.2012 YLE Lahti: Pikkukoulun kokki voitti ruoka-alan Oscarin
• 20.1.2012 Keskisuomalainen: Lankinen palkittiin kouluruoasta. vrt. neutraali Jyväskylän kaupungin tiedote: Senja Lankinen Jyväskylän ruokapalvelusta sai valtakunnallisen PRO2012 tunnustuspalkinnon. 
• Kolme 9. luokkalaista oppilasta on aloittanut joulukuussa 2011 kuvaamaan Tammisaaren kouluruokaa blogissaan "Skolmaten is Svenskfinland - Världens bästä skolmat!". Kaikki arvostellut ateriat ovat saaneet positiivisen arvion, kuvien perusteella hyvästä syystäkin. Jotta uskottavuus säilyy niin toivottavasti asteikko laajenee tai kaikkien päivien ruoat kuvataan. 
• Iltalehden kouluruokakilpailusta kertovan jutun liitteenä oli toisenlainen merkki kouluruokailun imagon noususta. "Ota kantaa"-mielipidekysymys oli muotoiltu positiiviseen sävyyn "Onko sinulla hyviä muistoja kouluruoasta?"
• 12.1.2012 mennessä vastanneita oli 3529 ja heistä 64% vastasi kyllä! 

Mitä hyötyä kouluruokailusta on?

Tässä kouluruokailun merkitystä laajentaessa kuntatalouden, lähiruoan, luomu-biojäte-ympäristö näkökulmilla on hyvä muistuttaa, että ihminen tarvitsee ravintoa. Heitän tähän pari uusinta faktaa tästä näkökulmasta kouluruokailun hyödyistä muistuttamaan.

Uusin Maito ja Terveys Ry:n julkaisema Ravitsemuskatsaus 2-2011 raportoi pohjoismaisen ministerineuvoston teettämästä selvityksestä kouluaterian yhteydestä oppimiseen ja terveyteen. Luotan Ravitsemuskatsauksen laatijoiden norjankielen taitoon ja lainaan suoraan heidän tekstiään selvityksen tuloksista:
"Näyt­tää sil­tä, että kou­lu­ruo­al­la voi olla ly­hyt­ai­kai­sia po­si­tii­vi­sia vai­ku­tuk­sia sekä op­pi­mi­seen ja pai­non­hal­lin­taan, jos ate­ri­oi­ta pi­de­tään op­pi­mis­a­ree­noi­na. Mut­ta tut­kit­tua tie­toa kou­lu­ruo­an pit­kä­ai­kais­vai­ku­tuk­sis­ta ei ole. Koo­tun tie­don mu­kaan il­mai­nen ate­ri­a­kaan ei eh­käi­se epä­ter­veel­li­sen ruo­ka­va­li­on omak­su­mis­ta eikä ta­saa las­ten eri­lai­ses­ta so­si­o­e­ko­no­mi­ses­ta ase­mas­ta joh­tu­via ero­ja ruo­ka­käyt­täy­ty­mi­ses­sä. Mut­ta epä­ter­veel­lis­ten ruo­ka­va­lin­to­jen ra­joit­ta­mi­nen ja ter­veel­lis­ten vaih­to­eh­to­jen tar­jo­a­mi­nen lie­nee kei­no, jol­la voi­daan muut­taa kou­lu­lais­ten ruo­ka­käyt­täy­ty­mis­tä."

Ruokakäyttäytymisen vinksahtamisen tuloksista puhui tällä viikolla ravitsemusasiantuntija Patrik Borg: " En muista koska viimeksi laihdutusvastaanotolleni olisi tullut asiakas, jolla ateriarytmi olisi ollut kunnossa." Pöperöproffalla oli onneksi antaa heti lääke: "Lähtökohta ruokailurytmin parantamiseksi on, että syö säännöllisesti ja tarpeeksi. Aluksi kannattaa huolehtia riittävän tukevasta aamiaisesta ja lounaasta ja siitä, ettei niiden väli veny liian pitkäksi." Käännettynä tämä tarkoittaa, että koululounaan puute voi näkyä lihomisena. Päätelmä ei ole ristiriidassa pohjoismaisen selvityksen kanssa. Samainen Ravitsemuskatsaus uutisoikin, että sen ilmaisen "Kou­lu­a­te­ri­an syö­mät­tä jät­tä­mi­nen on ai­em­pien tut­ki­mus­ten mu­kaan ol­lut yh­tey­des­sä epä­ter­veel­lis­ten väli­pa­lo­jen syö­mi­seen." Siitä nälän toisesta päästä eli aamiaisesta, näpyttelin aikaisemmin.

Toisen ajankohtaisen kouluruokailun ravitsemuksellisen hyödyn esitän D-vitamiinin saannin kautta. Uutislehti Kaleva otsikoi 7.1.2012 "Useilla koululaisilla D-vitamiinivaje". D-vitamiinia ei suoraan mainita kouluruokasuosituksissa, mutta sen saantia varmistetaan suosittelemalla kalan käyttöä viikoittain, mieluiten kahdesti viikossa. Koululounaalla D-vitamiinia saadaan myös margariinista sekä maidosta. Yleisin levite lienee Keiju-margariini, D-vitamiinia 20ug/100g, 8g annoskoolla siis 1.6ug, 2dl maitoannoksella rasvaisuudesta riippumatta saanti on 2ug. Siten jo näistä täyttyy nykyisestä (10.1.2011) 7.5ug ravintosuosituksesta reilusti yli 1/3 eli kouluruokailun tavoite päivän ravintoaineiden saannista. Tämä on olettaen, että aterialla syödään sekä leipä margariinilla että maito. Valitettavasti kouluruokaselvityksen mukaan juuri näitä koululaiset harvemmin syövät.

D-vitamiinin saanti onkin tammikuussa 2011 annetun suosituksen mukaan hyvä varmistaa D-vitamiinivalmisteella. D-vitamiinin saantia tutkineen apulaisylilääkärin Outi Mäkitien Lasten ja nuorten sairaalasta Helsingistä veikkaus on kuitenkin "enemmistö yli kaksivuotiaista on edelleen ilman D-vitamiinilisää ja harvat murrosikäiset syövät sitä". Asiantuntija myös kertoo D-vitamiinin puutteen seurauksista:"Merkittävät luunmurtumat ovat yleistyneet suomalaislapsilla" ennustaen lisäksi "yhä useampi lapsi on vaarassa sairastua osteoporoosiin ennen keski-ikää."

Vaikka D-vitamiinilisän saisikin kotoa niin kouluruokaa ei ole syytä vältellä liikasaannin pelossa. Kouluruokailussa käytettyjen elintarvikkeiden kautta ei voi saada liikaa D-vitamiinia. Päinvastoin, kouluruokalasta sitä saa ilmaiseksi ja siksikin kouluruokaa kannattaa hyödyntää. Ruokailun ajakohtakin on jo saatu useimpien ruokarytmiä tukevaksi.  Ja mikäli kunnon ruokailu ei ole ajan puutteen vuoksi mahdollista niin asiasta kantsii mm. tässä annettujen perusteiden vuoksi huomauttaa.

Jälkikirjoituksia

• Lautaslaatuselvitys / Kestitä-hanke 23.2.2012: Itä-Suomen juureksia, kaukomaan kalaa ja muun maan mansikkaa. 
• Pro Kala ry:n teksti: Kalan D-vitamiini on aurinkoa luille ja sydämelle
• Uusi Suomi / Yle Ykkösaamu 5.12.2011: Suomalaisten D-vitamiinisuositus nousee. 
• 11.1.2012: Usan maatalousministeriön sivuilta löytyi tekstiä "Nutrition, Behavior and Learning". Teksti käsittelee kouluruokailun hyötynä lähinnä aliravitsemuksen korjaamista kouluruokailun avulla ja siten koulumenestyksen parantamista. 

Arvoisa Kouluruokailu, yhteistyöterveisin Presidenttiehdokkaasi

Arvoisa Kouluruokailu

Olen kuullut tärkeydestäsi ja merkityksestäsi Suomen kansalle. Nyt ja yli 60-vuotisen historiasi aikana vaikutuksesi on kulkenut monella tasolla välittömästä ravintoaineiden tarjoamisesta aikuisuuteen asti kestävien ruokatapojen muokkaukseen ja sosiaalisesta rentoutumishetkestä opintojen keskellä ruokakulttuurin oppimiseen. Sinulla on myös laajempaakin merkitystä taloudelle lähiruoka-aatteen ollessa myötätuulessa julkisissa ruokahankinnoissa. Sinun 900 000 näkyvään osaasi sijoitetaan euro viitenä päivänä viikossa yhteistä rahaamme. Ei siis ole yhdentekevää kenellekään tuottavatko nämä rahat PISA-tuloksia vai biojätettä.

Sinun on sanottu laihtuneen ja ilmeesi kärsineen viime vuosina. Tiedän toki, että ylläpidostasi vastaa Kuntapäättäjä enkä minä. En vastaisi edes vaikka olisin Presidentti. Mutta kun minä olisin arvojohtaja, minä voisin huolehtia sinusta. Jopa valtio-opin professori sanoi, "että presidentti julkisilla esiintymisillään nostaa asioita julkiseen keskusteluun". Näkemäni julkisuudessa ollut arvokeskustelu Sinusta on ruokkinut laihuuttasi aiheuttanutta arvostuksen puutetta eikä lapsiasi. Minä voisin herättää huomaamaan tämän keskustelun tulokset yhteisten resurssien haaskauksena kun koko kouluateria maistuu alle puolelle nuorista. Luultavasti samat nuoret eivät osaa arvostaa äitiäsi joukkoruokailua, sillä opiskelijoista ruokalaa hyödyntää alle puolet. Kasvettuaan aikuisiksi lapsesi ovat jo näyttäneet arvostavan sisartasi työpaikkaruokailua, mutta toki hänellä onkin paremmin rahoitettu kattaus.

Näit varmaan miten kerroin lehdistölle arvoistani: tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus. Voisin tehtävässäni tuoda näitä arvoja esille ja saada aikaan julkista keskustelua niistä syistä miksi Sinun, Arvoisa Kouluruokailu, kattauksesi ei ole tasaisen siloinen kiireestä Suomineidon kantapäähän asti. Tiedäthän, että olen sanonut myös kampanjasivuillani

• "Presidentin vaali on Suomen merkittävin tulevaisuuskeskustelu." 
• (Johtajan, joka pystyy) "luomaan yleisen negatiivisuuden tilalle innostavaa keskustelua." 
• "tasa-arvoisen yhteiskunnan kehittämiseen" 
• "Meidän tulee varmistaa, että jokaisella lapsella ja nuorella on yhtäläinen oikeus ja mahdollisuus hyvään opetukseen." 
• "Presidentin missio on palvella yhteistä hyvää." 
• korostavani perhearvoja 
• "Meidän on tuettava kestävää kehitystä ja tunnettava yhteisvastuuta ympäristöstämme." 
• Olen myös jo kouluaikanani saanut kouluni "keittäjät kokkaamaan lisää makaroonia ja jauhelihakastiketta, kun nälkäisiksi jääneet lapset kolisuttelivat haarukoita ja veitsiä aikansa lautasia vasten." 

Onhan minulla myös omia kouluikäisiä lapsia ja pian lapsenlapsiakin, joiden jaksamisesta opiskella olen huolissani. Ja he myös osaavat kertoa minulle kokemusperäistä tietoa tämän hetken koulumaailmasta kouluruokailuineen kaikkineen, jos olisin sen jo itse kerennyt unohtaa. Koululaiset, ne sinunkin lapsesi ja nuoresi, voisivat kertoa minulle ideoitaan kouluruokailun kehittämisestä. Minä yhteiskuntavaikuttamis-kokemusta omaavana jo oppilaskuntatyöstä alkaen, kuntien luottamustoimilla vahvistettuna sekä valtakunnallista että kansainvälistä kokemusta koulutuksen tasa-arvoisuudesta hankkineena omistaisin verkoston millä tätä tietoa saisi välitettyä vaikuttavasti ja edistää sitäkin kautta muutosta laadukkaampaan sisältöösi, jota ymmärrettäisiin myös arvostaa.

Ja jos minä presidenttinä en ihan aina kerkeisi huolehtimaan sinusta tai kuuntelemaan lapsiasi niin ehkä et pahastu jos minun puolisoni tekisi sen joskus puolestani. Suomessa Presidentin puolisoilla on kuitenkin näkyvä rooli ja tilaisuus kiinnittää asioihin julkista huomiota halutessaan. Ja tekeehän virkaveljeni USAn presidentin puoliso kovasti töitä Kouluruokailunsa puolesta. Katso vaikka hänen osallistumisensa uusien Usan kouluruokasäädösten julkaisuun mediahuomion takaajana. Sekä vilkaise miten hän kirjoitti yhteistyöterveisensä suoraan kouluruokailun puolesta toimiville tahoille.

Sinä, Arvoisa Kouluruokailu, olet yksi Suomen positiivisista erityispiirteistä. Olen kuullut sinun aloittaneen kulkusi loistavien PISA-tulosten rinnalla ulkomaan suosiossa. Arvostaisin kovasti, jos vastapalveluksena huolenpidostani edustaisit vientituotteena seurueessani saadessani Presidenttinä viralllisen kutsun Suomen ulkopuolelle. Kerrottaisiin sitten yhdessä, että pohjoismaisen teknologiaohjelma Nordic Technology Platform:n (NTP) toteamus keväällä 2011 ilmestyneessä kouluruokaraportissaan:"Lack of respect for school catering from politicians and school authorities" on vanhentunutta tietoa.

Yhteistyöterveisin Sinun, Kouluruokailu, positiivisen imagosi puolesta

Presidenttiehdokkaasi


Vastuuvapauslause: Kirjoittaja toimii yksityishenkilönä. En kuulu enkä halua myöskään liittyä yhdenkään ehdokkaan tai puolueen kampanjaan. En vuoden 2012 kuntavaaleissakaan. Tavoite on olla tasapuolinen kaikille ehdokkaille ja poikkeukset tästä eivät johdu puolueellisuudesta vaan yhden hengen toimituksen rajallisuudesta. Äänellenikään ei kannata laskea arvoa. Sen antaminen kun on 350km ajamisen takana lähimmän äänestyspisteen sijaitessa Houstonissa ja olessaa Austinissa työssäkäyvälle huonosti auki perjantainakin vain klo 18 asti. Pääseminen tuonne arkipäivänä tarkoittaa harvinaisen lomapäivän käyttämistä ja lasten poissaoloa koulusta. Vaikka vaikuttaminen asioihin kiinnostaa kotimaassa, niin hinta äänestämiselle on kuitenkin turhan kova.

Uusi vuosi - uusi ilme

Otin viimeinkin itseäni niskasta kiinni ja perehdyin blogin teknisen toteutuksen hiomiseen. Se hakusessa ollut Facebook-nappulakin oli loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen asentaa sivulle. Mikäli olet kiinnostunut kouluruokailun ajankohtaisista aiheista niin kannattaa olla Kouluruokatietopankin seuraaja myös Facebook:ssa. Pistän Facebook:n kautta usein linkkejä uutisiin heti ne nähtyäni ja sisällytän ehkä vasta myöhemmin aiheen blogikirjoitukseeni.

Hioessa vaihtui myös blogin ulkonäkö. Kuvittajana minulla oli serkkuni Heli Huhtilainen. Hänen luomansa otsikon köynös kuvastaa kouluruokailun kiemuroita ja kietoutumista moniin kohtiin: yhteiskuntaan, ravitsemukseen ja sosiaaliseen elämään. Uudesta logo-versiosta näkyy selvemmin Kouluruokatietopankin päämäärä: haarukka ja veitsi tukevat koulua.

Energistä vuotta 2012 kouluruokailun parissa ja puolesta kaikille

Yhteistyöterveisin

Maarit

Lähettäkää kuvia koulu-joulu-lounaasta!

Blogini on saanut paljon käyntejä ulkomailta* viime viikon aikana vieraskirjoitukseni saaman huomion vuoksi. Ko. vieraskirjoituksen kommenteissa toivottiin tietoa millaista ruokaa Suomen kouluissa nykyään tarjotaan.

Joten nyt olisi tilaisuus mainostaa kansainvälisesti oman koulun jouluruokaa, joka varmaan on maailmalla harvinainen niin käytäntönä kuin ruokalajeiltaan. 

LÄHETÄ kuvia kouluruokatietopankki@gmail.com. Mukaan tiedot koulusta ja ruokailijoiden määrästä. Sekä tiedot tarjottavasta (kääntelen niitä englanniksi, mutta jos tiedät jo / tarjolla on jotain ei-perinteistä, niin valmis käännös otetaan toki vastaan)

Julkaisen kuvia blogissani ilahduttamaan ulkomaan lukijoita sekä toivottavasti myös herättämään uteliaisuutta ja kiinnostusta suomalaista kouluruokailukäyntöä kohtaan. 

Rauhaisaa ja maistuvaa joulun aikaa!

*Joulukuussa (16.12. mennessä) vierailijoita on ollut:

Finland 770

Russia 158

United States 133

Germany 26

United Kingdom 23

Ukraine 12

Malaysia 11

Canada 5

Singapore 5

Netherlands 4

Guest blogger: Finnish School Lunches

Fed Up With Lunch- blogin pitäjä pyysi minulta vieraskirjoitusta suomalaisesta kouluruoasta lähetettyäni hänelle lyhyen esittelyviestin aiheesta sekä itsestäni. Teksti ilmestyi 7.12.2011.

Karkittomiksi kouluiksi julistautuneita palkittiin

Moni koulu edelleen ylläpitää karkkikulttuuria väitti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Pekka Puska kesäpuheessaan 2011. Syksymmällä THL etsi karkittomiksi julistautuvia kouluja ja arpoi joulukuussa ilmoittautuneiden kesken kuukauden xylitolannokset kolmelle koululle. Ilmoittautuneita oli 39 koulua lähes kolmesta tuhannesta peruskoulusta. Vain 39 koulua?


Jos vähäinen osaanotto hämmästyttää kuten minua, niin näkisin syyksi vain kuukauden ilmoittautumisajan. Karkkikulttuurin ylläpidolla koulussa tarkoitetaan synttärien juhlimisia ja koulun erityispäiviä. Ja nämä tilanteet ovat osittain vanhempien luomia kun oletan ettei opettaja tai koulu osta synttäritarjoamisia. Olikohan THL ottanut huomioon, että vanhempien mukaan ottaminen sitouttaa heidät paremmin yhteistyöhön kuin pelkkä kilpailun takia karkittomaksi julistautuminen. Ilmoittautumisaikaa on jatkettu toukokuun loppuun asti, jos jossain kouluissa projektista vielä käydään keskustelua vanhempien kanssa.


Lukijoitakin varmaan kiinnostaa nähdä esimerkkejä miten miten karkittomiksi julistautuneissa kouluissa huomioidaan oppilaiden synttäripäiviä ja muita juhlahetkiä. Lasteni amerikkalaisessa koulussa palkittiin yhden kilpailun voittajaluokka (marja-hedelmäpohjaisilla) pirtelö-bileillä vanhempaintoimikunnan voimalla. ** Löysin aivan loistavia ehdotuksia netistä. Lista kirjoituksen lopussa. Kotimaan esimerkkejä voi listata kommenttikenttään.

Kerrompa johdannoksi, mikäli kouluissa vielä pohditaan julistautumista, kokemuksiani karkkikulttuurista lasten kouluissa Ranskassa ja Amerikassa. Yllättäen ranskalaisessa koulussa tarjottiin karkkia aivan älyttömiä määriä. Mutta tämä karkkipäivä oli kuukauden viimeinen perjantai, jolloin iltapäivän viimeisellä tunnilla juhlittiin kerralla kaikki siinä kuussa syntyneet. Yksi sankari toi kakun, toinen limsat, kolmas ehkä hedelmiä ja yksi karkkia jne. Tähän osasi varautua kotona laittamalla vähemmän energistä ja sellaista ruokaa illalliseksi, jota muksut söivät vaikka olivat karkista ähkyinä. Ja sitten lisäksi mietti illaksi jotain mahdollisimman vilkasta liikunta-aktiviteettia ettei energia "räjäyttänyt taloa". Ongelmallisempaa kotirytmille oli kun synttärisankarit halusivat tuoda kavereilleen (meidän perheen mittakaavassa usein isot) karkkipussit oikeana syntymäpäivänään koulusta kotiin vietäväksi. Mutta karkin syöminen kuitenkin jätettiin vanhempien harkintaan (lue: kitinän kestorajan venytykseen).

Lasten usalainen koulu on karkiton koulu, täysin ja ehdottomasti kaikissa tilanteissa juhlapäivinäkin. Ei niinkään terveydellisistä syistä vaan tukehtumis- ja pähkinäallergiavaaran vuoksi sekä siisteyden takia (karkkipaperit, puoliksi syödyt). Vaan vetelä siellä, suo täällä tässäkin. Runsaalla tomusokerikuorrutuksella tulevat cup cakes ja cookies ei lasketa karkeiksi. Joten, ilman ennakkovaroitusta vanhemmille, synttärisankarit tarjoavat näitä parhaimmillaan parikin kertaa viikossa lounastunnilla. Asiaa osaa epäillä kun näkee lapsen lounaslaukun eväiden tulevan takaisin lähes koskemattomana ja lapsi itse tuntuu pursuavan nahoistaan sähinää. Turhautumiseni tähän traditioon jakaa muutkin "Please Keep Your Birthday Cupcake out of My Kids classroom" (lisätty 24.2.2012)

Kun fakta on, että karkit, limsat ja muut makeat houkutukset ovat ja pysyvät tässä maailmassa niin niiden kanssa on lastenkin opittava elämään. Ja tähänkin oppimiseen tarvitaan vanhempien lisäksi koko kylä. Vanhemmilla on toki edelleen oikeus (yrittää) pitää lastensa karkin syömisen vanhempien määrittelemässä kohtuudessa. Koulutilanteissa karkin syöntiä on kuitenkin vaikea kieltää heidän lapseltaan aiheuttamatta erityisen pahaa mieltä ja hämmennystä lapselle, joka on tilanteessa ilman vanhemman tukea. En näe kestävänä tapana sitäkään, miten yksi lasten koulukavereista (6v) on uskoteltu olemaan allerginen sokerille ja siten itse kieltäytymään makeasta (ainakin kun muistaa ensimmäisen tarjottavan kohdalla asian ja kun kysyin niin kuulin ettei ole akuuttia terveydellistä perustetta).

Siksi olisi hyvä, että ravitsemuksellisempaa ruokaa korvaavien herkkujen rajoitukset tulisivat koulusta päin ja siten koskisivat kaikkia kouluaikana. Onko rajoitus "totaalikielto" vai tietyt hetket antaa mahdollisuuden keskustelulle koulun ja vanhempien välillä ja siten sitouttaa tahot myös pitämään kiinni sopimuksesta. Erään rehtorin blogissa keskustelu on aloitettu kyselyllä. Julistautumispalkintojen yhteydessä Pekka Puska kommentoi: ”THL ei julista makeisia ja virvoitusjuomia pannaan, mutta ne kuuluvat juhlahetkiin. Koulujen on kuitenkin helpompi hoitaa kasvatustehtäväänsä, jos ne ovat kokonaan karkittomia. On muistettava, että on paljon vanhempia, jotka eivät halua lastensa lainkaan syövän makeisia”.

Katso myös Pöperöproffan blogista "Sinulle tai ainakin lapsille ruokarauha, osa 1: ei karkkipäivää".
Blogi jatkaa aiheesta "Makeisia julkisissa tiloissa" kirjoituksella.

Päivitys 5.12.2011 täältä Usasta. Viikonloppuna luokkakaverin synttärit pidettiin yksityisessä uimakoulussa. Ovella oli (arkipäivien) uimakoululaisia varten oheinen kyltti.

Totta kai kuvasin ja totta kai jäin ihmettelemään kyltin sanomaa ja käytäntöä. Kuulemma uimakoululaiset eivät saa uimamaisterin merkkiä vaan karkkia palkinnoksi päivän suorituksistaan. Ja koska karkkia haluamattomien määrä on vähempi niin siksi on helpompaa merkitä heidät ko. rannekkeella. Luotan jokaisen lukijani tajuavan käytännön antiruokakasvatuksellisen merkityksen enkä lähde asiaa purkamaan. Muksutkin kuulemma ovat huomanneet tämän kun rannekkeita löytyy lillumassa altaassa.


Jälkikirjoitus: Mieheni muistutti, että  ranskalaisen koulun perhetapahtumissa sen kummemmin asiasta hössöttämättä tarjottiin mm. Pastista (paikallinen anisviina) sekä siideriä (esim. Iltasatu-kirjallisuustapahtuma alkaen 20.30 kouluiltana). Myös lasten pulkkatapahtumassa sai kuumaan kaakaohonsa lorauksen Chartreuse-yrittilikööriä. Toki tarjoilu oli tiukasti vain aikuisille (alkoholin tarjoillu- ja myynti-ikäraja Ranskassa nostettiin juuri 18v, ennen 16v).

Suomen perinteinen alkoholikulttuuri ei taida antaa pohjaa sille, että kouluissa voisi oppia myös näkemään aikuisten alkoholin kohtuukäyttöä. Mutta jotain perää ehkä tässä ranskalaisessa tavassa kuitenkin on, sillä missään kylän tapahtumissa ei näkynyt humalaisia teinejä eikä edes änkyräkännissä sekoilevia aikuisia vaikka olutta ja väkeviä tarjottiin avoimesti ja suomalaisittain pilkkahinnalla. Ja sen kokoisissa tapahtumissa, missä Suomessa näkyy teinejä pussien kanssa puskissa. Isojen kaupunkien tapahtumissa alkoholin myynti vaikutti säädetymmältä ja sekaan mahtui myös muutama "alkoholista väsynyt" aikuinen ja yksittäinen teinikin. Vaan lieko he olleetkin muualla kasvaneita tai sitten turisteja.

**Karkittomia vaihtoehtoja ja niitä esitteleviä sivuja
Ideat ja sivut löytyivät The Lunch Tray-blogi-kirjoituksen kautta

• Today I ate rainbow 
• Hedelmäkimppu (oma versioni on ollut jo pitkään kaalinpää päällystettynä foliolla ja hedelmät hammastikkujen päässä), Hedelmäasetelmiin erikoistuneen firman kuvitusta täällä (Mistä tuli mieleen et tämä aihe voisi kilpailla näiden upeiden kakku-sivustojen kanssa Suomessakin)
• Suklaa-hedelmä dippi (Suklaa on karkki, mutta tässä muodossa se on väline ravintorikkaampaan vaihtoehtoon)
• Luokkakaverit saavat koristella synttärisankarille T-paidan, jota sankari pitää päällään sen päivän & muistona. 
• Marja/Hedelmäpirtelö